Ovatko lapsuudessa vaikeita asioita kokeneet ihmiset itsenäisempiä?

Vierailija kirjoitti:

Vanhempien menettäminen lapsuudessa tekee itsenäisemmäksi koska vaikka asuisi sukulaisten kanssa pitää osallistua kotitöihin, opetella siivoamaan, käymään kaupassa yms mitä muut saman ikäiset joilla on vanhemmat elossa ei tee.

Eikö todella? Käytönnössä kaikki lapset osallistuu kotitöihin ja siivoaa suurin piirtein siitä asti kun oppivat kävelemään ja käyvät kaupassa viimeistään alakouluikäisinä.

Vierailija kirjoitti:

Vanhempien menettäminen lapsuudessa tekee itsenäisemmäksi koska vaikka asuisi sukulaisten kanssa pitää osallistua kotitöihin, opetella siivoamaan, käymään kaupassa yms mitä muut saman ikäiset joilla on vanhemmat elossa ei tee.

Luuletko tosiaan, että toiset lapset eivät tee kotitöitä kun elävät vanhempiensa kanssa?

Vierailija kirjoitti:

Vanhempien menettäminen lapsuudessa tekee itsenäisemmäksi koska vaikka asuisi sukulaisten kanssa pitää osallistua kotitöihin, opetella siivoamaan, käymään kaupassa yms mitä muut saman ikäiset joilla on vanhemmat elossa ei tee.

Silloinko vasta se kotitöihin osallistuminen, kaupassa käyminen itsenäisesti ja siivoaminen opetellan kun jää orvoksi? Eiköhän orvoksi jääneillä ole aina tukena lastensuojelu ja sosiaalihuolto sen lisäksi mihin perheeseen ovat sijoitettuna.

Vierailija kirjoitti:

Resiluenssi on kyllä niin ärsyttävä sana. Ihan kuin kestokykyä voisi harjoittaa. Tai kasvattaa. 

Kyllä kestokykyä voi kasvattaa. Siitä on ihan tutkimustietoa. Mutta ei tietenkään niin, että lyödään päälle ylivoimaisia ongelmia, vaan niin, että järjestetään elämään hyviä asioita huonojen vastapainoksi. Kun edes jossain menee hyvin, ne paskat osuudetkin jaksaa paremmin. Tämän takia kenenkään elämässä ei saisi olla vain yhtä intohimoa, eikä yhtä vaihtoehtoa.

Minä en ole, mutta joku muu varmasti voi olla. 

Vierailija kirjoitti:

Täällä on joku alapeukuttaja, joka haluaa, että kaikilla lapsuudessa kärsineillä menisi jotenkin huonosti. Alapeukuttaa kaikki kommentit, joissa kerrotaan, että elämä on ihan kivalla mallilla vastoinkäymisistä huolimatta.

Vai olisiko niin, että alapeukuttajilla on päinvastainen kokemus ja siksi alapeukuttavat?

kyllä, ainakin minusta, koska ei ollut muuta vaihtoehtoa. Hyvin pärjään ja pääkin kunnossa,  oma perhe on.

Vierailija kirjoitti:

Vanhempien menettäminen lapsuudessa tekee itsenäisemmäksi koska vaikka asuisi sukulaisten kanssa pitää osallistua kotitöihin, opetella siivoamaan, käymään kaupassa yms mitä muut saman ikäiset joilla on vanhemmat elossa ei tee.

Mitä itsenäisempää tuossa muka on? Kotityöt on varmaan ihan itsestäänselvyys.

Minä luotan itseeni mutten elämään. Eli siinä mielessä omalla kohdallani kyllä. Minusta se on silti aika surullista.

Ei. Jouduin lapsena näkemään toisen vanhemman huutamista, raivareita ja itsemurhauhkailuja, pelkäsin joutuvani perhesurmsn uhriksi, ja en saanut unta, uskaltanut nukkua tai näin öisin painajaisia. Ei siinä ollut mitään positiivista, onneksi se kuoli. Elämä oli paljon parempaa ilman tätä ja kotona niin sanotusti normaalia ja turvallista.

Ei automaattisesti.Toiset vaan kääntää traumat voimavaraksi ja pääsee elämässään eteenpäin,kun toiset märehtii ikuisesti samassa pask.ssa

Vierailija kirjoitti:

Vanhempien menettäminen lapsuudessa tekee itsenäisemmäksi koska vaikka asuisi sukulaisten kanssa pitää osallistua kotitöihin, opetella siivoamaan, käymään kaupassa yms mitä muut saman ikäiset joilla on vanhemmat elossa ei tee.

Mitä ihmettä? Joutuuko vanhempansa menettänyt tekemään ihan tavallisia kotitöitä? Kannattaa tehdä lasu.

Vierailija kirjoitti:

Ei automaattisesti.Toiset vaan kääntää traumat voimavaraksi ja pääsee elämässään eteenpäin,kun toiset märehtii ikuisesti samassa pask.ssa

Tuollainen on ihan turhaa traumojen glorifiointia. Ne jotka ovat saaneet kerättyä voimavaroja ovat yleensä olleet jollain tavalla onnekkaita, esimerkiksi saaneet apua tilanteeseensa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei automaattisesti.Toiset vaan kääntää traumat voimavaraksi ja pääsee elämässään eteenpäin,kun toiset märehtii ikuisesti samassa pask.ssa

Tuollainen on ihan turhaa traumojen glorifiointia. Ne jotka ovat saaneet kerättyä voimavaroja ovat yleensä olleet jollain tavalla onnekkaita, esimerkiksi saaneet apua tilanteeseensa.

Juuri näin. Yksin ja omin voimin ja avuin tuollainen kääntäminen on aika vaikeaa. Ja nyt siis puhutaan traumoista, ei pettymyksistä tai mielipahan aiheista.

Sanohan sinä kääntämisestä kirjoittanut, miten vaikkapa lapsena hyväksikäytön uhriksi joutunut "kääntää" asian "voimavaraksi"?

Vierailija kirjoitti:

Vanhempien menettäminen lapsuudessa tekee itsenäisemmäksi koska vaikka asuisi sukulaisten kanssa pitää osallistua kotitöihin, opetella siivoamaan, käymään kaupassa yms mitä muut saman ikäiset joilla on vanhemmat elossa ei tee.

Minä taas olen aika varma siitä että tein enemmän kotitöitä, myös esimerkiksi tuota siivousta, kun asuttiin kolmistaan äidin ja pikkuveljen kanssa kuin kaveri joka oli jäänyt lapsena orvoksi ja asui eläkkeellä olevien isovanhempienea kanssa.

Tuskin

Vierailija kirjoitti:

En usko. Jatkuvat vaikeudet vie sen vähäisenkin selviytymiskyvyn. Varsinkin lapsena pitäisi saada turvallinen kasvurauha.

Niinpä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei automaattisesti.Toiset vaan kääntää traumat voimavaraksi ja pääsee elämässään eteenpäin,kun toiset märehtii ikuisesti samassa pask.ssa

Tuollainen on ihan turhaa traumojen glorifiointia. Ne jotka ovat saaneet kerättyä voimavaroja ovat yleensä olleet jollain tavalla onnekkaita, esimerkiksi saaneet apua tilanteeseensa.

Eivätkä ole oikeasti kokeneet niin rankkoja asioita kuin kuvittelevat

Eivät. Traumatisoituneempia kyllä luultavasti ovat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei automaattisesti.Toiset vaan kääntää traumat voimavaraksi ja pääsee elämässään eteenpäin,kun toiset märehtii ikuisesti samassa pask.ssa

Tuollainen on ihan turhaa traumojen glorifiointia. Ne jotka ovat saaneet kerättyä voimavaroja ovat yleensä olleet jollain tavalla onnekkaita, esimerkiksi saaneet apua tilanteeseensa.

Se on minun mielipiteeni.Kyllä suurelle osalle ihmisistä tapahtuu kaikkea pask.. ja silti elävät onnellisina elämänsä ,kun päästävät irti traumoistaan. Toki voi syytellä kaikkea ja kaikkia elämänsä loppuun ja niin menee sitten heidän elämänsä.Ei siihen aina tarvita muiden apua.Henkisesti vahvat käsittelevät asiat kuka mitenkin ja jatkavat sitten eteeenpäin elämässä.Puhun ihan omasta kokemuksesta.