Eikö teitä häiritse se, että kansa on nykyään jakautunut huono-osaisiin ja hyväosaisiin?

Kansa on aina jakautunut erilaisiin kerroksiin, jopa kommunismissa

Mitä ihmeellistä siinä muka on 

Perikuntien asuntoja ei saa myytyä. 

Vanhuuseläkkeellä on miljoona neljäsataatuhatta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvinvointivaltion idea ei ollut koskaan pitää ihmiset juuri ja juuri hengissä. Tarkoitus oli rakentaa yhteiskunta, jossa tavallinen ihminen voi elää turvallista ja vakaata elämää, eikä vain selviytyä päivästä toiseen.

 

Hyvinvointivaltion sosiaaliturvan ei koskaan ollut tarkoitus olla jatkuvassa köytössä. Se oli tarkoitus olla suojaverkko sairastuessa, leskeytyessä tai työttömyyden varalle, jolta ponnahdetaan takaisin työmarkkinoille tekemään ja ansaitsemaan omat tulot. Sen ei tietenkään pidä olla kovin suuri, koska muutenhan sinne jäädään löllöttelemään, vaan sen tulee kannustaa takaisin töihin. Sinä ymmärrät väärin, että sosiaaliturva on rakennettu löllöttelyä varten ja vingut siinä turvallista ja vakaata elämää. Turvallista ja vakaata elämää tulee elää työelämän piirissä. Sitä on keskiluokkaisuus. 

Tuo kommentti perustuu taas samaan laiskaan moraalisaarnaan, jossa massatyöttömyys ja yhteiskunnalliset rakennemuutokset yritetään selittää yksilön “löllöttelyksi”. Kukaan ei väittänyt, että sosiaaliturva olisi tarkoitettu pysyväksi elämäntavaksi. Ongelma on siinä, että Suomessa on vuosikymmeniä ollut tilanteita, joissa vakaita työpaikkoja ei yksinkertaisesti ole ollut tarpeeksi kaikille.

Iso osa ihmisistä ei ole “valinnut” sosiaaliturvaa, vaan ajautunut sen piiriin rakennemuutosten, teollisuuden katoamisen, mielenterveysongelmien, alueellisen eriarvoisuuden ja epävarmojen työmarkkinoiden vuoksi. Ja ironista kyllä, myönnät itsekin ongelman sanomalla että turvallinen elämä pitäisi rakentua työn varaan, koska juuri siitä ihmiset puhuvat. 

Työ ei enää automaattisesti tarjoa sitä vakaata keskiluokkaista elämää, jota vanhemmat sukupolvet pitivät normaalina.

Koko argumenttisi kaatuu siihen, että yrität väkisin moralisoida rakenteelliset ongelmat yksilön heikkoudeksi. Se on helppoa ihmiselle, joka ei ole itse joutunut kokemaan sitä todellisuutta, jossa työpaikkoja katoaa, määräaikaisuudet kasaantuvat ja pienikin kriisi romahduttaa talouden.

40% ihmiskunnasta elää palkkatyöllä. Loput elävät pääsääntöisesti pikkuyrittämisen kautta. Jostain syystä se pikkuyrittäminen ei kiinnosta vasemmistoa. Ei kiinnosta siirtotyöläisyyskään, vaikka tuolla on lähes tyhjänä koko Itä-Eurooppa työikäisten lähdettyä työn perässä muualle. Mielenterveysongemat on kummallinen veto. Mullakin on astma, mutta ei se ole koskaan työntekoa haitannut. Jos ei eläkepäätöstä ole, on ihminen katsottava työkuntoiseksi. Ei ole veronmaksajien vika, jos osa kansasta ei kykene löytämään itse omaa elinkeinoaan. Sosiaaliturvaa ei voi väkisin vääntää mukavaksi keskiluokkaiseksi turvalliseksi elämäksi. 

Tuo kommentti on lähinnä ylimielistä selviytyjäfantasiaa, jossa kaikki yhteiskunnalliset ongelmat yritetään selittää yksilön heikkoudeksi. Se, että sinä et ymmärrä mielenterveysongelmien vaikutusta työkykyyn tai rakenteellisen työttömyyden olemassaoloa, ei tee niistä vähemmän todellisia.

 

Astman vertaaminen vakaviin mielenterveysongelmiin on jo niin absurdi argumentti, että se kertoo lähinnä täydellisestä ymmärtämättömyydestä. Suomessa mielenterveysongelmat ovat yksi suurimmista työkyvyttömyyden syistä, mutta sinun maailmassasi kaikki pitää väkisin palauttaa “asenteeseen”, koska muuten joutuisit myöntämään että elämä ei ole reilu kilpailu eikä kaikilla ole samoja lähtökohtia.

 

Ja tuo jatkuva olkiukko “mukavasta sosiaaliturvaelämästä” on vain tapa vältellä itse asiaa. Kukaan ei puhunut luksuksesta. Ihmiset puhuvat siitä, että työ ei enää automaattisesti takaa vakaata elämää ja että osa ihmisistä putoaa järjestelmän väliin vastentahtoisesti. Mutta sen myöntäminen rikkoisi koko fantasiasi omasta paremmuudestasi.

Edelleenkin, etsi elintasosi muualta kuin sosiaaliturvasta, koska se ei tule kasvamaan.  Paineet laskea sosiaaliturvaa ovat päinvastoin kovat. Halusit tai et, niin me muut emme vaan suostu emmekä pysty elättämään sinua ja kaltaisiasi paremmalla elintasolla. Ei ole meidän vika, jos sinulla on siitä paha mieli. Ennen vanhaan köyhät tyytyivät osaansa ja etsivät elämän ilot asioista, joita pystyivät saavuttamaan. Sinulla on se vielä opittavana. 

Kommenttisi on käytännössä pelkkää selviytyjäfantasiaa ja moraalista ylemmyydentuntoa. Yrität selittää rakenteelliset ongelmat yksilön luonteenviaksi, koska silloin sinun ei tarvitse kohdata sitä tosiasiaa, että työelämä, mielenterveysongelmat ja köyhyys eivät ole kaikille samoista lähtökohdista lähtevä “kilpailu”.

Lisäksi argumentaatiosi on täynnä virheitä:

-Olkiukko: kukaan ei puhunut “mukavasta sosiaaliturvaelämästä”.

-Selviytyjävinouma: koska sinä tai joku muu on pärjännyt, kuvittelet kaikkien voivan pärjätä samalla tavalla.

-Ad hominem: et käsittele itse asiaa vaan vähättelet ihmisiä “kaltaisiksesi”.

-Perinneargumentti: “ennen vanhaan köyhät tyytyivät osaansa” ei ole argumentti vaan lähinnä kuvaus vanhan ajan kurjuudesta.

Ja tuo “me emme elätä sinua” -retoriikka on erityisen typerää, koska hyvinvointivaltiossa lähes kaikki ovat vuorollaan joko tuen maksajia tai sen tarvitsijoita. Työttömyys, sairastuminen tai työkyvyttömyys eivät ole mitään moraalisia epäonnistumisia, vaikka selvästi haluaisit niin uskoa.

Oho, siellä on harjoiteltu argmentointivirheitä. Älä missään tapauksessa esitä substanssia kun voit keskittyä retoriikkaan ja poimia listalta argumentointivirheitä joita vastapuoli ei edes tee.

Pidä tuosta kiinni. Ollaan kyllä täällä kun esität yhdenkin konkreettisen esimerkin ensimmäisestäkään ongelmasta joka estää sinua menemästä töihin.

Kysyykö joku tosissaan täällä, miksi joku ei ole töissä? 

Suomessa työttömyys ei johdu siitä, etteivät ihmiset “hakisi töitä”, vaan siitä että avoimia työpaikkoja ei yksinkertaisesti ole tarpeeksi suhteessa työnhakijoihin ja osa työpaikoista on sellaisia, joihin kaikki eivät terveydellisistä, alueellisista tai koulutuksellisista syistä voi realistisesti päästä.

Tilastollisesti tämä näkyy ihan suoraan:

-Työttömiä työnhakijoita on jatkuvasti moninkertaisesti enemmän kuin avoimia työpaikkoja.

-Moniin paikkoihin tulee satoja hakemuksia.

-Pitkäaikaistyöttömyys kasautuu erityisesti yli 50-vuotiaille, osatyökykyisille, mielenterveysongelmista kärsiville ja matalan kysynnän alueilla asuville.

-Mielenterveyssyyt ovat Suomessa yksi suurimmista työkyvyttömyyden aiheuttajista.

-Iso osa avoimista työpaikoista on määräaikaisia, osa-aikaisia tai matalapalkkaisia, eivätkä ne automaattisesti nosta ihmistä pois köyhyydestä.

Eli “jos oikeasti haluaisi töitä, niitä kyllä saisi” on enemmän ideologinen uskomus kuin todellisuuteen perustuva väite. Jos sadat ihmiset hakevat samaa paikkaa, suurin osa jää väistämättä ilman, riippumatta motivaatiosta tai asenteesta. Se on ihan perusmatematiikkaa, ei moraalinen epäonnistuminen.

Edelleen, tasan nolla riviä substanssia. Olet korvannut kaiken keksimilläsi määrittelemättömillä "valtarakenteilla" ja kieltäydyt antamasta mitään esimerkkiä tai määritelmää niistä.

Kun joku sanoo että itseasiassa ihmisellä on itse kykyä toimia, käytät ad hominemia vetoamalla selviytyjävinoumaan sen sijaan että tarjoilisit yhtään mitään itse argumenttiin.

Noloa.

Häpeäisit edes tuota näennäisintellektuellista paskaa kun jäät kiinni jopa siitä ettet tiedä argumentointivirheistäkään tuon taivaallista.

Aika koomista huutaa “ei substanssia”, kun sinulle on väännetty rautalangasta tilastoja, työmarkkinoiden rakennetta, mielenterveyden vaikutuksia työkykyyn ja työpaikkojen määrän epäsuhtaa ja vastauksesi niihin on ollut käytännössä vain “laiskat loiset”.

 

“Rakenteet” eivät ole mikään mystinen sana. Rakenteita ovat esimerkiksi se, että työnhakijoita on enemmän kuin työpaikkoja, yli 50-vuotiaiden rekrytointisyrjintä, osatyökykyisten heikko asema ja se, että suuri osa töistä on niin paskasti palkattuja tai pätkittäisiä ettei niillä elä. Nuo ovat ihan mitattavia ilmiöitä, eivät mitään sinun tunteitasi vastaan suunnattua ideologiaa.
 

Ja tuo jatkuva ad hominem -ulina on erityisen noloa, koska koko oma argumentointisi perustuu siihen että kutsut ihmisiä loisiksi, tyhmiksi ja laiskoiksi. Sinä et oikeasti kumoa mitään argumentteja, vaan yrität moraalisesti halventaa kokonaisia ihmisryhmiä, koska et pysty hyväksymään sitä että köyhyys ja työttömyys ovat monimutkaisempia asioita kuin sinun yksinkertainen “ahkerat pärjää, laiskat ei” -fantasiasi.
 

Käytännössä koko maailmankuvasi näyttää rakentuvan sille, että sinun oma kärsimyksesi olisi ollut jotenkin jalostavaa ja moraalisesti ylevää. Siksi tarvitset “loisia” ja “heikkoja” ihmisiä, jotta voit tuntea oman selviytymisesi olevan merkki paremmuudesta eikä vain yhdistelmä sitkeyttä, sattumaa ja olosuhteita. Se ei ole realismia eikä rationaalisuutta. 

Se on katkeroitumista, joka on naamioitu meritokratiafantasiaksi.

Kyllä, katkeruudet ja kaikki. Minulla on ihan jokainen ongelma jonka voit keksiä.

Mites tuon substanssin kanssa? Onko antaa esimerkkiä valtatakenteesta joka estää sinua hakemasta töitä?

Onko antaa siis yhtään mitään argumenttia vai meneekö seuraavakin kommenttisi ad hominemeihin missä spekuloit vinoumillani ja katkeruuksillani ja kaikilla muilla?

Ihan vain tarkentaakseni, tähän riittää kyllä tai ei-vastaus.

Eli onko sinulla missään vaiheessa mitään oikeaa argumenttia vai onko jokainen tulevakin kommentti pelkästään minun henkilöön käyvää?

Tämä alkaa mennä jo vähän tragikoomiseksi. Sinulle on useita kertoja selitetty ero “töiden hakemisen” ja “töiden saamisen” välillä, mutta joko et aidosti ymmärrä sitä tai sitten teeskentelet, koska muuten koko sinun yksinkertainen “laiskat loiset vs ahkerat selviytyjät” -fantasiasi romahtaisi kasaan.

 

Kukaan ei ole väittänyt, että joku mystinen “valtarakenne” estää lähettämästä työhakemuksia. Rakenteellinen ongelma tarkoittaa sitä, että työpaikkoja on vähemmän kuin hakijoita, osa ihmisistä on työkyvyltään rajoittuneita, rekrytoinneissa syrjitään iän ja terveydentilan perusteella ja iso osa töistä on niin paskoja ettei niillä elä. Tätä on sinulle toistettu varmaan kymmenen kertaa, mutta sinä jankkaat edelleen samaa olkiukkoa kuin rikkinäinen levy.

 

Ja tuo jatkuva “ad hominem” -itkeminen on aivan naurettavaa ihmiseltä, jonka koko argumentaatio koostuu muiden kutsumisesta loisiksi, tyhmiksi ja laiskoiksi. Et sinä ole mikään rationaalinen debatoija. Olet katkeroitunut ihminen, joka yrittää väkisin tehdä omasta kärsimyksestään moraalisen ylemmyyden merkin.

 

Todellisuudessa koko sinun maailmankuvasi näyttää rakentuvan sille ajatukselle, että jos myöntäisit rakenteellisten ongelmien olevan todellisia, joutuisit samalla hyväksymään ettei oma selviytymisesi tehnyt sinusta erityistä tai parempaa kuin ne ihmiset joita halveksit. 

Ja se näyttää olevan sinulle psykologisesti aivan sietämätön ajatus.

Sinä itse listasit asioita toiselle keskustelijalle kun luulit asioiden olevan argumentointivirheitä. Et edes tiedä mikä ad hominem on.

Väärät argumentointivirhesyytökset ovat suunnattoman noloja.

En siltikään pyytänyt tekstiseinää, en jaksa lukea niitä ennen kuin tunnustat että koitit täällä ainoastaan päteä ja että jäit nolosti kiinni siitä ettet tiedä mikä on ad hominem.

Eli onko sinulla mitään substanssia, vai onko kaikki vain retoriikkaa ja ad hominemeja? Kuten sanoin, voit keksiä minulle lisää vinoumia ja tunteita, ehditkin jo keksiä että olen myös katkera. Mitä muuta, vai onko lista täynnä ja ajattelit ehkä ottaa kantaa argumentilla joka kohdistuu muuhunkin kuin vain minuun henkilönä, mikä on sitten muuten ad hominem. Ajattelin tiedoksesi vain kertoa koska kävi ilmi ettei sinulla ole hajuakaan mikä se edes on.

Sinun ongelmasi on se, ettet selvästi ymmärrä eroa henkilöön kohdistuvan kritiikin ja ad hominem -argumentointivirheen välillä. Ne eivät ole sama asia.

 

Ad hominem tarkoittaa sitä, että argumentti yritetään kumota vetoamalla puhujan henkilöön argumentin sisällön sijaan. Esimerkiksi: “Olet katkera ja tyhmä, joten argumenttisi on väärä.” Tuossa henkilön ominaisuus korvaa varsinaisen vasta-argumentin. Se on ad hominem.

 

Mutta jos ensin vastataan itse argumenttiin ja sen jälkeen analysoidaan sinun käytöstäsi tai ajattelumalliasi, kyse ei ole ad hominemista. Esimerkiksi: “Työmarkkinadata osoittaa, että hakijoita on enemmän kuin työpaikkoja, ja lisäksi kommenteissasi näkyy selviytyjävinoumaa.” Tuo ei ole ad hominem, koska itse väitteeseen on vastattu substanssilla. Psykologinen analyysi ei korvaa argumenttia vaan tulee sen lisäksi.

 

Tässä keskustelussa sinulle on vastattu itse asiaan jatkuvasti. Sinulle on selitetty, että työnhakijoita on enemmän kuin työpaikkoja, että mielenterveysongelmat vaikuttavat työkykyyn, että rekrytoinneissa tapahtuu syrjintää, että osa töistä ei elätä ja että työttömyys kasautuu tilastollisesti tietyille ryhmille. Sinä et ole oikeastaan vastannut yhteenkään näistä, vaan olet paennut koko ajan metakeskusteluun “ad hominemista”, koska et pysty kumoamaan itse substanssia.

 

Ja se tekee tästä koko performanssista aika koomisen, koska samaan aikaan oma argumentointisi koostuu pitkälti muiden kutsumisesta loisiksi, laiskoiksi ja tyhmiksi. Eli juuri siitä henkilöön menevästä halveksunnasta, jota kuvittelet muka tunnistavasi muissa.

En tiedä miksi keksit omia määritelmiäsi ad hominemille. Se tarkoittaa sitä että ohitat varsinaisen argumentin vetoamalla toisen keskustelijan johonkin ominaisuuteen tai spekuloimalla tämän motiiveja.

Kyseessä on harhautus. Olet oikeasti niin tyhmä ja nolo että nyt koitat keksiä sille uutta määritelmää jonne saisit tuon oman virheesi ujutettua.

Esimerkiksi kun minä esitän argumentin, sinä vastaat että minä poden jotain vinoumaa ja/tai olen katkera ja sen vuoksi esitin argumentin, ja koska minun henkilöön perustuva ominaisuuteni on jotenkin virheellinen, tarkoittaa se että argumenttini premissi on virheellinen.

Et yksinkertaisesti tiedä mistä puhut.

https://en.wikipedia.org/wiki/Ad_hominem

"The most common form of this fallacy is "A" makes a claim of "fact", to which "B" asserts that "A" has a personal trait, quality or physical attribute that is repugnant thereby going off-topic, and hence "B" concludes that "A" has their "fact" wrong – without ever addressing the point of the debate."

Oliko sulla jotain muuta millä haluat välttää argumenttiani?

On kyllä melkoista itsevarmuutta linkata Wikipedia-artikkeli, joka käytännössä selittää juuri sen mitä sinulle on koko ajan sanottu ja silti onnistua olemaan ymmärtämättä sitä.

Lue ihan rauhassa itse tuo lainaamasi kohta uudestaan. Oleellinen osa siinä on: “without ever addressing the point of the debate.” Siis että henkilöön meneminen korvaa argumenttiin vastaamisen.

Mutta tässä keskustelussa sinun argumentteihisi on vastattu jatkuvasti ihan suoraan. Sinulle on selitetty työmarkkinoiden epäsuhta työnhakijoiden ja työpaikkojen välillä, mielenterveysongelmien vaikutus työkykyyn, rekrytointisyrjintä, alueelliset erot ja se, ettei kaikki työ elätä. Noihin on annettu substanssia, dataa ja perusteluja. Sen jälkeen on lisäksi analysoitu sitä, miksi sivuutat järjestelmällisesti kaiken tämän ja palautat monimutkaiset ilmiöt moraalisaarnaan “laiskoista loisista”.

Se ei ole ad hominem. Se on argumenttiin vastaamista + sinun retoriikkasi analysointia. Nuo eivät ole sama asia vaikka kuinka yrittäisit teeskennellä niitä samaksi.

Ja ironista tässä on se, että juuri sinä olet se, joka yrittää jatkuvasti korvata argumentit henkilöön menevällä halveksunnalla. Sinun “argumentointisi” koostuu pitkälti siitä, että kutsut ihmisiä loisiksi, tyhmiksi ja laiskoiksi ja kuvittelet sen olevan jokin yhteiskunta-analyysi. 

Sitten kun joku osoittaa siinä olevan selviytyjävinoumaa tai oikeudenmukaisen maailman harhaa, alat vinkua ad hominemista kuin olisit juuri ratkaissut logiikan historian suurimman ongelman.

Todellisuudessa koko tämä metakeskustelu näyttää olevan sinulle vain pakoreitti. Et pysty kumoamaan itse substanssia, joten yrität epätoivoisesti siirtää keskustelun siihen kuka osaa argumentointivirheiden terminologian. Se on vähän kuin häviäisit shakissa ja alkaisit yhtäkkiä huutaa tuomarin paidan väristä.

Jos nyt katselet viimeiset 109 vuotta niin milloin meillä on mielestäsi vallinnut tilanne jolloin maassa ei olisi ollut huonosti toimeentulevia ja hyvin toimeentulevia? Entä onko niiden parempien aikojen vallitesssa mielestäsi vallinnut parempi työllisyys, josta päästään siihen, että miten korjaisit tilanteen vai riittääkö sinulle vain tilanteen taivastelu?

Vihervasemmiston kannattaisi ymmärtää, että mitä useammalle verorahoja halutaan jakaa niin sitä vähemmän potista riittää nuppia kohden.

Oma apu on paras apu tässäkin tapauksessa. Kannattaa hankkia koulutus ja päästä omin avuin hyväosaiseksi. 

Ei, olen jo tottunut etten ole koskaan kuulunut rikkaisiin kun aina tehnyt pskaduunia (aivot ei riitä monimutkaisiin ja hyväpalkkaisiin töihin). 

Vaalit on vajaan vuoden kuluttua, muistakaa äänestää.

Liityn seuraamaan keskustelua vasta sivun 38 kohdalla ja hiukan siitä taaksepäin. Ensiksi, kiitokset tällä palstalla harvinaisesta laadukasta suomen kieltä ja mietittyjä argumentteja sisältäneestä debatista niin tälle oman elämänsä sepälle kuin vasemmistoliiton think tankillekin. 

Molemmille ehdotus: ette tätä ettekä muutakaan väittelyä voita toistelemalla ad nauseam omia pointtejanne litanioina uudestaan ja uudestaan, se on vain jankkausta. Lisäksi, sinä-sanan runsas käyttö viittaa siihen, että itse asiasubstanssin sijaan keskustellaan ketjun keskustelijoiden näkyvästä tai kuvitellusta persoonasta. Tämä jos mikä on vinoumaa ja ad hominemia.  

Ja jotten itse unohtaisi sitä substanssia: kyllä, on ilman muuta olemassa työllistymistä estäviä rakenteellisia ongelmia. Mutta kaikki eivät jää näiden rakenteiden vangiksi. Niille, jotka jäävät, kapitalisti tarjoaa ratkaisuksi kovempaa ponnistelua (muuttamista työn perässä, lähellä tukien suuruusluokkaa olevien silppu- ja paskatöiden hyväksymistä), sosialisti tarjoaa lisää rahaa seinästä (mitä kutsutaan eufemismeilla solidaarisuus tai empatia). Keskustelu palautuukin siihen, oletko sosialisti vai kapitalisti. Näistä maailmankatsomuksen ja ihmiskuvan lähtökuopista on itse kunkin kovin kivulias muunlaiseksi venyä.   

Lisääkö pitäisi maksaa?

Perikuntien asuntoja ei saa myytyä.

Työikäiset ei saa asuntovelkaa pätkätöillä, osa-aikatöillä, nolla-sopimuksilla, palkkatukitöillä eikä työkokeiluilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinulle on selitetty, että työnhakijoita on enemmän kuin työpaikkoja, että mielenterveysongelmat vaikuttavat työkykyyn, että rekrytoinneissa tapahtuu syrjintää, että osa töistä ei elätä ja että työttömyys kasautuu tilastollisesti tietyille ryhmille

 

Lapsikin tietää tämän. Onko tosiaan aikuisia ihmisiä, jotka eivät ymmärrä, että näin se maailma makaa?Silti kukaan työssäkyvä veronmaksaja ei ole velkaa keskiluokkaista elintasoa ihmisille, joilla on huonot kortit käsissään. 

Tuossa näkyy aika kylmä arvovalinta naamioituna realismiksi. Kukaan ei ole väittänyt, että “työssäkäyvä veronmaksaja on velkaa keskiluokkaisen elintason” kaikille. Se on taas yksi olkiukko, jolla vältellään itse asiaa.
 

Keskustelu koski sitä, ovatko työttömyys, köyhyys ja työkyvyttömyys pelkästään yksilön syytä vai liittyykö niihin myös rakenteellisia tekijöitä. Sinä itse juuri myönsit, että liittyy. Eli käytännössä koko alkuperäinen “laiskat loiset” -selitys romahti siinä samalla.

 

Lisäksi on aika paljastavaa, miten nopeasti keskustelu siirtyy “kukaan ei ole velkaa mitään”. Se kertoo, ettei kyse oikeastaan ole siitä ymmärretäänkö ongelmien syitä, vaan siitä kenet koetaan moraalisesti avun arvoiseksi.

Hyvinvointivaltio ei kuitenkaan perustu siihen, että vain “hyvien korttien” ihmiset ansaitsevat ihmisarvoisen elämän, vaan siihen että myös huono-osaisuus, sairaus ja epäonni nähdään yhteiskunnallisina riskeinä eikä moraalisina virheinä.
 

Ja rehellisesti sanottuna koko “kukaan ei ole velkaa sinulle mitään” -retoriikka kuulostaa usein lähinnä yritykseltä rationalisoida empatiavajetta jonkinlaisena kovana realismina.

Yllättääkö sinua se, että oikeistollakin on nykyisin lupa puhua? Vasemmisto on yrittänyt tukehduttaa oikeiston oikeuden puhua ja puolustautua viime vuosina varsin raivokkaasti. Empatiavaje, mikä lie se onkin on vasemmistolaista höttöä. Tosi asia on, että mielenterveyskuntoutuja ei tietenkään ole kovin toivottu työkaveri eikä ole odotettavissa,, että vaikkapa skitsofreenikolle olisi tarjolla keskiluokkaista elintasoa. Haluatko, että valehtelemme? Kun suurin osa ei haluaisi jäädä edes samaan hissiin näiden ihmisten kanssa. 

Tuolla tyypillä ei ole yhtään mitään substanssia. Pelkkää retoriikkaa. Pyydäpä määrittelemään empatiavaje, niin kieltäytyy tekemästä niin. Kun koitat haarukoida ja arvailla tuota määrittelemätöntä asiaa, syyttää hän sinua olkiukkoilusta.

Miten erotetaan empatiavaje kyllästymisestä? Onko olemassa jotain termiä mikä kuvaa oikeutettua empatiavajetta? Onko empatiavaje edes huono asia?

Mitään näistä tuo pelle ei tule kertomaan koska se lukitsisi hänet positioon mistä hän ei voi venkuloida itseään ulos kun se paljastuu epäjohdonmukaiseksi.

Taktiikka on yhtä vanha kuin kaikki muutkin argumentointivirheet.

Minusta empatiavaje ei ole mikään erityisen huono asia. On kummallinen ajatus, että ihminen tuntisi jotain erityistä empatiaa sellaisia ihmisiä kohtaan, joita ei lainkaan tunne. Vielä kummallisempi ajatus on, että jonkin empatian takia työssäkäyvä veronmaksaja olisi valmis myymään vaikka autonsa, voidakseen nostaa työelämän ulkopuolella olevan elintasoa. 

No tuota, mahdollistaa esim. kansallisvaltion. Melko paljon kaikkea hyvää se on tuonut mukanaan, verrattuna entiseen. 

Eiköhän kansallisvaltion mahdollista sellaiset rakenteet kuin oman kielinen lainsäädäntö, koulu, jne. Aika lapsellinen tuollainen empatiakuvitelma. Että mukamas joku oikeasti Helsingissä tuntisi empatiaa jotain lieksalaista kohtaan. 

Vanhuuseläkkeellä on miljoona neljäsataatuhatta.

Palkkatukityö kestää 5-10 kuukautta eikä siitä kerry ansiosidonnaista.

Vierailija kirjoitti:

Vihervasemmiston kannattaisi ymmärtää, että mitä useammalle verorahoja halutaan jakaa niin sitä vähemmän potista riittää nuppia kohden.

Oma apu on paras apu tässäkin tapauksessa. Kannattaa hankkia koulutus ja päästä omin avuin hyväosaiseksi. 

Suurin osa on liian heikkoja.

Sähkölämmitteistä asuntoa ei voi vuokrata, koska kela maksaa lämmitykseen yksin asuvalle vain 46 euroa kuukaudessa.

Vuokra-asunnossa pitää olla siis kaukolämpö tai maalämpö mikä kuuluu vuokraan.

Vierailija kirjoitti:

Perikuntien asuntoja ei saa myytyä.

Työikäiset ei saa asuntovelkaa pätkätöillä, osa-aikatöillä, nolla-sopimuksilla, palkkatukitöillä eikä työkokeiluilla.

Peritystä kuolevan maaseudun mörskästä pääsee eroon luopumalla perinnöstä. Jää valtion murheeksi.

Ei tarvitse omistaa asuntoa, vuokra-asuntoja löytyy oikein hyvin kaikkialta.

Suomessa on 57000 korkeakoulututkinnon suorittanutta työttömänä.

Vierailija kirjoitti:

Välillä olen eri tilanteissa kade hyvätuloisia ja myös tukien tai muuten pienten tulojen varassa eläviä kohtaan. Esimerkiksi nyt, kun tarvitsisin moniteholasit ja jos olisin hyvätuloinen tai minulla olisi säästöjä voisin vain mennä optikolle ne ostamaan ja jos olisin oikein pienituloinen voisin hakea ja saada harkinnan varaistatukea silmälasien ostoon, mutta koska en kuulu kumpaankaan ryhmään minun on kiristettävä nälkävyötä ja yritettävä riipiä rahat jostakin kokoon silmälasien ostoa varten tai sitten minun on edelleen vain pärjättävä ilman monitehoja ties kuinka kauan kunnes ne pystyn hankkimaan. Uskallanpa väittää, että Suomessa vaikeinta taloudellisesti pärjätä on heillä joiden tulot ovat nipin napin sen verran, mikä ylittää sen rajan, että heidän oletetaan tulevan tilanteessa kuin tilanteessa omillaan toimeen.

Itse olen ostanut silmälasit viimeksi vuonna 2012.

Silmälasien vaihtoväli on aina 8-10 vuotta, koska on vain pätkätöitä eikä saa tt-tukea työttömänä.