Perhepeti. Miten voin tuntea niin suurta syyllisyyttä

Siis mistä tunnet syyllisyyttä? Osaatko selittää?

että olet aina ajatellut, että kaikkien kuuluu nukkua omissa sängyissään. Olet ehkä hieman "katsonut kieroon" perheitä, jossa nukutetaan lapsi viereen, pitänyt sitä huonona vaihtoehtona.



Nyt sitten kun huomaat, että omasi nukkuu vieressä paremmin, niin tunnet itsesi jotenkin "huonoksi".



Ihan turhaan. Lapset on erilaisia ja mikä toisella toimii, niin ei toimikaan välttämättä toisella. Niin kauan kun vieressä nukuttaminen ei häiritse teidä vanhempien unta, niin nukuta ihmeessä viereen.

Länsimaisella nukuttamisideologialla on taloudellinen ja uskonnollinen tausta. Samassa sängyssä nukkuvan vauvan uskotaan uhkaavan vanhempien parisuhdetta. Lisäksi länsimaissa arvostetaan itsenäisyyttä ja yksilöllisyyttä enemmän kuin perhekeskeisyyttä. Tähän liittyy väärä luulo siitä, että yksin nukkuminen tukisi lapsen itsenäistymistä.



Tiede on ollut osaltaan mukana vääristämässä käsityksiä lasten nukkumisesta. Monet nukkumistutkijat ovat määritelleet lapsen biologiseksi parhaaksi asioita, jotka oikeasti ovat hyväksi vanhempien sosiaaliselle ja taloudelliselle elämälle. Evolutiivinen näkökulma on unohdettu ja normiksi on asetettu yksin läpi yön nukkuva vauva. Tämä ei kuitenkaan ole ihmislajille biologisesti tai sosiaalisesti normaalia.



Länsimainen kulttuuri on saanut aikaan sen, että biologisesti epänormaali nukkuminen - vauva nukkuu yksin - on tullut normaaliksi, ja biologisesti normaali nukkuminen - perhepeti - on tullut epänormaaliksi.



Toisin kuin kuvitellaan, yksin nukkuminen ei lisää lapsen itsenäisyyttä. Yksin nukkuva kyllä oppii tuudittamaan itsensä uneen ilman aikuisen apua, mutta vauvasta asti äitinsä kanssa nukkuneet lapset ovat taaperoina omatoimisempia ja sosiaalisesti itsenäisempiä. Vanhempiensa kanssa nukkuneet kontrolloivat paremmin tunteitaan ja sietävät paremmin stressiä. Perhepeti edistää turvallisen kiintymyssuhteen syntyä, lisää lapsen turvallisuutta, vähentää yksinäisyyttä ja öisiä pelkoja. Yksinnukkuvia lapsia on vaikeampi kontrolloida, he ovat vähemmän onnellisia ja vähemmän innovatiivisia. Heillä on enemmän kiukunpuuskia ja he ovat pelokkaampia. Tavallisesti vanhempiensa kanssa nukkuvat lapset ovat -yllätys, yllätys- kyvykkäämpiä yksinoloon. Vanhempien kanssa yhdessä nukkumisella on positiivisia ja suotuisia vaikutuksia lapsen koko elämään.



Vaikka lapset nukkuisivat omassa sängyssään, tulisi jokaiselle lapselle suoda oikeus nukkua vanhempiensa kanssa samassa huoneessa niin kauan kuin lapsi sitä haluaa.



Nykyään normaalina pidetty lapsen kiintyminen unileluun voi olla merkki lapsen turvallisuudenkaipuusta. Mihin lapsi, jonka elämässä ei tapahdu suuria muutoksia tai joka nukkuu äitinsä vieressä, tarvitsisi unilelua?



Jotain synnynnäisistä äidinvaistoista kertoo se, että huolimatta kulttuurisista suosituksista useimmat vanhemmat nukkuvat jonkin verran lapsensa kanssa. Tavallista on myös vauvn nostaminen keskellä yötä vanhempien sänkyyn. Lastenhoidon asiantuntijoiden antamat ohjeet tosin saattavat saada vanhemmat salaamaan perhepeteilyn, tai mikä pahinta, tuntemaan siitä syyllisyyttä.



Koko ajan löydetään enemmän todisteita siitä, kuinka yksin nukkumisella on lapselle vakavia fysiologisia ja sosioemotionaallisia seurauksia. Sen sijaan ei ole löydetty yhtään todistetta siitä, että vanhempien kanssa nukkuminen olisi lapselle haitallista.



(lyhentäen sitaatit kirjasta: Luonnollinen lapsuus)

Meillä tosin kyseessä esikoinen. Raskausaikana vannoin kivenkovaan että ja aivan varmasti nukutan heti pinnasänkyyn, pilaa koko parisuhteen jos vauva tulee sänkyyn ja se on vaarallistakin. No, kuinkas sitten kävikään.

Syyllisyys johtuu varmaan siitä että meillä ainakin neuvolasta lähtien on kauhisteltu että "heti se vauva omaan sänkyyn, tukehdutatte sen sinne!"



Onneksi kuitenkin esimerkiksi siskoni, myöskin pitemmän linjan kasvatusalan ammattilainen, totesi että jokaiselle on oma sopiva vaihtoehtonsa, ja turha tuntea siitä syyllisyyttä. Perhepedillä on myös paljon etuja.



Mutta kyllä se aina jännittää jos tulee jonkun kanssa puheeksi, melkein aina se tuomitaan. Meillä ollaan tyytyväisiä, niin vauva kuin vanhemmat. Olen itse ruvennut vastaamaan vain että no meille tämä järjestely sopii, ei varmasti kaikille sovikaan.

niin iso riski on että ei sitä siitä saa pois ennen kuin 4-5 vuotiaana.

Tuokaa se pinnasänky siihen oman sänkynne viereen, niin sitä voi yrittää.

Neuvolassakin suositteleivat, että parempi laittaa heti lapsi omaan huoneeseen, ettei oma uneni häiriinny.

Tunnen epäonnistuvani, kun otan vauvan viereen nukkumaan. Neuvolassakin suositteleivat, että parempi laittaa heti lapsi omaan huoneeseen, ettei oma uneni häiriinny.

Oletko kuullut nämä neuvot?

"anna vauvan itkeä itkunsa"

"vauva pitäisi kyllä opettaa aikatauluun"

"et ikinä saa häntä pois sängystäsi"

"mitä, imetätkö yhä?"

Nämä erheelliset hoitovinkit ovat peräisin arkielämän "asiantuntijoilta", jollaisia on kaikkialla. Heistä tuntuu olevan kiinnostavampaa kertoa sinulle, miten vauvan voisi sopeuttaa mukavasti sinun elämääsi, kuin näyttää, miten vauvasta voisi kasvattaa terveen, onnellisen ja tasapainoisen.

Mikä vauvakoulutuksessa on vikana?

Vauvakoulutus ei ole sopusoinnussa äidin biologian kanssa. Vauvakoulutus tuhoaa herkkyyttä. Kun signaalit jättää tarpeeksi kauan huomiotta, kyky niiden tulkintaan menetetään. Sitten on luotettava aikatauluihin ja ulkopuolisiin neuvojiin, jotka kertovat mitä vauvan kanssa tulee tehdä.

Vauvakouluttajat käskevät äitiä luottamaan kirjaan tai vauvakouluttajan sanaan. Se ohittaa kokonaan mutkikkaan järjestelmän, jota vanhemmat voivat käyttää oppiakseen todella tuntemaan lastaan ja ymmärtämään tätä.

Jos kiintymysvanhemmuutta pitäisi kuvata yhdellä sanalla, se olisi herkkyys. Herkkyys tarkoittaa sitä, että tunnet vauvasi (aistit hänen tarpeensa) ja luotat näihin tuntemuksiisi. Jos vauvakoulutusta pitäisi kuvata yhdellä sanalla, se olisi epäherkkyys. Vauvakoulutuksessa äiti ja vauva pidetään kaukana toisistaan, minkä tuloksena on, että äiti menettää herkkyytensä - herkän vaiston, jolla hän lukee vauvansa tarpeita. Herkkyyden puute johtaa molemminpuoliseen eäluottamukseen. Vauva ei luota siihen, että hoivanantajat täyttäisivät hänen tarpeensa. Äiti ei luota enää itseensä, siihen että ymmärtäisi ja osaisi tyydyttää vauvan tarpeet.

Perinteisissä kulttuureissa, joita ei ole siunattu vauvakalusteilla tai lastenhoito-oppailla, kielessä ei ole edes olemassa hemmottelu-sanaa.Kun näille äideille kerrotaan pilalle hemmottelusta ja siitä, että vauvalle ei pitäisi antaa periksi, he torjuvat nämä ajatukset mielettöminä. Kaikki ovat tyytyväisempiä, kun äiti ja vauva voivat rentoutua ja nauttia toisistaan.

Toimiiko vauvakoulutus todella?

"Mutta se toimii", väittää vauvakouluttaja. Niinkö tosiaan? Riippuu siitä, mitä toimimisella tarkoitetaan. Vauva lakkaa kyllä lopulta itkemästä, jos sen itkuihin ei vastata. Lakkaa kuuntelemasta vauvan viestejä, niin hän lakkaa viestittämästä. Tämä on itsestäänselvää. Mitä tämä etäisyyttä painottava neuvonta todella opettaa vauvalle? Hän oppii, että hänen viestinsä eivät vaikuta hänen vanhempiinsa. Niillä ei ole arvoa ja tästä seuraa ettei hänellä itselläänkään ole arvoa. Kukaanhan ei loppujen lopuksi kuuntele häntä. Koulutus on opettanut vauvalle ainoastaan, että hän ei pysty viestimään vanhempiensa kanssa.

Riippuu vauvan persoonallisuudesta, miten hän käsittelee tätä oivallusta. Sinnikäs vauva jatkaa itkemistä ja kitinää entistä lujemmin. Vauvasta tulee takertunut ja ahdistunut ja hän käyttää paljon energiaa yrittäessään pysyä lähellä vanhempiaan ja hallita heitä. Hän on kaikkea muuta kuin itsenäinen. Hieman rennompi vauva taas yksinkertaisesti antaa periksi ja muuttuu apaattiseksi. Hänestä tulee "kiltti vauva", sellainen joka sopeutuu mukavasti hänelle saneltuun aikatauluun, nukkuu yön yli ja yleisesti ottaen on vähemmän vaivaksi. Tämä on se vauva, jonka vuoksi vauvakouluttaja sanoo, että "se toimii". Mutta vanhemmat maksavat tästä hinnan. Tämä vauva ei luota eikä tunne mitään. Hän sulkeutuu.

Sulkeutumisoireyhtymä

Lindan ja Normin vauva oli viettänyt tuntikausia kantoliinassa, hänen itkuihinsa oli vastattu heti ja hyvin, häntä imetettiin kun hän sitä tarvitsi. Koko perhe kukoisti. Sitten kuvaan astuivat vauvakouluttajat. Hyvää tarkoittavat ystävät olivat saaneet vanhemmat vakuuttuneiksi siitä, että he hemmottelivat vauvaansa, että vauva manipuloi heitä ja että vauvasta kasvaisi takertuva, epäitsenäinen lapsi. Norm ja Linda antoivat periksi ulkopuolisille paineille. He antoivat vauvan itkeä itsensä uneen, syöttivät aikataulussa ja kantoivat häntä vähemmän. 2 kk:ssa vauvan paino lakkasi nousemasta ja hänestä tuli syrjäänvetäytyvä. Lääkäri diagnosoi kasvupysähdyksen ja oli aikeissa aloittaa laajan lääketieteellisen hoitokuurin. Minä diagnosoin sulkeutuneisuusoireyhtymän. Vanhemmat olivat tietämättään riistäneet vauvan kiintymysturvan. Tuloksena oli eräänlainen vauvan masennustila. Neuvoin vanhempia kantamaan vauvaa paljon, imettämään vauvantahtiin ja reagoimaan herkästi itkuun. Kuukauden sisällä vauva alkoi voida hyvin.

Uskomme, että vauvat pystyvät opettamaan vanhemmilleen, minkä tasoista vanhemmuutta he tarvitsevat. Vanhempien osana on kuunnella ja ammattilaisten osana on tukea vanhempien itseluottamusta eikä nakertaa sitä suosittelemalla liian etäisiä toimintamalleja kuten "sinun olisi annettava hänen olla enemmän omassa sängyssään". Vain vauva tietää oman tarvetasonsa ja vanhemmat ovat parhaalla paikalla ymmärtääkseen vauvan kielen.

Vauvat, jotka on koulutettu olemaan ilmaisematta tarpeitaan, saattavat näyttää tyyniltä, mukautuvaisilta ja kilteiltä. Nämä vauvat saattavat tosiasiassa olla masentuneita ja sulkemassa ilmaisukanaviaan ja heistä saattaa kehittyä lapsia, jotka eivät ikinä pyydä mitään mitä tarvitsevat ja lopulta erittäin haasteellisia aikuisia.

Eivät kaikki vauvat reagoi vauvakoulutukseen yhtä dramaattisesti. He eivät ehkä varsinaisesti lakkaa kasvamasta. Mutta he saattavat lakata kasvamasta toisessa mielessä. Vauvakoulutustekniikoita käyttävät vanhemmat ehkä voivat itsekin huonosti.

***************

Vauvakoulutus perustuu vanhemman ja lapsen välisen suhteen väärintulkintaan. Siinä oletetaan, että vastasyntyneet putkahtavat maailmaan hallitsemaan vanhempiaan ja että jollet ehdi ensimmäisenä hallitsemaan vauvaa, hän ottaa ohjat käsiinsä ja alkaa johtaa. Vauvakoulutuksessa hahmotetaan lapsen ja vanhemman välille vihollisuussuhde. Tämä ei ole tervettä. Perhe-elämä ei ole kilpailua, jossa jonkun on voitettava ja jonkun hävittävä. Perheessä päämääränä on, että kaikki voittavat.

Vauvakouluttajissa on maallikkoja, mutta jotkut ovat psykologeja tai lastenlääkäreitä. He ovat etääntyneet kauas vauvojen ja äitien todellisuudesta, ja se näkyy heidän neuvoistaan. Usein he jättävät huomiotta tosiasioita joita ei voi mitata, kuten äidin intuition tai herkkävaistoisuuden. Heidän ajatustavassaan vauvanhoito on pikemminkin tiedettä kuin taidetta ja vauva on pikemminkin projekti kuin persoona. Vauvakouluttajilla ei ole lainkaan sietokykyä persoonallisuuseroille, eivätkä he anna arvoa äidin herkkyystason tai vauvan tarvetason vaihteluille.

*******************

Lähde:

Kiintymysvanhemmuuden kirja Onnellisen vauvan hoito-opas (William Sears & Martha Sears)

William ja Martha Sears ovat avio- ja työpari, jonka puoleen amerikkalaisvanhemmat yhä usemmin kääntyvät. Searsit ovat kirjoittaneet useita kirjoja ja ovat tulleet amerikkalaiskatsojille tutuiksi televisiosta. Searseilla on 8 lasta. William Sears on opiskellut Harvardissa ja harjoitellut maailman suurimmassa lastensairaalassa. Hän on toiminut lastenlääkärinä melkein 30 vuotta.

ettei sitten aikanaan oppisi omaan sänkyyn! Meillä 5 lasta ja jokainen, joka ikinen nukkunut ensimmäiset vuodet vanhempien kanssa samassa sängyssä, mutta ovat siinä 2vuoden tietämillä siirtyneet omaan sänkyyn. Ensin vanhempien huoneessa, sitten omaan huoneeseen.



Ja kyllä, parisuhde voi hyvin vaikka lapsia on välillä sängyssä ollutkin ;)



Luin tuosta yhdestä viestistä missä oli unilelusta. Meidän lapsilla sitä ei ole ollut ja olen välillä miettinyt, että miksi sitä ei ole, mutta ehkä he eivät ole sitä tarvinneet kun ovat nukkuneet meidän sängyssä....Tiedä sitten syytä =)



Mutta ymmärrän toki heitäkin jotka heti laittavat vauvan omaan sänkyyn, se on jokaisen itse mietittävä, mutta ap:lle vain kannustukseski, että se ei ollenkaan huono asia jos vauvanne nukkuu sängyssänne :)

Kun minun vauvani on alusta asti nukkunut omassa sängyssään ihan tyytyväisenä? Ja tämä ihan vain siksi etten vahingossa kierähdä ja tönäise vauvaa (minä kun kierin paljon unissani).

lehdistä näistä kuolleista vauvoista jotka on tukehtuneet äitinsä tai isänsä alle.



Onneksi ei enää ole vesisänkyjä niin kuin 80- ja 90-luvuilla. Silloin niitä uutisia oli vielä useammin.

Ja lapset (kohta viis ja 3,5-vuotiaat) ovat välillä nukkuneen omissakin sängyissään, mutta kummasti nukkuvat paremmin meidän kanssa.



Itse kummastelen sitä toista ääripäätä, joka nukuttaa vauvan heti omaan huoneeseen.



Mutta hei kaikki tehköön niin kuin itse parhaaksi näkee ja tosiaan, onhan niissä lapsissakin eroja.



Ps. seksiä voi harrastaa muuallakin kuin sängyssä. Lapset eivät ole ikinä loukkaantuneet fyysisesti välissämme. Päin vastoin, vanhemmat ovat kyllä saaneet osumia :) Ja alkoholin nauttimisen jälkeen olen nukkunut sohvalla. En lasten vieressä.

Käytännön kokemus:



tyttö nukkui perhepedissä vuosia ja samassa huoneessa kunnes tahtoi omaan huoneeseen 7 vuotiaana, palatakseen vielä takaisin, lopullisesti tahtoi omaan huoneeseen 8 vuotiaana.



Nyt tokalla, on open mukaan unelmaoppilas, rauhallinen, itsenäinen ja sosiaalisesti pärjäävä.



eskarissa valittelivat että samassa huoneessa nukkuminen häiritsee lapsen itsenäistymiskehitystä. Ja hitot häiritsee -ajattelin. lapsen tarpeisiin haluan vastata, puhukaa mitä puhutte.



Viime kevään koulutodistuksessa oli itsenäisyys ja oma-aloitteisuus parhaat mahdolliset. eli ei todellakaan ole haitannut mitään itsenäistymistä perhepedit eikä mikään läheisyyden tarpeen täyttäminen :) (...nykyään todistuksessa arvioidaan muun muassa monia käytökseen liittyviä osa-alueita ennekuin aletaan antaa niitä numeroarviointeja)

Teillä ei ole nää pelkästään parisuhdetta, vaan teillä on perhe, jonka ideana ei välttämättä ole yhden jäsenen pitäminen pois jaloista. Seksin voitte hoitaa muualla, mun kokemuksen mukaan lapsi nukkuu turvallisesssa tuntuisessa vanhempien sängyssä varsinkin alkuyön niin sikeästi, että olkkarissa voisi olla vaikka sonnilauma ;)



Koko perhe tarvitsee läheisyyttä ja mikäs sen kätevämpää kuin nukkuminen yhdessä :)

lehdistä näistä kuolleista vauvoista jotka on tukehtuneet äitinsä tai isänsä alle.

Onneksi ei enää ole vesisänkyjä niin kuin 80- ja 90-luvuilla. Silloin niitä uutisia oli vielä useammin.

siitä, että ankarassa köyhyydessä eläneet epätoivoiset äidit ovat tukehduttaneet vauvojaan tahallaan pelätessään, etteivät voi elättää kaikkia lapsiaan.

Tähänastiset tutkimukset eivät todista, että perhepedissä nukkuminen olisi itsessään vaarallista. Perhepeti on turvallinen, jos vanhemmat eivät tupakoi tai käytä alkoholia tai lääkkeitä, patja on kiinteä eivätkä vuodevaatteet ole liian upottavat

Aikojen saatossa on pelätty, että äidit saattavat kierähtää unissaan vauvojensa päälle. Perhepeti on jopa ollut kielletty useissa Euroopan kaupungeissa. On kuitenkin todisteita siitä, että ankarassa köyhyydessä eläneet epätoivoiset äidit ovat tukehduttaneet vauvojaan tahallaan pelätessään, etteivät voi elättää kaikkia lapsiaan.

jokaisen vanhemman tulisi lukea tämä juttu linkin takaa AJATUKSELLA:



Unihäiriöt ovat länsimainen ilmiö



Kun vauva tulee perheeseen, hän on valmis mukautumaan millaisiin olosuhteisiin tahansa. "Tällä ei kuitenkaan tarkoiteta sitä, että mikä tahansa ympäristö tuottaisi tasapainoisen vauvan", lastenpsykiatri Jukka Mäkelä korostaa.



http://www.hernekeppi.fi/hernekeppi/hk3/perhepeti.shtml

lehdistä näistä kuolleista vauvoista jotka on tukehtuneet äitinsä tai isänsä alle.

Näistä lasten tukehtumiskuokemista valtaosa johtuu aikuisten humalatilasta. Piste.

Asiaa ei vain kovinkaan usein kerrota. Paitsi nykyään, kun lööppilehdet ovat voimissaan.

Kaikki kolme ovat nukkuneet 1,5-vuotiaiksi perhepedissä. On ihana käpertyä vauvan viereen nukkumaan ja tuntea pienet, paljaat varpaat omaa vatsaa vasten.



En oikein ymmärrä miten parisuhteen tulisi kärsiä perhepedistä. Me olemme harrastaneet silloin seksiä vauvan nukkuessa siinä vieressä samassa sängyssä tai sitten olkkarissa tai suihkussa. Kertaakaan ei kukaan ole herännyt siihen.

Onko tolla linkittäjällä mitään muuta elämää kuin pitää nettiä ja vauva palstaa auki 24/7???

Aina kun tulee kysymys nukkumisesta yms.hän on paikalla.=D

Onko tolla linkittäjällä mitään muuta elämää kuin pitää nettiä ja vauva palstaa auki 24/7???

Aina kun tulee kysymys nukkumisesta yms.hän on paikalla.=D

Ja heti ollaan täällä vastaamassa :)