Lue keskustelun säännöt.
Kun toinen ei halua koiraa
Kuinka olette ratkaisseet tilanteen kun haluaisit koiran mutta puolisosi on sitä vastaan?
Kommentit (482)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koira on ekologinen katastrofi ja järkyttävä haitta lähialueen naapureille.
Jos oikeasti välittää eläimistä ei silloin ota mitään "lemmikkiä".
Mitä ratkaistavaa tuossa on? Jos taloudessa joku ei halua koiraa, koiraa ei oteta. Simple as that.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mieheni ja minä emme kumpikaan halua koiraa. Emme mene edes kylään koirallisiin taloihin. Kahvilat, joihin voi tulla koiran kanssa menevät myös boikottiin.
Mihin kahvilaan ei saa ottaa koiraa mukaan?
Ainakin täällä Helsingissä munkin seudulla ihan kaikkiin saa.
Pikkukaupungissamme on onneksi vain pari kahvilaa, jonne voi tuoda koiran. Mm. torikahvilaan ei saa viedä koiraa, koska koiria ei saa tuoda toriaikana torille. Tuo kahvila on avoinna toriaikana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lapsikin itsenäistyy, koira tai kissa ei ikinä.
Lemmikki elää niin vähän aikaa, verrattuna ihmiseen. Ei lapsikaan 10-16-vuotiaana ole vielä itsenäistynyt. Lemmikkiä on ihan turha verrata lapseen ja joskus lastansa joutuu hoitamaan yli 80-vuotias mummokin jos vähänkin pystyy. Lasta taas ei voi myydä. Koiran saa helpommin myös siinä tapauksessa jos entinen omistaja on esim. vaihtanut "hiippakuntaa", tai sairastunut tai vain muuten elämäntilanteet ovat sellaiset että koiralle on parempi etsiä uusi koti. Ja kyllä lapsetkin voivat joutua vaihtamaan kotia tai menemään sijaisperheeseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos se toinen rajoittaa sun elämää muutenkin enemmän kuin antaa hyvinvointia, heitä se helvettiin ja ota koira. Lemmikki antaa läheisyyttä ja kumppanuutta, jota ilmeisesti parisuhteessasi et riittävästi saa.
MIes, joka inhoaa eläimiä, on niille väkivaltainen, joten hommaa ensin se tyyppi hittoon ja hanki koira vasta sitten. Ystäväni kissan hänen ex-miehensä heitti kuudennen kerroksen parvekkeelta alas. Lisäksi puhkoi puukolla autonrenkaita ym, joten muutossakin piti olla henkivartijat tällä naisella päivystämässä, ettei kahjo tule paikalle. Oikeutta käytiin ja mies tuomittiin pahoinpitelyistä, vainoamisesta ym. Kissaparka hoidettiin ja toipui mutta pelkää miehiä loppuikänsä.
Se, ettei joku halua koiraa ei tarkoita, että hän on täysi psykopaatti.
En minäkään haluaisi koiraa. On ollut viisi kissaa, ja kissan voisin vielä ottaa. En ikinä koiraa. Ei huvita lähteä räntäsateessa lenkittämään ja pissittämään elukkaa, joka on niin tyhmä, ettei opi sisäsiistiksi kuten kissa.
Ei opi sisäsiistiksi??
No siis nimenomaan sisäsiistihän koira on, siksi sinä sitä siellä räntäsateessa lenkität ja pissität. Jos se ei sisäsiisti, se pissaisi ja kakkaisi sisälle, mitä yleensä terve, opetettu koira ei vapaaehtoisesti tee.
Kyllä koirakin oppisi käymään hiekkalaatikolla kuten kissa, mutta käytännössä se olisi ehkä hiukan hankalaa kun usein koiran pissat ja kakat ovat sen verran isompia. Toki koiran pissa- ja kakkakäyttäytyminenkin on erilaista. Se vaatisi vain miettimistä, miten isommankin koiran hiekkalaatikko, etenkin uroksen, pitäisi toteuttaa.
Ja olisiko se koiralle sopivaa, sen käyttäytymiselle jne. Tuskin, vaikka tiedän kyllä , että pienirakkoisille pikkukoirille hiekkalaatikoita käytetään.
Mulla on ollut sekä kissoja että koiria ja olen kerran jos toisenkin miettinyt, että ihan oikeasti ihminen suuressa viisaudessaan pakottaa koiran pidättelemään kupla otsassa sen sijaan, että se saisi tehdä tarpeensa silloin, kun on hätä, niin kuin kissa saa.
Ja minua kissaihmisenä kauhistuttaa, kun tässäkin ketjussa moni sanoo että koiraa pitää ulkoiluttaa 3 kertaa päivässä.
Siis 3 kertaa päivässä mahdollisuus päästä vessaan. :'( Tehkää itse perässä.
Mulla on pikkukoira, joka ei pysty pitkiä välejä pidättelemään. Se pääsee ulos omalle pihalle aina kun haluaa. Olen kotona työkyvyttömyyseläkkeen takia, joten tämä sujuu hyvin. Luulen, että kolmelle pissille per päivä pääsevät koirat on vähemmistö, ainakin toivon niin.
Vähemmistö? Sen kolmenkymmenen vuoden aikana, kun olen ollut työelämässä, eri työpaikoissa, kymmenillä kollegoilla on ollut koiria, jotka ovat olleet yksin kotona sen yhdeksän-kymmenen tuntia, kun omistajat ovat olleet töissä kodin ulkopuolella plus matkat päälle. Ei siinä kolmea pissatusta enempää ehdi tulla, josko sitäkään.
Ruotsissa on laitonta jättää koira yli kuudeksi tunniksi yksin. Suomeen pitäisi saada vastaava lainsäädäntö eläinrääkkämisen lopettamiseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muutaman vuoden narisin niin suostu. Nyt se piski on tärkeämpi miehelle ku mulle. En ottais enää. Liikaa hommaa eikä mihinkään voi mennä ilman että sille on hoitaja. Siis matkustaa.
Meillä minä olisin halunnut koiran, koska rakastan niitä todella paljon. Mies oli vastaan.
Asia ratkaistiin niin, että olemme hoitajina toisten koirille. Niistä on tullut rakkaita ystäviä ja hyviä lenkkikavereita. Samalla autatamme koirien omistajia.
Hassuja tilanteita tulee, kun hoitokoira ei haluaisi lähteä meiltä kotiinsa omistajan tullessa sitä hakemaan. 🐕
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos se toinen rajoittaa sun elämää muutenkin enemmän kuin antaa hyvinvointia, heitä se helvettiin ja ota koira. Lemmikki antaa läheisyyttä ja kumppanuutta, jota ilmeisesti parisuhteessasi et riittävästi saa.
MIes, joka inhoaa eläimiä, on niille väkivaltainen, joten hommaa ensin se tyyppi hittoon ja hanki koira vasta sitten. Ystäväni kissan hänen ex-miehensä heitti kuudennen kerroksen parvekkeelta alas. Lisäksi puhkoi puukolla autonrenkaita ym, joten muutossakin piti olla henkivartijat tällä naisella päivystämässä, ettei kahjo tule paikalle. Oikeutta käytiin ja mies tuomittiin pahoinpitelyistä, vainoamisesta ym. Kissaparka hoidettiin ja toipui mutta pelkää miehiä loppuikänsä.
Missä vaiheessa aloituksessa sanottiin että vaimo haluaa koiran mutta mies ei? Voihan se olla toisinkin päin.
niin, tai 2xvaimo, 2xmies tai muita variaatioita
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kumppani ulos, koira sisään!
Se tarkoittaisi yksinäistä elämää.
Jos se toinen rajoittaa sun elämää muutenkin enemmän kuin antaa hyvinvointia, heitä se helvettiin ja ota koira. Lemmikki antaa läheisyyttä ja kumppanuutta, jota ilmeisesti parisuhteessasi et riittävästi saa.
MIes, joka inhoaa eläimiä, on niille väkivaltainen, joten hommaa ensin se tyyppi hittoon ja hanki koira vasta sitten. Ystäväni kissan hänen ex-miehensä heitti kuudennen kerroksen parvekkeelta alas. Lisäksi puhkoi puukolla autonrenkaita ym, joten muutossakin piti olla henkivartijat tällä naisella päivystämässä, ettei kahjo tule paikalle. Oikeutta käytiin ja mies tuomittiin pahoinpitelyistä, vainoamisesta ym. Kissaparka hoidettiin ja toipui mutta pelkää miehiä loppuikänsä.
Tässä tyypillinen eläimiä inhimillistävä sekä ihmisiä vihaava sekopää joka todennäköisesti riehuu jossain metsästystä, kotieläintuotantoa, raviurheilua ym. vastustavien palstoilla ja jakaa valheellista propagandaansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En inhoa enkä vihaa koiria, silti en halua niitä kotiini. Olen "koirallisille" kavereillenikin sanonut, että jos tulevat kylään niin jättävät koiran kotiin tai autoon. Jotkut lakkasivat käymästä, suurin osa ei. En ymmärrä miksi koira otetaan joka paikkaan mukaan, lähinnä ihmettelen ruokaravintoloita. Olen pari kertaa ollut lounaalla paikassa jossa jonkun koira haukkua louskutti. Ymmärrän, että koira on omistajalleen perheenjäsen mutta miksi he eivät ymmärrä että muille se ei sitä ole. Jos minulla olisi lemmikkinä vaikka laama niin olisiko ok raahata sitä mukanaan kauppaan, ravintolaan...?
Tämä! Koiria on nykyään liikaa ja suurinosa on ihan tarpeettomia.
Vierailija kirjoitti:
Jos se toinen rajoittaa sun elämää muutenkin enemmän kuin antaa hyvinvointia, heitä se helvettiin ja ota koira. Lemmikki antaa läheisyyttä ja kumppanuutta, jota ilmeisesti parisuhteessasi et riittävästi saa.
MIes, joka inhoaa eläimiä, on niille väkivaltainen, joten hommaa ensin se tyyppi hittoon ja hanki koira vasta sitten. Ystäväni kissan hänen ex-miehensä heitti kuudennen kerroksen parvekkeelta alas. Lisäksi puhkoi puukolla autonrenkaita ym, joten muutossakin piti olla henkivartijat tällä naisella päivystämässä, ettei kahjo tule paikalle. Oikeutta käytiin ja mies tuomittiin pahoinpitelyistä, vainoamisesta ym. Kissaparka hoidettiin ja toipui mutta pelkää miehiä loppuikänsä.
Se, ettei halua itselleen koiraa, ei tarkoita sitä, ettei pidä eläimistä tai on hullu väkivaltarikollinen...
Syitä, miksei ei halua itselleen lemmikkiä / koiraa on monia. Esimerkiksi lemmikissä on kiinni, matkustaminen on vaikemapaa, pitää elää suunnitelmallisemmin, on lisää velvollisuuksia ja hommaa, muille harrastuksille ei jää aikaa enää samalla tavalla, rahaa voi palaa aika paljon (tulee varautua kalliisiin eläinlääkärimaksuihin) jne.
Eläimestä voi olla paljon huoltakin jos lemmikistään välittää kovasti ja sillä on jotain ongelmia, mikä on myös yleistä, varsinkin vanhemmiten. Lemmikki on iso vastuu, johon pittä olla valmis käyttämään aikaa, vaivaa ja rahaa. Toki jotkut eivät pidä eläimistä, jopa inhoavat, mutta aika harvalla se on syy, miksi ei halua itselleen koiraa.
Siitä olen samaa mieltä, että jos todella inhoaa eläimiä, niin se on iso red flag.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa vaihtaa kumppani sellaiseen joka haluaa koiran.
Jos parisuhteessa pyyhkii muuten hyvin, eikä halua laittaa kumppania vaihtoon, niin olisiko yksi mahdollinen ratkaisu se, että sovitaan, että koiraa haluava hoitaa koiran yksin ja toisen ei tarvitse osallistua. Toki, jos toinen ei edes halua asua koiran kanssa samojen seinien sisäpuolella, tuollainenkaan ei onnistu. Sitten on valittava koiran ja puolison väliltä.
Jos asutaan yhdessä, niin ei ole mitään järkeä sopia tuollaista. Koira kuuluu väkisinkin silloin kummankin elämään merkittävänä osana ja molemmat on siitä myös vastuussa. Esim. kaikki tilanteet, joissa se joka "ei hoida koiraa" on yksin koiran kanssa kotona. Koira vinkuu ulos, koira oksentaa, koira tuo lelun ja haluaa leikkiä, koiranpentu järsii kenkää jne jne... Tai mieti tilanne, että se omistaja on kovin sairaana, niin aivan järjenvastaista olisi, ettei kumppani silloin auttaisi ja veisi vaikka koiraa ulos.
Kun asuu samassa huushollissa lemmikin kanssa, niin siitä on aina aikuisena vastuussa. Koirat ovat myös seurallisia laumaeläimiä, ei perheenjäsen voi ignoorata koiraa, ei ole koiralle hyväksi. Elämää elätään koiratalouodessa koiran tarpeet ja hyvinvointi aina huomioiden, ja tämä vaikuttaa kaikkiin perneenjäseniin.
Esittämäsi ei siis ole mahdollinen ratkaisu. Molempien pitää haluta koira, jos sellainen hankitaan, ja olla valmis osallistumaan ainakin tilanteiden mukaan ja tarvittaessa, ja suhtautua myönteisesti eläimeen (ja sen tuomiin vaatimuksiin), vaikka toinen hoitaisikin pääosin enemmän.
Vierailija kirjoitti:
En inhoa enkä vihaa koiria, silti en halua niitä kotiini. Olen "koirallisille" kavereillenikin sanonut, että jos tulevat kylään niin jättävät koiran kotiin tai autoon. Jotkut lakkasivat käymästä, suurin osa ei. En ymmärrä miksi koira otetaan joka paikkaan mukaan, lähinnä ihmettelen ruokaravintoloita. Olen pari kertaa ollut lounaalla paikassa jossa jonkun koira haukkua louskutti. Ymmärrän, että koira on omistajalleen perheenjäsen mutta miksi he eivät ymmärrä että muille se ei sitä ole. Jos minulla olisi lemmikkinä vaikka laama niin olisiko ok raahata sitä mukanaan kauppaan, ravintolaan...?
Jossakin aikaisemmassakin keskustelussa olen muistaakseni ihmetellyt, onko oikeasti yleistäkin, että koiralliset tunkevat tai haluavat tunkea koiriensa kanssa kyläilemään, koska itsellänikin on koira eikä tulisi pieneen mieleenkään viedä sitä toisten koteihin, eikä myöskään omassa kaveri- tai perhepiirissäni ole ollut tapana, ellei ole oltu lähtökohtaisesti pihalla tms.
Vierailija kirjoitti:
Lapsikin itsenäistyy, koira tai kissa ei ikinä.
Koirat ja kissat kuolee saman ajan sisällä, lapsen perään voi joutua olemaan huolissaan loppuelämän jos on hyvä vanhempi...
Meillä mies haluaisi koiran, mutta minä en, joten emme ole ottaneet koiraa. Minulla oli kaksi koiraa, jotka molemmat elivät vanhaksi. Niiden hoitorytmi pyöritti elämääni 17 vuotta ja haluan vihdoinkin nauttia siitä vapaudesta, että ei tarvitse joka hetki miettiä milloin koiraa pitäisi olla pissattamassa ja voin lähteä lomareissuun ilman hoitopaikan järjestelyä.
Olen kyllä sanonut miehelle, että hän voi hankkia koiran jos hän voi taata, että siitä ei tule minulle mitään vaivaa ja että hän hoitaa koiran ja maksaa siitä aiheutuvat kulut 100%. Hän ei ole tällaista lupausta pystynyt tekemään. Tietenkään, koska hän haluaisi vain kivan lenkkikaverin ilman sitä jatkuvaa vastuuta.
Tähän mennessä ainut hyvä piirre musulmaaneilla. Taitaa ainoaksi jäädäkin.