Lue keskustelun säännöt.
Olen reilu nelikymppinen, mutta olen jo nyt päättänyt, etten ikinä halua mihinkään vanhustentaloon tai palvelutaloon
Kommentit (104)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä haluan vanhan kunnon sydärin joka vie kerralla saappaat jalassa. Ihan turhaan demonisoidaan sydäriä, sehän on paras tapa lähteä. Kaikki muut edellyttää pitkää kärsimystä. Sopeutan siis elintapani sen mukaan että ennen pitkää se on pumppu joka pettää.
Kyllä ihan vanhuuteenkin voi kuolla, ei se sydänkohtaus ole ainoa vaihtoehto. Jos pitää terveydestään huolta (ravinto, liikunta, riittävä lepo ja hyvät unet), niin voi elää terveenä loppuun asti.
Olen koko elämäni ajatellut, että mahdollisimman vanhaksi eläminen olisi tavoite, jotain saavuttamisen arvoista. En ajattele enää.
Olen hoitanut vanhojen sukulaisteni asioita ja katsonut kuinka vanhempani ovat riutuneet pois.
Napakka sydäri, aivoinfarkti tai vastaava kertalaaki reilu kasikymppisenä on nyt tavoitteeni. Samalla hölläsin ajattelemasta, että pitäisi elää oikein terveellisesti. Ei pidä. Pitää elää niin, että siitä nauttii ja sitten kuolla nopeasti pois.
Vierailija kirjoitti:
Mä haluan vanhan kunnon sydärin joka vie kerralla saappaat jalassa. Ihan turhaan demonisoidaan sydäriä, sehän on paras tapa lähteä. Kaikki muut edellyttää pitkää kärsimystä. Sopeutan siis elintapani sen mukaan että ennen pitkää se on pumppu joka pettää.
Tuossa on vain se ongelma että aivoinfarkti saattaa ehtiä ensin verisuoniterveyden heikentyessä. Käy niinkuin Kaija Juurikkalalle tai pahemmin ja sitten loppuikä vihanneksena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älkää huoliko, muistisairaudet ovat haalea muisto (heh) enää 20 vuoden päästä. Silloin ne hanskataan kuten sepeltauti tai vaikka AIDS. Eli tauti voidaan pysäyttää alkuvaiheeseen. Sitten treenaamalla päätä ja kehoa saadaan jo tulleita oireita kumottua. -Pekka M36
Jo nyt tiedetään, että monet muistisairaudet johtuu aivojen insuliiniresistenssistä. Aivot ei siis pysty enää käyttämään glukoosia ja niiden toiminta sakkaa. Ja nämä vanhukset on kovin persoja makealle, eivät muuta söisikään jos saisivat valita. Tietenkin myös hoivakodeissa tungetaan silmät ja suut täyteen hiilareita, mikä ei vanhusten tilannetta auta.
Mutta kas, kun tällaisia muistisairaita vanhuksia laitetaan paremmalle ruokavaliolle ja aivot saavat ketoneja, niin alkaa heidän pääkin pelata paljon paremmin ja toimintakyky paranee.
Hyviä muistutuksia sokerin haitoista, täytyy taas alkaa rajoittamaan itsekin käyttöä.
Mä vähähiilarisella jo vuosikymmeniä ja kroppa tikki kuin urheilijalla + lanttu leikkaa keski-ikäisenä kuin kirurgin skalpelli. x
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sitten kannattaa pitää itsestään huolta - fyysisesti ja mieleltä - niin paljon ja pitkään kuin mahdollista. Oma mummini lopulta romahti siellä omassa kodissa viimeisen kerran, oli virunut lattialla ties kuinka kauan kun äitini hänet sieltä löysi, ja sitten kuoli sairaalassa ilman että tuli edes tajuihinsa enää. Kylmää ajatella miten paljon hän kärsi ennen kuolemaansa.
Että ei se kaunista ole se kotonakaan olo välttämättä. Muistisairaat ja liikkumiskyvyttömöt yksin pahimmasta päästä. Ennemmin pitäisi korjata rikkinäinen systeemi että vammaiset ja vanhukset uskaltaa jättää laitoksen hoivaan.
Vierailija kirjoitti:
Olen koko elämäni ajatellut, että mahdollisimman vanhaksi eläminen olisi tavoite, jotain saavuttamisen arvoista. En ajattele enää.
Olen hoitanut vanhojen sukulaisteni asioita ja katsonut kuinka vanhempani ovat riutuneet pois.
Napakka sydäri, aivoinfarkti tai vastaava kertalaaki reilu kasikymppisenä on nyt tavoitteeni. Samalla hölläsin ajattelemasta, että pitäisi elää oikein terveellisesti. Ei pidä. Pitää elää niin, että siitä nauttii ja sitten kuolla nopeasti pois.
Okei mutta huomioi se että jos se elämästä nauttiminen tarkoittaa epäterveitä elintapoja niin tulet sairastumaan nuorena ja kärsimään ihan hirveästi siihen asti kunnes kuolet nuorena. Ei tarvi pingottaa, joskus voi herkutella tmv., mutta kakun syöminen joka aterialla joka päivä ei ole hyvä idea. Jos kässäät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sokeri löysentää/vanhentaa myös ihon;
ei vain kasvoissa vaan koko kehossa.
Miksi? Se aiheuttaa kollageeni/elastiinisäikeiden ristisidoksia.
Syöpäsolut taasen pitävät riehakkaat bileet, kun annamme nopeaa hiilaria. Jo todettu syöpä voidaan saada asettumaan remissioon ketoosiin ja paaston avulla.
Metastoituminen hidastuu, jopa pysähtyy.
Oikea ravitsemus näkyy ja tuntuu kaikin puolin.
x
Ketoosin ja paaston. Genetiivi. x
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vanhustenhoidon rahat pitäisi käyttää vanhustenhoitoon, eikä johtajien jättipalkkoihin ja hoitoketjujen omistajien rikastuttamiseen.
Vierailija kirjoitti:
Mä haluan vanhan kunnon sydärin joka vie kerralla saappaat jalassa. Ihan turhaan demonisoidaan sydäriä, sehän on paras tapa lähteä. Kaikki muut edellyttää pitkää kärsimystä. Sopeutan siis elintapani sen mukaan että ennen pitkää se on pumppu joka pettää.
Tälleen sydänongelmaisena (synnynnäinen), niin ei se todellakaan ole mikään kivuton tapa lähteä, eikä nopea. Et mene tajuttomaksi heti vaan tunnet kun et saa henkeä ja rintakehän tuntemukset aiheuttaa käsittämätöntä ahdistusta, kuolemanpelko tulee luonnostaan. Niitä kipuja ja kohtauksia tulee paljon vuosien aikana ilman että henki lähtee. Ihmisillä on enemmänkin harhaluulo siitä että sydänkohtaus on aina fataali.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sokeri löysentää/vanhentaa myös ihon;
ei vain kasvoissa vaan koko kehossa.
Miksi? Se aiheuttaa kollageeni/elastiinisäikeiden ristisidoksia.
Syöpäsolut taasen pitävät riehakkaat bileet, kun annamme nopeaa hiilaria. Jo todettu syöpä voidaan saada asettumaan remissioon ketoosiin ja paaston avulla.
Metastoituminen hidastuu, jopa pysähtyy.
Oikea ravitsemus näkyy ja tuntuu kaikin puolin.
x
Sokeririippuvuudesta pääsee eroon noin 3 viikossa, tämän arvioin antoi aikoinaan eräs tuttavani. Tarkoittaa kai sitä, että jos jaksat sinnitellä ilman karkkia, jäätelöä ja limpsaa 3 viikkoa, sen jälkeen ei enää miettisi kaiken aikaa herkkuja ja mitä mun nyt tekisi mieli. Sen jälkeen kieltäytyminen on helpompaa.
Ei sellaiseen palvelutaloon tahtomattaan joudu. Tänä päivänä huonokuntoiset vanhukset on heitteillä omissa oloissaan. Vain ne, jotka on täysin kuutamolla, otetaan sinne vanhainkotiin. Eli siinä vaiheessa, kun sinne mennään, on oma järki ja kunto jo mennyttä. Eikä siinä ole enää valinnanmahdollisuutta.
Vierailija kirjoitti:
Sitten kannattaa pitää itsestään huolta - fyysisesti ja mieleltä - niin paljon ja pitkään kuin mahdollista. Oma mummini lopulta romahti siellä omassa kodissa viimeisen kerran, oli virunut lattialla ties kuinka kauan kun äitini hänet sieltä löysi, ja sitten kuoli sairaalassa ilman että tuli edes tajuihinsa enää. Kylmää ajatella miten paljon hän kärsi ennen kuolemaansa.
Että ei se kaunista ole se kotonakaan olo välttämättä. Muistisairaat ja liikkumiskyvyttömöt yksin pahimmasta päästä. Ennemmin pitäisi korjata rikkinäinen systeemi että vammaiset ja vanhukset uskaltaa jättää laitoksen hoivaan.
Aikoinaan markkinoitiin ajatusta, että vanhukset haluavat olla mahdollisimman pitkään kotona. Se ei useinkaan pidä paikkaansa, vanhukset kokevat turvattomuutta ja ovat usein yksinäisiä. Kun apu on lähellä, auttaa jo yksinään luomaan turvallisuuden tunnetta. Samoin jos lähellä on seuraa. Terveydenhoidossa säännöt siitä, saako yhdessä hoivakodin huoneessa olla useampi ihminen vai pitääkö siellä saada olla yksin. Aiemmin samaan huoneeseen sai laittaa vain, jos asukkailla oli joku sukulais- tai muu vastaava suhde keskenään, toisilleen vieraita ei saanut laittaa samaan huoneeseen. Mikä mahtaa olla sääntö nykyään? Tärkeintä kai olisi selvittää, että henkilökemiat asukkailla kohtaisivat.
Samaa mietin ja oon saman ikäinen. Uutisoinnin perusteella vankilassakin olis turvallisempaa ja mukavampaa.
Suomessa rakennetaan yllättävän vähän seniorikoteja, vaikka väki on ikääntynyttä. Esteettömyys ja yhteiset seurustelutilat sosiaalisille ja mahdollisesti joku sairaanhoitajakontakti neuvoja varten alkajaisiksi olisivat hyviä. Kai tavallisia kerrostalojakin voisi muuntaa senioriasunnoiksi? Tämä olisi se välivaihe kotona ja hoivalaitoksissa asumisen välillä. Seniorikodeista ei myöskään kerrota uutisissa.
Kävin eilen keskisuuressa kaupungissa ja valtavasti pyörätuolilla kulkevia keski-ikäisiäkin jo liikenteessä, eikä mitään sähköavusteisia, itse piti yrittää edetä niilä voimilla, mitä vielä oli jäljellä. Myös kaupunkikeskusten esteettömyyteen ulkosalla pitäisi panostaa, kauppakeskukset ovat jo kiitettävän esteettömiä. Tosin kuka uskaltaa lähteä pyörien ja skuuttien keskelle pyörätuolilla.
Vanhustenhoidon kriisi on käynnissä nyt ja muutamana seuraavana vuonna. Sitten vanhusten määrä alkaa laskea. Jos työikäistä väkeä on jatkossa tarpeeksi, nykyisille keski-ikäisille riittää hoitopaikkoja ja hoitajia.
Sama täällä. Sitten kun en enää yksin pärjää kotona, hankkiudun loppuelämäksi vankilaan.
M55