Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Areenassa Luojan lapset (v-lestadiolaisista) vol 3.1

Vierailija
26.04.2026 |

Areenassa Luojan lapset (v-lestadiolaisista) vol 3. Keskustelu on poistettu.

 

Mikä tekee tästä aiheesta maailman sensuroidumman?

Kommentit (12518)

Vierailija
12241/12518 |
14.11.2026 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja mielenkiintoista, että Luther otettiin taas oikeauskoisten joukkoon, kun ihan hetki sitten hän ei sitä tässä keskustelussa vl-kommenttien mukaan ollut. Oliko Luther osa tätä jatkumoa vai ei? Miten nämä käsitykset heittävät hetkessä kuperkeikkaa?

Meidän vl:ien mielestä Luther on tekstiensä perusteella ollut uskovainen. Tässä ketjussa ei-vl:t ovat olleet siitä eri mieltä.

Eli Luther oli oikeassa siinä, kun hän katsoi, että petetty osapuoli voi mennä uudelleen naimisiin?

Me emme ajattele noin, mutta tuo ei olekaan keskeistä uskomisen asioissa.

Keskeistä on se, miten syntinen ihminen voi pelastua: 

Siten, että joku ennestään uskovainen saarnaa hänelle synnit anteeksi Pyhän Hengen voimalla.

Just tänä vuonna kuuntelin erästä seurapuhetta, jossa ”puhujaveli” hyvin itsevarmasti totesi, ettei uskovaisilla voi olla keskenään erilaisia näkemyksiä koska ”Pyhä Henki ei riitele itsensä kanssa”. Niinpä, jos Luther oli eri mieltä kuin vl-porukka, jompi kumpi ei ole uskovainen. Vl-logiikalla siis. Luther myös piti katolista kirkkoa aitona kristillisenä kirkkoja, jonka sisällä on aitoja oikeita kristittyjä (uskovaisia siis). Hän vaan taisteli korruptiota ja väärinkäytöksiä vastaan. 

Tuota on meidän turha pohtia. Jos Taivaaseen päästään, niin siellä se vasta selviää.

Vl-liikkeessä tykätään nimenomaan pohtia ja julistaa miksi vain oman porukan sisällä on oikea ymmärrys kaikesta. Lestadiolaisuuden historiaan tämä ei kuulunut, vaan pääasia oli evankeliumin julistaminen. Sitten tuli 60-luku, pappishajaannus ja maallikkopuhujien mielivalta, jolloin syntyi srk-lestadiolaisuus ja ekslusivismin korostuminen, lakihenkisyys ja uskonnollinen hierarkia (huoneenhallitusoppi). Soisin vl-liikkeen palaavan ajattelussaan juurilleen, mutta tuskin tulee tapahtumaan. 

Vierailija
12242/12518 |
14.11.2026 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Minä olin se, joka arvelin Lutheria uskovaiseksi. Eihän sillä sinänsä ole mitään väliä oliko vai ei. Meidän jokaisen kannattaa huolehtia omasta kohdastamme, ei muiden uskosta.


Tässä srk:n tekstissä on tuo Lutherin ajatus, joka tuntuu näin vl:na tosi tutulta:

 

Jumalalla on maailmassa oma kansa. Jeesus on sen verellään ostanut ja lunastanut itselleen. Sen jäsenet on liitetty toisiinsa rakkauden siteellä. Tämä rakkaus ei ole inhimillisyydestä nousevaa, vaan sen on vaikuttanut Jumalan Henki (Room. 5:5).

Jeesus opetti, että hänen opetuslapsensa tunnetaan maailmassa keskinäisestä rakkaudesta: ”Siitä kaikki tuntevat teidät minun opetuslapsikseni, jos teillä on keskinäinen rakkaus” (Joh. 13:35). Tätä opetuslasten keskinäistä yhteyttä ja samalla kiinteää yhteyttä häneen itseensä Jeesus kuvasi puhumalla viinipuusta ja sen oksista: ”Pysykää minussa, niin minä pysyn teissä. Niinkuin oksa ei voi kantaa hedelmää itsestään, ellei se pysy viinipuussa, niin ette tekään, ellette pysy minussa. Minä olen viinipuu, te olette oksat. Joka pysyy minussa ja jossa minä pysyn, se kantaa paljon hedelmää; sillä ilman minua te ette voi mitään tehdä.” (Joh. 15:4–5.)

Paavali havainnollisti Jumalan seurakunnan ja sen jäsenten elimellistä yhteyttä puhumalla ruumiista ja sen jäsenistä: ”Yksi ruumis ja yksi henki, niinkuin te olette kutsututkin yhteen ja samaan toivoon, jonka te kutsumuksessanne saitte; yksi Herra, yksi usko, yksi kaste; yksi Jumala ja kaikkien Isä, joka on yli kaikkien ja kaikkien kautta ja kaikissa.” (Ef. 4:4–6.) Ruumiissa on monta jäsentä, mutta ne muodostavat yhden kokonaisuuden. Jäsenet palvelevat toisiaan suorittamalla eri tehtäviä. Ne eivät kilpaile keskenään. Jos sairaus vioittaa jotakin ruumiinjäsentä, toiset jäsenet kärsivät siitä. Jumalan seurakunnassa on monia lahjoja, mutta siinä on yksi ja sama uskon henki. (1. Kor. 12.)

Apostolisen uskontunnustuksen selityksessä Luther opettaa: ”Minä uskon, että maan päällä on pelkkien pyhien pyhä, pieni joukko ja seurakunta yhden ainoan pään, Kristuksen, alaisena, Pyhän Hengen kokoon kutsumana. Se on samassa uskossa, mielessä ja käsityksessä; sillä on monenlaisia lahjoja, mutta se on yksimielinen rakkaudessa, vailla ryhmittymisiä ja jakautumisia. Minäkin olen sen osa ja jäsen, sen omistamista rikkauksista osallinen. Siihen Pyhä Henki on minut saattanut ja siihen liittänyt siten, että olen kuullut ja yhä edelleen kuulen Jumalan sanaa.” (Iso katekismus.) Jumalan seurakunta ei siis ole ”puu eikä kivi, vaan joukko uskovaisia ihmisiä; heihin tulee pitäytyä ja katsoa, miten he uskovat, elävät ja opettavat; heillä on varmasti Kristus keskuudessaan. Sillä kristillisen kirkon ulkopuolella ei ole totuutta, ei Kristusta eikä pelastusta.” (Luther, Kirkkopostilla, Joulupäivän saarna.)

Jumalan seurakunta ei ole mikä tahansa yhteisö. ”Se on pääasiallisesti sydämissä oleva uskon ja Pyhän Hengen synnyttämä yhteisö.” Sillä on ulkonaisena merkkinä ”puhdas evankeliumin oppi ja Kristuksen evankeliumin mukainen sakramenttien hoito”. Tällaista seurakuntaa sanotaan Kristuksen ruumiiksi, ja sitä Kristus Hengellänsä uudistaa, pyhittää ja hallitsee. (Augsburgin tunnustuksen puolustus 7, 8:5.)

VL:na kommentoin, että tuo osuus Lutherin puheista käy myös omaan uskonnäkemykseen, mutta esimerkiksi kuten täällä vähän aikaa sitten tuli esillekin, Luther ajatteli esimerkiksi avioerosta eri tavalla kuin me vl:t nykyään. Hänen mielestään tietyissä tapauksissa oli oikein mennä uudestaan naimisiin, vaikka edellinen puoliso olisi vielä elossakin, mutta näin me vl:t emme ajattele.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
12243/12518 |
14.11.2026 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja mielenkiintoista, että Luther otettiin taas oikeauskoisten joukkoon, kun ihan hetki sitten hän ei sitä tässä keskustelussa vl-kommenttien mukaan ollut. Oliko Luther osa tätä jatkumoa vai ei? Miten nämä käsitykset heittävät hetkessä kuperkeikkaa?

Meidän vl:ien mielestä Luther on tekstiensä perusteella ollut uskovainen. Tässä ketjussa ei-vl:t ovat olleet siitä eri mieltä.

Eli Luther oli oikeassa siinä, kun hän katsoi, että petetty osapuoli voi mennä uudelleen naimisiin?

Me emme ajattele noin, mutta tuo ei olekaan keskeistä uskomisen asioissa.

Keskeistä on se, miten syntinen ihminen voi pelastua: 

Siten, että joku ennestään uskovainen saarnaa hänelle synnit anteeksi Pyhän Hengen voimalla.

Just tänä vuonna kuuntelin erästä seurapuhetta, jossa ”puhujaveli” hyvin itsevarmasti totesi, ettei uskovaisilla voi olla keskenään erilaisia näkemyksiä koska ”Pyhä Henki ei riitele itsensä kanssa”. Niinpä, jos Luther oli eri mieltä kuin vl-porukka, jompi kumpi ei ole uskovainen. Vl-logiikalla siis. Luther myös piti katolista kirkkoa aitona kristillisenä kirkkoja, jonka sisällä on aitoja oikeita kristittyjä (uskovaisia siis). Hän vaan taisteli korruptiota ja väärinkäytöksiä vastaan. 

Tuota on meidän turha pohtia. Jos Taivaaseen päästään, niin siellä se vasta selviää.

Vl-liikkeessä tykätään nimenomaan pohtia ja julistaa miksi vain oman porukan sisällä on oikea ymmärrys kaikesta. Lestadiolaisuuden historiaan tämä ei kuulunut, vaan pääasia oli evankeliumin julistaminen. Sitten tuli 60-luku, pappishajaannus ja maallikkopuhujien mielivalta, jolloin syntyi srk-lestadiolaisuus ja ekslusivismin korostuminen, lakihenkisyys ja uskonnollinen hierarkia (huoneenhallitusoppi). Soisin vl-liikkeen palaavan ajattelussaan juurilleen, mutta tuskin tulee tapahtumaan. 

Näin nuorena vl:na, joka ei ole elänyt hoitokokousaikojen aikaan, kiinnostaisi kuulla teiltä vanhemmilta VL:ilta, että onko tuo todella totta, että ennen tuota aikaa uskonoppi oli jollakin tavalla erilainen?

Vierailija
12244/12518 |
14.11.2026 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja mielenkiintoista, että Luther otettiin taas oikeauskoisten joukkoon, kun ihan hetki sitten hän ei sitä tässä keskustelussa vl-kommenttien mukaan ollut. Oliko Luther osa tätä jatkumoa vai ei? Miten nämä käsitykset heittävät hetkessä kuperkeikkaa?

Meidän vl:ien mielestä Luther on tekstiensä perusteella ollut uskovainen. Tässä ketjussa ei-vl:t ovat olleet siitä eri mieltä.

Eli Luther oli oikeassa siinä, kun hän katsoi, että petetty osapuoli voi mennä uudelleen naimisiin?

Me emme ajattele noin, mutta tuo ei olekaan keskeistä uskomisen asioissa.

Keskeistä on se, miten syntinen ihminen voi pelastua: 

Siten, että joku ennestään uskovainen saarnaa hänelle synnit anteeksi Pyhän Hengen voimalla.

Just tänä vuonna kuuntelin erästä seurapuhetta, jossa ”puhujaveli” hyvin itsevarmasti totesi, ettei uskovaisilla voi olla keskenään erilaisia näkemyksiä koska ”Pyhä Henki ei riitele itsensä kanssa”. Niinpä, jos Luther oli eri mieltä kuin vl-porukka, jompi kumpi ei ole uskovainen. Vl-logiikalla siis. Luther myös piti katolista kirkkoa aitona kristillisenä kirkkoja, jonka sisällä on aitoja oikeita kristittyjä (uskovaisia siis). Hän vaan taisteli korruptiota ja väärinkäytöksiä vastaan. 

Tuota on meidän turha pohtia. Jos Taivaaseen päästään, niin siellä se vasta selviää.

Vl-liikkeessä tykätään nimenomaan pohtia ja julistaa miksi vain oman porukan sisällä on oikea ymmärrys kaikesta. Lestadiolaisuuden historiaan tämä ei kuulunut, vaan pääasia oli evankeliumin julistaminen. Sitten tuli 60-luku, pappishajaannus ja maallikkopuhujien mielivalta, jolloin syntyi srk-lestadiolaisuus ja ekslusivismin korostuminen, lakihenkisyys ja uskonnollinen hierarkia (huoneenhallitusoppi). Soisin vl-liikkeen palaavan ajattelussaan juurilleen, mutta tuskin tulee tapahtumaan. 

Näin nuorena vl:na, joka ei ole elänyt hoitokokousaikojen aikaan, kiinnostaisi kuulla teiltä vanhemmilta VL:ilta, että onko tuo todella totta, että ennen tuota aikaa uskonoppi oli jollakin tavalla erilainen?

Se on ihan objektiivisesti tarkasteltuna totta. Laestadiuksella ei ollut eksklusiivista oppia, eikä se kuulunut liikkeen alkuaikoihin ollenkaan. Lukuisia muitakin eroja löytyy, jos alkaa penkoa historiaa.

Vierailija
12245/12518 |
14.11.2026 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja mielenkiintoista, että Luther otettiin taas oikeauskoisten joukkoon, kun ihan hetki sitten hän ei sitä tässä keskustelussa vl-kommenttien mukaan ollut. Oliko Luther osa tätä jatkumoa vai ei? Miten nämä käsitykset heittävät hetkessä kuperkeikkaa?

Meidän vl:ien mielestä Luther on tekstiensä perusteella ollut uskovainen. Tässä ketjussa ei-vl:t ovat olleet siitä eri mieltä.

Eli Luther oli oikeassa siinä, kun hän katsoi, että petetty osapuoli voi mennä uudelleen naimisiin?

Me emme ajattele noin, mutta tuo ei olekaan keskeistä uskomisen asioissa.

Keskeistä on se, miten syntinen ihminen voi pelastua: 

Siten, että joku ennestään uskovainen saarnaa hänelle synnit anteeksi Pyhän Hengen voimalla.

Just tänä vuonna kuuntelin erästä seurapuhetta, jossa ”puhujaveli” hyvin itsevarmasti totesi, ettei uskovaisilla voi olla keskenään erilaisia näkemyksiä koska ”Pyhä Henki ei riitele itsensä kanssa”. Niinpä, jos Luther oli eri mieltä kuin vl-porukka, jompi kumpi ei ole uskovainen. Vl-logiikalla siis. Luther myös piti katolista kirkkoa aitona kristillisenä kirkkoja, jonka sisällä on aitoja oikeita kristittyjä (uskovaisia siis). Hän vaan taisteli korruptiota ja väärinkäytöksiä vastaan. 

Tuota on meidän turha pohtia. Jos Taivaaseen päästään, niin siellä se vasta selviää.

Vl-liikkeessä tykätään nimenomaan pohtia ja julistaa miksi vain oman porukan sisällä on oikea ymmärrys kaikesta. Lestadiolaisuuden historiaan tämä ei kuulunut, vaan pääasia oli evankeliumin julistaminen. Sitten tuli 60-luku, pappishajaannus ja maallikkopuhujien mielivalta, jolloin syntyi srk-lestadiolaisuus ja ekslusivismin korostuminen, lakihenkisyys ja uskonnollinen hierarkia (huoneenhallitusoppi). Soisin vl-liikkeen palaavan ajattelussaan juurilleen, mutta tuskin tulee tapahtumaan. 

Näin nuorena vl:na, joka ei ole elänyt hoitokokousaikojen aikaan, kiinnostaisi kuulla teiltä vanhemmilta VL:ilta, että onko tuo todella totta, että ennen tuota aikaa uskonoppi oli jollakin tavalla erilainen?

Se on ihan objektiivisesti tarkasteltuna totta. Laestadiuksella ei ollut eksklusiivista oppia, eikä se kuulunut liikkeen alkuaikoihin ollenkaan. Lukuisia muitakin eroja löytyy, jos alkaa penkoa historiaa.

Eli Lestadius koki, että ilman toisen uskovaisen antamaa synninpäästöä voi pelastua?

Vierailija
12246/12518 |
14.11.2026 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja mielenkiintoista, että Luther otettiin taas oikeauskoisten joukkoon, kun ihan hetki sitten hän ei sitä tässä keskustelussa vl-kommenttien mukaan ollut. Oliko Luther osa tätä jatkumoa vai ei? Miten nämä käsitykset heittävät hetkessä kuperkeikkaa?

Meidän vl:ien mielestä Luther on tekstiensä perusteella ollut uskovainen. Tässä ketjussa ei-vl:t ovat olleet siitä eri mieltä.

Eli Luther oli oikeassa siinä, kun hän katsoi, että petetty osapuoli voi mennä uudelleen naimisiin?

Me emme ajattele noin, mutta tuo ei olekaan keskeistä uskomisen asioissa.

Keskeistä on se, miten syntinen ihminen voi pelastua: 

Siten, että joku ennestään uskovainen saarnaa hänelle synnit anteeksi Pyhän Hengen voimalla.

Just tänä vuonna kuuntelin erästä seurapuhetta, jossa ”puhujaveli” hyvin itsevarmasti totesi, ettei uskovaisilla voi olla keskenään erilaisia näkemyksiä koska ”Pyhä Henki ei riitele itsensä kanssa”. Niinpä, jos Luther oli eri mieltä kuin vl-porukka, jompi kumpi ei ole uskovainen. Vl-logiikalla siis. Luther myös piti katolista kirkkoa aitona kristillisenä kirkkoja, jonka sisällä on aitoja oikeita kristittyjä (uskovaisia siis). Hän vaan taisteli korruptiota ja väärinkäytöksiä vastaan. 

Tuota on meidän turha pohtia. Jos Taivaaseen päästään, niin siellä se vasta selviää.

Vl-liikkeessä tykätään nimenomaan pohtia ja julistaa miksi vain oman porukan sisällä on oikea ymmärrys kaikesta. Lestadiolaisuuden historiaan tämä ei kuulunut, vaan pääasia oli evankeliumin julistaminen. Sitten tuli 60-luku, pappishajaannus ja maallikkopuhujien mielivalta, jolloin syntyi srk-lestadiolaisuus ja ekslusivismin korostuminen, lakihenkisyys ja uskonnollinen hierarkia (huoneenhallitusoppi). Soisin vl-liikkeen palaavan ajattelussaan juurilleen, mutta tuskin tulee tapahtumaan. 

Näin nuorena vl:na, joka ei ole elänyt hoitokokousaikojen aikaan, kiinnostaisi kuulla teiltä vanhemmilta VL:ilta, että onko tuo todella totta, että ennen tuota aikaa uskonoppi oli jollakin tavalla erilainen?

En usko että täällä kirjoittelee sen ikäiset, jotka olisivat olleet aikuisia 60-luvulla. Voin toki olla väärässäkin.
-vanhempi vl

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
12247/12518 |
14.11.2026 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja mielenkiintoista, että Luther otettiin taas oikeauskoisten joukkoon, kun ihan hetki sitten hän ei sitä tässä keskustelussa vl-kommenttien mukaan ollut. Oliko Luther osa tätä jatkumoa vai ei? Miten nämä käsitykset heittävät hetkessä kuperkeikkaa?

Meidän vl:ien mielestä Luther on tekstiensä perusteella ollut uskovainen. Tässä ketjussa ei-vl:t ovat olleet siitä eri mieltä.

Eli Luther oli oikeassa siinä, kun hän katsoi, että petetty osapuoli voi mennä uudelleen naimisiin?

Me emme ajattele noin, mutta tuo ei olekaan keskeistä uskomisen asioissa.

Keskeistä on se, miten syntinen ihminen voi pelastua: 

Siten, että joku ennestään uskovainen saarnaa hänelle synnit anteeksi Pyhän Hengen voimalla.

Just tänä vuonna kuuntelin erästä seurapuhetta, jossa ”puhujaveli” hyvin itsevarmasti totesi, ettei uskovaisilla voi olla keskenään erilaisia näkemyksiä koska ”Pyhä Henki ei riitele itsensä kanssa”. Niinpä, jos Luther oli eri mieltä kuin vl-porukka, jompi kumpi ei ole uskovainen. Vl-logiikalla siis. Luther myös piti katolista kirkkoa aitona kristillisenä kirkkoja, jonka sisällä on aitoja oikeita kristittyjä (uskovaisia siis). Hän vaan taisteli korruptiota ja väärinkäytöksiä vastaan. 

Tuota on meidän turha pohtia. Jos Taivaaseen päästään, niin siellä se vasta selviää.

Vl-liikkeessä tykätään nimenomaan pohtia ja julistaa miksi vain oman porukan sisällä on oikea ymmärrys kaikesta. Lestadiolaisuuden historiaan tämä ei kuulunut, vaan pääasia oli evankeliumin julistaminen. Sitten tuli 60-luku, pappishajaannus ja maallikkopuhujien mielivalta, jolloin syntyi srk-lestadiolaisuus ja ekslusivismin korostuminen, lakihenkisyys ja uskonnollinen hierarkia (huoneenhallitusoppi). Soisin vl-liikkeen palaavan ajattelussaan juurilleen, mutta tuskin tulee tapahtumaan. 

Näin nuorena vl:na, joka ei ole elänyt hoitokokousaikojen aikaan, kiinnostaisi kuulla teiltä vanhemmilta VL:ilta, että onko tuo todella totta, että ennen tuota aikaa uskonoppi oli jollakin tavalla erilainen?

Se on ihan objektiivisesti tarkasteltuna totta. Laestadiuksella ei ollut eksklusiivista oppia, eikä se kuulunut liikkeen alkuaikoihin ollenkaan. Lukuisia muitakin eroja löytyy, jos alkaa penkoa historiaa.

Eli Lestadius koki, että ilman toisen uskovaisen antamaa synninpäästöä voi pelastua?

”Lars Levi Laestadius ei opettanut nykyisenkaltaista äänellistä synninpäästöä, vaan hän korosti omantunnon heräämistä, katumusta ja julkista synnintunnustusta.”

Lähde: Suomen teologinen instituutti


”Nykyisin lestadiolaisuudessa keskeinen äänellinen synninpäästö ("Usko syntisi anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä") vakiintui liikkeeseen vasta myöhemmin saarnaaja Juhani Raattamaan toiminnan kautta. Raattamaa alkoi julistaa henkilökohtaista synninpäästöä katuvaisille, ja Laestadius hyväksyi tämän käytännön raamatullisena ja sielunhoidollisesti hyödyllisenä tapana lohduttaa ahdistuneita omiatuntoja. [1, 2, 3]”  (useita lähteitä)

 

https://sti.fi/wp-content/uploads/2007/08/Seppo-Leivo.pdf



Sen perusteella mitä olen lukenut, Laestadius piti oleellisempana omantunnon heräämistä ja sisäistä kokemusta Jumalan armosta. 

Oleellisin asia. Laestadius ei missään nimessä opettanut, että oikea synninpäästö löytyy vain yhdeltä näkyvältä yhteisöltä, tai että voitaisiin tarkasti tietää missä Pyhä Henki vaikuttaa. 

Vierailija
12248/12518 |
14.11.2026 |
Näytä aiemmat lainaukset

On järkyttävää väittää etteikö Luther olisi ollut oikea uskovainen. Juutalaisista eivät pitäneet kaikki muutkaan kuten mm. edesmennyt Mannerheim, kun tuossa aikaisemmin linkiteltiin Lutherin juutalaisteoksia. Jos tutustutte aiheeseen hieman, ei juutalaiset (ainakaan kaikki), ole mitään kauhean mukavaa porukkaa. 

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
12249/12518 |
14.11.2026 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja mielenkiintoista, että Luther otettiin taas oikeauskoisten joukkoon, kun ihan hetki sitten hän ei sitä tässä keskustelussa vl-kommenttien mukaan ollut. Oliko Luther osa tätä jatkumoa vai ei? Miten nämä käsitykset heittävät hetkessä kuperkeikkaa?

Meidän vl:ien mielestä Luther on tekstiensä perusteella ollut uskovainen. Tässä ketjussa ei-vl:t ovat olleet siitä eri mieltä.

Eli Luther oli oikeassa siinä, kun hän katsoi, että petetty osapuoli voi mennä uudelleen naimisiin?

Me emme ajattele noin, mutta tuo ei olekaan keskeistä uskomisen asioissa.

Keskeistä on se, miten syntinen ihminen voi pelastua: 

Siten, että joku ennestään uskovainen saarnaa hänelle synnit anteeksi Pyhän Hengen voimalla.

Just tänä vuonna kuuntelin erästä seurapuhetta, jossa ”puhujaveli” hyvin itsevarmasti totesi, ettei uskovaisilla voi olla keskenään erilaisia näkemyksiä koska ”Pyhä Henki ei riitele itsensä kanssa”. Niinpä, jos Luther oli eri mieltä kuin vl-porukka, jompi kumpi ei ole uskovainen. Vl-logiikalla siis. Luther myös piti katolista kirkkoa aitona kristillisenä kirkkoja, jonka sisällä on aitoja oikeita kristittyjä (uskovaisia siis). Hän vaan taisteli korruptiota ja väärinkäytöksiä vastaan. 

Tuota on meidän turha pohtia. Jos Taivaaseen päästään, niin siellä se vasta selviää.

Vl-liikkeessä tykätään nimenomaan pohtia ja julistaa miksi vain oman porukan sisällä on oikea ymmärrys kaikesta. Lestadiolaisuuden historiaan tämä ei kuulunut, vaan pääasia oli evankeliumin julistaminen. Sitten tuli 60-luku, pappishajaannus ja maallikkopuhujien mielivalta, jolloin syntyi srk-lestadiolaisuus ja ekslusivismin korostuminen, lakihenkisyys ja uskonnollinen hierarkia (huoneenhallitusoppi). Soisin vl-liikkeen palaavan ajattelussaan juurilleen, mutta tuskin tulee tapahtumaan. 

Näin nuorena vl:na, joka ei ole elänyt hoitokokousaikojen aikaan, kiinnostaisi kuulla teiltä vanhemmilta VL:ilta, että onko tuo todella totta, että ennen tuota aikaa uskonoppi oli jollakin tavalla erilainen?

Se on ihan objektiivisesti tarkasteltuna totta. Laestadiuksella ei ollut eksklusiivista oppia, eikä se kuulunut liikkeen alkuaikoihin ollenkaan. Lukuisia muitakin eroja löytyy, jos alkaa penkoa historiaa.

Eli Lestadius koki, että ilman toisen uskovaisen antamaa synninpäästöä voi pelastua?

”Lars Levi Laestadius ei opettanut nykyisenkaltaista äänellistä synninpäästöä, vaan hän korosti omantunnon heräämistä, katumusta ja julkista synnintunnustusta.”

Lähde: Suomen teologinen instituutti


”Nykyisin lestadiolaisuudessa keskeinen äänellinen synninpäästö ("Usko syntisi anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä") vakiintui liikkeeseen vasta myöhemmin saarnaaja Juhani Raattamaan toiminnan kautta. Raattamaa alkoi julistaa henkilökohtaista synninpäästöä katuvaisille, ja Laestadius hyväksyi tämän käytännön raamatullisena ja sielunhoidollisesti hyödyllisenä tapana lohduttaa ahdistuneita omiatuntoja. [1, 2, 3]”  (useita lähteitä)

 

https://sti.fi/wp-content/uploads/2007/08/Seppo-Leivo.pdf



Sen perusteella mitä olen lukenut, Laestadius piti oleellisempana omantunnon heräämistä ja sisäistä kokemusta Jumalan armosta. 

Oleellisin asia. Laestadius ei missään nimessä opettanut, että oikea synninpäästö löytyy vain yhdeltä näkyvältä yhteisöltä, tai että voitaisiin tarkasti tietää missä Pyhä Henki vaikuttaa. 

Kiitos vastauksesta. Mietin sitä vielä, että miksi sitten usein puhutaan siitä, kuinka Lestadius oli kokenut saavansa synninpäästön juuri Lapin Marialta (Milla Clemensdotterilta)? Ainakin itse olen käsittänyt, että Lestadius ajatteli saaneensa vasta sitten parannuksen armon, kun Milla saarnasi hänelle synnit anteeksi. Voin toki olla väärässä, en ole teologi. Siksi näistä kyselenkin ja haluan itsekin ottaa selvää.

-se nuori vl

Vierailija
12250/12518 |
14.11.2026 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

On järkyttävää väittää etteikö Luther olisi ollut oikea uskovainen. Juutalaisista eivät pitäneet kaikki muutkaan kuten mm. edesmennyt Mannerheim, kun tuossa aikaisemmin linkiteltiin Lutherin juutalaisteoksia. Jos tutustutte aiheeseen hieman, ei juutalaiset (ainakaan kaikki), ole mitään kauhean mukavaa porukkaa. 

On järkyttävää tuo miten kirjoitat juutalaisista

T. Vl

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
12251/12518 |
14.11.2026 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja mielenkiintoista, että Luther otettiin taas oikeauskoisten joukkoon, kun ihan hetki sitten hän ei sitä tässä keskustelussa vl-kommenttien mukaan ollut. Oliko Luther osa tätä jatkumoa vai ei? Miten nämä käsitykset heittävät hetkessä kuperkeikkaa?

Meidän vl:ien mielestä Luther on tekstiensä perusteella ollut uskovainen. Tässä ketjussa ei-vl:t ovat olleet siitä eri mieltä.

Eli Luther oli oikeassa siinä, kun hän katsoi, että petetty osapuoli voi mennä uudelleen naimisiin?

Me emme ajattele noin, mutta tuo ei olekaan keskeistä uskomisen asioissa.

Keskeistä on se, miten syntinen ihminen voi pelastua: 

Siten, että joku ennestään uskovainen saarnaa hänelle synnit anteeksi Pyhän Hengen voimalla.

Just tänä vuonna kuuntelin erästä seurapuhetta, jossa ”puhujaveli” hyvin itsevarmasti totesi, ettei uskovaisilla voi olla keskenään erilaisia näkemyksiä koska ”Pyhä Henki ei riitele itsensä kanssa”. Niinpä, jos Luther oli eri mieltä kuin vl-porukka, jompi kumpi ei ole uskovainen. Vl-logiikalla siis. Luther myös piti katolista kirkkoa aitona kristillisenä kirkkoja, jonka sisällä on aitoja oikeita kristittyjä (uskovaisia siis). Hän vaan taisteli korruptiota ja väärinkäytöksiä vastaan. 

Tuota on meidän turha pohtia. Jos Taivaaseen päästään, niin siellä se vasta selviää.

Vl-liikkeessä tykätään nimenomaan pohtia ja julistaa miksi vain oman porukan sisällä on oikea ymmärrys kaikesta. Lestadiolaisuuden historiaan tämä ei kuulunut, vaan pääasia oli evankeliumin julistaminen. Sitten tuli 60-luku, pappishajaannus ja maallikkopuhujien mielivalta, jolloin syntyi srk-lestadiolaisuus ja ekslusivismin korostuminen, lakihenkisyys ja uskonnollinen hierarkia (huoneenhallitusoppi). Soisin vl-liikkeen palaavan ajattelussaan juurilleen, mutta tuskin tulee tapahtumaan. 

Näin nuorena vl:na, joka ei ole elänyt hoitokokousaikojen aikaan, kiinnostaisi kuulla teiltä vanhemmilta VL:ilta, että onko tuo todella totta, että ennen tuota aikaa uskonoppi oli jollakin tavalla erilainen?

Se on ihan objektiivisesti tarkasteltuna totta. Laestadiuksella ei ollut eksklusiivista oppia, eikä se kuulunut liikkeen alkuaikoihin ollenkaan. Lukuisia muitakin eroja löytyy, jos alkaa penkoa historiaa.

Eksklusiivinen seurakuntaoppi jyrkkeni ja vakiintui 1960-luvulla. Silloin liikkeestä lähti enemmistö papeista. Maallikkolinja voitti ja ulkopuolinen kristillisyys alettiin nähdä vääränä hengellisyytenä. Yhteistyö ulkopuolisten kristillisten tahojen kanssa katkesi.

 

Sisäinen kuri ja yhtenäisyyden vaatimus tiivistyi, mikä loi pohjaa hoitokokouksille seuraavalla vuosikymmenellä.

Vierailija
12252/12518 |
14.11.2026 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

On järkyttävää väittää etteikö Luther olisi ollut oikea uskovainen. Juutalaisista eivät pitäneet kaikki muutkaan kuten mm. edesmennyt Mannerheim, kun tuossa aikaisemmin linkiteltiin Lutherin juutalaisteoksia. Jos tutustutte aiheeseen hieman, ei juutalaiset (ainakaan kaikki), ole mitään kauhean mukavaa porukkaa. 

Katoppas vaan, löyty aito antisemiitti. Tosiasiassa Luther purki vihaa juutalaisiin, koska nämä ei ottaneet kristillistä sanomaa vastaan. Siis henkilökohtaista pettymystään.


Luehan vielä se teksti Lutherin väkivaltaisesta jumalakuvasta. 

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
12253/12518 |
14.11.2026 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja mielenkiintoista, että Luther otettiin taas oikeauskoisten joukkoon, kun ihan hetki sitten hän ei sitä tässä keskustelussa vl-kommenttien mukaan ollut. Oliko Luther osa tätä jatkumoa vai ei? Miten nämä käsitykset heittävät hetkessä kuperkeikkaa?

Meidän vl:ien mielestä Luther on tekstiensä perusteella ollut uskovainen. Tässä ketjussa ei-vl:t ovat olleet siitä eri mieltä.

Eli Luther oli oikeassa siinä, kun hän katsoi, että petetty osapuoli voi mennä uudelleen naimisiin?

Me emme ajattele noin, mutta tuo ei olekaan keskeistä uskomisen asioissa.

Keskeistä on se, miten syntinen ihminen voi pelastua: 

Siten, että joku ennestään uskovainen saarnaa hänelle synnit anteeksi Pyhän Hengen voimalla.

Just tänä vuonna kuuntelin erästä seurapuhetta, jossa ”puhujaveli” hyvin itsevarmasti totesi, ettei uskovaisilla voi olla keskenään erilaisia näkemyksiä koska ”Pyhä Henki ei riitele itsensä kanssa”. Niinpä, jos Luther oli eri mieltä kuin vl-porukka, jompi kumpi ei ole uskovainen. Vl-logiikalla siis. Luther myös piti katolista kirkkoa aitona kristillisenä kirkkoja, jonka sisällä on aitoja oikeita kristittyjä (uskovaisia siis). Hän vaan taisteli korruptiota ja väärinkäytöksiä vastaan. 

Tuota on meidän turha pohtia. Jos Taivaaseen päästään, niin siellä se vasta selviää.

Vl-liikkeessä tykätään nimenomaan pohtia ja julistaa miksi vain oman porukan sisällä on oikea ymmärrys kaikesta. Lestadiolaisuuden historiaan tämä ei kuulunut, vaan pääasia oli evankeliumin julistaminen. Sitten tuli 60-luku, pappishajaannus ja maallikkopuhujien mielivalta, jolloin syntyi srk-lestadiolaisuus ja ekslusivismin korostuminen, lakihenkisyys ja uskonnollinen hierarkia (huoneenhallitusoppi). Soisin vl-liikkeen palaavan ajattelussaan juurilleen, mutta tuskin tulee tapahtumaan. 

Näin nuorena vl:na, joka ei ole elänyt hoitokokousaikojen aikaan, kiinnostaisi kuulla teiltä vanhemmilta VL:ilta, että onko tuo todella totta, että ennen tuota aikaa uskonoppi oli jollakin tavalla erilainen?

Se on ihan objektiivisesti tarkasteltuna totta. Laestadiuksella ei ollut eksklusiivista oppia, eikä se kuulunut liikkeen alkuaikoihin ollenkaan. Lukuisia muitakin eroja löytyy, jos alkaa penkoa historiaa.

Eli Lestadius koki, että ilman toisen uskovaisen antamaa synninpäästöä voi pelastua?

Ei missään nimessä!

Laestadius opetti esim. toisena paastonajan sunnuntaina 1859 pitämässään saarnassa: ”Heidän tulisi herätä Jumalan sanan kautta, jota ne kristityt julistavat, joilla on Jumalan Henki.” (Kyrkopostilla, saarna nro 22.)

Tämä on varsin selvä opetus siitä, että Jumala käyttää uskon syntymisessä toisen uskovaisen julistamaa sanaa. Jumala on uskon lähde, mutta hän on tahtonut käyttää evankeliumin välittämiseen ihmistä. Näin tapahtui myös Laestadiuksen omassa parannuksen teossa Lapin Marian kautta.

-vl

Vierailija
12254/12518 |
14.11.2026 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja mielenkiintoista, että Luther otettiin taas oikeauskoisten joukkoon, kun ihan hetki sitten hän ei sitä tässä keskustelussa vl-kommenttien mukaan ollut. Oliko Luther osa tätä jatkumoa vai ei? Miten nämä käsitykset heittävät hetkessä kuperkeikkaa?

Meidän vl:ien mielestä Luther on tekstiensä perusteella ollut uskovainen. Tässä ketjussa ei-vl:t ovat olleet siitä eri mieltä.

Eli Luther oli oikeassa siinä, kun hän katsoi, että petetty osapuoli voi mennä uudelleen naimisiin?

Me emme ajattele noin, mutta tuo ei olekaan keskeistä uskomisen asioissa.

Keskeistä on se, miten syntinen ihminen voi pelastua: 

Siten, että joku ennestään uskovainen saarnaa hänelle synnit anteeksi Pyhän Hengen voimalla.

Just tänä vuonna kuuntelin erästä seurapuhetta, jossa ”puhujaveli” hyvin itsevarmasti totesi, ettei uskovaisilla voi olla keskenään erilaisia näkemyksiä koska ”Pyhä Henki ei riitele itsensä kanssa”. Niinpä, jos Luther oli eri mieltä kuin vl-porukka, jompi kumpi ei ole uskovainen. Vl-logiikalla siis. Luther myös piti katolista kirkkoa aitona kristillisenä kirkkoja, jonka sisällä on aitoja oikeita kristittyjä (uskovaisia siis). Hän vaan taisteli korruptiota ja väärinkäytöksiä vastaan. 

Tuota on meidän turha pohtia. Jos Taivaaseen päästään, niin siellä se vasta selviää.

Vl-liikkeessä tykätään nimenomaan pohtia ja julistaa miksi vain oman porukan sisällä on oikea ymmärrys kaikesta. Lestadiolaisuuden historiaan tämä ei kuulunut, vaan pääasia oli evankeliumin julistaminen. Sitten tuli 60-luku, pappishajaannus ja maallikkopuhujien mielivalta, jolloin syntyi srk-lestadiolaisuus ja ekslusivismin korostuminen, lakihenkisyys ja uskonnollinen hierarkia (huoneenhallitusoppi). Soisin vl-liikkeen palaavan ajattelussaan juurilleen, mutta tuskin tulee tapahtumaan. 

Näin nuorena vl:na, joka ei ole elänyt hoitokokousaikojen aikaan, kiinnostaisi kuulla teiltä vanhemmilta VL:ilta, että onko tuo todella totta, että ennen tuota aikaa uskonoppi oli jollakin tavalla erilainen?

Se on ihan objektiivisesti tarkasteltuna totta. Laestadiuksella ei ollut eksklusiivista oppia, eikä se kuulunut liikkeen alkuaikoihin ollenkaan. Lukuisia muitakin eroja löytyy, jos alkaa penkoa historiaa.

Eli Lestadius koki, että ilman toisen uskovaisen antamaa synninpäästöä voi pelastua?

”Lars Levi Laestadius ei opettanut nykyisenkaltaista äänellistä synninpäästöä, vaan hän korosti omantunnon heräämistä, katumusta ja julkista synnintunnustusta.”

Lähde: Suomen teologinen instituutti


”Nykyisin lestadiolaisuudessa keskeinen äänellinen synninpäästö ("Usko syntisi anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä") vakiintui liikkeeseen vasta myöhemmin saarnaaja Juhani Raattamaan toiminnan kautta. Raattamaa alkoi julistaa henkilökohtaista synninpäästöä katuvaisille, ja Laestadius hyväksyi tämän käytännön raamatullisena ja sielunhoidollisesti hyödyllisenä tapana lohduttaa ahdistuneita omiatuntoja. [1, 2, 3]”  (useita lähteitä)

 

https://sti.fi/wp-content/uploads/2007/08/Seppo-Leivo.pdf



Sen perusteella mitä olen lukenut, Laestadius piti oleellisempana omantunnon heräämistä ja sisäistä kokemusta Jumalan armosta. 

Oleellisin asia. Laestadius ei missään nimessä opettanut, että oikea synninpäästö löytyy vain yhdeltä näkyvältä yhteisöltä, tai että voitaisiin tarkasti tietää missä Pyhä Henki vaikuttaa. 

Kiitos vastauksesta. Mietin sitä vielä, että miksi sitten usein puhutaan siitä, kuinka Lestadius oli kokenut saavansa synninpäästön juuri Lapin Marialta (Milla Clemensdotterilta)? Ainakin itse olen käsittänyt, että Lestadius ajatteli saaneensa vasta sitten parannuksen armon, kun Milla saarnasi hänelle synnit anteeksi. Voin toki olla väärässä, en ole teologi. Siksi näistä kyselenkin ja haluan itsekin ottaa selvää.

-se nuori vl

Mitään merkintää mistään ei löydy, että Maria olisi antanut Laestadiukselle äänellisen synninpäästön. 

”historiallisissa lähteissä ei ole suoraa mainintaa siitä, että Lapin Maria (Milla Clemensdotter) olisi julistanut Lars Levi Laestadiukselle synninpäästön. Vaikka ajatus synninpäästöstä on yleinen osa lestadiolaisuuden perimätietoa, se perustuu myöhempään tulkintaan eikä aikalaisdokumentteihin.[1, 2, 3]

Mitä lähteet kertovat kohtaamisesta?

Laestadiuksen oma kuvaus. Laestadius kirjoitti itse vuoden 1844 talvella Åselessa tapahtuneesta kohtaamisesta. Hän kuvaa, kuinka "lappalaistyttö nimeltään Maria" avasi hänelle sydämensä ja kertoi omista hengellisistä kokemuksistaan sekä etsinnästään. [1]

Brandellin rooli. Laestadiuksen tekstin mukaan Maria kertoi saaneensa itse avun ja vapautuksen epäilyksistä pastori Pehr Brandellilta Norassa. Tekstissä ei mainita, että Maria olisi vastaavasti julistanut synninpäästöä Laestadiukselle. [1, 2]

Kohtaamisen seuraus. Laestadius kuvaa, kuinka Marian kertomus teki häneen syvän vaikutuksen ja avasi hänelle uudenlaisen ymmärryksen armonjärjestyksestä. Tämän jälkeen hänen saarnansa saivat "uutta väriä" ja herätys alkoi. [1, 2]

Mistä käsitys synninpäästöstä on syntynyt?

Myöhempi opillinen kehitys. Äänellinen synninpäästö ("Jeesuksen nimessä ja veressä...") vakiintui lestadiolaisuuden keskeiseksi tunnusmerkiksi vasta herätyksen edetessä, erityisesti Juhani Raattamaan toiminnan myötä. [1]

Perimätiedon tulkinta. Kun synninpäästön merkitys korostui liikkeessä, Åselen ratkaiseva käännekohta alettiin myöhemmin hahmottaa tilanteena, jossa Maria olisi välittänyt armon Laestadiukselle nimenomaan synninpäästön kautta. Kirkkohistorian tutkimuksessa tätä pidetään kuitenkin jälkikäteisenä tulkintana, jolle ei löydy tukea Laestadiuksen omista kirjoituksista. [1, 2]”

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
12255/12518 |
14.11.2026 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja mielenkiintoista, että Luther otettiin taas oikeauskoisten joukkoon, kun ihan hetki sitten hän ei sitä tässä keskustelussa vl-kommenttien mukaan ollut. Oliko Luther osa tätä jatkumoa vai ei? Miten nämä käsitykset heittävät hetkessä kuperkeikkaa?

Meidän vl:ien mielestä Luther on tekstiensä perusteella ollut uskovainen. Tässä ketjussa ei-vl:t ovat olleet siitä eri mieltä.

Eli Luther oli oikeassa siinä, kun hän katsoi, että petetty osapuoli voi mennä uudelleen naimisiin?

Me emme ajattele noin, mutta tuo ei olekaan keskeistä uskomisen asioissa.

Keskeistä on se, miten syntinen ihminen voi pelastua: 

Siten, että joku ennestään uskovainen saarnaa hänelle synnit anteeksi Pyhän Hengen voimalla.

Just tänä vuonna kuuntelin erästä seurapuhetta, jossa ”puhujaveli” hyvin itsevarmasti totesi, ettei uskovaisilla voi olla keskenään erilaisia näkemyksiä koska ”Pyhä Henki ei riitele itsensä kanssa”. Niinpä, jos Luther oli eri mieltä kuin vl-porukka, jompi kumpi ei ole uskovainen. Vl-logiikalla siis. Luther myös piti katolista kirkkoa aitona kristillisenä kirkkoja, jonka sisällä on aitoja oikeita kristittyjä (uskovaisia siis). Hän vaan taisteli korruptiota ja väärinkäytöksiä vastaan. 

Tuota on meidän turha pohtia. Jos Taivaaseen päästään, niin siellä se vasta selviää.

Vl-liikkeessä tykätään nimenomaan pohtia ja julistaa miksi vain oman porukan sisällä on oikea ymmärrys kaikesta. Lestadiolaisuuden historiaan tämä ei kuulunut, vaan pääasia oli evankeliumin julistaminen. Sitten tuli 60-luku, pappishajaannus ja maallikkopuhujien mielivalta, jolloin syntyi srk-lestadiolaisuus ja ekslusivismin korostuminen, lakihenkisyys ja uskonnollinen hierarkia (huoneenhallitusoppi). Soisin vl-liikkeen palaavan ajattelussaan juurilleen, mutta tuskin tulee tapahtumaan. 

Näin nuorena vl:na, joka ei ole elänyt hoitokokousaikojen aikaan, kiinnostaisi kuulla teiltä vanhemmilta VL:ilta, että onko tuo todella totta, että ennen tuota aikaa uskonoppi oli jollakin tavalla erilainen?

Se on ihan objektiivisesti tarkasteltuna totta. Laestadiuksella ei ollut eksklusiivista oppia, eikä se kuulunut liikkeen alkuaikoihin ollenkaan. Lukuisia muitakin eroja löytyy, jos alkaa penkoa historiaa.

Eli Lestadius koki, että ilman toisen uskovaisen antamaa synninpäästöä voi pelastua?

Ei missään nimessä!

Laestadius opetti esim. toisena paastonajan sunnuntaina 1859 pitämässään saarnassa: ”Heidän tulisi herätä Jumalan sanan kautta, jota ne kristityt julistavat, joilla on Jumalan Henki.” (Kyrkopostilla, saarna nro 22.)

Tämä on varsin selvä opetus siitä, että Jumala käyttää uskon syntymisessä toisen uskovaisen julistamaa sanaa. Jumala on uskon lähde, mutta hän on tahtonut käyttää evankeliumin välittämiseen ihmistä. Näin tapahtui myös Laestadiuksen omassa parannuksen teossa Lapin Marian kautta.

-vl

Tuossa ei puhuta mitään äänellisesti synninpäästöstä, vaikka sekin on ihan oikea toimintatapa. Luepa vielä yläpuolelta tuo mitä tiedetään lähteiden perusteella Marian kohtaamisesta. Vl-yhteisö on tehnyt siitäkin jälkikäteen olan tulkintansa. 

Vierailija
12256/12518 |
14.11.2026 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja mielenkiintoista, että Luther otettiin taas oikeauskoisten joukkoon, kun ihan hetki sitten hän ei sitä tässä keskustelussa vl-kommenttien mukaan ollut. Oliko Luther osa tätä jatkumoa vai ei? Miten nämä käsitykset heittävät hetkessä kuperkeikkaa?

Meidän vl:ien mielestä Luther on tekstiensä perusteella ollut uskovainen. Tässä ketjussa ei-vl:t ovat olleet siitä eri mieltä.

Eli Luther oli oikeassa siinä, kun hän katsoi, että petetty osapuoli voi mennä uudelleen naimisiin?

Me emme ajattele noin, mutta tuo ei olekaan keskeistä uskomisen asioissa.

Keskeistä on se, miten syntinen ihminen voi pelastua: 

Siten, että joku ennestään uskovainen saarnaa hänelle synnit anteeksi Pyhän Hengen voimalla.

Just tänä vuonna kuuntelin erästä seurapuhetta, jossa ”puhujaveli” hyvin itsevarmasti totesi, ettei uskovaisilla voi olla keskenään erilaisia näkemyksiä koska ”Pyhä Henki ei riitele itsensä kanssa”. Niinpä, jos Luther oli eri mieltä kuin vl-porukka, jompi kumpi ei ole uskovainen. Vl-logiikalla siis. Luther myös piti katolista kirkkoa aitona kristillisenä kirkkoja, jonka sisällä on aitoja oikeita kristittyjä (uskovaisia siis). Hän vaan taisteli korruptiota ja väärinkäytöksiä vastaan. 

Tuota on meidän turha pohtia. Jos Taivaaseen päästään, niin siellä se vasta selviää.

Vl-liikkeessä tykätään nimenomaan pohtia ja julistaa miksi vain oman porukan sisällä on oikea ymmärrys kaikesta. Lestadiolaisuuden historiaan tämä ei kuulunut, vaan pääasia oli evankeliumin julistaminen. Sitten tuli 60-luku, pappishajaannus ja maallikkopuhujien mielivalta, jolloin syntyi srk-lestadiolaisuus ja ekslusivismin korostuminen, lakihenkisyys ja uskonnollinen hierarkia (huoneenhallitusoppi). Soisin vl-liikkeen palaavan ajattelussaan juurilleen, mutta tuskin tulee tapahtumaan. 

Näin nuorena vl:na, joka ei ole elänyt hoitokokousaikojen aikaan, kiinnostaisi kuulla teiltä vanhemmilta VL:ilta, että onko tuo todella totta, että ennen tuota aikaa uskonoppi oli jollakin tavalla erilainen?

Se on ihan objektiivisesti tarkasteltuna totta. Laestadiuksella ei ollut eksklusiivista oppia, eikä se kuulunut liikkeen alkuaikoihin ollenkaan. Lukuisia muitakin eroja löytyy, jos alkaa penkoa historiaa.

Eli Lestadius koki, että ilman toisen uskovaisen antamaa synninpäästöä voi pelastua?

”Lars Levi Laestadius ei opettanut nykyisenkaltaista äänellistä synninpäästöä, vaan hän korosti omantunnon heräämistä, katumusta ja julkista synnintunnustusta.”

Lähde: Suomen teologinen instituutti


”Nykyisin lestadiolaisuudessa keskeinen äänellinen synninpäästö ("Usko syntisi anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä") vakiintui liikkeeseen vasta myöhemmin saarnaaja Juhani Raattamaan toiminnan kautta. Raattamaa alkoi julistaa henkilökohtaista synninpäästöä katuvaisille, ja Laestadius hyväksyi tämän käytännön raamatullisena ja sielunhoidollisesti hyödyllisenä tapana lohduttaa ahdistuneita omiatuntoja. [1, 2, 3]”  (useita lähteitä)

 

https://sti.fi/wp-content/uploads/2007/08/Seppo-Leivo.pdf



Sen perusteella mitä olen lukenut, Laestadius piti oleellisempana omantunnon heräämistä ja sisäistä kokemusta Jumalan armosta. 

Oleellisin asia. Laestadius ei missään nimessä opettanut, että oikea synninpäästö löytyy vain yhdeltä näkyvältä yhteisöltä, tai että voitaisiin tarkasti tietää missä Pyhä Henki vaikuttaa. 

Kiitos vastauksesta. Mietin sitä vielä, että miksi sitten usein puhutaan siitä, kuinka Lestadius oli kokenut saavansa synninpäästön juuri Lapin Marialta (Milla Clemensdotterilta)? Ainakin itse olen käsittänyt, että Lestadius ajatteli saaneensa vasta sitten parannuksen armon, kun Milla saarnasi hänelle synnit anteeksi. Voin toki olla väärässä, en ole teologi. Siksi näistä kyselenkin ja haluan itsekin ottaa selvää.

-se nuori vl

Mitään merkintää mistään ei löydy, että Maria olisi antanut Laestadiukselle äänellisen synninpäästön. 

”historiallisissa lähteissä ei ole suoraa mainintaa siitä, että Lapin Maria (Milla Clemensdotter) olisi julistanut Lars Levi Laestadiukselle synninpäästön. Vaikka ajatus synninpäästöstä on yleinen osa lestadiolaisuuden perimätietoa, se perustuu myöhempään tulkintaan eikä aikalaisdokumentteihin.[1, 2, 3]

Mitä lähteet kertovat kohtaamisesta?

Laestadiuksen oma kuvaus. Laestadius kirjoitti itse vuoden 1844 talvella Åselessa tapahtuneesta kohtaamisesta. Hän kuvaa, kuinka "lappalaistyttö nimeltään Maria" avasi hänelle sydämensä ja kertoi omista hengellisistä kokemuksistaan sekä etsinnästään. [1]

Brandellin rooli. Laestadiuksen tekstin mukaan Maria kertoi saaneensa itse avun ja vapautuksen epäilyksistä pastori Pehr Brandellilta Norassa. Tekstissä ei mainita, että Maria olisi vastaavasti julistanut synninpäästöä Laestadiukselle. [1, 2]

Kohtaamisen seuraus. Laestadius kuvaa, kuinka Marian kertomus teki häneen syvän vaikutuksen ja avasi hänelle uudenlaisen ymmärryksen armonjärjestyksestä. Tämän jälkeen hänen saarnansa saivat "uutta väriä" ja herätys alkoi. [1, 2]

Mistä käsitys synninpäästöstä on syntynyt?

Myöhempi opillinen kehitys. Äänellinen synninpäästö ("Jeesuksen nimessä ja veressä...") vakiintui lestadiolaisuuden keskeiseksi tunnusmerkiksi vasta herätyksen edetessä, erityisesti Juhani Raattamaan toiminnan myötä. [1]

Perimätiedon tulkinta. Kun synninpäästön merkitys korostui liikkeessä, Åselen ratkaiseva käännekohta alettiin myöhemmin hahmottaa tilanteena, jossa Maria olisi välittänyt armon Laestadiukselle nimenomaan synninpäästön kautta. Kirkkohistorian tutkimuksessa tätä pidetään kuitenkin jälkikäteisenä tulkintana, jolle ei löydy tukea Laestadiuksen omista kirjoituksista. [1, 2]”

Selvennykseksi:

Tämän lainatun tekstin kirjoittaja ei ole vl. Täällä on helppo tekeytyä ”asiantuntijaksi” tai miksikä vaan. Live-keskusteluihin luottaisin enemmän

Vierailija
12257/12518 |
14.11.2026 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On järkyttävää väittää etteikö Luther olisi ollut oikea uskovainen. Juutalaisista eivät pitäneet kaikki muutkaan kuten mm. edesmennyt Mannerheim, kun tuossa aikaisemmin linkiteltiin Lutherin juutalaisteoksia. Jos tutustutte aiheeseen hieman, ei juutalaiset (ainakaan kaikki), ole mitään kauhean mukavaa porukkaa. 

On järkyttävää tuo miten kirjoitat juutalaisista

T. Vl

Kuten kirjoitin, jos tutustuisit aiheeseen hieman syvemmin, ymmärtäisit ettei kaikki juutalaiset ole mitään mukavaa porukkaa. Juutalaiset suvut mm. Pitävät hallussaan maailman keskuspankkeja. 

Vierailija
12258/12518 |
14.11.2026 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On järkyttävää väittää etteikö Luther olisi ollut oikea uskovainen. Juutalaisista eivät pitäneet kaikki muutkaan kuten mm. edesmennyt Mannerheim, kun tuossa aikaisemmin linkiteltiin Lutherin juutalaisteoksia. Jos tutustutte aiheeseen hieman, ei juutalaiset (ainakaan kaikki), ole mitään kauhean mukavaa porukkaa. 

Katoppas vaan, löyty aito antisemiitti. Tosiasiassa Luther purki vihaa juutalaisiin, koska nämä ei ottaneet kristillistä sanomaa vastaan. Siis henkilökohtaista pettymystään.


Luehan vielä se teksti Lutherin väkivaltaisesta jumalakuvasta. 

Mistä ihmeestä päättelet minun olevan antisemitisti, jos keskustelen täällä ketjussa asiallisesti ja faktojen pohjalta?

Vierailija
12259/12518 |
14.11.2026 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja mielenkiintoista, että Luther otettiin taas oikeauskoisten joukkoon, kun ihan hetki sitten hän ei sitä tässä keskustelussa vl-kommenttien mukaan ollut. Oliko Luther osa tätä jatkumoa vai ei? Miten nämä käsitykset heittävät hetkessä kuperkeikkaa?

Meidän vl:ien mielestä Luther on tekstiensä perusteella ollut uskovainen. Tässä ketjussa ei-vl:t ovat olleet siitä eri mieltä.

Eli Luther oli oikeassa siinä, kun hän katsoi, että petetty osapuoli voi mennä uudelleen naimisiin?

Me emme ajattele noin, mutta tuo ei olekaan keskeistä uskomisen asioissa.

Keskeistä on se, miten syntinen ihminen voi pelastua: 

Siten, että joku ennestään uskovainen saarnaa hänelle synnit anteeksi Pyhän Hengen voimalla.

Just tänä vuonna kuuntelin erästä seurapuhetta, jossa ”puhujaveli” hyvin itsevarmasti totesi, ettei uskovaisilla voi olla keskenään erilaisia näkemyksiä koska ”Pyhä Henki ei riitele itsensä kanssa”. Niinpä, jos Luther oli eri mieltä kuin vl-porukka, jompi kumpi ei ole uskovainen. Vl-logiikalla siis. Luther myös piti katolista kirkkoa aitona kristillisenä kirkkoja, jonka sisällä on aitoja oikeita kristittyjä (uskovaisia siis). Hän vaan taisteli korruptiota ja väärinkäytöksiä vastaan. 

Tuota on meidän turha pohtia. Jos Taivaaseen päästään, niin siellä se vasta selviää.

Vl-liikkeessä tykätään nimenomaan pohtia ja julistaa miksi vain oman porukan sisällä on oikea ymmärrys kaikesta. Lestadiolaisuuden historiaan tämä ei kuulunut, vaan pääasia oli evankeliumin julistaminen. Sitten tuli 60-luku, pappishajaannus ja maallikkopuhujien mielivalta, jolloin syntyi srk-lestadiolaisuus ja ekslusivismin korostuminen, lakihenkisyys ja uskonnollinen hierarkia (huoneenhallitusoppi). Soisin vl-liikkeen palaavan ajattelussaan juurilleen, mutta tuskin tulee tapahtumaan. 

Näin nuorena vl:na, joka ei ole elänyt hoitokokousaikojen aikaan, kiinnostaisi kuulla teiltä vanhemmilta VL:ilta, että onko tuo todella totta, että ennen tuota aikaa uskonoppi oli jollakin tavalla erilainen?

Se on ihan objektiivisesti tarkasteltuna totta. Laestadiuksella ei ollut eksklusiivista oppia, eikä se kuulunut liikkeen alkuaikoihin ollenkaan. Lukuisia muitakin eroja löytyy, jos alkaa penkoa historiaa.

Eli Lestadius koki, että ilman toisen uskovaisen antamaa synninpäästöä voi pelastua?

”Lars Levi Laestadius ei opettanut nykyisenkaltaista äänellistä synninpäästöä, vaan hän korosti omantunnon heräämistä, katumusta ja julkista synnintunnustusta.”

Lähde: Suomen teologinen instituutti


”Nykyisin lestadiolaisuudessa keskeinen äänellinen synninpäästö ("Usko syntisi anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä") vakiintui liikkeeseen vasta myöhemmin saarnaaja Juhani Raattamaan toiminnan kautta. Raattamaa alkoi julistaa henkilökohtaista synninpäästöä katuvaisille, ja Laestadius hyväksyi tämän käytännön raamatullisena ja sielunhoidollisesti hyödyllisenä tapana lohduttaa ahdistuneita omiatuntoja. [1, 2, 3]”  (useita lähteitä)

 

https://sti.fi/wp-content/uploads/2007/08/Seppo-Leivo.pdf



Sen perusteella mitä olen lukenut, Laestadius piti oleellisempana omantunnon heräämistä ja sisäistä kokemusta Jumalan armosta. 

Oleellisin asia. Laestadius ei missään nimessä opettanut, että oikea synninpäästö löytyy vain yhdeltä näkyvältä yhteisöltä, tai että voitaisiin tarkasti tietää missä Pyhä Henki vaikuttaa. 

Kiitos vastauksesta. Mietin sitä vielä, että miksi sitten usein puhutaan siitä, kuinka Lestadius oli kokenut saavansa synninpäästön juuri Lapin Marialta (Milla Clemensdotterilta)? Ainakin itse olen käsittänyt, että Lestadius ajatteli saaneensa vasta sitten parannuksen armon, kun Milla saarnasi hänelle synnit anteeksi. Voin toki olla väärässä, en ole teologi. Siksi näistä kyselenkin ja haluan itsekin ottaa selvää.

-se nuori vl

Mitään merkintää mistään ei löydy, että Maria olisi antanut Laestadiukselle äänellisen synninpäästön. 

”historiallisissa lähteissä ei ole suoraa mainintaa siitä, että Lapin Maria (Milla Clemensdotter) olisi julistanut Lars Levi Laestadiukselle synninpäästön. Vaikka ajatus synninpäästöstä on yleinen osa lestadiolaisuuden perimätietoa, se perustuu myöhempään tulkintaan eikä aikalaisdokumentteihin.[1, 2, 3]

Mitä lähteet kertovat kohtaamisesta?

Laestadiuksen oma kuvaus. Laestadius kirjoitti itse vuoden 1844 talvella Åselessa tapahtuneesta kohtaamisesta. Hän kuvaa, kuinka "lappalaistyttö nimeltään Maria" avasi hänelle sydämensä ja kertoi omista hengellisistä kokemuksistaan sekä etsinnästään. [1]

Brandellin rooli. Laestadiuksen tekstin mukaan Maria kertoi saaneensa itse avun ja vapautuksen epäilyksistä pastori Pehr Brandellilta Norassa. Tekstissä ei mainita, että Maria olisi vastaavasti julistanut synninpäästöä Laestadiukselle. [1, 2]

Kohtaamisen seuraus. Laestadius kuvaa, kuinka Marian kertomus teki häneen syvän vaikutuksen ja avasi hänelle uudenlaisen ymmärryksen armonjärjestyksestä. Tämän jälkeen hänen saarnansa saivat "uutta väriä" ja herätys alkoi. [1, 2]

Mistä käsitys synninpäästöstä on syntynyt?

Myöhempi opillinen kehitys. Äänellinen synninpäästö ("Jeesuksen nimessä ja veressä...") vakiintui lestadiolaisuuden keskeiseksi tunnusmerkiksi vasta herätyksen edetessä, erityisesti Juhani Raattamaan toiminnan myötä. [1]

Perimätiedon tulkinta. Kun synninpäästön merkitys korostui liikkeessä, Åselen ratkaiseva käännekohta alettiin myöhemmin hahmottaa tilanteena, jossa Maria olisi välittänyt armon Laestadiukselle nimenomaan synninpäästön kautta. Kirkkohistorian tutkimuksessa tätä pidetään kuitenkin jälkikäteisenä tulkintana, jolle ei löydy tukea Laestadiuksen omista kirjoituksista. [1, 2]”

Selvennykseksi:

Tämän lainatun tekstin kirjoittaja ei ole vl. Täällä on helppo tekeytyä ”asiantuntijaksi” tai miksikä vaan. Live-keskusteluihin luottaisin enemmän

Tässä ei ollut kyse kenenkään henkilökohtaisesta vakaumuksesta, vaan objektiivisesta historiallisesta tiedosta. 😀 Jokaisella on tietysti lupa tehdä omat tulkintansa, mutta jos aidosti kiinnostaa mitä on tapahtunut niin ei historian lähteitä pitäisi ainakaan sivuuttaa. 

Vierailija
12260/12518 |
14.11.2026 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On järkyttävää väittää etteikö Luther olisi ollut oikea uskovainen. Juutalaisista eivät pitäneet kaikki muutkaan kuten mm. edesmennyt Mannerheim, kun tuossa aikaisemmin linkiteltiin Lutherin juutalaisteoksia. Jos tutustutte aiheeseen hieman, ei juutalaiset (ainakaan kaikki), ole mitään kauhean mukavaa porukkaa. 

Katoppas vaan, löyty aito antisemiitti. Tosiasiassa Luther purki vihaa juutalaisiin, koska nämä ei ottaneet kristillistä sanomaa vastaan. Siis henkilökohtaista pettymystään.


Luehan vielä se teksti Lutherin väkivaltaisesta jumalakuvasta. 

Mistä ihmeestä päättelet minun olevan antisemitisti, jos keskustelen täällä ketjussa asiallisesti ja faktojen pohjalta?

Se ettei ”pidä” jostain etnisestä ryhmästä viittaa jo tietynlaiseen rasismiin. Lisäksi Lutherin teksti on niin rajua, ettei sitä voi enää pitää asiana, ettei vaan pidä jostain. Helsingin yliopisto on julkaissut kokonaisuudessaan Lutherin tekstin, löytyy sanoilla ”juutalaisista ja heidän valheistaan”. En linkkaa sitä tähän tekijänoikeussyistä. 

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: kuusi kahdeksan kaksi