Epärealistiset asiat tv-sarjoissa - peukutusketju

Vierailija kirjoitti:

Ihmiset pärjäävät hyvin, siinä mihin ryhtyvät. Jos joku alkaa suunnitella vaatteita, niin hänestä tulee menestyvä suunnittelija. Ei niin, että ihmiset naureskelisivat ja haave haudattaisiin kaikessa hiljaisuudessa. Tai urheilija nousee huipulle, eikä niin, että seurattaisiin jonkun ö-luokan lätkäjoukkueessa olevan Maxin toilailuja. Jos joku loukkaantuminen tai takaisku tulee, niin silti aina noustaan ja pärjätään.

Johtuu ihan siitä, että se myy paremmin. Suuri yleisö ei halua seurata masentavaa inhorealismia, jossa käy vain huonosti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos ihmiset ovat lähteneet pieneltä paikkakunnalta opiskelemaan muualle, kaikki palaavat valmistuttuaan takaisin. Kukaan ei ajattele, että en todellakaan halua olla pienellä paikkakunnalla opettaja/poliisi tms, kun tunnen jo valmiiksi ihmiset ja he muistavat minut. Nimimerkillä olen vastaavassa työssä ja ei kävisi pienessä mielessäkään työskennellä paikkakunnalla, jonka asukkaista monet muistan valitettavasti jo kouluajoilta.

Tunnen useita ko alojen ammattilaisia, jotka ovat lapsuuskunnassaan töissä 😄

Samoin, mutta se, että se olisi noin säännöllistä ei ole ihan uskottavaa. Itselleni ei tulisi mieleenkään palata lapsuuden maisemiin, ummehtuneeseen pikkukylään, jossa kaikki tunsivat toisena mutta kaikkea muuta kuin hyvällä tavalla.

No enpä tiedä. Tunnen siis todella paljon näitä ihmisiä. Opettajia, poliiseja, sossuja,, lääkäreitä jne jotka työskentelevät lapsuuden paikkakunnallaan. Siis kymmeniä ja kymmeniä.

Vierailija kirjoitti:

Miten moni rikas menettää koko omaisuutensa. Todellisuudessa harvalle rikkaalle käy näin.

Ei se valitettavasti ihan niin harvinaista ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikki ovat kauniita. Sarjoissa ei koskaan pyöri rumaa ihmistä, vaikka sellaisiakin rehellisesti sanottuna osa ihmisistä on.

Paitsi silloin kun tarvitaan joku hahmo, jonka rumuus on hahmon määrittävä piirre.

Roistot on aina karun näköisiä ulkonäöltään, telkkarin mukaan jos olet ruma, sulla ei ole muuta ammattivaihtoehtoa kuin rosvoksi rupeaminen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos ihmiset ovat lähteneet pieneltä paikkakunnalta opiskelemaan muualle, kaikki palaavat valmistuttuaan takaisin. Kukaan ei ajattele, että en todellakaan halua olla pienellä paikkakunnalla opettaja/poliisi tms, kun tunnen jo valmiiksi ihmiset ja he muistavat minut. Nimimerkillä olen vastaavassa työssä ja ei kävisi pienessä mielessäkään työskennellä paikkakunnalla, jonka asukkaista monet muistan valitettavasti jo kouluajoilta.

Tunnen useita ko alojen ammattilaisia, jotka ovat lapsuuskunnassaan töissä 😄

Samoin, mutta se, että se olisi noin säännöllistä ei ole ihan uskottavaa. Itselleni ei tulisi mieleenkään palata lapsuuden maisemiin, ummehtuneeseen pikkukylään, jossa kaikki tunsivat toisena mutta kaikkea muuta kuin hyvällä tavalla.

No enpä tiedä. Tunnen siis todella paljon näitä ihmisiä. Opettajia, poliiseja, sossuja,, lääkäreitä jne jotka työskentelevät lapsuuden paikkakunnallaan. Siis kymmeniä ja kymmeniä.

Puhuinkin omasta puolestani, hyvä jos muille on käynyt paremmin.

Vierailija kirjoitti:

Paljon nopeampi auto ei saa karistettua hitaampaa kannoiltaan.

Ja takaa-ajokohtauksissa jahtaaja tietää aina mihin suuntaan pakenija on jatkanut risteyksestä. Myös silloin, kun pakenija on liikkeellä juosten.

Vierailija kirjoitti:

Esim Lost-sarjassa ei pudonneessa lentokoneessa ollut ainuttakaan eläkeikäistä. 

Se oli matkalla Australiasta Los Angelesiin ja vanhimmat oli 3 kpl noin viisikymppistä. Loput oli noin 23-35 -vuotiaita. (Naiset yleensä vähän päälle 20)

Syy tähän on selitty sarjassa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikki ovat kauniita. Sarjoissa ei koskaan pyöri rumaa ihmistä, vaikka sellaisiakin rehellisesti sanottuna osa ihmisistä on.

Paitsi silloin kun tarvitaan joku hahmo, jonka rumuus on hahmon määrittävä piirre.

Roistot on aina karun näköisiä ulkonäöltään, telkkarin mukaan jos olet ruma, sulla ei ole muuta ammattivaihtoehtoa kuin rosvoksi rupeaminen.

Samoin naisille, siinä vaiheessa kun ikää on 40 tai enemmän. Olet enää vain sivuroolissa jonkun äitinä tai vaimona.

Joku saa idean vaihtaa alaa ja perustaa vaikka kahvilan/kaupan. Putiikki menestyy alusta asti ja kävijöitä riittää aamusta iltaan. Todellisuudessa monella firmalla voi olla todella vaikea saada toimintaa kannattavaksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Esim Lost-sarjassa ei pudonneessa lentokoneessa ollut ainuttakaan eläkeikäistä. 

Se oli matkalla Australiasta Los Angelesiin ja vanhimmat oli 3 kpl noin viisikymppistä. Loput oli noin 23-35 -vuotiaita. (Naiset yleensä vähän päälle 20)

Syy tähän on selitty sarjassa

Mikä se siis oli?

Oikeasti on karmeaa, kun paikkakunnalla joku murhaa toisen. Pelko ja epäluulo leviää. Vielä jos uhri jää kateisiin, tai tekijää ei löydy, niin sen pahempi. Voi olla missä vaan. Kunnon linnatuomiota langetetaan joka kuppilassa, sillä ne ovat kaikki muuttuneet tuomioistuimiksi. Tapaukset muistetaan vuosikymmeniä. Joskus arvataan jopa tekijä ja motiivi asiayhteyden perusteella. Tiedetään, että esim. paljon kärsinyt perheporukka on ymmärrettävästi vihdoin tappanut juoppohullun isän. 

Vierailija kirjoitti:

Paljon nopeampi auto ei saa karistettua hitaampaa kannoiltaan.

Tämä vaivaa kyllä joitain autopelejäkin, itsellä vaikka Nissan Skyline ja sitten joku hemmetin daihatsucharade pyrkii ohi ihan väkisin xD

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos ihmiset ovat lähteneet pieneltä paikkakunnalta opiskelemaan muualle, kaikki palaavat valmistuttuaan takaisin. Kukaan ei ajattele, että en todellakaan halua olla pienellä paikkakunnalla opettaja/poliisi tms, kun tunnen jo valmiiksi ihmiset ja he muistavat minut. Nimimerkillä olen vastaavassa työssä ja ei kävisi pienessä mielessäkään työskennellä paikkakunnalla, jonka asukkaista monet muistan valitettavasti jo kouluajoilta.

Tunnen useita ko alojen ammattilaisia, jotka ovat lapsuuskunnassaan töissä 😄

Samoin, mutta se, että se olisi noin säännöllistä ei ole ihan uskottavaa. Itselleni ei tulisi mieleenkään palata lapsuuden maisemiin, ummehtuneeseen pikkukylään, jossa kaikki tunsivat toisena mutta kaikkea muuta kuin hyvällä tavalla.

No enpä tiedä. Tunnen siis todella paljon näitä ihmisiä. Opettajia, poliiseja, sossuja,, lääkäreitä jne jotka työskentelevät lapsuuden paikkakunnallaan. Siis kymmeniä ja kymmeniä.

N

epo

tismi.

kielletty sana, mutta selittää tätä.

Miehellä kun alkaa mennä huonosti, hän alkaa ryypätä ja yhdessä yössä kasvaa kolmen päivän sänki. Viikkokausien ränni ei kuitenkaan vaikuta terveyteen mitenkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Noissa dekkarisarjoissa yms niissä pikkukaupungeissa on hirveästi erilaisia palveluja ja kaikki menestyy hyvin. Ihmisiä istuu kahviloissa, baareissa ja ravintolassa, on kirjakauppaa ja krääsäkauppaa, poliisilaitos, sairaala ym. 

Ei se mahdotonta ole. Riippuu varmaan paikasta ja ajankohdasta, mutta kyllä pienemmillä paikkakunnilla voi olla ihan elinvoimainen meno.

Voi toki. Mutta eihän se vastaa mitenkään todellisuutta, kun halutaan antaa kuva korkeintaan muutaman tuhannen ihmisen kaupungista, joskus jopa alle tuhannen. Yleensä nämä kaupungit ei edes sijaitse jonkin isonkaupungin lähellä, jotta sieltä riittäisi asiakkaita, vaan päinvastoin. Stephen Kingin kirjat ja nniihin pohjautuvat sarjat on yksi loistoesimerkki tällaisesta. 

Pikkupaikkakunnat kuvataan idyllisinä, rauhallisina ja mukavina paikkoina, joissa ihmiset tuntevat toisensa ja juttelevat kaikkien kanssa. Uudet tulokkaat otetaan ilolla vastaan (vaikka alkuun pientä jännitettä olisikin). Ihmisillä on hyvin hoidetut talot ja siistit kodit. Suurin osa on keskituloisia ja työssäkäyviä.

Todellisuudessa moni pikkupaikkakunta on hyvin sisäänpäin lämpenevä, eikä uusi asukas välttämättä tule ikinä hyväksytyksi joukkoon. Ja ihmiset saattavat olla todella ilkeitä ja ikäviä. Osa kodeista on vanhoja ja rähjäisiä. Melkoinen osa asukkaista on matalapalkkatöissä tai työelämän ulkopuolella, koska töitä ei ole. Lisäksi muistellaan paljon vanhoja. "70-luvulla Romppaisilla ja Kemppaisilla oli riita, eivät ole sen jälkeen tulleet juttuun." "On se niin väärin, kun Muotikulman piti lopettaa 90-luvun lamassa ja jäätiin ilman vaatekauppaa." "Vieläkin puhutaan siitä, miten se opettajan ja papin lapsi ryösti kyläkaupan vuosituhannen taitteessa." 

Nukkumaan mennään meikit naamalla

Kukaan ei ota kenkiä pois tai pese käsiä kotiin tultua

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos ihmiset ovat lähteneet pieneltä paikkakunnalta opiskelemaan muualle, kaikki palaavat valmistuttuaan takaisin. Kukaan ei ajattele, että en todellakaan halua olla pienellä paikkakunnalla opettaja/poliisi tms, kun tunnen jo valmiiksi ihmiset ja he muistavat minut. Nimimerkillä olen vastaavassa työssä ja ei kävisi pienessä mielessäkään työskennellä paikkakunnalla, jonka asukkaista monet muistan valitettavasti jo kouluajoilta.

Tunnen useita ko alojen ammattilaisia, jotka ovat lapsuuskunnassaan töissä 😄

Samoin, mutta se, että se olisi noin säännöllistä ei ole ihan uskottavaa. Itselleni ei tulisi mieleenkään palata lapsuuden maisemiin, ummehtuneeseen pikkukylään, jossa kaikki tunsivat toisena mutta kaikkea muuta kuin hyvällä tavalla.

No enpä tiedä. Tunnen siis todella paljon näitä ihmisiä. Opettajia, poliiseja, sossuja,, lääkäreitä jne jotka työskentelevät lapsuuden paikkakunnallaan. Siis kymmeniä ja kymmeniä.

N

epo

tismi.

kielletty sana, mutta selittää tätä.

No ei selitä.

Vierailija kirjoitti:

Poliisisarjat, joissa selitetään kokeneelle työkaverille, mitä seuraavaksi pitää tehdä. Että täytyy varoa rikospaikalla kulkemista. Nyt otetaan sormenjäljet. Laitetaan tämä todiste pussiin. Katso, hän on saanut iskun päähän. On ehkä ollut kuolleena pidempään.

Ihan kuin työkaverit ei tätä tietäisi.

Offtopik, mutta pakko todeta että onneksi päinvastaistakin kuvausta löytyy, esimerkkinä The Wire:n kuuluisa motherf*cker -kohtaus.

Vierailija kirjoitti:

Pikkupaikkakunnat kuvataan idyllisinä, rauhallisina ja mukavina paikkoina, joissa ihmiset tuntevat toisensa ja juttelevat kaikkien kanssa. Uudet tulokkaat otetaan ilolla vastaan (vaikka alkuun pientä jännitettä olisikin). Ihmisillä on hyvin hoidetut talot ja siistit kodit. Suurin osa on keskituloisia ja työssäkäyviä.

Todellisuudessa moni pikkupaikkakunta on hyvin sisäänpäin lämpenevä, eikä uusi asukas välttämättä tule ikinä hyväksytyksi joukkoon. Ja ihmiset saattavat olla todella ilkeitä ja ikäviä. Osa kodeista on vanhoja ja rähjäisiä. Melkoinen osa asukkaista on matalapalkkatöissä tai työelämän ulkopuolella, koska töitä ei ole. Lisäksi muistellaan paljon vanhoja. "70-luvulla Romppaisilla ja Kemppaisilla oli riita, eivät ole sen jälkeen tulleet juttuun." "On se niin väärin, kun Muotikulman piti lopettaa 90-luvun lamassa ja jäätiin ilman vaatekauppaa." "Vieläkin puhutaan siitä, miten se opettajan ja papin lapsi ryösti kyläkaupan vuosituhannen taitteessa." 

Näitä myydäänkin tunteisiin menevinä satuina noilta osin. Idylli menee kaupaksi paremmin kuin henkitoreissaan viruva kurjala.