Lue keskustelun säännöt.
Miten hyvin kestätte yksinäisyyttä?
Kommentit (26)
Vierailija kirjoitti:
Todella hyvin. En kaipaa ikinä seuraa oikeastaan.
Sama, mutta en myöskään ole yksinäinen, vaikka olen aina yksin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Todella hyvin. En kaipaa ikinä seuraa oikeastaan.
Sama, mutta en myöskään ole yksinäinen, vaikka olen aina yksin.
Nämä ovatkin kaksi eri asiaa. : )
Sitä ei heti huomaa kun mieliala alkaa laskea. Heti kun tapaa läheisiä niin saa uutta virtaa. Tai edes muuten ihmistenilmoilla oleminen piristää vaikkei tuttuja aina näkisikään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Erittäin hyvin jo nyt 51 vuoden iässä. Nuorena otti koville. Mutta siihen on tottunut, ja alkanut jopa rakastaa sitä. En enää edes haluaisi ihmisiä elämääni, en osaa olla niiden kanssa, enkä kaipaa niiltä mitään.
Sietämätöntä. Pitäisi saada naisystävä, tai edes ystävänainen. Mutta eihän sellaisia löydy 64-vuotiaalle eronneelle miehelle. Parin puolitutun äijän kanssa tulee joskus juteltua, mutta se ei riitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sietämätöntä. Pitäisi saada naisystävä, tai edes ystävänainen. Mutta eihän sellaisia löydy 64-vuotiaalle eronneelle miehelle. Parin puolitutun äijän kanssa tulee joskus juteltua, mutta se ei riitä.
Erosta aikaa nyt paljonko?
Jotenkin kaikki tuntuu turhalta esim sisustaa kotia, ostaa oman tyylisiä kauniita vaatteita, meikata jne. Kukaan ei näe koskaan. Jotkut päivät menee hyvin mutta toisinaan yksinäisyyttä vaikwa kestää...oon vasta eronnut ja oon eläkkeellä
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Erinomaisesti!
Olen koko tähänastisen elämäni ollut pääasiassa yksin.
Raskasta on olla ihmisten seurassa.
Vierailija kirjoitti:
Sietämätöntä. Pitäisi saada naisystävä, tai edes ystävänainen. Mutta eihän sellaisia löydy 64-vuotiaalle eronneelle miehelle. Parin puolitutun äijän kanssa tulee joskus juteltua, mutta se ei riitä.
Tsemppihalaus! 💗💗
-sivusta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Valitettavan hyvin. Niin hyvin, että nykyisin väsähdän ja uuvun ihan pienimmästäkin sosialisoinnista, joka toisaalta tekisi minulle hyvää ja olisi tärkeääkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Valitettavan hyvin. Niin hyvin, että nykyisin väsähdän ja uuvun ihan pienimmästäkin sosialisoinnista, joka toisaalta tekisi minulle hyvää ja olisi tärkeääkin.
Hm... onko fyysinen terveys kuitenkin ok?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Valitettavan hyvin. Niin hyvin, että nykyisin väsähdän ja uuvun ihan pienimmästäkin sosialisoinnista, joka toisaalta tekisi minulle hyvää ja olisi tärkeääkin.
Hm... onko fyysinen terveys kuitenkin ok?
Hm... onko fyysinen terveys kuitenkin ok?
Ei ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Valitettavan hyvin. Niin hyvin, että nykyisin väsähdän ja uuvun ihan pienimmästäkin sosialisoinnista, joka toisaalta tekisi minulle hyvää ja olisi tärkeääkin.
Hm... onko fyysinen terveys kuitenkin ok?
Hm... onko fyysinen terveys kuitenkin ok?
Ei ole.
Siitä sitten motivaatiota pienin askelin sen parantamiseen! :) Jotain vertaistukiryhmiä? Uusia harrastuksia, joihin voi mennä kokeilemaan sitoutumatta isommin? Kesällä niin paljon kaikkia mahdollisuuksia tehdä ja harrastaa. Isot tsempit sinnekin!
En kovinkaan hyvin. Ehkä päivän voin olla totaalisessa yksinäisyydessä, sitten alkaa jo seinät kaatua päälle vaikka ulkoilisinkin.
Olen 100% laumaeläin.
Niin hyvin että te-täti on huolissaan. Mieluummin yksin kuin huonossa seurassa ja ihmiset nyt harvoin ovat hyvää seuraa.
Hyvin kestän. Ehkä kolmisen kuukautta on ennätys, etten ole kuin kaupan kassalle nyökännyt. On joskus mukava tuttujakin nähdä. Muuttaneet vaan monet toiselle puolelle maata. Joskus soitellaan.
Todella hyvin. En kaipaa ikinä seuraa oikeastaan.