Miksi niin monen miniän ja anopin suhde on hankala?

Koska miehen äitirakkaus on perverssiä ja isänäidin suhde vauvaan usein rikkoo lapsen äitisuhdetta. Maailmalla on esimerkkejä, missä anoppi tyyliin kidnappaa vauvan tai estää miestä menemästä synnytykseen teeskentelemällä oman sairauskohtauksen. Jopa raamatussa sanotaan, että mies jättää lapsuudenperheensä avioituessaan. Jos ei tee tätä, on riski siitä että vaimo päätyy ainoastaan panopillun asemaan, kun anoppi on miehen henkinen rakkaussuhde ja mies voi ohjata lapsenkin omalle äidilleen. 

Mikset kysy, mikseivät naiset käy saunassa isiensä kanssa aikuisena? Varmaan siksi, että kaikille on päivänselvää, miten perverssiä ja outoa se olisi. Miehet vaan absopervoina ovat sokeita omalle perverssiydelleen, ja kuvittelevat että joku nainen haluaisi synnyttää haaremiin, missä on 5 äitiä ja 6 salarakasta. Not gonna happen

Paha sanoa. Itse tykkään edelleen ex-miniästäni. 

Vierailija kirjoitti:

Miehen äiti on ainoa nainen miehen elämässä joka haluaa hyvää miehelle kun muut naiset haluavat vain käyttää miestä omiin tarkoituksiin. Tästä syystä miehen äiti ja miehen puoliso riitelee eikä miniä tule anopin kanssa toimeen. Mies on naisille vain hyötyväline jota käytetään häikäilemättömästi hyväksi ja äidille mies on rakastettu ihminen jonka on arvokas jo pelkällä olemassa olemisella

Miehellä on aviovelvollisuudet jotka perustuvat siihen, että yhteistyö naisen kanssa on reilua. Jos mies ei hoida näitä (esim. elatus) niin hänellä ei ole mitään mandaattia pyytää naiselta eli vaimolta yhtään mitään. Jos mies ei halua tai pysty avioitumaan hän ei ole aikuistunut vaan mieslapsi, ja sellaisen kanssa kenenkään naisen kanssa ei kannata laittaa hynttyitä yhteen. Mammikoot mamman helmoissa ja vongatkoon pimpukkaa mamilta

Vierailija kirjoitti:

Oma äitini kuoli ennenkuin lapsenlapset syntyivät, joten omakohtaista kokemusta ei ole kuin anopista. Ehkä kyse on siitä, että oman äidin tavat on tuttuja mutta anopin vieraita. Lisäksi omalle äidille on helpompi sanoa asioista suoraan. Ainakin itse pelkään loukkaavani anoppia, jos neuvon liikaa ja määrään sääntöjä ja sitten harmittaa, kun he toimivat eri tavalla. Esimerkiksi antavat lasten katsoa koko ajan telkkaria vaikka ruutuaikaa on sovittu 20 minuuttia, eivätkä ulkoile ollenkaan. Sitten kotona saa seinille hyppivän lapsen joka kitisee koko ajan telkkarin perään. 

Eipä ole käynyt edes mielessä, että lapset menisivät mummolaan ilman minua. Varhaiskasvatus on jokaiselle lapselle, jos hoitopaikkaa tarvitaan.

Olen mukana mummolassa, siellä ei katsella telkkaria eikä syödä herkkuja ja anopin kanssa on ihan kiva jutella. Lasten päiväuniaikaan voidaan vaikka leipoa yhdessä tai haravoida pihaa. Vastuu lapsista on minun eikä kukaan hypi seinille.

Vierailija kirjoitti:

Onko se vässykkämäistä, jos mies kunnioittaa ja rakastaa äitiään?

 

Ja muuten, tuossa viestissä, mihin vastasit, ei ollut minkäänlaista mainintaa siitä, miten poika suhtautuu äitiinsä.  Siinä kirjoitettiin vain, mitä äiti tuntee poikaansa kohtaan.

 

Ja sinä alat syyttää poikaa siitä, että roikkuu äitinsä esiliinassa...  millä perusteella?  

 

Ja tuohon tapaanko aiot kasvattaa mahdollisen oman poikasi?  Että sitten kun tämä löytää itselleen puolison, niin sinulla ei saa sen jälkeen olla enää mitään sijaa poikasi elämässä?

Kommentissa luki "Tästä syystä miehen äiti ja miehen puoliso riitelee eikä miniä tule anopin kanssa toimeen."

Kunnolla kasvatettu poika osaa valita itselleen hyvän puolison eikä anopilla ole mitään syytä riidellä miniänsä kanssa. Jos anoppi alkaa huseerata poikansa parisuhteessa, niin miehen täytyy pitää puolisonsa puolta. Kas kun parisuhteessa on kaksi ihmistä, ei kolmea.

Omilla pojilla on jo puolisot ja minulle on itsestäänselvää, että he ovat toisilleen ne tärkeimmät. Meillä on hyvät välit enkä ole ruvennut mestaroimaan heidän elämäänsä, niin välit ovat pysyneet hyvinä.

No mulla ei ole enää mitään anoppia vastaan. Ainoastaan hänen huokailu ärsyttää. Tulee olo, että mun takia huokailee..

Rakkauden puute.

Vierailija kirjoitti:

No mulla ei ole enää mitään anoppia vastaan. Ainoastaan hänen huokailu ärsyttää. Tulee olo, että mun takia huokailee..

Niin, kaikessahan on kyse sinusta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko se vässykkämäistä, jos mies kunnioittaa ja rakastaa äitiään?

 

Ja muuten, tuossa viestissä, mihin vastasit, ei ollut minkäänlaista mainintaa siitä, miten poika suhtautuu äitiinsä.  Siinä kirjoitettiin vain, mitä äiti tuntee poikaansa kohtaan.

 

Ja sinä alat syyttää poikaa siitä, että roikkuu äitinsä esiliinassa...  millä perusteella?  

 

Ja tuohon tapaanko aiot kasvattaa mahdollisen oman poikasi?  Että sitten kun tämä löytää itselleen puolison, niin sinulla ei saa sen jälkeen olla enää mitään sijaa poikasi elämässä?

Kommentissa luki "Tästä syystä miehen äiti ja miehen puoliso riitelee eikä miniä tule anopin kanssa toimeen."

Kunnolla kasvatettu poika osaa valita itselleen hyvän puolison eikä anopilla ole mitään syytä riidellä miniänsä kanssa. Jos anoppi alkaa huseerata poikansa parisuhteessa, niin miehen täytyy pitää puolisonsa puolta. Kas kun parisuhteessa on kaksi ihmistä, ei kolmea.

Omilla pojilla on jo puolisot ja minulle on itsestäänselvää, että he ovat toisilleen ne tärkeimmät. Meillä on hyvät välit enkä ole ruvennut mestaroimaan heidän elämäänsä, niin välit ovat pysyneet hyvinä.

Näinhän se ideaalisti ja normaaleilla yksilöillä menee. Mutta mammanpojilla asia menee niin päin, että mami on tärkein ja vaimo saa itkeä. Karttakaa näitä kuin ruttoa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No mulla ei ole enää mitään anoppia vastaan. Ainoastaan hänen huokailu ärsyttää. Tulee olo, että mun takia huokailee..

Niin, kaikessahan on kyse sinusta. 

Totta. Kiitos tästä :)

Äidit rakastuu poikaansa, vaikka ei tiedostaen että olisi mitään seksuaalista, mutta oikeasti pelkkää mustasukkaisuutta. 

Vierailija kirjoitti:

Oma äitini kuoli ennenkuin lapsenlapset syntyivät, joten omakohtaista kokemusta ei ole kuin anopista. Ehkä kyse on siitä, että oman äidin tavat on tuttuja mutta anopin vieraita. Lisäksi omalle äidille on helpompi sanoa asioista suoraan. Ainakin itse pelkään loukkaavani anoppia, jos neuvon liikaa ja määrään sääntöjä ja sitten harmittaa, kun he toimivat eri tavalla. Esimerkiksi antavat lasten katsoa koko ajan telkkaria vaikka ruutuaikaa on sovittu 20 minuuttia, eivätkä ulkoile ollenkaan. Sitten kotona saa seinille hyppivän lapsen joka kitisee koko ajan telkkarin perään. 

Omat vanhempani eivät ymmärtäneet, että lapsia pitää kasvattaa, osoittaa niitä tunteita, jne. Nyt he ovat ihan ihmeissään mitä hittoa oikein tapahtuu, kun yritän puhua rajoista, lasten tasapuolista kohtelusta, jne. Jossain vaiheessa epätoivon tilalla tuli ennen kaikkea suru niistä eväistä, joilla vanhempani ovat pyristelleet elämässä eteenpäin hädissään. (News flash: se oli köykäinen eväspussi se.)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oma äitini kuoli ennenkuin lapsenlapset syntyivät, joten omakohtaista kokemusta ei ole kuin anopista. Ehkä kyse on siitä, että oman äidin tavat on tuttuja mutta anopin vieraita. Lisäksi omalle äidille on helpompi sanoa asioista suoraan. Ainakin itse pelkään loukkaavani anoppia, jos neuvon liikaa ja määrään sääntöjä ja sitten harmittaa, kun he toimivat eri tavalla. Esimerkiksi antavat lasten katsoa koko ajan telkkaria vaikka ruutuaikaa on sovittu 20 minuuttia, eivätkä ulkoile ollenkaan. Sitten kotona saa seinille hyppivän lapsen joka kitisee koko ajan telkkarin perään. 

Eipä ole käynyt edes mielessä, että lapset menisivät mummolaan ilman minua. Varhaiskasvatus on jokaiselle lapselle, jos hoitopaikkaa tarvitaan.

Olen mukana mummolassa, siellä ei katsella telkkaria eikä syödä herkkuja ja anopin kanssa on ihan kiva jutella. Lasten päiväuniaikaan voidaan vaikka leipoa yhdessä tai haravoida pihaa. Vastuu lapsista on minun eikä kukaan hypi seinille.

Et päästä lapsiasi kertaakaan 18 vuoden aikana mummolaan yökylään? Tai käy puolisosi kanssa treffeillä? Vastuu lapsista on tietenkin vanhemmilla mutta joskus sitä liekaa on pidennettävä. Toki kaikki eivät voi luottaa isovanhempien hoivaan tai se ei ole mahdollista muista syistä mutta monelle isovanhemmat ovat hyviä hoitajia vaikka tavat olisivatkin erilaisia.

Toinen puolustaa miestä ja toinen yrittää maksimoida miehen henkisen ja taloudellisen hyväksikäytön.

Miehen äiti kun on ainoa nainen koko maailmassa joka haluaa miehelle hyvää

Vierailija kirjoitti:

Toinen puolustaa miestä ja toinen yrittää maksimoida miehen henkisen ja taloudellisen hyväksikäytön.

Miehen äiti kun on ainoa nainen koko maailmassa joka haluaa miehelle hyvää

Millainen sinun äidn ja isän parisuhde onkaan ollut?

Vierailija kirjoitti:

Toinen puolustaa miestä ja toinen yrittää maksimoida miehen henkisen ja taloudellisen hyväksikäytön.

Miehen äiti kun on ainoa nainen koko maailmassa joka haluaa miehelle hyvää

No antakoot sitten pilluakin niiin ei tarvitse mitään ulkopuolista pimppaa sotkea miehen ja äidin rakkauskuvioon.

Vierailija kirjoitti:

Toinen puolustaa miestä ja toinen yrittää maksimoida miehen henkisen ja taloudellisen hyväksikäytön.

Miehen äiti kun on ainoa nainen koko maailmassa joka haluaa miehelle hyvää

Ensimmäinen ripulikommenttisi ei ilmeisesti saanut toivomaasi vastaanottoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oma äitini kuoli ennenkuin lapsenlapset syntyivät, joten omakohtaista kokemusta ei ole kuin anopista. Ehkä kyse on siitä, että oman äidin tavat on tuttuja mutta anopin vieraita. Lisäksi omalle äidille on helpompi sanoa asioista suoraan. Ainakin itse pelkään loukkaavani anoppia, jos neuvon liikaa ja määrään sääntöjä ja sitten harmittaa, kun he toimivat eri tavalla. Esimerkiksi antavat lasten katsoa koko ajan telkkaria vaikka ruutuaikaa on sovittu 20 minuuttia, eivätkä ulkoile ollenkaan. Sitten kotona saa seinille hyppivän lapsen joka kitisee koko ajan telkkarin perään. 

Eipä ole käynyt edes mielessä, että lapset menisivät mummolaan ilman minua. Varhaiskasvatus on jokaiselle lapselle, jos hoitopaikkaa tarvitaan.

Olen mukana mummolassa, siellä ei katsella telkkaria eikä syödä herkkuja ja anopin kanssa on ihan kiva jutella. Lasten päiväuniaikaan voidaan vaikka leipoa yhdessä tai haravoida pihaa. Vastuu lapsista on minun eikä kukaan hypi seinille.

Et päästä lapsiasi kertaakaan 18 vuoden aikana mummolaan yökylään? Tai käy puolisosi kanssa treffeillä? Vastuu lapsista on tietenkin vanhemmilla mutta joskus sitä liekaa on pidennettävä. Toki kaikki eivät voi luottaa isovanhempien hoivaan tai se ei ole mahdollista muista syistä mutta monelle isovanhemmat ovat hyviä hoitajia vaikka tavat olisivatkin erilaisia.

Kyllä se on sitten ok kun lapset ovat vanhempia ja on muodostunut vakiintuneet tavat ja kiintymyssuhde. Yleensä nämä vaan pyrkivät tyyliin naisen pilluun ja haluavat omia vauvaa. Se on lapsenryöstöä ja seksuaaliväkivaltaa.

Me tulemme toimeen ihan ok anopin kanssa. Jotain vääntöjä on ollut, mutta minun kanssani vähemmän kuin muiden (vävypoikia vaimoineen kaikki muut kolme ja minä ainut miniä). Ajattelen, että kyse on sukupolvien välisestä kuilusta, jossa nykyään +70-vuotiaat eivät ole omaksuneet samoja emotionaalisen tason taitoja ja ymmärrystä kuin me nuoremmat (emmekä mekään ole muuta kuin tavallisia ihmisiä, mutta hänellä on isompaa ongelmaa persoonallisuudessaan). Hänellä on ollut paljon rajattomuutta ja kontrolloivuutta. Sanat eivät ole auttaneet, vaan hän on herkästi uhriutunut tai sitten alkanut uhmata rajaa. Hän vääntää niin kauan, että saa tahtonsa tai näkemyksensä läpi, mitä muut asiaan kuuluvat eivät ole jaksaneet enää pariinkymmeneen vuoteen. Hän tiedostaa vuorovaikutuksensa ongelmia hetkittäin välähdyksinä, mutta ne unohtuvat seuraavassa vaiheessa, kun hän käyttäytyy taas hankalasti. Seuraava sukupolvi puolestaan on ratkaissut asian niin, että osa ei ole tekemisissä (kyse ei ole ainoastaan vaarattomista pikkuasioista, vaan myös vakavamman tason asioista vuosikymmenten ajalta).

Vierailija kirjoitti:

Äidit rakastuu poikaansa, vaikka ei tiedostaen että olisi mitään seksuaalista, mutta oikeasti pelkkää mustasukkaisuutta. 

Jeps, varsinkin kuvioissa missä on ero tai isä kuollut, äidin ja pojan suhde on usein todella häiriintynyt. Poika ei todennäköisesti edes pysty irtaantumaan, vaikka yrittäisi