Kun toinen ei halua koiraa

Akka pihalle. Jos v-mäinen, niin sitten pakkaskaudella pihalle.

"mitäs jos ap tulet kipeäksi/lähdet reissuun/työmatkalle, niin kukas koiran sitten hoitaa? Et voi pakottaa puolisoa hoitamaan, jos häntä ei lainkaan kiinnosta." 

Ei kai kukaan ole muutenkaan noin kakaramaisen ihmisen kanssa yhdessä? Et sä voi mua pakottaa ku evvk?? 😂😂

Vierailija kirjoitti:

Lapsikin itsenäistyy, koira tai kissa ei ikinä. 

Luojan kiitos! On edes joku kotona, joku joka rakastaa ja jota rakastaa.

Naisille koira täyttää sitä tyhjiötä että pitää päästä olemaan jonkun yläpuolella ja komentelemaan. Mikäpä parempi kuin eläin joka ei kykene vastaankaan sanomaan.

En halunnut koiraa, mis halusi, koira hankittiin ja 2 viikossa mies oli kyllästynyt siihen, että hän joutui 100% vastuuseen lemmikistään. Jatkuvaa ihmettelyä, että "etkö sä voi sitä käyttää pissalla" tai "miksi nää kakat on vielä tässä lattialla, mikset sä ole siivonnut" jne. Vastaus oli, että en voi, olen lähdössä töihin ja en siivoa, olen päivät töissä kuten sinäkin ja se on sun koira.

Mies ja koira muuttivat pois, 3 kuukaudessa koirakin oli muuttanut muualle ja mies palasi.

Mieheni aina välillä haaveilee koirasta. Puolestani hän saa sellaisen hommata kunhan hän hoitaa sen sataprosenttisesti itse. Tuota hän ei kuitenkaan pysty lupaamaan joten hän ei ole koiraa ottanut. Meillä oli pitkään kaksi kissaa joita molemmat hoidimme mutta jotka olivat pahasti minun perääni, eli kun poistuin kotoa niin jäivät huutamaan perääni. Myöskin lumien ajaksi minä jouduin hoitamaan kissa hoitajan. Miehelle kelpaisi kissakin mutta minä en halua enää perässä kulkijaa enkä halua olla pahalla mielellä siitä että kissalla on minua ikävä kun en ole paikalla. En jaksa muutenkaan mitään mikä liittyy lemmikkeihin, en ulkoiluttaa, kantaa kaupasta ruokaa tai hiekkaa, kerätä kakkoja laatikosta tai teidän varsilta, en siivota karvoja oksennusta pissaa kakkaa tai maksaa helvetillisiä eläinlääkärimaksuja. 
 Eläimet on ihania ja 20 vuotta minulla on eläin ollut mutta ei enää.

Vierailija kirjoitti:

"mitäs jos ap tulet kipeäksi/lähdet reissuun/työmatkalle, niin kukas koiran sitten hoitaa? Et voi pakottaa puolisoa hoitamaan, jos häntä ei lainkaan kiinnosta." 

 

 

Ei kai kukaan ole muutenkaan noin kakaramaisen ihmisen kanssa yhdessä? Et sä voi mua pakottaa ku evvk?? 😂😂

Sinuna en naureskelisi kun ilmeisesti et tiedä että lemmikkiä ei todellakaan suositella talouksiin jossa sitä kaikki talossa asuvat eivät halua. Jos lemmikki kuitenkin otetaan sillä periaatteella että   hoitaa sen sataprosenttisesti niin  hän sen myös hoitaa sataprosenttisesti eikä koskaan pyydä apua hoitamiseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei onnistu tuo että toisen ei tarvitse koiraa hoitaa. Se koiran omistaja alkaa kuitenkin vaatia että voithan sinä nyt viedä sen koiran ulos ja osta koiranruokaa ja vain pari päivää olen reissussa ym ym. Kyllä se koira nyt saa nukkua sängyssä. Koira sitä ja koira tätä. Ja kamalaa koiralle jos perheessä joku sitä inhoaa.

Jos tietää että puoliso inhoaa koiria, ei sellaisen ihmisen kanssa kannata edes olla.

Mutta esimerkiksi minä olen aina tiennyt, että mies kiintyy siihen koiraan kuitenkin, vaikka ei alunperin sitä olisi halunnutkaan. Ja hoitaa aivan yhtä lailla.

Mulla ei ainakaan ole kyse siitä etten kiintyisi eläimiin ennemminkin päinvastoin. En vain halua sitä työtä enkä vastuuta enää.

Vierailija kirjoitti:

Ottakaa BitBull ja antakaa sen ratkaista asia. Lopullinen ratkaisu. 

Palstalta löytyy aina ratkaisu!

Vierailija kirjoitti:

Naisille koira täyttää sitä tyhjiötä että pitää päästä olemaan jonkun yläpuolella ja komentelemaan. Mikäpä parempi kuin eläin joka ei kykene vastaankaan sanomaan.

Tota tyhjiötä se täyttää kyllä ennemmin miehille, naisille koira on enemmän lapsen korvike. Molempi pahempi

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsikin itsenäistyy, koira tai kissa ei ikinä. 

Luojan kiitos! On edes joku kotona, joku joka rakastaa ja jota rakastaa.

Koirat ei rakasta, koira ei uhraa itseään sinun vuoksesi. Koirilla kaikki käytös perustuu laumakäyttäytymisen logiikkaan eikä koiralla ole tunnetta nimeltä rakkaus. 

Kuka ihmeen täysjärkinen ottaa koiran? 

Vierailija kirjoitti:

Mulle tuo on ollut aina kynnyskysymys suhteessa. Vähän niinku joillakin on lasten hankinta. En voi tehdä kompromisseja siinä eikä minulle voi myöskään anella minkä kokoisen koiran saan ottaa. 

Mullekin se on kynnyskysymys. Olen nimittäin allerginen, joten minun kotiini ei tule lemmikkejä. Jos puoliso ei sitä kunnioita, niin silloin puoliso lähtee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa vaihtaa kumppani sellaiseen joka haluaa koiran.

Jos parisuhteessa pyyhkii muuten hyvin, eikä halua laittaa kumppania vaihtoon, niin olisiko yksi mahdollinen ratkaisu se, että sovitaan, että koiraa haluava hoitaa koiran yksin ja toisen ei tarvitse osallistua. Toki, jos toinen ei edes halua asua koiran kanssa samojen seinien sisäpuolella, tuollainenkaan ei onnistu. Sitten on valittava koiran ja puolison väliltä.

Huono idea. Melkein yhtä huono kuin se, että vain toinen haluaa lapsen ja sitten sovitaan, ettei toisen tarvitse osallistua. Se koira kuitenkin on siinä kodissa 24/7/365, kaikkine ominaisuuksineen (aka ei pehmolelu sohvan nurkassa) - ja vaikka koiran saa hoitoon tai siitä voi jopa luopua, niin kyllä se vain elämää rajoittaa/sanelee.

No en nyt kuitenkaan ihan vertaisi lapsen hankintaa koiran ottamiseen. Yhteisestä lapsesta tietenkin vastuu on molemmilla vanhemmilla, mutta koiran kohdalla luulisi, että selvät säännöt siitä, ethä vastuu koiran hoidosta on yksin toisen, olisi mahdollista sopiakin - jos yhteistä tahtoa siihen on.

.Jollei suoriltakäsin ole halukas eroamaan, niin kai sitä voi sentään kokeilla, ja lähteä menemään sitten, jos ei sovituissa säännöissä pysytä. Enkä tietenkään tarkoita, että ketään pitäisi vastentahtoisesti pakottaa asumaan koiran kanssa, siellä oli se JOS.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsikin itsenäistyy, koira tai kissa ei ikinä. 

Luojan kiitos! On edes joku kotona, joku joka rakastaa ja jota rakastaa.

Ei rakasta, se on vain harhaista kuvitelmaa. 

Mielenvikaiset ottaa koiria. 

Luovuin miesystävästä. 

Kun minulla oli kaksi koiraa emmekä vielä asuneet yhdessä, kerroin että olen pentujonossa ja kolmas koira tulee parin vuoden sisällä. Tässä kohtaa silloinen miesystävä paljasti, että ei oikein pitänyt edes siitä että on ne kaksi koiraa ja oli toivonut, etten enää ikinä ottaisi uutta. En tiedä miten tällainen fantasia oli päässyt edes kehittymään hänellä kun kuitenkin olen lapsesta asti ollut henkeen ja vereen koiraihminen. 🤨

No, suhde jatkui tuosta vielä pari vuotta mutta jarruttelin sitten itse yhteenmuuttoa ja hyvä niin. Pentu tuli melko ajoissa ja sen ollessa reilun vuoden ikäinen lopetin suhteen. 

Nykyään on nuo samat kolme koiraa ja neljäs, jonka nykyinen mieheni osti minulle. 🥰 Viideskin ehkä tulee jossain kohtaa, koska näyttelyt ja metsästys kiinnostavat ja nykyiset ovat palvelua -ja rekikoiria. 

En joutuisi enkä voisi joutua tilanteeseen, jossa puoliso ei halua koiraa. Ei sellaisessa voi tehdä kompromissia yhtään sen enempää kuin vaikka lastenkaan kanssa.