Luvattiinko sinulle lapsena jotain, esimerkiksi koiranpentu tai vaikka uusi polkupyörä, muttet saanut sitä koskaan?

Minulle luvattiin että jos käyttäydyn hyvin pääsen linsille, mutta en silti ikinä saanut lintsata koulusta.

Jouduin ilmiantamaan aloituksen

Ei. Petyin vaan kun en saanut koiraa. Olin yksinäinen lapsi. Mutta yksin voi myös elää.

10 pistettä ja papukaijamerkki. En koskaan saanut sitä papukaijamerkkiä enkä kyllä niitä pisteitäkään. 

Vierailija kirjoitti:

Ei lupauksia, vain kieltoja. 

 

Koko mun lapsuuden ja nuoruuden mun vanhemmat oli kiinnostuneita siitä mitä haluaisin tai toivoisin vain jotta voisivat käyttää sitä "oppituntina" siinä että maailmassa ei saa sitä mitä haluaa. Oli kyse pienistä tai isoista asioista, niin tärkeintä oli että en ikinä saisi sitä mitä haluan. 

 

Jos nyt joku esimerkki pitää sanoa, niin yksi joulu toivoin Furbya (muistattehan, ne hassut interaktiiviset ysärin lelut) hartaasti. Millään muulla ei ollut väliä, kunhan saisin oman Furbyn. Kaikilla kavereilla oli ja olin ulkopuolinen koska minulla ei ollut omaa. Sain lahjaksi pehmonallen ja selityksen miten pitää osata olla kiitollinen siitä mitä saa vaikka se ei olekaan sitä mitä haluaisi, koska ikinä maailmassa ei saa sitä mitä haluaa. 

 

Emmekä olleet köyhiä, ei ollut rahasta kiinni. Meillä oli iso omakotitalo, vanhemmilla hienot autot ja meidät lapset pakotettiin harrastamaan kalliita harrastuksia (tytöt ratsastusta tai balettia, pojat jääkiekkoa). Mutta vanhemmilla oli joku pakkomielle että lapselle pitää tuottaa pettymyksiä jatkuvalla syötöllä ja pelko siitä että jos saataisiin jotain mitä oikeasti haluttaisiin (tai harrastaa jotain mikä oikeasti kiinnostaisi, itse olisin halunnut ratsastuksen sijaan mennä telinevoimisteluun) niin lapsista tulisi automaattisesti pilallepassattuja kultapossuja.  

 

Sama meno jatkui vielä yläasteellakin. Vanhemmat pitivät huolen että en saanut valita esim omia vaatteitani etten vahingossakaan voisi pukeutua siihen mikä silloin oli ikäluokassani in. Silloin kun ne isot hiusdonitsit olivat muodissa sain parhaalta ystävältäni sellaisen, ja vanhempani raivostuivat siitä niin että saksivat sen silpuksi silmieni edessä. 

Tämä on outo perinne Suomessa. 

Välillä sitä on suositeltukin, kun ajan henki on ollut siihen suuntaan kallellaan. Viimeksi tällä vuosikymmenellä. 

Harvemmin niin päin, että näin saavutat sen mistä haaveilet. 

Pohjalla lienee kateus ja kuvitelma, että nykyajan lapsilla on turhaa ja ylimääräistä minkä he voivat menettää, eivätkä he itse ymmärrä sitä. He ovat "tottuneet " johonkin mitä vanhemmat eivät ole saaneet ja menneet jotenkin pilalle. 

Tyyppiesimerkki luuloista, joita kasvatus kerää ja säilöö.

Näin voivat kuvitella nekin vanhemmat, jotka ovat lapsena saaneet oikeasti enemmän, kuin osaavat omilleen antaa. He voivat itse halveksia taustaansa, josta he kokevat "vapautuneensa", kun eivät osaa samaa kuin omat vanhempansa. Samalla he pitävät etujaan itsestäänselvyyksinä, eivätkä tahdo jakaa niitä. 

Vierailija kirjoitti:

Minulle luvattiin uusi isä jota en koskaan saanut, poikaystäviä äidillä oli kyllä.

Pienestä asti äiti joka viikonloppu lupasi että löytää minulle uuden isän mutta ei, toi kyllä usein baarista tullessaan sitten minullekin hampurilaisia tai pitzaa

 

Parikymppisenä ymmärsin että minun täytyy itse löytää ja hankkia se isähahmo. Ehkäpä sitten omille lapsille se isähahmo löydetään

Mikäli äitisi oli joutunut eroamaan niin ettei sinulla ollut sen jälkeen isää, niin kun miettii hänen mahdollisuuksiaan löytää hyvää miestä ja nimenomaan varaisää paskamaisten miesten merestä (ainakin jos ei käy sitä ennen terapioimassa omia parisuhdemalli vammojaan että edes tietää millainen mies on oikeasti hyvä), niin varmaan parempi että sait sen sijaan hampparia ja pizzaa. Asiat olisi voinut mennä huonomminkin.

Ei, ja lapsuus olikin aika hyvä. Nyt lähipiirissä yksi ”äiti”, joka lupailee jatkuvasti lapsilleen jotain rahallisesti arvokasta eikä sitten ikinä pysty niihin 🙄

Yhtä ja toista. Sitten ne peruttiin ihan pienilläkin verukkeilla tai jäi vaan saamatta.

Mulle oli luvattu uusi pyörä, lähdettiin iskän kanssa kaupunkiin ostamaan. Valitsin mieleiseni. Kirkkaan punaisen kolmivaihteisen tyttöjen pyörän, se oli ihana, kaunis... Sain paskan ruskean peruspyörän. Niillä pyörillä oli satamarkkaa hintaeroa.

Ymmärtäisin sen, jos rahasta olisi ollut tiukkaa... Fillari oston jälkeen mentiin iskän kanssa syömään, hän otti pihvit ranskalaisilla ja viiniä, mä sain nauravat nakit ranuilla, kolan ja ison jäätelöannoksen. Sitten mentin pubiin isä joi useita oluita ja mä sain limua niin paljon kuin napaveti. Ja tietenkin sitten taksilla kotiin, kun ei dösä ottanut paska fillaria kyytiin.

Tähän vielä liittyi häpeää lisää, kun olin kavereille jo kertonut, että saan uuden pyörän. Sitten jouduin esittelemään sitä paskapyörää... Kaverit kyllä tsemppas, että heii.. eihän se kaunein ole, mutta vie perille. 

Tai kun mun piti tiskata NYT, mulla oli vielä läksyt kesken... vartti, niin hoidan sen tiskin sitten. Ei! Mulle perjantaina luvattu Duran Duranin levy meni siinä. Vaikka olin lapsenvahti keikoilla sen jo tienannut, se piti vaan hakea, mutta en saanut lähteä kaupunkiin ominpäin.

Sitten iskä sai olutta ja pihviä.

Kääpiökani. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nyt kun muistelin niin veljellekin luvattiin Stiga-kelkka, kun sellaista kovasti toivoi, mutta ei sitäkään koskaan ostettu. 

 

Ap

Ei ole ollut riittävästi rahaa tai ne rahat käytettiin vaikka sähkölaskuu. Ja ne lapsen oikeudet eivät olleet ennen kummoiset., monet lapsen oikeudet kirjattiin lakiin vasta 80-90-luvulla ja lapsi nautti lain antamaa turvaa ja oikeutta. 

Tervepäiset vanhemmat ovat kohdelleet lapsiaan hyvin jo ennen mitään oikeuksien kirjaamistakin.

Mutta niiden vähemmän tervepäisten vanhempien vuoksi ne lasten oikeudet juuri sinne lakiin kirjattiinkin. Jos kaikki ihmiset olisivat tervepäisiä eivätkä tekisi mitä omaan narsistiseen päähän pälkähtää ei mitään lakeja tarvittaisikaan.

Vierailija kirjoitti:

Ei. Mun vanhemmat sanoi aina, että mietitään vielä, jos eivät suoralta kädeltä kieltäneet. Eivät koskaan lupailleet turhia.

Näin meilläkin. Koskaan en saanut mitään ensimmäisellä pyytämiskerralla. Mutta jos otin asian puheeksi uudestaan muutaman kuukauden päästä ja pyyntö oli järkevä, niin saatoin saadakin.

Toivoin koiraa. Olisin halunnut valita itse rodun, mutta isä valitsi harrastuksiinsa sopivan. Olin lomalla pois kotoa ja sillä aikaa koira oli "joutunut onnettomuuteen", eli ei täyttänyt isän vaatimuksia koiralle. Paska muisto vuosikymmenten jälkeenkin. 

Leikkimökkiä ja hevosta odotellen. 

Märinäketju poistoon

Vierailija kirjoitti:

Toivoin koiraa. Olisin halunnut valita itse rodun, mutta isä valitsi harrastuksiinsa sopivan. Olin lomalla pois kotoa ja sillä aikaa koira oli "joutunut onnettomuuteen", eli ei täyttänyt isän vaatimuksia koiralle. Paska muisto vuosikymmenten jälkeenkin. 

Mun lapsuudenkotini kissa "jäi auton alle", ja mua jäi tämä kaihertamaan aika tavalla, kun mulle kerrottiin vasta pitkän ajan jälkeen (olin ulkomailla opiskeluun liittyvässä harjoittelussa) - ja ennen kaikkea näin kävi sattumalta just ennen kuin mun vanhempieni piti muuttaa maalta omakotitalosta kaupunkiin kerrostaloon.

Lupauksista puheen ollen, mulle ei muistaakseni koskaan luvattu mitään turhaan, mutta nimenomaan kissaa taisin kinuta koko lapsuuteni, ja aina sain vastauksen, ettei meille voi ottaa mitään lemmikkejä. Kun olin lukiossa, nuorin veljeni, ihan pieni vielä, halusi kissan ja sai sen. Se siis oli tuo lapsuudenkotini kissa, muta en mä siitä pitkään seuraa saanut, kun seuraavana kesänä muutin opiskelujen perässä pois.

Vierailija kirjoitti:

Toivoin koiraa. Olisin halunnut valita itse rodun, mutta isä valitsi harrastuksiinsa sopivan. Olin lomalla pois kotoa ja sillä aikaa koira oli "joutunut onnettomuuteen", eli ei täyttänyt isän vaatimuksia koiralle. Paska muisto vuosikymmenten jälkeenkin. 

Epäilen yhä tämä päivänä että isäni päästi kanini vapaaksi pihahäkistä. Sattui sopivasti juuri ennen kun oli tarkoitus tuoda kani talveksi sisälle. Ovessa oli salpa ja olin mielestäni aina todella huolellinen sen kanssa. Jäi tuosta sitten syyllisyys kuitenkin, kun mietin että jos sittenkin jätin sen auki. 

Vierailija kirjoitti:

Märinäketju poistoon

Mitäs oot tällä kertaa "luvannut" lapsellesi?

Minä teininä:

-"Äiti, isi! Guns n' Roses on tulossa Suomeen, saanko mennä keikalle?"

-"Nooo.... jos teet kesällä kuusi mottia polttopuita niin sovitaan että pääset"

Pistin moottorisahan laulamaan, rangat pölkyiksi ja kirveen heilumaan. Kuusi mottia tuli täyteen kesälomalla. 

-"Jee! Tilaanko nyt keikkaliput?"

-"Kyllä me ollaan nyt äidin kanssa sitä mieltä, että liian pieni olet lähtemään tuollaiseen konserttiin"

Etelänmatkaa luvattiin, mutta sitten hajosi auto, ja äidiltä lähti työt. Vaihtui matkustelut ja Särkänniemessä käynnit kotipihalla juoksenteluun

Ap, minulle luvattiin ihan sama ja samoin jossain vaiheessa tajusin sen olleen valhe. En olisi muistanut ellen olisi lukenut otsikkoa, joten ei siitä kai suuria traumoja jäänyt, vaikka pettymys oli tuolloin valtava.