Olen nähnyt koulukiusaajiani viimeksi 1989 ja nyt pitäisi mennä heidän kutsumana luokkakokoukseen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eivät ne ihmiset mihinkään luonteeltaan muutu. Älä mene. 

Oletko itse muuttunut? Vai yhä se kiusattu pikku lapsi? Nouse sen yli ja mene epämukavuusalueellesi. Se on kasvattava kokemus. Uskalla heittäytyä, ja mikä parasta: anna anteeksi.

Unohdit hurskaasta litaniastasi sen "käännä toinenkin poski".

Katsos, kun ihaninta tässä aikuisuudessa on, ettei ole pakko nähdä niitä kiusaajamulkeroita enää ikinä.

Mitäs, jos kävisit vielä pari kurssia lisää, niin olisit ehkä vakuuttavampi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eivät ne ihmiset mihinkään luonteeltaan muutu. Älä mene. 

Oletko itse muuttunut? Vai yhä se kiusattu pikku lapsi? Nouse sen yli ja mene epämukavuusalueellesi. Se on kasvattava kokemus. Uskalla heittäytyä, ja mikä parasta: anna anteeksi.

Minun kiusaajani oli luonteeltaan ilkeä psykopaatti. Hän oli kateellinen minulle, koska olin kaunis ja hyvä koulussa. Hän itse oli ylipainoinen ja yksinkertainen jo lapsena. Ja on varmasti edelleen.

Minä olen päässyt kiusaamisen yli ja minulla menee hyvin. On yliopistotutkinto, hyväpalkkainen työ, komea ja mukava mies ja mukavat lapset. On kaunis koti ja paljon ystäviä.

Ei minua kiinnosta, mitä sille ilkeälle lyllerölle kuuluu. Ihan hyvin voisin sanoa, ettei kiinnosta nähdä sinua, kun se on totuus. 

Vierailija kirjoitti:

Mikään pakko ei ole mennä. Eräs tyttö joka solvasi minua homovastaisella nimellä lukiossa kutsui luokkakokoukseen. 

Jos ei olisi kutsunut niin olisitko tyytyväinen. Kutsumatta jättäminen olisi kyllä myös kiusaamista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mene vaan. Aikuistuneet aika päivää sitten.

Samaa mieltä ja ottaisin asian puheeksi.

Ai silleen, että "muistatteko, kun kiusasitte minua koulussa koko yläasteen? Aikamoisia paskiaisia olittekin. Taidatte olla vieläkin, naamoistanne päätellen".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikään pakko ei ole mennä. Eräs tyttö joka solvasi minua homovastaisella nimellä lukiossa kutsui luokkakokoukseen. 

Jos ei olisi kutsunut niin olisitko tyytyväinen. Kutsumatta jättäminen olisi kyllä myös kiusaamista.

Eri. Mistä minä tietäisin että kutsua ei ole laitettu. Ilmoittavatko he siitä?

Luuserit käy luokka kokouksissa, ainoa elämän kohokohta ollut koulu,?  Täysin tuntemattomia nykyisin jo. 

En menisi, vaikka ei ole kiusattukaan. Muutama opiskelukaveri ovat ystäviäni edelleen, muita ei ole ikävä. 

Lapsuuden kotipihasta, koulusta, nuoruudesta, työpaikoista jäävät minulle vain  ystävät. Ei kiinnosta yhtään mitä jollekin pertti pukamalle tai leena lötjölle, joita en ole nähnyt moneen kymmeneen vuoteen, kuuluu. Ihan sama kuin istuisi täysin vieraiden pöytään ravintolassa ja alkaisi innokkaasti kyselemään näiden kuulumisia.

Vierailija kirjoitti:

Miksi sinne yleensäkään kukaan menee. Katsomaan miten huonosti muilla menee ja kuinka ovat vanhettuneet enemmän kuin itse.

"Vanhettuneet"?

Ota haulikko mukaan

Ilmoita heille, että valitettavasti olen työmatkalla Australiassa, niin en pääse.

Kävin vuonna 1990 ylioppilaaksi valmistuneiden luokkakokoontumisessa. Yllättävän kivaa oli. Ja toinen yllätys oli, että paikalla oli muistaakseni peräti 18/25 ylioppilaasta. Muutama asui ihan ulukomailla, niin oli ymmärrettävää, notteivat tulleet.

Ei kannata mennä. Minä menin koska luulin että olen muuttunut ja pystyn hoitamaan tilanteen. Heti kun vanha porukka oli koolla, tuli samat vanhat roolit päälle ja meininki muuttui ahdistavaksi. Ei auttanut korkeakoulututkinto, hyvät tulot ja hyvä ammatti; olin pelkkää roskaa heidän silmissään. Ei ollut parantava kokemus. 

Stalkkaa miten kiusaajillasi menee nykyisin, moni levittää somessa tietoja elämästään. Jos sulla menee paremmin, mene sinne. Jos niillä menee paremmin, niin jätä välistä ja yritä unohtaa mitä sait juuri selville.

Ei todellakaan pidä mennä! Se on täysin vapaaehtoista/oma valinta eli älä mene, jos et halua.

Mä en mennyt vaikka kutsuttiin, en vaan jaksa teeskentelyä siitä että kiusaajat eivät muka muista mitä ovat tehneet ja sanoneet pahimmillaan sanotaan että leikkiä se oli, että ei sitä silloin tosissaan olis pitänyt ottaa. 

Sisareni keräsi rohkeutensa ja löylytti sekä nolasi oikein kunnolla koulukiusaajansa luokkakokouksessa pari kymmentä vuotta myöhemmin. Kiusaaminen koulussa sattuu niin paljon ettei se unohdu ikinä eikä sitä voi kuitata löysällä anteeksi pyynnöllä. 

Mulla oli sama pari vuotta sitten, mutta onneksi oli silloin treffit Junkerin kans 😍 ni ei tarvinnu mennä kokoukseen 

Minulla on ihan hyvä kokemus luokkajuhlista vaikka olin aikanaan kiusattu. Siinä oli toki 30 vuoden tauko välissä. Pahin kiusaajani oli kuollut, mutta paikalle tuli yksi tyyppi, joka oli koulussa ajoittain ikävä minua kohtaan verbaalisesti. Hän oli kuitenkin ihan erilainen aikuisena. Rauhallinen ja asiallinen. Kun hän tuli juttusille pelkäsin vaistomaisesti että sieltä tulee joku epämiellyttävä kommentti tai vastaavaa, mutta ei. Täysin asiallinen tyyppi oli. En tiedä käsittikö hän että ne hänen kommenttinsa aikanaan loukkasivat minua. Ehkä ei. Annoin kuitenkin olla ja anteeksi, koska hän oli miellyttävä ja hillitty aikuisena. Eikä vetänyt roolia kuten koulussa. Voipa sanoa että hän oli porukasta mukavin tavallaan nyt aikuisena. Outoa on tämä elämä.

Vierailija kirjoitti:

Ap on juuri noita luusereita jotka saivat koulussa osakseen "kiusaamista" koska olivat itse vastenmielisiä ja nyt vimkuvat vielä vuosikymmenten jälkeen kohtaloaan. No aapeestä koskaan tuli muuta kuin mielialalääkkeillä käyvä läski rumilus.

Tässäpä osoitus siitä, että vittumainen kusipää on aina vittumainen kusipää. Tämä on niitä jotka kuolevat hylättynä tai tapettuna. 

Mä en mene koskaan, sillä aina on parempaa tekemistä. Kerron vain etten pääse. Mulla on oikeasti viikonloppuisin kaikkea muuta mielekkäämpää. Ei aina pakollista, mutta mukavampaa.