Mitä olet hukannut humalassa? Muutakin kuin muistin. Aloitan: silmälasit ja Kelakortin
Kommentit (76)
Kerran hävitin pankkikortin. Se olikin sitten poikakaverilla tallessa. Onneksi en hukannut poikakaveria.
Aurinkolasit. Tosin hetken niitä kotoa etsittyäni, muistin kaatuneeni tiettyyn pusikkoon kotimatkalla, ja kunhan kunto sen salli lähdin katsomaan josko ne vielä löytyisivät. Löytyihän ne, juuri saman pusikon juurelta, eikä kukaan muu ollut vielä ehtinyt niitä löytää.
Avaimet on ollut monta kertaa aamulla hukassa, mutta yksineläjänä olen voinut päätellä, että jos olen kotiini päässyt, kotoa niiden täytyy myös löytyä.
Vierailija kirjoitti:
Kengät talvella - mitenköhän sekin oli edes mahdollista? Siis jalasta ja tulin kai kävellen kotiin.
Saatoit kävellä ne jalassa kotiin mutta sitten kotona heittää ne vaikka partsilta ulos
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kengät talvella - mitenköhän sekin oli edes mahdollista? Siis jalasta ja tulin kai kävellen kotiin.
Saatoit kävellä ne jalassa kotiin mutta sitten kotona heittää ne vaikka partsilta ulos
Täysin mahdollista. Kerran löysin voidellun kaukosäätimen jääkaapista, jossa oli erehdyttävästi hampaanjälkiä muistuttava jälki.
Minä menin nuorena usein ihmeelliseen tilaan humalassa, kuin johonkin manian tai psykoosin kaltaiseen.
Kerran lähdin kylälle viikonlopunviettoon, join muustaakseni pullon viiniä. Ajoin polkupyörällä naapurikylälle n. 20km ilman mitään muistikuvia, hukkasin pyöräni, kävelin muutaman kilometrin kotiinpäin ja kömmin yhden tuttavan pihavajaan nukkumaan. Hyvä, kun en kuollut hypotermiaan.
Uskomattoman pitkä muistikatko juotuun alkoholimäärään nähden. Kykenin kuitenkin pyöräilemään.
Lompakko, 2-3:t silmälasit, leirintäalueen, monta tyttöystäväkandidaattia, sokerina pohjalla pernan.
Rintaliivit, korvakorut ja sateenvarjo.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kengät talvella - mitenköhän sekin oli edes mahdollista? Siis jalasta ja tulin kai kävellen kotiin.
Saatoit kävellä ne jalassa kotiin mutta sitten kotona heittää ne vaikka partsilta ulos
Täysin mahdollista. Kerran löysin voidellun kaukosäätimen jääkaapista, jossa oli erehdyttävästi hampaanjälkiä muistuttava jälki.
🤣
Voi olla, että olen joskus hukannut jotain humalassa, mutta ei nyt kyllä tule ainuttakaan juttua mieleen. Hukkaan aika harvoin tavaroita, koska olen joutunut opettelemaan pitämään niistä huolen.
Mä juon vain muutaman vuoden välein ja silloin hirvittävän humalan ja ihmetellä sopii miten en ole hukannut koskaan mitään ja eniten ihmetyttää miten olen selvinnyt kaupungilla seilatessani liikennevaloista. Kai ne kuskit on olleet skarppina humalaisten jalankulkijoiden kanssa, koska mä en voi siinä kunnossa kiinnittää huomiota liikennevaloihin. Nykyään juon ne kännit ihan kotona vain.
toisen etuhampaani, aamulla vasta huomasin, ei tietoa miten ja missä irtos
En mitään, kun en ole koskaan humalassa.
Baari-illan jälkeisenä päivänä menin seinäkiipeilemään ja kotiin tullessa tajusin että olin hukannut lompakkoni jossa oli ajokortti, pankkikortti ja kaiken maailman festarikolikoita. Kotona käänsin kaikki seinäkiipeilytarvikkeet, repun, baarilaukun ja takintaskut ympäri mutta ei löytynyt vaan mistään. Ikinä ennen en ollut hävittänyt mitään niin harvinaisen daiju olo. Kaiken uusiminen maksoi yli satasen ja vitutti ankarasti.
Kuukauden jälkeen löysin lompakon Kanken-reppuni uumenista sen hiton istumatyynyn takaa.
Itseni siinä hukkasin. Heräsin aamulla oudosta paikasta.
Alushousut,kengät, migreenilääkkeet, toisen kengän, aurinkolasit...
Kerran lähdin pussikaljalle mekko päällä ja sandaalit jaloissa.
Aamulla heräsin vessan lattialta kommandona,pikkupöksyt olivat kadonneet. Kuten myös kengät. Katsoin rappukäytävä ,hissi ja pihan mutta kenkäni olivat poissa. Ikinä ei selvinnyt niiden ja pikkareiden kohtalo.
Käsilaukku Espoossa. Meikit oli kelvannut, ei mikään muu. Käsittämätöntä mutta pitää olla kiitollinen.
Avaimet, monta puhelinta, passin, rahat, lääkkeet, kengät, kaverit, nuoruuden.