Lue keskustelun säännöt.
Henkinen väkivalta?
04.05.2026 |
Sietäisitkö sitä, jos mies riidan yhteydessä painaisi läppärisi kannen kiinni kun teet töitä, ottaisi tuolin altasi, taputtaisi käsiään kovaa kasvojesi edessä. Jos näin on tapahtunut 1-2 kertaa ja muuten kaikki on todella hyvin? Teillä olisi ihan mahtavaa yhdessä, kaikin puolin.
En tiedä mitä ajatella.
Kommentit (52)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies kuvittelee että uhkaamalla voi kostaa ja yrittää pitää varpaillaan. Hän on salakavala ja vähän häiriintynyt. Ei osaa kertoa mikä vaivaa, mikä on miesten yleinen ongelma.
Joo, just näin! Miehen syy! Kun kaksi riitelee on vika molemmissa paitsi miehen ja naisen välillä! Amaootta!
"Joo, just näin! Miehen syy! Kun kaksi riitelee on vika molemmissa paitsi miehen ja naisen välillä! Amaootta!"
Kuvitteletko todella että väkivalta on koskaan ok ja oikeutettu jollain mitä toinen tekee??
Kyllä on oikeus puolustaa itseään
"Kyllä on oikeus puolustaa itseään"
Puolustaa miltä?? jos toinen tekee töitä, tai nukkumaanmennessä on tullut riitaa ja kumppani makaa siinä sängyssä, keskustellen.
Miltä mies silloin puolustaa itseään kun hän käyttäytyy uhkaavasti. Miksi puolustat väkivallan käyttäjää??
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies kuvittelee että uhkaamalla voi kostaa ja yrittää pitää varpaillaan. Hän on salakavala ja vähän häiriintynyt. Ei osaa kertoa mikä vaivaa, mikä on miesten yleinen ongelma.
Joo, just näin! Miehen syy! Kun kaksi riitelee on vika molemmissa paitsi miehen ja naisen välillä! Amaootta!
"Joo, just näin! Miehen syy! Kun kaksi riitelee on vika molemmissa paitsi miehen ja naisen välillä! Amaootta!"
Kuvitteletko todella että väkivalta on koskaan ok ja oikeutettu jollain mitä toinen tekee??
Kyllä on oikeus puolustaa itseään
"Kyllä on oikeus puolustaa itseään"
Puolustaa miltä?? jos toinen tekee töitä, tai nukkumaanmennessä on tullut riitaa ja kumppani makaa siinä sängyssä, keskustellen.
Miltä mies silloin puolustaa itseään kun hän käyttäytyy uhkaavasti. Miksi puolustat väkivallan käyttäjää??
Niin. Vastasin kysymykseesi. Kysymys on laadultaan yleisluontoinen. Joten vastaus on kyllä on oikeus puolustaa itseään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuossa
A) rikotaan sinun rajojasi
B) osoitetaan omaa voimaa
C) osoitetaan halveksuntaa, koska voiman osoituksem kautta nostaa itseään jalustalle.
Ei, en sietäisi. Mutta mikä minä olen mitään sanomaan, koska siedin tuollaista 25 vuotta. Vasta Alppi-hylkäämisartikkeleiden kautta ymmärsin, mitä olen saanut kokea. En ymmärtänyt aiemmin, koska ongelmat liittyi vain riitoihin.Mitä siis tarkoitat? Mitä teit?
Mitä minä tein? Olin 25 vuotta oikea 50-luvun pikkuvaimo. Miellytin ja vielä enemmän miellytin miestä. Pahimmat riidat ja Alppi-hylkäämiset oli ensimmäisten 10 vuoden aikana, kun vielä uskaltauduin olemaan miehen kanssa eri mieltä.
Olen soimannut itseäni siitä, että en pitänyt omasta tahdostani kiinni, koska siinä hävitin itseni. En lopulta enää tunnistanut tunteitani ja tarpeitani. Oli vain mies ja muiden tarpeet. Mutta niin siinä käy, kun haluaa välttää riidat.
Lopetin miellyttämisen avioeron jälkeen. Aloin elämään lasten kanssa sitä elämää, mitä itse halusin. Sehän suututti miestä, koska ei enää pystynyt kontrolloimaan. Mitä silloin tein? Kirjoitin miehelle, että minä uskon asian olevan x ja siksi teen y. Alkoi vuosien haukkuminen, joka päättyi sinä päivänä, kun kuopus täytti 18 v.Olisi kiinnostavaa kuulla miehesi näkökulma. Ihmetyttää, että joku kirjoitus avasi ymmärryksesi? Eikö oma järkesi ja omatuntosi riitä?
Älä turhaan viitsi yrittää. Halveksuntasi ei tehoa minuun. Edelleen kirjoitustapasi kertoo vain ja ainoastaan sinusta - ei minusta.
Tästä tulee minulle mieleen useampi vastakysymys, mutta en kysy niitä. En halua vajota samalle tasolle sinun kanssasi.
sama
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuossa
A) rikotaan sinun rajojasi
B) osoitetaan omaa voimaa
C) osoitetaan halveksuntaa, koska voiman osoituksem kautta nostaa itseään jalustalle.
Ei, en sietäisi. Mutta mikä minä olen mitään sanomaan, koska siedin tuollaista 25 vuotta. Vasta Alppi-hylkäämisartikkeleiden kautta ymmärsin, mitä olen saanut kokea. En ymmärtänyt aiemmin, koska ongelmat liittyi vain riitoihin.Mitä siis tarkoitat? Mitä teit?
Mitä minä tein? Olin 25 vuotta oikea 50-luvun pikkuvaimo. Miellytin ja vielä enemmän miellytin miestä. Pahimmat riidat ja Alppi-hylkäämiset oli ensimmäisten 10 vuoden aikana, kun vielä uskaltauduin olemaan miehen kanssa eri mieltä.
Olen soimannut itseäni siitä, että en pitänyt omasta tahdostani kiinni, koska siinä hävitin itseni. En lopulta enää tunnistanut tunteitani ja tarpeitani. Oli vain mies ja muiden tarpeet. Mutta niin siinä käy, kun haluaa välttää riidat.
Lopetin miellyttämisen avioeron jälkeen. Aloin elämään lasten kanssa sitä elämää, mitä itse halusin. Sehän suututti miestä, koska ei enää pystynyt kontrolloimaan. Mitä silloin tein? Kirjoitin miehelle, että minä uskon asian olevan x ja siksi teen y. Alkoi vuosien haukkuminen, joka päättyi sinä päivänä, kun kuopus täytti 18 v.Olisi kiinnostavaa kuulla miehesi näkökulma. Ihmetyttää, että joku kirjoitus avasi ymmärryksesi? Eikö oma järkesi ja omatuntosi riitä?
Älä turhaan viitsi yrittää. Halveksuntasi ei tehoa minuun. Edelleen kirjoitustapasi kertoo vain ja ainoastaan sinusta - ei minusta.
Tästä tulee minulle mieleen useampi vastakysymys, mutta en kysy niitä. En halua vajota samalle tasolle sinun kanssasi.
sama
Viittaus miehen näkökulmaan on ymmärrettävä jos haluaa ymmärtää asian oikein. En halveksu vaan nimenomaan korostan ihmisen valmiiksi omaamaa kyvykkyyttä. Se on riittävä. Yritin rohkaista, ettei hän käpertyisi valheeseen omasta riittämättömyydestä ja kyvyttömyydestä. Minua epäluuloisena ja analyyttisena ihmisenä kiinnostaisi tietää mitä ap mielestään hyötyi kun teki niinkuin teki. Ei se mulle toki kuulu, mutta jos tietäisin osaisin neuvoa ehkä hyvästikin. Mene ja tiefä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuossa
A) rikotaan sinun rajojasi
B) osoitetaan omaa voimaa
C) osoitetaan halveksuntaa, koska voiman osoituksem kautta nostaa itseään jalustalle.
Ei, en sietäisi. Mutta mikä minä olen mitään sanomaan, koska siedin tuollaista 25 vuotta. Vasta Alppi-hylkäämisartikkeleiden kautta ymmärsin, mitä olen saanut kokea. En ymmärtänyt aiemmin, koska ongelmat liittyi vain riitoihin.Mitä siis tarkoitat? Mitä teit?
Mitä minä tein? Olin 25 vuotta oikea 50-luvun pikkuvaimo. Miellytin ja vielä enemmän miellytin miestä. Pahimmat riidat ja Alppi-hylkäämiset oli ensimmäisten 10 vuoden aikana, kun vielä uskaltauduin olemaan miehen kanssa eri mieltä.
Olen soimannut itseäni siitä, että en pitänyt omasta tahdostani kiinni, koska siinä hävitin itseni. En lopulta enää tunnistanut tunteitani ja tarpeitani. Oli vain mies ja muiden tarpeet. Mutta niin siinä käy, kun haluaa välttää riidat.
Lopetin miellyttämisen avioeron jälkeen. Aloin elämään lasten kanssa sitä elämää, mitä itse halusin. Sehän suututti miestä, koska ei enää pystynyt kontrolloimaan. Mitä silloin tein? Kirjoitin miehelle, että minä uskon asian olevan x ja siksi teen y. Alkoi vuosien haukkuminen, joka päättyi sinä päivänä, kun kuopus täytti 18 v.Olisi kiinnostavaa kuulla miehesi näkökulma. Ihmetyttää, että joku kirjoitus avasi ymmärryksesi? Eikö oma järkesi ja omatuntosi riitä?
Älä turhaan viitsi yrittää. Halveksuntasi ei tehoa minuun. Edelleen kirjoitustapasi kertoo vain ja ainoastaan sinusta - ei minusta.
Tästä tulee minulle mieleen useampi vastakysymys, mutta en kysy niitä. En halua vajota samalle tasolle sinun kanssasi.
sama
Viittaus miehen näkökulmaan on ymmärrettävä jos haluaa ymmärtää asian oikein. En halveksu vaan nimenomaan korostan ihmisen valmiiksi omaamaa kyvykkyyttä. Se on riittävä. Yritin rohkaista, ettei hän käpertyisi valheeseen omasta riittämättömyydestä ja kyvyttömyydestä. Minua epäluuloisena ja analyyttisena ihmisenä kiinnostaisi tietää mitä ap mielestään hyötyi kun teki niinkuin teki. Ei se mulle toki kuulu, mutta jos tietäisin osaisin neuvoa ehkä hyvästikin. Mene ja tiefä
Yleisesti ihminen (kuten en minäkään aiemmin) ei pysty näkemään omaa osuuttaan tilanteessa. Silmät avautuvat vasta jälkikäteen.
Koko tilannehan syntyy tuttuudesta. Käyttäytymismalleihin on jo saatu äidinmaidossa. Siksi alkoholistin lapsi nai alkoholistin ja väkivaltaisen lapsi nai väkivaltaisen. Minun isäni oli dominoiva ja äiti sanoi aina, että tärkeintä on säilyttää rauha talossa.
Lisäksi henkiseen väkivaltaan kuuluu kylmä-kuuma-leikki. Eihän kukaan pysy suhteessa, joka on jatkuvasti läpimätä. Suhde jatkuu, koska väkivallan kehä: paine kasvaa - purkautuu väkivaltana - pyydetään anteeksi - leppoisaa aikaa - paine kasvaa jne. Suhde jatkuu, koska välillä on tosi mukavaa ja tosi kivaa. Sitä unohtaa, mitä välillä tapahtuu. Ap:kin mainitsee tästä.
Omalta kohdaltani yksi suurin ongelmani oli uskominen toisen ihmisen hyvyyteen: uskon, että toinen haluaa minulle hyvää. Ymmärsin huonoa käytöstä. Selitin sen pois. Sekä myös se, että ajattelin olevani niin vahva, ettei minuun sanan säilät satu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En sietäisi. Tuo on niin alistavaa ja epäkunnioittavaa käytöstä, että lähtisin heti. Tuosta ei seuraa mitään hyvää.
Mutta mitä hyvää siitä seurausikaan jos apsu korjaisi omaa köytöstään? Hmmm? Mene ja tiedä?
Totta! Paistinpannulla voisi huitoa tai ehkä tehdä saman tempun miehelle...
Ei! oikeasti jos tilanteen haluaa korjata täytyy asioille jtn tehdä. En tunne apsua enkä väitettyä miestä. Neuvon apsua hän kun tuli paikalle tarinoimaan. Ei kannata lähteä kuohuttavan kuuloiseen juttuun mukaan kun ei tiedä kaikkea. Viisainta on neuvoa rakentavasti eikä alkaa kärjistää asiaa
Tiedoksi, sä oot sekaisin. Ihan vinkkinä, että loputon ymmärtäminen ei ole se ratkaisu eikä omien rajojen rikkominen. Kyllähän sillä saa hetken rauhaa, jos toimii niinkuin toinen haluaa, mutta mikään ratkaisu se ei ole. Tuollainen mies keksii lopulta riidan siitä, että katsoit väärällä silmällä huonekasvia. Tuollainen ymmärtäjä äitini oli ja lopputuloksena toiselle lapselle vakava mielenterveyshäiriö sairaseläke ja toiselle lapselle mielenterveysdiagnoosi.
Siirtäisin miehen ulkoruokintaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Siirtäisin miehen ulkoruokintaan.
Niinkö pystyisit, jos mies on 95 % ajasta unelmiesi mies, mutta muutaman viikon välein tapahtuu noin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siirtäisin miehen ulkoruokintaan.
Niinkö pystyisit, jos mies on 95 % ajasta unelmiesi mies, mutta muutaman viikon välein tapahtuu noin?
No eihän tuo ole unelmien mies. Nyt tsemppaa 95 % ajasta, mutta tulevaisuudessa käytös kääntyy toisin päin. Ja ap on koukussa! Aina toivoo, että tulee parempia aikoja ja niihän tulee! Mitä törkeämmin ja huonommin mies kohtee sitä paremmalta ne paremmat ajat tuntuvat, oikein endorfiinit nousee tappiin ja ollaan niin rakastuneita. Kierre on valmis molemmille. Joskus olen kuullut sanottavan, että väkivaltaisen suhteet riippuvuus on verrattavissa huumeriippuvuuteen.
Ja sitten sille miesymmärtäjälle. Joo, on totta, että miehellä on oma historiansa miksi se on väkivaltainen ja miksi hän ei osaa hallita omia tunteitaan. MIehen pitäisi hakeutua välittömästi itse hoitoon ja lopettaa luultavammin epätyydyttävä parisuhteensa. Mies koukussa huonoon parisuhteeseensa kun muuta ei osaa ja työkaluja omaan itseensä ja tunteidensa käsittelyyn ei ole. Parisuhteen naisen ymmärtäminen ei tässä kuviossa ole ratkaisu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuossa
A) rikotaan sinun rajojasi
B) osoitetaan omaa voimaa
C) osoitetaan halveksuntaa, koska voiman osoituksem kautta nostaa itseään jalustalle.
Ei, en sietäisi. Mutta mikä minä olen mitään sanomaan, koska siedin tuollaista 25 vuotta. Vasta Alppi-hylkäämisartikkeleiden kautta ymmärsin, mitä olen saanut kokea. En ymmärtänyt aiemmin, koska ongelmat liittyi vain riitoihin.Mitä siis tarkoitat? Mitä teit?
Mitä minä tein? Olin 25 vuotta oikea 50-luvun pikkuvaimo. Miellytin ja vielä enemmän miellytin miestä. Pahimmat riidat ja Alppi-hylkäämiset oli ensimmäisten 10 vuoden aikana, kun vielä uskaltauduin olemaan miehen kanssa eri mieltä.
Olen soimannut itseäni siitä, että en pitänyt omasta tahdostani kiinni, koska siinä hävitin itseni. En lopulta enää tunnistanut tunteitani ja tarpeitani. Oli vain mies ja muiden tarpeet. Mutta niin siinä käy, kun haluaa välttää riidat.
Lopetin miellyttämisen avioeron jälkeen. Aloin elämään lasten kanssa sitä elämää, mitä itse halusin. Sehän suututti miestä, koska ei enää pystynyt kontrolloimaan. Mitä silloin tein? Kirjoitin miehelle, että minä uskon asian olevan x ja siksi teen y. Alkoi vuosien haukkuminen, joka päättyi sinä päivänä, kun kuopus täytti 18 v.Olisi kiinnostavaa kuulla miehesi näkökulma. Ihmetyttää, että joku kirjoitus avasi ymmärryksesi? Eikö oma järkesi ja omatuntosi riitä?
toivottavasti et ikinä itse joudu narsistin uhriksi, olet aina niin vahva ja upea, että lähdet heti pois kun vähän alkaa kuumottaa. Toivon niin tosiaan.
Minä luulin niin myös. Olin vahva ja en ikinä olisi ottanut huutoja tai haukkuja keneltäkään. Enkä ottanut. Kun möhli ja 8 vuoden mieheni korotti, ei huutanut, äänensä. Lähdin.
Sitten joudun maailmaan, jossa miehet, ne suuret "toimarit" huusivat. Ensin katsoin sivusta, sitten minulle huudettiin. Olin hetken hämilläni, mutta ei se ollutkaan niin paha. Sehän on vain ääni. Ja puhe vain sanoja.
Myöhemmin tapasin mieheni, "suuren" toimitusjohtajan. Kaikki oli ihanaa. Sitten tuli ääni. Ensin muille. Lopulta minulle. Ääni muuttui kovemmaksi, solvaukset hurjistuivat, tuli nyrkki tuli pataan. Ja kaikki kävi salakavalasti, että huomasin olevani täysin yksin, ilman mitään. En lähtenyt. Ei ollut minne mennä.
Ja olen moderni, vahva, itsenäinen nainen... niin ainakin luulin.
Olet sitten melkoisen ääliön ottanut vaivoiksesi. Eroa siitä mielenvikaisesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuossa
A) rikotaan sinun rajojasi
B) osoitetaan omaa voimaa
C) osoitetaan halveksuntaa, koska voiman osoituksem kautta nostaa itseään jalustalle.
Ei, en sietäisi. Mutta mikä minä olen mitään sanomaan, koska siedin tuollaista 25 vuotta. Vasta Alppi-hylkäämisartikkeleiden kautta ymmärsin, mitä olen saanut kokea. En ymmärtänyt aiemmin, koska ongelmat liittyi vain riitoihin.Mitä siis tarkoitat? Mitä teit?
Mitä minä tein? Olin 25 vuotta oikea 50-luvun pikkuvaimo. Miellytin ja vielä enemmän miellytin miestä. Pahimmat riidat ja Alppi-hylkäämiset oli ensimmäisten 10 vuoden aikana, kun vielä uskaltauduin olemaan miehen kanssa eri mieltä.
Olen soimannut itseäni siitä, että en pitänyt omasta tahdostani kiinni, koska siinä hävitin itseni. En lopulta enää tunnistanut tunteitani ja tarpeitani. Oli vain mies ja muiden tarpeet. Mutta niin siinä käy, kun haluaa välttää riidat.
Lopetin miellyttämisen avioeron jälkeen. Aloin elämään lasten kanssa sitä elämää, mitä itse halusin. Sehän suututti miestä, koska ei enää pystynyt kontrolloimaan. Mitä silloin tein? Kirjoitin miehelle, että minä uskon asian olevan x ja siksi teen y. Alkoi vuosien haukkuminen, joka päättyi sinä päivänä, kun kuopus täytti 18 v.Olisi kiinnostavaa kuulla miehesi näkökulma. Ihmetyttää, että joku kirjoitus avasi ymmärryksesi? Eikö oma järkesi ja omatuntosi riitä?
toivottavasti et ikinä itse joudu narsistin uhriksi, olet aina niin vahva ja upea, että lähdet heti pois kun vähän alkaa kuumottaa. Toivon niin tosiaan.
Minä luulin niin myös. Olin vahva ja en ikinä olisi ottanut huutoja tai haukkuja keneltäkään. Enkä ottanut. Kun möhli ja 8 vuoden mieheni korotti, ei huutanut, äänensä. Lähdin.
Sitten joudun maailmaan, jossa miehet, ne suuret "toimarit" huusivat. Ensin katsoin sivusta, sitten minulle huudettiin. Olin hetken hämilläni, mutta ei se ollutkaan niin paha. Sehän on vain ääni. Ja puhe vain sanoja.
Myöhemmin tapasin mieheni, "suuren" toimitusjohtajan. Kaikki oli ihanaa. Sitten tuli ääni. Ensin muille. Lopulta minulle. Ääni muuttui kovemmaksi, solvaukset hurjistuivat, tuli nyrkki tuli pataan. Ja kaikki kävi salakavalasti, että huomasin olevani täysin yksin, ilman mitään. En lähtenyt. Ei ollut minne mennä.
Ja olen moderni, vahva, itsenäinen nainen... niin ainakin luulin.
Juuri noin se käy. Salakavalasti.
En todellakaan sietäisi.Eikä kenenkään tule sietää koska tuollainen toiminta ei ole ok.Aikoinaan olin suhteessa jossa toinen oli epävakaa ja sai mitä oudoimpia kohtauksia ja ne olivat kauheita.Voi että mikä ihana vapaus kun sairas liitto jossa aika-ajoin tunkeutui esille kolmas osapuoli, ( hoitamaton mielenterveys ), päättyi ja alkoi vapaa elämä.
Selkeät rajat että minua et enää kohtele huonosti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuossa
A) rikotaan sinun rajojasi
B) osoitetaan omaa voimaa
C) osoitetaan halveksuntaa, koska voiman osoituksem kautta nostaa itseään jalustalle.
Ei, en sietäisi. Mutta mikä minä olen mitään sanomaan, koska siedin tuollaista 25 vuotta. Vasta Alppi-hylkäämisartikkeleiden kautta ymmärsin, mitä olen saanut kokea. En ymmärtänyt aiemmin, koska ongelmat liittyi vain riitoihin.Mitä siis tarkoitat? Mitä teit?
Mitä minä tein? Olin 25 vuotta oikea 50-luvun pikkuvaimo. Miellytin ja vielä enemmän miellytin miestä. Pahimmat riidat ja Alppi-hylkäämiset oli ensimmäisten 10 vuoden aikana, kun vielä uskaltauduin olemaan miehen kanssa eri mieltä.
Olen soimannut itseäni siitä, että en pitänyt omasta tahdostani kiinni, koska siinä hävitin itseni. En lopulta enää tunnistanut tunteitani ja tarpeitani. Oli vain mies ja muiden tarpeet. Mutta niin siinä käy, kun haluaa välttää riidat.
Lopetin miellyttämisen avioeron jälkeen. Aloin elämään lasten kanssa sitä elämää, mitä itse halusin. Sehän suututti miestä, koska ei enää pystynyt kontrolloimaan. Mitä silloin tein? Kirjoitin miehelle, että minä uskon asian olevan x ja siksi teen y. Alkoi vuosien haukkuminen, joka päättyi sinä päivänä, kun kuopus täytti 18 v.Olisi kiinnostavaa kuulla miehesi näkökulma. Ihmetyttää, että joku kirjoitus avasi ymmärryksesi? Eikö oma järkesi ja omatuntosi riitä?
Älä turhaan viitsi yrittää. Halveksuntasi ei tehoa minuun. Edelleen kirjoitustapasi kertoo vain ja ainoastaan sinusta - ei minusta.
Tästä tulee minulle mieleen useampi vastakysymys, mutta en kysy niitä. En halua vajota samalle tasolle sinun kanssasi.
sama
Viittaus miehen näkökulmaan on ymmärrettävä jos haluaa ymmärtää asian oikein. En halveksu vaan nimenomaan korostan ihmisen valmiiksi omaamaa kyvykkyyttä. Se on riittävä. Yritin rohkaista, ettei hän käpertyisi valheeseen omasta riittämättömyydestä ja kyvyttömyydestä. Minua epäluuloisena ja analyyttisena ihmisenä kiinnostaisi tietää mitä ap mielestään hyötyi kun teki niinkuin teki. Ei se mulle toki kuulu, mutta jos tietäisin osaisin neuvoa ehkä hyvästikin. Mene ja tiefä
Yleisesti ihminen (kuten en minäkään aiemmin) ei pysty näkemään omaa osuuttaan tilanteessa. Silmät avautuvat vasta jälkikäteen.
Koko tilannehan syntyy tuttuudesta. Käyttäytymismalleihin on jo saatu äidinmaidossa. Siksi alkoholistin lapsi nai alkoholistin ja väkivaltaisen lapsi nai väkivaltaisen. Minun isäni oli dominoiva ja äiti sanoi aina, että tärkeintä on säilyttää rauha talossa.
Lisäksi henkiseen väkivaltaan kuuluu kylmä-kuuma-leikki. Eihän kukaan pysy suhteessa, joka on jatkuvasti läpimätä. Suhde jatkuu, koska väkivallan kehä: paine kasvaa - purkautuu väkivaltana - pyydetään anteeksi - leppoisaa aikaa - paine kasvaa jne. Suhde jatkuu, koska välillä on tosi mukavaa ja tosi kivaa. Sitä unohtaa, mitä välillä tapahtuu. Ap:kin mainitsee tästä.
Omalta kohdaltani yksi suurin ongelmani oli uskominen toisen ihmisen hyvyyteen: uskon, että toinen haluaa minulle hyvää. Ymmärsin huonoa käytöstä. Selitin sen pois. Sekä myös se, että ajattelin olevani niin vahva, ettei minuun sanan säilät satu.
Vai avautuu silmät jälkikäteen? Paskat! Kaikkea keksitään kun on aikaa. Ja juuri jälkikäteen.
Ei elämässä mitään psykologiaa tarvita, vaan asioiden näkemistä oikein. Omien heikkouksien ja vahvuuksien ja toisen heikkouksien ja vahvuuksien myötämielistä tunnustamista. Näistä taivutellaan kestävä parisuhde. Tutustukaa toisiinne ja ennen kaikkea omiin haluihin ja pyrkimyksiin. Ottakaa vastuuta oman elämän valinnoista. Älkääpä hättäilkö!
Ja vielä: negatiivisten esimerkkien esiin tuominen, kuten tämä aloitus ja muiden tunnustukset, ovat vain osa totuutta. Monet liitot kestävät erilaisuuden myrskyt kuin asiat käsitellään aikanaan loppuun asti. Sietäkää sietämättömiä, koska olette myös itsekkin monasti aivan karmeita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En sietäisi. Tuo on niin alistavaa ja epäkunnioittavaa käytöstä, että lähtisin heti. Tuosta ei seuraa mitään hyvää.
Mutta mitä hyvää siitä seurausikaan jos apsu korjaisi omaa köytöstään? Hmmm? Mene ja tiedä?
Totta! Paistinpannulla voisi huitoa tai ehkä tehdä saman tempun miehelle...
Ei! oikeasti jos tilanteen haluaa korjata täytyy asioille jtn tehdä. En tunne apsua enkä väitettyä miestä. Neuvon apsua hän kun tuli paikalle tarinoimaan. Ei kannata lähteä kuohuttavan kuuloiseen juttuun mukaan kun ei tiedä kaikkea. Viisainta on neuvoa rakentavasti eikä alkaa kärjistää asiaa
Tiedoksi, sä oot sekaisin. Ihan vinkkinä, että loputon ymmärtäminen ei ole se ratkaisu eikä omien rajojen rikkominen. Kyllähän sillä saa hetken rauhaa, jos toimii niinkuin toinen haluaa, mutta mikään ratkaisu se ei ole. Tuollainen mies keksii lopulta riidan siitä, että katsoit väärällä silmällä huonekasvia. Tuollainen ymmärtäjä äitini oli ja lopputuloksena toiselle lapselle vakava mielenterveyshäiriö sairaseläke ja toiselle lapselle mielenterveysdiagnoosi.
Ikävä kuulla. Maltatkohan kuitenkaan olla kovin objektiivinen? Olen pahoillani surkeista ihmiskohtaloista. Kertomasi kertoo kuitenkin lahjomattomasti miten vakavia parisuhde ja lasten kasvatus ovat. Tutustukaa toisiinne ja sotikaa sodat loppuun asti.
Vierailija kirjoitti:
Wanharouva Tyhjäpään krapulaulvahdus.
Jos sinä minuun viittaat
('Rouva Tyhjäpää') - niin oitis
oikaisen. Olen naimaton.
En siis ole rouva, en vanha ja
olen myös sangen korkealla
ääoolla
varusteltu naisenpuolikas.
Tämän lisäksi olen
fully streittari eli absolutisti.
Tämä vakaumus jo varhaisteinistä.
Tämän lisäksi: en milloinkaan
kirjoita täällä avauksia.
Kaikki nimeämäsi meni
huolella huti.. valitan.
Peace out, naisenväheksyjä.
🖐x
Miehiltä on kaikenlainen vökivqlta kielletty. Naiset saa kyllä käyttää henkistä väkivaltaa kun eihän me muuten saada koskaan miehiä tekemään niin kuin me vaadimme
#37 ainoa minulta.
Hyvää iltapäivää,
auvoisa palstakansa.
💛🧡💚
Perääni ilmestyy poikkeuksetta
psykåpaatti_riivàaja kiusaamaan.
..
Hän nillittää hengessä,
jossa hän mielellään esim.
väittää, että siro 36-37 kokoinen
jalkani olisikin hiihtomono
kokoa 45.. tai oikea ikäni 60.
Pituuteni vain 155 cm..
Kenties olisin kaappilepakkokin.
Klyyvarinikin; huisin valtava kooltaan!
Menopaussi minulla olisi jo
kuukauden sisällä,
tukkana peruukki, tottakai.
Nämä hänellä toki varmana
tietona, koska hän *tuntee minut
ja äitini, jopa mummoni 🧓 - ihan
henk.koht. -x- 😆
En tosiaankaan olisi tuollaisessa suhteessa. En kyllä olisi muutenkaan suhteessa, missä riidellään.