Kun toinen ei halua koiraa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"mitäs jos ap tulet kipeäksi/lähdet reissuun/työmatkalle, niin kukas koiran sitten hoitaa? Et voi pakottaa puolisoa hoitamaan, jos häntä ei lainkaan kiinnosta." 

 

 

Ei kai kukaan ole muutenkaan noin kakaramaisen ihmisen kanssa yhdessä? Et sä voi mua pakottaa ku evvk?? 😂😂

Sinuna en naureskelisi kun ilmeisesti et tiedä että lemmikkiä ei todellakaan suositella talouksiin jossa sitä kaikki talossa asuvat eivät halua. Jos lemmikki kuitenkin otetaan sillä periaatteella että   hoitaa sen sataprosenttisesti niin  hän sen myös hoitaa sataprosenttisesti eikä koskaan pyydä apua hoitamiseen.

Tiedän ihan vain oman kokemukseni. Lemmikki tulee jos jompikumpi sen haluaa, ja molemmat hoitaa yhtä lailla. Kuten yhteisessä elämässä muutenkin osallistutaan asioihin yhtä lailla.

Vierailija kirjoitti:

Jos se toinen rajoittaa sun elämää muutenkin enemmän kuin antaa hyvinvointia, heitä se helvettiin ja ota koira. Lemmikki antaa läheisyyttä ja kumppanuutta, jota ilmeisesti parisuhteessasi et riittävästi saa.

MIes, joka inhoaa eläimiä, on niille väkivaltainen, joten hommaa ensin se tyyppi hittoon ja hanki koira vasta sitten. Ystäväni kissan hänen ex-miehensä heitti kuudennen kerroksen parvekkeelta alas. Lisäksi puhkoi puukolla autonrenkaita ym, joten muutossakin piti olla henkivartijat tällä naisella päivystämässä, ettei kahjo tule paikalle. Oikeutta käytiin ja mies tuomittiin pahoinpitelyistä, vainoamisesta ym. Kissaparka hoidettiin ja toipui mutta pelkää miehiä loppuikänsä.

Paska-akka lässyttää niin että räkä lentää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei onnistu tuo että toisen ei tarvitse koiraa hoitaa. Se koiran omistaja alkaa kuitenkin vaatia että voithan sinä nyt viedä sen koiran ulos ja osta koiranruokaa ja vain pari päivää olen reissussa ym ym. Kyllä se koira nyt saa nukkua sängyssä. Koira sitä ja koira tätä. Ja kamalaa koiralle jos perheessä joku sitä inhoaa.

Jos tietää että puoliso inhoaa koiria, ei sellaisen ihmisen kanssa kannata edes olla.

Mutta esimerkiksi minä olen aina tiennyt, että mies kiintyy siihen koiraan kuitenkin, vaikka ei alunperin sitä olisi halunnutkaan. Ja hoitaa aivan yhtä lailla.

Mulla ei ainakaan ole kyse siitä etten kiintyisi eläimiin ennemminkin päinvastoin. En vain halua sitä työtä enkä vastuuta enää.

Sä et olekaan mun mieheni.

En halunnut koiraa joten nainen ei halunnut minua enää.

Vierailija kirjoitti:

Jätä se sika ja hommaa koira.

Mutta, kun se hoito siirtyy koko ajan enemmän sille sialle, kun se vaatiikin jatkuvaa liikuntaa ja huolenpitoa eikä elämä ole pelkkää koiran söpöilyä. Siinä syy, miksei se itsekäs sika halua koiraa.

Vierailija kirjoitti:

Jos hankkii koiran, sukulaiset joutuvat usein hoitamaan koiraa, koska omistajalla ei ole rahaa yksityiseen koiranhoitajaan, ja sukulaiset eivät kehtaa kieltäytyä. Koira on kotona 24/7/365-periaattella, joten jo ottovaiheessa voi unohtaa kaikki lomat ja päivää pitemmät reissut. Orjanakin voi olla hauskempaa. 

Naulan kantaan ja kun sukulaisia eikä ystäviä juurikaan ole, jää sen koiran hoito usein sille, joka ei koiraa alunperin halunnut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jätä se sika ja hommaa koira.

Mutta, kun se hoito siirtyy koko ajan enemmän sille sialle, kun se vaatiikin jatkuvaa liikuntaa ja huolenpitoa eikä elämä ole pelkkää koiran söpöilyä. Siinä syy, miksei se itsekäs sika halua koiraa.

Miten se hoito sille jätetylle sialle siirtyisi??? Kai siitä siasta eroon pääsee, vai pysyykö sika suhteessa kynsin hampain?

Vierailija kirjoitti:

Kumppani saa lähteä, jos ei koiraa halua.

Sinne meni myös koiran hoitaja ja ulkoiluttaja.

Sitten ei oteta koiraa. Olen todella eläinrakas ja pidän koiristakin, mutta lapsuudenperheessäni koettujen koiratraumojen takia en sellaista aikuisena tule ottamaan. En siis oikeasti pystyisi asumaan koiran kanssa samassa taloudessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos hankkii koiran, sukulaiset joutuvat usein hoitamaan koiraa, koska omistajalla ei ole rahaa yksityiseen koiranhoitajaan, ja sukulaiset eivät kehtaa kieltäytyä. Koira on kotona 24/7/365-periaattella, joten jo ottovaiheessa voi unohtaa kaikki lomat ja päivää pitemmät reissut. Orjanakin voi olla hauskempaa. 

Naulan kantaan ja kun sukulaisia eikä ystäviä juurikaan ole, jää sen koiran hoito usein sille, joka ei koiraa alunperin halunnut.

Me ostettiin retkipaku pitkälti koirien takia. Aivan superhelppoa mennä ja reissata, käydä keikoilla, sukuloimassa, kiertää Suomea ja muitakin maita koirien kanssa 😊 Sukulaisia ja ystäviäkin on, mutta miksi jättäisimme koirat heille?

Vierailija kirjoitti:

Kumppani saa lähteä, jos ei koiraa halua.

Kumppani saa lähteä, jos koiran haluaa.

Vierailija kirjoitti:

En lähde omasta kodistani mihinkään. Kyllä se olisi ukko ja koira joka lähtisi jos sellaisen tänne raahaisi vaivoiksi! Ainut koira joka saa tulla meillä on aikuisen lapsen ihana koira. 

Ukko ei ole ilmeisesti lapsesi isä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa vaihtaa kumppani sellaiseen joka haluaa koiran.

Jos parisuhteessa pyyhkii muuten hyvin, eikä halua laittaa kumppania vaihtoon, niin olisiko yksi mahdollinen ratkaisu se, että sovitaan, että koiraa haluava hoitaa koiran yksin ja toisen ei tarvitse osallistua. Toki, jos toinen ei edes halua asua koiran kanssa samojen seinien sisäpuolella, tuollainenkaan ei onnistu. Sitten on valittava koiran ja puolison väliltä.

Huono idea. Melkein yhtä huono kuin se, että vain toinen haluaa lapsen ja sitten sovitaan, ettei toisen tarvitse osallistua. Se koira kuitenkin on siinä kodissa 24/7/365, kaikkine ominaisuuksineen (aka ei pehmolelu sohvan nurkassa) - ja vaikka koiran saa hoitoon tai siitä voi jopa luopua, niin kyllä se vain elämää rajoittaa/sanelee.

No en nyt kuitenkaan ihan vertaisi lapsen hankintaa koiran ottamiseen. Yhteisestä lapsesta tietenkin vastuu on molemmilla vanhemmilla, mutta koiran kohdalla luulisi, että selvät säännöt siitä, ethä vastuu koiran hoidosta on yksin toisen, olisi mahdollista sopiakin - jos yhteistä tahtoa siihen on.

.Jollei suoriltakäsin ole halukas eroamaan, niin kai sitä voi sentään kokeilla, ja lähteä menemään sitten, jos ei sovituissa säännöissä pysytä. Enkä tietenkään tarkoita, että ketään pitäisi vastentahtoisesti pakottaa asumaan koiran kanssa, siellä oli se JOS.

Tiedän kokemuksesta - valitettavasti - että se sataprosenttinen hoitaminen ei riitä. Joo, voi siivota sotkut ja käyttää ulkona ja hommata ruuat jne, mutta jos toista häiritsee haukkuminen ja ominaishaju ja se sitovuus, ettei voi noin vain jäädä jonnekin ja tulla joskus, niin ei se sataprosenttinen hoitaminen siitä koirasta miellyttävää sille toiselle tee. Ja jos mun pitäisi itse kestää kodissani jotakin, mistä en pidä tai mikä jopa ällöttää, niin ei se enää mun kodiltani tuntuisi.

Pidän koirista mutta olen allerginen. Akka varasi salaa koiranpennun ja kertoi asiasta vasta kun tuli koirineen kotiin. Minä kuulemma siedättyisin jos oikeasti haluaisin. Entinen akka tuli siitä sitten. 

En halua koiraa, joten koira tai ero. Ei siitäkään tulisi mitään, että toinen lupaa hoitaa, ruokkia ja ulkoiluttaa. Koira vaatii aikaa, sitoutumista ja hankaloittaa montaa asiaa, joten siinä joutuu väkisinkin elämään koiraperhe-elämää vaikka ei haluaisi. Enkä halua karvaa, kuraa ja punkkeja kotiini. Koira sopii rutiini-ihmisille, enkä ole oikein sellainen tyyppi. Olisin koiralle kärsimys ja koira minulle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa vaihtaa kumppani sellaiseen joka haluaa koiran.

Jos parisuhteessa pyyhkii muuten hyvin, eikä halua laittaa kumppania vaihtoon, niin olisiko yksi mahdollinen ratkaisu se, että sovitaan, että koiraa haluava hoitaa koiran yksin ja toisen ei tarvitse osallistua. Toki, jos toinen ei edes halua asua koiran kanssa samojen seinien sisäpuolella, tuollainenkaan ei onnistu. Sitten on valittava koiran ja puolison väliltä.

Huono idea. Melkein yhtä huono kuin se, että vain toinen haluaa lapsen ja sitten sovitaan, ettei toisen tarvitse osallistua. Se koira kuitenkin on siinä kodissa 24/7/365, kaikkine ominaisuuksineen (aka ei pehmolelu sohvan nurkassa) - ja vaikka koiran saa hoitoon tai siitä voi jopa luopua, niin kyllä se vain elämää rajoittaa/sanelee.

No en nyt kuitenkaan ihan vertaisi lapsen hankintaa koiran ottamiseen. Yhteisestä lapsesta tietenkin vastuu on molemmilla vanhemmilla, mutta koiran kohdalla luulisi, että selvät säännöt siitä, ethä vastuu koiran hoidosta on yksin toisen, olisi mahdollista sopiakin - jos yhteistä tahtoa siihen on.

.Jollei suoriltakäsin ole halukas eroamaan, niin kai sitä voi sentään kokeilla, ja lähteä menemään sitten, jos ei sovituissa säännöissä pysytä. Enkä tietenkään tarkoita, että ketään pitäisi vastentahtoisesti pakottaa asumaan koiran kanssa, siellä oli se JOS.

Yhteisestä lapsesta tietenkin vastuu on molemmilla vanhemmilla,

Tietenkin? Mitenhän monta ketjua tälläkin palstalla on, miten mies halusi lapsia ja vannoi hoitavansa puolet kaikesta ja lupaili kuut taivaalta, kunnes lapsi syntyi, jolloin mies jatkoi omaa elämäänsä ihan niin kuin ennenkin ja silti valitteli, miten rankkaa lapsen kanssa oli?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yhteiseen kotiin ei voi ottaa mitään elukoita jos toinen ei halua. Jos tämä on ongelma niin muuta omaan kämppää tai ota ero. Kumpi on tärkeämpi? Puoliso/parisuhde vai koira? Valitse. 

Voihan se toinenkin muuttaa, ja itse asiassa pitääkin. Jos puoliso ottas lemmikin eikä itse halua samassa asunnossa asua, niin sitten vaan lähtee.

Riippuu se siitäkin, kumman nimissä asunto on?

Vierailija kirjoitti:

Jätä se sika ja hommaa koira.

No kuka sitä koiraa käyttää ulkona, jos ukon heittää pihalle?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsikin itsenäistyy, koira tai kissa ei ikinä. 

Luojan kiitos! On edes joku kotona, joku joka rakastaa ja jota rakastaa.

Ostettu rakkaus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos hankkii koiran, sukulaiset joutuvat usein hoitamaan koiraa, koska omistajalla ei ole rahaa yksityiseen koiranhoitajaan, ja sukulaiset eivät kehtaa kieltäytyä. Koira on kotona 24/7/365-periaattella, joten jo ottovaiheessa voi unohtaa kaikki lomat ja päivää pitemmät reissut. Orjanakin voi olla hauskempaa. 

Naulan kantaan ja kun sukulaisia eikä ystäviä juurikaan ole, jää sen koiran hoito usein sille, joka ei koiraa alunperin halunnut.

Me ostettiin retkipaku pitkälti koirien takia. Aivan superhelppoa mennä ja reissata, käydä keikoilla, sukuloimassa, kiertää Suomea ja muitakin maita koirien kanssa 😊 Sukulaisia ja ystäviäkin on, mutta miksi jättäisimme koirat heille?

Sivusta kyselen että miten kesällä toimii käytännössä tuo? Ollaan hommaamassa retkipakua ja pohdittu että olisi erillinen ilmastointilaite. Vai otatteko kauppaankin mukaan vsi käyttekö vuorotellen?