Lue keskustelun säännöt.
Eroaminen ulkomailla ja paluu Suomeen lapsen kanssa
26.04.2026 |
Tilanne on todella hankala. Olemme suomalainen pariskunta ja meillä on parivuotias lapsi. Asumme toisessa maassa (Euroopassa) lähinnä miehen työn takia. Olen jäänyt lapsen hoidon kanssa todella yksin osittain miehen kiireisen työn, osittain turvaverkkojen puuttumisen ja myös miehen kykenemättömyydestä sopeutua arkeen lapsen kanssa.
Olen jo yli vuoden miettinyt eroa ja palaamista Suomeen. En ole missään vaiheessa ajatellut, että jäisimme asumaan ulkomaille, mutta mies on asettunut niin hyvin, että ei enää halua takaisin palata. Lapsi oli molempien yhteinen toive, mutta vasta syntymän jälkeen ilmeisesti miehelle selvisi, että elämä ei jatkukaan ihan samanlaisena kuin ilman lapsia. Olisin tarvinnut todella paljon enemmän apua ja tukea mieheltä ja tuntui, että jäin aivan yksin, mikä on katkeroittanut minut ja ajanut meidät erilleen. Miehen harrastukset ja menot ovat ajaneet aina oman jaksamiseni edelle, ja olen ollut paljon lapsen kanssa yksin.
Haluaisin palata Suomeen, mies ei. Olen varma, että mies ei suostu siihen, että muutamme lapsen kanssa kahdestaan takaisin Suomeen, vaikka en usko, että hänkään näkee suhteellamme tulevaisuutta enää. Laillisesti minulla ei liene oikeutta erottaa lasta isästään? Mitä vaihtoehtoja tässä on?
Kommentit (109)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja yhteiskunnanko pitäisi muka Suomessa sitten elättää sinut ja isältään ryöstetty lapsi? Kelan luukulle käsi ojossa?
Kenen mukaan en itse käy töissä? Toimin yrittäjänä ja voin käytännössä työskennellä mistä vain. En ole tulossa ”Kelan elätettäväksi” vaan haluan lähelle omaa perhettäni ja ystäviäni, koska täällä olen täysin yksin lapsen kanssa.
Ap
Eroprosesso ja lapsen yksinhioltajuusvaade vireille. Ei kylläkään ole oikein vierottaa lapsi isästään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmettelen, miten kylmäsydämisiä vastauksia ap saa. Eikö ulkomailla saisi asua vai miksi ihmisiä ärsyttää noin paljon?
Ensinnäkään Kelan tukia ei yleensä saa paluumuuttajana ennen kuin on ollut Suomessa vuoden. Näin oli ainakin 6v sitten (itsekään en niitä tarvinnut mutta luin aikoinaan ohjeet.).
Toiseksi aikuisiällä on todella vaikea rakentaa ulkomailla sosiaalista tukiverkostoa. Jos luulette sen olevan helppoa, niin katsokaapa omaa ystäväpiiriänne: montako ulkomaalaista Suomessa asuvaa ihmistä sieltä löytyy, joita autatte tarvittaessa?
Kolmannekseen parisuhteesta on varmasti aina vaikea lähteä. Luultavasti vielä vaikeampaa, jos lähtö olisi eri maahan asti. Koetetaan nyt vaan yhdessä neuvoa ap:tä.
Siinäkään ei ole yhtään mitään pahaa, että asuu ulkomailla ja haluaa sitten tulla Suomeen. Paluumuuttajan mukana tulee uutta osaamista ja verkostoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja yhteiskunnanko pitäisi muka Suomessa sitten elättää sinut ja isältään ryöstetty lapsi? Kelan luukulle käsi ojossa?
Kenen mukaan en itse käy töissä? Toimin yrittäjänä ja voin käytännössä työskennellä mistä vain. En ole tulossa ”Kelan elätettäväksi” vaan haluan lähelle omaa perhettäni ja ystäviäni, koska täällä olen täysin yksin lapsen kanssa.
ApEroprosesso ja lapsen yksinhioltajuusvaade vireille. Ei kylläkään ole oikein vierottaa lapsi isästään.
Miksi ihmeessä yksinhuoltajuus? Ei sellaista kuitenkaan myönnettäisi, eikä sille ole mitään perusteita AP:n kertoman mukaan.
Tekeekö asian erilaiseksi asuinpaikkanne? Jos olette molemmat Suomen kansalaisia, eikö eron voi pistää vireille tavallisen tapaan ja eroprosessissa sovitaan yhteishuoltajuudesta?
Jos mies ei tähänkään asti ole juuri hoitanut lasta, mahtaako hän haluta lapsen luokseen x ajan vuodessa yksin hoidettavaksi?
Pistä oma ja lapsen etu ensin.
Vierailija kirjoitti:
Vaihtoehto 1: tulet lapsen kanssa Suomeen ja hankit Suomesta asunnon. Haet avioeroa Suomessa. Todennäköisesti tulet tarvitsemaan asianajajan apua lapsen huoltoa, elatusta ja tapaamisoikeutta koskevissa asioissa. Sinun on helpompi saada lapsen asuinpaikka vahvistettua luoksesi, kun otat lapsen mukaan ja lapsi asuu luonasi riidan alkaessa.
Vaihtoehto 2: hankit paikallisen asianajajan ja hänen neuvojaan noudattaen haet avioeroa oleskelumaassa.
Koska tarkoituksesi on joka tapauksessa muuttaa lapsen kanssa Suomeen jossain vaiheessa, suosittelisin vaihtoehtoa 1.
Vaihtoehto 3. Ap ottaa pään takamuksestaan ja ajattelee lapsen etua ja hoitaa asiansa aikuismaisesti. Hankkii sieltä asunnon, jos erota haluaa tai keskustelee miehensä kanssa kokemistaan epäkohdista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen, miten kylmäsydämisiä vastauksia ap saa. Eikö ulkomailla saisi asua vai miksi ihmisiä ärsyttää noin paljon?
Ensinnäkään Kelan tukia ei yleensä saa paluumuuttajana ennen kuin on ollut Suomessa vuoden. Näin oli ainakin 6v sitten (itsekään en niitä tarvinnut mutta luin aikoinaan ohjeet.).
Toiseksi aikuisiällä on todella vaikea rakentaa ulkomailla sosiaalista tukiverkostoa. Jos luulette sen olevan helppoa, niin katsokaapa omaa ystäväpiiriänne: montako ulkomaalaista Suomessa asuvaa ihmistä sieltä löytyy, joita autatte tarvittaessa?
Kolmannekseen parisuhteesta on varmasti aina vaikea lähteä. Luultavasti vielä vaikeampaa, jos lähtö olisi eri maahan asti. Koetetaan nyt vaan yhdessä neuvoa ap:tä.
Siinäkään ei ole yhtään mitään pahaa, että asuu ulkomailla ja haluaa sitten tulla Suomeen. Paluumuuttajan mukana tulee uutta osaamista ja verkostoja.
Ulkomaille ei pidä lähteä eikä suhteeseen tehdä lasta, jos hankaluuksien tullen vaihtoehdoksi edes tulee paluu Suomeen. Ap ottaa vastuun päätöksistään eikä lähde repimään lasta irti asuinmaastaan ja isästään. Aikunen ihminen osaa järjestää asiansa ja verkostonsa maasta huolimatta.
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen, miten kylmäsydämisiä vastauksia ap saa. Eikö ulkomailla saisi asua vai miksi ihmisiä ärsyttää noin paljon?
Ensinnäkään Kelan tukia ei yleensä saa paluumuuttajana ennen kuin on ollut Suomessa vuoden. Näin oli ainakin 6v sitten (itsekään en niitä tarvinnut mutta luin aikoinaan ohjeet.).
Toiseksi aikuisiällä on todella vaikea rakentaa ulkomailla sosiaalista tukiverkostoa. Jos luulette sen olevan helppoa, niin katsokaapa omaa ystäväpiiriänne: montako ulkomaalaista Suomessa asuvaa ihmistä sieltä löytyy, joita autatte tarvittaessa?
Kolmannekseen parisuhteesta on varmasti aina vaikea lähteä. Luultavasti vielä vaikeampaa, jos lähtö olisi eri maahan asti. Koetetaan nyt vaan yhdessä neuvoa ap:tä.
Siinäkään ei ole yhtään mitään pahaa, että asuu ulkomailla ja haluaa sitten tulla Suomeen. Paluumuuttajan mukana tulee uutta osaamista ja verkostoja.
Sitä neuvomistahan tässä ketjussa tehdäänkin. Se että komppaa apta ja sanoo että isällä ole väliä, Suomeen vaan, ei ole neuvomista vaan silkkaa huuhaata. Aplla ei ole ensimmäistäkään oikeaa syytä ottaa isältä lasta ja palata Suomeen. Jos hän haluaa Suomeen, lähteköön vaan, mutta lapsi kannattaa jättää isälle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen, miten kylmäsydämisiä vastauksia ap saa. Eikö ulkomailla saisi asua vai miksi ihmisiä ärsyttää noin paljon?
Ensinnäkään Kelan tukia ei yleensä saa paluumuuttajana ennen kuin on ollut Suomessa vuoden. Näin oli ainakin 6v sitten (itsekään en niitä tarvinnut mutta luin aikoinaan ohjeet.).
Toiseksi aikuisiällä on todella vaikea rakentaa ulkomailla sosiaalista tukiverkostoa. Jos luulette sen olevan helppoa, niin katsokaapa omaa ystäväpiiriänne: montako ulkomaalaista Suomessa asuvaa ihmistä sieltä löytyy, joita autatte tarvittaessa?
Kolmannekseen parisuhteesta on varmasti aina vaikea lähteä. Luultavasti vielä vaikeampaa, jos lähtö olisi eri maahan asti. Koetetaan nyt vaan yhdessä neuvoa ap:tä.
Siinäkään ei ole yhtään mitään pahaa, että asuu ulkomailla ja haluaa sitten tulla Suomeen. Paluumuuttajan mukana tulee uutta osaamista ja verkostoja.Sitä neuvomistahan tässä ketjussa tehdäänkin. Se että komppaa apta ja sanoo että isällä ole väliä, Suomeen vaan, ei ole neuvomista vaan silkkaa huuhaata. Aplla ei ole ensimmäistäkään oikeaa syytä ottaa isältä lasta ja palata Suomeen. Jos hän haluaa Suomeen, lähteköön vaan, mutta lapsi kannattaa jättää isälle.
Isälle, jolla ei ole halua olla lapsen kanssa?
Työkaveri otti lapset ja muutti ulkomaille töihin. Lasten isä vastusti muuttoa, mutta myöntyi lopulta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen, miten kylmäsydämisiä vastauksia ap saa. Eikö ulkomailla saisi asua vai miksi ihmisiä ärsyttää noin paljon?
Ensinnäkään Kelan tukia ei yleensä saa paluumuuttajana ennen kuin on ollut Suomessa vuoden. Näin oli ainakin 6v sitten (itsekään en niitä tarvinnut mutta luin aikoinaan ohjeet.).
Toiseksi aikuisiällä on todella vaikea rakentaa ulkomailla sosiaalista tukiverkostoa. Jos luulette sen olevan helppoa, niin katsokaapa omaa ystäväpiiriänne: montako ulkomaalaista Suomessa asuvaa ihmistä sieltä löytyy, joita autatte tarvittaessa?
Kolmannekseen parisuhteesta on varmasti aina vaikea lähteä. Luultavasti vielä vaikeampaa, jos lähtö olisi eri maahan asti. Koetetaan nyt vaan yhdessä neuvoa ap:tä.
Siinäkään ei ole yhtään mitään pahaa, että asuu ulkomailla ja haluaa sitten tulla Suomeen. Paluumuuttajan mukana tulee uutta osaamista ja verkostoja.Sitä neuvomistahan tässä ketjussa tehdäänkin. Se että komppaa apta ja sanoo että isällä ole väliä, Suomeen vaan, ei ole neuvomista vaan silkkaa huuhaata. Aplla ei ole ensimmäistäkään oikeaa syytä ottaa isältä lasta ja palata Suomeen. Jos hän haluaa Suomeen, lähteköön vaan, mutta lapsi kannattaa jättää isälle.
Isälle, jolla ei ole halua olla lapsen kanssa?
Miten niin ei ole halua olla lapsen kanssa? Oletko kysynyt? Taatusti on halua olla lapsensa kanssa.
Ap on miehensä kanssa jakanut arjen apn mielestä väärin. Ihan noin perusjärjellä ajateltuna, onko ratkaisu ero ja muutto vai ehkä sittenkin arjen uudelleen järjestely? Vain todella yksinkertainen ja vastuutaan pakoileva ajattelee, että homma hoituu sillä kun mä nyt muutan takaisin Suomeen eikä se lapsi siitä erosta tai muutosta kärsi. Jokainen järkevä vanhempi jää tuonne vaikka eronneena, jotta yhteishuoltajuus onnistuu.
Vierailija kirjoitti:
Ja yhteiskunnanko pitäisi muka Suomessa sitten elättää sinut ja isältään ryöstetty lapsi? Kelan luukulle käsi ojossa?
Mistä tämä naisten tahallinen avuttomana pitäminen on lähtenyt liikkeelle? Naiset on kautta aikojen pärjänneet ilman, että se isä on siinä koko ajan, miehet on kautta aikain lähteneet metsästysretkilleen, meri laiva kalastus mikä lie valloitus ym retkilleen ja naiset vallan hyvin ihan itse hoitaneet lapset. Suurin osa naisista pärjää hyvin lastensa kanssa ilman, että se isä on siinä 24/7 tai edes joka päivä. Nykyisin saa olla koko ajan vakuuttelemassa ihmisiä siitä, että kyllä pärjään lapseni kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ystäväpiirissäni on eronnut pariskunta, jotka molemmat asuvat eri maissa, jopa eri mantereella. Lapsen isä asuu kaukana Jenkkilässä ja äiti täällä Euroopassa. Ovat järjestäneet tilanteen siten, että lapsi asuu äitinsä kanssa täällä ja Isä lentää Jenkkilästä välillä lasta katsomaan ja nyt kun lapsi on iso niin lapsi pääsee isin kanssa välillä kivaan reissuun lentämällä. Ei ole ongelmaa ollut kun ongelmaa ei ole tekemällä tehty.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen, miten kylmäsydämisiä vastauksia ap saa. Eikö ulkomailla saisi asua vai miksi ihmisiä ärsyttää noin paljon?
Ensinnäkään Kelan tukia ei yleensä saa paluumuuttajana ennen kuin on ollut Suomessa vuoden. Näin oli ainakin 6v sitten (itsekään en niitä tarvinnut mutta luin aikoinaan ohjeet.).
Toiseksi aikuisiällä on todella vaikea rakentaa ulkomailla sosiaalista tukiverkostoa. Jos luulette sen olevan helppoa, niin katsokaapa omaa ystäväpiiriänne: montako ulkomaalaista Suomessa asuvaa ihmistä sieltä löytyy, joita autatte tarvittaessa?
Kolmannekseen parisuhteesta on varmasti aina vaikea lähteä. Luultavasti vielä vaikeampaa, jos lähtö olisi eri maahan asti. Koetetaan nyt vaan yhdessä neuvoa ap:tä.
Siinäkään ei ole yhtään mitään pahaa, että asuu ulkomailla ja haluaa sitten tulla Suomeen. Paluumuuttajan mukana tulee uutta osaamista ja verkostoja.Sitä neuvomistahan tässä ketjussa tehdäänkin. Se että komppaa apta ja sanoo että isällä ole väliä, Suomeen vaan, ei ole neuvomista vaan silkkaa huuhaata. Aplla ei ole ensimmäistäkään oikeaa syytä ottaa isältä lasta ja palata Suomeen. Jos hän haluaa Suomeen, lähteköön vaan, mutta lapsi kannattaa jättää isälle.
Isälle, jolla ei ole halua olla lapsen kanssa?
Miten niin ei ole halua olla lapsen kanssa? Oletko kysynyt? Taatusti on halua olla lapsensa kanssa.
Ap on miehensä kanssa jakanut arjen apn mielestä väärin. Ihan noin perusjärjellä ajateltuna, onko ratkaisu ero ja muutto vai ehkä sittenkin arjen uudelleen järjestely? Vain todella yksinkertainen ja vastuutaan pakoileva ajattelee, että homma hoituu sillä kun mä nyt muutan takaisin Suomeen eikä se lapsi siitä erosta tai muutosta kärsi. Jokainen järkevä vanhempi jää tuonne vaikka eronneena, jotta yhteishuoltajuus onnistuu.
Samaa mieltä. Silloin kun on lapsia, pitää osata erotakin niin, että yksikään perheenjäsen ei kärsi suhteettoman paljon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen, miten kylmäsydämisiä vastauksia ap saa. Eikö ulkomailla saisi asua vai miksi ihmisiä ärsyttää noin paljon?
Ensinnäkään Kelan tukia ei yleensä saa paluumuuttajana ennen kuin on ollut Suomessa vuoden. Näin oli ainakin 6v sitten (itsekään en niitä tarvinnut mutta luin aikoinaan ohjeet.).
Toiseksi aikuisiällä on todella vaikea rakentaa ulkomailla sosiaalista tukiverkostoa. Jos luulette sen olevan helppoa, niin katsokaapa omaa ystäväpiiriänne: montako ulkomaalaista Suomessa asuvaa ihmistä sieltä löytyy, joita autatte tarvittaessa?
Kolmannekseen parisuhteesta on varmasti aina vaikea lähteä. Luultavasti vielä vaikeampaa, jos lähtö olisi eri maahan asti. Koetetaan nyt vaan yhdessä neuvoa ap:tä.
Siinäkään ei ole yhtään mitään pahaa, että asuu ulkomailla ja haluaa sitten tulla Suomeen. Paluumuuttajan mukana tulee uutta osaamista ja verkostoja.Ulkomaille ei pidä lähteä eikä suhteeseen tehdä lasta, jos hankaluuksien tullen vaihtoehdoksi edes tulee paluu Suomeen. Ap ottaa vastuun päätöksistään eikä lähde repimään lasta irti asuinmaastaan ja isästään. Aikunen ihminen osaa järjestää asiansa ja verkostonsa maasta huolimatta.
Hehän olivat sopineet, että muutto ei ole pysyvä ja perheen oli koko ajan tarkoitus palata Suomeen. Mies yksipuolisesti on irtautunut tästä sopimuksesta.
Vierailija kirjoitti:
Vaihtoehto 1: tulet lapsen kanssa Suomeen ja hankit Suomesta asunnon. Haet avioeroa Suomessa. Todennäköisesti tulet tarvitsemaan asianajajan apua lapsen huoltoa, elatusta ja tapaamisoikeutta koskevissa asioissa. Sinun on helpompi saada lapsen asuinpaikka vahvistettua luoksesi, kun otat lapsen mukaan ja lapsi asuu luonasi riidan alkaessa.
Vaihtoehto 2: hankit paikallisen asianajajan ja hänen neuvojaan noudattaen haet avioeroa oleskelumaassa.
Koska tarkoituksesi on joka tapauksessa muuttaa lapsen kanssa Suomeen jossain vaiheessa, suosittelisin vaihtoehtoa 1.
Jos lapsen asuinpaikka on toisessa maassa, ja äiti ilman lupaa ottaa lapsen ja vie Suomeen isän tahdon vastaisesti, on kyseessä lapsikaappaus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaihtoehto 1: tulet lapsen kanssa Suomeen ja hankit Suomesta asunnon. Haet avioeroa Suomessa. Todennäköisesti tulet tarvitsemaan asianajajan apua lapsen huoltoa, elatusta ja tapaamisoikeutta koskevissa asioissa. Sinun on helpompi saada lapsen asuinpaikka vahvistettua luoksesi, kun otat lapsen mukaan ja lapsi asuu luonasi riidan alkaessa.
Vaihtoehto 2: hankit paikallisen asianajajan ja hänen neuvojaan noudattaen haet avioeroa oleskelumaassa.
Koska tarkoituksesi on joka tapauksessa muuttaa lapsen kanssa Suomeen jossain vaiheessa, suosittelisin vaihtoehtoa 1.
Vaihtoehto 3. Ap ottaa pään takamuksestaan ja ajattelee lapsen etua ja hoitaa asiansa aikuismaisesti. Hankkii sieltä asunnon, jos erota haluaa tai keskustelee miehensä kanssa kokemistaan epäkohdista.
Mies voi hankkia sieltä tulevalle ex-vaimolleen asunnon ja maksaa kaikki kulut kuten tähänkin asti. Miehen takiahan he siellä ovat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos tarina olisi toisinpäin ja mies suunnittelisi lapsen riistämistä äidiltä, niin mammat nousisivat joukolla kirkumaan takahajaloilleen. Mutta kun kyseessä on lapsen äiti, niin mies on aina tarinan paha roisto jolta voi viedä kaiken.
Ainakaan tähän mennessä kukaan ei ole kommentoinut niin että ap:ta olisi neuvottu "riistämään lapsi isältä".
Näyttää siltä, että isä on itse vieroittanut itsensä lapsesta, jos ei mitenkään osallistu.
Vierailija kirjoitti:
Mieti myös lapsen etua. Käytännössä hän vieraantuisi isästään.
Senkin miettiminen on naisen vastuulla 100%, ei sentään miehen. Olette te av-mammat pipipäitä.
Vierailija kirjoitti:
Totta kai se oli miehelle aluksi kova paikka kun joutui luopumaan arjen jakamisesta lapsensa kanssa, mutta hankalan alun jälkeen asiat asettuivat omiin uomiinsa. Isä voi kulkea niin monella tapaa mukana siinä lapsen arjessa ja tietenkin puolin ja toisin lennettiin kahden maan välillä.
Sinun täytyy vaan uskaltaa. Hyvät asiat harvemmin tulee helpolla.
Mistä luopua? Eihän se pässi ole jakanut sitä arkea lapsen kanssa tähänkään asti.
Vaihtoehto 1: tulet lapsen kanssa Suomeen ja hankit Suomesta asunnon. Haet avioeroa Suomessa. Todennäköisesti tulet tarvitsemaan asianajajan apua lapsen huoltoa, elatusta ja tapaamisoikeutta koskevissa asioissa. Sinun on helpompi saada lapsen asuinpaikka vahvistettua luoksesi, kun otat lapsen mukaan ja lapsi asuu luonasi riidan alkaessa.
Vaihtoehto 2: hankit paikallisen asianajajan ja hänen neuvojaan noudattaen haet avioeroa oleskelumaassa.
Koska tarkoituksesi on joka tapauksessa muuttaa lapsen kanssa Suomeen jossain vaiheessa, suosittelisin vaihtoehtoa 1.