Miten sinä eroat n.s. "normaalista" ihmisestä?

Vierailija kirjoitti:

Asun vanhassa torpassa, sähköt on ja kantovesi, puulämmitys, pihasauna ja ulkohuussi. Enkä edes ole nuori, enkä fyysisesti terve 😄

Kuulostaa kivalta. Varmasti nautit elämästäsi. Luonnonläheisyys varmasti korvaa paljon sitä, että sinulla ei ole kaikkia mukavuuksia. 

Vierailija kirjoitti:

Asun vanhassa torpassa, sähköt on ja kantovesi, puulämmitys, pihasauna ja ulkohuussi. Enkä edes ole nuori, enkä fyysisesti terve 😄

Arvostan!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asun vanhassa torpassa, sähköt on ja kantovesi, puulämmitys, pihasauna ja ulkohuussi. Enkä edes ole nuori, enkä fyysisesti terve 😄

Kuulostaa kivalta. Varmasti nautit elämästäsi. Luonnonläheisyys varmasti korvaa paljon sitä, että sinulla ei ole kaikkia mukavuuksia. 

Kyllä, ja tämä on äärimmäisen helppoa, rauhallista ja rentouttavaa elämää. Ihan joka ikinen päivä mieli lepää, kun katselee ja kuuntelee tulen loimotusta hellassa ja puukiukaassa. Saunoo kynttilän valossa jne 😊

Elämäntarinalta. 

T: Tuntematon 

Meillä on vain pihasauna/kantovesi, ei siis sisäsuihkua, vaikka kaupungissa asutaan. 

Vierailija kirjoitti:

Asun vanhassa torpassa, sähköt on ja kantovesi, puulämmitys, pihasauna ja ulkohuussi. Enkä edes ole nuori, enkä fyysisesti terve 😄

Sisäwc on, mutta muutoin samat oltavat, ja olen suht nuori ja perheellinenkin vielä!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eroan ihan täyttämällä eropaperit. En tiennyt että muitakin tapoja on.

Aijaa. Minun ei ole koskaan erotessani tarvinnut kirjoittaa mitään papereita. En tiennyt, että joidenkin maailmassa voi erota ainoastaan avioliitosta.

No hän on eronnut avioliito(i)sta, hän vastasi omalta osaltaan mitenkään asiaa yleistämättä, sinä ilmeisesti avoliitoista tai ystävyyssuhteista - mutta et kerro miten. 

Hauskahan tuo oli joka ymmärsi oikein aloituksen kysymyksenasettelun mutta tottakai joku rientää paikalle nipottamaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi pitäisi jotenkin erota muista ihmisistä, tämä on taas tätä minäminä-kulttuuria. Tähän voisi luetella kaikenlaisia persoonallisuuden piirteitä mutta en ole niin hölmö että kuvittelisin olevani niiden takia uniikki. Jokainen on tietysti omanlaisensa sielultaan mutta ei temperamentti tai mielipiteet tee kenestäkään mitenkään erityistä. 

Hyvin muotoiltu. 

Kuitenkin on ihmisiä joista voi ihan rehellisiä sanoa heidän olevan persoonallisia ja poikkeavan normaaliudesta/yleisyydestä huomattavasti. Miksi sitä kiistämään?

Keitä ovat nuo Lindtmanin mainostamat " tavalliset" ihmiset. 😯 Muutko ovat epätavallisia.?  Kuulostaa hieman demarien höttökieleltä. 

Olen vasenkätinen ja vaikuttaa siten, että kaikki on suunniteltu kätisyyttäni vastaan. Siitä seuraa se, että vasenkätiset ovat paljon taitavampia keskimääräisesti käyttämään väärää kättä, kuin oikeakätiset, koska heidät on pakotettu siihen useissa tilanteissa.

ADHD piirteitä. Nuorena voitelin niitä alkoholilla. En enää. Onneksi. Koska laskutkin pahentuneet ja nousuista mennyt ilo.

Oon keskivertoa vahvempi. Kilpaurheilutausta. En mikään ketterä tai erityisen nopea. Saati kestävyysurheilija, mutta pesukone siirtyy edelleen paikasta toiseen tarvittaessa vaikka yksin ja ilman nokkakärryjä. 

Onneksi harvoin tarvii. Vaan järkeä tullut siihenkin. Että ei riko itteensä tai paikkoja.

Mutta sellaisia nyt ainakin. 

Ja yksi juttu on vielä. Mä en ole merkittävän kiinnostunut osallistumaan "keskusteluihin" eli Juoruihin joissa spekuloidaan jonkun käytöstä tai olemusta tai muuta vastaavaa. Koen ne aika kiusallisina, koska tiedostan vahvasti että kyseessä on juoruilu. Eikä normaali sosiaalinen kanssakäyminen. 

Vierailija kirjoitti:

Olen autistinen, do I need to say more?

Autismini on vieläpä miestyyppistä, vaikka olen nainen, hetero.

Elämä on pitkä, yksinäinen taival.

Nykyään tuntuu että vähintään joka toinen on autistinen ja niin ihmeellisen ainutlaatuinen.

Asun kaukana metsässä palveluista, järven rannalla isossa hirsitalossa. En halua muuttaa pois täältä

Mulla ei ole lainkaan rytmitajua. En siis pysty taputtamaan käsiä rytmissä enkä pysty oppimaan mitään alkeellisintakaan tanssia. Ilmeisesti jotain aivojen rakenteessa. Arjessa näkyy siten että mies ja lapset harrastaa musiikkia enkä ite osaa sanoa siitä oikeen mitään. Noh mulla on omat harrastukset.

Kuulun älykkäimpään viiteen prosenttiin.

Omasta mielestäni en mitenkään. Haluan olla tavis.

Käyn vauvapalstalla. Kyllä. Normaalit ihmiset eivät käy täällä.

Ajattelen ja en edes kykene kontrolloimaan ajatuksiani. Ne tulee kuin mainokset ja kommentoin niitä itsekseni ilman että kukaan kuulee kommentointiani. Joskus tunnen olevani älykäskin, koska muut ei kykene samaan. Olen ajatusten kommentoija. 

Kykenen keskustelemaan itseni kanssa älykkäästi ja tekemään pohdintoja. Olen erityinen yksilö. 

Muut ihmiset vain tekee ja menee joka suuntiin päättöminä kuin eläimet. Heillä ei ole ketään päänsä sisällä. Tyhjiä kuoria vain. Minä olen erityinen ja parempi siinä suhteessa. Siksi en mennyt armeijaan. Menköön ne jotka ei ole erityisiä ja uhraavat henkensä minun kaltaisten vuoksi, jos hätä tulee. 

Vierailija kirjoitti:

Miten nyt sitten normaal ihminen määritellään? Täällä moni kommentoi viihtyvänsä itsekseen, kuormittuvansa paljosta ihmisten seurasta ja olevansa hiljainen. Toisinsanoen introverttiuden ajatellaam olevan epänormaalia. Ei kai sekään kuitenkaan kauhean epänormaalia ole, päätellen siitäkin, kuinka moni täällä kertoo olevansa sellainen. Toiset meistä viihtyy ison porukan keskellä, toiset itsekseen. Emme silti ole epänormaaleja, olemme yksilöitä.

Töissä kuulemma pitäisi olla sosiaalisempi, ottaa kontaktia asiakkaisiin, tervehtiä ja jutella. Tälläistä toivetta olen esihenkilöltä saanut. Vapaalla olen parissa ryhmässä ja molemmissa melkein mykkä, en vaan keksi juurikaan sanottavaa ja oikeastaan koen tuon jo hieman turhauttavana, tunnen siitä syyllisyyttä. Muut puhuvat paljon tai vielä enemmän. Kuulen puhetta jatkuvasti ympärilläni. Hiihdän kaiken sen puheen seassa sanomatta melkein mitään kuin varjo. Ystävänä lähinnä kuuntelen. Olen ihan aikuinen eikä kyse ole ujoudestakaan, tosin en ole koskaan nauttinut huomiosta. Lapsuudenkodissani olin ns näkymätön lapsi.

Viihdyn niin hyvin yksin että harvitsen erakoituvani nykyisestä. En usko pystyväni suuresti itseäni muuttamaan. Ehkä olen sitten yleisempi kuin kuvittelen.

Olen hyvin sosiaalisessa työssä (opettaja), mutta työn ulkopuolella olen tekemisissä vain perheeni kanssa. Töissä annan varmasti niin sosiaalisen vaikutelman, että kukaan ei uskoisi minun olevan pohjimmiltani erakko.