Kuuluuko äitienpäivä- ja isänpäiväkorttien tekeminen päiväkotiin ja kouluihin?

Ei kouluissa pitäisi käyttää tuollaiseen aikaa.

Ei ehkä enää nykypäivänä. Aina joku "loukkaantuu"

Miksi tästä yritetään tehdä niin vaikea juttu? Ei kai ole mitään syytä että kortteja ei tehtäisi. Aina on ollut varmaan joka koulussa niitä joilla ei ole äitiä tai isää, mutta suhtautuminenhan riippuu yleensä ihan siitä miten asiaa on lapsen kanssa siellä kotona käsitelty. Jotkut lapset tekevät kortin ihan mielellään siinä missä toisetkin, oli kortin saaja sitten isoäiti tai vaikka äitipuoli, jotkut tekee ihan sille kuolleelle äidilleenkin. Sitten on toki myös niitä lapsia joille koko asia on hyvin arka ja eivät halua tehdä kortteja lainkaan, saattavat jopa ärsyyntyä siitä että toiset tekevät kortteja omille äideilleen. Toki näillä lapsilla se vanhemman kuoleman hyväksyminen tai käsittely on yleensä jollain tavalla kesken, tapaus saattaa olla vasta tapahtunut tai sitten lapsi ei ole kotona saanut tarvitsemaansa tukea.

Jotain siellä on askarreltava motoristen taitojen kehittämiseksi, joten miksi ei sitten jotain ajankohtaista?

Ope ja äiti täällä hei! Askarreltiin jo luokkani kanssa kortit äideille ja keksittiin itse runotkin. Se oli lapsille tärkeää. Viereisessä luokassa ommeltiin lahjatkin. Uskon, että äidit pitävät muistamisista.

Jos lapsella ei ole äitiä, juttelemme yhdessä, kenelle kortti askarrellaan. Aina on onnistunut.

Ei tehdä tästä(kin) vaikeaa.

Vierailija kirjoitti:

Ope ja äiti täällä hei! Askarreltiin jo luokkani kanssa kortit äideille ja keksittiin itse runotkin. Se oli lapsille tärkeää. Viereisessä luokassa ommeltiin lahjatkin. Uskon, että äidit pitävät muistamisista.

 

Jos lapsella ei ole äitiä, juttelemme yhdessä, kenelle kortti askarrellaan. Aina on onnistunut.

 

Ei tehdä tästä(kin) vaikeaa.

Mitä tekisit jos äitinsä menettänyt lapsi ei halua osallistua ollenkaan ja huutelee tunnilla typeryyksiä toisille lapsille ja yrittää rikkoa toisten tekemät kortit? Tällaisiakin on.

Sellainen huutelijalapsi pitää laittaa järjestykseen. Ei ole oikein käyttäytyä typerästi, vaikka äiti olisikin kuollut.

Jos lapsi tarvitsee apua, hänet ohjataan oppilashuoltoon saamaan apua. 

Kuuluu. On kaunis tapa. Koulun yksi tehtävä on opettaa hyviä tapoja.

Vieläkö niitä Jeesus lapsia tulee.  Vai uskooko kouluikäinen vielä että haikara on vaan pudottanut?

Vierailija kirjoitti:

Sellainen huutelijalapsi pitää laittaa järjestykseen. Ei ole oikein käyttäytyä typerästi, vaikka äiti olisikin kuollut.

Jos lapsi tarvitsee apua, hänet ohjataan oppilashuoltoon saamaan apua. 

Voi myös tehdä lastensuojeluilmoituksen, varsinkaan jos huoltajilla ei ole kykyä puuttua lapsen käytökseen.

Vierailija kirjoitti:

Jotain siellä on askarreltava motoristen taitojen kehittämiseksi, joten miksi ei sitten jotain ajankohtaista?

Voi pelata kännykällä pelejä.  Peukalot kehittyvät.

Taasko se alkaa ? Jos jollakulla ei ole äitiä, niin miten kestää kaupassa käydä tai katsoa telkkaria jossa on äitienpäivä tuotteita? Jos ei kestä pää sitä että muilla on äiti, niin sitten ei kestä ! 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ope ja äiti täällä hei! Askarreltiin jo luokkani kanssa kortit äideille ja keksittiin itse runotkin. Se oli lapsille tärkeää. Viereisessä luokassa ommeltiin lahjatkin. Uskon, että äidit pitävät muistamisista.

 

Jos lapsella ei ole äitiä, juttelemme yhdessä, kenelle kortti askarrellaan. Aina on onnistunut.

 

Ei tehdä tästä(kin) vaikeaa.

Mitä tekisit jos äitinsä menettänyt lapsi ei halua osallistua ollenkaan ja huutelee tunnilla typeryyksiä toisille lapsille ja yrittää rikkoa toisten tekemät kortit? Tällaisiakin on.

Niskaperseotteella saunan taakse ? 

Ehkä meidän pitäisi hyväksyä se, että joskus joku saattaa kokea jonkun asian loukkaavana tai epämiellyttävänä, tai jollekin saattaa tulla jopa paha mieli joskus. Sen sijaan, että yritetään muuttaa koko maailma täysin neutraaliksi, lapsille voitaisiin opettaa taitoja kestää pettymyksiä tai epämiellyttäviä tunteita. 

Meidän Veeti ei voi nyt askarrella äitienpäiväkortti koska hänellä ei ole äitiä mutta kaksi isää löytyy. Joutuu sitten marraskuussa urakoimaan kun nyt voi huilata tästä urakasta.

Nyt voi tehdä läheiselle kortin. 

Miksei?

Koulussa on kätevästi paljon askartelutarviketta ja kuvistuntia sitä varten (lapsen ei tarvitse salaa rapistella huoneessaan sitä korttia) ja sen kautta voi harjoittaa jotain opetussuunnitelmaan kuuluvaa taitoa. Kätevää!

Muistan kun kuusikymmentä vuotta sitten alaluokilla äitienpäiväkorttia alettiin askartelemaan ja oman äidin kuolemasta oli runsas vuosi. Mietin että uskallanko opettajalta kysyä että mitä teen kun minulla ei ole äitiä. Opettaja sitten näki ehkä hämmennykseni ja tuli kuiskuttamaan että voit tehdä vaikka isosiskolle.  No, äidittömyys  aiheutti niinä vuosina ja myöhemminkin monta surullista kokemusta ja osattomuuden tunnetta. 

Vierailija kirjoitti:

Taasko se alkaa ? Jos jollakulla ei ole äitiä, niin miten kestää kaupassa käydä tai katsoa telkkaria jossa on äitienpäivä tuotteita? Jos ei kestä pää sitä että muilla on äiti, niin sitten ei kestä ! 

Eihän nämä kestäkään. Tuttavan äiti kuoli kun tämä tuttava oli 5v, aina äitienpäiväkorttien tekemisen aikaan tämä sai erityisluvan poissaoloon niiltä tunneilta kun tehtiin jotain äitienpäivään liittyvää. Häntä oli kuulemma myös häirinnyt se että me muut olimme puhuneet äitienpäivästä, tai niistä korteista, kouluaikana, isänsä oli soittanut opettajalle joka taas ohjeisti meitä että näistä asioista ei tarvitse puhua kouluaikana lainkaan. Nykyisin tämä sama tyyppi tekee somepostausvalituksia kaikesta mahdollisesta, miten niitä joilla ei ole äitiä ei oltu taaskaan huomioitu. Oli ollut kaupoissa äitienpäiväkortteja esillä, oli toivotettu hyvää äitinepäivää, oli tullut jossain vastaan äitienpäivämainoksia. Tuttava on nykyään kolmekymppinen.

Vierailija kirjoitti:

Kuuluu. On kaunis tapa. Koulun yksi tehtävä on opettaa hyviä tapoja.

Ei toisten tunteiden loukkaaminen ainakaan ennen kuulunut. hyviin tapoihin.