Miten sinä eroat n.s. "normaalista" ihmisestä?

Elän puolison rahoilla.

Kävin ekan kerran treffeillä vähän vaille 51-vuotiaana 😄

Olen eloisa ja tunteellinen. Monitaitoinenkin käden töissä ja keksin uusia ratkaisuja ongelmiin. Soittelen viulua ja haitaria ilokseni ja lohdutukseksi. Opettelen ja teen myös ns miesten töitä, vaikka olen naisellinen nainen.

Olen 40-vuotias nainen ja vapaaehtoisesti lapseton. Elämääni tarkoituksen antaa rakkaus mieheeni. Pidän lapsista, mutta en halua omia. Olen muutenkin täynnä ristiriitaisuuksia ja en sovi oikein mihinkään muottiin.

Ulkokuoreni pettää monet. Minulla on shokkivärjätyt hiukset, usein meikkiä, korkokengät, hiuspidennykset, kynsilakat jne. Minua luullaan usein 20-30 vuotiaaksi. Pukeudun sillä tavoin, koska haluan miellyttää miestäni. Tämä pukeutumiseni on meidän yhteinen seksuaalinen elämän mittainen leikki, jossa mies kontrolloi. Henkisesti olen introvertti, hiljainen, analyyttinen, luonnonläheinen, luonnonsuojelija, feministi, uskollinen, romantikko, syvällinen ja pohtiva, sekä vaativa. Minut voi löytää kesäisin uimassa saariin retkieväiden kanssa ja joskus tanssin yökerhossa villisti, mutta yleensä olen  mieheni kanssa harrastamassa kivoja yhteisiä asioita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näen suomalaisen median uutisoinnin poliittisen asenteellisuuden toisin kuin 80% kansasta, joka luottaa siihen mitä "uutisissa" kerrotaan.

Nää ylemmyyden tuntoiset ja muita tyhmempänä pitävät on aina niin ihania :)

Juu, kyllä se niin on että ihan omien korvien välissä se vika on... 

En oikeastaan koskaan kaipaa seuraa, en pidä kyläilystä enkä halua kotiini vieraita. Ilahdun aina, kun saan matkustaa ja käydä erilaisissa tapahtumissa yksin.  En pidä puhumisesta.  Voisin olla viikkokausia sanomatta sanaakaan kenellekään.   

Niin monessa asiassa, etten ala edes luettelemaan niitä, tai voidaan tunnistaa :) 

Ihan peruspalikat elämässä olleet aina keskiverron ulkopuolella. 

Vierailija kirjoitti:

Olen 40-vuotias nainen ja vapaaehtoisesti lapseton. Elämääni tarkoituksen antaa rakkaus mieheeni. Pidän lapsista, mutta en halua omia. Olen muutenkin täynnä ristiriitaisuuksia ja en sovi oikein mihinkään muottiin.

Ulkokuoreni pettää monet. Minulla on shokkivärjätyt hiukset, usein meikkiä, korkokengät, hiuspidennykset, kynsilakat jne. Minua luullaan usein 20-30 vuotiaaksi. Pukeudun sillä tavoin, koska haluan miellyttää miestäni. Tämä pukeutumiseni on meidän yhteinen seksuaalinen elämän mittainen leikki, jossa mies kontrolloi. Henkisesti olen introvertti, hiljainen, analyyttinen, luonnonläheinen, luonnonsuojelija, feministi, uskollinen, romantikko, syvällinen ja pohtiva, sekä vaativa. Minut voi löytää kesäisin uimassa saariin retkieväiden kanssa ja joskus tanssin yökerhossa villisti, mutta yleensä olen  mieheni kanssa harrastamassa kivoja yhteisiä asioita.

Vapaaehtoinen lapsettomuus eroaa edelleen jonkin verran ns. normaalista, mutta elämän tarkoituksen kietominen miehen ja romanttisen rakkauden ympärille ei..

Ulkonäköasioista shokkivärit harvinaisempia, mutta nuo muut ainakin Helsingissä hyvin tavallista eikä kerro sinänsä vielä tyylistä mitään. 

Vierailija kirjoitti:

Pulleat rintalihakset, karvainen rinta, leveät hartiat, hoikka, pitkät paksut vaaleat latvoista luonnonkiharat hiukset, litteähkö masu, lihaksikkaat käsivarret, lihakset näkyvät ihon alta. Miesten päät kääntyvät kun liikun kaupungilla kireässä paidassa. Joo ihan tyytyväinen ulkonäkööni olen.

Mutta työtä se on vaatinut ihan älyttömästi, kymmeniä tunteja liikuntaa viikossa. Enkä ole ulkonäön vuoksi liikkunut vaan terveyden, kaunis kroppa tulee sivutuotteena.

Ja siellä taas loppui lääkkeet.

Ei ole normaalia olla 90 prosenttia ajasta sisällä, verhot kiinni, yksinäisyydestä nauttien.

Ei ole normaalia vihata ihmisiä ja karttaa niiden seuraa.

Ei ole normaalia luovuttaa kaiken suhteen.

Olen siis nössö. Jonkun pitäisi potkia liikkeelle epämukavuusalueelle.

Ahdistun ja jännitän sellaisten ihmisten seurassa, joita en tunne hyvin. Masennuslääkkeet veivät jännityksen pois, mutta kun lopetin niiden käytön, jännitys palasi.

Ja se näkyy muille ihmisille sillä tavalla, että joidenkin mielestä käyttäydyn kummallisesti. Pidän hiljaisia taukoja puheen välissä tai olen muulla tavalla "outo".

Nuorena luulin pääseväni tästä iän kuluessa, mutta kun lähestyn jo seitsemääkymppiä, niin uskon tämän olevan pohjimmiltaan biologinen ja periytyvä ominaisuus. Valitettavasti.

Vierailija kirjoitti:

Ahdistun ja jännitän sellaisten ihmisten seurassa, joita en tunne hyvin. Masennuslääkkeet veivät jännityksen pois, mutta kun lopetin niiden käytön, jännitys palasi.

Ja se näkyy muille ihmisille sillä tavalla, että joidenkin mielestä käyttäydyn kummallisesti. Pidän hiljaisia taukoja puheen välissä tai olen muulla tavalla "outo".

Nuorena luulin pääseväni tästä iän kuluessa, mutta kun lähestyn jo seitsemääkymppiä, niin uskon tämän olevan pohjimmiltaan biologinen ja periytyvä ominaisuus. Valitettavasti.

Lisään, etten kuitenkaan ole erakko. Tarvitsen muiden ihmisten seuraa välillä.

Pystyn peittämään nenänpääni kielellä, ja nuolaisemaan sierainta. En toki tee niin edes pyynnöstä. 

Lapset jäivät tekemättä, koska en suostunut olemaan ilmainen orja. Toki nykyään meitä on yhä enemmän.

Muuten koen olevani melko tavis. Toki käytän paljon aikaa ja rahaa urheilulajiini, mikä on monen mielestä outoa, mutta samaa lajia harrastaa sato a tuhansia ympäri maailmaa, joten niissä piireissä normijuttu. Matkustan usein myös yksin, sekin vaikuttaa monelle olevan ihan kauhistus.

Olen kolmenkympin ohittanut mies joka elelee itsekseen pehmolelujen kanssa.

Niin, voihan se olla että Helsingin piireissä elämäntapani on normaalia. Kuitenkin ottaen huomioon omat sukulaiseni, tuttavani, ja ihmiset jotka tunnen, niin en ole vielä kohdannut sellaista, jolla olisi samanlainen parisuhde kuin minulla. Meitä kummastellaan avoimesti, mutta eipä se haittaa. Kummastelun aihe on myös se, että viihdymme 99% ajasta kahdestaan. Kertoessani elämästäni ja suhteemme laadusta ovat ihmiset enemmänkin reagoineet tavalla "en ainakaan itse haluaisi tuota".

Ulkonäköni on erikoinen siihen nähden, että ei kukaan tuttavani, joka on samaa ikäluokkaa pukeudu kuten minä. Tosin, tämä ulkonäköni onkin mieheni "kädenjälkeä".

Vierailija kirjoitti:

Niin, voihan se olla että Helsingin piireissä elämäntapani on normaalia. Kuitenkin ottaen huomioon omat sukulaiseni, tuttavani, ja ihmiset jotka tunnen, niin en ole vielä kohdannut sellaista, jolla olisi samanlainen parisuhde kuin minulla. Meitä kummastellaan avoimesti, mutta eipä se haittaa. Kummastelun aihe on myös se, että viihdymme 99% ajasta kahdestaan. Kertoessani elämästäni ja suhteemme laadusta ovat ihmiset enemmänkin reagoineet tavalla "en ainakaan itse haluaisi tuota".

Ulkonäköni on erikoinen siihen nähden, että ei kukaan tuttavani, joka on samaa ikäluokkaa pukeudu kuten minä. Tosin, tämä ulkonäköni onkin mieheni "kädenjälkeä".

Viestistäni jäi puuttumaan se, kelle se on osoitettu. Jospa vastaus löytää perille silti.

Olen neitsyt enkä ole koskaan käyttänyt mitään päihteitä.

N.25

Olen aika erakkoluonne sillain, että aidosti viihdyn ihan vaan kotona / omalla mökillä puuhastelemassa omia ja perheen juttuja. On kyllä ystäviä ja sukulaisia, mutta en jaksa kauhean aktiivista sosiaalista elämää, vaikka ihmisten seurasta tykkäänkin.

Eroan myös siinä, että vaistoan todella herkästi asioita ja se on usein aika raskasta. Saan toisinaan elävän elämän etiäisiä ja näen enneunia. Joskus näen niitä valveillakin eli yhtäkkiä töissä saatan havaita, että yhdistänkin pisteet eri asioissa niin nopeaa, että näen ikään kuin "laajan tapahtumasarjan kuvion", joka johtaa tiettyyn lopputulemaan ja sitten myöhemmin tällainen kuvio osoittautuu oikeaksi. Näen, mutta en silmillä, haistan mutta en nenällä :D  Mutta en voi päättää, että "nyt näen" vaan se tapahtuu jos tapahtuu. Tiedän muitakin, joilla on vastaava lahja, mutta ei näistä julkisesti kehtaa puhua. Hulluna pitäisivät. Mutta tietäjät tietää, joilla on samoja kokemuksia.

Asun vanhassa torpassa, sähköt on ja kantovesi, puulämmitys, pihasauna ja ulkohuussi. Enkä edes ole nuori, enkä fyysisesti terve 😄