En yhtään pidä siitä että ex-kälyni on pitänyt hienon ja harvinaisen sukunimemme vielä eron jälkeenkin.
Hänen tyttönimensä on tasoa Paukkunen. Meillä on kaunis, suojattu sukunimi, hän on nyt ominut itselleen. Tämä nimi on vain yhdellä suvulla, joten senkin puolesta hävettää, että sama nimi on nyt tuollaisella ihmisellä.
Kommentit (89)
Vierailija kirjoitti:
Provon kannattaa sitten hävetä omaa lastaan kun sen tositosiharvinaisen spesiaalin sukunimen suostunut "antamaan" sun ex-kälylle. Mikäs pakko olisi ollut naimisiin mennä.
Et taida ymmärtää mikä on käly. 😅
Mutta ruotsalaiset nimet alettiin kääntää suomeksi kun suomen kielen kirjallinen muoto alkoi yhdentyä ja sen ajan sukujen nimet haihtui osittain unholaan vaikka kirkon kirjoissa niitä vielä näkyy. Tilan ja talon nimet oli yleisesti ihmisten sukujen niminä. Sitten kun ei enää riittänyt erottamaan ihmisiä toisistaan piti antaa 2-3 etunimeä , sitten alettiin keksiä sukunimet ja sotunumero lopuksi. Kun saman nimiset piti erottaa toisistaan. Nytkin on saman nimisiä ihmisiä tuhansia eikä ilman sotunumeroa niitä erottaisi. Vähintään noloa ollutkin Antti Paulin poika ja naapurikylässä ollut myös Antti Paulin poika että mikäs Antti tämä on ollut. Esimerkiksi meidänkin Suvun nimeä esiintyy monta haaraa niin ettei olla sukua yhtään vaikka sama nimi. On siis sukunimiä jotka on samoja mutta eri sukuja. Meidän suvun nimiä käännettiin ruotsista suomeksi 1600-1800 luvuilla jo ensin sitten 1900 luvuilla etunimiä. Ikivanhoja ruotsalaisia nimiä löytyy vielä ulkomailla asuvilta. Kuin niitä käännettiin englanniksi koska osa sukua muutti rapakon taakse. On meidän suvussa muumaalainen puoliso yhdellä joka ei puhu suomea yhtään mutta nimen hän otti meiltä ja kaksoiskansalainen jonka suku on ulkomailla. Englannin kieli on yhteinen. Mutta aloittajaa voi lohduttaa sillä että jos lapsille on annettu se hieno nimi niin siinä se säilyy.
Moni ei vahda sukunimeä tyttönimeksi erotessaan, jos hänellä on lapsia, joilla on miehen sukunimi. Näin esim. mieheni sisko.
Itse varmasti vaihtaisinkin, jos eroaisin, vaikka minulla on kolme lasta. Avioliiton kautta sain sukunimen, jota kukaan ei osaa kirjoittaa eikä ääntää. Olisin mieluummin tavallinen nen-päätteinen sukunimeltäni.
Yhteen aikaan on ollut muotia muuttaa Australiaan kuin Brasiliaan kuin Kanadaan tai Englantiin. Kun käy USAssa huomaa yhtenään että törmää suomen sukuisiin ihan kauppojen kassoilla tai missä vain. Aina joku tulee sanomaan että minun isoäiti oli Suomesta tai isoisä.
Hieno ja harvinainen provo 😅😅
Onko hän purraorpo 😄😄😄😄
Vierailija kirjoitti:
Moni ei vahda sukunimeä tyttönimeksi erotessaan, jos hänellä on lapsia, joilla on miehen sukunimi. Näin esim. mieheni sisko.
Itse varmasti vaihtaisinkin, jos eroaisin, vaikka minulla on kolme lasta. Avioliiton kautta sain sukunimen, jota kukaan ei osaa kirjoittaa eikä ääntää. Olisin mieluummin tavallinen nen-päätteinen sukunimeltäni.
No meillä ei pääty n kirjaimeen mutta aikanaan oli ulkomaalainen exsoottinen nimi käytössä muutamia vuosia. Naisilla nimet vaihtuu sitä mukaan kuin miehet.
Erotessa naiset sitten harmittelee sitä urakkaa vaihtaa nimiä. Jos ei ihan ole varma on hyvä antaa ihan oma nimi itselle ja lapsille. Erotessa sitten helppoa ei nimenmuutoksia . Vaikka lasten isäksi on merkitty joku mies ei silti lapsille tarvi miehen nimeä antaa muuten.
Miehen nimi on lapsen papereissa kun on isyystesti ja tunnustanut hänet . Mutta naisen sukunimi.
Suomalaisia muutto joskus pakoon venäjää niin uruguaihin ja Argentiinaan asti .
Mun tyttönimi on enää veljeni perheellä ja heidän jälkikasvulla. En siltikään sitä ottanut takaisin erotessani. Nykyinen nen - pääte on helppo.
Omat lapseni tai heidän lapsensa aina viisi sukupolvea eteenpäin voivat sen ottaa milloin vain käyttöön vain ilmoituksella. Jos joskus haluavat. Se on mummon ja papan itse keksimä sukunimi v. 1932 kun ruotsinkielisestä sukunimestä on haluttu eroon.
Suomalaisia heimoja asui jäämeren rannoilla niin nekin lähti arabeja karkuun aina maapallon toiselle puolelle. Jotain arabitataarejashamaaneja mitä ne nyt oli.
Nykyään kun on e pillerit kierukat niin ei ole enää pakko synnyttää jollekin rosvojoukolle kuin ennen oli .
Vierailija kirjoitti:
Suomalaisia heimoja asui jäämeren rannoilla niin nekin lähti arabeja karkuun aina maapallon toiselle puolelle. Jotain arabitataarejashamaaneja mitä ne nyt oli.
Niin ne rosvot oli arabeja.
Ausseissa asuu nytkin paljon puolisuomalaisia ja suomalaisia osalla on aussin kansalaisuus. Töihin niitä on mennyt ja jäänyt . Että jokunen Möttönen voi löytyä.
Kristityn on hyvä valita kristitty puoliso kaiken pahuuden keskellä kuitenkin vähiten paha vaihtoehto.
Ja se "harvinen ja arvokas" sukunimi on kuitenkin jotain tyyliin Belörff 🤣
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kirjailia Anja Kauranen edustaa tätä sukunimi-nuccinnan huippua. Puliveivasivat Saska Saarikosken kanssa molemmille yhden Suomen perinteikkäimmistä sukunimistä eli Snellmanin. Eron jälkeen Saska palasi entiseen Saarikoski nimeen, mutta tää kyylä-Anja käyttää tätä Snellmania edelleen kuin omaansa. Ihmisten ahneudella ei ole mitään rotia eikä määrää
Jos kirjailijalla on ollut sama sukunimi 30 vuotta, niin kyllä siinä kärsii myynti, jos sen muuttaisi äkkiä.
Kumma kun akat kuitenkin vaihtavat ihan leikiten sen OMAN suvun nimen vaikka 50 vuoden jälkeen :D ettekö te pässit tajua että niitä nimiä ei kuulu venkslata? Ja se aviomiehen nimi ei koskaan tule olemana OMANNE, edes juridisesti teillä ei ole kaikkia oikeuksia aviomiehen nimeen. Sitä ei esimerkiksi saa jatkaa eteenpäin ja tässähän se todistetaan että nimi ei ole omanne. Se on aviomiehen jolle ette ole mitään sukua.
Kaikkia naisia syrjitään teidän nimenvaihtajaluuskien takia. Teidän takianne tyttöjä ei haluta syntyvän, koska vain poika jatkaa nimeä. Ja silti te pässit vain jatkatte tapaa, vaikka miehet vihaavat teitä vain enemmän.
Että te heteroakat olette typeriä. Miehennekin inhoavat teitä.
Kyllä lapset voi tehdä avioliitossa mutta antaa silti lapsille oman nimensä.