Luokkakokoukset. Mitä mieltä?
Kertokaa vapaasti kokemuksia tai mielipiteitä. (Tai niin vapaasti kuin täällä voi kertoa...)
Kommentit (53)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joskus joku järjestettiin. Eipä sinne moni tullut. Se porukka mikä pitää muutenkin yhteyttä toistensa kanssa.
En ymmärrä, miksi jotkut pitävät yhteyttä koulukavereihinsa - yhteydenpidon opiskelukavereihin ymmärrän.
Mikä on se ratkaiseva ero? Moni on saanut koulusta hyviä ystäviä.
En ole ollut yhdessäkään sellaisessa, kun ei ole kutsuttu.
En halua nähdä noita persr eikiä ollenkaan
Meillä piti olla ala-asteen luokkakokous kymmenen vuotta kuudennen luokan päättymisen jälkeen. Silloin se olisi vielä ollut kiva mennä, mutta nyt kymmeniä vuosia myöhemmin ei kiinnosta. Yläasteen luokalla oli niin paljon porukkaa ketä ei enää muistakaan niin olisi aika outoa mennä. Eipä niitä ole järjestettykään. Kai. 😅
Vierailija kirjoitti:
Luokkakokouksiin en menisi ikinä. Sinne menee vain kauniit, terveet ja / tai menestyneet. En ole niistä mitään. 😄
Oma kokemukseni on että niihin menee ne, jotka olivat kouluaikana jollain tavalla kaveriporukan ulkokehällä ja ovat aikuisiällä jollain tapaa menestyneet tai muuten hyvin toimeen tulevia. Gooleimmat eivät osallistu, eivätkä ne, joilla menee huonosti.
En halua herätellä ulkopuolisuuden ja ahdistuksen tunteita joten ei kiinnosta. Ei siinä mitään jos jotku haluaa kokoontua, mutta itsellä ei ole hyviä muistoja. Ei silloinkaan kukaan mihinkään kutsunut tai halunnut lähteä mihinkään. Koko yläasteen sai olla yksin.
On me Riitan kanssa nussittu.
Myönnetään.
Meidän luokalla ollut, elämässään jokseenkin menestynyt on pyrkimässä Kokoomuksen listoilta eduskuntaan. Tuo järjesti isot bileet kaikille saman kaupunginosan vuonna XXXX syntyneille. Asun nykyään eri vaalipiirissä, joten skippasin koko juhlat...
En ole käynyt eikä ole kiinnostanut käydä. Ei ole mitään antipatioita, ei vain kiinnosta. Kouluaika ei ollut minulle mitään erityistä elämäni mittapuulla. Sellaista neutraalia olemista vain, mihin oppivelvollisuus aikoinaan pakotti. Sama fiilis opiskelikavereiden suhteen. Ei huonoja tuntemuksia, muttei myöskään erityisemmin kiinnosta nähdä.
En ikinä. Miksi edes pitäisi? Emme ole enää samoja ihmisiä kuin kouluaikoina, eikä meillä ole mitään yhteistä. Eivätkä he olleet ystäviäni silloinkaan, kiusaajiani en halua tavata ikinä. Mistä juteltaisiin sen jälkeen kun jokainen on vuorollaan kertonut kuulumisensa, todennäköisesti seuraisi vain vaivautunut hiljaisuus.
Kerran olen käynyt ja se oli juuri sellaista kuin aiemmin tässä ketjussa on sanottu, sitä juttelee niiden kanssa joiden kanssa jutteli lukiossakin. Sinällään ihan kiva siis, kukapa sitä tylsien kanssa juttelisi. Lisäksi ne jotka oli pellejä ja lörpöttelijöitä (minä ja mun kaveri esim) lukiossa, solahti siihen samaan rooliin heti siellä luokkakokouksessa. Tämän lisäksi muistan kuinka jotkut tytöt juoruili poissaolevista, kellä oli mt-ongelmia ja muuta. En välitä mennä uudestaan.
Minua inhotti minulle täysin yhdentekevien entisten koulukavereiden "kuulustelut": mitä olen tehnyt, missä töissä olen , missä ja miten asun, onko puolisoa ja monesko liitto meneillään, onko lapsia, entä kotieläimet, jne jne. Nuo eivät kuulu muille eivätkä kiinnosta minua. Toista kertaa en mennyt enkä mene.
N34
Olin luokkakokouksessa, kun tuli 10 vuotta ylioppilasvuodestani. Tavallaan ihan kivaa, mutta en menisi enää, jos tulee uusia tapaamisia. Yo-vuosistani nyt 40 vuotta,