En yhtään pidä siitä että ex-kälyni on pitänyt hienon ja harvinaisen sukunimemme vielä eron jälkeenkin.
Hänen tyttönimensä on tasoa Paukkunen. Meillä on kaunis, suojattu sukunimi, hän on nyt ominut itselleen. Tämä nimi on vain yhdellä suvulla, joten senkin puolesta hävettää, että sama nimi on nyt tuollaisella ihmisellä.
Kommentit (89)
Vierailija kirjoitti:
No geneettisesti hän ei ole sukuanne. Monet vaihtavat tyttönimensä takaisin, mutta osa ei. Ennen vanhaan ei vaihdettu niin helposti jostakin syystä sukunimeä. Oliko kyse jostakin arvomaailmasta tuolloin. Äitini ei vaihtanut erotessaan, mutta hän oli vanhankansan ihmisiä. Kumppanin äiti on vaihtanut tyttönimensä takaisin erotessaan, hän on nuorempaa ikäpolvea.
Jos on koko aikuisikänsä elänyt tietyn nimisenä, ei minusta ole mitään painetta tai velvollisuutta vaihtaa nimeä enää pois. Kyllä naisellakin on oikeus pysyvään identiteettiin ja nimeen. Kauhean vaikea löytää tai tunnistaa tuttuja vuosien takaa, jos ainoa pysyvä osa nimessä on joku Johanna.
Suomessa on ollut tapana vaihtaa perhettä perustaessa perheelle yhteinen nimi. Jos on toiminut näin, on tosi epäreilua vaatia sitä kerran jo nimensä vaihtanutta vaihtamaan nimeään uudelleen, jos tulee ero. Varsinkin, jos lapsilla on se yhteinen sukunimi. Silloinhan on nimenomaan verisukulaisia sillä sukunimellä.
Tämä ehkä ymmärretään paremmin, jos miehetkin vaihtavat useammin nimeään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kirjailia Anja Kauranen edustaa tätä sukunimi-nuccinnan huippua. Puliveivasivat Saska Saarikosken kanssa molemmille yhden Suomen perinteikkäimmistä sukunimistä eli Snellmanin. Eron jälkeen Saska palasi entiseen Saarikoski nimeen, mutta tää kyylä-Anja käyttää tätä Snellmania edelleen kuin omaansa. Ihmisten ahneudella ei ole mitään rotia eikä määrää
Jos kirjailijalla on ollut sama sukunimi 30 vuotta, niin kyllä siinä kärsii myynti, jos sen muuttaisi äkkiä.
Sukunimellä Kauranenhan hän oli jo miltei 30 vuotta julkaissut kirjojaan ennen kuin nai Saariskosken.
Vierailija kirjoitti:
Parempi miettiä mitä on tekemässä ennen kuin menee viralliseen avioliittoon. Erot on melko yleisiä . Vanhan ajan avioliitossa oli tarkoitus pysyä koko elämän ajan. Ja naisen kautta perheen sukunimi menetettiin kun nainen otti miehen suvun nimen ja lapset tuli miehen nimiin. Miehen sukuun. Jos haluat jatkaa sinun omaa sukuasi naisena ja säilyttää suvun nimen pitää tehdä lapset ilman avioliittoa ja antaa lapsille naisen sukunimi. Muuten oman SUKUSI nimi katoaa.
Miten se nyt sitten on oman sukuni nimi, kun sekin edustaa ihan pelkkää isälinjaa. Naurettavaa miettiä noin tarkkaan nimen ja suvun yhteyttä, kun se ihan aina puuttuu puoliksi.
Meillä lasten etunimet tulevat minun suvustani, koska sukunimi tulee miehen puolelta. Se ei johdu perinteestä vaan ihan siitä, että miehen sukunimi on parempi kuin oma alkuperäinen sukunimeni. Jos eroaisimme, en tietenkään vaihtaisi enää nimeäni. Olen ollut yli puolet elämästäni tämän niminen ja ainoa elossa oleva lähisukulaiseni vanhalla nimellä on yli 80-vuotias ja hänkin on saanut tuon sukunimen avioliiton kautta. Minulla ei ole mitään tarvetta julistaa sukulaisuutta äitini kanssa, lapseni ovat minulle paljon läheisempiä, jos sukulaisuutta mietitään. Harvalla aikuisella isänpuolen serkut ovat ne läheisimmät ihmiset.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan oikein. Nimi saatu ja se on oikeus pitää, jos haluaa.
Ja jos ap on nainen, on hänkin nimen saanut avioliiton kautta.
Kuinka niin? Jos nimi on nyt sama kuin kälyllä eli sama kuin veljellä niin sehän on syntymässä saatu. Oletko ihan vähän yksinkertainen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan oikein. Nimi saatu ja se on oikeus pitää, jos haluaa.
Ja jos ap on nainen, on hänkin nimen saanut avioliiton kautta.
Kuinka niin? Jos nimi on nyt sama kuin kälyllä eli sama kuin veljellä niin sehän on syntymässä saatu. Oletko ihan vähän yksinkertainen?
Sukusanasto on mammoille liian vaikeaa. Tuokin luuli varmaan että käly on sama asia kuin miniä.
Yksi etäinen tuttu piti "hienon" sukunimen vaikka oli noin 3 kk naimisissa ja erosi.
Vierailija kirjoitti:
Mikään ei ole niin IHANAA KUIN AVOLIITTO OMA NIMI JA VAPAUS .
Newsflash: Naimisiin mennessä on mahdollista pitää oma sukunimensä. Näin on ollut jo 40 vuotta.
Vierailija kirjoitti:
Naisten ei ole pakko vaihtaa nimeään ! Ei edes mennä avioliittoon. Lapsia voi tehdä omiin nimiin tai miehen tai olla tekemättä . Uskontohullut ajalta 5000 ennen Kristusta !
Yhteinen sukunimi ei liity uskontoon millään tapaa.
Claudia Von Möttölä olisi mahtava nimi itselleni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kirjailia Anja Kauranen edustaa tätä sukunimi-nuccinnan huippua. Puliveivasivat Saska Saarikosken kanssa molemmille yhden Suomen perinteikkäimmistä sukunimistä eli Snellmanin. Eron jälkeen Saska palasi entiseen Saarikoski nimeen, mutta tää kyylä-Anja käyttää tätä Snellmania edelleen kuin omaansa. Ihmisten ahneudella ei ole mitään rotia eikä määrää
Jos kirjailijalla on ollut sama sukunimi 30 vuotta, niin kyllä siinä kärsii myynti, jos sen muuttaisi äkkiä.
Miksi akat sitten kuitenkin vaihtavat uuteen nimeen oman suvun nimestä vaikka se olisi ollut itsellä 30-40 vuotta? :D te avioakat olette ihan jäätävän epäloogisia.
Kumma kun akat kuitenkin vaihtavat ihan leikiten sen OMAN suvun nimen vaikka 50 vuoden jälkeen :D ettekö te pässit tajua että niitä nimiä ei kuulu venkslata? Ja se aviomiehen nimi ei koskaan tule olemana OMANNE, edes juridisesti teillä ei ole kaikkia oikeuksia aviomiehen nimeen. Sitä ei esimerkiksi saa jatkaa eteenpäin ja tässähän se todistetaan että nimi ei ole omanne. Se on aviomiehen jolle ette ole mitään sukua.
Kaikkia naisia syrjitään teidän nimenvaihtajaluuskien takia. Teidän takianne tyttöjä ei haluta syntyvän, koska vain poika jatkaa nimeä. Ja silti te pässit vain jatkatte tapaa, vaikka miehet vihaavat teitä vain enemmän.
Että te heteroakat olette typeriä. Miehennekin inhoavat teitä.
Oookoo insinöörskä Törönen-Tötterström...
Vierailija kirjoitti:
Kaikki sukunimet ovat nykyään suojattuja, myös se Paukkunen.
Käytä kaksoisnimeä Taka-Paukkunen. Ei ole suojattu.
Vierailija kirjoitti:
Totuus on että aina naisen suvun nimi katoaa kun ottaa miehen nimen ja lapset miehen nimelle. Tästä syystä pojat on ollut suositumpia lapsia koska heissä säilyy sukunimi.
Ai, minulla on kolme tytärtä ja kaikki pitäneet isänsä sukunimen. Mieheni veljellä on kaksi poikaa, jotka eivät inceleinä tule koskaan saamaan lapsia. Kotona asuvat peräkammarissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Totuus on että aina naisen suvun nimi katoaa kun ottaa miehen nimen ja lapset miehen nimelle. Tästä syystä pojat on ollut suositumpia lapsia koska heissä säilyy sukunimi.
Ai, minulla on kolme tytärtä ja kaikki pitäneet isänsä sukunimen. Mieheni veljellä on kaksi poikaa, jotka eivät inceleinä tule koskaan saamaan lapsia. Kotona asuvat peräkammarissa.
Suvun jatkumisen kannalta tyttölapset ovat tärkeämpiä ja he menestyvätkin elämässä paremmin.
Myös tyttären lapset ovat isovanhemmilleen tärkeämpiä kuin pojan lapset. Tämän jokainen miniä tietää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Moni ei vahda sukunimeä tyttönimeksi erotessaan, jos hänellä on lapsia, joilla on miehen sukunimi. Näin esim. mieheni sisko.
Itse varmasti vaihtaisinkin, jos eroaisin, vaikka minulla on kolme lasta. Avioliiton kautta sain sukunimen, jota kukaan ei osaa kirjoittaa eikä ääntää. Olisin mieluummin tavallinen nen-päätteinen sukunimeltäni.
No meillä ei pääty n kirjaimeen mutta aikanaan oli ulkomaalainen exsoottinen nimi käytössä muutamia vuosia. Naisilla nimet vaihtuu sitä mukaan kuin miehet.
Mieheni ei ole ulkomaalainen, eksoottinen ja hänen sukunimessään ei ole yhtään "vierasperäistä" kirjainta vaan pelkkiä tavallisia suomi konsonantteja ja vokaaleja (ei yhtään b, c, d, f, g q, x, z, å). Silti ihmiset poikkeuksetta kirjoittavat ja lausuvat nimen väärin. Sama
Ymmärrettävää, jos on yhteiset lapset ja haluaa pitää heidän kanssaan saman sukunimen. Muuten on outoa, jos pitää sukunimeä lyhyestä avioliitosta itsellään. Jokaisella on kuitenkin omassakin suvussa useita vaihtoehtoja, jos tyttönimi ei kelpaa.
Alm-Siira