Lue keskustelun säännöt.
Äitiys - hautaanko haaveen vai ryhdynkö toimiin?
11.05.2026 |
Olen 35-vuotias nainen. Minulla on ollut kaksi pitkää parisuhdetta. Ensimmäinen alkoi jo teini-ikäisenä ja kesti 25-vuotiaaksi asti. Emme ikinä edes puhuneet lasten saamisesta, tuohon aikaan tuntui akuutimmalta murehtia opiskeluista ja töiden saamisesta. Toinen pitkäaikainen suhteeni alkoi pari vuotta edellisen päätyttyä. Siinä vaiheessa jo pohdin vakavasti perheellistymistä ja mieskin oli samoilla linjoilla. Ehdittiin miettiä jo tulevien lasten nimiä. Parin vuoden kuluttua hän kuitenkin perääntyi ja päätti, että ei oikeastaan halua lapsia. Suhde jatkui tästä vielä joitakin vuosia, koska ajattelin, että meidän suhteemme on muuten hyvä ja ehkä minäkään en tarvitse lapsia.
Nyt sekin suhde on muista syistä päättynyt ja olen yksin. En ole tavannut ketään, jonka kanssa voisin kuvitella seurustelevani saati perustavani perheen. Olen ylipäätään huono tapaamaan uusia ihmisiä ja elän aika kiireistä elämää.
Olen alkanut pohtia itsellistä vanhemmuutta hedelmöityshoitojen kautta. Se tuntuu paremmalta vaihtoehdolta kuin esimerkiksi kumppanuusvanhemmuus, koska vierastan ajatusta lisääntymisestä jonkun ventovieraan kanssa. Ensisijaisesti tietysti haluaisin tavata jonkun ja rakastua, mutta pidän sitä aika kaukaisena mahdollisuutena ja suoraan sanottuna pelkään, että tuhlaan taas aikaani mieheen, joka lopulta ei haluakaan lapsia. Tähän minulla ei tässä iässä ole enää aikaa.
Elämäntilanteeni lapsen saamiselle on mielestäni hyvä; minulla on vakaa ura (olen ollut samassa työpaikassa kymmenisen vuotta), ansaitsen vuodessa noin 51 000 e, minulla on laaja turvaverkko ja läheinen perhe, olen terve, en käytä päihteitä, urheilen päivittäin, minulla on mielekkäitä harrastuksia. Uskoisin, että selviäisin vanhemmuudessa yksinkin, vaikka se ei olekaan ihannetilanne.
Toivoisin mielipiteitä erityisesti itsellisiltä äideiltä; oletko tyytyväinen valintaasi ja miten olet pärjännyt? Onko tämä sellainen haave, jota kannattaa lähteä tavoittelemaan vai olisiko fiksumpi vielä odotella unelmien prinssiä tai jättää lapset hankkimatta kokonaan?
Kommentit (29)
Hedelmöitys hoidoilla olisi mahdollisuus laadukkaampaan spermaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No hedelmöityshoissahan lisäännyt täysin vieraan ihmisen kanssa, kumppanuusvanhemmuudessa et.
Hedelmöityshoidoissa lahjoittaja ei penää oikeuksiaan. Sinun ei tarvitse miettiä minkälaiset arvot lahjoittajalla on tai millaisia ihmisiä hän tuo lapsen elämään. Sinun ei tarvitse pyytää lahjoittajalta lupia ulkomaanmatkoille lapsen kanssa tai toiselle paikkakunnolle muuttoon.
Joo, mutta ap kirjoitti näin:
Se tuntuu paremmalta vaihtoehdolta kuin esimerkiksi kumppanuusvanhemmuus, koska vierastan ajatusta lisääntymisestä jonkun ventovieraan kanssa.
Olet oikeassa, olisin voinut muotoilla tuon eri tavalla/spesifimmin. Tosiaan tarkoitin sitä, että vierastan ajatusta vanhemmuuden jakamisesta tuntemattoman kanssa. Ei ollut tarkoitus häivyttää ihmistä sen sukusolulahjoituksen takana.
AP
Ei ole kokemusta itsellisestä vanhemmuudesta, mutta jos haluat lapsen niin anna mennä vain. Tukiverkot tosiaankin pitää olla kunnossa, että jaksat kantaa vastuun yksin.
Samassa tilanteessa. 35v ja hyvä vakaa tilanne, ja olen hoidoissa itsellisenä. Ehdottomasti kannustan siihen! <3
Vierailija kirjoitti:
Anna palaa. Lasten hankintaa ei koskaan kadu. Jos otat suunnitelmiin mukaan yhden todella epävarman muuttujan, eli miehen, tilanteesi muuttuu vain mutkikkaammaksi.
Mitä unelmahöttöä? Lapsia katuvia on maa täynnä - älä nyt satuja laskettele.
Perheenäiti 42
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos kaikille, jotka tässä vaiheessa ovat antaneet mielipiteensä ja olleet kannustavia! Nämä ovat isoja kysymyksiä ja oli päätökseni mikä hyvänsä, niin tuntuu siltä, että tämä on isoin päätös, jota olen joutunut tekemään.
Otan mielelläni lisävinkkejä vastaan!
AP
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ajattelisin vain tunteella itseni puolesta, voisin "auttaa" kaltaistasi naista ilman omia oikeuksiani. Eettinen puoli vain arveluttaa ja oman puolison suhtautuminen.
Ehkä yksi vaihtoehto olisi antaa itsellesi takaraja, johon mennessä puolison pitäisi löytyä ennen kuin teet mitään?
Hyi helvetti. Spermaa saa vaikka katuojasta ja mies joka edes pohtii jotain "omia oikeuksia" suhteessa lapseen on paskempi luovuttaja kuin katujuoppo, narsisti ja i diootti.
Jos yhtään omaa aivoja niin seuloo sperman älyä ja fyysisiä ominaisuuksia punniten.
Satunnainen baarisperma tai anonyymi luovuttajasiemen vaikuttaa venäläiseltä ruletilta. Mitä jos sukulinja on satoja vuosia debiileitä kyttyräselkiä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hedelmöitys hoidoilla olisi mahdollisuus laadukkaampaan spermaan.
Onko luovuttajille siis älykkyystestit ja minimikoulutustaso?
Kyllä sillä tavallaan on.
Itsekin tiedän mm. vahvasti ADHD-tyypin joka luovuttaa siemennestettä. Koko suku täynnä nepsyjä. Ei diagnoosia.
(Ja jos olisi, niin ei saisikaan toimia luovuttajana)