Kun toinen ei halua koiraa
Kuinka olette ratkaisseet tilanteen kun haluaisit koiran mutta puolisosi on sitä vastaan?
Kommentit (482)
Ap:n tapauksessa puoliso on mokannut jo alussa kun ei ole varmistanut ettet jossakin vaiheessa rupeaisi haluamaan koiraa.
Vierailija kirjoitti:
Silloin ei oteta koiraa.
Näin.
Naapurin nuoripari osti ensin ok-talon ja otti sitten koiran. Sitten syntyi koliikista kärsivä vauva. Antoivat ensin koiran pois ja muuttivat sitten takaisin kerrostaloon keskustaan. Perheen voimavaroja ei voi tietää ennalta. Ja iso koira tarvitsee enemmän tilaa ja liikuntaa sekä voi aiheuttaa isompaa tuhoa mutta on usein lyhempi-ikäinen kuin pikkutirrit, jotka voivat elää jopa 16-18 vuotta.
Vierailija kirjoitti:
Ap:n tapauksessa puoliso on mokannut jo alussa kun ei ole varmistanut ettet jossakin vaiheessa rupeaisi haluamaan koiraa.
Joo, ja ihan selkeesti se mies narsisti kans .
Canis Lupus on passkaelukka.
Sai hyytana!
" LAUKAUS LAUKAUS LAUKAUS !!! "
Itse en pystyisi olemaan sellaisen kumppanin kanssa joka ei voisi elää koirien kanssa, joten vaihtoehdoksi jäisi erota. Meillä onneksi tilanne on se että puoliso ymmärtää että koirat ovat minulle elämäntapa ja harrastus, ja että ne kuuluvat pakettiin. Koiria oli 2kpl jo ennen kuin tapasin puolisoni, ja pian 4kpl.
Vierailija kirjoitti:
Itse en pystyisi olemaan sellaisen kumppanin kanssa joka ei voisi elää koirien kanssa, joten vaihtoehdoksi jäisi erota. Meillä onneksi tilanne on se että puoliso ymmärtää että koirat ovat minulle elämäntapa ja harrastus, ja että ne kuuluvat pakettiin. Koiria oli 2kpl jo ennen kuin tapasin puolisoni, ja pian 4kpl.
Hyvin samat täällä.
Koiria oli kolme kun tavattiin, mies osti minulle neljännen kun oltiin asuttu vuosi yhdessä :)
Viides voi tulla jossain kohtaa, mutta se ei välttämättä tarkoita, että laumassa on viisi, koska näistä nykyisistä kaksi on jo tukevasti seniori-iässä.
En kyllä näe miten tällaisessa voisi tehdä kompromissin. Ei minulla ainakaan kovin hyvin joku hakutreenit tai metsästys ja omien koirien kanssa retkeily korvaantuisi sillä, että välillä kävelyttäisin hoitokoiraa.
Se mikä sinkkuna ihmetytti oli miten moni mies oli muka lähdössä suhteeseen kanssani, vaikka ei pitänyt koirista tai halunnut elää niiden kanssa. En tiedä miten yhtälö heidän päässään olisi ratkennut.
Me ollaan ratkaistu se niin, että meille ei tule koiraa. Meillä muu perhe haluaisi koiran, mutta tässä tapauksessa minä olen se, joka sitä vastustaa. Tiedän, että minun vastuulle sen hoitaminen kuitenkin alkuinnostuksen jälkeen jäisi. Mulla on muutenkin niin paljon hommaa, etten halua sitä enää lisää. Koirat maksaa, sotkee, niitä pitää ulkoiluttaa ja huoltaa ja myös ne sitovat. Joku tietty nyt viisauksissaan keksii verrata koiraa lapsiin, mutta se ei ole yhtään sama asia. Lapset kasvaa ja oppivat omatoimiseksi. Koira pysyy samanlaisena riippakivenä pahimmassa tapauksessa yli vuosikymmenen.
Vierailija kirjoitti:
Jätä se sika ja hommaa koira.
Jätä tämä lehmä ja ota susi.
-yhdessä ulvoen kuutamoon
Mulla oli tällainen tilanne ukkoni kanssa suhteen alkuaikoina, halusin koiran ja hän hankasi vastaan. Lopulta vain totesin, että mä ostan, hoidan, ruokin ja ulkoilutan, vastuu on 100% mulla. Edelleen hän nurkui vastaan, mutta ei ollut enää ehdoton. Sitten yks kaunis päivä kävin hakemassa meidän ekan koiran kennelistä, enkä liioittele yhtään kun sanon että se oli rakkautta ensi silmäyksellä. Mua jännitti palatessa enkä tiennyt mitä tapahtuu ja mietin miten pennun oikein esittelen. Se päätti mun puolesta. En ollut ehtinyt ottaa kenkiä vielä jalasta päästäessäni pennun vapaaksi lattialle, kun se jo juoksi suoraan käytävän poikki olohuoneeseen ukkoni luokse ilman pienintäkään pelkoa ja kuulin vain "oho" huudon ja menin jännittyneenä käytävän poikki olohuoneeseen.. siellä odotti upea näky; pentu oli ukkoni sylissä ja nuoli tämän naamaa vimmatusti ja häntä heilui kuin viimeistä päivää. Ukkoni näytti aivan ällistyneeltä mutta hymyili ja sitten jo nauroi kun pentu ei olisi halunnut millään lopettaa tätä nuoleskelua. Parin päivän sisällä heistä tuli täysin erottamattomat, eikä mun todellakaan tarvinnut hoitaa koiraa yksin, ukko halusi jakaa vastuun ja suostui ottamaan koiran jopa sänkyyn nukkumaan, tästäkin hän oli aiemmin sitä mieltä että "vain hullu ottaa likaisen rakin kainaloonsa yöksi" ja osti tälle jatkuvasti leluja, vaatteita, kaikenlaisia herkkuja ja vei pitkille lenkeille. 13 vuoden jälkeen tämä rakas ystävämme jouduttiin lopettamaan, enkä ole nähnyt hänen itkevän koskaan kuin silloin. Joten koiravastainen ihminen saattaa tehdä täyskäännöksen... meillä on ollut aina koiria siitä asti, emmekä edes osaisi ajatella enää elämää ilman.
Ex vaimon arvojärjestys ........ ensimmäisenä koira, toisena hänen naisystävänsä, kolmantena lapsi, neljäntenä naistenlehdet, viidentenä aviomies eli minä pääsiivooja ja ruuanlaittaja. Väsyin ja otin " lopputilin ".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En minäkään haluaisi rakkia. Kamalia ovat.
Eikä kukaan haluaisi kaltaistasi junttia.
Ai että on junttia, jos ei tykkää persettään nuolevista, paskassa pyörivistä ja kuolaavista karvanlevittäjistä omassa kodissaan?
HYVÄ, kun ei halua koiraa! Yököttävät, kuolaavat,haisevat elukat. Punkin kuljetuskoneet, saavat rauhassa levitellä joka paikkaan punkkeja, jotka levittävät vakavia sairauksia. Kun tuli korona (tarttui ja levisi jonkin verran) koko Suomi laitettiin hälytystilaan, estettiin ihmisten vapaa liikkuvuus, hysterisoitiin jne. Nämä löyhkäävät karvapallot sen sijaan saavat röyhiä ja haukkua sekä kulkea ympäriinsä. Metsästyskoirat vielä metsään levittämään. Turha puhua kauriista, aika lailla pienellä alueella pysyvät.
Exä olis halunnut koiran ja kävi meillä kokeellakin yksi. Minä toki tiesin olevani niille allerginen, mutta onneksi lapsikin oli niin joutui jättämään hullutuksen siihen.
Vierailija kirjoitti:
HYVÄ, kun ei halua koiraa! Yököttävät, kuolaavat,haisevat elukat. Punkin kuljetuskoneet, saavat rauhassa levitellä joka paikkaan punkkeja, jotka levittävät vakavia sairauksia. Kun tuli korona (tarttui ja levisi jonkin verran) koko Suomi laitettiin hälytystilaan, estettiin ihmisten vapaa liikkuvuus, hysterisoitiin jne. Nämä löyhkäävät karvapallot sen sijaan saavat röyhiä ja haukkua sekä kulkea ympäriinsä. Metsästyskoirat vielä metsään levittämään. Turha puhua kauriista, aika lailla pienellä alueella pysyvät.
Onhan tuossa totuuden siemen, vaikken koiria vihaakaan. Itselleni en sellaista kyllä halua monestakaan syystä. Asumme alueella, missä on paljon koiria - myös monilla tuttavilla. Puutteellinen kasvatus ei tietty ole koiran syy, mutta käytännössä monet koirat ovat omistajiensa takia huonotapaisia. Kerjäävät ruokapöydästä, hyppivät päälle, pyrkivät haistelemaan haarojen väliä tai nylkyttämään ja räksyttävät kaikille ja kaikelle. Pari kertaa olen lupautunut koiranhoitajaksi tuttaville, mutta enää en ole .niin halukas. Koiranruokaa on joka paikassa, pyrkivät kokoajan sänkyyn makaamaan, pyörivät kokoajan kintuissa, syövät kengät sekä lasten lelut ja pyrkivät kokoajan nuolemaan naamaa. Lapsille olenkin sanonut, että kai te tiedätte missä sen kieli oli äsken kun annatte sen nuolla naamaanne? Aivan, sen munissa.
Vierailija kirjoitti:
Erosin muslimimiehestä tämän takia. Seurustelimme ja hän piti koiria ällöttävinä, likaisina. Minä taas eläinrakas ja tästä "taudista" en ole parantunut. Nyt olen onnellinen. Kaksi koiraa, kultainen suomalainen tavallinen mies .... ja uusi koti hankinnassa.
Mun exä on muslimi ja tykkää mun koirasta, vaikka on enemmän kissaihmisiä. Välillä vaan heittäny läppää että paljonkohan proteiinia tossa 3kg elukassa on :D
Koirat on kivoja kunhan eivät hypi naamaa nuolemaan. Ällöttävää.
Vierailija kirjoitti:
Lapsikin itsenäistyy, koira tai kissa ei ikinä.
Eli lapsesta sentään pääsee joskus eroon lapsen elinaikana, lemmikistä ei?
Älä tee lapsia tai ota lemmikkiä.
Koiran hankinta on sen verran iso asia, että se vaatii kyllä kaikkien perheenjäsenten suostumuksen. Koiraa kun on koulutettava, lenkitettävä, ruokittava, käytettävä eläinlääkärissä, vakuutettava jne.... Ja oma lukunsa on koiran aiheuttamat vahingot (pureksitut kengät, laukut ja huonekalut) ja karvanlähtöaikaan jatkuva siivoaminen.