Lue keskustelun säännöt.
Annoin miehelleni 28 vuotta, kolme lasta ja oman urani. Nyt hän osti tyttäreni ikäiselle naiselle auton meidän rahoilla
04.05.2026 |
Olen 52-vuotias nainen ja ollut naimisissa mieheni, 55, kanssa 28 vuotta. Meillä on kolme aikuista lasta, 26-, 24- ja 21-vuotiaat. Jäin pois opettajan työstä, kun esikoisemme syntyi, jotta mieheni pystyi panostamaan uraansa. Hän oli jatkuvasti työmatkoilla, teki pitkää päivää ja minä hoidin käytännössä kaiken.
Ruoat, siivoukset, lasten harrastukset, lääkärikäynnit, vanhempiemme auttamisen, joulut, syntymäpäivät, laskut, kodin pyörittämisen, kaiken suunnittelun ja muistamisen. Pidin kodin kunnossa, kasvatin lapsemme, olin hänen tukenaan kahden irtisanomisen ja yhden vakavan terveyshuolen aikana. Katsoin jopa vuosia sormien läpi hänen "pitkiä työpäiviään".
Kuukausi sitten hän istutti minut keittiön pöydän ääreen ja sanoi haluavansa avioeron. Hän on kuulemma rakastunut 28-vuotiaaseen thainaiseen, joka on samaa ikäluokkaa kuin omat lapsemme. Hänen mukaansa en ole enää se iloinen ja heittäytyvä nainen, jonka kanssa hän meni naimisiin. Hän sanoi myös, että nyt kun lapset ovat muuttaneet pois kotoa, hän saa viimein elää omaa elämäänsä.
Sitten selvisi, että hän on vienyt tätä naista "työmatkoille" meidän yhteisellä luottokortillamme. Hän oli jopa ostanut naiselle auton ja selittänyt sen jonkinlaisena työstä annettuna ylimääräisenä palkkiona.
Nyt hän haluaa myydä talon, jonka me rakensimme yhdessä ja jota minä olen käytännössä pitänyt pystyssä vuosikymmeniä, jotta voisi muuttaa Thaimaaseen. Hänen mielestään omaisuus pitää vain jakaa puoliksi, koska "hänhän ne rahat ansaitsi". Poikamme laittoi minulle viestin, että minun pitäisi antaa isän olla onnellinen, koska isä on kuulemma ollut vuosia onneton. Hän kirjoitti, että olin aina niin keskittynyt lapsiin. Tyttäremme ei suostu edes puhumaan minulle, koska hänen mielestään olen katkera ja mustasukkainen.
Olen 52. Minulla ei ole ammattia, johon voisin noin vain palata. Minulla on stressistä johtuvia terveysongelmia, mutta lääkärissä ne kuitataan lähinnä vaihdevuosioireiksi. Ja nyt minun pitäisi aloittaa alusta, ehkä puolella siitä, mitä meillä on, samaan aikaan kun hän rakentaa uutta elämää naisen kanssa, joka voisi iältään olla meidän lapsemme.
Ylireagoinko minä, kun olen aivan raivoissani enkä suostu leikkimään mitään sovinnollista eroa tämän jälkeen? Annat koko elämäsi miehelle ja perheelle, ja lopulta jäät itse tyhjän päälle.
Jos olet pitkässä liitossa, avaa oma pankkitili ja pidä tärkeät paperit tallessa jo tänään. Kunpa joku olisi sanonut tämän minulle ajoissa.
Kommentit (719)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuinka monen suomalaisen olet kuullut kompensoivan kummallakaan tyylillä? Eikä se mitään sääliä ole vaan reilu palkkio isosta työstä.
Jokainen järkevä kompensoi. Olin itse kotona 10 vuotta ja samaan aikaan moni ystävistäni myös. Ihan kaikki kompensoi, tietenkin.
Hyvä niin. Tiedoksi ettei kaikki toimi niin fiksusti.
Sitten ei toimi. Turha on jälkikäteen ulista, jos ei.
Kyllä nämä jälkikäteen vaikuttavat, jos ei ole kompensoitu. Pesänjakajalla on paljon valtaa.
Kerropas miksi se ”pesänjakaja” kompensoisi tuon erossa ja keikauttaisi vaikkapa nyt aplle yli sen ”tasajaon”? Ei tapahdu kuuna päivänä.
Perehdy asiaan.
Ei kuule kyllä se nyt olet sinä, jonka pitää tutustua asiaan. Olet joko ymmärtänyt jotain todella väärin tai trollaat.
Kohtuullistaminen (eli osituksen sovittelu) ei koskaan tarkoita sitä, että varakkaampi puoliso velvoitettaisiin maksamaan vielä lisää tasinkoa eli antamaan omastaan enemmän kuin puolet.
Ja tämä on niin fakta kuin olla voi!Kiitos. Kerropa tuo eksälleni, joka vaatii minua maksamaan avio-oikeuden alaisesta omaisuudesta reilusti enemmän kuin puolet juuri kohtuullistamisen perusteella. Minulla on noin kymmenkertainen omaisuus häneen verrattuna, mutta se on avio-oikeuden ulkopuolista omaisuutta.
Ai niin, mutta hänelläpä on käytössään juristi. Mitä sinä et ole.
Älä jaksa enää hourailla tähän kun et tiedä mistä puhut.
Et edes puhu samasta tilanteesta ja silti päätit ulista. Teillä kyse on avio-oikeuden ulkopuolisesta omaisuudesta, joka riitauttamalla voidaankin katsoa avio-oikeuteen kuuluvaksi. Ja se on ihan eri asia se! Avioehto juuri tämän vuoksi liittyy oleellisesti näihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuinka monen suomalaisen olet kuullut kompensoivan kummallakaan tyylillä? Eikä se mitään sääliä ole vaan reilu palkkio isosta työstä.
Jokainen järkevä kompensoi. Olin itse kotona 10 vuotta ja samaan aikaan moni ystävistäni myös. Ihan kaikki kompensoi, tietenkin.
Hyvä niin. Tiedoksi ettei kaikki toimi niin fiksusti.
Sitten ei toimi. Turha on jälkikäteen ulista, jos ei.
Kyllä nämä jälkikäteen vaikuttavat, jos ei ole kompensoitu. Pesänjakajalla on paljon valtaa.
Kerropas miksi se ”pesänjakaja” kompensoisi tuon erossa ja keikauttaisi vaikkapa nyt aplle yli sen ”tasajaon”? Ei tapahdu kuuna päivänä.
Perehdy asiaan.
Ei kuule kyllä se nyt olet sinä, jonka pitää tutustua asiaan. Olet joko ymmärtänyt jotain todella väärin tai trollaat.
Kohtuullistaminen (eli osituksen sovittelu) ei koskaan tarkoita sitä, että varakkaampi puoliso velvoitettaisiin maksamaan vielä lisää tasinkoa eli antamaan omastaan enemmän kuin puolet.
Ja tämä on niin fakta kuin olla voi!Kiitos. Kerropa tuo eksälleni, joka vaatii minua maksamaan avio-oikeuden alaisesta omaisuudesta reilusti enemmän kuin puolet juuri kohtuullistamisen perusteella. Minulla on noin kymmenkertainen omaisuus häneen verrattuna, mutta se on avio-oikeuden ulkopuolista omaisuutta.
Ai niin, mutta hänelläpä on käytössään juristi. Mitä sinä et ole.
Älä jaksa enää hourailla tähän kun et tiedä mistä puhut.
Saahan sitä vaatia, mutta ei tule tapahtumaan. Ja tiedän tämän tasan tarkkaan, joten hukkaan menee sun isottelusi.
Olen tässä nimenomaisess tapauksessa sinun kanssasi samaa mieltä, että ei pitäisi mennä noin. Mutta näin voi kuitenkin käydä. Ositusta soviteltaessa otetaan huomioon hyvin monenlaisia asioita.
En tiedä mihin viittaat isottelulla.
Ai niin, mutta hänelläpä on käytössään juristi. Mitä sinä et ole.
Älä jaksa enää hourailla tähän kun et tiedä mistä puhut.
Eikä voi käydä. Omaisuutesi voidaan katsoa avio-oikeuteen kuuluvaksi joo, mutta se on eri juttu se.
Keksitty juttu. Toivoin ettei olisi. Naisen, pahan sukupuolen edustajan, perikato on aina ilon aihe.
Jos tuo on totta, niin oudoksun lasten reaktiota.
On olemassa sanonta, että elämässä ei kannata panostaa mihinkään kuin sen verran mitä on valmis häviämään. Etenkään toisen varaan ei voi laskea mitään. Ole nyt onnellinen, että pääset tuollaisesta miehestä eroon. Katkeruus ei johda kuin oman stressitasosi nousuun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole koskaan tajunnu ttuota asetelmaa, mieshän siinä antaa ihan samanlain 28 vuotta naiselle, raataa niska limassa töitä että toinen voi loisia kotona.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuinka monen suomalaisen olet kuullut kompensoivan kummallakaan tyylillä? Eikä se mitään sääliä ole vaan reilu palkkio isosta työstä.
Jokainen järkevä kompensoi. Olin itse kotona 10 vuotta ja samaan aikaan moni ystävistäni myös. Ihan kaikki kompensoi, tietenkin.
Hyvä niin. Tiedoksi ettei kaikki toimi niin fiksusti.
Sitten ei toimi. Turha on jälkikäteen ulista, jos ei.
Kyllä nämä jälkikäteen vaikuttavat, jos ei ole kompensoitu. Pesänjakajalla on paljon valtaa.
Kerropas miksi se ”pesänjakaja” kompensoisi tuon erossa ja keikauttaisi vaikkapa nyt aplle yli sen ”tasajaon”? Ei tapahdu kuuna päivänä.
Perehdy asiaan.
Ei kuule kyllä se nyt olet sinä, jonka pitää tutustua asiaan. Olet joko ymmärtänyt jotain todella väärin tai trollaat.
Kohtuullistaminen (eli osituksen sovittelu) ei koskaan tarkoita sitä, että varakkaampi puoliso velvoitettaisiin maksamaan vielä lisää tasinkoa eli antamaan omastaan enemmän kuin puolet.
Ja tämä on niin fakta kuin olla voi!Kiitos. Kerropa tuo eksälleni, joka vaatii minua maksamaan avio-oikeuden alaisesta omaisuudesta reilusti enemmän kuin puolet juuri kohtuullistamisen perusteella. Minulla on noin kymmenkertainen omaisuus häneen verrattuna, mutta se on avio-oikeuden ulkopuolista omaisuutta.
Ai niin, mutta hänelläpä on käytössään juristi. Mitä sinä et ole.
Älä jaksa enää hourailla tähän kun et tiedä mistä puhut.
Et edes puhu samasta tilanteesta ja silti päätit ulista. Teillä kyse on avio-oikeuden ulkopuolisesta omaisuudesta, joka riitauttamalla voidaankin katsoa avio-oikeuteen kuuluvaksi. Ja se on ihan eri asia se! Avioehto juuri tämän vuoksi liittyy oleellisesti näihin.
Ei meillä ole avioehtoa. Sinä olet amatööri.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On olemassa sanonta, että elämässä ei kannata panostaa mihinkään kuin sen verran mitä on valmis häviämään. Etenkään toisen varaan ei voi laskea mitään. Ole nyt onnellinen, että pääset tuollaisesta miehestä eroon. Katkeruus ei johda kuin oman stressitasosi nousuun.
Tuo on tietysti hyvä periaate, jos on pelaaja. Ihmissuhteet eivät ole peliä.
Kun on vanhempi, jolla on lapsia ja niillä lapsilla tarpeita, niin vanhempi tekee kaikkensa. Rakastaessa jotain tekee kaikkensa. Jos eläisi laskelmoiden, elämä ei olisi kovinkaan arvokasta. Silloin se päätyy helposti tuollaiseen hyötysuhteeseen thaimaalaisen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Jos tuo on totta, niin oudoksun lasten reaktiota.
Minä en. Tottakai he haluavat isänsä olevan onnellinen. Mistä tuo katkeruus kumpuaa ja lapsetkin pitää siihen sotkea?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitähän tuolle aloittajan porukalle kuuluu?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On olemassa sanonta, että elämässä ei kannata panostaa mihinkään kuin sen verran mitä on valmis häviämään. Etenkään toisen varaan ei voi laskea mitään. Ole nyt onnellinen, että pääset tuollaisesta miehestä eroon. Katkeruus ei johda kuin oman stressitasosi nousuun.
Tuo on tietysti hyvä periaate, jos on pelaaja. Ihmissuhteet eivät ole peliä.
Kun on vanhempi, jolla on lapsia ja niillä lapsilla tarpeita, niin vanhempi tekee kaikkensa. Rakastaessa jotain tekee kaikkensa. Jos eläisi laskelmoiden, elämä ei olisi kovinkaan arvokasta. Silloin se päätyy helposti tuollaiseen hyötysuhteeseen thaimaalaisen kanssa.
Kuuntele itseäsi hyvä ihminen. Ensin puhut niin kauniisti ihmissuhteesta ja päädyt sanomaan suhdetta thaimaalaiseen hyötysuhteeksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos tuo on totta, niin oudoksun lasten reaktiota.
Minä en. Lapset kiukuttelevat sille, jonka kanssa suhde on turvallinen ja jolla on kapasiteettia ottaa vastaan lasten tunteita.
Mieshän vaikuttaa ihan lapselta itsekin. Joku ikäkriisi menossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuinka monen suomalaisen olet kuullut kompensoivan kummallakaan tyylillä? Eikä se mitään sääliä ole vaan reilu palkkio isosta työstä.
Jokainen järkevä kompensoi. Olin itse kotona 10 vuotta ja samaan aikaan moni ystävistäni myös. Ihan kaikki kompensoi, tietenkin.
Hyvä niin. Tiedoksi ettei kaikki toimi niin fiksusti.
Sitten ei toimi. Turha on jälkikäteen ulista, jos ei.
Kyllä nämä jälkikäteen vaikuttavat, jos ei ole kompensoitu. Pesänjakajalla on paljon valtaa.
Kerropas miksi se ”pesänjakaja” kompensoisi tuon erossa ja keikauttaisi vaikkapa nyt aplle yli sen ”tasajaon”? Ei tapahdu kuuna päivänä.
Perehdy asiaan.
Ei kuule kyllä se nyt olet sinä, jonka pitää tutustua asiaan. Olet joko ymmärtänyt jotain todella väärin tai trollaat.
Kohtuullistaminen (eli osituksen sovittelu) ei koskaan tarkoita sitä, että varakkaampi puoliso velvoitettaisiin maksamaan vielä lisää tasinkoa eli antamaan omastaan enemmän kuin puolet.
Ja tämä on niin fakta kuin olla voi!Kiitos. Kerropa tuo eksälleni, joka vaatii minua maksamaan avio-oikeuden alaisesta omaisuudesta reilusti enemmän kuin puolet juuri kohtuullistamisen perusteella. Minulla on noin kymmenkertainen omaisuus häneen verrattuna, mutta se on avio-oikeuden ulkopuolista omaisuutta.
Ai niin, mutta hänelläpä on käytössään juristi. Mitä sinä et ole.
Älä jaksa enää hourailla tähän kun et tiedä mistä puhut.
Et edes puhu samasta tilanteesta ja silti päätit ulista. Teillä kyse on avio-oikeuden ulkopuolisesta omaisuudesta, joka riitauttamalla voidaankin katsoa avio-oikeuteen kuuluvaksi. Ja se on ihan eri asia se! Avioehto juuri tämän vuoksi liittyy oleellisesti näihin.
Ei meillä ole avioehtoa. Sinä olet amatööri.
Väitettiinkö että on?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tyypillinen tradwife-ansa, johon ei pidä tuudittautua. Oma työ, omat ystävät, omat rahat ja terve maalaisjärki, ettei mikään liitto välttämättä ole ikuinen. Ihmisten tarpeet ja toiveet muuttuu. Hyvä tilanne, kun saa eron jäljeen asiat kuntoon. Sijaisuuksia tai työvoimakoulutus eri alalle. Siitä se lähtee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuinka monen suomalaisen olet kuullut kompensoivan kummallakaan tyylillä? Eikä se mitään sääliä ole vaan reilu palkkio isosta työstä.
Jokainen järkevä kompensoi. Olin itse kotona 10 vuotta ja samaan aikaan moni ystävistäni myös. Ihan kaikki kompensoi, tietenkin.
Hyvä niin. Tiedoksi ettei kaikki toimi niin fiksusti.
Sitten ei toimi. Turha on jälkikäteen ulista, jos ei.
Kyllä nämä jälkikäteen vaikuttavat, jos ei ole kompensoitu. Pesänjakajalla on paljon valtaa.
Kerropas miksi se ”pesänjakaja” kompensoisi tuon erossa ja keikauttaisi vaikkapa nyt aplle yli sen ”tasajaon”? Ei tapahdu kuuna päivänä.
Perehdy asiaan.
Ei kuule kyllä se nyt olet sinä, jonka pitää tutustua asiaan. Olet joko ymmärtänyt jotain todella väärin tai trollaat.
Kohtuullistaminen (eli osituksen sovittelu) ei koskaan tarkoita sitä, että varakkaampi puoliso velvoitettaisiin maksamaan vielä lisää tasinkoa eli antamaan omastaan enemmän kuin puolet.
Ja tämä on niin fakta kuin olla voi!Kiitos. Kerropa tuo eksälleni, joka vaatii minua maksamaan avio-oikeuden alaisesta omaisuudesta reilusti enemmän kuin puolet juuri kohtuullistamisen perusteella. Minulla on noin kymmenkertainen omaisuus häneen verrattuna, mutta se on avio-oikeuden ulkopuolista omaisuutta.
Ai niin, mutta hänelläpä on käytössään juristi. Mitä sinä et ole.
Älä jaksa enää hourailla tähän kun et tiedä mistä puhut.
Et edes puhu samasta tilanteesta ja silti päätit ulista. Teillä kyse on avio-oikeuden ulkopuolisesta omaisuudesta, joka riitauttamalla voidaankin katsoa avio-oikeuteen kuuluvaksi. Ja se on ihan eri asia se! Avioehto juuri tämän vuoksi liittyy oleellisesti näihin.
Ei meillä ole avioehtoa. Sinä olet amatööri.
Ni mitä sä sitten valitat, jos et ole suojannut omaisuuttasi? Ja exäsi ei tule saamaan haluamaansa, jos se muka olisi yli tuon puolen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On olemassa sanonta, että elämässä ei kannata panostaa mihinkään kuin sen verran mitä on valmis häviämään. Etenkään toisen varaan ei voi laskea mitään. Ole nyt onnellinen, että pääset tuollaisesta miehestä eroon. Katkeruus ei johda kuin oman stressitasosi nousuun.
Tuo on tietysti hyvä periaate, jos on pelaaja. Ihmissuhteet eivät ole peliä.
Kun on vanhempi, jolla on lapsia ja niillä lapsilla tarpeita, niin vanhempi tekee kaikkensa. Rakastaessa jotain tekee kaikkensa. Jos eläisi laskelmoiden, elämä ei olisi kovinkaan arvokasta. Silloin se päätyy helposti tuollaiseen hyötysuhteeseen thaimaalaisen kanssa.
Kuuntele itseäsi hyvä ihminen. Ensin puhut niin kauniisti ihmissuhteesta ja päädyt sanomaan suhdetta thaimaalaiseen hyötysuhteeksi.
No sehän on hyötysuhde, joka perustuu vahvaan taloudelliseen epätasa-arvoon.
Miksi luulet, että ihmiset tulevat Thaimaasta Suomeen poimimaan marjoja nälkäpalkalla? Suomen kauniin luonnon vuoksi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On olemassa sanonta, että elämässä ei kannata panostaa mihinkään kuin sen verran mitä on valmis häviämään. Etenkään toisen varaan ei voi laskea mitään. Ole nyt onnellinen, että pääset tuollaisesta miehestä eroon. Katkeruus ei johda kuin oman stressitasosi nousuun.
Tuo on tietysti hyvä periaate, jos on pelaaja. Ihmissuhteet eivät ole peliä.
Kun on vanhempi, jolla on lapsia ja niillä lapsilla tarpeita, niin vanhempi tekee kaikkensa. Rakastaessa jotain tekee kaikkensa. Jos eläisi laskelmoiden, elämä ei olisi kovinkaan arvokasta. Silloin se päätyy helposti tuollaiseen hyötysuhteeseen thaimaalaisen kanssa.
Kuuntele itseäsi hyvä ihminen. Ensin puhut niin kauniisti ihmissuhteesta ja päädyt sanomaan suhdetta thaimaalaiseen hyötysuhteeksi.
No sehän on hyötysuhde, joka perustuu vahvaan taloudelliseen epätasa-arvoon.
Miksi luulet, että ihmiset tulevat Thaimaasta Suomeen poimimaan marjoja nälkäpalkalla? Suomen kauniin luonnon vuoksi?
Tai sitten ei. Tuli ihminen mistä vain ja miksi vain, he saavat kyllä rakastua. Vai eikö? Aika ra sis ti nen taidat olla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On olemassa sanonta, että elämässä ei kannata panostaa mihinkään kuin sen verran mitä on valmis häviämään. Etenkään toisen varaan ei voi laskea mitään. Ole nyt onnellinen, että pääset tuollaisesta miehestä eroon. Katkeruus ei johda kuin oman stressitasosi nousuun.
Tuo on tietysti hyvä periaate, jos on pelaaja. Ihmissuhteet eivät ole peliä.
Kun on vanhempi, jolla on lapsia ja niillä lapsilla tarpeita, niin vanhempi tekee kaikkensa. Rakastaessa jotain tekee kaikkensa. Jos eläisi laskelmoiden, elämä ei olisi kovinkaan arvokasta. Silloin se päätyy helposti tuollaiseen hyötysuhteeseen thaimaalaisen kanssa.
Kuuntele itseäsi hyvä ihminen. Ensin puhut niin kauniisti ihmissuhteesta ja päädyt sanomaan suhdetta thaimaalaiseen hyötysuhteeksi.
No sehän on hyötysuhde, joka perustuu vahvaan taloudelliseen epätasa-arvoon.
Miksi luulet, että ihmiset tulevat Thaimaasta Suomeen poimimaan marjoja nälkäpalkalla? Suomen kauniin luonnon vuoksi?
Tai sitten ei. Tuli ihminen mistä vain ja miksi vain, he saavat kyllä rakastua. Vai eikö? Aika ra sis ti nen taidat olla.
Valikoivasti sinisilmäinen saa myös olla.
Hyötyä toisen ihmisen huonosta taloudellisesta asemasta ja kertoa itselleen, että se on rakkautta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On olemassa sanonta, että elämässä ei kannata panostaa mihinkään kuin sen verran mitä on valmis häviämään. Etenkään toisen varaan ei voi laskea mitään. Ole nyt onnellinen, että pääset tuollaisesta miehestä eroon. Katkeruus ei johda kuin oman stressitasosi nousuun.
Tuo on tietysti hyvä periaate, jos on pelaaja. Ihmissuhteet eivät ole peliä.
Kun on vanhempi, jolla on lapsia ja niillä lapsilla tarpeita, niin vanhempi tekee kaikkensa. Rakastaessa jotain tekee kaikkensa. Jos eläisi laskelmoiden, elämä ei olisi kovinkaan arvokasta. Silloin se päätyy helposti tuollaiseen hyötysuhteeseen thaimaalaisen kanssa.
Tarkoituksena on, että elämässä jokainen suojaa selustansa, koska ihan kaiken voi menettää. Ne, jotka eivät tajua näin tehdä, kun menetys (työpaikka lähtee alta, läheinen kuolee, avioero) osuu kohdalle nimenomaan katkeroituvat koko loppuelämäksi, tappavat jonkun tai vetävät itsensä jojoon. On parempi jo etukäteen ymmärtää, että täällä ei ole mitään pysyvää ja vaikka joku asia tuntuu epäreilulta, vaikealta tai ylitsepääsemättömältä, niin kaikesta lopulta pääsee yli.
Olen tässä nimenomaisess tapauksessa sinun kanssasi samaa mieltä, että ei pitäisi mennä noin. Mutta näin voi kuitenkin käydä. Ositusta soviteltaessa otetaan huomioon hyvin monenlaisia asioita.
En tiedä mihin viittaat isottelulla.