Oma aika parisuhteessa

Emme ole vuosiin olleet päivääkään erossa. Toki työajan olemme eri paikoissa, mutta aina muuten yhdessä. Koko avioliiton ajalta olemme olleet varmaan tuon 25 päivää erossa (sairaalassa oloja).

Vierailija kirjoitti:

Emme ole vuosiin olleet päivääkään erossa. Toki työajan olemme eri paikoissa, mutta aina muuten yhdessä. Koko avioliiton ajalta olemme olleet varmaan tuon 25 päivää erossa (sairaalassa oloja).

Tuota taustaa vasten yksikin päivä on tosiaan paljon. Ja varmasti sopii, jos kumpikin kokee, ettei tarvitse tehdä kompromisseja.

Onko teillä lapsia ja onko tosiaan niin, ettei kummallakaan ole tarvetta mennä siten, että toinen ei voi tai halua tulla mukaan?

25 kesän loppuun mennessä on todella vähän. Ilmeisesti et pidä reissaamisesta?

Ollaan ehkä neljä viikonloppua erossa. Miehellä pari kalastusreissua, minulla jotain satunnaisia kaveriviikonloppuja tai pikkureissuja äitini kanssa. Yleensä reissataan miehen kanssa yhdessä.

Ei ole lapsia.

Vierailija kirjoitti:

25 kesän loppuun mennessä on todella vähän. Ilmeisesti et pidä reissaamisesta?

Kuinka monta reissua (viikkoja ja viikonloppuja) itse teet tyypillisesti, ilma puolisoa? Onko teillä lapsia? Minkä ikäisiä?

Luojan kiitos oon etäsuhteessa niin ei tarvii laskea..

Vierailija kirjoitti:

Luojan kiitos oon etäsuhteessa niin ei tarvii laskea..

Siinä varmaan tarvitsee laskea, kuinka paljon on yhdessä :-)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

25 kesän loppuun mennessä on todella vähän. Ilmeisesti et pidä reissaamisesta?

Kuinka monta reissua (viikkoja ja viikonloppuja) itse teet tyypillisesti, ilma puolisoa? Onko teillä lapsia? Minkä ikäisiä?

Ollaan noin 15 yötä vuodessa yhdessä. Lapset parikymppisiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Emme ole vuosiin olleet päivääkään erossa. Toki työajan olemme eri paikoissa, mutta aina muuten yhdessä. Koko avioliiton ajalta olemme olleet varmaan tuon 25 päivää erossa (sairaalassa oloja).

Tuota taustaa vasten yksikin päivä on tosiaan paljon. Ja varmasti sopii, jos kumpikin kokee, ettei tarvitse tehdä kompromisseja.

Onko teillä lapsia ja onko tosiaan niin, ettei kummallakaan ole tarvetta mennä siten, että toinen ei voi tai halua tulla mukaan?

Meillä on yhteiset harrastukset, kiinnostuksen kohteet ja ei tarvetta olla vapaa-ajalla erossa. Lapset ovat muuttaneet kotoa pois. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luojan kiitos oon etäsuhteessa niin ei tarvii laskea..

Siinä varmaan tarvitsee laskea, kuinka paljon on yhdessä :-)

Joka toisen viikon.

Toki on toista ikävä, en mä sitä kiellä, useimmiten tosi isosti.

Mutta sillä kun tekee omia juttuja joka toisen viikon niin saa sen rakkauden- ja ikävänkaipuun taka-alalle.. 

Muuten tulisin varmaan hulluksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

25 kesän loppuun mennessä on todella vähän. Ilmeisesti et pidä reissaamisesta?

Kuinka monta reissua (viikkoja ja viikonloppuja) itse teet tyypillisesti, ilma puolisoa? Onko teillä lapsia? Minkä ikäisiä?

Ollaan noin 15 yötä vuodessa yhdessä. Lapset parikymppisiä.

Heh… siis kaksi viikkoa vuodesta yhdessä. En kyllä tiedä, kuinka moni puhuisi parisuhteesta enää. Sain heti molemmat ääripäät keskusteluun

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

25 kesän loppuun mennessä on todella vähän. Ilmeisesti et pidä reissaamisesta?

Kuinka monta reissua (viikkoja ja viikonloppuja) itse teet tyypillisesti, ilma puolisoa? Onko teillä lapsia? Minkä ikäisiä?

Ollaan noin 15 yötä vuodessa yhdessä. Lapset parikymppisiä.

Heh… siis kaksi viikkoa vuodesta yhdessä. En kyllä tiedä, kuinka moni puhuisi parisuhteesta enää. Sain heti molemmat ääripäät keskusteluun

Ap

Taattua aaveetä taas. :D

"Et edes tykkää matkustamisesta ellet matkusta viittäkymmentä viikkoa vuodessa".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luojan kiitos oon etäsuhteessa niin ei tarvii laskea..

Siinä varmaan tarvitsee laskea, kuinka paljon on yhdessä :-)

Joka toisen viikon.

Toki on toista ikävä, en mä sitä kiellä, useimmiten tosi isosti.

Mutta sillä kun tekee omia juttuja joka toisen viikon niin saa sen rakkauden- ja ikävänkaipuun taka-alalle.. 

Muuten tulisin varmaan hulluksi.

Jos viikko-viikko-systeemi toimii lapsilla, niin miksei aikuisillakin? Onhan tuossa varmasti omat hyvät puolensa. Voisin kuvitella, että paljon toimivampi, kuin se, että toinen työmatkoilla puolet ajasta. Ehkä kuitenkin, jos olisi lapsia, haluaisin pitää perheen pääsääntöisesti yhdessä kodissa.

Meillä on kaksi kämppää ja vain yksi auto. Naiseni ei kerro suunnitelmistaan tai menemisistään. Mutta minun pitäisi. Olen lintu-bongari, joten minun menemiset ei ole kovin ennustettavia. Puoliso mustis, kun menen harrasteystävän autoon (Joo, nainen). Vaikea yhtälö, mutta minähän harrastas - tai muuten juon

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

25 kesän loppuun mennessä on todella vähän. Ilmeisesti et pidä reissaamisesta?

Kuinka monta reissua (viikkoja ja viikonloppuja) itse teet tyypillisesti, ilma puolisoa? Onko teillä lapsia? Minkä ikäisiä?

Ollaan noin 15 yötä vuodessa yhdessä. Lapset parikymppisiä.

Heh… siis kaksi viikkoa vuodesta yhdessä. En kyllä tiedä, kuinka moni puhuisi parisuhteesta enää. Sain heti molemmat ääripäät keskusteluun

Ap

Taattua aaveetä taas. :D

"Et edes tykkää matkustamisesta ellet matkusta viittäkymmentä viikkoa vuodessa".

Siksi jätinkin tuon kommentin omaan arvoonsa.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Meillä on kaksi kämppää ja vain yksi auto. Naiseni ei kerro suunnitelmistaan tai menemisistään. Mutta minun pitäisi. Olen lintu-bongari, joten minun menemiset ei ole kovin ennustettavia. Puoliso mustis, kun menen harrasteystävän autoon (Joo, nainen). Vaikea yhtälö, mutta minähän harrastas - tai muuten juon

Kuulostaa siltä, että erossaolo tai reissut eivät ole teidän ainoa ongelma.

Kumpikin on pari kertaa vuodessa pitkän vkl yksin mökillä. Lapsi, siis jo aikuistunut lukiolainen, kotona vielä huollettavana, eli kun jättää ruokarahaa ja auton kaupassaläyntiin, pärjäisi itsekseenkin itsekseen.

Mies on työnsä vuoksi pari yötä viikossa pois, mutta muuten ollaan kyllä aina samassa paikassa. En reissaa yksin, enkä ole öitä pois ikinä ilman miestä.

Jos oman ajan viettoon on erilaiset tarpeeet niin voin kokemuksesta sanoa että ei tuu parisuhde oikein onnistumaan, varsinkin jos jompi kumpi on kontrolloiva.

Mä olin 1-2 viikonloppua kuusta omissa menoissa, retkeilyä tai mökkeilyä ym.

Tehtiin yhdessäkin asioita, lasten kanssa jne. Kotitöitä tein enemmän kuin puoliso.

Erona oli se että eksä oli ja on edelleen introvertti, ei halua nähdä ihmisiä tai varsinkaan sukulaisia.. Oli aina viikon ihan puhki jos oli viikonlopun jossain missä muitakin ihmisiä.

Meni sitten siihen että hän ei halunnut lähteä mihinkään vaikka todellakin halusin että olisi ottanut omaa aikaa ja suosittelin sitä. Mun menot olivat sitten väärin kun hänkään ei käynyt missään niin miksi minä sitten menin...

Kotiin palatessani koti oli joka ikinen kerta kuin pommin jäljiltä, lapset(2kpl) olivat jo +10v ikäisiä

Eli ensimmäisenä sain pyykätä, tiskata, imuroida, järjestellä lelut ym.

Ei ikinä enää parisuhdetta vaikean ihmisen kanssa jolla mt-ongelmia

Olemme olleet puolisoni kanssa yhdessä 13vuotta ja meillä on kaksi lasta (6v ja 4v). Emme oikeastaan juurikaan kaipaa ns.omaa aikaa toisistamme, parisuhdeaikaa lapsista erossa kyllä (ja saammekin sitä välillä isovanhempien avustuksella).

Näemme toki välillä kavereita eriksemme, mutta melko harvoin. Paljon nähdään tuttuja koko perheenä. Treenataankin miehen kanssa yhdessä. Öitä vietetään silloin tällöin erillään jos on työmenoja tai harvoin jotain kaverimenoja jotka kestävät yön yli.

Viihdytään hyvin yhdessä ja tämä ei ole vaikuttanut mitenkään niin, että suhteemme olisi vain kaverillinen. Päin vastoin, seksiä on tosi paljon edelleen ja näen hänet tosi haluttavana.

Tuntuu, että huonoiten menee juuri niillä kaveripariskunnilla joilla on omat menot ja harrasteet vielä töiden jälkeen ja eivät ehdi olla toistensa kanssa käytännössä juuri yhtään.