Lue keskustelun säännöt.
Riikka Suomisen vanhempien tarina
04.05.2026 |
Vanhemmat siis kokoomuslaiset Riitta ja Ilkka Suominen, jotka elivät salasuhteessa ennen kuin erosivat ja saivat Riikan.
Riikka sanoo: "Minulle oli jollain tavalla jo lapsena selvää, että vanhemmat tykkäsivät enemmän toisistaan kuin minusta. Mutta hyvin näytti riittävän minullekin rakkautta, ei haitannut."
Onko teillä tällaista kokemusta? Minusta se tuntuu oudolta, ja vähän ankealta lapsen kannalta.
On vaikea vertailla rakkautta, jota tuntee puolisoon ja rakkautta, jota tuntee lapsiinsa.
Minulla oli kyllä täti, joka oli niin rakastunut alkoholisoituneeseen ja muita suhteita harrastaneeseen mieheensä (naimisiin 50-luvulla), että ei raskinut erota. Seksi toimi kuulema loppuun saakka, kuusikymppisiksi, kunnes mies kuoli.
Kommentit (16)
Tällaisia parisuhteita on, joissa mies on tärkeämpi, ja sitten on sellaisia, joissa lapset on naiselle tärkeämpiä. Olenko väärässä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä ihmettä selität?
Väännän siis rautalangasta. Eikö lapsi tunne itsensä ulkopuoliseksi, jos tuntee, että vanhemmat rakastavat toisiaan enemmän kuin häntä?
Vai onko tämä kaikilla niin, että mies on ykkönen ja lapset tulee toisena?
Vierailija kirjoitti:
Tällaisia parisuhteita on, joissa mies on tärkeämpi, ja sitten on sellaisia, joissa lapset on naiselle tärkeämpiä. Olenko väärässä?
Törkeää. Mies on valittu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ennen sanottiin, että lapsi on miehen ja naisen rakkauden hedelmä, eli siinä ilmenee heidän keskinäinen rakkautensa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tällaisia parisuhteita on, joissa mies on tärkeämpi, ja sitten on sellaisia, joissa lapset on naiselle tärkeämpiä. Olenko väärässä?
Törkeää. Mies on valittu.
Siis kumpi on törkeää? Esitin kaksi vaihtoehtoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä ihmettä selität?
Väännän siis rautalangasta. Eikö lapsi tunne itsensä ulkopuoliseksi, jos tuntee, että vanhemmat rakastavat toisiaan enemmän kuin häntä?
Jos lapsi onnistuu hankkimaan tuollaisen kokemuksen, niin kyse on ensisijaisesti hänen omista tunteistaan, ei vanhempien rakkaudesta. Riikka tuntuu kovin mustasukkaiselta vielä nytkin, vanhemmat kun riittivät toisilleen vuosikymmeniä, mutta Riikka itse ei löydä vastaavaa tunnetta.
Sellainen ihan tavallinen lapsi ei jatkuvasti arvota vanhempiensa rakkautta etenkään kun oli perheen keskipiste!
Tuossahan hän sanoo, että myös hänelle riitti rakkautta. Rouvalla oli sellaiset löppäsilmät ja Ilkka näytti kokoomuslaiselta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä ihmettä selität?
Väännän siis rautalangasta. Eikö lapsi tunne itsensä ulkopuoliseksi, jos tuntee, että vanhemmat rakastavat toisiaan enemmän kuin häntä?
Jos lapsi onnistuu hankkimaan tuollaisen kokemuksen, niin kyse on ensisijaisesti hänen omista tunteistaan, ei vanhempien rakkaudesta. Riikka tuntuu kovin mustasukkaiselta vielä nytkin, vanhemmat kun riittivät toisilleen vuosikymmeniä, mutta Riikka itse ei löydä vastaavaa tunnetta.
Sellainen ihan tavallinen lapsi ei jatkuvasti arvota vanhempiensa rakkautta etenkään kun oli perheen keskipiste!
Riikka tuntuu kovin mustasukkaiselta vielä nytkin, vanhemmat kun riittivät toisilleen vuosikymmeniä, mutta Riikka itse ei löydä vastaavaa tunnetta.
Hyvä havainto, jota tulee Me Naisissa ollut haastattelu:
"Vanhempien tarina ja oman elämän tapahtumat opettivat Suomiselle myös sen, etteivät asiat ole aina omissa käsissä.
– Ei ole mahdollista tilata maailman mullistavaa rakkautta. Sellaista, joka ei kuitenkaan mullista liikaa vaan sopivasti. Että on hulluna rakkaudesta, mutta minkään ei tarvitse oikeasti muuttua. Sellaisenhan me varmaan tilaisimme, jos se olisi mahdollista, mutta ei se ole. Ei rakkautta pysty kontrolloimaan. Rakkaus elää omaa elämäänsä ja ihmiset pyristelevät siinä.
Vasta aika näyttää, onko Suominen löytänyt vanhempiensa kaltaisen suuren rakkauden, mutta hän uskoo, että elämässä on nyt ainakin jotain samankaltaista."
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä ihmettä selität?
Väännän siis rautalangasta. Eikö lapsi tunne itsensä ulkopuoliseksi, jos tuntee, että vanhemmat rakastavat toisiaan enemmän kuin häntä?
Jos lapsi onnistuu hankkimaan tuollaisen kokemuksen, niin kyse on ensisijaisesti hänen omista tunteistaan, ei vanhempien rakkaudesta. Riikka tuntuu kovin mustasukkaiselta vielä nytkin, vanhemmat kun riittivät toisilleen vuosikymmeniä, mutta Riikka itse ei löydä vastaavaa tunnetta.
Sellainen ihan tavallinen lapsi ei jatkuvasti arvota vanhempiensa rakkautta etenkään kun oli perheen keskipiste!
Riikka tuntuu kovin mustasukkaiselta vielä nytkin, vanhemmat kun riittivät toisilleen vuosikymmeniä, mutta Riikka itse ei löydä vastaavaa tunnetta.
Hyvä havainto, jota tulee Me Naisissa ollut haastattelu:
"Vanhempien tarina ja oman elämän tapahtumat opettivat Suomiselle myös sen, etteivät asiat ole aina omissa käsissä.
– Ei ole mahdollista tilata maailman mullistavaa rakkautta. Sellaista, joka ei kuitenkaan mullista liikaa vaan sopivasti. Että on hulluna rakkaudesta, mutta minkään ei tarvitse oikeasti muuttua. Sellaisenhan me varmaan tilaisimme, jos se olisi mahdollista, mutta ei se ole. Ei rakkautta pysty kontrolloimaan. Rakkaus elää omaa elämäänsä ja ihmiset pyristelevät siinä.
Vasta aika näyttää, onko Suominen löytänyt vanhempiensa kaltaisen suuren rakkauden, mutta hän uskoo, että elämässä on nyt ainakin jotain samankaltaista."
...siis tukee se haastattelu...:)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen käsittänyt, että onnellisen parisuhteen ja perhe-elämän perusta on lasten vanhempien keskinäinen rakkaus. Se on ykkössijalla. Jos tämä ei ole näin ja tasapainossa, perhe-elämä kasvaa vinoon. Ei koske uusperheitä vaan lapsen omia vanhempia. Näin opin aikanaan psykologiassa.
Vierailija kirjoitti:
Olen käsittänyt, että onnellisen parisuhteen ja perhe-elämän perusta on lasten vanhempien keskinäinen rakkaus. Se on ykkössijalla. Jos tämä ei ole näin ja tasapainossa, perhe-elämä kasvaa vinoon. Ei koske uusperheitä vaan lapsen omia vanhempia. Näin opin aikanaan psykologiassa.
Niin, ja lapsethan lähtevät kotoa, vanhemmat jäävät keskenään.
Mutta ehkä ongelma on tuossa Suomisen tapauksessa se, että lapsi laittaa merkille tämän tunnesuhteiden eron. Niin kuin joku sanoi, yleensä siihen ei kiinnitä huomiota.
Ja yleensä lapsi on iloinen kun isä ja äiti ilmaisee tykkäävänsä toisistaan. Lapsi haluaa, että äiti ja isä tulee toimeen. :) t.ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joku toinenkin tunnettu nainen, jonka vanhemmilla oli hyvin onnistunut parisuhde, kipuili haastatattelussa sitä, että hän ei ole onnistunut samanlaista rakentamaan. Meni siis parisuhde hyvin tai huonosti, aina trauma lapsille tulee? :)
Kyllä vanhempien keskinäisellä rakkaudella ja parisuhteen hyvinvoinnilla on merkitystä koska parhaimmillaam vanhemmat saavat siitä voimavaroja ja tukea arjessa, mikä näkyy lapsille hyvällä tavalla. Mutta perheessä pitäisi olla myös sellainen me-henki että kaikki kokevat olevansa tärkeitä vaikka siellä sisällä on keskinäisiä kahdenvälisiä suhteitakin. Voihan olla että kaikki vanhemmat eivät nauti vanhemmuudesta ja suhteessa lapseen on jotain haastavaa, ja lapsi voi aistia sen että vanhempi on innokkaampi olemaan aikuisten kesken tai on pahalla tuulella tai etäinen lapselle. Kaikenlaiset kokemukset on mahdollisia. Omassa perheessä oli päinvastoin, vanhemmilla ei ollut rakkautta keskenään ja olivat vain meidän lasten vuoksi yhdessä mikä sanottiin suoraan. Se aiheutti omanlaisen ongelman koska pienenä lapsena tunsi aiheuttavansa sen että kahden ihmisen on pakko olla onnettomasti yhdessä - vaikka kysehän oli toki heidän valinnastaan mutta lapsi ei osaa niin ajatella, ainakaan minä vaan ennemmin koki syyllisyyttä omasta olemassaolostaan.
Mitä ihmettä selität?