Onko tutkijan ammatti kaikista hienoin, arvostettavin ja akateemisin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hienoudesta tai arvostettavuudesta en sano mitään, mutta sehän on toki totta, että peruslääkärin, dippainssin tai juristin tiedon taso on vain soveltava, kun taas tutkijan tehtävä on tuottaa uutta tietoa. Siinä on iso ero.  Tavis ei-akateeminen ihminen ei tosin hahmota tätä etoa, koska hänen on tiedon tasonsa on hädin tuskin tunnistava.

(Ks lisää ”Boolen taksonomia”)

Bloomin taksonomia ja Boolen algebra.

No olit oikeassa. i stand corrected. Vastaukseni pointti tiedon ja osaamisen tasoista tosin pätee silti.

Vierailija kirjoitti:

Riippuu ihan siitä mitä tutkija tutkii. Itse arvostan esim. lääketieteellistä tutkimusta hyvin korkealle, mutta pidän kaikenlaista naistutkimusta, köyhyystutkimusta ja muuta nollatutkimusta lähinnä suojatyöpaikkoina niille lahjattomille, jotka eivät kykene mihinkään oikeisiin töihin esim. siivoojiksi tai mäkkärin kassalle.

Nyt osuit arkaan paikkaan. Valtaosa teke nollatutkimusta.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä tutkijan ammatti on se, missä kehitetään uutta - alalla kuin alalla. Kuten täällä moni on sanonutkin, siinä vaaditaan äärimmäisen laajat tiedot ja taidot. Koettakaapa itse suunnitella ja toteuttaa tieteellinen hanke, jonka tulokset vielä menevät vertaisarvioinneista läpi.

Mitä tieteellistä on esimerkiksi punkki tutkija kehittää? Entä nämä hörhöt jotka tutkii sukupuolien moninaisuutta ? 

Vierailija kirjoitti:

Tutkimusta ja tutkijoita on myös monenlaisia. Todella paljon on tutkimusta, jonka merkitys yhtään kenellekään ja millekään on olematon ja joiden tekijä käyttää vain tutkimusrahoitusta elääkseen. Sitten on taas sitä erittäin tärkeää tutkimusta. Menkää katsomaan Suomen akatemian rahoituskohteita niin ymmärrätte, että kaikki tutkimus ei ole samanarvoista.

Ja sinähän ne kaikki tutkimusaiheet ymmärrät ja pystyt niiden tärkeyden arvioimaan.

Akateemisen tutkimuksen idea on olla perustutkimusta eli tutkimusta tiedon itsensä takia, ilman tietoa, voiko sitä joskus johonkin hyödyntää. Ja sellaista juuri Suomen Akatemia rahoittaa.

Mitä höydynnettävyyteen tulee niin yksi Suomen talouden ongelmia on se, ettei osata hyödyntää humanistien osaamista. Pidetään sitä jonakin hömppänä ja luullaan että tekniikka ratkaisee kaiken. Sillä tavoin vain ei saada maailmalle hyvää valikoimaa vientituotteita ja vielä myytyä ne.

Vierailija kirjoitti:

Vaihdoin alkavan tutkijan uran lukion opettajan (lehtorin) hommiin. Kahden viikon päästä ei taaskaan kaduta :)

Näin on niille, joille  raha on se tärkein tavoite. Tutkijoille harvoin on. Oikeasti tutkijoille se on luontainen uteliaisuus ja tiedon himo. 

Siksi nämä rahan perässä tehtävästä diipadaapatutkimuksesta puhuvat ovat tuplasti harhateillä. Tutkimuksesta ei saa niin paljon rahaa, että sitä kannattaisi rahan takia tavoitella, eikä kukaan tutkija ole niin tyhmä tai tietämätön, että valitsisi tätä alaa rahan kiilto silmissä. Silti yhteiskunta taantuisi muutamassa vuosikymmenessä, jos tutkimus jätettäisiin tekemättä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaihdoin alkavan tutkijan uran lukion opettajan (lehtorin) hommiin. Kahden viikon päästä ei taaskaan kaduta :)

Näin on niille, joille  raha on se tärkein tavoite. Tutkijoille harvoin on. Oikeasti tutkijoille se on luontainen uteliaisuus ja tiedon himo. 

Siksi nämä rahan perässä tehtävästä diipadaapatutkimuksesta puhuvat ovat tuplasti harhateillä. Tutkimuksesta ei saa niin paljon rahaa, että sitä kannattaisi rahan takia tavoitella, eikä kukaan tutkija ole niin tyhmä tai tietämätön, että valitsisi tätä alaa rahan kiilto silmissä. Silti yhteiskunta taantuisi muutamassa vuosikymmenessä, jos tutkimus jätettäisiin tekemättä.

Lähes tutkijalle rahoituksen turvaaminen on huolenaihe numero yksi. Lukiossa voi sentään keskittyä täysin opettamiseen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos joku nyt lukee tätä, niin voisin tarkentaa, et ei välttämättä ole ollenkaan niin, et elämä alkaa ja ura urkenee, kun väitöskirja on tehty. Usein väitöskirjatyöhön saa rahoitusta paljon helpommin kuin sen jälkeiseen työhön. Post doc -rahoitus voi olla todella tiukassa. Toki jotkut saavat ja todellakin etenevät urallaan, saavat virkoja ja nimityksiä.

Joo. Tohtorintutkintoa tarvitaan akateemisessa urakehityksessä, mutta siellä kilpailu on kovaa. Lisäksi juuri se väitöskirjavaihe on usein pienellä apurahalla puurtamista eikä niin palkitsevaa. Minä olen ollut onnekas ja saanut tehdä maisterina yliopistosektorilla hyväpalkkaista opetustyötä, jonka ohessa ehdin tehdä väitöskirjankin. Nyt olen edennyt palkalliseen postdoc-vaiheeseen, onnistunut hankkimaan jatkoa varten projektirahaakin ja samalla tietysti haen pysyvämpiä vakansseja.

Tutkijan työ ei ole sitä, että mennään kahdeksalta töihin ja neljältä kotiin ja viikonloppuna työt voi unohtaa. Puhumattakaan siitä, että kun työ loppuu, vain haettaisiin uutta jättämällä cv jonnekin. Koko ajan pitää olla luomassa portfolioita, ylläpitämässä kontakteja ja hakemassa rahoitusta seuraavalle askeleelle. 

No tuota, ei nykyään ole muillakaan työnjaku sitä, että vain jätetään cv jonnekin. Kyllä se on pitkälti kontakteista kiinni. Ja monella alalla jonkinlaisesta portfoliosta, tai jatkuvasta lisäkouluttautumisesta.

Mutta joo, totesin, että tutkijanhommissa on liikaa juuri tuota itse tutkimuksen ulkopuolista säätämistä, jotta se olisi kiinnostavaa. Lisäksi vielä julkaisupaineet, joiden takia joutuu jättämään joskus keskeneräisiä työnpökäleitä. Enkä edes tiedeturismista tykkää, seistä toisella puolen maailmaa posterinsa vieressä. Ei vastannut lapsellisia kuvitelmiani yksin kammionsa tai laboratorionsa rauhassa puurtavasta ajattelijasta.

Ap on jälkeen osoitus sivistymättömyydestä, joka tällä palstalla kukkii tukahduttaen kaiken älyllisen keskustelun. Tuskin tietää, mikä on akateemikko.
En enää jaksa ihmetellä, kuinka suomalaiset tyhmenevät vuosi vuodelta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaihdoin alkavan tutkijan uran lukion opettajan (lehtorin) hommiin. Kahden viikon päästä ei taaskaan kaduta :)

Näin on niille, joille  raha on se tärkein tavoite. Tutkijoille harvoin on. Oikeasti tutkijoille se on luontainen uteliaisuus ja tiedon himo. 

Siksi nämä rahan perässä tehtävästä diipadaapatutkimuksesta puhuvat ovat tuplasti harhateillä. Tutkimuksesta ei saa niin paljon rahaa, että sitä kannattaisi rahan takia tavoitella, eikä kukaan tutkija ole niin tyhmä tai tietämätön, että valitsisi tätä alaa rahan kiilto silmissä. Silti yhteiskunta taantuisi muutamassa vuosikymmenessä, jos tutkimus jätettäisiin tekemättä.

Raha tärkein tavoite? Höh!! 
Lukion lehtorina toki saan 5200e/kk ja lomaa on melkein puolet vuodesta. 

Mutta tärkein vaihdon syy oli, että ymmärrän, mitä varten aamulla menen töihin. Nuoria varten. Tutkijana en aina tiennyt. Lomakkeita, apurahan hakemista ja raportteja varten. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaihdoin alkavan tutkijan uran lukion opettajan (lehtorin) hommiin. Kahden viikon päästä ei taaskaan kaduta :)

Näin on niille, joille  raha on se tärkein tavoite. Tutkijoille harvoin on. Oikeasti tutkijoille se on luontainen uteliaisuus ja tiedon himo. 

Siksi nämä rahan perässä tehtävästä diipadaapatutkimuksesta puhuvat ovat tuplasti harhateillä. Tutkimuksesta ei saa niin paljon rahaa, että sitä kannattaisi rahan takia tavoitella, eikä kukaan tutkija ole niin tyhmä tai tietämätön, että valitsisi tätä alaa rahan kiilto silmissä. Silti yhteiskunta taantuisi muutamassa vuosikymmenessä, jos tutkimus jätettäisiin tekemättä.

Joku naistutkimuksen artikkeli tai kokonainen aikakauskirja jos jäisi julkaisematta, ei kukaan edes huomaisi. Vuosiin,

Kyllähän jotkut tekee molempia eli ovat tutkijoita ja myös samalla työläisiä eli tekevät töitä ja tutkimusta yhtä aikaa. Ethän sinä silloin ole akateeminen jos teet vain töitä. Jos on korkein koulutus eli Yliopisto koulutus niin voihan sellainen ihminen kutsua itseään akateemiseksi tottakai. Sillätavalla kyllä Yliopiston käynyt lääkäri on akateeminen mun mielestä tai kuka tahansa muu Yliopiston tutkinto opiskelija. Mutta raja menee varmaan pätevyydessä eli jos on käynyt muutaman kurssin avoimessa Yliopistossa niin ei silloin ole akateeminen vielä. 

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän jotkut tekee molempia eli ovat tutkijoita ja myös samalla työläisiä eli tekevät töitä ja tutkimusta yhtä aikaa. Ethän sinä silloin ole akateeminen jos teet vain töitä. Jos on korkein koulutus eli Yliopisto koulutus niin voihan sellainen ihminen kutsua itseään akateemiseksi tottakai. Sillätavalla kyllä Yliopiston käynyt lääkäri on akateeminen mun mielestä tai kuka tahansa muu Yliopiston tutkinto opiskelija. Mutta raja menee varmaan pätevyydessä eli jos on käynyt muutaman kurssin avoimessa Yliopistossa niin ei silloin ole akateeminen vielä. 

Opettelisit edes kirjoittamaan kelvollista suomen kieltä ennen kuin tulet ”viisastelemaan” tänne akateemisuudesta saati yliopistosta. Varjele, millainen amisjuntti...

Itse lähdin väitöskirjani jälkeen toiseen maahan akateemiselle uralle ja osoittautui oikein hyväksi valinnaksi. Palkka on paljon parempi kuin mitä Suomessa, missä vastaavissa hommissa yliopistolla ollaan alipalkattuja. Ei näihin hommiin tosin palkan tai arvostuksen takia kannata lähteä. Varmaan joku lääkäri tai juristi olisi arvostetumpi tai vähintään yhtä arvostettu. Yrityselämässä saisi myös mahdollisesti parempaa palkkaa.

Siitä en tiedä, mutta graduprojektini oli ensimmäinen todellinen haaste elämässä, joka lävähti päin näköä. Siihen mennessä ei oikeastaan ollut koskaan tarvinnut edes tosissaan ponnistella koulun, lukion tai edes yliopisto-opintojen kanssa. Tutkimusprojektissa todellisuus iski silmille, kun valmiita vastauksia ongelmiin ei pystynytkään hakemaan kirjoista tai ratkaista sovittamalla valmiiseen kaavaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Riippuu ihan siitä mitä tutkija tutkii. Itse arvostan esim. lääketieteellistä tutkimusta hyvin korkealle, mutta pidän kaikenlaista naistutkimusta, köyhyystutkimusta ja muuta nollatutkimusta lähinnä suojatyöpaikkoina niille lahjattomille, jotka eivät kykene mihinkään oikeisiin töihin esim. siivoojiksi tai mäkkärin kassalle.

Sekin,  että  tutkiiko  olemassa  olevia  itsestään  selvyyksiä,   vanhojen  teorioiden  pohjalta  niin  kyvykkäästi  kuin  voi,  vai  kasaako  jotain  uutta.  

Vanhoja teorioita voi kehittää edelleen

Sehän on aivan paska ammatti. Joku proffa on jo aika jees, mutta kaikki muu aivan suojatyöpaikkaa vaan. 

Kiertäisin kaukaa. 

Vierailija kirjoitti:

Sehän on aivan paska ammatti. Joku proffa on jo aika jees, mutta kaikki muu aivan suojatyöpaikkaa vaan. 

Boreout hommia. Tylsää kuin mikä!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän jotkut tekee molempia eli ovat tutkijoita ja myös samalla työläisiä eli tekevät töitä ja tutkimusta yhtä aikaa. Ethän sinä silloin ole akateeminen jos teet vain töitä. Jos on korkein koulutus eli Yliopisto koulutus niin voihan sellainen ihminen kutsua itseään akateemiseksi tottakai. Sillätavalla kyllä Yliopiston käynyt lääkäri on akateeminen mun mielestä tai kuka tahansa muu Yliopiston tutkinto opiskelija. Mutta raja menee varmaan pätevyydessä eli jos on käynyt muutaman kurssin avoimessa Yliopistossa niin ei silloin ole akateeminen vielä. 

Opettelisit edes kirjoittamaan kelvollista suomen kieltä ennen kuin tulet ”viisastelemaan” tänne akateemisuudesta saati yliopistosta. Varjele, millainen amisjuntti...

Lukisitpa dippainssien diplomitöitä tai kandintutkielmia. Monella ei ole yhdyssanoista alkeellisintakaan käsitystä.

Ainakin luonnontieteissä ja kouluasioissa poliitikot pyyhkii tutkimustuloksilla prsttä, että ei oikein motivoi tutkijaksi.