Olen alkanut pelkäämään ihmisiä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikös ”hyväntahtoinen v*ttuilu” ole joidenkin tavaramerkki.

Ja sitten suututaan jos annetaan samalla mitalla takaisin. Tällaisia ihmisiä ei voi ymmärtää, luulevat olevansa ilmeisesti hauskaakin seuraa? Voivat puhua seinille jatkossa.

Pikkuhiljaa ihmiset kyllästyvät ja tuollainen syrjäytyy yhteiskunnasta.

Vierailija kirjoitti:

Eikös ”hyväntahtoinen v*ttuilu” ole joidenkin tavaramerkki.

Ruokatauolla en koskaan käytä mikroaaltouunia. Syön evääni täysin kylmänä suoraan rasiasta, tuijottaen tiukasti seinään. Jos joku kysyy, onko ruoka hyvää, vastaan vain: "Polttoainetta." Sen jälkeen teen nopean lyöntisarjan tyhjään ilmaan niin, että ilmavirta humisee.

Olen myös alkanut harrastaa "näkymätöntä miekkaa". Kun kävelen tulostimelle, käteni on koko ajan vyötäröllä ikään kuin pitelemässä katanaa. Jos käytävällä tulee vastaan joku, väistän hänet tekemällä hitaat, hallitut askelkuviot ja katsomalla ohi – ikään kuin hän olisi vain pelkkä harjoitusvastustaja, joka ei ole vielä tasoni arvoinen.

Toisinaan jään hissiin seisomaan yksin, vaikka olisin jo perillä. Kun ovet aukeavat ja joku on tulossa sisään, sanon matalalla äänellä: "Tämä polku on jo kuljettu." Sitten kävelen ulos ja teen pienen, lähes huomaamattoman kumarruksen tyhjälle ilmalle.

Jos joudun palaveriin, istun pöydän päädyssä niin, että tuoli on väärinpäin. Nojaan leukaani selkänojaan ja annan animetukan peittää silmät. En tee muistiinpanoja, vaan piirtelen sormella pöytään kuvitteellisia riimuja. Kun palaveri loppuu, nousen ylös, oikaisen henkselit ja poistun huoneesta juosten ninja-tyylillä eli kädet suorina takana.

Tämä setti varmistaa, että:

Kukaan ei enää ikinä pyydä sinua mukaan "vapaaehtoiseen" virkistyspäivään.

Pomo miettii kahdesti ennen kuin antaa lisää nakkeja.

Olet virallisesti toimiston suurin mysteeri.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikös ”hyväntahtoinen v*ttuilu” ole joidenkin tavaramerkki.

Ruokatauolla en koskaan käytä mikroaaltouunia. Syön evääni täysin kylmänä suoraan rasiasta, tuijottaen tiukasti seinään. Jos joku kysyy, onko ruoka hyvää, vastaan vain: "Polttoainetta." Sen jälkeen teen nopean lyöntisarjan tyhjään ilmaan niin, että ilmavirta humisee.

Olen myös alkanut harrastaa "näkymätöntä miekkaa". Kun kävelen tulostimelle, käteni on koko ajan vyötäröllä ikään kuin pitelemässä katanaa. Jos käytävällä tulee vastaan joku, väistän hänet tekemällä hitaat, hallitut askelkuviot ja katsomalla ohi – ikään kuin hän olisi vain pelkkä harjoitusvastustaja, joka ei ole vielä tasoni arvoinen.

Toisinaan jään hissiin seisomaan yksin, vaikka olisin jo perillä. Kun ovet aukeavat ja joku on tulossa sisään, sanon matalalla äänellä: "Tämä polku on jo kuljettu." Sitten kävelen ulos ja teen pienen, lähes huomaamattoman kumarruksen tyhjälle ilmalle.

Jos joudun palaveriin, istun pöydän päädyssä niin, että tuoli on väärinpäin. Nojaan leukaani selkänojaan ja annan animetukan peittää silmät. En tee muistiinpanoja, vaan piirtelen sormella pöytään kuvitteellisia riimuja. Kun palaveri loppuu, nousen ylös, oikaisen henkselit ja poistun huoneesta juosten ninja-tyylillä eli kädet suorina takana.

Tämä setti varmistaa, että:

Kukaan ei enää ikinä pyydä sinua mukaan "vapaaehtoiseen" virkistyspäivään.

Pomo miettii kahdesti ennen kuin antaa lisää nakkeja.

Olet virallisesti toimiston suurin mysteeri.

Hauska animetarina :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikös ”hyväntahtoinen v*ttuilu” ole joidenkin tavaramerkki.

Ja sitten suututaan jos annetaan samalla mitalla takaisin. Tällaisia ihmisiä ei voi ymmärtää, luulevat olevansa ilmeisesti hauskaakin seuraa? Voivat puhua seinille jatkossa.

Pikkuhiljaa ihmiset kyllästyvät ja tuollainen syrjäytyy yhteiskunnasta.

Vähätpä minä siitä välitän. Töissä on pakko käydä ja olisin mieluusti etätöissä. Olen valmistautunut syrjäytymiseen jo pienestä pojasta asti. Tärkeintä oli koulussa ja töissä päivän päätös. Päivän päätteeksi en koskaan lähde muiden mukana hissillä. Kun kello lyö neljä, nousen hitaasti seisomaan, vedän pikkutakin niskaan ja suoristan ne henkselit viimeisen kerran. En sano heippa, enkä katso ketään silmiin. Vedän animetukan niin tiukasti kasvoille, että näen vain pienen raon läpi maailman pahuuden.

Lähden toimistosta portaita pitkin, mutta en kävele niitä. Loikin ne alas kahden askelman välein täydellisessä hiljaisuudessa. Alhaalla aulassa pysähdyn hetkeksi peilin eteen, säädän asentoani ja teen nopean jujutsu-torjunnan kuvitteellista hyökkääjää vastaan. Sitten poistun ovesta ulos syksyn pimeyteen – tietenkin aurinkolasit päässä.

Parkkipaikalla en vain hyppää autoon. Kävelen autoni ympäri kolmesti tarkistaen mahdolliset salamurhaajien jäljet. Kun lopulta istun kuskin paikalle, annan moottorin käydä tyhjäkäyntiä viisi minuuttia samalla kun tuijotan kaukaisuuteen ja puristan rattia niin, että nahka narskuu. Se on sigman lepohetki.

Ensi viikolla aion tuoda taukopaikalle omat syömäpuikot, joilla syön myös hernekeiton. Ja jos joku vielä kerrankin katsoo minua pitkään, teen sen kuuluisan kurkipotkun suoraan kahvimaidon viereen. He eivät tiedä kuka minä olen, mutta he tietävät, että olen täällä.

Olen varjo. Olen myrsky. Olen toimiston sigma. Olen suloinen unelmiesi animemies.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikös ”hyväntahtoinen v*ttuilu” ole joidenkin tavaramerkki.

Ja sitten suututaan jos annetaan samalla mitalla takaisin. Tällaisia ihmisiä ei voi ymmärtää, luulevat olevansa ilmeisesti hauskaakin seuraa? Voivat puhua seinille jatkossa.

Pikkuhiljaa ihmiset kyllästyvät ja tuollainen syrjäytyy yhteiskunnasta.

Väärin. Tuntemani ns. hyväntahtoiset vittuilijat ovat kaltaistensa (ja muidenkin) ympäröimiä. Eli eivät jää todellakaan yksin. Mutta ei heidän kanssa pärjääkään oikeasti empaattiset tai herkät ihmiset. Herkkyyttä ja kiltteyttä ei arvosteta tässä maailmassa, vaan röyhkeyttä. Joku tuollainen kun ottaa kiltin ihmisen pitkäaikaisesti silmätikukseen ja kiusatuksi, niin saa lopulta sen kiltin näyttämään hullulta. Ja itse näyttäytyy pyhimyksenä muiden silmissä, kun on niin hyvä manipuloimaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikös ”hyväntahtoinen v*ttuilu” ole joidenkin tavaramerkki.

Ja sitten suututaan jos annetaan samalla mitalla takaisin. Tällaisia ihmisiä ei voi ymmärtää, luulevat olevansa ilmeisesti hauskaakin seuraa? Voivat puhua seinille jatkossa.

Pikkuhiljaa ihmiset kyllästyvät ja tuollainen syrjäytyy yhteiskunnasta.

Väärin. Tuntemani ns. hyväntahtoiset vittuilijat ovat kaltaistensa (ja muidenkin) ympäröimiä. Eli eivät jää todellakaan yksin. Mutta ei heidän kanssa pärjääkään oikeasti empaattiset tai herkät ihmiset. Herkkyyttä ja kiltteyttä ei arvosteta tässä maailmassa, vaan röyhkeyttä. Joku tuollainen kun ottaa kiltin ihmisen pitkäaikaisesti silmätikukseen ja kiusatuksi, niin saa lopulta sen kiltin näyttämään hullulta. Ja itse näyttäytyy pyhimyksenä muiden silmissä, kun on niin hyvä manipuloimaan.

Vaikka niin.

Rakastellaan pelko pois.

Jamal

Ihan syystä.

Minä taas olen tultuani uskoon ymmärtänyt että ihmispelko on aivan täysi illuusio. Tietysti nyt selkeästi uhkaavasti käyttäytyvät ihmiset ovat asia erikseen, mutta pääpiirteittäin. 

Suosittelen kokoilemaan Jeesusta ja vapautumaan pelon orjuudesta. Elämä on jotain niin ihanaa, ettei sitä voi edes entiseen verrata.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

AP on hylkäämisen pelkoinen ja huomiohakuinen.

Ja jokaisen vähättelevä ja suoranaisesti hyökkäävä tapa ilmaista mielipiteensä vain pahentaa hänen kokemaansa.

Jep. Olisko siitä kyse, että on joutunut kokemaan negatiivisia asioita, eikä niissä tilanteissa apua ole herunnut. Ei työyhteisöstä eikä kaveripiiristä.a

Sitä varten on ne mielenterveyspalvelut, joihin pääsee kyllä, kunhan sitä apua lähtee hakemaan, sen sijaan, että yrittää valjastaa työkaverit ja ystävänsä ilmaiseksi 24/7 -terapeuteiksi sekä oksennusastiaksi, josta sitten uhriutuu, kun ei onnistu. 

Totta on. Noheva osaa itse näitä palveluita hakea. Se ei kuitenkaan poista muita ongelmia liittyen työelämään ja ihmissuhteisiin. Ghostaaminen on perseestä. Pilaa helposti elämän, koska ihmissuhteita tarvitaan.

Ne muut ihmissuhteet eivät ole olemassa sitä varten, että yksi saisi piipittää kaikista kokemistaan traumoista koko ajan. Pilaa fiiliksen ja varastaa energiaa ja saa aikaan sen olon, että tuohon tehoaa joko kallomaakari tai tunnin turpaanveto.  Sitä varten on ne mt-palvelut. Todennäköisesti paljon parempiakin auttajia ja tehokkaammat keinot. 

Tästä juuri huomaa, että suomessa ei ole keskustelukulttuuria. Sieltä ne monet ongelmat ja erimielisyydet juontaa juurensa. Jos sanon, että "hei, mulla on tämmöinen ongelma, että miten tämä hoidetaan tai tarvitsen apua, että voin hoitaa työn paremmin". Tuosta sitten otetaan herne nenään tai työntekijä on paska.

Olen itse yrittänyt kaltaisellesi ulisijalle olla mahdollisimman hyvä työkaveri ja auttaa, kun apua tarvitsee, ja se meni lopulta siihen, että suorastaan heittäytyi avuttomaksi ja kun siitä sanoi, alkoi vinkuminen omista traumoistaan jne. Käytti niitä varsin lahjakkaasti tekosyynä heittäytyä muiden armoille ja muiden holhottavaksi. Viimeinen niitti tuli, kun olin hautaamassa äitiäni, enkä näin ollen vastannut puhelimeen lainkaan, eihän puhelimeni ollut edes päällä silloin. Se oli vapaapäivä. Molemmille. Oli kyllä tietoinen äitini hautajaisista juuri sinä päivänä. Ei vaan välittänyt. Siitä tuli sitten vatunmoinen ulina ja uhriutuminen työpaikalla, vielä senkin jälkeen, sekä syyttelyt kiusaamisesta, kun olin kertonut olleeni hautaamassa äitiäni. Sen jälkeen haistatimme pskat kyseiselle tyypille kaikki, pomoa myöten. Rajansa kaikella. Hoidata ne päävaurioisi kallomaakarilla tai pyöri siellä paskassasi, mutta kaikessa hiljaisuudessa. 

Ei me kaikki traumatisoituneet tuollaisia sentään olla.

Mutta tiedän itsekin tuonkaltaisen henkilön. Hän on samaan aikaan todella herkkä, kaipaa tukea muilta, ei tykkää kun hänelle korotetaan ääntä. Mutta on samaan aikaan väheksyvä niitä kohtaan, ketkä auttavat häntä. Ja samaan aikaan itse helposti tekee sitä, mistä ei tykkää muissa. Esimerkiksi tiuskii. Ja sitten joskus on huolestunut siitä, että kokee itsensä paskaksi ihmiseksi.

Uskon, että johtuu siitä, että ei vain tule toimeen auttajiensa kanssa, mutta koska parempaakaan ei ole tarjolla, tukeutuu heihin. Ja sitten samaan aikaan hänellä kuitenkin on tiettyjä periaatteita ja näkemyksiä, ja sitten kun kohtelee auttajiaan paskasti inhon nimissä, niin lopulta sättii itseään siitä.

On se kyllä välillä huvittavaa että tylsää seurata, kuinka sama meno jatkuu. Mutta viimeaikoina hieman tuntuu, että asiat ovat muuttuneet. Ehkä koska hänen käytöksestään on alettu huomauttelemaan, ja auttajatkaan eivät enää ole yhtä kärsivällisiä hänen suhteensa.

Vierailija kirjoitti:

Minä taas olen tultuani uskoon ymmärtänyt että ihmispelko on aivan täysi illuusio. Tietysti nyt selkeästi uhkaavasti käyttäytyvät ihmiset ovat asia erikseen, mutta pääpiirteittäin. 

Suosittelen kokoilemaan Jeesusta ja vapautumaan pelon orjuudesta. Elämä on jotain niin ihanaa, ettei sitä voi edes entiseen verrata.

Totta. Ennen Jeesusta pelkäsin kannabiksen julksta käyttöä ihan älyttömästi. Käteni tärisi ja aloin kokea vainoharhoja muista ihmisistä. Ajattelin että kohta ne soittaa poliisit ja ottaa kuvan minusta todisteeksi. Kun aloin uskoa Jeesukseen, niin ymmärsin ettei ihmiset ole pahoja ilmiantajia.

Asiallinen meininki.

Eläimiä en ole koskaan pelännyt mutta ihmisiä pelkään aina

Koskaan ei voi tietää kuka alkaa raivoamaan tai käy kimppuun

Ihminen on peto ja uhka toiselle ihmiselle

Ei ihmisiä tarvitse pelätä. Ihmisten kanssa vaan kannattaa olla tekemisissä mahdollisimman vähän nykyään.