Perhepeti. Miten voin tuntea niin suurta syyllisyyttä

että olet aiemmin voinut toimia toisin. Tämän vauvan kanssa se ei sitten vain onnistunutkaan. Turhaan podet syyllisyyttä. :)



Meillä esikoinen on nukkunut alusta saakka omassa sängyssä (samassa huoneessa meidän kanssa) ja nyt pian 8 kk iässä nukahtaakin yksinään, ilman sen ihmeempiä nukuttamisia. Toki illalla ennen nukkumaanmenoa rauhoitutaan ja makoillaan kaikin samassa sängyssä, mutta kun pientä alkaa uni painaa, niin laitetaan omaan sänkyynsä.



Silloin kun vielä imetinkin, niin imetin istuen. Meillä ei olisi onnistunut perhepedissä nukkuminen, koska itse nukun hyvin sikeästi ja mies taas on uskomatan pyörijä. Kerran kävikin niin, että mies pyörähti vauvan päälle (olin nukahtanut imettäessä ja siksi vauva oli meidän välissä). Sen jälkeen en uskaltanut vieressä nukuttaa tai imettää, koska tosiaan itse aina nukahdin ja sitten olisi ollut vaara, että vauva liiskaantuu miehen alle.



Nyt toki, kun vauva on isompi ja esim. jotain vaivaa ollu yöllä, olen ottanut viereen nukkumaan. Mutta ei siinä kyllä itse saa nukuttua. Kyllä niihin potkuihin ja pyörimisiin on herännyt sen tuhat kertaa yössä. Meillä siis kaikkien unien kannalta on parempi, että nukkuu omassa sängyssään. Varsinkin, kun nukkuu hyvin siellä. :)



Seksiin ei mielestäni kuitenkaan vaikuta, vaikka lapsi nukkuisikin meidän sängyssä. Sitä kun harrastetaan muulloin ku yöllä. Yöt on nukkumista varten. ;)

Meillä on 5 lasta, joista jokainen on nukkunut perhepedissä n. 2-vuotiaaksi, jolloin siirtyivät toiseen huoneeseen, vanhin tosin nukkui 4-vuotiaaksi omassa sängyssä meidän huoneessamme ja siirtyi seuraavan sisaruksen kanssa yhtä aikaa lastenhuoneeseen. Kellään lapsella ei ole "siirtymäoblektia" (lue:äidinkorviketta) eli unilelua.



Mitään ongelmia lasten siirtymisessä omaan huoneeseen ei ole ollut.



Myöskään seksielämämme ei ole harventunut. Meillä on seksiä n. joka tai joka toinen päivä, kun lapset nukkuu.



Tutkimuksissa on todettu, että perhepedissä lapsi on vaarassa ainoastaan silloin kun vanhemmat käyttävät päihteitä tai esim. unilääkkeitä (lääkkeet, huumeet, alkoholi, tupakka). Jos äiti esim. tupakoi on parempi, että vauva ei nuku samassa sängyssä. Ja tietenkin vesisänky tai muutoin liian pehmeä sänky ja ylipaksut peitot ovat vaarallisia.

Ja paras paikka vauvalle on äidin ja seinän välissä, koska isällä ei äitihormonit pidä "vahtia" yöllä.

mutta ei ne siellä ole paljon nukkuneet alta 2v:na. Sen jälkeenkin nuo kömpii viereen, esim. viime yönä 7v. kömpi kainaloon, samoin 3v. on liki jokaöinen vieras. Välillä mua itseäni potuttaa kun ne tulee siihen viereen heilumaan, mutta en osaa oikein kieltääkään. Minusta on jotenkin kammottava ajatus, että pieni pelkäävä lapsi ei saisi tulla turvaan, vaan hänen pitäis pakolla pysyä sängyssään. Eikä mun yöunet siitä paranis jos lohduttelisin sitä lasta siellä sen omassa sängyssä.

tunnet syyllisyyttä esikoisen nukuttamisesta omaan huoneeseen mutta koska kuopus saakin nukkua teidän vieressä? Tai miehen takia, jos hän ei pidä vauvasta samassa sängyssä? Tai sitten tunnet syyllisyyttä kun muutit mielipiteesi?

Tietääkseni perhepediksi lasketaan myös pinnasänky joka on parisängyn vieressä, tai sivuvaununa yksi laita poistettuna. Eli sitten kun vauva ei enää ime niin usein tissiä öisin, voit pikkuhiljaa siirtää vauvan pinnikseen, tassutella ja "opettaa" nukahtamaan sinne.

Minusta tuosta asiasta kannattaa jutella miehenkin kanssa, että onko perhepeti hänellekin ihan ok. meillä mies hieman nurisee kun sänky käy kapeaksi vauvan takia, mutta kyllä hän kestää vielä sen aikaa kun toivon mukaan saan vauvan totutettua nukkumaan sivuvaunuun. Esikoinen nukkuu omassa huoneessaan, kieltämättä tunnen minäkin välillä syyllisyyttä kun hän on siellä yksin, ja me kolme " samassa pesässä"...

Tommosilta perversseiltä pitäis lapset ottaa pois !

Yök !

Me olemme harrastaneet silloin seksiä vauvan nukkuessa siinä vieressä samassa sängyssä

meillä vauva nukkui aina omassa sängyssään, samassa huoneessa kylläkin. 2 vuotiaana siirtyi omaan huoneeseen. Tuli ero ja lapsi halusi alkaa nukkumaan minun vieressäni, minusta se oli ihan luonnollista. Lapsi haki jotain turvaa ja ehkä saattoi jopa varmistaa ettei äiti katoa, kun isä katosi... Erosta kului n. vuosi ja lapsi halusi palata nukkumaan omaan huoneeseensa. Aina välillä uni tai muu herätti yöllä ja silloin sai aina palata viereeni nukkumaan, en minä ole hennonnut kieltää läheisyyttä varsinkaan keskellä yötä.



Vielä toisinaankin tulee viereeni nukkumaan (11v), sanoo, että äitin vieressä on niin lämmin olla :). Minusta on suloista, ei kohta enää äidin syli kelpaa kun kasvaa siihen liian isoksi. Nyt jo on huomattavissa, että joskus halittelukin tuntuu lapsesta "nololta".



Mutta jokainen perhe tavallaan ja jokainen äiti/isä varmasti osaa oman lapsensa tarpeet ottaa huomioon ja myöskin omat voimavaransa.

Mulle negatiiviset puolet perhepedissä on olleet se, että niska menee jumiin, kun imetän kyljellään nukahdan siihen asentoon. Ehkä myös varon vauvaa ja nukun sen takia ihme asennoissa.

Mies myös nurisee välillä tilanpuutteesta, kun on vain se perus 160cm leveä sänky.

Muuten ei ole mitään muuta kuin positiivista sanottavaa perhepedistä, imetys on helppoa, vauva ei ehdi edes itkeä kun saa jo maitoa, molemmat nukahdamme nopeasti uudelleen jne...

Tommosilta perversseiltä pitäis lapset ottaa pois !

Yök !

Me olemme harrastaneet silloin seksiä vauvan nukkuessa siinä vieressä samassa sängyssä

Ei se mitään huomaa.

Kerran kävikin niin, että mies pyörähti vauvan päälle (olin nukahtanut imettäessä ja siksi vauva oli meidän välissä). Sen jälkeen en uskaltanut vieressä nukuttaa tai imettää, koska tosiaan itse aina nukahdin ja sitten olisi ollut vaara, että vauva liiskaantuu miehen alle.

Nukkuvan aikuisen viereen EI SAA OTTAA VAUVAA, sillä tavoin, että tämä aikuinen ei ole siitä tietoinen. Silloin aikuinen ei osaa varoakkaan vauvaa unensa läpi.

Paras tapa on työntää se parisänky seinään kiinni ja laittaa vauva seinän puolelle nukkumaan, äiti keskelle, isä toiselle laidalle.

Ja jos otatte vauvan yöllä väliin, niin isän pitää olla siitä tietoinen. Vauva otetaan myös pään viereen, mahdollisimman ylös, ei vartalon viereen. Ja mieluiten tosiaan sinne seinän puolelle, niin että vanhemmat nukkuvat vierekkäin.

Se, että on tietoinen vauvasta, ei silloin voi kääntyä vauvan päälle. Mekanismi on sama kuin se, että olet tietoinen unen läpi, mihin sänky loppuu. Ei aikuinen putoa sängystäkään tuon vaiston ansiosta.

vauvaa ei saa tuoda jo nukkuvan aikuisen viereen. Aikuinen on tällöin herätettävä ja selkeästi ilmoitettava, että nyt hänen vieressään on vauva.

Joo, se kyllä tuli kerrasta selväksi. Enkä mä luottanut kyllä itseenikään, vaikka kuinka tiesin, että lapsi on vieressä. Mä kun oikeasti nukun niin sikeästi ja olin ihan sekaisin yöllä, etsin vauvaa vierestäni, vaikka olin laittanut hänet omaan sänkyynsä yms.

Lisäksi meillä mies nukkuu seinän vieres, ei saa nukuttua reunapaikalla. Mutta se nyt on sivuseikka. Ei vain sovi meille perhepeti.piste.

Vauva nukkuu välillä keskellä, välillä reunassa, riippuen siitä kumpaa tissiä olen viimeksi antanut. Ei ole ollut vaaraa vauvalle, kun patja on napakka, eikä peitto ole painava tai tiivis. Vauvan selän takana pidän semmoista jättipyyhkeestä pyöritettyä n.15x70 cm pötkylää, jonka päällä lepuutan kättäni. Muuten käteni painaa vauvaa, kun nukahdan kuitenkin siihen imettäessä.

itsekin koin pientä syyllisyyttä, mutta puolivuotiaana sain vauvan nukkumaan omassa huoneessa. eihän se sitä tarkoita että jos ihan pieni vauva nukkuu kainalossa että siitä alkaa perhepeteily.

supermammat supervaistoillaan ovat täysin varmoja että heräävät jos sattuvat pyörähtämään vauvansa päälle.



ehkä 9 kertaa kymmenestä näin. mutta se yksi kerta riittää tappamaan.



ja miehen kohdalla on varmasti niin että suhdeluku on toisinpäin, se heräisi yhden kerran kymmenestä.



se on nähty että se ei heräisi vaikka pommit räjähtelisi ympärillä.



itse en käytä alkoholia, mutta minusta perhepeti on yhtä suuri riski kuin lähteä kännissä ajelemaan liikenteeseen, yleensä ei satu mitään, mutta sitten kun sattuu se voikin olla täysin peruuttamatonta ja kohtalokasta.

supermammat supervaistoillaan ovat täysin varmoja että heräävät jos sattuvat pyörähtämään vauvansa päälle.

ehkä 9 kertaa kymmenestä näin. mutta se yksi kerta riittää tappamaan.

ja miehen kohdalla on varmasti niin että suhdeluku on toisinpäin, se heräisi yhden kerran kymmenestä.

se on nähty että se ei heräisi vaikka pommit räjähtelisi ympärillä.

itse en käytä alkoholia, mutta minusta perhepeti on yhtä suuri riski kuin lähteä kännissä ajelemaan liikenteeseen, yleensä ei satu mitään, mutta sitten kun sattuu se voikin olla täysin peruuttamatonta ja kohtalokasta.

perhepeti suojelee kätkytkuolemalta ja vauvan päälle kierähtäminen selvin päin (siis äiti) on mahdotonta.

Antropologi, filosofian tohtori James McKenna on tutkinut äidin ja vauvan yhdessä nukkumista.



Kalifornian yliopiston neurologian laitoksen unihäiriökeskuksessa 3 kk ikäiset vauvat äiteineen nukkuivat laboratoriossa muutamia öitä.



Äiti-vauva -parit oli jaettu etukäteen kahteen ryhmään sen mukaan, nukkuivatko he kotioloissa yhdessä vai erikseen. Laboratoriossa he nukkuivat 2 yötä tottumaansa tapaan ja yhden yön päinvastoin. Nukkumista kuvattiin videolle ja elintoimintoja monitoroitiin.



Tulosten mukaan yhdessä nukkuminen lisäsi kokonaisunimäärää riippumatta siitä, oliko siihen aikaisempaa tottumusta vai ei. Yhdessä nukkuminen pidensi imetysaikaa ja -tiheyttä, ja vauva ilmaisi itkien nälkäänsä vain erikseen nukkuessa. I ja II-vaiheen uni lisääntyi, III- ja IV-vaiheen uni väheni yhdessä nukkuessa, eli vauva on herätettävissä helpommin.



Yhdessä nukkuminen lisäsi äidin ja vauvan unen samanasteisuutta ja hereillä oloa yhtä aikaa. Yhdessä nukkuessa vauva nukkui harvemmin vatsallaan, mitä pidettiin hyvänä asiana. Yhdessä nukuttiin hyvin lähekkäin, kasvokkain, mikä lisäsi vauvan saamaa sensorista stimulaatiota. Äidit myös valvoivat lapsensa unta myös nukkuessaan. Riippumatta aikaisemmista nukkumistavoista kaikki siis hyötyivät yhdessä nukkumisesta.



Kätkytkuolema (SIDS, Sudden Infant Death Syndrome) on traaginen vauvan yhtäkkinen kuolema unen aikana. Sitä on tutkittu paljon, mutta yksiselitteistä syytä sille ei ole löydetty. Yleensä kätkytkuoleman´ kokevat vauvat ovat 0-6 kuukauden ikäisiä, eniten niitä sattuu noin 3 kuukauden ikäisille. On kuitenkin löydetty joitakin ympäristöllisiä selittäviä tekijöitä: Vanhempien alhainen sosioekonominen status, äidin tupakointi, ennenaikainen syntymä ja hengitysvaikeudet syntymän jälkeen sekä se, jos sisarus on kätkytkuoleman uhri. Kätkytkuolema ei johdu kuristumisesta, vuodevaatteisiin tukehtumisesta tai vauvan päälle kierähtämisestä. Mielenkiintoinen tieto on, että niissä kulttuureissa, joissa perheet nukkuvat yhdessä, kätkytkuolema on paljon harvinaisempi kuin länsimaissa.



Nykyään kätkytkuolemaa pidetään pikemminkin unihäiriönä. Vauva ei osaa kontrolloida automaattisesti hengitystään unen aikana tai havahtua unesta hengitysvaikeuden seurauksena. Unen aikana happi-hiilidioksidi-tasapainosta huolehtivat pienet kemoreseptorit suurten verisuonten seinämissä. Jos veren happipitoisuus laskee tai hiilidioksidipitoisuus nousee liiaksi, lähettävät nämä reseptorit aivoille käskyn kiihdyttää hengitystä. Ensimmäisinä kuukausina nämä automaattiset hengityksensäätelyjärjestelmät ovat kehittymättömiä kaikilla vauvoilla. Vauvojen hengityksessä ei ole vielä säännöllistä kaavaa, vaan siinä esiintyy silloin tällöin jopa 10-15 sekunnin katkoksia, jonka jälkeen hengitys taas jatkuu. Näitä katkoksia kutsutaan apneaksi. Joskus katkokset ovat jopa 20 sekunnin mittaisia ja niiden aikana sydämen syke laskee noin 20 prosentilla. Silloin joko automaattinen säätelyjärjestelmä kytkeytyy päälle taikka vauva herää, ja hengitys jatkuu taas. Onkin arveltu, että kätkytkuoleman uhreilla joko automaattinen säätelyjärjestelmä on synnynnäisesti häiriintynyt tai he eivät jostain syystä herkästi herää hengityskatkokseen.



Vauva on siis neurologisesti ja kehityksellisesti epäkypsä nukkumaan yksin. McKennan tutkimustulokset tukevat sitä oletusta, äidin lähellä nukkuminen aktivoi vauvaa hengittämään. Kun vauvan hengitys katkeaa, äiti ehkä tiedostamattaan liikahtaa, mikä taas havahduttaa vauvaa sen verran, että hengitys taas jatkuu. Vauva tuntee patjan välityksellä äidin hengityksen sekä kuulee sen rytmin, mikä auttaa vauvaa rytmittämään omaa hengitystään. Yksin nukkuvalla vauvalla tätä valvontamekanismia ei ole. Suoraan näistä tuloksista ei kuitenkaan voi sitä johtopäätöstä vetää, että yhdessä nukkuminen ehkäisisi kätkytkuolemia. Tätä mieltä on kuitenkin lastenlääkäri, lääketieteen tohtori William Sears, 8 lapsen isä ja perhepedin vankkumaton kannattaja. Hän lisää vielä, että nimenomaan rintaruokituilla lapsilla kätkytkuoleman riski on pienempi. Hän perustaa hypoteesinsa puhtaasti henkilökohtaiselle vakaumukselle, jossa kuitenkin on perusteita olla totta. Onhan niin, että nimenomaan rintaruokitut vauvat heräilevät keskimäärin useammin öisin kuin korvikkeella ruokitut, koska rintamaito sulaa nopeammin kuin korvike. Tämä voisi olla yksi luonnon mekanismeista suojata vauvaa liian syvältä ja liian pitkältä unelta, josta vielä kehittymättömät säätelymekanismit eivät saa vauvaa hereille, varsinkaan jos vauva nukkuu yksin omassa sängyssään, mahdollisesti jopa omassa huoneessaan.



http://imetystukilista.net/sivut/index.php?option=com_content&task=view…

Jos nainen tai mies on esim 80-100 kiloinen tai jopa 120 kiloinen, niin miettikääpäs vähän, ainakin jenkkisängyssä se vauva uppoaa sinne niin että huh huh.



Tuohon kierähtäminen on mahdotonta juttuun ei voi sanoa kuin että todella toiveikas ja sinisilmäinen ajatus.



Lisäksi on mahdollista että vauva puristuu isän ja äidin väliin.



Olin aikanaan vuosia töissä sosiaalitoimessa. Näitä kuolemia sattui ihan selvinkin päin VUOSITTAIN.

Poliisi nimittäin näissä tapauksissa kyllä puhalluttaa vanhemmat.



Että siinä sitä on mahdottomuutta kyllikseen.



Ainoa selitys tuolle perhepedille on se, että itsekkäät vanhemmat (lue äidit) tekevät niin kuin heille on helpointa tietoisesti sulkien silmänsä päivänselviltä riskeiltä.

supermammat supervaistoillaan ovat täysin varmoja että heräävät jos sattuvat pyörähtämään vauvansa päälle.

ehkä 9 kertaa kymmenestä näin. mutta se yksi kerta riittää tappamaan.

ja miehen kohdalla on varmasti niin että suhdeluku on toisinpäin, se heräisi yhden kerran kymmenestä.

se on nähty että se ei heräisi vaikka pommit räjähtelisi ympärillä.

itse en käytä alkoholia, mutta minusta perhepeti on yhtä suuri riski kuin lähteä kännissä ajelemaan liikenteeseen, yleensä ei satu mitään, mutta sitten kun sattuu se voikin olla täysin peruuttamatonta ja kohtalokasta.

No ihmiset on tässäkin erilaisia. Mä olen herkkäuninen, joten vauvamme nukkuu turvallisessa perhepedissä. Mies on sikeäuninen, mutta silti osaa varoa vauvaa. Mä luotan omiin vaistoihini tässä asiassa, enkä pelkää yhtään vauvan puolesta... Minusta vauvan päälle on miltei mahdoton kääntyä, kun hän nukkuu edessäni masuani vasten, minä kyljelläni siis. Selän kääntäminen vauvalle ei taas tunnu niin turvalliselta. On se niin suloista nukkua vauva kainalossa!

http://areena.yle.fi/audio/1301580129231



Entä jos on niin, että se mitä pidämme vauvassa ongelmallisena ja vaikeana, onkin meidän itse hoitotavoillamme aiheuttamaa?



- Meillä hyvin varhain oletetaan, että lapsen pitää nukkua koko yö, unen katkeamatta ja ilman yösyöttöjä ja sitten vielä yksin. Siinä sun kirjassa Luonnollinen Lapsuus sä Tiina Kaitaniemi et kauhean kaunista arvosanaa tälle yksinnukuttamiselle anna



- En. Siis se ajatusmaailma, jossa kuvitellaan, että puolivuotiaan lapsen pitäisi nukkua heräilemättä, niin se on täysin ihmisen biologialle vastakkainen. Lapselle ei ole yöheräilystä yhtään mitään haittaa. Se on eri asia, onko se sitä vanhemmalle, mutta lapselle yöheräilystä ei ole mitään haittaa. Itse asiassa voidaan paremminkin ajatella, että lapsi on sopeutunut nimenomaan yöheräilyyn ja yösyöntiin, koska se on äidillekkin tavallaan helpompi syöttää sitä lasta yöllä kuin syöttää sitä lasta päivällä, kun ollaan liikenteessä ja tehdään.



Ja se, että lapsi heräilee vielä kolme, neljä vuotiaana öisin, niin siinä ei ole mitään luonnotonta tai omituista vaan se on ihan normaalia ja tavallista ja jokainen lapsi lopettaa sen heräilyn yksiöllisen tahtinsa mukaan.



Minusta se on todella hirveätä, että pieneltä vauvalta vaaditaan sellaista suoritusta, mihin hän ei ole biologialtaan kykenevä.



Ei aikuinenkaan ihminen pysty säätelemään sitä, milloin herään ja milloin nukahdan, siis yön aikana. Jos hän herää yön aikana, hän herää yöllä. Se ei ole sellaista, että mihin voi itse vaikuttaa.



Nyt ainoastaan näiltä lapsilta vaaditaan sitä, että he opettelevat nukuttamaan itse itsensä eli siis vaaditaan, että puolivuotiaalla olisi itsesäätelykykyä niin paljon, että hän kykenee tällaisesta tilanteesta yksin selviämään. Se on mielestäni aika suuri vaatimus mikä me asetetaan pienelle vauvalle. Biologisesti sitä kykyä ei ole.