Miksi kukaan ei ole kertonut, kuinka vaikeaa keski-iässä on aloittaa kuntoilu ja parantaa omaa kuntoa?

Joo tosi fiksua rehkiä punaisena ja hengenahdistuksessa.

Vierailija kirjoitti:

Joo tosi fiksua rehkiä punaisena ja hengenahdistuksessa.

Jostain on pakko aloittaa. Toinen vaihtoehto on muumioitua sohvaan kiinni. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo tosi fiksua rehkiä punaisena ja hengenahdistuksessa.

Jostain on pakko aloittaa. Toinen vaihtoehto on muumioitua sohvaan kiinni. 

Joo tosi fiksua aloittaa punaisena ja hengenahdistuksessa.

noinhan se on jos alottaa vasta 50 vuotiaana.

Erijuttu harrastaa koko ikä.

Äh, melkein päinvastoin. Aloittelija saa iästä riippumatta alkuun nopeita tuloksia, jos lähtötaso nollissa. Kirjaa salilla painot, toistot ja tauon pituudet ylös ja pyri johdonmukaisesti lisäämään joko toistoja tai painoja. Hyvä nyrkkisääntö nostaa painoja aina, kun kaikissa sarjoissa saatu 10-12 toistoa aikaiseksi. Takaan, että juhannukseen mennessä APn jaksaminen ja voimatasot on ihan eri kantimissa. Trust the process. 

Ja sehän on vaan hyvä, että hikoilee ja hengästyy! Olen 10 vuotta treenannut tavoitteellisesti salilla (sitä ennen ryhmäliikuntaa), ja läähätän ja hikoilen naama punaisena kuin pieni sika edelleen. Sali on se paikka, missä ei tarvitse yrittää näyttää hyvältä. 

Tämä. Itse liitän omalla kohdallani tämän ylipainoon, en ikään. Ryhmäliikuntatunnilla ne punaisimmat, hikoilevimmat ja hengästyneimmat ovat itseni lisäksi ylipainoisia. Mutta liikunta kuuluu kaikille ja kunto kyllä kohoaa tässäkin iässä.

Voit reklamoida yläkerran väelle. Srk ja pastori hoitaa asiakaspalvelua ja välittää viestisi ainakin jos kuulut firmaan.

Voit jättää itsellesi myönteistä palautetta, että olet löytänyt tiesi saliharjoittelun pariin. Multa saat etähalauksen, hyvä sinä!. 🤗

Vierailija kirjoitti:

noinhan se on jos alottaa vasta 50 vuotiaana.

 

Erijuttu harrastaa koko ikä.

Sekin on parempi aloittaa vaikka 50-vuotiaana kuin jättää kokonaan tekemättä ja sitten olla vanhuksena todella huonossa kunnossa ja kokonaan avun varassa. 

 En tunnista tuollaista. Aloitin itse kuntoilun 54-vuotiaana. Oletko ylipainoinen? Rehkitkö liikaa? Itse aloitin pikkuhiljaa, kuntosalilla, kroppaani kuunnellen. Tottakai ihmisen keho rapistuu - eihän ne vanhukset koskaan elämänsä kunnossa ole ennen kuolemaa.

Eihän sitä tarvitse kenenkään kertoa: katselee vain millaisia lylleröpylleröitä tuolla Prismassa ja kauppakeskuksissa lyllertää hyllyen ja löllyen, niin siitä voi päätellä, että vaikeaa on.

Vierailija kirjoitti:

Tämä. Itse liitän omalla kohdallani tämän ylipainoon, en ikään. Ryhmäliikuntatunnilla ne punaisimmat, hikoilevimmat ja hengästyneimmat ovat itseni lisäksi ylipainoisia. Mutta liikunta kuuluu kaikille ja kunto kyllä kohoaa tässäkin iässä.

Jos on paljon ylipainoa, niin kyllähän se ryhmäliikunta voi olla suhteessa haastavampaa. Mutta hikoilu ja hengästyminen on ihan hyvästä. Toki jatkuvasti ei kannata käydä liian rankoilla ryhmäliikuntatunneilla. Hyvää pohjakuntoa kannattaa hankkia reippailla kävelylenkeillä. Sali on siitä kiva laji, että intensiteettiä voi muokata helpommin vrt ryhmäliikunnat. Jos olisin ylipainoinen aloittelija, panostaisin arkikävelyyn, muutama tunnin kävelylenkki viikkoon ja 2 koko kropan rauhalliseen tempoon mutta huolella tehtyä lihasvoimatreeniä salilla. 

Ei kannata aloittaa liian rajusti, vaan lähde ajatuksella (ja sillä tosiasialla), että pienikin kuntoilu on parempaa kuin ei mitään, esim.

nostele käsipainoja 12 kertaa, ja toista jaksamisesi mukaan vaikkapa kolmesti, ja käy tunnin kävelylenkillä. Ja jos jaksat niin vaikkapa 10 kyykkyä, ja jaksaessasi toista vielä kolme kertaa tuo 10. Sitten seuraavana päivänä jotain muuta. Kannattaa ottaa tehdä kuntoilua varten taulukko, johon merkitset mitä ja miten paljon olet mitäkin liikettä minäkin päivänä tehnyt, niin se motivoi ja pysyt kärryillä realistisesti siitä, missä mennään.

Vierailija kirjoitti:

Eihän sitä tarvitse kenenkään kertoa: katselee vain millaisia lylleröpylleröitä tuolla Prismassa ja kauppakeskuksissa lyllertää hyllyen ja löllyen, niin siitä voi päätellä, että vaikeaa on.

Jos se olisi helppoa, niin ehkä niin monet eivät olisi ylipainoisia ja kaikki olisivat kovassa kunnossa myös nuoruuden jälkeen. 

Niin mikä se ikä olikaan. Mies vai nainen. Ylipainoa vai ei.

Mitä järkeä näissä aloituksissa, mistä jää pois olennaisia asioita

Tiedossa olevia sairauksia / pysyviä lääkityksiä ? Työelämässä vai ei ?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eihän sitä tarvitse kenenkään kertoa: katselee vain millaisia lylleröpylleröitä tuolla Prismassa ja kauppakeskuksissa lyllertää hyllyen ja löllyen, niin siitä voi päätellä, että vaikeaa on.

Jos se olisi helppoa, niin ehkä niin monet eivät olisi ylipainoisia ja kaikki olisivat kovassa kunnossa myös nuoruuden jälkeen. 

Ei menneinä vuosikymmeninä, esim. 1970- ja 1980-luvuilla ollut näin paljon lihavia aikuisia.

Vierailija kirjoitti:

Niin mikä se ikä olikaan. Mies vai nainen. Ylipainoa vai ei.

Mitä järkeä näissä aloituksissa, mistä jää pois olennaisia asioita

Jos on nainen, niin kyse ei edes ole ylipainosta saatikka lihavuudesta, vaan kehopositiivisuudesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin mikä se ikä olikaan. Mies vai nainen. Ylipainoa vai ei.

Mitä järkeä näissä aloituksissa, mistä jää pois olennaisia asioita

Jos on nainen, niin kyse ei edes ole ylipainosta saatikka lihavuudesta, vaan kehopositiivisuudesta.

Tämä tuppaa ihmisiltä niin usein unohtumaan.

Saman virheen tein aluksi kuin ap, mutta sitten tajusin hidastaa. En lähtenyt puhkumaan ja puhaltamaan, vaan pidin ensi alkuun ihan naurettavan hidasta tahtia. Kunto kyllä kohoaa, ja sitten voi alkaa haastaa itseään. Jos vetää pahasti yli, siitä on vain haittaa (ja se tuntuu tympeältä).