Milleniaalit eivät osaa jutustella

Vierailija kirjoitti:

Itse 32-vuotiaana milleniaalina arvostan keskusteluissa enemmän laatua kuin määrää. Ei kiinnosta pinnallinen ja teennäinen sanatäytejutustelu, jolla vain täytetään hiljaisuutta. Ahkerat jutustelijat eivät muuten aina ole edes hyviä kuuntelijoita, jutustelevat vain itsekseen omaksi ilokseen. Kaikkien kanssa ei vaan synkkaa, että voisi käydä antoisaa keskustelua.

Tämä kommentti tiivistää sen, mitä tässä keskustelussa nuoremmat eivät oikein tunnu tajuavan. On monenlaisia keskusteluja, monenlaisilla tavoitteilla. On johonkin aiheeseen syventyviä tietoa käsitteleviä, siirtäviä ja tuottaviakin keskusteluja. 

Sitten on tätä "jutustelua", jonka tehtävä on ylläpitää ja vahvistaa ihmisten välisiä tunnesiteitä, esim. katseen, äänen, hymyn ja äänensävyjen kautta. Kun vanha äitini kertoi jotain lapsuudestaan, katsoin häntä, olin tarkkaavainen, hymyäkin saattoi tulla, yhteys syntyi. 

Eikä se yhteys ollut pelkästään älyllinen, siinä oli tärkeämpiä elementtejä. Minua täällä kritisoineet ihmiset tuntuvat halveksivan tällaista yhteyttä, jossa älyllinen sisältö ei ole pääosassa, tai eivät ehkä sitä tunne lainkaan. ap

Vierailija kirjoitti:

Tässä ketjussa on koko draamankaari, millaista on mukavasti jutustella boomerin kanssa. Ensin boomeri julistaa mielipiteen. Jankkaa ja jankkaa. Ohittaa vaihtoehtoiset näkökulmat ja jankatessaan loukkaa lisää juttukumppaniaan. Suuttuu vasta-argumenteista. Käyttää "minä en ainakaan"- kortin ja "nykyään ollaan niin herkkähipiäisiä"-kortin ja "kyllä sitten opitte kun tulette vanhoiksi ja viisaiksi"-kortin. Tässä kohtaa juttukumppani on henkisesti (ehkä fyysisestikin) poistunut keskustelusta. Tätä boomeri ei välttämättä edes huomaa tai sitten huomaa ja suuttuu.

Ensin boomeri julistaa mielipiteen. Jankkaa ja jankkaa. Ohittaa vaihtoehtoiset näkökulmat ja jankatessaan loukkaa lisää juttukumppaniaan. Suuttuu vasta-argumenteista

Jos esittää tällaisen väitteen, että keskustelija olisi suuttunut, se pitäisi todistaa joillain kielellisillä seikoilla. Esim. huutomerkkejä paljon, tekstiä isoilla kirjaimilla, loukkaavia ilmaisuja, tunnepitoisia ilmaisuja. Et löydä tuollaisia kielellisiä suuttumuksen ilmaisuja tekstistäni, koska en ole lainkaan ollut suuttunut tästä keskustelusta enkä tuosta lounaastakaan. :)

Olen enemmänkin surullinen, kun näen, miten eri sukupolvien välinen kanssakäyminen on muuttunut niin vaikeaksi. Se ei ennusta hyvää kulttuurillemme,  koska yhteisyys ja jakaminen on meille lajina olennainen selviytymisen väline. ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä ketjussa on koko draamankaari, millaista on mukavasti jutustella boomerin kanssa. Ensin boomeri julistaa mielipiteen. Jankkaa ja jankkaa. Ohittaa vaihtoehtoiset näkökulmat ja jankatessaan loukkaa lisää juttukumppaniaan. Suuttuu vasta-argumenteista. Käyttää "minä en ainakaan"- kortin ja "nykyään ollaan niin herkkähipiäisiä"-kortin ja "kyllä sitten opitte kun tulette vanhoiksi ja viisaiksi"-kortin. Tässä kohtaa juttukumppani on henkisesti (ehkä fyysisestikin) poistunut keskustelusta. Tätä boomeri ei välttämättä edes huomaa tai sitten huomaa ja suuttuu.

Kiitos yrityksestä perustella!

Sanot, että ohitan vaihtoehtoiset näkökulmat, mutta en mielestäni tee sitä. Olen ottanut selitysmalleja lisää muilta tämän keskustelun aikana. En ollut niitä tullut ajatelleeksi.

Minusta ei ole jankkaamista, jos joku sanoo, että yleistän, ja minä sanon siihen, että tutkimustieto tukee havaintojani. Syytös yleistämisestä on tässä tapauksessa vailla pohjaa, ja siksi ammun sen alas, sori siitä. Se voi tuntua tylyltä.

Olen lisäksi tässä keskustelussa hakenut perusteluja käyttäytymistieteistä siihen, millaisia lajityypillisiä tarpeita ihmisellä on. Kuulin juuri eilen kiinnostavan radio-ohjelman  "ulossulkemisesta", siinä puhuttiin juuri tästä ihmisen tarvitsevuudesta ja siitä, että se tulee esiin nimenomaan kriisien hetkellä: 

"Muurahaiset ovat erittäin sosiaalisia. Lepakoilla on vastavuoroista auttamista. Ihminen pitää enemmän heistä, jotka osoittavat hyviä aikomuksia. Ostrakismia eli yksilön sulkemista lauman ulkopuolle esiintyy kaikilla lajeilla. Miksi? Millaista on mukaanottava yhteistyö? Toimittaja Satu Kivelän vieraana kasvatuspsykologian professori Niina Junttila Turun yliopistosta ja ekologian evoluutiobiologian dosentti ja yliopistonlehtori Emma Vitikainen Helsingin yliopistosta. 49 min"

"Havaintoja muutoksesta"  https://areena.yle.fi/1-77826282

Kuten jo aiemmin sanoin, aikuisethan ovat tämän kasvokkain-taitoja heikentävän teknologian lasten ja nuorten käsiin antaneet - saadakseen enemmän "omaa aikaa". Ei ole siis tarpeen syyllistää liikaa nuoria, ja pyydänkin anteeksi, jos niin olen tehnyt ja loukannut jonkun tunteita!

Mutta on nuorillakin oma mahdollisuutensa parantaa sosiaalisia taitojaan, ja monet niin tekevätkin ihan työelämän harjoittamina.

Tsekeissä on joka kesä ekoleiri, jolle kokoontuvat nuoret ovat kaksi viikkoa ilman kännykkää. Tunnen nuoren, joka käy siellä. Hän kaipaa läsnäoloa muiden nuorten kanssa ilman älypuhelimen vaikutusta. 

Eli ihan tosissasi kuvittelet, että tämä ketju on näyte mukavasta jutustelustasi? Jokainen viestisi on esimerkki alentuvasta jankkaamisesta. Et sinä ole kiinnostunut milleniaalin näkökulmasta, että voisit oppia jotain uutta ja hyödyllistä. Mikäli näin olet "jutustellut" saat torjuntaa jatkossakin.

Eli ihan tosissasi kuvittelet, että tämä ketju on näyte mukavasta jutustelustasi?

Ei tietenkään tämä keskustelu ole jutustelua! :) 

Tämän keskustelun tarkoitus on älyllinen, tavoitteena tuottaa tietoa, kuulla kokemuksia, tehdä niistä johtopäätöksiä. Ristivalottaa ilmiötä. Tämä on tietopainotteinen keskustelu.

"Jutustelussa" tiedon käsittely ei ole pääosassa, niin kuin tässä keskustelussa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun tuntemani millenniaalit ovat niitä kaikkein taitavimpia keskustelijoita. Kohteliaita, kansainvälisiä, yhteiskuntatietoisia. Todella hyvää seuraa. 

Ehkä juuri siksi eivät keskustele sellaisten vanhojen jäärien kanssa mistään oikeasta, ettei nämä sekoa päivällispöydässä. Tahdikkuus on myös sosiaalista taitavuutta ja joskus hiljaa oleminen on kultaa.

Näin varmaan niissä porukoissa, joissa ne milleniaalit ovat ensimmäisiä akateemisesti koulutettuja ja maailmaa nähneitä? 
Toisenlaisissa porukoissa milleniaalit ei mitenkään kyllä loista. 

Akateemisesti älykkäillä usein taipumus olla nokkelia ja sukkelia, mutta sehän ei ole sama asia kuin viisaus. Tietävät paljon nippelitietoa, jolloin antavat vaikutelman olevansa älykkäitä. 

Totta - ja varsinkin akateemisilla kaupunkilaisnaisilla on myös paljon kokemusperäistä pippelitietoa, jolla antavat vaikutelman olevansa mielettömiä erotomaaneja.

Unski - Rakkaus- ja parisuhdeasiantuntija

Vierailija kirjoitti:

Itse olette heidät kasvattaneet. Peiliin katsomisen paikka. 

Eivät pelkät vanhemmat enää tätä sukupolvea kasvattaneet. Juuri 2000-luvulta alkoi internet ja some, älypuhelin ilmaantui kun ysärisukupolvi lähestyi täysi-ikäisyyttä. 

Merkittävä muutos tapahtui kun älypuhelin ja some yhdistyivät. "Some" ennen älypuhelinta oli paljon haitattomampaa Habbohotelleineen. Sitten kehitys johti siihen, että jokaisen oppilaan taskussa oli älypuhelin, jonka kautta pääsee nuorten kanssa tekemisiin. Siinä vaiheessa se keskittymiskyky oppitunneilla alkoi hajota ja myös live-tilanteiden karttaminen sai alkunsa. ap

Miksi pitäisi kenenkään puhua jos ei ole mitään sanottavaa? Tyhjä puhe ei hyödytä ketään.

Ehkä milleniaalit eivät halua enää osallistua ilmaiseksi työpaikkojen/sukukokousten cosplay-esityksiin?

Minusta tuntuu että se on tämä älyluuri. Kouraan juuttunut sukupolvi joka ei osaa puhua, lukea, kirjoittaa tai laskea. Eli nuoriso on pilalla jo syntymästä lähtien. 

Millenniaalina voin sanoa, miksi moni meistä karsastaa jutustelua vanhempien sukupolvien kanssa. Liian usein tilanteet ovat kääntyneet siihen, että meidän nuorempien tehtävä on olla maskotteja, joilta on lupa urkkia ja udella vaikka mitä henkilökohtaisuuksia ja joiden kustannuksella saa vitsailla ilkeästikin. Yleensä juuri esimerkiksi ikään liittyen. Aivan kuin me olisimme etukäteen päättäneet syntyä tietyn ikäisiksi ja kuvittelisimme olevamme parempia ihmisiä iän perusteella. 

Toisaalta ne vanhemmat ihmiset, jotka ovat keskustelutaitoisia ja sinut itsensä kanssa, ovat todella hyvää ja mielenkiintoista seuraa. Iän tuoma elämänkokemus yhdistettynä hyvään itsetuntoon ja uteliaisuuteen maailmaa kohtaan on vangitseva yhdistelmä. Sen seurauksena heillä on lämpöä ja karismaa, jotka ovat loppujen lopuksi melko harvinaisia piirteitä ikään katsomatta.