Lue keskustelun säännöt.
Oma aika parisuhteessa
05.05.2026 |
Tämä on nyt ikuisuusaihe, mutta jos nyt ihmiset kertoisivat kokemuksiaan.
Yhtenä iltana puoliso laski minun kotoa pois yöpymisiä (ilman häntä) ja niitä tulee tänä vuonna n. 25 kesän loppuun mennessä. Itsestäni se tuntui hieman isolta luvulta,. Olihan siinä vain pari lyhyttä työkeikkaa, yksi pitkän viikonlopun urheilureissu ja loput sukulaisten ja perheen tapaamisia. Meillä on lapset jo isoja, joten ehkä on vähän löysempi noiden reissujen suhteen, mutta silti minusta tuntuu, etten reissaa paljoa (juuri ollenkaan)
Miten on muilla? Kuinka paljon olet erossa puolisostasi tai puolisosi sinusta? Onko se paljon elämäntilanteeseesi nähden?
Kommentit (49)
Vierailija kirjoitti:
Jos työn ulkopuolella on koko ajan kumppanin kanssa, niin ei sekään ihan tervettä ole.
Miksi se ei ole tervettä? Varmaan kaikilla nyt jotain omia menoja on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei, tämä ei ole ikuisuus aihe. Aikuisella ihmisellä saa ja pitää ollakin jotain omaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos työn ulkopuolella on koko ajan kumppanin kanssa, niin ei sekään ihan tervettä ole.
Miksi se ei ole tervettä? Varmaan kaikilla nyt jotain omia menoja on.
Toivottavasti. Kenenkään ei pitäisi elää vain toisen kautta, ja esim laskea kuinka monta yötä ollaan, erillään ja kuinka monta yhdessä, jne.
Vierailija kirjoitti:
Ei, tämä ei ole ikuisuus aihe. Aikuisella ihmisellä saa ja pitää ollakin jotain omaa.
Mutta se on ikuisuusaihe että kuinka paljon.
Olen työni takia joka viikko poissa 2-3 yötä. Onko paljon tai vähän on ihan sama, asiat nyt ovat mitä ovat ja sen kassa on elettävä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Emme ole vuosiin olleet päivääkään erossa. Toki työajan olemme eri paikoissa, mutta aina muuten yhdessä. Koko avioliiton ajalta olemme olleet varmaan tuon 25 päivää erossa (sairaalassa oloja).
Super ahdistava ajatuskin.
nukumme eri huoneissa ja molemmilla omat harrastukset yhteisten lisäksi. teemme molemmat etänä töitä eikä sitä jaksa aina aktiivisesti toisen kanssa olla vaikka fyysisesti samassa tilassa olisikin. monelle kauhistus, meillä toimii.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos oman ajan viettoon on erilaiset tarpeeet niin voin kokemuksesta sanoa että ei tuu parisuhde oikein onnistumaan, varsinkin jos jompi kumpi on kontrolloiva.
Mä olin 1-2 viikonloppua kuusta omissa menoissa, retkeilyä tai mökkeilyä ym.
Tehtiin yhdessäkin asioita, lasten kanssa jne. Kotitöitä tein enemmän kuin puoliso.
Erona oli se että eksä oli ja on edelleen introvertti, ei halua nähdä ihmisiä tai varsinkaan sukulaisia.. Oli aina viikon ihan puhki jos oli viikonlopun jossain missä muitakin ihmisiä.
Meni sitten siihen että hän ei halunnut lähteä mihinkään vaikka todellakin halusin että olisi ottanut omaa aikaa ja suosittelin sitä. Mun menot olivat sitten väärin kun hänkään ei käynyt missään niin miksi minä sitten menin...
Kotiin palatessani koti oli joka ikinen kerta kuin pommin jäljiltä, lapset(2kpl) olivat jo +10v ikäisiä
Eli ensimmäisenä sain pyykätä, tiskata, imuroida, järjestellä lelut ym.
Ei ikinä enää parisuhdetta vaikean ihmisen kanssa jolla mt-ongelmia
Tuo vaikuttaa todellakin aika vaikealta yhdistelmältä. 1-2 viikonloppua kuussa pikkulapsiaikana tuntuu minustakin paljolta ja jos puoliso on vielä introvertti, niin varmasti on vaikeasti sovitettava.
Ylipäätään, jos elämäntilanteet ovat erilaiset, tuo se tiettyä rasitetta parisuhteeseen. Jos toinen on työttömänä kotona, on se pidemmän päälle vähän sama kuin toinen olisi sairas. Helposti se sairas, ainakin alitajuisesti, alkaa vetämään rajoja omien voimiensa mukaan ja sitä myötä toinen joutuu ikään kuin sairastamaan siinä mukana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos työn ulkopuolella on koko ajan kumppanin kanssa, niin ei sekään ihan tervettä ole.
Miksi se ei ole tervettä? Varmaan kaikilla nyt jotain omia menoja on.
No jos on aina toisen kanssa, niin sehän juuri tarkoittaa sitä, ettei ole omia menoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos työn ulkopuolella on koko ajan kumppanin kanssa, niin ei sekään ihan tervettä ole.
On se täysin tervettä, jos niin tekee omasta halustaan. Jos toinen pakottaa, sitten eri asia mutta siitä nyt harvan kohdalla kyse.
Me ollaan eletty koko parisuhde enemmän ja vähemmän erossa töiden vuoksi. Tänä vuonna oltu harvinaisen vähän erossa, noin pari viikkoa yhteensä. Aiemmin oltu erossa parin viikon välein. Totuttelua tämä tiiviimpi yhdessäolo nyt vaatinut. Mutta tämä sopii meille. Kaikille ei todellakaan sovi eikä tällaiseen suhteeseen kannata lähteä jos kaipaa enemmän yhdessäoloa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Me ollaan eletty koko parisuhde enemmän ja vähemmän erossa töiden vuoksi. Tänä vuonna oltu harvinaisen vähän erossa, noin pari viikkoa yhteensä. Aiemmin oltu erossa parin viikon välein. Totuttelua tämä tiiviimpi yhdessäolo nyt vaatinut. Mutta tämä sopii meille. Kaikille ei todellakaan sovi eikä tällaiseen suhteeseen kannata lähteä jos kaipaa enemmän yhdessäoloa.
Meillä toisinpäin. Aina oltu paljon yhdessä, erossa vain satunnaisia jaksoja. Nyt sitten mies on 3-4 päivää viikosta kokonaan pois töiden takia, eikä tähän meinata tottua millään. Kyllähän tästä nyt selviää, ei siitä ole kyse, mutta ei tämä kivaa ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luojan kiitos oon etäsuhteessa niin ei tarvii laskea..
Siinä varmaan tarvitsee laskea, kuinka paljon on yhdessä :-)
Joka toisen viikon.
Toki on toista ikävä, en mä sitä kiellä, useimmiten tosi isosti.
Mutta sillä kun tekee omia juttuja joka toisen viikon niin saa sen rakkauden- ja ikävänkaipuun taka-alalle..
Muuten tulisin varmaan hulluksi.
Jos viikko-viikko-systeemi toimii lapsilla, niin miksei aikuisillakin? Onhan tuossa varmasti omat hyvät puolensa. Voisin kuvitella, että paljon toimivampi, kuin se, että toinen työmatkoilla puolet ajasta. Ehkä kuitenkin, jos olisi lapsia, haluaisin pitää perheen pääsääntöisesti yhdessä kodissa.
Ainoa mikä erossa jäi surettamaan todella paljon oli juurikin ydinperheen hajoaminen..
Nyt mennään erillään uudessa parisuhteessa, kumpikaan ei pysty muuttamaan toiselle paikkakunnalle kun lapset vielä kouluikäisiä.
Tai kumpikaan ei halua rikkoa tilannetta jossa lapset yhtä paljon molemmilla vanhemmilla.
Yhteisiä lapsia ei ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos työn ulkopuolella on koko ajan kumppanin kanssa, niin ei sekään ihan tervettä ole.
Miksi se ei ole tervettä? Varmaan kaikilla nyt jotain omia menoja on.
Oma identiteetti katoaa jos ei ole omia harrastuksia, mielenkiinnonkohteita ja kaveritapaamisia. Täällä ollaan kumminkin omaa elämää elämässä ei sitä toisen elämää.
Meidän kummankin työt sisältävät jonkin verran reissaamista ja pahimmillaan tämä toteutuu siten, että toinen on ehtinyt lähtemään, kun toinen on vasta palaamassa. En ole laskenut kuinka paljon näitä erossaoloja tulee, kun reissujen määrä vaihtelee niin paljon.
Vastaavasti sitten vapaa-ajallamme olemme käytännössä koko ajan yhdessä, niin tuo sitten tasapainottaa noita töiden pakottamia erossaoloja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos työn ulkopuolella on koko ajan kumppanin kanssa, niin ei sekään ihan tervettä ole.
Miksi se ei ole tervettä? Varmaan kaikilla nyt jotain omia menoja on.
Oma identiteetti katoaa jos ei ole omia harrastuksia, mielenkiinnonkohteita ja kaveritapaamisia. Täällä ollaan kumminkin omaa elämää elämässä ei sitä toisen elämää.
Nyt voit puhua vain itsestäsi.
Kyllä minullakin aivan "oma identiteetti" on, vaikka onkin miehen kanssa samat menot ja harrastukset, ja kavereitakin tavataan yleensä yhdessä. Jo ihan käytännön syistäkin.
Yhteiset mielenkiinnon kohteet on meillä olleet takuulla yksi iso syy, että pitkään on yhdessä edes oltu ja kuvittelen näin olevan aika monella muullakin.
Ollaan oltu jopa samoissa työpaikoissa, vaikka alunperin eri aloilta oltiinkin, eikä siinäkään ole ollut mitään ongelmaa 😄 Ns.työminä on kuitenkin eri kuin kotiminä, vaikka oltaisiin työparina. Nykyään ollaan kyllä eri työpaikoissa ja -aloilla, eli työajat ollaan erillään, mutta muu aika vietetään kyllä tiiviisti yhdessä.
20 vuotta ollaan naimisissa oltu ja päivääkään ei saman katon alla ole asuttu, eikä asuta! Kumpikaan ei vakituisesti halua ketään nurkkiinsa. Oma tupa, oma lupa. Yhteinen mökki löytyy kyllä. Nähdään viikolla töiden jälkeen satunaisesti, viikonloput ja lomat vietetään jomman kumman luona, reissussa tai mökillä. Itse en vähemmällä "omalla ajalla" tulis toimeen enkä jaksaisi katsella ketään päivästä toiseen kotonani.
Tänään olimme muutaman tunnin erossa, mutta emme ole koskaan yötä pois. Olemme olleet naimisissa 38 vuotta.
Silloin kun olimme työelämässä olimme molemmat viikonkin yksin poissa kotoa.
En minä naisena kauheasti tarvii omaa aikaa mutta saan sitä päivisinkin koska mieheni lähtee vaikka kalaan. Sitten se voi lähteä vaikka polkupyörällä polkemaan viikoksi johonkin. Koen että jos ollaan molemmat kotona niin olen turvassa koska eks mieheni ahdisteli minua ja tuli yölläkin hakkaamaan oveani. Mieheni suunnittelee pyörällä 2 kuukaudeksi eurooppaan ja haluan mukaan.
Jos työn ulkopuolella on koko ajan kumppanin kanssa, niin ei sekään ihan tervettä ole.