Lue keskustelun säännöt.
Kuuluuko äitienpäivä- ja isänpäiväkorttien tekeminen päiväkotiin ja kouluihin?
06.05.2026 |
Tästähän käydään keskustelua aina äitienpäivän ja isänpäivän aikaan. Joissain kouluissa ja päiväkodeissa on lopetettu näiden korttien tekeminen, koska on ajateltu sen olevan väärin niitä kohtaan joilla ei ole äitiä tai isää syystä tai toisesta. Toisaalta kortteja tehdään edelleen ja kortin voi äidin tai isän lisäksi tehdä kenelle haluaa.
Kommentit (65)
Vierailija kirjoitti:
Muistan kun kuusikymmentä vuotta sitten alaluokilla äitienpäiväkorttia alettiin askartelemaan ja oman äidin kuolemasta oli runsas vuosi. Mietin että uskallanko opettajalta kysyä että mitä teen kun minulla ei ole äitiä. Opettaja sitten näki ehkä hämmennykseni ja tuli kuiskuttamaan että voit tehdä vaikka isosiskolle. No, äidittömyys aiheutti niinä vuosina ja myöhemminkin monta surullista kokemusta ja osattomuuden tunnetta.
Ymmärrän, mutta kai sä ymmärrät että 99 % lapsista on äiti elämässään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ope ja äiti täällä hei! Askarreltiin jo luokkani kanssa kortit äideille ja keksittiin itse runotkin. Se oli lapsille tärkeää. Viereisessä luokassa ommeltiin lahjatkin. Uskon, että äidit pitävät muistamisista.
Jos lapsella ei ole äitiä, juttelemme yhdessä, kenelle kortti askarrellaan. Aina on onnistunut.
Ei tehdä tästä(kin) vaikeaa.
Juuri näin! Jos lapsen äiti on kuollut tai ei ole mukana kuvioissa, niin kortin voi tehdä isoäidille, tädille, äitipuolelle, naapurin tädille tai jollekulle muulle tärkeälle henkilölle!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ope ja äiti täällä hei! Askarreltiin jo luokkani kanssa kortit äideille ja keksittiin itse runotkin. Se oli lapsille tärkeää. Viereisessä luokassa ommeltiin lahjatkin. Uskon, että äidit pitävät muistamisista.
Jos lapsella ei ole äitiä, juttelemme yhdessä, kenelle kortti askarrellaan. Aina on onnistunut.
Ei tehdä tästä(kin) vaikeaa.
Mitä tekisit jos äitinsä menettänyt lapsi ei halua osallistua ollenkaan ja huutelee tunnilla typeryyksiä toisille lapsille ja yrittää rikkoa toisten tekemät kortit? Tällaisiakin on.
Minä olen menettänyt molemmat vanhempani lapsena ja onnistui kortin tekemiset ilman karrikoitua käytöstä.
Elämä se joskus vaan on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muistan kun kuusikymmentä vuotta sitten alaluokilla äitienpäiväkorttia alettiin askartelemaan ja oman äidin kuolemasta oli runsas vuosi. Mietin että uskallanko opettajalta kysyä että mitä teen kun minulla ei ole äitiä. Opettaja sitten näki ehkä hämmennykseni ja tuli kuiskuttamaan että voit tehdä vaikka isosiskolle. No, äidittömyys aiheutti niinä vuosina ja myöhemminkin monta surullista kokemusta ja osattomuuden tunnetta.
Ymmärrän, mutta kai sä ymmärrät että 99 % lapsista on äiti elämässään?
Tai äitipuoli, tai mummo
Vierailija kirjoitti:
Taasko se alkaa ? Jos jollakulla ei ole äitiä, niin miten kestää kaupassa käydä tai katsoa telkkaria jossa on äitienpäivä tuotteita? Jos ei kestä pää sitä että muilla on äiti, niin sitten ei kestä !
Sitten kun koulu taas elokuussa alkaa niin jokainen saa vuorollaan kertoa missä ulkomailla oli kesällä. Jos on niin köyhä ettei päässyt ulkomaille, voi vaikka kertoa missä joku tuttava kävi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Välillä tuntuu, että ne joilta on oikeasti viety ihan kaikki, eivät jaksa etsimällä etsiä valittamisen aiheita. Ja surevat surunsa jossain muualla kuin luokan edessä isoilla kirjaimilla.
Vierailija kirjoitti:
Muistan kun kuusikymmentä vuotta sitten alaluokilla äitienpäiväkorttia alettiin askartelemaan ja oman äidin kuolemasta oli runsas vuosi. Mietin että uskallanko opettajalta kysyä että mitä teen kun minulla ei ole äitiä. Opettaja sitten näki ehkä hämmennykseni ja tuli kuiskuttamaan että voit tehdä vaikka isosiskolle. No, äidittömyys aiheutti niinä vuosina ja myöhemminkin monta surullista kokemusta ja osattomuuden tunnetta.
Tuo on vähän kuin menisi luokkaretkellä ratsastustallille ja itse ainoana saisi "ratsastaa" keppihevosella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toivottavasti ei vaan koskaan koulussa kerrota lemmikkieläimestä. Meillä kun ei ole koiraa ja naapurin Misse jäi auton alle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taasko se alkaa ? Jos jollakulla ei ole äitiä, niin miten kestää kaupassa käydä tai katsoa telkkaria jossa on äitienpäivä tuotteita? Jos ei kestä pää sitä että muilla on äiti, niin sitten ei kestä !
Sitten kun koulu taas elokuussa alkaa niin jokainen saa vuorollaan kertoa missä ulkomailla oli kesällä. Jos on niin köyhä ettei päässyt ulkomaille, voi vaikka kertoa missä joku tuttava kävi.
Mitä sen on väliä mitä siinä satuilee. Muutenkin puolet luokasta keksii eksoottisempaa kuin on oikeasti kokenut. Teiskossa niistä suurin osa on käynyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luin isänpäivän aikaan yhden somekirjoituksen siitä miten yhden mielestä kaikki isänpäiväkorttien tekemiset pitäisi lopettaa. Tämän kirjoittajan lapsen isä oli kuollut ja oli sitten koulussa kokenut epämiellyttävänä sen korttien tekemisen. Pakko sanoa, että en yhtään ihmettele että miksi, kun äitinsä oikein korostaa sitä että meidän lapselta onkin isä kuollut ja muut lapset tekee kortteja iseilleen ja hän ei voi. Varmaan tilannetta helpottaisi jos alleviivaamisen sijaan vaikka olisi puhunut lapsen kanssa siitä että kenelle lapsi voisi tehdä isänpäiväkortin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muistan kun kuusikymmentä vuotta sitten alaluokilla äitienpäiväkorttia alettiin askartelemaan ja oman äidin kuolemasta oli runsas vuosi. Mietin että uskallanko opettajalta kysyä että mitä teen kun minulla ei ole äitiä. Opettaja sitten näki ehkä hämmennykseni ja tuli kuiskuttamaan että voit tehdä vaikka isosiskolle. No, äidittömyys aiheutti niinä vuosina ja myöhemminkin monta surullista kokemusta ja osattomuuden tunnetta.
Tuo on vähän kuin menisi luokkaretkellä ratsastustallille ja itse ainoana saisi "ratsastaa" keppihevosella.
Tai kun alkaisi tutustua vastakkaiseen sukupuoleen ja ainoana saisi tyytyä anime-tyynyyn.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tai menee juhliin ja muiden juodessa Dom Perignonia saa itse lasin Pommacia, kun ei voi terveyssyistä juoda alkoholia.
Elämä ei aina ole reilua.
Lapsille täytyy opettaa, että elämä jatkuu ikävistä asioista huolimatta. Hankalista tilanteista selvitään, ja kun on kerran selvitty, ymmärretään, että myös seuraavalla kerralla selvitään. Itseluottamus ja sisukkuus kasvaa. Lapset kyllä oppivat. Ei heitä kannata kääriä pumpuliin, vaikka elämä olisikin kolhinut.
Elämä ei aina ole reilua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tässä ajassa kaikki on vaikeeta ja tehdään vaikeeksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuuluu. On kaunis tapa. Koulun yksi tehtävä on opettaa hyviä tapoja.
Ei toisten tunteiden loukkaaminen ainakaan ennen kuulunut. hyviin tapoihin.
Hyviin tapoihin kuuluu myös ymmärtää että enemmistön tekemiset, eiköhän kaikilla lapsilla ole joku jolle kortti tehdä voi sen viedä vaikka sinne äidin haudalle, jos äiti onkin karannut niin kai mummo löytyy tai täti tai heidän haudat ?
Mitä sitten että jollain ei ole jotain? Se äitinsä menettänytkin voi olla, tai opetella olemaan, kiitollinen siitä että hänellä on ollut hyvä äiti.
Vierailija kirjoitti:
Elämä ei aina ole reilua.
Lapsille täytyy opettaa, että elämä jatkuu ikävistä asioista huolimatta. Hankalista tilanteista selvitään, ja kun on kerran selvitty, ymmärretään, että myös seuraavalla kerralla selvitään. Itseluottamus ja sisukkuus kasvaa. Lapset kyllä oppivat. Ei heitä kannata kääriä pumpuliin, vaikka elämä olisikin kolhinut.
Elämä ei aina ole reilua.
Elämä potkii jatkuvasti päähän ihan muutenkin niin ehkei sitä tarvitse koulussakin tunkea naamaan. Hienomotorisia taitoja voi harjoitella miljoonalla muullakin tavalla kuin äitienpäiväkorttien tekemisellä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taasko se alkaa ? Jos jollakulla ei ole äitiä, niin miten kestää kaupassa käydä tai katsoa telkkaria jossa on äitienpäivä tuotteita? Jos ei kestä pää sitä että muilla on äiti, niin sitten ei kestä !
Eihän nämä kestäkään. Tuttavan äiti kuoli kun tämä tuttava oli 5v, aina äitienpäiväkorttien tekemisen aikaan tämä sai erityisluvan poissaoloon niiltä tunneilta kun tehtiin jotain äitienpäivään liittyvää. Häntä oli kuulemma myös häirinnyt se että me muut olimme puhuneet äitienpäivästä, tai niistä korteista, kouluaikana, isänsä oli soittanut opettajalle joka taas ohjeisti meitä että näistä asioista ei tarvitse puhua kouluaikana lainkaan. Nykyisin tämä sama tyyppi tekee somepostausvalituksia kaikesta mahdollisesta, miten niitä joilla ei ole äitiä ei oltu taaskaan huomioitu. Oli ollut kaupoissa äitienpäiväkortteja esillä, oli toivotettu hyvää äitinepäivää, oli tullut jossain vastaan äitienpäivämainoksia. Tuttava on nykyään kolmekymppinen.
Hyvin sisäistetty uhriutuminen!
Vierailija kirjoitti:
Ei ehkä enää nykypäivänä. Aina joku "loukkaantuu"
Jos koulusta poistetaan kaikki, mistä joku voi loukkaantua, ei koulussa olisi mitään. Tietysti äidittömät tulee ottaa huomioon muiden tehdessä äidille korttia, mutta ei viedä enemmistöltä kortin tekemisen iloa.
Mikä niissä aiheutti osattomuuden tunnetta tai surullisia kokemuksia?