Mies haluaa että otan hänen sukunimensä
Ollaan menossa naimisiin, ja vaikka aikaisemmin oli ok sen kanssa että pidän oman nimeni, on nyt muuttanut mieltään ja haluaakin että otan hänen. Tämä on omaa ideologiaani vastaan, sillä mielestäni nykypäivänä Suomessa on normaalia että ihmiset pitävät oman nimensä ja muutenkin tuntuu että miehen nimen ottaminen symboloi jotain vanhanaikaista "omistussuhdetta". Minun nimeä mies ei halua ottaa. On ulkomaalainen joten varmasti vanhoillinen ajattelu tulee myös kulttuurista.
Eniten ärsyttää, että aluksi oli ok ja nyt ei enää olekaan. Mitä tekisit?
Kommentit (68)
Vierailija kirjoitti:
No en vaihtaisi. Olin 20 vuotta naimisissa ulkomaalaisen kanssa. Tein selväksi etten sukunimeäni vaihda.
En ikinä menisi ulkkarin kanssa naimisiin, jo ajatuskin oksettaa.
Tuo että sinä et halua kertoo miehelle sen että sinä et ole sitoutumassa parisuhteeseen ja avioliittoon vaan olet siinä vain tilapäisesti sen aikaa kunnes kyllästyt ja etsit toisen miehen jonka kanssa toista saman asian. Miski edes haluat naimisiin kun et kuitenkaan halua sitoutua avioliittoon?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No en vaihtaisi. Olin 20 vuotta naimisissa ulkomaalaisen kanssa. Tein selväksi etten sukunimeäni vaihda.
En ikinä menisi ulkkarin kanssa naimisiin, jo ajatuskin oksettaa.
Mikä niissä ulkomaalaisissa niin kauheasti ahdistaa? Ihan samanlaisia tavallisia ihmisiä suurin osa, kuten me suomalaiset.
Taas tätä paskaa.
Ap, onko miehesi kurdi?
Vierailija kirjoitti:
Tuo että sinä et halua kertoo miehelle sen että sinä et ole sitoutumassa parisuhteeseen ja avioliittoon vaan olet siinä vain tilapäisesti sen aikaa kunnes kyllästyt ja etsit toisen miehen jonka kanssa toista saman asian. Miski edes haluat naimisiin kun et kuitenkaan halua sitoutua avioliittoon?
Jos mies pitää yhteistä sukunimeä sitoutumisen mittana, niin hän voi vaihtaa nimensä naisen nimeksi. Asia ratkaistu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No en vaihtaisi. Olin 20 vuotta naimisissa ulkomaalaisen kanssa. Tein selväksi etten sukunimeäni vaihda.
En ikinä menisi ulkkarin kanssa naimisiin, jo ajatuskin oksettaa.
Sitä rakastuu ihmiseen eikä kansalaisuuteen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No en vaihtaisi. Olin 20 vuotta naimisissa ulkomaalaisen kanssa. Tein selväksi etten sukunimeäni vaihda.
En ikinä menisi ulkkarin kanssa naimisiin, jo ajatuskin oksettaa.
Sitä rakastuu ihmiseen eikä kansalaisuuteen.
Rasistisille junteille passi on ihonvärin ohella olennainen kriteeri. Yleensä ovat myös kielitaidottomia niin kommunikaatio on haasteellista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Eniten ärsyttää, että aluksi oli ok ja nyt ei enää olekaan. Mitä tekisit"
Miksi sitä miehen sukunimeä ei voisi ottaa? Se on Suomessa perinteinen tapa.
Ei se sinällään välttämättä "tapa" ole ollut, vaan laissa määritelty asia saiko nainen pitää sukunimensä vai oliko pakko ottaa miehen nimi. Suomessahan oikeasti vanha perinne on ollut se, että nainen on pitänyt oman nimensä, mutta muistaakseni jostain 1900-luvun alkupuolelta 80-luvulle oli lain mukaan pakko ottaa miehen sukunimi.
Tämä liittyy siihen, että ennen sukunimilakia meillä oli Jussi Erkinpoikia ja Maria Erkintyttäriä, mutta tuossa vaiheessa päätettiin, että sukunimi pitää olla ja selvyyden vuoksi puolisoilla sama. Ei tuohon liittynyt perinnettä, vaan puhtaasti käytännön syistä vaadittiin yhteistä nimeä.
Kopioitiin Herra H:n Saksasta. Sen aikainen hallitus veljeili niiden kanssa.
Herra H:n Saksaa ei tuossa vaiheessa vielä ollut, Herra H nousi valtaan 13vuotta myöhemmin. Ainakin jos uskomme historiankirjoittajia.
Elättääkö mies sinua? Jos ei niin et mene naimisiin etkä ota ukon nimeä, etkä muuta yhteen tämän kanssa. Husbandry viittaa kotieläimen pitämiseen ja se tarkoittaa sitä, että MIES huolehtii sinusta, ei niin että sinä teet miehelle kunniaa omalla työpanoksellasi.
Seuraavaksi sulta lähtee passi tms.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No en vaihtaisi. Olin 20 vuotta naimisissa ulkomaalaisen kanssa. Tein selväksi etten sukunimeäni vaihda.
En ikinä menisi ulkkarin kanssa naimisiin, jo ajatuskin oksettaa.
Sitä rakastuu ihmiseen eikä kansalaisuuteen.
Rasistisille junteille passi on ihonvärin ohella olennainen kriteeri. Yleensä ovat myös kielitaidottomia niin kommunikaatio on haasteellista.
Itse en ruskeana tyttönä menisi vaalean svenssonin kanssa yhteen.
Paskaa koko nimipelleily. Aikoinaan exä otti nimeni vaikka sanoin ettei kannata vaihtaa kun on vaa ylimäärästä vaivaa. Eron jälkeen sitte vaihto takasi vanhaan ja valitti kun oli kaikki byrokratia vaivana ihan ajokortista lähtien.
"No eihän ole. Se oli 1930-1986 lakiin kirjattu, mikään perinne se ei ole koskaan ollut. Luepa historiaa."
Historiaa nimenomaan olen tutkinut satojen vuosien ajalta ja tähän mennessä kaikista tuhansista vastaantulleista avioliitoista avioituneet naiset ovat ottaneet aviomiehensä sukunimen. Tarja Halonen ei ottanut miehensä sukunimeä. Jos jossakin päin Suomea on ollut sellainen tapa, että molemmat ovat pitäneet oman sukunimensä, niin kerro missä.
Jaa. No minkäs nimen mies sitten aikoo ottaa, jos antaa omansa sinulle?
Joku täällä jo raukkamaisesti tekeytyi minuksi, mutta ei, mieheni ei ole Muhammad eikä kurdi vaan Baltian maasta.
Taitaa olla nyt hyvä idea ehkä ottaa aikalisä avioliiton miettimiselle, sen verran aloin ehkä tuota painostusta nyt miettimään.
Ap
Vierailija kirjoitti:
"No eihän ole. Se oli 1930-1986 lakiin kirjattu, mikään perinne se ei ole koskaan ollut. Luepa historiaa."
Historiaa nimenomaan olen tutkinut satojen vuosien ajalta ja tähän mennessä kaikista tuhansista vastaantulleista avioliitoista avioituneet naiset ovat ottaneet aviomiehensä sukunimen. Tarja Halonen ei ottanut miehensä sukunimeä. Jos jossakin päin Suomea on ollut sellainen tapa, että molemmat ovat pitäneet oman sukunimensä, niin kerro missä.
Esimerkiksi Pohjanmaalla nimi on määräytynyt talon mukaan, jos mies on mennyt kotivävyksi niin on sitten ottanut itselleen talon nimen eikä vääntänyt sitä omakseen. Tämä tapa on tietenkin nykyään kuollut mutta se on sikäläinen perinne.
Se ei todellakaan ole ollut Suomessa perinne, se tuli lakiin vasta 1930 ja kesti vain 56 vuotta. Muualla Euroopassa se on käsittääkseni ollut paljon yleisempää, mutta ei täällä meillä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitäköhän tekisin, jos milä tahansa asia olisi ideologiaan vastaan?
No, en tietenkään tekisi asioita, jotka ovat ideologiaani vastaan.
Oletteko hankkimassa lapsia? Oletteko sopineet uskonnosta, tavoista, lasten hoitamisista yms? Jos olette, miten joita luottaa miehen sanaan, kun tämä asia muuttui?
Vielä kuitenkin huomautan, että miehellä on oikeus toivoa, mitä toivoo. Sinulla on oikeus toivoa, mitä sinä toivot. Sinuna miettisin tarkasti, että kannattaako avioliitto juuri tämän miehen kanssa.
Niin tuo on kyllä hyvä pointti, että mikä muu voi muuttua. Ollaan noista muista asioista puhuttu ja ymmärtääkseni ihan samalla sivulla (paitsi etten ole varma haluanko lapsia, ja hän haluaisi, mutta hän tietää tämän ja silti haluaa olla kanssani). Ap
Kylläpä on soutamista ja huopaamista suhteessanne. Lasten hankkiminen on loppuelämän pituinen projekti, kyllä ainakin siinä pitäisi olla samaa mieltä.
Voi v!tun pösilö. Haluatko tosiaan olla jonkun somalin makuupatja?
Riitaa puoliksi. Kaksiosainen sukunimi.