Anoppi muutti toiselle puolen Suomea, jotta "ei tarvitse olla ihmisten kanssa tekemisissä"
ja on nyt surullinen kun läheiset eivät matkusta häntä katsomaan vähintään 4 kertaa vuodessa. Pieni sylivauvakin (ei minun) pitäisi sinne ajaa vähän väliä, kun on pinnasänkykin hommattu valmiiksi.
Ja ei, tämä ei ole mitään anoppivihaa, hän on mukava ihminen noin muuten ja käydään mielellämme häntä katsomassa kerran vuodessa. Välillä hän tulee miehensä kanssa toiseenkin suuntaan.
Mutta mietin että miksi aika usein, kun ihminen muuttaa johonkin metsikköön ihmisiä pakoon, uhriudutaan sitten kuitenkin kun sosiaalinen elämä muuttuu? Anoppini ei ole ensimmäinen kauas kaikesta muuttanut, joka sitten valittaa että mikseivät ystävän ja sukulaiset viitsi käydä kylässä.
Osaako joku metsäläinen avata tätä logiikkaa?
Kommentit (89)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No jaa. Me muutimme 1000 km päähän sukulaisista ja edelleen kävimme heillä 2-3 kk välein. Eihän se ollut kuin päivän ajo suuntaansa.
Vapaapäiviä pitää ottaa ja paljon on ajamista. Itse kävisin max kaksi kertaa vuodessa.
No muutama saldovapaapäivä viikonlopun oheen. Tai ihan lomapäiviä. Ajamiseen tottuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No jaa. Me muutimme 1000 km päähän sukulaisista ja edelleen kävimme heillä 2-3 kk välein. Eihän se ollut kuin päivän ajo suuntaansa.
Hyvä. Te muutitte, te matkustatte. Ette odota että muut matkustaisivat vähän väliä teille, eikö niin?
Ap
Emme tietenkään odottaneet. Toki mukavaa jos saatiin vieraita, mutta tosiaan yhtä usein me kävimme, kuin lähempänä asuessakin.
Vierailija kirjoitti:
Suosittelin tuolle peräkamariämmällä samaa. Lupasin maksaa muutosta aiheutuvat kulut ja asumiskulut + erxtrtaa. Ainoa ehto, että muuttaa vähintään 750 kilometrin taipaleen taakse.
Saa nähdä toteutuuko homma suhteellisen pieni kustannuksin vai sitten kertakorvauksena hautaisjärjestelyistä. Kiinnijääminen poissuljettu. Olemme X kanssa ongella tms.
Hei. Oletko asuntooni 2x luvatta
tunkeutunut savolainen mieshlö?
Tai hänen läheisensä?
Joko omatunto viimein kolkuttaa?
On kernaasti syytäkin.
Jos olet, toimitatko minulle
yhteystietosi
postiluukusta tai postitse
välittömästi. Osoitteen tiedät.
(Taitaa koko kunta tietää.. 😬)
Vuokranantaja tietää
tilinumeronikin. Annan luvan
jakaa tuon tiedon
korvauksen maksajalle
sitäkin kautta.
Olen kysellyt täällä perääsi/
odottanut sinun
ilmoittautuvan sovintoneuvotteluun
ja maksavan asialliset korvaukset.
Onhan se äärimmäisen järkevä
ratkaisu oik.käyntikulujen
ollessa min. 10 tonnia.
Oik.käyntiprosessiin astuminen
voi venyä viiteen vuoteen.
Miksi ei yhtenä tilisiirtona
kerralla pois kuleksimasta?
Ongelle en kanssasi lähde.
Digitaalinen korvausneuvottelu -
mutta annan tilinumeroni
maksusuoritusta varten,
jollei sinulla sitä jo ole.
Olen mukava, diplomaattinen,
reilu, rehti, chilli tyyppi
keskustellessani.
Ei pelätä tarvihe.
E
Ketju ei sinänsä liity millään tavalla
minun elämääni - en ole kenenkään
anoppi, mummi enkä äiti eikä
minusta sellaista lähellä
menopaussi-ikääni (toki) enää
tulekaan.
Miniää ei ole, kuinka olisi,
kun ei ole poikaakaan.
Issue closed. OgE
Ladies, Gents.
🔴A gentle polite reminder.
_________________________
Vakavat asiat hoidetaan ensin.
Katsellaan sitten pullapitkokahveja
ja lastenleikkejä, kun aikuisten
raskaan sarjan asiat on alta pois
hoidettu. x
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No jaa. Me muutimme 1000 km päähän sukulaisista ja edelleen kävimme heillä 2-3 kk välein. Eihän se ollut kuin päivän ajo suuntaansa.
Vapaapäiviä pitää ottaa ja paljon on ajamista. Itse kävisin max kaksi kertaa vuodessa.
No muutama saldovapaapäivä viikonlopun oheen. Tai ihan lomapäiviä. Ajamiseen tottuu.
Itse tykkään ajamisesta, mutta silti käytän kallisarvoisen vapaa-aikani muutoin kuin pitkää matkaa ajaen.
Ap
Muutama sukulaiseni asuu kivassa, eurooppalaisessa kaupungissa (eri kaupungeissa), joihin pääsee kätevästi suoralla lennolla. Oikein mukavia kaupunkikohteita, joissa lomailisi ainakin joskus, vaikka ei olisi sukulaisia. Monesti ollaan vierailtu, mutta kun talous on ollut viime vuodet tiukalla ja arki raskaampaa, niin kyllä ne lomailut on jäänyt väliin. Nyt jos välillä lomailee ja matkustaa, niin haluan niin paljon helppoutta ja rauhaa kuin nyt teinien kanssa lomaillessa on mahdollista.
Ihminen tekee ihan mitä vaan, jos se on tarpeeksi palkitsevaa. Vähäisten lomien käyttäminen anoppilassa vierailuun ei ymmärrettävästi ole kovinkaan monen mielestä riittävän palkitsevaa, että sitä jaksaisi tehdä useamman kerran vuodessa.
Anoppi ilmeisesti ajatteli, ehkä itsekään sitä tiedostamatta, että hänen unelmapaikkansa on myös teille lepopaikka arjen keskellä, jossa haluatte lomailla. Mutta ei toisten nurkissa lomailu useimmille kovin rentouttavaa ole, ei vaikka itse paikka olisi unelmakohde. Ja jos vielä paikka on sellainen johon tullaan pakosta, niin jokainen asiaa objektiivisesti katsovat ymmärtää, että kerran vuodessa vierailu riittää teille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No jaa. Me muutimme 1000 km päähän sukulaisista ja edelleen kävimme heillä 2-3 kk välein. Eihän se ollut kuin päivän ajo suuntaansa.
Vapaapäiviä pitää ottaa ja paljon on ajamista. Itse kävisin max kaksi kertaa vuodessa.
No muutama saldovapaapäivä viikonlopun oheen. Tai ihan lomapäiviä. Ajamiseen tottuu.
Tuommoiseen matkaan menee yli 12 tuntia. Ei kiitos säännöllisesti tuollaista matkaa.
Varmaan juu. Ihan sylivauvaa toki ei voi.
Ei ole minun lapsestani kyse, joten en osaa ottaa hänen matkustusasioihinsa sen enempää kantaa.
Ap