Annoin miehelleni 28 vuotta, kolme lasta ja oman urani. Nyt hän osti tyttäreni ikäiselle naiselle auton meidän rahoilla
Olen 52-vuotias nainen ja ollut naimisissa mieheni, 55, kanssa 28 vuotta. Meillä on kolme aikuista lasta, 26-, 24- ja 21-vuotiaat. Jäin pois opettajan työstä, kun esikoisemme syntyi, jotta mieheni pystyi panostamaan uraansa. Hän oli jatkuvasti työmatkoilla, teki pitkää päivää ja minä hoidin käytännössä kaiken.
Ruoat, siivoukset, lasten harrastukset, lääkärikäynnit, vanhempiemme auttamisen, joulut, syntymäpäivät, laskut, kodin pyörittämisen, kaiken suunnittelun ja muistamisen. Pidin kodin kunnossa, kasvatin lapsemme, olin hänen tukenaan kahden irtisanomisen ja yhden vakavan terveyshuolen aikana. Katsoin jopa vuosia sormien läpi hänen "pitkiä työpäiviään".
Kuukausi sitten hän istutti minut keittiön pöydän ääreen ja sanoi haluavansa avioeron. Hän on kuulemma rakastunut 28-vuotiaaseen thainaiseen, joka on samaa ikäluokkaa kuin omat lapsemme. Hänen mukaansa en ole enää se iloinen ja heittäytyvä nainen, jonka kanssa hän meni naimisiin. Hän sanoi myös, että nyt kun lapset ovat muuttaneet pois kotoa, hän saa viimein elää omaa elämäänsä.
Sitten selvisi, että hän on vienyt tätä naista "työmatkoille" meidän yhteisellä luottokortillamme. Hän oli jopa ostanut naiselle auton ja selittänyt sen jonkinlaisena työstä annettuna ylimääräisenä palkkiona.
Nyt hän haluaa myydä talon, jonka me rakensimme yhdessä ja jota minä olen käytännössä pitänyt pystyssä vuosikymmeniä, jotta voisi muuttaa Thaimaaseen. Hänen mielestään omaisuus pitää vain jakaa puoliksi, koska "hänhän ne rahat ansaitsi". Poikamme laittoi minulle viestin, että minun pitäisi antaa isän olla onnellinen, koska isä on kuulemma ollut vuosia onneton. Hän kirjoitti, että olin aina niin keskittynyt lapsiin. Tyttäremme ei suostu edes puhumaan minulle, koska hänen mielestään olen katkera ja mustasukkainen.
Olen 52. Minulla ei ole ammattia, johon voisin noin vain palata. Minulla on stressistä johtuvia terveysongelmia, mutta lääkärissä ne kuitataan lähinnä vaihdevuosioireiksi. Ja nyt minun pitäisi aloittaa alusta, ehkä puolella siitä, mitä meillä on, samaan aikaan kun hän rakentaa uutta elämää naisen kanssa, joka voisi iältään olla meidän lapsemme.
Ylireagoinko minä, kun olen aivan raivoissani enkä suostu leikkimään mitään sovinnollista eroa tämän jälkeen? Annat koko elämäsi miehelle ja perheelle, ja lopulta jäät itse tyhjän päälle.
Jos olet pitkässä liitossa, avaa oma pankkitili ja pidä tärkeät paperit tallessa jo tänään. Kunpa joku olisi sanonut tämän minulle ajoissa.
Kommentit (719)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se aloituksessa ihmetyttää, että lapset ovat miehen puolella.
Sesselläkin oli 3 aikuista lasta ja kaikki oli äitinsä puolella. Sesse jopa yritti hieman korjata lasten välejä isäänsä.
No erossa meillä isä manipuloi ja lahjoi lapset puolelleen. Yhdelle osti jopa maatilan. Olin tehnyt rahaa taloon koko avioliiton ajan ja mies piilotti yhteiset rahamme. No nyt vuosien myötä vain yksi lapsista on hänen puolellaan 😅
Ja ylpeänä tämän kerrot? Todella huonoa vanhemmuutta, jos lapset joutuvat valitsemaan puolensa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se aloituksessa ihmetyttää, että lapset ovat miehen puolella.
Sesselläkin oli 3 aikuista lasta ja kaikki oli äitinsä puolella. Sesse jopa yritti hieman korjata lasten välejä isäänsä.
No erossa meillä isä manipuloi ja lahjoi lapset puolelleen. Yhdelle osti jopa maatilan. Olin tehnyt rahaa taloon koko avioliiton ajan ja mies piilotti yhteiset rahamme. No nyt vuosien myötä vain yksi lapsista on hänen puolellaan 😅
Ja ylpeänä tämän kerrot? Todella huonoa vanhemmuutta, jos lapset joutuvat valitsemaan puolensa.
Eiköhän ne lapset valitse ihan itse.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sait kuitenkin arvokkaimman, eli läheiset vuodet lasten kanssa.
Mutta tottahan se on, että mies käytti sinua.
Eikä käyttänyt. Ap uhriutuu nyt vaan. Elämässä on eri vaiheita vain. Ja nyt yksi sun elämänvaiheista on tullut päätökseen.
Mitä olet ap aina halunnut tehdä, mutta et ole pystynyt elämäntilanteen takia? Onko se taide tai kielet, joita olet halunnut opiskella? Nyt on tilaisuus. Elämäsi on vain sun."eri vaiheita"
Vaihe 1: nainen luottaa miehen ja riskeeraa taloudellisen tulevaisuutensa kuten eläkkeensä hoitamalla yhteisiä lapsia
Vaihe 2: mies häipyy thaikkuihin ja naisen elämäntyö unohtuu
Mihin se muka erossa unohtuu? Miksi miehen pitäisi jäädä vain siksi, että toinen on ollut kotona lasten kanssa aiemmin? Mikä logiikka tossa on?
Toinen vaihtoehto on maksaa palkkaa ja eläkettä kotona olevalle.
Jos eroaa niin 50/50 ei ole reilu jako, kun naisen taloudellinen menetys on ollut massiivinen.
Toisen työn on yhteiskunta huomioinut nimittäin rahalla ja toisen ei.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se aloituksessa ihmetyttää, että lapset ovat miehen puolella.
Sesselläkin oli 3 aikuista lasta ja kaikki oli äitinsä puolella. Sesse jopa yritti hieman korjata lasten välejä isäänsä.
No erossa meillä isä manipuloi ja lahjoi lapset puolelleen. Yhdelle osti jopa maatilan. Olin tehnyt rahaa taloon koko avioliiton ajan ja mies piilotti yhteiset rahamme. No nyt vuosien myötä vain yksi lapsista on hänen puolellaan 😅
Ja ylpeänä tämän kerrot? Todella huonoa vanhemmuutta, jos lapset joutuvat valitsemaan puolensa.
Eiköhän ne lapset valitse ihan itse.
Eivät valitse. Lapset eivät valitse jompaa kumpaa vanhempaa koskaan ellei vanhemmat omalla käytöksellään sitä aiheuta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sait kuitenkin arvokkaimman, eli läheiset vuodet lasten kanssa.
Mutta tottahan se on, että mies käytti sinua.
Eikä käyttänyt. Ap uhriutuu nyt vaan. Elämässä on eri vaiheita vain. Ja nyt yksi sun elämänvaiheista on tullut päätökseen.
Mitä olet ap aina halunnut tehdä, mutta et ole pystynyt elämäntilanteen takia? Onko se taide tai kielet, joita olet halunnut opiskella? Nyt on tilaisuus. Elämäsi on vain sun."eri vaiheita"
Vaihe 1: nainen luottaa miehen ja riskeeraa taloudellisen tulevaisuutensa kuten eläkkeensä hoitamalla yhteisiä lapsia
Vaihe 2: mies häipyy thaikkuihin ja naisen elämäntyö unohtuu
Toisaalta lapset on jo aikuisia, että se lasten hoito on loppunut jo vuosia vuosia vuosia sitten.
Miten se vaikuttaa asiaan? Ajattelitko että se on reilua käyttää hyväksi jos hyväksikäytöstä on pari vuotta aikaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sait kuitenkin arvokkaimman, eli läheiset vuodet lasten kanssa.
Mutta tottahan se on, että mies käytti sinua.
Eikä käyttänyt. Ap uhriutuu nyt vaan. Elämässä on eri vaiheita vain. Ja nyt yksi sun elämänvaiheista on tullut päätökseen.
Mitä olet ap aina halunnut tehdä, mutta et ole pystynyt elämäntilanteen takia? Onko se taide tai kielet, joita olet halunnut opiskella? Nyt on tilaisuus. Elämäsi on vain sun."eri vaiheita"
Vaihe 1: nainen luottaa miehen ja riskeeraa taloudellisen tulevaisuutensa kuten eläkkeensä hoitamalla yhteisiä lapsia
Vaihe 2: mies häipyy thaikkuihin ja naisen elämäntyö unohtuu
Mihin se muka erossa unohtuu? Miksi miehen pitäisi jäädä vain siksi, että toinen on ollut kotona lasten kanssa aiemmin? Mikä logiikka tossa on?
Toinen vaihtoehto on maksaa palkkaa ja eläkettä kotona olevalle.
Jos eroaa niin 50/50 ei ole reilu jako, kun naisen taloudellinen menetys on ollut massiivinen.
Toisen työn on yhteiskunta huomioinut nimittäin rahalla ja toisen ei.
Paskanmarjat! Sama kun kompensoisi erossa toisen työttömyyden.
Se kompensointi tapahtuu silloin kun se toinen on kotona eikä jälkeenpäin säälistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sait kuitenkin arvokkaimman, eli läheiset vuodet lasten kanssa.
Mutta tottahan se on, että mies käytti sinua.
Eikä käyttänyt. Ap uhriutuu nyt vaan. Elämässä on eri vaiheita vain. Ja nyt yksi sun elämänvaiheista on tullut päätökseen.
Mitä olet ap aina halunnut tehdä, mutta et ole pystynyt elämäntilanteen takia? Onko se taide tai kielet, joita olet halunnut opiskella? Nyt on tilaisuus. Elämäsi on vain sun."eri vaiheita"
Vaihe 1: nainen luottaa miehen ja riskeeraa taloudellisen tulevaisuutensa kuten eläkkeensä hoitamalla yhteisiä lapsia
Vaihe 2: mies häipyy thaikkuihin ja naisen elämäntyö unohtuu
Toisaalta lapset on jo aikuisia, että se lasten hoito on loppunut jo vuosia vuosia vuosia sitten.
Miten se vaikuttaa asiaan? Ajattelitko että se on reilua käyttää hyväksi jos hyväksikäytöstä on pari vuotta aikaa?
Mistä hyväksikäytöstä puhut?
Kuinka monen suomalaisen olet kuullut kompensoivan kummallakaan tyylillä? Eikä se mitään sääliä ole vaan reilu palkkio isosta työstä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se aloituksessa ihmetyttää, että lapset ovat miehen puolella.
Sesselläkin oli 3 aikuista lasta ja kaikki oli äitinsä puolella. Sesse jopa yritti hieman korjata lasten välejä isäänsä.
No erossa meillä isä manipuloi ja lahjoi lapset puolelleen. Yhdelle osti jopa maatilan. Olin tehnyt rahaa taloon koko avioliiton ajan ja mies piilotti yhteiset rahamme. No nyt vuosien myötä vain yksi lapsista on hänen puolellaan 😅
Ja ylpeänä tämän kerrot? Todella huonoa vanhemmuutta, jos lapset joutuvat valitsemaan puolensa.
Eiköhän ne lapset valitse ihan itse.
Eivät valitse. Lapset eivät valitse jompaa kumpaa vanhempaa koskaan ellei vanhemmat omalla käytöksellään sitä aiheuta.
Esimerkiksi väkivaltainen vanhempi on pelottava, ja häntä lapset karttavat. Pettäjä on epäkunnioittava ja epärehellinen, alkoholisti on epäluotettava addikti ja niin edelleen. Kyllä lapset osaavat itse tehdä valintoja, aikuisena varsinkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sait kuitenkin arvokkaimman, eli läheiset vuodet lasten kanssa.
Mutta tottahan se on, että mies käytti sinua.
Eikä käyttänyt. Ap uhriutuu nyt vaan. Elämässä on eri vaiheita vain. Ja nyt yksi sun elämänvaiheista on tullut päätökseen.
Mitä olet ap aina halunnut tehdä, mutta et ole pystynyt elämäntilanteen takia? Onko se taide tai kielet, joita olet halunnut opiskella? Nyt on tilaisuus. Elämäsi on vain sun."eri vaiheita"
Vaihe 1: nainen luottaa miehen ja riskeeraa taloudellisen tulevaisuutensa kuten eläkkeensä hoitamalla yhteisiä lapsia
Vaihe 2: mies häipyy thaikkuihin ja naisen elämäntyö unohtuu
Mihin se muka erossa unohtuu? Miksi miehen pitäisi jäädä vain siksi, että toinen on ollut kotona lasten kanssa aiemmin? Mikä logiikka tossa on?
Toinen vaihtoehto on maksaa palkkaa ja eläkettä kotona olevalle.
Jos eroaa niin 50/50 ei ole reilu jako, kun naisen taloudellinen menetys on ollut massiivinen.
Toisen työn on yhteiskunta huomioinut nimittäin rahalla ja toisen ei.
Paskanmarjat! Sama kun kompensoisi erossa toisen työttömyyden.
Se kompensointi tapahtuu silloin kun se toinen on kotona eikä jälkeenpäin säälistä.
Jos ei tunne kiitollisuutta, tai sääliä tai yhtään mitään muutakaan, ei sille voi mitään. Jotkut ihmiset ovat sellaisia, kiittämättämiä.
Rahalliseen korvaukseen on kuitenkin lain nojalla oikeus joissakin tapauksissa.
Vierailija kirjoitti:
Kuinka monen suomalaisen olet kuullut kompensoivan kummallakaan tyylillä? Eikä se mitään sääliä ole vaan reilu palkkio isosta työstä.
Jokainen järkevä kompensoi. Olin itse kotona 10 vuotta ja samaan aikaan moni ystävistäni myös. Ihan kaikki kompensoi, tietenkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuinka monen suomalaisen olet kuullut kompensoivan kummallakaan tyylillä? Eikä se mitään sääliä ole vaan reilu palkkio isosta työstä.
Jokainen järkevä kompensoi. Olin itse kotona 10 vuotta ja samaan aikaan moni ystävistäni myös. Ihan kaikki kompensoi, tietenkin.
Hyvä niin. Tiedoksi ettei kaikki toimi niin fiksusti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sait kuitenkin arvokkaimman, eli läheiset vuodet lasten kanssa.
Mutta tottahan se on, että mies käytti sinua.
Eikä käyttänyt. Ap uhriutuu nyt vaan. Elämässä on eri vaiheita vain. Ja nyt yksi sun elämänvaiheista on tullut päätökseen.
Mitä olet ap aina halunnut tehdä, mutta et ole pystynyt elämäntilanteen takia? Onko se taide tai kielet, joita olet halunnut opiskella? Nyt on tilaisuus. Elämäsi on vain sun."eri vaiheita"
Vaihe 1: nainen luottaa miehen ja riskeeraa taloudellisen tulevaisuutensa kuten eläkkeensä hoitamalla yhteisiä lapsia
Vaihe 2: mies häipyy thaikkuihin ja naisen elämäntyö unohtuu
Mihin se muka erossa unohtuu? Miksi miehen pitäisi jäädä vain siksi, että toinen on ollut kotona lasten kanssa aiemmin? Mikä logiikka tossa on?
Toinen vaihtoehto on maksaa palkkaa ja eläkettä kotona olevalle.
Jos eroaa niin 50/50 ei ole reilu jako, kun naisen taloudellinen menetys on ollut massiivinen.
Toisen työn on yhteiskunta huomioinut nimittäin rahalla ja toisen ei.
Paskanmarjat! Sama kun kompensoisi erossa toisen työttömyyden.
Se kompensointi tapahtuu silloin kun se toinen on kotona eikä jälkeenpäin säälistä.Jos ei tunne kiitollisuutta, tai sääliä tai yhtään mitään muutakaan, ei sille voi mitään. Jotkut ihmiset ovat sellaisia, kiittämättämiä.
Rahalliseen korvaukseen on kuitenkin lain nojalla oikeus joissakin tapauksissa.
No ei ole. Se että päätät jäädä kotiin, ei ole millään tavalla nostamassa sun ”erokorvausta” yli sen ”puolen”. Ei tietenkään ole! Eikä mikään muukaan.
Aika kusipäistä verrata kotiäidin TYÖTÄ työttömyyteen. Isompi työ siinä on kuin siirrellä hiirtä toimistolla
Hanki uhuru, osta sille auto ja muuta Senegaliin.
Jos nuorinkin lapsi on jo päälle 20-vuotias, niin mitä ihmettä siinä mamma jää kotiin palloilemaan. Töihin olisi voinut palata jo kymmenen vuotta sitten. Jos on opettajan pätevyys, niin kyllä töitä löytyy. Aluksi sijaisuuksia, ja kokemuksen kertyessä pidempiä pätkiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuinka monen suomalaisen olet kuullut kompensoivan kummallakaan tyylillä? Eikä se mitään sääliä ole vaan reilu palkkio isosta työstä.
Jokainen järkevä kompensoi. Olin itse kotona 10 vuotta ja samaan aikaan moni ystävistäni myös. Ihan kaikki kompensoi, tietenkin.
Hyvä niin. Tiedoksi ettei kaikki toimi niin fiksusti.
Sitten ei toimi. Turha on jälkikäteen ulista, jos ei.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sait kuitenkin arvokkaimman, eli läheiset vuodet lasten kanssa.
Mutta tottahan se on, että mies käytti sinua.
Eikä käyttänyt. Ap uhriutuu nyt vaan. Elämässä on eri vaiheita vain. Ja nyt yksi sun elämänvaiheista on tullut päätökseen.
Mitä olet ap aina halunnut tehdä, mutta et ole pystynyt elämäntilanteen takia? Onko se taide tai kielet, joita olet halunnut opiskella? Nyt on tilaisuus. Elämäsi on vain sun."eri vaiheita"
Vaihe 1: nainen luottaa miehen ja riskeeraa taloudellisen tulevaisuutensa kuten eläkkeensä hoitamalla yhteisiä lapsia
Vaihe 2: mies häipyy thaikkuihin ja naisen elämäntyö unohtuu
Vaihe 3: nainen pitää puolensa erossa ja aloittaa uuden, paremman elämän.
Erinomainen ratkaisu!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuinka monen suomalaisen olet kuullut kompensoivan kummallakaan tyylillä? Eikä se mitään sääliä ole vaan reilu palkkio isosta työstä.
Jokainen järkevä kompensoi. Olin itse kotona 10 vuotta ja samaan aikaan moni ystävistäni myös. Ihan kaikki kompensoi, tietenkin.
Hyvä niin. Tiedoksi ettei kaikki toimi niin fiksusti.
Sitten ei toimi. Turha on jälkikäteen ulista, jos ei.
Kyllä nämä jälkikäteen vaikuttavat, jos ei ole kompensoitu. Pesänjakajalla on paljon valtaa.
Toisin se on siellä teillä Moskovassa. Syödään kaalikeittoa ja juodaan votkaa koko elämä. Kukaan ei vaurastu. Persus leviää ja syylät kasvavat naamaan. Mutta liitto pysyy.