Kuuluuko äitienpäivä- ja isänpäiväkorttien tekeminen päiväkotiin ja kouluihin?

Vierailija kirjoitti:

Tässähän tehdään vaan karhunpalvelusta niille lapsille jotka ovat harmissaan siitä että heillä ei ole äitiä tai isää. Sen sijaan että yritettäisiin tehdä tästä kaikille hyvä päivä lähdetään viemään toimeen äärisuuntaan ja sepostetaan läheistenpäivää. Mitäs sitten kun äitinsä tai isänsä menettäneet harmistuvat siitä kun toisilla lapsilla on äidit ja isät? Kielletään vanhempainillat? Tai se että äiti tai isä toisi lapsen kouluun tai hakisi sieltä.

Vanhempansa menettäneiden lasten kietominen pumpulielämään ei auta heitä.

Yleensä heidät on jo pantu pumpuliin, voivotellaan että voi voi, meidän purjopirkkoliinalla on ollut niin paljon rankempaa kuin teillä muilla lapsilla kun hänellä ei ole äitiä. Ei tuo sitä lasta auta, herättää lähinnä kummastusta muissa lapsissa.

Aika noloa valittaa siitä että askarrellaan äitienpäiväkortteja. Tai kieltäytyä osallistumasta koko hommaan jos itsellä ei ole äitiä. Mutta kai sitä huomiota on pakko jotenkin saada, sehän sellaisen käytöksen syynä on.

Kuuluu tietenkin, missä se pieni lapsi niitä muuten tekisi. Ja kyllä nykypäivänä sen kortin voi tehdä muulle tärkeälle aikuiselle. Jos ei ole isää, tekee vaikka papalle tai äidille. Jos ei ole äitiä, voi tehdä isälle tms. Kai nyt lähtökohtaisesti kaikilla joku huoltaja on?  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Paras on tehdä "tärkeälle ihmiselle". Sen ei tarvitse olla äiti tai isä. Ainakin monissa päiväkodeissa on jo tämä käytäntö.

Ja miksi ei äidille?

Saa se olla äidille, JOS sellainen on. Jos päiväkotiryhmässä tiedetään, että jollain lapsella ei ole äitiä, niin ei kai häntä velvoiteta ÄIDILLE tekemään!? Haloo nyt.

Vaikka äiti olisi kuollut, niin kortin voi viedä haudalle samoin isälle. Minun lapset on vienyt kortit isänpäivänä pappojen haudalle, koska halusivat 

Suurimmalla osalla on äiti ja isä. Jos aihe on vaikea, siitä kannattaa avata suinsa ja kertoa asia päivittäin lasta hoitaville aikuisille. Ihan muissakin yhteyksissä on hyvä tietää miten lapsella menee. 

Surun käsittely on myös tärkeää. Menetyksen kokeneille voi tarjota myös mahdollisuuden askarteluun pienryhmässä ja käsitellä menetystään ja suruaan toiminnan kautta esimerkiksi psykologin, kuraattorin tai erityisopettajan johdolla. Menetys on kyseessä silloinkin kun vanhempi on jättänyt lapsen tai muuttanut kauas. Myös se, ettei ikinä ole tuntenut biologista vanhempaansa tai että ei voi asua heidän kanssaan on myös menetys. 

Koulussa ja päiväkodissa tulisi olla tilaa surutyölle vuosien ajan. On luonnollista, että suru nousee pintaan säännöllisesti. Niitä päiviä voi olla äitienpäivä, isänpäivä, vanhemman syntymäpäivä, oma syntymäpäivä, viimeinen päivä yhdessä jne. Kukaan ei voi tietää miten kukakin menetyksen kokee. Siksi näistä olisi hyvä avata suunsa ja päiväkotiin tai kouluun tiedottaa vaikeista päivistä, jotta lasta osataan tukea hänen surussaan.