Milleniaalit eivät osaa jutustella

Oliko tilanne silloin jo sama kun lapset oli pienempiä? Jos ette koskaan perheenä jutelleet mistään, niin ei se keskustelutaito kolmekymppisenä jostain yhtäkkiä kuoriudu. Minä juttelen kyllä paljon ja mielelläni, mutta vanhempieni kanssa tulee joskus kiusallisia tilanteita, sillä he eivät osaa keskustella vaan lähinnä töksäyttelevät jotain (isä) tai kyselevät (äiti) eivätkä juuri kerro kuulumisiaan tms small talkia harrasta, ellei heiltä suoraan jotain kysy. T. Milleniaali

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Sitten on vielä ne boomereiden jälkeen syntyneet zoomerit, minkä ikäisiä he ovat?"

Boomerit 1945 - 1960

X-sukupolvi (gen X) 1961 - 1979 

Y-sukupolvi (millenniaalit) 1980 - 1996

Z-sukupolvi (zoomerit, zetat) 1997-2012

Alfa-sukupolvi 2013-2024

Beta-sukupolvi 2025-

Eri maissa vuodet määritellään vähän eri tavalla, mutta suurin piirtein näin.

Kiitos

Boomereihin lasketaan kai täällä vielä 1964 syntyneet, ja boomereissa lisäksi joitain myöhemmin syntyneitä sanotaan baby boomereiksi, yksi tällainen on Ben Zyskowitch (menikö oikein?). Eli generation x ja milleniaalit olivat vielä ennen zoomereita. 

Onko Alfa- ja Beta-sukupolvet saaneet nimensä Huxleyn Uusi uljas maailma -kirjasta? Muistan, että nuo nimet olisi yhdistetty hänen kirjaansa? Mikä tulee Betan jälkeen?

Betan jälkeen tulee Gamma-sukupolvi 2040-2054.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se on x degeneraatio, joka ei osaa keskustella ja jutella mistään... Koska ei ne tiedä mistään mitään.

Osaa ne haukkua nuorempia ja välissä naapurin Pirkkoa ja uhriutua. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Millenniaalit ovat -81-> syntynyt sukupolvi, eli reilusti yli nelikymppisiä jo.

Ei ihan, olen 89 syntynyt eli alle 40 vielä. Mutta keski-ikäinen yhtä kaikki enkä mitään tiktok-sukupolvea.

 

Ap lienee ikäpolvea, jolle on mahdotonta antaa keskustelussa suunvuoroa. Esimerkiksi äitini ja anoppini kanssa "keskustelu" on aivan turhaa, kun molemmat jyräävät omaa monologiaan kuuntelematta yhtään vastapuolta. Helpompi vain kuunnella hiljaa ja antaa toisen hölistä. Tai sitten sukulaisesi ei vain pidä sinusta tai halua kertoa asioitaan, koska kerrot ne eteenpäin ilkeän filtterin läpi suodatettuna.

Kuten kerroin, tein "aloituksia". Se tarkoittaa, että sanon pöytäseurueelle johonkin aihepiiriin liittyvän ajatuksen/kokemuksen/tiedonmurusen ja sen jälkeen olen hiljaa ja katselen pöytäseuruetta ja odottan, että joku ottaa pallon kiinni. Yleensä joku ottaa.

Tätä opetin äidinkielen opettajana 35 vuotta: keskustelutaitoa, joka on paljon tarpeellisempaa kuin kieliopin teoria.

Vierailija kirjoitti:

Minulla on kaksi milleniaalipikkusiskoa, toinen on puhelias, toinen hiljaisempi. Molemmat osaavat keskustella tilanteeseen sopivasti tarvittaessa. Hiljaisempi ei ole kaikissa tilanteissa hiljaa ja on tilanteita, joissa puheliaampi vaikenee kuin simpukka. 

Perhepiirissä emme "painosta" hiljaisempia puhumaan, emmekä hillitse perheen pälättäjiä, jollei mene ihan mahdottomaksi. Yritämme kyllä hiljentyä ja kuunnella, kun hiljaisemmat kertovat jotain. 

Perhe- ja sukutapaamiset voivat olla haastavia, vaikka niiden toivoisi olen rentoa yhdessä jutustelua. Sukukohtaamiset ovat tunteekkaampia kuin useimmat muut ihmiskohtaamiset, niihin liittyy odotuksia ja menneisyyden painolastia. Ihan kauhean suuria yleistyksiä ei kannata vetää yhdestä lounaasta.

Vaikka arvostankin hyviä käytöstapoja ja kevyen jutustelun taitoa, mitä vanhemmaksi tulen, sitä enemmän arvostan myös ihmisten kykyä olla oma itsensä tilanteessa kuin tilanteessa. Jos kevyt jutustelu tuntuu vaikealta, miksi teeskennellä?

Onneksi ne perhe "tapaamiset" sujuu päivittäin hyvin, kun asutaan yhdessä saman katon alla :)

Puoliso ja alaikäiset lapset eivät ole ongelma.

Sukulaiset (vanhemmat) eri asia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kertoisit nyt AP että millaisia ne sinun monenlaiset aloituksesi olivat?

Jos mitään voi päätellä tästä aloituksestasi, niin ne taisivat sisältää yleistyksiä, ihmisten lyttäämistä ja "kysymyksiä" joihin olet jo päättänyt mikä se vastaus on.

Sanoin jo aiemmin, että aloituksiani oli puutarhahoidosta ja windowsin päivityksistä, muita en nyt muista. Mummo teki omia aloituksiaan, muisteli, millaista oli ennen kesäisin kun koko perhe muutti saareen kolmeksi kuukaudeksi, jopa ompelukone mukana, ilman autoa. Minusta tämä oli mielenkiitoista käytännön historiaa. Vävyn isäukko teki omia aloituksiaan, en nyt niitä muista. Ainoana näistä nuorista fiksu vävyni osallistui keskusteluun jonkin verran. Mutta ilman meitä "aikuisia" oltaisiin istuttu hiljaisuudessa ja kuunneltiu toistemme pureskelua. :) Onko se sitten viihtyisää ja lämmintä? Itse en ainakaan enää koskaan lähde tällä yhdistelmällä millekään lounaalle.

Jos kenelläkään näistä nuoremmista ei ole puutarhaa (tai eivät aktiivisesti sen hoitoa harrasta) eikä mitään erityistä mielenkiintoa windowsia kohtaan, niin ei heillä ole noihin mitään sanottavaa. Jos kaipasit keskustelua, mikset kysynyt kuulumisia tai kertonut omiasi? Tai vaikka kysellyt jotain nuorten aikuisten harrastuksista, kesäsuunnitelmista, tai jälleen kertonut omiasi jos et halua keneltäkään kysyä mitään. Sentään nuo mummon muistelut kuulostivat mukavalta.

Vierailija kirjoitti:

Oliko tilanne silloin jo sama kun lapset oli pienempiä? Jos ette koskaan perheenä jutelleet mistään, niin ei se keskustelutaito kolmekymppisenä jostain yhtäkkiä kuoriudu. Minä juttelen kyllä paljon ja mielelläni, mutta vanhempieni kanssa tulee joskus kiusallisia tilanteita, sillä he eivät osaa keskustella vaan lähinnä töksäyttelevät jotain (isä) tai kyselevät (äiti) eivätkä juuri kerro kuulumisiaan tms small talkia harrasta, ellei heiltä suoraan jotain kysy. T. Milleniaali

Pöytäseurueessa minun sukua oli vain tytär, muut olivat vävyn puolelta, jotka olin tavannut kerran aiemmin, häissä. Kyllä oma tytärkin oli tuppisuu, vaikka lapsena puhuttiin paljon ja oli läheiset välit. Eli kyse ei niinkään ole kasvatuksesta vaan nuorena aikuisena opitusta käyttäytymismallista. Maailmojen eriytymisestä ja kiinnostuksen puutteesta. ap

Tervehdyksen sanominen työpaikalla täyttää jo monen viikon sosiaalisen kiintiöni. Ahistaa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Millenniaalit ovat -81-> syntynyt sukupolvi, eli reilusti yli nelikymppisiä jo.

Ei ihan, olen 89 syntynyt eli alle 40 vielä. Mutta keski-ikäinen yhtä kaikki enkä mitään tiktok-sukupolvea.

 

Ap lienee ikäpolvea, jolle on mahdotonta antaa keskustelussa suunvuoroa. Esimerkiksi äitini ja anoppini kanssa "keskustelu" on aivan turhaa, kun molemmat jyräävät omaa monologiaan kuuntelematta yhtään vastapuolta. Helpompi vain kuunnella hiljaa ja antaa toisen hölistä. Tai sitten sukulaisesi ei vain pidä sinusta tai halua kertoa asioitaan, koska kerrot ne eteenpäin ilkeän filtterin läpi suodatettuna.

Kuten kerroin, tein "aloituksia". Se tarkoittaa, että sanon pöytäseurueelle johonkin aihepiiriin liittyvän ajatuksen/kokemuksen/tiedonmurusen ja sen jälkeen olen hiljaa ja katselen pöytäseuruetta ja odottan, että joku ottaa pallon kiinni. Yleensä joku ottaa.

Tätä opetin äidinkielen opettajana 35 vuotta: keskustelutaitoa, joka on paljon tarpeellisempaa kuin kieliopin teoria.

 

Olisit ottanut palstan provoilijoista ja trolleista mallia, kyllä olisi keskustelu käynyt vilkkaana ja kiivaana xD

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kertoisit nyt AP että millaisia ne sinun monenlaiset aloituksesi olivat?

Jos mitään voi päätellä tästä aloituksestasi, niin ne taisivat sisältää yleistyksiä, ihmisten lyttäämistä ja "kysymyksiä" joihin olet jo päättänyt mikä se vastaus on.

Sanoin jo aiemmin, että aloituksiani oli puutarhahoidosta ja windowsin päivityksistä, muita en nyt muista. Mummo teki omia aloituksiaan, muisteli, millaista oli ennen kesäisin kun koko perhe muutti saareen kolmeksi kuukaudeksi, jopa ompelukone mukana, ilman autoa. Minusta tämä oli mielenkiitoista käytännön historiaa. Vävyn isäukko teki omia aloituksiaan, en nyt niitä muista. Ainoana näistä nuorista fiksu vävyni osallistui keskusteluun jonkin verran. Mutta ilman meitä "aikuisia" oltaisiin istuttu hiljaisuudessa ja kuunneltiu toistemme pureskelua. :) Onko se sitten viihtyisää ja lämmintä? Itse en ainakaan enää koskaan lähde tällä yhdistelmällä millekään lounaalle.

1. Et laittanut siihen kommenttiin että olet AP.

2. Luulin että se oli joku trolli kun sanoi että yritti keskustella Windowsin päivityksestä :D Oikeesti, sellaisestako pitäisi innostua ja alkaa höpöttelemään? Ei ihme että olivat hiljaa.

Kirjoitin aiemmassa viestissäni: "Ihan normaalia juttelua oli lounaalla, esim. jossain vaiheessa keskusteltiin windows 11:n päivittämisestä.  Puutarhan laittamisesta yritettiin puhua, kun tytär ja vävy laittaa pihaa."

Eli kontekstista eli lauseyhteydestä pystyy kyllä päättelemään, että ap se siinä puhuu siitä tylsästä lounaastaan. :)

Minä olisin mielelläni kuullut nuorten mielipiteitä siitä, onko windowsin päivitys tosiaankin välttämätöntä virustorjunnan kannalta vai liiootellaanko sitä uhkaa tai onko huono asia, että viestit tallentuvat pilveen, tai onko hyvä, että Eurooppa on näin riippuvainen amerikkalaisesta digiteknologiasta. Minusta nämä on ihan relevantteja kysymyksiä. Parempi puhua näistä kuin naapurin rouvan ulkomaanmatkasta, eikö? Ja jos nuoria ei nämä aiheet kiinnosta, miksi eivät tuo esiin omiaan?

Pitäisiköhän seuraavan kerran sukulaisten kanssa tekemisiin joutuessa möläyttää vaikka että onpa hyvää jauhenlihakeittoa, varmaan Konalassa tehtyä. Kävisi tyrskähdyksistä ilmi moniko heistä luuhaa tällä palstalla xD

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oliko tilanne silloin jo sama kun lapset oli pienempiä? Jos ette koskaan perheenä jutelleet mistään, niin ei se keskustelutaito kolmekymppisenä jostain yhtäkkiä kuoriudu. Minä juttelen kyllä paljon ja mielelläni, mutta vanhempieni kanssa tulee joskus kiusallisia tilanteita, sillä he eivät osaa keskustella vaan lähinnä töksäyttelevät jotain (isä) tai kyselevät (äiti) eivätkä juuri kerro kuulumisiaan tms small talkia harrasta, ellei heiltä suoraan jotain kysy. T. Milleniaali

Pöytäseurueessa minun sukua oli vain tytär, muut olivat vävyn puolelta, jotka olin tavannut kerran aiemmin, häissä. Kyllä oma tytärkin oli tuppisuu, vaikka lapsena puhuttiin paljon ja oli läheiset välit. Eli kyse ei niinkään ole kasvatuksesta vaan nuorena aikuisena opitusta käyttäytymismallista. Maailmojen eriytymisestä ja kiinnostuksen puutteesta. ap

No jos kyseessä oli täysin tuntemattomat ihmiset, niin he eivät varmaan ole keksineet jotain yleistä aihetta eivätkä ole halunneet puhua säästä. Tavallaan ymmärrän turhautumisesi ja tunnistan tuon ilmiön myös itsessäni. Häät, hautajaiset ja muut, joissa viereen tulee ventovieraita, ovat minulle hankalia. Politiikasta, uskonnosta, ideologiasta, jopa kulttuurista (koska toiselle se on balettia ja toiselle jääkiekkomatsi) on riskaabelia puhua tuntemattomille, jos oikeasti keskustelua haluaa. Töistä ja ammateista eivät myöskään kaikki mielellään puhu. Lemmikkejä ja lapsia ei kaikilla ole ja mielipiteet näistäkin ovat hyvin jakautuneits. 

Voisi tietysti puhua vaikka omasta asuinalueestaan ja kysyä toisilta, missä he asuvat, viihtyvätkö jne. Tai tilaisuuteen liittyvistä aiheista, tässä tapauksessa vaikka äitienpäiväperinteistä. Kovin montaa täysin neutraalia, helpostilähestyttävää, mutta samalla riittävän kiinnostavaa aihetta on vaikea keksiä.

Vierailija kirjoitti:

Tervehdyksen sanominen työpaikalla täyttää jo monen viikon sosiaalisen kiintiöni. Ahistaa

Sarkasmia ehkä, mutta niin totta! 

Jos kollega töissä puhuttelee ja sanoo jotain ylimääräistä, se on terapian paikka.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kertoisit nyt AP että millaisia ne sinun monenlaiset aloituksesi olivat?

Jos mitään voi päätellä tästä aloituksestasi, niin ne taisivat sisältää yleistyksiä, ihmisten lyttäämistä ja "kysymyksiä" joihin olet jo päättänyt mikä se vastaus on.

Sanoin jo aiemmin, että aloituksiani oli puutarhahoidosta ja windowsin päivityksistä, muita en nyt muista. Mummo teki omia aloituksiaan, muisteli, millaista oli ennen kesäisin kun koko perhe muutti saareen kolmeksi kuukaudeksi, jopa ompelukone mukana, ilman autoa. Minusta tämä oli mielenkiitoista käytännön historiaa. Vävyn isäukko teki omia aloituksiaan, en nyt niitä muista. Ainoana näistä nuorista fiksu vävyni osallistui keskusteluun jonkin verran. Mutta ilman meitä "aikuisia" oltaisiin istuttu hiljaisuudessa ja kuunneltiu toistemme pureskelua. :) Onko se sitten viihtyisää ja lämmintä? Itse en ainakaan enää koskaan lähde tällä yhdistelmällä millekään lounaalle.

Jos kenelläkään näistä nuoremmista ei ole puutarhaa (tai eivät aktiivisesti sen hoitoa harrasta) eikä mitään erityistä mielenkiintoa windowsia kohtaan, niin ei heillä ole noihin mitään sanottavaa. Jos kaipasit keskustelua, mikset kysynyt kuulumisia tai kertonut omiasi? Tai vaikka kysellyt jotain nuorten aikuisten harrastuksista, kesäsuunnitelmista, tai jälleen kertonut omiasi jos et halua keneltäkään kysyä mitään. Sentään nuo mummon muistelut kuulostivat mukavalta.

Siis juuri kahdella näistä kolmesta kolmikymppisestä oli puutarha,  eli tyttärelläni ja sen miehellä. Siksi ajattelin, että siitä voisi puhua. Kyselemistä ainakin tyttäreni inhoaa, joten en tee sitä enää. Omista asioista ei saa puhua liikaa, tulee dominointia.

Syytän kyllä opena koululaitostakin, se ei treenaa oppilaiden lähisuhdetaitoja. Itse opetin ihan small talkiakin, mutta myös vakavaa keskustelua.

Vierailija kirjoitti:

Boomerit ei tajuu. Me milleniaalit ollaan väsyneitä. Työelämä, opiskelu, talous ja kaikki mikä on nykyään paskuutettu, imee mehut. Ilmainen ruoka vie kaiken huomion eikä siinä paljoa kiinnosta miten Irma-täti on ostanut itselleen toisen sijoitusasunnon ökytuloillaan.

Odota kun täytät 60v, alkaa kroppa pettämään alta. Silti jaksetaan keskustella ja olla sosiaalisia ihmisten kanssa kun on tapaamisia.  Joillakin taitaa aivot olla ylikurmittuneita somen käytön seurauksesta, siinä jää helposti normaalit ihmiskontaktit köyhiksi. Aika harvalla on Suomessa varakas Irma täti joka ostelee sijoitusasuntoja. Mutta kun sinulla kerta on niin olisit edes ottanut oppia miten täti on tuohon tilanteeseen päässyt, tieto voisi auttaa sinuakin tulevaisuudessa uhriutumisen sijaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kertoisit nyt AP että millaisia ne sinun monenlaiset aloituksesi olivat?

Jos mitään voi päätellä tästä aloituksestasi, niin ne taisivat sisältää yleistyksiä, ihmisten lyttäämistä ja "kysymyksiä" joihin olet jo päättänyt mikä se vastaus on.

Sanoin jo aiemmin, että aloituksiani oli puutarhahoidosta ja windowsin päivityksistä, muita en nyt muista. Mummo teki omia aloituksiaan, muisteli, millaista oli ennen kesäisin kun koko perhe muutti saareen kolmeksi kuukaudeksi, jopa ompelukone mukana, ilman autoa. Minusta tämä oli mielenkiitoista käytännön historiaa. Vävyn isäukko teki omia aloituksiaan, en nyt niitä muista. Ainoana näistä nuorista fiksu vävyni osallistui keskusteluun jonkin verran. Mutta ilman meitä "aikuisia" oltaisiin istuttu hiljaisuudessa ja kuunneltiu toistemme pureskelua. :) Onko se sitten viihtyisää ja lämmintä? Itse en ainakaan enää koskaan lähde tällä yhdistelmällä millekään lounaalle.

Jos kenelläkään näistä nuoremmista ei ole puutarhaa (tai eivät aktiivisesti sen hoitoa harrasta) eikä mitään erityistä mielenkiintoa windowsia kohtaan, niin ei heillä ole noihin mitään sanottavaa. Jos kaipasit keskustelua, mikset kysynyt kuulumisia tai kertonut omiasi? Tai vaikka kysellyt jotain nuorten aikuisten harrastuksista, kesäsuunnitelmista, tai jälleen kertonut omiasi jos et halua keneltäkään kysyä mitään. Sentään nuo mummon muistelut kuulostivat mukavalta.

Siis juuri kahdella näistä kolmesta kolmikymppisestä oli puutarha,  eli tyttärelläni ja sen miehellä. Siksi ajattelin, että siitä voisi puhua. Kyselemistä ainakin tyttäreni inhoaa, joten en tee sitä enää. Omista asioista ei saa puhua liikaa, tulee dominointia.

Syytän kyllä opena koululaitostakin, se ei treenaa oppilaiden lähisuhdetaitoja. Itse opetin ihan small talkiakin, mutta myös vakavaa keskustelua.

Eli ei voi kysyä mitään eikä lainkaan viitata itseensä, mutta silti pitäisi keskustella ja nimenomaan saada muut puhumaan.  Kuulostaa melko vaikealta yhtälöltä ilmiselvästi jopa keskustelutaidon opettajalle. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kertoisit nyt AP että millaisia ne sinun monenlaiset aloituksesi olivat?

Jos mitään voi päätellä tästä aloituksestasi, niin ne taisivat sisältää yleistyksiä, ihmisten lyttäämistä ja "kysymyksiä" joihin olet jo päättänyt mikä se vastaus on.

Sanoin jo aiemmin, että aloituksiani oli puutarhahoidosta ja windowsin päivityksistä, muita en nyt muista. Mummo teki omia aloituksiaan, muisteli, millaista oli ennen kesäisin kun koko perhe muutti saareen kolmeksi kuukaudeksi, jopa ompelukone mukana, ilman autoa. Minusta tämä oli mielenkiitoista käytännön historiaa. Vävyn isäukko teki omia aloituksiaan, en nyt niitä muista. Ainoana näistä nuorista fiksu vävyni osallistui keskusteluun jonkin verran. Mutta ilman meitä "aikuisia" oltaisiin istuttu hiljaisuudessa ja kuunneltiu toistemme pureskelua. :) Onko se sitten viihtyisää ja lämmintä? Itse en ainakaan enää koskaan lähde tällä yhdistelmällä millekään lounaalle.

1. Et laittanut siihen kommenttiin että olet AP.

2. Luulin että se oli joku trolli kun sanoi että yritti keskustella Windowsin päivityksestä :D Oikeesti, sellaisestako pitäisi innostua ja alkaa höpöttelemään? Ei ihme että olivat hiljaa.

Kirjoitin aiemmassa viestissäni: "Ihan normaalia juttelua oli lounaalla, esim. jossain vaiheessa keskusteltiin windows 11:n päivittämisestä.  Puutarhan laittamisesta yritettiin puhua, kun tytär ja vävy laittaa pihaa."

Eli kontekstista eli lauseyhteydestä pystyy kyllä päättelemään, että ap se siinä puhuu siitä tylsästä lounaastaan. :)

Minä olisin mielelläni kuullut nuorten mielipiteitä siitä, onko windowsin päivitys tosiaankin välttämätöntä virustorjunnan kannalta vai liiootellaanko sitä uhkaa tai onko huono asia, että viestit tallentuvat pilveen, tai onko hyvä, että Eurooppa on näin riippuvainen amerikkalaisesta digiteknologiasta. Minusta nämä on ihan relevantteja kysymyksiä. Parempi puhua näistä kuin naapurin rouvan ulkomaanmatkasta, eikö? Ja jos nuoria ei nämä aiheet kiinnosta, miksi eivät tuo esiin omiaan?

Ap puhuu normaalista keskustelusta, ei pätemisestä omilla tiedoillaan.

Mä olen millenniaali ja tunnistan tavallaan tuon ilmiön, että meidän ikäiset eivät lätise turhia. Enemmän se kuitenkin ehkä liittyy kulloisenkiin ryhmädynamiikkaan kuin siihen, mihin sukupolveen kuuluu. Missä hyvänsä porukassa nuorimmat ovat yleensä hiljaisempia ja vanhimmat toimivat seremoniamestareina. Itse myös erilainen eri porukoissa eikä se liity välttämättä siihenkään, minkä ikäisiä muut ovat, joidenkin samanikäisten kanssa keskustelussa jää aina äänekkäämpien jalkoihin ja toisten kanssa keskustelu on tasaveroisempaa...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Millenniaalit ovat -81-> syntynyt sukupolvi, eli reilusti yli nelikymppisiä jo.

Ei ihan, olen 89 syntynyt eli alle 40 vielä. Mutta keski-ikäinen yhtä kaikki enkä mitään tiktok-sukupolvea.

 

Ap lienee ikäpolvea, jolle on mahdotonta antaa keskustelussa suunvuoroa. Esimerkiksi äitini ja anoppini kanssa "keskustelu" on aivan turhaa, kun molemmat jyräävät omaa monologiaan kuuntelematta yhtään vastapuolta. Helpompi vain kuunnella hiljaa ja antaa toisen hölistä. Tai sitten sukulaisesi ei vain pidä sinusta tai halua kertoa asioitaan, koska kerrot ne eteenpäin ilkeän filtterin läpi suodatettuna.

Kuten kerroin, tein "aloituksia". Se tarkoittaa, että sanon pöytäseurueelle johonkin aihepiiriin liittyvän ajatuksen/kokemuksen/tiedonmurusen ja sen jälkeen olen hiljaa ja katselen pöytäseuruetta ja odottan, että joku ottaa pallon kiinni. Yleensä joku ottaa.

Tätä opetin äidinkielen opettajana 35 vuotta: keskustelutaitoa, joka on paljon tarpeellisempaa kuin kieliopin teoria.

 

Etkö voi hyväksyä ihmisiä sellaisina kuin he ovat? Hiljaisina, introvertteinä. 

2026-1981=45

2026-1996=30