Areenassa Luojan lapset (v-lestadiolaisista) vol 3.1
Areenassa Luojan lapset (v-lestadiolaisista) vol 3. Keskustelu on poistettu.
Mikä tekee tästä aiheesta maailman sensuroidumman?
Kommentit (12518)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja mielenkiintoista, että Luther otettiin taas oikeauskoisten joukkoon, kun ihan hetki sitten hän ei sitä tässä keskustelussa vl-kommenttien mukaan ollut. Oliko Luther osa tätä jatkumoa vai ei? Miten nämä käsitykset heittävät hetkessä kuperkeikkaa?
Meidän vl:ien mielestä Luther on tekstiensä perusteella ollut uskovainen. Tässä ketjussa ei-vl:t ovat olleet siitä eri mieltä.
Eli Luther oli oikeassa siinä, kun hän katsoi, että petetty osapuoli voi mennä uudelleen naimisiin?
Me emme ajattele noin, mutta tuo ei olekaan keskeistä uskomisen asioissa.
Keskeistä on se, miten syntinen ihminen voi pelastua:
Siten, että joku ennestään uskovainen saarnaa hänelle synnit anteeksi Pyhän Hengen voimalla.
Just tänä vuonna kuuntelin erästä seurapuhetta, jossa ”puhujaveli” hyvin itsevarmasti totesi, ettei uskovaisilla voi olla keskenään erilaisia näkemyksiä koska ”Pyhä Henki ei riitele itsensä kanssa”. Niinpä, jos Luther oli eri mieltä kuin vl-porukka, jompi kumpi ei ole uskovainen. Vl-logiikalla siis. Luther myös piti katolista kirkkoa aitona kristillisenä kirkkoja, jonka sisällä on aitoja oikeita kristittyjä (uskovaisia siis). Hän vaan taisteli korruptiota ja väärinkäytöksiä vastaan.
Tuota on meidän turha pohtia. Jos Taivaaseen päästään, niin siellä se vasta selviää.
Vl-liikkeessä tykätään nimenomaan pohtia ja julistaa miksi vain oman porukan sisällä on oikea ymmärrys kaikesta. Lestadiolaisuuden historiaan tämä ei kuulunut, vaan pääasia oli evankeliumin julistaminen. Sitten tuli 60-luku, pappishajaannus ja maallikkopuhujien mielivalta, jolloin syntyi srk-lestadiolaisuus ja ekslusivismin korostuminen, lakihenkisyys ja uskonnollinen hierarkia (huoneenhallitusoppi). Soisin vl-liikkeen palaavan ajattelussaan juurilleen, mutta tuskin tulee tapahtumaan.
Näin nuorena vl:na, joka ei ole elänyt hoitokokousaikojen aikaan, kiinnostaisi kuulla teiltä vanhemmilta VL:ilta, että onko tuo todella totta, että ennen tuota aikaa uskonoppi oli jollakin tavalla erilainen?
Se on ihan objektiivisesti tarkasteltuna totta. Laestadiuksella ei ollut eksklusiivista oppia, eikä se kuulunut liikkeen alkuaikoihin ollenkaan. Lukuisia muitakin eroja löytyy, jos alkaa penkoa historiaa.
Eli Lestadius koki, että ilman toisen uskovaisen antamaa synninpäästöä voi pelastua?
Ei missään nimessä!
Laestadius opetti esim. toisena paastonajan sunnuntaina 1859 pitämässään saarnassa: ”Heidän tulisi herätä Jumalan sanan kautta, jota ne kristityt julistavat, joilla on Jumalan Henki.” (Kyrkopostilla, saarna nro 22.)
Tämä on varsin selvä opetus siitä, että Jumala käyttää uskon syntymisessä toisen uskovaisen julistamaa sanaa. Jumala on uskon lähde, mutta hän on tahtonut käyttää evankeliumin välittämiseen ihmistä. Näin tapahtui myös Laestadiuksen omassa parannuksen teossa Lapin Marian kautta.
-vl
Laestadius katsoi, ettei pelastus ollut sidottu mihinkään tiettyyn liikkeeseen tai organisaaatioon. Hän tunnusti, että elävässä uskossa oli myös uskovia muissa herätysliikkeissä ja kirkkokunnissa. Eksklusiivinen seurakuntaoppi tuli hänen kuoleman jälkeen 1800-luvun lopussa ja 1900-luvulla.
Maallikkosaarnaaja Juhani Raattamaa korosti suullisesti julistetun synninpäästön (avainten valta) merkitystä. Ajan myötä tämä johti tulkintaan, että synninpäästö on pätevä vain, jos sen julistaa toinen samaan liikeeseen kuuluva. 1900-luvun taitteen suuri hajaannus johti siihen, että lestadiolaisuus jakaantui ja osa suuntauksista alkoi pitää itseään ainoana oikeana Jumalan valtakunnan edustajana maan päällä ja sulki pelastuksen ulkopuolellle muut lestadiolaissuunnatkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja mielenkiintoista, että Luther otettiin taas oikeauskoisten joukkoon, kun ihan hetki sitten hän ei sitä tässä keskustelussa vl-kommenttien mukaan ollut. Oliko Luther osa tätä jatkumoa vai ei? Miten nämä käsitykset heittävät hetkessä kuperkeikkaa?
Meidän vl:ien mielestä Luther on tekstiensä perusteella ollut uskovainen. Tässä ketjussa ei-vl:t ovat olleet siitä eri mieltä.
Eli Luther oli oikeassa siinä, kun hän katsoi, että petetty osapuoli voi mennä uudelleen naimisiin?
Me emme ajattele noin, mutta tuo ei olekaan keskeistä uskomisen asioissa.
Keskeistä on se, miten syntinen ihminen voi pelastua:
Siten, että joku ennestään uskovainen saarnaa hänelle synnit anteeksi Pyhän Hengen voimalla.
Just tänä vuonna kuuntelin erästä seurapuhetta, jossa ”puhujaveli” hyvin itsevarmasti totesi, ettei uskovaisilla voi olla keskenään erilaisia näkemyksiä koska ”Pyhä Henki ei riitele itsensä kanssa”. Niinpä, jos Luther oli eri mieltä kuin vl-porukka, jompi kumpi ei ole uskovainen. Vl-logiikalla siis. Luther myös piti katolista kirkkoa aitona kristillisenä kirkkoja, jonka sisällä on aitoja oikeita kristittyjä (uskovaisia siis). Hän vaan taisteli korruptiota ja väärinkäytöksiä vastaan.
Tuota on meidän turha pohtia. Jos Taivaaseen päästään, niin siellä se vasta selviää.
Vl-liikkeessä tykätään nimenomaan pohtia ja julistaa miksi vain oman porukan sisällä on oikea ymmärrys kaikesta. Lestadiolaisuuden historiaan tämä ei kuulunut, vaan pääasia oli evankeliumin julistaminen. Sitten tuli 60-luku, pappishajaannus ja maallikkopuhujien mielivalta, jolloin syntyi srk-lestadiolaisuus ja ekslusivismin korostuminen, lakihenkisyys ja uskonnollinen hierarkia (huoneenhallitusoppi). Soisin vl-liikkeen palaavan ajattelussaan juurilleen, mutta tuskin tulee tapahtumaan.
Näin nuorena vl:na, joka ei ole elänyt hoitokokousaikojen aikaan, kiinnostaisi kuulla teiltä vanhemmilta VL:ilta, että onko tuo todella totta, että ennen tuota aikaa uskonoppi oli jollakin tavalla erilainen?
Se on ihan objektiivisesti tarkasteltuna totta. Laestadiuksella ei ollut eksklusiivista oppia, eikä se kuulunut liikkeen alkuaikoihin ollenkaan. Lukuisia muitakin eroja löytyy, jos alkaa penkoa historiaa.
Eli Lestadius koki, että ilman toisen uskovaisen antamaa synninpäästöä voi pelastua?
”Lars Levi Laestadius ei opettanut nykyisenkaltaista äänellistä synninpäästöä, vaan hän korosti omantunnon heräämistä, katumusta ja julkista synnintunnustusta.”
Lähde: Suomen teologinen instituutti
”Nykyisin lestadiolaisuudessa keskeinen äänellinen synninpäästö ("Usko syntisi anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä") vakiintui liikkeeseen vasta myöhemmin saarnaaja Juhani Raattamaan toiminnan kautta. Raattamaa alkoi julistaa henkilökohtaista synninpäästöä katuvaisille, ja Laestadius hyväksyi tämän käytännön raamatullisena ja sielunhoidollisesti hyödyllisenä tapana lohduttaa ahdistuneita omiatuntoja. [1, 2, 3]” (useita lähteitä)
https://sti.fi/wp-content/uploads/2007/08/Seppo-Leivo.pdf
Sen perusteella mitä olen lukenut, Laestadius piti oleellisempana omantunnon heräämistä ja sisäistä kokemusta Jumalan armosta.
Oleellisin asia. Laestadius ei missään nimessä opettanut, että oikea synninpäästö löytyy vain yhdeltä näkyvältä yhteisöltä, tai että voitaisiin tarkasti tietää missä Pyhä Henki vaikuttaa.Kiitos vastauksesta. Mietin sitä vielä, että miksi sitten usein puhutaan siitä, kuinka Lestadius oli kokenut saavansa synninpäästön juuri Lapin Marialta (Milla Clemensdotterilta)? Ainakin itse olen käsittänyt, että Lestadius ajatteli saaneensa vasta sitten parannuksen armon, kun Milla saarnasi hänelle synnit anteeksi. Voin toki olla väärässä, en ole teologi. Siksi näistä kyselenkin ja haluan itsekin ottaa selvää.
-se nuori vl
Mitään merkintää mistään ei löydy, että Maria olisi antanut Laestadiukselle äänellisen synninpäästön.
”historiallisissa lähteissä ei ole suoraa mainintaa siitä, että Lapin Maria (Milla Clemensdotter) olisi julistanut Lars Levi Laestadiukselle synninpäästön. Vaikka ajatus synninpäästöstä on yleinen osa lestadiolaisuuden perimätietoa, se perustuu myöhempään tulkintaan eikä aikalaisdokumentteihin.[1, 2, 3]Mitä lähteet kertovat kohtaamisesta?
Laestadiuksen oma kuvaus. Laestadius kirjoitti itse vuoden 1844 talvella Åselessa tapahtuneesta kohtaamisesta. Hän kuvaa, kuinka "lappalaistyttö nimeltään Maria" avasi hänelle sydämensä ja kertoi omista hengellisistä kokemuksistaan sekä etsinnästään. [1]
Brandellin rooli. Laestadiuksen tekstin mukaan Maria kertoi saaneensa itse avun ja vapautuksen epäilyksistä pastori Pehr Brandellilta Norassa. Tekstissä ei mainita, että Maria olisi vastaavasti julistanut synninpäästöä Laestadiukselle. [1, 2]
Kohtaamisen seuraus. Laestadius kuvaa, kuinka Marian kertomus teki häneen syvän vaikutuksen ja avasi hänelle uudenlaisen ymmärryksen armonjärjestyksestä. Tämän jälkeen hänen saarnansa saivat "uutta väriä" ja herätys alkoi. [1, 2]
Mistä käsitys synninpäästöstä on syntynyt?
Myöhempi opillinen kehitys. Äänellinen synninpäästö ("Jeesuksen nimessä ja veressä...") vakiintui lestadiolaisuuden keskeiseksi tunnusmerkiksi vasta herätyksen edetessä, erityisesti Juhani Raattamaan toiminnan myötä. [1]
Perimätiedon tulkinta. Kun synninpäästön merkitys korostui liikkeessä, Åselen ratkaiseva käännekohta alettiin myöhemmin hahmottaa tilanteena, jossa Maria olisi välittänyt armon Laestadiukselle nimenomaan synninpäästön kautta. Kirkkohistorian tutkimuksessa tätä pidetään kuitenkin jälkikäteisenä tulkintana, jolle ei löydy tukea Laestadiuksen omista kirjoituksista. [1, 2]”
Selvennykseksi:
Tämän lainatun tekstin kirjoittaja ei ole vl. Täällä on helppo tekeytyä ”asiantuntijaksi” tai miksikä vaan. Live-keskusteluihin luottaisin enemmän
Hetkinen hetkinen. Mikä oikeus sulla on sanoa, etten ole vl? Entä jos olenkin. Siinä tapauksessa sun arvio on hyvin loukkaava ja asetut tuomarin asemaan. Osa vl-ihmisistä kykenee tarkastelemaan myös historiaa rehellisesti. Ehkä olenkin tälläinen vl. Täällä on helppo sanoa mitä joku on tai ei ole, mitään todellista tietoa sulla ei ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja mielenkiintoista, että Luther otettiin taas oikeauskoisten joukkoon, kun ihan hetki sitten hän ei sitä tässä keskustelussa vl-kommenttien mukaan ollut. Oliko Luther osa tätä jatkumoa vai ei? Miten nämä käsitykset heittävät hetkessä kuperkeikkaa?
Meidän vl:ien mielestä Luther on tekstiensä perusteella ollut uskovainen. Tässä ketjussa ei-vl:t ovat olleet siitä eri mieltä.
Eli Luther oli oikeassa siinä, kun hän katsoi, että petetty osapuoli voi mennä uudelleen naimisiin?
Me emme ajattele noin, mutta tuo ei olekaan keskeistä uskomisen asioissa.
Keskeistä on se, miten syntinen ihminen voi pelastua:
Siten, että joku ennestään uskovainen saarnaa hänelle synnit anteeksi Pyhän Hengen voimalla.
Just tänä vuonna kuuntelin erästä seurapuhetta, jossa ”puhujaveli” hyvin itsevarmasti totesi, ettei uskovaisilla voi olla keskenään erilaisia näkemyksiä koska ”Pyhä Henki ei riitele itsensä kanssa”. Niinpä, jos Luther oli eri mieltä kuin vl-porukka, jompi kumpi ei ole uskovainen. Vl-logiikalla siis. Luther myös piti katolista kirkkoa aitona kristillisenä kirkkoja, jonka sisällä on aitoja oikeita kristittyjä (uskovaisia siis). Hän vaan taisteli korruptiota ja väärinkäytöksiä vastaan.
Tuota on meidän turha pohtia. Jos Taivaaseen päästään, niin siellä se vasta selviää.
Vl-liikkeessä tykätään nimenomaan pohtia ja julistaa miksi vain oman porukan sisällä on oikea ymmärrys kaikesta. Lestadiolaisuuden historiaan tämä ei kuulunut, vaan pääasia oli evankeliumin julistaminen. Sitten tuli 60-luku, pappishajaannus ja maallikkopuhujien mielivalta, jolloin syntyi srk-lestadiolaisuus ja ekslusivismin korostuminen, lakihenkisyys ja uskonnollinen hierarkia (huoneenhallitusoppi). Soisin vl-liikkeen palaavan ajattelussaan juurilleen, mutta tuskin tulee tapahtumaan.
Näin nuorena vl:na, joka ei ole elänyt hoitokokousaikojen aikaan, kiinnostaisi kuulla teiltä vanhemmilta VL:ilta, että onko tuo todella totta, että ennen tuota aikaa uskonoppi oli jollakin tavalla erilainen?
Se on ihan objektiivisesti tarkasteltuna totta. Laestadiuksella ei ollut eksklusiivista oppia, eikä se kuulunut liikkeen alkuaikoihin ollenkaan. Lukuisia muitakin eroja löytyy, jos alkaa penkoa historiaa.
Eli Lestadius koki, että ilman toisen uskovaisen antamaa synninpäästöä voi pelastua?
”Lars Levi Laestadius ei opettanut nykyisenkaltaista äänellistä synninpäästöä, vaan hän korosti omantunnon heräämistä, katumusta ja julkista synnintunnustusta.”
Lähde: Suomen teologinen instituutti
”Nykyisin lestadiolaisuudessa keskeinen äänellinen synninpäästö ("Usko syntisi anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä") vakiintui liikkeeseen vasta myöhemmin saarnaaja Juhani Raattamaan toiminnan kautta. Raattamaa alkoi julistaa henkilökohtaista synninpäästöä katuvaisille, ja Laestadius hyväksyi tämän käytännön raamatullisena ja sielunhoidollisesti hyödyllisenä tapana lohduttaa ahdistuneita omiatuntoja. [1, 2, 3]” (useita lähteitä)
https://sti.fi/wp-content/uploads/2007/08/Seppo-Leivo.pdf
Sen perusteella mitä olen lukenut, Laestadius piti oleellisempana omantunnon heräämistä ja sisäistä kokemusta Jumalan armosta.
Oleellisin asia. Laestadius ei missään nimessä opettanut, että oikea synninpäästö löytyy vain yhdeltä näkyvältä yhteisöltä, tai että voitaisiin tarkasti tietää missä Pyhä Henki vaikuttaa.Kiitos vastauksesta. Mietin sitä vielä, että miksi sitten usein puhutaan siitä, kuinka Lestadius oli kokenut saavansa synninpäästön juuri Lapin Marialta (Milla Clemensdotterilta)? Ainakin itse olen käsittänyt, että Lestadius ajatteli saaneensa vasta sitten parannuksen armon, kun Milla saarnasi hänelle synnit anteeksi. Voin toki olla väärässä, en ole teologi. Siksi näistä kyselenkin ja haluan itsekin ottaa selvää.
-se nuori vl
Mitään merkintää mistään ei löydy, että Maria olisi antanut Laestadiukselle äänellisen synninpäästön.
”historiallisissa lähteissä ei ole suoraa mainintaa siitä, että Lapin Maria (Milla Clemensdotter) olisi julistanut Lars Levi Laestadiukselle synninpäästön. Vaikka ajatus synninpäästöstä on yleinen osa lestadiolaisuuden perimätietoa, se perustuu myöhempään tulkintaan eikä aikalaisdokumentteihin.[1, 2, 3]Mitä lähteet kertovat kohtaamisesta?
Laestadiuksen oma kuvaus. Laestadius kirjoitti itse vuoden 1844 talvella Åselessa tapahtuneesta kohtaamisesta. Hän kuvaa, kuinka "lappalaistyttö nimeltään Maria" avasi hänelle sydämensä ja kertoi omista hengellisistä kokemuksistaan sekä etsinnästään. [1]
Brandellin rooli. Laestadiuksen tekstin mukaan Maria kertoi saaneensa itse avun ja vapautuksen epäilyksistä pastori Pehr Brandellilta Norassa. Tekstissä ei mainita, että Maria olisi vastaavasti julistanut synninpäästöä Laestadiukselle. [1, 2]
Kohtaamisen seuraus. Laestadius kuvaa, kuinka Marian kertomus teki häneen syvän vaikutuksen ja avasi hänelle uudenlaisen ymmärryksen armonjärjestyksestä. Tämän jälkeen hänen saarnansa saivat "uutta väriä" ja herätys alkoi. [1, 2]
Mistä käsitys synninpäästöstä on syntynyt?
Myöhempi opillinen kehitys. Äänellinen synninpäästö ("Jeesuksen nimessä ja veressä...") vakiintui lestadiolaisuuden keskeiseksi tunnusmerkiksi vasta herätyksen edetessä, erityisesti Juhani Raattamaan toiminnan myötä. [1]
Perimätiedon tulkinta. Kun synninpäästön merkitys korostui liikkeessä, Åselen ratkaiseva käännekohta alettiin myöhemmin hahmottaa tilanteena, jossa Maria olisi välittänyt armon Laestadiukselle nimenomaan synninpäästön kautta. Kirkkohistorian tutkimuksessa tätä pidetään kuitenkin jälkikäteisenä tulkintana, jolle ei löydy tukea Laestadiuksen omista kirjoituksista. [1, 2]”
Selvennykseksi:
Tämän lainatun tekstin kirjoittaja ei ole vl. Täällä on helppo tekeytyä ”asiantuntijaksi” tai miksikä vaan. Live-keskusteluihin luottaisin enemmän
Tässä ei ollut kyse kenenkään henkilökohtaisesta vakaumuksesta, vaan objektiivisesta historiallisesta tiedosta. 😀 Jokaisella on tietysti lupa tehdä omat tulkintansa, mutta jos aidosti kiinnostaa mitä on tapahtunut niin ei historian lähteitä pitäisi ainakaan sivuuttaa.
Niitä lähteitä ei vain ole esitetty, tekoälysoppaa vain 😉
Olet väärässä. Siitä vaan kirkkohistorian pariin tutkimaan asiaa. Laestadiuksen saarnoja löytyy myös runsaasti.
Täällä on paljon mm. nykyisiä ja entisiä lestadiolaisia keskustelemassa. Ei saa tuomita ketään mielipiteiden perusteella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja mielenkiintoista, että Luther otettiin taas oikeauskoisten joukkoon, kun ihan hetki sitten hän ei sitä tässä keskustelussa vl-kommenttien mukaan ollut. Oliko Luther osa tätä jatkumoa vai ei? Miten nämä käsitykset heittävät hetkessä kuperkeikkaa?
Meidän vl:ien mielestä Luther on tekstiensä perusteella ollut uskovainen. Tässä ketjussa ei-vl:t ovat olleet siitä eri mieltä.
Eli Luther oli oikeassa siinä, kun hän katsoi, että petetty osapuoli voi mennä uudelleen naimisiin?
Me emme ajattele noin, mutta tuo ei olekaan keskeistä uskomisen asioissa.
Keskeistä on se, miten syntinen ihminen voi pelastua:
Siten, että joku ennestään uskovainen saarnaa hänelle synnit anteeksi Pyhän Hengen voimalla.
Just tänä vuonna kuuntelin erästä seurapuhetta, jossa ”puhujaveli” hyvin itsevarmasti totesi, ettei uskovaisilla voi olla keskenään erilaisia näkemyksiä koska ”Pyhä Henki ei riitele itsensä kanssa”. Niinpä, jos Luther oli eri mieltä kuin vl-porukka, jompi kumpi ei ole uskovainen. Vl-logiikalla siis. Luther myös piti katolista kirkkoa aitona kristillisenä kirkkoja, jonka sisällä on aitoja oikeita kristittyjä (uskovaisia siis). Hän vaan taisteli korruptiota ja väärinkäytöksiä vastaan.
Tuota on meidän turha pohtia. Jos Taivaaseen päästään, niin siellä se vasta selviää.
Vl-liikkeessä tykätään nimenomaan pohtia ja julistaa miksi vain oman porukan sisällä on oikea ymmärrys kaikesta. Lestadiolaisuuden historiaan tämä ei kuulunut, vaan pääasia oli evankeliumin julistaminen. Sitten tuli 60-luku, pappishajaannus ja maallikkopuhujien mielivalta, jolloin syntyi srk-lestadiolaisuus ja ekslusivismin korostuminen, lakihenkisyys ja uskonnollinen hierarkia (huoneenhallitusoppi). Soisin vl-liikkeen palaavan ajattelussaan juurilleen, mutta tuskin tulee tapahtumaan.
Näin nuorena vl:na, joka ei ole elänyt hoitokokousaikojen aikaan, kiinnostaisi kuulla teiltä vanhemmilta VL:ilta, että onko tuo todella totta, että ennen tuota aikaa uskonoppi oli jollakin tavalla erilainen?
Se on ihan objektiivisesti tarkasteltuna totta. Laestadiuksella ei ollut eksklusiivista oppia, eikä se kuulunut liikkeen alkuaikoihin ollenkaan. Lukuisia muitakin eroja löytyy, jos alkaa penkoa historiaa.
Eli Lestadius koki, että ilman toisen uskovaisen antamaa synninpäästöä voi pelastua?
Ei missään nimessä!
Laestadius opetti esim. toisena paastonajan sunnuntaina 1859 pitämässään saarnassa: ”Heidän tulisi herätä Jumalan sanan kautta, jota ne kristityt julistavat, joilla on Jumalan Henki.” (Kyrkopostilla, saarna nro 22.)
Tämä on varsin selvä opetus siitä, että Jumala käyttää uskon syntymisessä toisen uskovaisen julistamaa sanaa. Jumala on uskon lähde, mutta hän on tahtonut käyttää evankeliumin välittämiseen ihmistä. Näin tapahtui myös Laestadiuksen omassa parannuksen teossa Lapin Marian kautta.
-vl
Laestadius katsoi, ettei pelastus ollut sidottu mihinkään tiettyyn liikkeeseen tai organisaaatioon. Hän tunnusti, että elävässä uskossa oli myös uskovia muissa herätysliikkeissä ja kirkkokunnissa. Eksklusiivinen seurakuntaoppi tuli hänen kuoleman jälkeen 1800-luvun lopussa ja 1900-luvulla.
Maallikkosaarnaaja Juhani Raattamaa korosti suullisesti julistetun synninpäästön (avainten valta) merkitystä. Ajan myötä tämä johti tulkintaan, että synninpäästö on pätevä vain, jos sen julistaa toinen samaan liikeeseen kuuluva. 1900-luvun taitteen suuri hajaannus johti siihen, että lestadiolaisuus jakaantui ja osa suuntauksista alkoi pitää itseään ainoana oikeana Jumalan valtakunnan edustajana maan päällä ja sulki pelastuksen ulkopuolellle muut lestadiolaissuunnatkin.
Varovasti kommentoisin, että ei pelastus ole nykyäänkään vl-liikkeen mukaan sidottu mihinkään tiettyyn liikkeeseen. Eivät kaikki, jotka kuuluvat liikkeeseen nimeltä lestadiolaisuus, usko samoin kuin liike opettaa. Toisaalta ulkomailla on samoin uskovia, jotka eivät kutsu itseään juuri lestadiolaisiksi.
Toisaalta samoin uskovien joukolle muodostuu aina jokin tietty nimitys. Vaikka vl-uskon mukaan uskovat irtautuisivat nimen "lestadiolaisuus" alta, niin silti usein herkästi muodostuu uusi nimitys, ainakin muiden ihmisten taholta.
Osaisiko joku vl sanoa mitään tuohon Lapin Maria -asiaan? Miksi on tulkittu niin, että Lestadius sai häneltä synninpäästön, vaikka tekstit eivät tällaista tulkintaa näytä tukevan? En ole täällä kriittisellä mielellä kyseenalaistamassa vaan haluaisin itsekin tietää oman uskoni perusteet ja miksi mistäkin on tehty tietty tulkinta.
-nuori vl
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja mielenkiintoista, että Luther otettiin taas oikeauskoisten joukkoon, kun ihan hetki sitten hän ei sitä tässä keskustelussa vl-kommenttien mukaan ollut. Oliko Luther osa tätä jatkumoa vai ei? Miten nämä käsitykset heittävät hetkessä kuperkeikkaa?
Meidän vl:ien mielestä Luther on tekstiensä perusteella ollut uskovainen. Tässä ketjussa ei-vl:t ovat olleet siitä eri mieltä.
Eli Luther oli oikeassa siinä, kun hän katsoi, että petetty osapuoli voi mennä uudelleen naimisiin?
Me emme ajattele noin, mutta tuo ei olekaan keskeistä uskomisen asioissa.
Keskeistä on se, miten syntinen ihminen voi pelastua:
Siten, että joku ennestään uskovainen saarnaa hänelle synnit anteeksi Pyhän Hengen voimalla.
Just tänä vuonna kuuntelin erästä seurapuhetta, jossa ”puhujaveli” hyvin itsevarmasti totesi, ettei uskovaisilla voi olla keskenään erilaisia näkemyksiä koska ”Pyhä Henki ei riitele itsensä kanssa”. Niinpä, jos Luther oli eri mieltä kuin vl-porukka, jompi kumpi ei ole uskovainen. Vl-logiikalla siis. Luther myös piti katolista kirkkoa aitona kristillisenä kirkkoja, jonka sisällä on aitoja oikeita kristittyjä (uskovaisia siis). Hän vaan taisteli korruptiota ja väärinkäytöksiä vastaan.
Tuota on meidän turha pohtia. Jos Taivaaseen päästään, niin siellä se vasta selviää.
Vl-liikkeessä tykätään nimenomaan pohtia ja julistaa miksi vain oman porukan sisällä on oikea ymmärrys kaikesta. Lestadiolaisuuden historiaan tämä ei kuulunut, vaan pääasia oli evankeliumin julistaminen. Sitten tuli 60-luku, pappishajaannus ja maallikkopuhujien mielivalta, jolloin syntyi srk-lestadiolaisuus ja ekslusivismin korostuminen, lakihenkisyys ja uskonnollinen hierarkia (huoneenhallitusoppi). Soisin vl-liikkeen palaavan ajattelussaan juurilleen, mutta tuskin tulee tapahtumaan.
Näin nuorena vl:na, joka ei ole elänyt hoitokokousaikojen aikaan, kiinnostaisi kuulla teiltä vanhemmilta VL:ilta, että onko tuo todella totta, että ennen tuota aikaa uskonoppi oli jollakin tavalla erilainen?
Se on ihan objektiivisesti tarkasteltuna totta. Laestadiuksella ei ollut eksklusiivista oppia, eikä se kuulunut liikkeen alkuaikoihin ollenkaan. Lukuisia muitakin eroja löytyy, jos alkaa penkoa historiaa.
Eli Lestadius koki, että ilman toisen uskovaisen antamaa synninpäästöä voi pelastua?
”Lars Levi Laestadius ei opettanut nykyisenkaltaista äänellistä synninpäästöä, vaan hän korosti omantunnon heräämistä, katumusta ja julkista synnintunnustusta.”
Lähde: Suomen teologinen instituutti
”Nykyisin lestadiolaisuudessa keskeinen äänellinen synninpäästö ("Usko syntisi anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä") vakiintui liikkeeseen vasta myöhemmin saarnaaja Juhani Raattamaan toiminnan kautta. Raattamaa alkoi julistaa henkilökohtaista synninpäästöä katuvaisille, ja Laestadius hyväksyi tämän käytännön raamatullisena ja sielunhoidollisesti hyödyllisenä tapana lohduttaa ahdistuneita omiatuntoja. [1, 2, 3]” (useita lähteitä)
https://sti.fi/wp-content/uploads/2007/08/Seppo-Leivo.pdf
Sen perusteella mitä olen lukenut, Laestadius piti oleellisempana omantunnon heräämistä ja sisäistä kokemusta Jumalan armosta.
Oleellisin asia. Laestadius ei missään nimessä opettanut, että oikea synninpäästö löytyy vain yhdeltä näkyvältä yhteisöltä, tai että voitaisiin tarkasti tietää missä Pyhä Henki vaikuttaa.Kiitos vastauksesta. Mietin sitä vielä, että miksi sitten usein puhutaan siitä, kuinka Lestadius oli kokenut saavansa synninpäästön juuri Lapin Marialta (Milla Clemensdotterilta)? Ainakin itse olen käsittänyt, että Lestadius ajatteli saaneensa vasta sitten parannuksen armon, kun Milla saarnasi hänelle synnit anteeksi. Voin toki olla väärässä, en ole teologi. Siksi näistä kyselenkin ja haluan itsekin ottaa selvää.
-se nuori vl
Mitään merkintää mistään ei löydy, että Maria olisi antanut Laestadiukselle äänellisen synninpäästön.
”historiallisissa lähteissä ei ole suoraa mainintaa siitä, että Lapin Maria (Milla Clemensdotter) olisi julistanut Lars Levi Laestadiukselle synninpäästön. Vaikka ajatus synninpäästöstä on yleinen osa lestadiolaisuuden perimätietoa, se perustuu myöhempään tulkintaan eikä aikalaisdokumentteihin.[1, 2, 3]Mitä lähteet kertovat kohtaamisesta?
Laestadiuksen oma kuvaus. Laestadius kirjoitti itse vuoden 1844 talvella Åselessa tapahtuneesta kohtaamisesta. Hän kuvaa, kuinka "lappalaistyttö nimeltään Maria" avasi hänelle sydämensä ja kertoi omista hengellisistä kokemuksistaan sekä etsinnästään. [1]
Brandellin rooli. Laestadiuksen tekstin mukaan Maria kertoi saaneensa itse avun ja vapautuksen epäilyksistä pastori Pehr Brandellilta Norassa. Tekstissä ei mainita, että Maria olisi vastaavasti julistanut synninpäästöä Laestadiukselle. [1, 2]
Kohtaamisen seuraus. Laestadius kuvaa, kuinka Marian kertomus teki häneen syvän vaikutuksen ja avasi hänelle uudenlaisen ymmärryksen armonjärjestyksestä. Tämän jälkeen hänen saarnansa saivat "uutta väriä" ja herätys alkoi. [1, 2]
Mistä käsitys synninpäästöstä on syntynyt?
Myöhempi opillinen kehitys. Äänellinen synninpäästö ("Jeesuksen nimessä ja veressä...") vakiintui lestadiolaisuuden keskeiseksi tunnusmerkiksi vasta herätyksen edetessä, erityisesti Juhani Raattamaan toiminnan myötä. [1]
Perimätiedon tulkinta. Kun synninpäästön merkitys korostui liikkeessä, Åselen ratkaiseva käännekohta alettiin myöhemmin hahmottaa tilanteena, jossa Maria olisi välittänyt armon Laestadiukselle nimenomaan synninpäästön kautta. Kirkkohistorian tutkimuksessa tätä pidetään kuitenkin jälkikäteisenä tulkintana, jolle ei löydy tukea Laestadiuksen omista kirjoituksista. [1, 2]”
Selvennykseksi:
Tämän lainatun tekstin kirjoittaja ei ole vl. Täällä on helppo tekeytyä ”asiantuntijaksi” tai miksikä vaan. Live-keskusteluihin luottaisin enemmän
Tässä ei ollut kyse kenenkään henkilökohtaisesta vakaumuksesta, vaan objektiivisesta historiallisesta tiedosta. 😀 Jokaisella on tietysti lupa tehdä omat tulkintansa, mutta jos aidosti kiinnostaa mitä on tapahtunut niin ei historian lähteitä pitäisi ainakaan sivuuttaa.
Niitä lähteitä ei vain ole esitetty, tekoälysoppaa vain 😉
Olet väärässä. Siitä vaan kirkkohistorian pariin tutkimaan asiaa. Laestadiuksen saarnoja löytyy myös runsaasti.
Kuten tämä:
Laestadius opetti toisena paastonajan sunnuntaina 1859 pitämässään saarnassa: ”Heidän tulisi herätä Jumalan sanan kautta, jota ne kristityt julistavat, joilla on Jumalan Henki.” (Kyrkopostilla, saarna nro 22.)
Vierailija kirjoitti:
Osaisiko joku vl sanoa mitään tuohon Lapin Maria -asiaan? Miksi on tulkittu niin, että Lestadius sai häneltä synninpäästön, vaikka tekstit eivät tällaista tulkintaa näytä tukevan? En ole täällä kriittisellä mielellä kyseenalaistamassa vaan haluaisin itsekin tietää oman uskoni perusteet ja miksi mistäkin on tehty tietty tulkinta.
-nuori vl
Juttele livenä jonkun kanssa tai tutki itse lähteitä. Ei kannata luottaa anonyymeihin keskusteluihin.
Tässä minun katkelmani sinulle:
”Och nu först tänkte jag, nu ser jag vägen, som leder till lifvet, den har varit fördold till dess jag fick tala med Maria. Hennes enfaldiga berättelse om sina vandringar och erfarenheter gjorde så djupt intryck på mitt hjerta, att det ljusnade äfven för mig.”
Suomeksi:
”Ja nyt vasta ajattelin: nyt näen tien, joka vie elämään. Se on ollut minulta kätkössä siihen asti, kunnes sain puhua Marian kanssa. Hänen yksinkertainen kertomuksensa vaelluksistaan ja kokemuksistaan teki niin syvän vaikutuksen sydämeeni, että minullekin valkeni.”
Siinä on uskovainen ihminen Pyhän Hengen kautta julistanut evankeliumia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja mielenkiintoista, että Luther otettiin taas oikeauskoisten joukkoon, kun ihan hetki sitten hän ei sitä tässä keskustelussa vl-kommenttien mukaan ollut. Oliko Luther osa tätä jatkumoa vai ei? Miten nämä käsitykset heittävät hetkessä kuperkeikkaa?
Meidän vl:ien mielestä Luther on tekstiensä perusteella ollut uskovainen. Tässä ketjussa ei-vl:t ovat olleet siitä eri mieltä.
Eli Luther oli oikeassa siinä, kun hän katsoi, että petetty osapuoli voi mennä uudelleen naimisiin?
Me emme ajattele noin, mutta tuo ei olekaan keskeistä uskomisen asioissa.
Keskeistä on se, miten syntinen ihminen voi pelastua:
Siten, että joku ennestään uskovainen saarnaa hänelle synnit anteeksi Pyhän Hengen voimalla.
Just tänä vuonna kuuntelin erästä seurapuhetta, jossa ”puhujaveli” hyvin itsevarmasti totesi, ettei uskovaisilla voi olla keskenään erilaisia näkemyksiä koska ”Pyhä Henki ei riitele itsensä kanssa”. Niinpä, jos Luther oli eri mieltä kuin vl-porukka, jompi kumpi ei ole uskovainen. Vl-logiikalla siis. Luther myös piti katolista kirkkoa aitona kristillisenä kirkkoja, jonka sisällä on aitoja oikeita kristittyjä (uskovaisia siis). Hän vaan taisteli korruptiota ja väärinkäytöksiä vastaan.
Tuota on meidän turha pohtia. Jos Taivaaseen päästään, niin siellä se vasta selviää.
Vl-liikkeessä tykätään nimenomaan pohtia ja julistaa miksi vain oman porukan sisällä on oikea ymmärrys kaikesta. Lestadiolaisuuden historiaan tämä ei kuulunut, vaan pääasia oli evankeliumin julistaminen. Sitten tuli 60-luku, pappishajaannus ja maallikkopuhujien mielivalta, jolloin syntyi srk-lestadiolaisuus ja ekslusivismin korostuminen, lakihenkisyys ja uskonnollinen hierarkia (huoneenhallitusoppi). Soisin vl-liikkeen palaavan ajattelussaan juurilleen, mutta tuskin tulee tapahtumaan.
Näin nuorena vl:na, joka ei ole elänyt hoitokokousaikojen aikaan, kiinnostaisi kuulla teiltä vanhemmilta VL:ilta, että onko tuo todella totta, että ennen tuota aikaa uskonoppi oli jollakin tavalla erilainen?
Se on ihan objektiivisesti tarkasteltuna totta. Laestadiuksella ei ollut eksklusiivista oppia, eikä se kuulunut liikkeen alkuaikoihin ollenkaan. Lukuisia muitakin eroja löytyy, jos alkaa penkoa historiaa.
Eli Lestadius koki, että ilman toisen uskovaisen antamaa synninpäästöä voi pelastua?
”Lars Levi Laestadius ei opettanut nykyisenkaltaista äänellistä synninpäästöä, vaan hän korosti omantunnon heräämistä, katumusta ja julkista synnintunnustusta.”
Lähde: Suomen teologinen instituutti
”Nykyisin lestadiolaisuudessa keskeinen äänellinen synninpäästö ("Usko syntisi anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä") vakiintui liikkeeseen vasta myöhemmin saarnaaja Juhani Raattamaan toiminnan kautta. Raattamaa alkoi julistaa henkilökohtaista synninpäästöä katuvaisille, ja Laestadius hyväksyi tämän käytännön raamatullisena ja sielunhoidollisesti hyödyllisenä tapana lohduttaa ahdistuneita omiatuntoja. [1, 2, 3]” (useita lähteitä)
https://sti.fi/wp-content/uploads/2007/08/Seppo-Leivo.pdf
Sen perusteella mitä olen lukenut, Laestadius piti oleellisempana omantunnon heräämistä ja sisäistä kokemusta Jumalan armosta.
Oleellisin asia. Laestadius ei missään nimessä opettanut, että oikea synninpäästö löytyy vain yhdeltä näkyvältä yhteisöltä, tai että voitaisiin tarkasti tietää missä Pyhä Henki vaikuttaa.Kiitos vastauksesta. Mietin sitä vielä, että miksi sitten usein puhutaan siitä, kuinka Lestadius oli kokenut saavansa synninpäästön juuri Lapin Marialta (Milla Clemensdotterilta)? Ainakin itse olen käsittänyt, että Lestadius ajatteli saaneensa vasta sitten parannuksen armon, kun Milla saarnasi hänelle synnit anteeksi. Voin toki olla väärässä, en ole teologi. Siksi näistä kyselenkin ja haluan itsekin ottaa selvää.
-se nuori vl
Mitään merkintää mistään ei löydy, että Maria olisi antanut Laestadiukselle äänellisen synninpäästön.
”historiallisissa lähteissä ei ole suoraa mainintaa siitä, että Lapin Maria (Milla Clemensdotter) olisi julistanut Lars Levi Laestadiukselle synninpäästön. Vaikka ajatus synninpäästöstä on yleinen osa lestadiolaisuuden perimätietoa, se perustuu myöhempään tulkintaan eikä aikalaisdokumentteihin.[1, 2, 3]Mitä lähteet kertovat kohtaamisesta?
Laestadiuksen oma kuvaus. Laestadius kirjoitti itse vuoden 1844 talvella Åselessa tapahtuneesta kohtaamisesta. Hän kuvaa, kuinka "lappalaistyttö nimeltään Maria" avasi hänelle sydämensä ja kertoi omista hengellisistä kokemuksistaan sekä etsinnästään. [1]
Brandellin rooli. Laestadiuksen tekstin mukaan Maria kertoi saaneensa itse avun ja vapautuksen epäilyksistä pastori Pehr Brandellilta Norassa. Tekstissä ei mainita, että Maria olisi vastaavasti julistanut synninpäästöä Laestadiukselle. [1, 2]
Kohtaamisen seuraus. Laestadius kuvaa, kuinka Marian kertomus teki häneen syvän vaikutuksen ja avasi hänelle uudenlaisen ymmärryksen armonjärjestyksestä. Tämän jälkeen hänen saarnansa saivat "uutta väriä" ja herätys alkoi. [1, 2]
Mistä käsitys synninpäästöstä on syntynyt?
Myöhempi opillinen kehitys. Äänellinen synninpäästö ("Jeesuksen nimessä ja veressä...") vakiintui lestadiolaisuuden keskeiseksi tunnusmerkiksi vasta herätyksen edetessä, erityisesti Juhani Raattamaan toiminnan myötä. [1]
Perimätiedon tulkinta. Kun synninpäästön merkitys korostui liikkeessä, Åselen ratkaiseva käännekohta alettiin myöhemmin hahmottaa tilanteena, jossa Maria olisi välittänyt armon Laestadiukselle nimenomaan synninpäästön kautta. Kirkkohistorian tutkimuksessa tätä pidetään kuitenkin jälkikäteisenä tulkintana, jolle ei löydy tukea Laestadiuksen omista kirjoituksista. [1, 2]”
Selvennykseksi:
Tämän lainatun tekstin kirjoittaja ei ole vl. Täällä on helppo tekeytyä ”asiantuntijaksi” tai miksikä vaan. Live-keskusteluihin luottaisin enemmän
Tässä ei ollut kyse kenenkään henkilökohtaisesta vakaumuksesta, vaan objektiivisesta historiallisesta tiedosta. 😀 Jokaisella on tietysti lupa tehdä omat tulkintansa, mutta jos aidosti kiinnostaa mitä on tapahtunut niin ei historian lähteitä pitäisi ainakaan sivuuttaa.
Niitä lähteitä ei vain ole esitetty, tekoälysoppaa vain 😉
Olet väärässä. Siitä vaan kirkkohistorian pariin tutkimaan asiaa. Laestadiuksen saarnoja löytyy myös runsaasti.
Kuten tämä:
Laestadius opetti toisena paastonajan sunnuntaina 1859 pitämässään saarnassa: ”Heidän tulisi herätä Jumalan sanan kautta, jota ne kristityt julistavat, joilla on Jumalan Henki.” (Kyrkopostilla, saarna nro 22.)
”Herätä Jumalan sanan kautta” on aivan eri asia kuin äänellinen synninpäästö. Se voi tarkoittaa sitä tai vaikka sitä, että ihminen tulee puhutelluksi kun kuulee selitettävän Raamattua ”oikein”. Monta tulkintavaihtoehtoa jälleen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Osaisiko joku vl sanoa mitään tuohon Lapin Maria -asiaan? Miksi on tulkittu niin, että Lestadius sai häneltä synninpäästön, vaikka tekstit eivät tällaista tulkintaa näytä tukevan? En ole täällä kriittisellä mielellä kyseenalaistamassa vaan haluaisin itsekin tietää oman uskoni perusteet ja miksi mistäkin on tehty tietty tulkinta.
-nuori vl
Juttele livenä jonkun kanssa tai tutki itse lähteitä. Ei kannata luottaa anonyymeihin keskusteluihin.
Tässä minun katkelmani sinulle:
”Och nu först tänkte jag, nu ser jag vägen, som leder till lifvet, den har varit fördold till dess jag fick tala med Maria. Hennes enfaldiga berättelse om sina vandringar och erfarenheter gjorde så djupt intryck på mitt hjerta, att det ljusnade äfven för mig.”
Suomeksi:
”Ja nyt vasta ajattelin: nyt näen tien, joka vie elämään. Se on ollut minulta kätkössä siihen asti, kunnes sain puhua Marian kanssa. Hänen yksinkertainen kertomuksensa vaelluksistaan ja kokemuksistaan teki niin syvän vaikutuksen sydämeeni, että minullekin valkeni.”
Siinä on uskovainen ihminen Pyhän Hengen kautta julistanut evankeliumia.
Tulkinta. Erittäin vahva tulkinta. Myönnä pois.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja mielenkiintoista, että Luther otettiin taas oikeauskoisten joukkoon, kun ihan hetki sitten hän ei sitä tässä keskustelussa vl-kommenttien mukaan ollut. Oliko Luther osa tätä jatkumoa vai ei? Miten nämä käsitykset heittävät hetkessä kuperkeikkaa?
Meidän vl:ien mielestä Luther on tekstiensä perusteella ollut uskovainen. Tässä ketjussa ei-vl:t ovat olleet siitä eri mieltä.
Eli Luther oli oikeassa siinä, kun hän katsoi, että petetty osapuoli voi mennä uudelleen naimisiin?
Me emme ajattele noin, mutta tuo ei olekaan keskeistä uskomisen asioissa.
Keskeistä on se, miten syntinen ihminen voi pelastua:
Siten, että joku ennestään uskovainen saarnaa hänelle synnit anteeksi Pyhän Hengen voimalla.
Just tänä vuonna kuuntelin erästä seurapuhetta, jossa ”puhujaveli” hyvin itsevarmasti totesi, ettei uskovaisilla voi olla keskenään erilaisia näkemyksiä koska ”Pyhä Henki ei riitele itsensä kanssa”. Niinpä, jos Luther oli eri mieltä kuin vl-porukka, jompi kumpi ei ole uskovainen. Vl-logiikalla siis. Luther myös piti katolista kirkkoa aitona kristillisenä kirkkoja, jonka sisällä on aitoja oikeita kristittyjä (uskovaisia siis). Hän vaan taisteli korruptiota ja väärinkäytöksiä vastaan.
Tuota on meidän turha pohtia. Jos Taivaaseen päästään, niin siellä se vasta selviää.
Vl-liikkeessä tykätään nimenomaan pohtia ja julistaa miksi vain oman porukan sisällä on oikea ymmärrys kaikesta. Lestadiolaisuuden historiaan tämä ei kuulunut, vaan pääasia oli evankeliumin julistaminen. Sitten tuli 60-luku, pappishajaannus ja maallikkopuhujien mielivalta, jolloin syntyi srk-lestadiolaisuus ja ekslusivismin korostuminen, lakihenkisyys ja uskonnollinen hierarkia (huoneenhallitusoppi). Soisin vl-liikkeen palaavan ajattelussaan juurilleen, mutta tuskin tulee tapahtumaan.
Näin nuorena vl:na, joka ei ole elänyt hoitokokousaikojen aikaan, kiinnostaisi kuulla teiltä vanhemmilta VL:ilta, että onko tuo todella totta, että ennen tuota aikaa uskonoppi oli jollakin tavalla erilainen?
Se on ihan objektiivisesti tarkasteltuna totta. Laestadiuksella ei ollut eksklusiivista oppia, eikä se kuulunut liikkeen alkuaikoihin ollenkaan. Lukuisia muitakin eroja löytyy, jos alkaa penkoa historiaa.
Eli Lestadius koki, että ilman toisen uskovaisen antamaa synninpäästöä voi pelastua?
Ei missään nimessä!
Laestadius opetti esim. toisena paastonajan sunnuntaina 1859 pitämässään saarnassa: ”Heidän tulisi herätä Jumalan sanan kautta, jota ne kristityt julistavat, joilla on Jumalan Henki.” (Kyrkopostilla, saarna nro 22.)
Tämä on varsin selvä opetus siitä, että Jumala käyttää uskon syntymisessä toisen uskovaisen julistamaa sanaa. Jumala on uskon lähde, mutta hän on tahtonut käyttää evankeliumin välittämiseen ihmistä. Näin tapahtui myös Laestadiuksen omassa parannuksen teossa Lapin Marian kautta.
-vl
Laestadius katsoi, ettei pelastus ollut sidottu mihinkään tiettyyn liikkeeseen tai organisaaatioon. Hän tunnusti, että elävässä uskossa oli myös uskovia muissa herätysliikkeissä ja kirkkokunnissa. Eksklusiivinen seurakuntaoppi tuli hänen kuoleman jälkeen 1800-luvun lopussa ja 1900-luvulla.
Maallikkosaarnaaja Juhani Raattamaa korosti suullisesti julistetun synninpäästön (avainten valta) merkitystä. Ajan myötä tämä johti tulkintaan, että synninpäästö on pätevä vain, jos sen julistaa toinen samaan liikeeseen kuuluva. 1900-luvun taitteen suuri hajaannus johti siihen, että lestadiolaisuus jakaantui ja osa suuntauksista alkoi pitää itseään ainoana oikeana Jumalan valtakunnan edustajana maan päällä ja sulki pelastuksen ulkopuolellle muut lestadiolaissuunnatkin.
Varovasti kommentoisin, että ei pelastus ole nykyäänkään vl-liikkeen mukaan sidottu mihinkään tiettyyn liikkeeseen. Eivät kaikki, jotka kuuluvat liikkeeseen nimeltä lestadiolaisuus, usko samoin kuin liike opettaa. Toisaalta ulkomailla on samoin uskovia, jotka eivät kutsu itseään juuri lestadiolaisiksi.
Toisaalta samoin uskovien joukolle muodostuu aina jokin tietty nimitys. Vaikka vl-uskon mukaan uskovat irtautuisivat nimen "lestadiolaisuus" alta, niin silti usein herkästi muodostuu uusi nimitys, ainakin muiden ihmisten taholta.
Lestadiolaisuudessa on hyvin vahva eksklusiivinen seurakuntaoppi voimissaan. Mitään vastavaa näkemystä ei löydy Laestadiukselta. Aivan päinvastoin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja mielenkiintoista, että Luther otettiin taas oikeauskoisten joukkoon, kun ihan hetki sitten hän ei sitä tässä keskustelussa vl-kommenttien mukaan ollut. Oliko Luther osa tätä jatkumoa vai ei? Miten nämä käsitykset heittävät hetkessä kuperkeikkaa?
Meidän vl:ien mielestä Luther on tekstiensä perusteella ollut uskovainen. Tässä ketjussa ei-vl:t ovat olleet siitä eri mieltä.
Eli Luther oli oikeassa siinä, kun hän katsoi, että petetty osapuoli voi mennä uudelleen naimisiin?
Me emme ajattele noin, mutta tuo ei olekaan keskeistä uskomisen asioissa.
Keskeistä on se, miten syntinen ihminen voi pelastua:
Siten, että joku ennestään uskovainen saarnaa hänelle synnit anteeksi Pyhän Hengen voimalla.
Just tänä vuonna kuuntelin erästä seurapuhetta, jossa ”puhujaveli” hyvin itsevarmasti totesi, ettei uskovaisilla voi olla keskenään erilaisia näkemyksiä koska ”Pyhä Henki ei riitele itsensä kanssa”. Niinpä, jos Luther oli eri mieltä kuin vl-porukka, jompi kumpi ei ole uskovainen. Vl-logiikalla siis. Luther myös piti katolista kirkkoa aitona kristillisenä kirkkoja, jonka sisällä on aitoja oikeita kristittyjä (uskovaisia siis). Hän vaan taisteli korruptiota ja väärinkäytöksiä vastaan.
Tuota on meidän turha pohtia. Jos Taivaaseen päästään, niin siellä se vasta selviää.
Vl-liikkeessä tykätään nimenomaan pohtia ja julistaa miksi vain oman porukan sisällä on oikea ymmärrys kaikesta. Lestadiolaisuuden historiaan tämä ei kuulunut, vaan pääasia oli evankeliumin julistaminen. Sitten tuli 60-luku, pappishajaannus ja maallikkopuhujien mielivalta, jolloin syntyi srk-lestadiolaisuus ja ekslusivismin korostuminen, lakihenkisyys ja uskonnollinen hierarkia (huoneenhallitusoppi). Soisin vl-liikkeen palaavan ajattelussaan juurilleen, mutta tuskin tulee tapahtumaan.
Näin nuorena vl:na, joka ei ole elänyt hoitokokousaikojen aikaan, kiinnostaisi kuulla teiltä vanhemmilta VL:ilta, että onko tuo todella totta, että ennen tuota aikaa uskonoppi oli jollakin tavalla erilainen?
Se on ihan objektiivisesti tarkasteltuna totta. Laestadiuksella ei ollut eksklusiivista oppia, eikä se kuulunut liikkeen alkuaikoihin ollenkaan. Lukuisia muitakin eroja löytyy, jos alkaa penkoa historiaa.
Eli Lestadius koki, että ilman toisen uskovaisen antamaa synninpäästöä voi pelastua?
”Lars Levi Laestadius ei opettanut nykyisenkaltaista äänellistä synninpäästöä, vaan hän korosti omantunnon heräämistä, katumusta ja julkista synnintunnustusta.”
Lähde: Suomen teologinen instituutti
”Nykyisin lestadiolaisuudessa keskeinen äänellinen synninpäästö ("Usko syntisi anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä") vakiintui liikkeeseen vasta myöhemmin saarnaaja Juhani Raattamaan toiminnan kautta. Raattamaa alkoi julistaa henkilökohtaista synninpäästöä katuvaisille, ja Laestadius hyväksyi tämän käytännön raamatullisena ja sielunhoidollisesti hyödyllisenä tapana lohduttaa ahdistuneita omiatuntoja. [1, 2, 3]” (useita lähteitä)
https://sti.fi/wp-content/uploads/2007/08/Seppo-Leivo.pdf
Sen perusteella mitä olen lukenut, Laestadius piti oleellisempana omantunnon heräämistä ja sisäistä kokemusta Jumalan armosta.
Oleellisin asia. Laestadius ei missään nimessä opettanut, että oikea synninpäästö löytyy vain yhdeltä näkyvältä yhteisöltä, tai että voitaisiin tarkasti tietää missä Pyhä Henki vaikuttaa.Kiitos vastauksesta. Mietin sitä vielä, että miksi sitten usein puhutaan siitä, kuinka Lestadius oli kokenut saavansa synninpäästön juuri Lapin Marialta (Milla Clemensdotterilta)? Ainakin itse olen käsittänyt, että Lestadius ajatteli saaneensa vasta sitten parannuksen armon, kun Milla saarnasi hänelle synnit anteeksi. Voin toki olla väärässä, en ole teologi. Siksi näistä kyselenkin ja haluan itsekin ottaa selvää.
-se nuori vl
Mitään merkintää mistään ei löydy, että Maria olisi antanut Laestadiukselle äänellisen synninpäästön.
”historiallisissa lähteissä ei ole suoraa mainintaa siitä, että Lapin Maria (Milla Clemensdotter) olisi julistanut Lars Levi Laestadiukselle synninpäästön. Vaikka ajatus synninpäästöstä on yleinen osa lestadiolaisuuden perimätietoa, se perustuu myöhempään tulkintaan eikä aikalaisdokumentteihin.[1, 2, 3]Mitä lähteet kertovat kohtaamisesta?
Laestadiuksen oma kuvaus. Laestadius kirjoitti itse vuoden 1844 talvella Åselessa tapahtuneesta kohtaamisesta. Hän kuvaa, kuinka "lappalaistyttö nimeltään Maria" avasi hänelle sydämensä ja kertoi omista hengellisistä kokemuksistaan sekä etsinnästään. [1]
Brandellin rooli. Laestadiuksen tekstin mukaan Maria kertoi saaneensa itse avun ja vapautuksen epäilyksistä pastori Pehr Brandellilta Norassa. Tekstissä ei mainita, että Maria olisi vastaavasti julistanut synninpäästöä Laestadiukselle. [1, 2]
Kohtaamisen seuraus. Laestadius kuvaa, kuinka Marian kertomus teki häneen syvän vaikutuksen ja avasi hänelle uudenlaisen ymmärryksen armonjärjestyksestä. Tämän jälkeen hänen saarnansa saivat "uutta väriä" ja herätys alkoi. [1, 2]
Mistä käsitys synninpäästöstä on syntynyt?
Myöhempi opillinen kehitys. Äänellinen synninpäästö ("Jeesuksen nimessä ja veressä...") vakiintui lestadiolaisuuden keskeiseksi tunnusmerkiksi vasta herätyksen edetessä, erityisesti Juhani Raattamaan toiminnan myötä. [1]
Perimätiedon tulkinta. Kun synninpäästön merkitys korostui liikkeessä, Åselen ratkaiseva käännekohta alettiin myöhemmin hahmottaa tilanteena, jossa Maria olisi välittänyt armon Laestadiukselle nimenomaan synninpäästön kautta. Kirkkohistorian tutkimuksessa tätä pidetään kuitenkin jälkikäteisenä tulkintana, jolle ei löydy tukea Laestadiuksen omista kirjoituksista. [1, 2]”
Selvennykseksi:
Tämän lainatun tekstin kirjoittaja ei ole vl. Täällä on helppo tekeytyä ”asiantuntijaksi” tai miksikä vaan. Live-keskusteluihin luottaisin enemmän
Tässä ei ollut kyse kenenkään henkilökohtaisesta vakaumuksesta, vaan objektiivisesta historiallisesta tiedosta. 😀 Jokaisella on tietysti lupa tehdä omat tulkintansa, mutta jos aidosti kiinnostaa mitä on tapahtunut niin ei historian lähteitä pitäisi ainakaan sivuuttaa.
Niitä lähteitä ei vain ole esitetty, tekoälysoppaa vain 😉
Olet väärässä. Siitä vaan kirkkohistorian pariin tutkimaan asiaa. Laestadiuksen saarnoja löytyy myös runsaasti.
Kuten tämä:
Laestadius opetti toisena paastonajan sunnuntaina 1859 pitämässään saarnassa: ”Heidän tulisi herätä Jumalan sanan kautta, jota ne kristityt julistavat, joilla on Jumalan Henki.” (Kyrkopostilla, saarna nro 22.)
”Herätä Jumalan sanan kautta” on aivan eri asia kuin äänellinen synninpäästö. Se voi tarkoittaa sitä tai vaikka sitä, että ihminen tulee puhutelluksi kun kuulee selitettävän Raamattua ”oikein”. Monta tulkintavaihtoehtoa jälleen.
Ei se sanamuoto ole ratkaiseva. Evankeliumi on hyvä sanoma Jumalalta.
Minua jotenkin säälittää sinun vimmasi, jolla haluat etsiä vikoja toisten uskosta. Jospa saisit rauhan itsellesi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja mielenkiintoista, että Luther otettiin taas oikeauskoisten joukkoon, kun ihan hetki sitten hän ei sitä tässä keskustelussa vl-kommenttien mukaan ollut. Oliko Luther osa tätä jatkumoa vai ei? Miten nämä käsitykset heittävät hetkessä kuperkeikkaa?
Meidän vl:ien mielestä Luther on tekstiensä perusteella ollut uskovainen. Tässä ketjussa ei-vl:t ovat olleet siitä eri mieltä.
Eli Luther oli oikeassa siinä, kun hän katsoi, että petetty osapuoli voi mennä uudelleen naimisiin?
Me emme ajattele noin, mutta tuo ei olekaan keskeistä uskomisen asioissa.
Keskeistä on se, miten syntinen ihminen voi pelastua:
Siten, että joku ennestään uskovainen saarnaa hänelle synnit anteeksi Pyhän Hengen voimalla.
Just tänä vuonna kuuntelin erästä seurapuhetta, jossa ”puhujaveli” hyvin itsevarmasti totesi, ettei uskovaisilla voi olla keskenään erilaisia näkemyksiä koska ”Pyhä Henki ei riitele itsensä kanssa”. Niinpä, jos Luther oli eri mieltä kuin vl-porukka, jompi kumpi ei ole uskovainen. Vl-logiikalla siis. Luther myös piti katolista kirkkoa aitona kristillisenä kirkkoja, jonka sisällä on aitoja oikeita kristittyjä (uskovaisia siis). Hän vaan taisteli korruptiota ja väärinkäytöksiä vastaan.
Tuota on meidän turha pohtia. Jos Taivaaseen päästään, niin siellä se vasta selviää.
Vl-liikkeessä tykätään nimenomaan pohtia ja julistaa miksi vain oman porukan sisällä on oikea ymmärrys kaikesta. Lestadiolaisuuden historiaan tämä ei kuulunut, vaan pääasia oli evankeliumin julistaminen. Sitten tuli 60-luku, pappishajaannus ja maallikkopuhujien mielivalta, jolloin syntyi srk-lestadiolaisuus ja ekslusivismin korostuminen, lakihenkisyys ja uskonnollinen hierarkia (huoneenhallitusoppi). Soisin vl-liikkeen palaavan ajattelussaan juurilleen, mutta tuskin tulee tapahtumaan.
Näin nuorena vl:na, joka ei ole elänyt hoitokokousaikojen aikaan, kiinnostaisi kuulla teiltä vanhemmilta VL:ilta, että onko tuo todella totta, että ennen tuota aikaa uskonoppi oli jollakin tavalla erilainen?
Se on ihan objektiivisesti tarkasteltuna totta. Laestadiuksella ei ollut eksklusiivista oppia, eikä se kuulunut liikkeen alkuaikoihin ollenkaan. Lukuisia muitakin eroja löytyy, jos alkaa penkoa historiaa.
Eli Lestadius koki, että ilman toisen uskovaisen antamaa synninpäästöä voi pelastua?
”Lars Levi Laestadius ei opettanut nykyisenkaltaista äänellistä synninpäästöä, vaan hän korosti omantunnon heräämistä, katumusta ja julkista synnintunnustusta.”
Lähde: Suomen teologinen instituutti
”Nykyisin lestadiolaisuudessa keskeinen äänellinen synninpäästö ("Usko syntisi anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä") vakiintui liikkeeseen vasta myöhemmin saarnaaja Juhani Raattamaan toiminnan kautta. Raattamaa alkoi julistaa henkilökohtaista synninpäästöä katuvaisille, ja Laestadius hyväksyi tämän käytännön raamatullisena ja sielunhoidollisesti hyödyllisenä tapana lohduttaa ahdistuneita omiatuntoja. [1, 2, 3]” (useita lähteitä)
https://sti.fi/wp-content/uploads/2007/08/Seppo-Leivo.pdf
Sen perusteella mitä olen lukenut, Laestadius piti oleellisempana omantunnon heräämistä ja sisäistä kokemusta Jumalan armosta.
Oleellisin asia. Laestadius ei missään nimessä opettanut, että oikea synninpäästö löytyy vain yhdeltä näkyvältä yhteisöltä, tai että voitaisiin tarkasti tietää missä Pyhä Henki vaikuttaa.Kiitos vastauksesta. Mietin sitä vielä, että miksi sitten usein puhutaan siitä, kuinka Lestadius oli kokenut saavansa synninpäästön juuri Lapin Marialta (Milla Clemensdotterilta)? Ainakin itse olen käsittänyt, että Lestadius ajatteli saaneensa vasta sitten parannuksen armon, kun Milla saarnasi hänelle synnit anteeksi. Voin toki olla väärässä, en ole teologi. Siksi näistä kyselenkin ja haluan itsekin ottaa selvää.
-se nuori vl
Mitään merkintää mistään ei löydy, että Maria olisi antanut Laestadiukselle äänellisen synninpäästön.
”historiallisissa lähteissä ei ole suoraa mainintaa siitä, että Lapin Maria (Milla Clemensdotter) olisi julistanut Lars Levi Laestadiukselle synninpäästön. Vaikka ajatus synninpäästöstä on yleinen osa lestadiolaisuuden perimätietoa, se perustuu myöhempään tulkintaan eikä aikalaisdokumentteihin.[1, 2, 3]Mitä lähteet kertovat kohtaamisesta?
Laestadiuksen oma kuvaus. Laestadius kirjoitti itse vuoden 1844 talvella Åselessa tapahtuneesta kohtaamisesta. Hän kuvaa, kuinka "lappalaistyttö nimeltään Maria" avasi hänelle sydämensä ja kertoi omista hengellisistä kokemuksistaan sekä etsinnästään. [1]
Brandellin rooli. Laestadiuksen tekstin mukaan Maria kertoi saaneensa itse avun ja vapautuksen epäilyksistä pastori Pehr Brandellilta Norassa. Tekstissä ei mainita, että Maria olisi vastaavasti julistanut synninpäästöä Laestadiukselle. [1, 2]
Kohtaamisen seuraus. Laestadius kuvaa, kuinka Marian kertomus teki häneen syvän vaikutuksen ja avasi hänelle uudenlaisen ymmärryksen armonjärjestyksestä. Tämän jälkeen hänen saarnansa saivat "uutta väriä" ja herätys alkoi. [1, 2]
Mistä käsitys synninpäästöstä on syntynyt?
Myöhempi opillinen kehitys. Äänellinen synninpäästö ("Jeesuksen nimessä ja veressä...") vakiintui lestadiolaisuuden keskeiseksi tunnusmerkiksi vasta herätyksen edetessä, erityisesti Juhani Raattamaan toiminnan myötä. [1]
Perimätiedon tulkinta. Kun synninpäästön merkitys korostui liikkeessä, Åselen ratkaiseva käännekohta alettiin myöhemmin hahmottaa tilanteena, jossa Maria olisi välittänyt armon Laestadiukselle nimenomaan synninpäästön kautta. Kirkkohistorian tutkimuksessa tätä pidetään kuitenkin jälkikäteisenä tulkintana, jolle ei löydy tukea Laestadiuksen omista kirjoituksista. [1, 2]”
Selvennykseksi:
Tämän lainatun tekstin kirjoittaja ei ole vl. Täällä on helppo tekeytyä ”asiantuntijaksi” tai miksikä vaan. Live-keskusteluihin luottaisin enemmän
Tässä ei ollut kyse kenenkään henkilökohtaisesta vakaumuksesta, vaan objektiivisesta historiallisesta tiedosta. 😀 Jokaisella on tietysti lupa tehdä omat tulkintansa, mutta jos aidosti kiinnostaa mitä on tapahtunut niin ei historian lähteitä pitäisi ainakaan sivuuttaa.
Niitä lähteitä ei vain ole esitetty, tekoälysoppaa vain 😉
Olet väärässä. Siitä vaan kirkkohistorian pariin tutkimaan asiaa. Laestadiuksen saarnoja löytyy myös runsaasti.
Kuten tämä:
Laestadius opetti toisena paastonajan sunnuntaina 1859 pitämässään saarnassa: ”Heidän tulisi herätä Jumalan sanan kautta, jota ne kristityt julistavat, joilla on Jumalan Henki.” (Kyrkopostilla, saarna nro 22.)
”Herätä Jumalan sanan kautta” on aivan eri asia kuin äänellinen synninpäästö. Se voi tarkoittaa sitä tai vaikka sitä, että ihminen tulee puhutelluksi kun kuulee selitettävän Raamattua ”oikein”. Monta tulkintavaihtoehtoa jälleen.
Ei se sanamuoto ole ratkaiseva. Evankeliumi on hyvä sanoma Jumalalta.
Minua jotenkin säälittää sinun vimmasi, jolla haluat etsiä vikoja toisten uskosta. Jospa saisit rauhan itsellesi.
En etsi vikoja, mutta mun mielestä on oleellista milloin kyseessä on tulkinta ja milloin fakta. Pidän vl-tapaa julistaa synninpäästöä hyvin kauniina, vaikka en olisi kaikista opillisista näkemyksistä samaa mieltä. Mun mielestä vaan historiaa ei voi tulkita tarkoitushakuisesti, vaan pitää pysytellä tosiasioissa sen mukaan kuin lähteitä on löydettävissä.
Lestadius: ”Talvella 1844 saavuin Åselen Lappiin tarkastajan ominaisuudessa. Täällä tapasin muutamia lukijalaisia, jotka kuuluivat siihen loivempaan suuntaan. Heidän joukossaan oli muuan lappalaistyttö nimeltään Maria, joka avasi minulle koko sydämensä kuultuaan ensin puheeni alttarilta. Tällä yksinkertaisella tyttärellä oli sellaista kokemusta armonjärjestyksestä, mistä en ollut ikinä kuullut. Hän oli vaeltanut pitkiä matkoja etsiessään valoa pimeydessä. Vaelluksillaan hän oli tullut vihdoin pastori Brandellin tykö Noraan, ja kun hän avasi sydämensä papille, tämä vapautti hänet epäilyksistä. Hän pääsi papin avulla elävään uskoon. Ja, minä ajattelin: Tässä on nyt sellainen Maria, joka istuu Jeesuksen jalkain juuressa. Ja vasta nyt, niin ajattelin, nyt minä näen tien, joka vie elämään. Se on ollut kätkössä siihen asti kunnes sain puhella Marian kanssa. Hänen yksinkertainen kertomuksensa vaelluksistaan ja kokemuksistaan teki minun sydämeeni niin syvän vaikutuksen, että se valkeni myös minulle. Minä sain sinä iltana, jonka vietin Marian seurassa, tuntea taivaan riemun esimakua. Mutta Åselen papit eivät tunteneet Marian sydäntä, ja Maria kyllä tunsi, etteivät he olleet tästä lammashuoneesta. Minä pidän muistossani köyhän Marian niin kauan kuin elän ja toivon, että saan kohdata hänet kirkkaammassa maailmassa haudan tuolla puolen.”
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja mielenkiintoista, että Luther otettiin taas oikeauskoisten joukkoon, kun ihan hetki sitten hän ei sitä tässä keskustelussa vl-kommenttien mukaan ollut. Oliko Luther osa tätä jatkumoa vai ei? Miten nämä käsitykset heittävät hetkessä kuperkeikkaa?
Meidän vl:ien mielestä Luther on tekstiensä perusteella ollut uskovainen. Tässä ketjussa ei-vl:t ovat olleet siitä eri mieltä.
Eli Luther oli oikeassa siinä, kun hän katsoi, että petetty osapuoli voi mennä uudelleen naimisiin?
Me emme ajattele noin, mutta tuo ei olekaan keskeistä uskomisen asioissa.
Keskeistä on se, miten syntinen ihminen voi pelastua:
Siten, että joku ennestään uskovainen saarnaa hänelle synnit anteeksi Pyhän Hengen voimalla.
Just tänä vuonna kuuntelin erästä seurapuhetta, jossa ”puhujaveli” hyvin itsevarmasti totesi, ettei uskovaisilla voi olla keskenään erilaisia näkemyksiä koska ”Pyhä Henki ei riitele itsensä kanssa”. Niinpä, jos Luther oli eri mieltä kuin vl-porukka, jompi kumpi ei ole uskovainen. Vl-logiikalla siis. Luther myös piti katolista kirkkoa aitona kristillisenä kirkkoja, jonka sisällä on aitoja oikeita kristittyjä (uskovaisia siis). Hän vaan taisteli korruptiota ja väärinkäytöksiä vastaan.
Tuota on meidän turha pohtia. Jos Taivaaseen päästään, niin siellä se vasta selviää.
Vl-liikkeessä tykätään nimenomaan pohtia ja julistaa miksi vain oman porukan sisällä on oikea ymmärrys kaikesta. Lestadiolaisuuden historiaan tämä ei kuulunut, vaan pääasia oli evankeliumin julistaminen. Sitten tuli 60-luku, pappishajaannus ja maallikkopuhujien mielivalta, jolloin syntyi srk-lestadiolaisuus ja ekslusivismin korostuminen, lakihenkisyys ja uskonnollinen hierarkia (huoneenhallitusoppi). Soisin vl-liikkeen palaavan ajattelussaan juurilleen, mutta tuskin tulee tapahtumaan.
Näin nuorena vl:na, joka ei ole elänyt hoitokokousaikojen aikaan, kiinnostaisi kuulla teiltä vanhemmilta VL:ilta, että onko tuo todella totta, että ennen tuota aikaa uskonoppi oli jollakin tavalla erilainen?
Se on ihan objektiivisesti tarkasteltuna totta. Laestadiuksella ei ollut eksklusiivista oppia, eikä se kuulunut liikkeen alkuaikoihin ollenkaan. Lukuisia muitakin eroja löytyy, jos alkaa penkoa historiaa.
Eli Lestadius koki, että ilman toisen uskovaisen antamaa synninpäästöä voi pelastua?
”Lars Levi Laestadius ei opettanut nykyisenkaltaista äänellistä synninpäästöä, vaan hän korosti omantunnon heräämistä, katumusta ja julkista synnintunnustusta.”
Lähde: Suomen teologinen instituutti
”Nykyisin lestadiolaisuudessa keskeinen äänellinen synninpäästö ("Usko syntisi anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä") vakiintui liikkeeseen vasta myöhemmin saarnaaja Juhani Raattamaan toiminnan kautta. Raattamaa alkoi julistaa henkilökohtaista synninpäästöä katuvaisille, ja Laestadius hyväksyi tämän käytännön raamatullisena ja sielunhoidollisesti hyödyllisenä tapana lohduttaa ahdistuneita omiatuntoja. [1, 2, 3]” (useita lähteitä)
https://sti.fi/wp-content/uploads/2007/08/Seppo-Leivo.pdf
Sen perusteella mitä olen lukenut, Laestadius piti oleellisempana omantunnon heräämistä ja sisäistä kokemusta Jumalan armosta.
Oleellisin asia. Laestadius ei missään nimessä opettanut, että oikea synninpäästö löytyy vain yhdeltä näkyvältä yhteisöltä, tai että voitaisiin tarkasti tietää missä Pyhä Henki vaikuttaa.Kiitos vastauksesta. Mietin sitä vielä, että miksi sitten usein puhutaan siitä, kuinka Lestadius oli kokenut saavansa synninpäästön juuri Lapin Marialta (Milla Clemensdotterilta)? Ainakin itse olen käsittänyt, että Lestadius ajatteli saaneensa vasta sitten parannuksen armon, kun Milla saarnasi hänelle synnit anteeksi. Voin toki olla väärässä, en ole teologi. Siksi näistä kyselenkin ja haluan itsekin ottaa selvää.
-se nuori vl
Mitään merkintää mistään ei löydy, että Maria olisi antanut Laestadiukselle äänellisen synninpäästön.
”historiallisissa lähteissä ei ole suoraa mainintaa siitä, että Lapin Maria (Milla Clemensdotter) olisi julistanut Lars Levi Laestadiukselle synninpäästön. Vaikka ajatus synninpäästöstä on yleinen osa lestadiolaisuuden perimätietoa, se perustuu myöhempään tulkintaan eikä aikalaisdokumentteihin.[1, 2, 3]Mitä lähteet kertovat kohtaamisesta?
Laestadiuksen oma kuvaus. Laestadius kirjoitti itse vuoden 1844 talvella Åselessa tapahtuneesta kohtaamisesta. Hän kuvaa, kuinka "lappalaistyttö nimeltään Maria" avasi hänelle sydämensä ja kertoi omista hengellisistä kokemuksistaan sekä etsinnästään. [1]
Brandellin rooli. Laestadiuksen tekstin mukaan Maria kertoi saaneensa itse avun ja vapautuksen epäilyksistä pastori Pehr Brandellilta Norassa. Tekstissä ei mainita, että Maria olisi vastaavasti julistanut synninpäästöä Laestadiukselle. [1, 2]
Kohtaamisen seuraus. Laestadius kuvaa, kuinka Marian kertomus teki häneen syvän vaikutuksen ja avasi hänelle uudenlaisen ymmärryksen armonjärjestyksestä. Tämän jälkeen hänen saarnansa saivat "uutta väriä" ja herätys alkoi. [1, 2]
Mistä käsitys synninpäästöstä on syntynyt?
Myöhempi opillinen kehitys. Äänellinen synninpäästö ("Jeesuksen nimessä ja veressä...") vakiintui lestadiolaisuuden keskeiseksi tunnusmerkiksi vasta herätyksen edetessä, erityisesti Juhani Raattamaan toiminnan myötä. [1]
Perimätiedon tulkinta. Kun synninpäästön merkitys korostui liikkeessä, Åselen ratkaiseva käännekohta alettiin myöhemmin hahmottaa tilanteena, jossa Maria olisi välittänyt armon Laestadiukselle nimenomaan synninpäästön kautta. Kirkkohistorian tutkimuksessa tätä pidetään kuitenkin jälkikäteisenä tulkintana, jolle ei löydy tukea Laestadiuksen omista kirjoituksista. [1, 2]”
Selvennykseksi:
Tämän lainatun tekstin kirjoittaja ei ole vl. Täällä on helppo tekeytyä ”asiantuntijaksi” tai miksikä vaan. Live-keskusteluihin luottaisin enemmän
Tässä ei ollut kyse kenenkään henkilökohtaisesta vakaumuksesta, vaan objektiivisesta historiallisesta tiedosta. 😀 Jokaisella on tietysti lupa tehdä omat tulkintansa, mutta jos aidosti kiinnostaa mitä on tapahtunut niin ei historian lähteitä pitäisi ainakaan sivuuttaa.
Niitä lähteitä ei vain ole esitetty, tekoälysoppaa vain 😉
Olet väärässä. Siitä vaan kirkkohistorian pariin tutkimaan asiaa. Laestadiuksen saarnoja löytyy myös runsaasti.
Kuten tämä:
Laestadius opetti toisena paastonajan sunnuntaina 1859 pitämässään saarnassa: ”Heidän tulisi herätä Jumalan sanan kautta, jota ne kristityt julistavat, joilla on Jumalan Henki.” (Kyrkopostilla, saarna nro 22.)
”Herätä Jumalan sanan kautta” on aivan eri asia kuin äänellinen synninpäästö. Se voi tarkoittaa sitä tai vaikka sitä, että ihminen tulee puhutelluksi kun kuulee selitettävän Raamattua ”oikein”. Monta tulkintavaihtoehtoa jälleen.
Ei se sanamuoto ole ratkaiseva. Evankeliumi on hyvä sanoma Jumalalta.
Minua jotenkin säälittää sinun vimmasi, jolla haluat etsiä vikoja toisten uskosta. Jospa saisit rauhan itsellesi.
En etsi vikoja, mutta mun mielestä on oleellista milloin kyseessä on tulkinta ja milloin fakta. Pidän vl-tapaa julistaa synninpäästöä hyvin kauniina, vaikka en olisi kaikista opillisista näkemyksistä samaa mieltä. Mun mielestä vaan historiaa ei voi tulkita tarkoitushakuisesti, vaan pitää pysytellä tosiasioissa sen mukaan kuin lähteitä on löydettävissä.
Ymmärrän. Minulle riittää Raamattu perusteluiksi.
Joh. 20:21–23: Jeesus lähettää opetuslapsensa, antaa heille Pyhän Hengen ja sanoo: “Joille te annatte synnit anteeksi, niille ne ovat anteeksi annetut.”
Nämä uskonnolliset lahkot tulisi kieltää rikollisjärjestöinä. Sen verran laajamittaista on niiden suorittama laiton toiminta.
Vierailija kirjoitti:
Nämä uskonnolliset lahkot tulisi kieltää rikollisjärjestöinä. Sen verran laajamittaista on niiden suorittama laiton toiminta.
Sen kun panet toimeksi, kun sinulla tuntuu olevan tietoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja mielenkiintoista, että Luther otettiin taas oikeauskoisten joukkoon, kun ihan hetki sitten hän ei sitä tässä keskustelussa vl-kommenttien mukaan ollut. Oliko Luther osa tätä jatkumoa vai ei? Miten nämä käsitykset heittävät hetkessä kuperkeikkaa?
Meidän vl:ien mielestä Luther on tekstiensä perusteella ollut uskovainen. Tässä ketjussa ei-vl:t ovat olleet siitä eri mieltä.
Eli Luther oli oikeassa siinä, kun hän katsoi, että petetty osapuoli voi mennä uudelleen naimisiin?
Me emme ajattele noin, mutta tuo ei olekaan keskeistä uskomisen asioissa.
Keskeistä on se, miten syntinen ihminen voi pelastua:
Siten, että joku ennestään uskovainen saarnaa hänelle synnit anteeksi Pyhän Hengen voimalla.
Just tänä vuonna kuuntelin erästä seurapuhetta, jossa ”puhujaveli” hyvin itsevarmasti totesi, ettei uskovaisilla voi olla keskenään erilaisia näkemyksiä koska ”Pyhä Henki ei riitele itsensä kanssa”. Niinpä, jos Luther oli eri mieltä kuin vl-porukka, jompi kumpi ei ole uskovainen. Vl-logiikalla siis. Luther myös piti katolista kirkkoa aitona kristillisenä kirkkoja, jonka sisällä on aitoja oikeita kristittyjä (uskovaisia siis). Hän vaan taisteli korruptiota ja väärinkäytöksiä vastaan.
Tuota on meidän turha pohtia. Jos Taivaaseen päästään, niin siellä se vasta selviää.
Vl-liikkeessä tykätään nimenomaan pohtia ja julistaa miksi vain oman porukan sisällä on oikea ymmärrys kaikesta. Lestadiolaisuuden historiaan tämä ei kuulunut, vaan pääasia oli evankeliumin julistaminen. Sitten tuli 60-luku, pappishajaannus ja maallikkopuhujien mielivalta, jolloin syntyi srk-lestadiolaisuus ja ekslusivismin korostuminen, lakihenkisyys ja uskonnollinen hierarkia (huoneenhallitusoppi). Soisin vl-liikkeen palaavan ajattelussaan juurilleen, mutta tuskin tulee tapahtumaan.
Näin nuorena vl:na, joka ei ole elänyt hoitokokousaikojen aikaan, kiinnostaisi kuulla teiltä vanhemmilta VL:ilta, että onko tuo todella totta, että ennen tuota aikaa uskonoppi oli jollakin tavalla erilainen?
Se on ihan objektiivisesti tarkasteltuna totta. Laestadiuksella ei ollut eksklusiivista oppia, eikä se kuulunut liikkeen alkuaikoihin ollenkaan. Lukuisia muitakin eroja löytyy, jos alkaa penkoa historiaa.
Eli Lestadius koki, että ilman toisen uskovaisen antamaa synninpäästöä voi pelastua?
”Lars Levi Laestadius ei opettanut nykyisenkaltaista äänellistä synninpäästöä, vaan hän korosti omantunnon heräämistä, katumusta ja julkista synnintunnustusta.”
Lähde: Suomen teologinen instituutti
”Nykyisin lestadiolaisuudessa keskeinen äänellinen synninpäästö ("Usko syntisi anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä") vakiintui liikkeeseen vasta myöhemmin saarnaaja Juhani Raattamaan toiminnan kautta. Raattamaa alkoi julistaa henkilökohtaista synninpäästöä katuvaisille, ja Laestadius hyväksyi tämän käytännön raamatullisena ja sielunhoidollisesti hyödyllisenä tapana lohduttaa ahdistuneita omiatuntoja. [1, 2, 3]” (useita lähteitä)
https://sti.fi/wp-content/uploads/2007/08/Seppo-Leivo.pdf
Sen perusteella mitä olen lukenut, Laestadius piti oleellisempana omantunnon heräämistä ja sisäistä kokemusta Jumalan armosta.
Oleellisin asia. Laestadius ei missään nimessä opettanut, että oikea synninpäästö löytyy vain yhdeltä näkyvältä yhteisöltä, tai että voitaisiin tarkasti tietää missä Pyhä Henki vaikuttaa.Kiitos vastauksesta. Mietin sitä vielä, että miksi sitten usein puhutaan siitä, kuinka Lestadius oli kokenut saavansa synninpäästön juuri Lapin Marialta (Milla Clemensdotterilta)? Ainakin itse olen käsittänyt, että Lestadius ajatteli saaneensa vasta sitten parannuksen armon, kun Milla saarnasi hänelle synnit anteeksi. Voin toki olla väärässä, en ole teologi. Siksi näistä kyselenkin ja haluan itsekin ottaa selvää.
-se nuori vl
Mitään merkintää mistään ei löydy, että Maria olisi antanut Laestadiukselle äänellisen synninpäästön.
”historiallisissa lähteissä ei ole suoraa mainintaa siitä, että Lapin Maria (Milla Clemensdotter) olisi julistanut Lars Levi Laestadiukselle synninpäästön. Vaikka ajatus synninpäästöstä on yleinen osa lestadiolaisuuden perimätietoa, se perustuu myöhempään tulkintaan eikä aikalaisdokumentteihin.[1, 2, 3]Mitä lähteet kertovat kohtaamisesta?
Laestadiuksen oma kuvaus. Laestadius kirjoitti itse vuoden 1844 talvella Åselessa tapahtuneesta kohtaamisesta. Hän kuvaa, kuinka "lappalaistyttö nimeltään Maria" avasi hänelle sydämensä ja kertoi omista hengellisistä kokemuksistaan sekä etsinnästään. [1]
Brandellin rooli. Laestadiuksen tekstin mukaan Maria kertoi saaneensa itse avun ja vapautuksen epäilyksistä pastori Pehr Brandellilta Norassa. Tekstissä ei mainita, että Maria olisi vastaavasti julistanut synninpäästöä Laestadiukselle. [1, 2]
Kohtaamisen seuraus. Laestadius kuvaa, kuinka Marian kertomus teki häneen syvän vaikutuksen ja avasi hänelle uudenlaisen ymmärryksen armonjärjestyksestä. Tämän jälkeen hänen saarnansa saivat "uutta väriä" ja herätys alkoi. [1, 2]
Mistä käsitys synninpäästöstä on syntynyt?
Myöhempi opillinen kehitys. Äänellinen synninpäästö ("Jeesuksen nimessä ja veressä...") vakiintui lestadiolaisuuden keskeiseksi tunnusmerkiksi vasta herätyksen edetessä, erityisesti Juhani Raattamaan toiminnan myötä. [1]
Perimätiedon tulkinta. Kun synninpäästön merkitys korostui liikkeessä, Åselen ratkaiseva käännekohta alettiin myöhemmin hahmottaa tilanteena, jossa Maria olisi välittänyt armon Laestadiukselle nimenomaan synninpäästön kautta. Kirkkohistorian tutkimuksessa tätä pidetään kuitenkin jälkikäteisenä tulkintana, jolle ei löydy tukea Laestadiuksen omista kirjoituksista. [1, 2]”
Selvennykseksi:
Tämän lainatun tekstin kirjoittaja ei ole vl. Täällä on helppo tekeytyä ”asiantuntijaksi” tai miksikä vaan. Live-keskusteluihin luottaisin enemmän
Tässä ei ollut kyse kenenkään henkilökohtaisesta vakaumuksesta, vaan objektiivisesta historiallisesta tiedosta. 😀 Jokaisella on tietysti lupa tehdä omat tulkintansa, mutta jos aidosti kiinnostaa mitä on tapahtunut niin ei historian lähteitä pitäisi ainakaan sivuuttaa.
Niitä lähteitä ei vain ole esitetty, tekoälysoppaa vain 😉
Olet väärässä. Siitä vaan kirkkohistorian pariin tutkimaan asiaa. Laestadiuksen saarnoja löytyy myös runsaasti.
Kuten tämä:
Laestadius opetti toisena paastonajan sunnuntaina 1859 pitämässään saarnassa: ”Heidän tulisi herätä Jumalan sanan kautta, jota ne kristityt julistavat, joilla on Jumalan Henki.” (Kyrkopostilla, saarna nro 22.)
”Herätä Jumalan sanan kautta” on aivan eri asia kuin äänellinen synninpäästö. Se voi tarkoittaa sitä tai vaikka sitä, että ihminen tulee puhutelluksi kun kuulee selitettävän Raamattua ”oikein”. Monta tulkintavaihtoehtoa jälleen.
Ei se sanamuoto ole ratkaiseva. Evankeliumi on hyvä sanoma Jumalalta.
Minua jotenkin säälittää sinun vimmasi, jolla haluat etsiä vikoja toisten uskosta. Jospa saisit rauhan itsellesi.
Onneksi sentään sinulla tai kellään muulla vl ei ole vimmaa etsiä vikoja kenenkään muiden uskosta 🙄🙄🙄😫😫😫
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja mielenkiintoista, että Luther otettiin taas oikeauskoisten joukkoon, kun ihan hetki sitten hän ei sitä tässä keskustelussa vl-kommenttien mukaan ollut. Oliko Luther osa tätä jatkumoa vai ei? Miten nämä käsitykset heittävät hetkessä kuperkeikkaa?
Meidän vl:ien mielestä Luther on tekstiensä perusteella ollut uskovainen. Tässä ketjussa ei-vl:t ovat olleet siitä eri mieltä.
Eli Luther oli oikeassa siinä, kun hän katsoi, että petetty osapuoli voi mennä uudelleen naimisiin?
Me emme ajattele noin, mutta tuo ei olekaan keskeistä uskomisen asioissa.
Keskeistä on se, miten syntinen ihminen voi pelastua:
Siten, että joku ennestään uskovainen saarnaa hänelle synnit anteeksi Pyhän Hengen voimalla.
Just tänä vuonna kuuntelin erästä seurapuhetta, jossa ”puhujaveli” hyvin itsevarmasti totesi, ettei uskovaisilla voi olla keskenään erilaisia näkemyksiä koska ”Pyhä Henki ei riitele itsensä kanssa”. Niinpä, jos Luther oli eri mieltä kuin vl-porukka, jompi kumpi ei ole uskovainen. Vl-logiikalla siis. Luther myös piti katolista kirkkoa aitona kristillisenä kirkkoja, jonka sisällä on aitoja oikeita kristittyjä (uskovaisia siis). Hän vaan taisteli korruptiota ja väärinkäytöksiä vastaan.
Tuota on meidän turha pohtia. Jos Taivaaseen päästään, niin siellä se vasta selviää.
Vl-liikkeessä tykätään nimenomaan pohtia ja julistaa miksi vain oman porukan sisällä on oikea ymmärrys kaikesta. Lestadiolaisuuden historiaan tämä ei kuulunut, vaan pääasia oli evankeliumin julistaminen. Sitten tuli 60-luku, pappishajaannus ja maallikkopuhujien mielivalta, jolloin syntyi srk-lestadiolaisuus ja ekslusivismin korostuminen, lakihenkisyys ja uskonnollinen hierarkia (huoneenhallitusoppi). Soisin vl-liikkeen palaavan ajattelussaan juurilleen, mutta tuskin tulee tapahtumaan.
Näin nuorena vl:na, joka ei ole elänyt hoitokokousaikojen aikaan, kiinnostaisi kuulla teiltä vanhemmilta VL:ilta, että onko tuo todella totta, että ennen tuota aikaa uskonoppi oli jollakin tavalla erilainen?
Se on ihan objektiivisesti tarkasteltuna totta. Laestadiuksella ei ollut eksklusiivista oppia, eikä se kuulunut liikkeen alkuaikoihin ollenkaan. Lukuisia muitakin eroja löytyy, jos alkaa penkoa historiaa.
Eli Lestadius koki, että ilman toisen uskovaisen antamaa synninpäästöä voi pelastua?
”Lars Levi Laestadius ei opettanut nykyisenkaltaista äänellistä synninpäästöä, vaan hän korosti omantunnon heräämistä, katumusta ja julkista synnintunnustusta.”
Lähde: Suomen teologinen instituutti
”Nykyisin lestadiolaisuudessa keskeinen äänellinen synninpäästö ("Usko syntisi anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä") vakiintui liikkeeseen vasta myöhemmin saarnaaja Juhani Raattamaan toiminnan kautta. Raattamaa alkoi julistaa henkilökohtaista synninpäästöä katuvaisille, ja Laestadius hyväksyi tämän käytännön raamatullisena ja sielunhoidollisesti hyödyllisenä tapana lohduttaa ahdistuneita omiatuntoja. [1, 2, 3]” (useita lähteitä)
https://sti.fi/wp-content/uploads/2007/08/Seppo-Leivo.pdf
Sen perusteella mitä olen lukenut, Laestadius piti oleellisempana omantunnon heräämistä ja sisäistä kokemusta Jumalan armosta.
Oleellisin asia. Laestadius ei missään nimessä opettanut, että oikea synninpäästö löytyy vain yhdeltä näkyvältä yhteisöltä, tai että voitaisiin tarkasti tietää missä Pyhä Henki vaikuttaa.Kiitos vastauksesta. Mietin sitä vielä, että miksi sitten usein puhutaan siitä, kuinka Lestadius oli kokenut saavansa synninpäästön juuri Lapin Marialta (Milla Clemensdotterilta)? Ainakin itse olen käsittänyt, että Lestadius ajatteli saaneensa vasta sitten parannuksen armon, kun Milla saarnasi hänelle synnit anteeksi. Voin toki olla väärässä, en ole teologi. Siksi näistä kyselenkin ja haluan itsekin ottaa selvää.
-se nuori vl
Mitään merkintää mistään ei löydy, että Maria olisi antanut Laestadiukselle äänellisen synninpäästön.
”historiallisissa lähteissä ei ole suoraa mainintaa siitä, että Lapin Maria (Milla Clemensdotter) olisi julistanut Lars Levi Laestadiukselle synninpäästön. Vaikka ajatus synninpäästöstä on yleinen osa lestadiolaisuuden perimätietoa, se perustuu myöhempään tulkintaan eikä aikalaisdokumentteihin.[1, 2, 3]Mitä lähteet kertovat kohtaamisesta?
Laestadiuksen oma kuvaus. Laestadius kirjoitti itse vuoden 1844 talvella Åselessa tapahtuneesta kohtaamisesta. Hän kuvaa, kuinka "lappalaistyttö nimeltään Maria" avasi hänelle sydämensä ja kertoi omista hengellisistä kokemuksistaan sekä etsinnästään. [1]
Brandellin rooli. Laestadiuksen tekstin mukaan Maria kertoi saaneensa itse avun ja vapautuksen epäilyksistä pastori Pehr Brandellilta Norassa. Tekstissä ei mainita, että Maria olisi vastaavasti julistanut synninpäästöä Laestadiukselle. [1, 2]
Kohtaamisen seuraus. Laestadius kuvaa, kuinka Marian kertomus teki häneen syvän vaikutuksen ja avasi hänelle uudenlaisen ymmärryksen armonjärjestyksestä. Tämän jälkeen hänen saarnansa saivat "uutta väriä" ja herätys alkoi. [1, 2]
Mistä käsitys synninpäästöstä on syntynyt?
Myöhempi opillinen kehitys. Äänellinen synninpäästö ("Jeesuksen nimessä ja veressä...") vakiintui lestadiolaisuuden keskeiseksi tunnusmerkiksi vasta herätyksen edetessä, erityisesti Juhani Raattamaan toiminnan myötä. [1]
Perimätiedon tulkinta. Kun synninpäästön merkitys korostui liikkeessä, Åselen ratkaiseva käännekohta alettiin myöhemmin hahmottaa tilanteena, jossa Maria olisi välittänyt armon Laestadiukselle nimenomaan synninpäästön kautta. Kirkkohistorian tutkimuksessa tätä pidetään kuitenkin jälkikäteisenä tulkintana, jolle ei löydy tukea Laestadiuksen omista kirjoituksista. [1, 2]”
Selvennykseksi:
Tämän lainatun tekstin kirjoittaja ei ole vl. Täällä on helppo tekeytyä ”asiantuntijaksi” tai miksikä vaan. Live-keskusteluihin luottaisin enemmän
Tässä ei ollut kyse kenenkään henkilökohtaisesta vakaumuksesta, vaan objektiivisesta historiallisesta tiedosta. 😀 Jokaisella on tietysti lupa tehdä omat tulkintansa, mutta jos aidosti kiinnostaa mitä on tapahtunut niin ei historian lähteitä pitäisi ainakaan sivuuttaa.
Niitä lähteitä ei vain ole esitetty, tekoälysoppaa vain 😉
Olet väärässä. Siitä vaan kirkkohistorian pariin tutkimaan asiaa. Laestadiuksen saarnoja löytyy myös runsaasti.
Kuten tämä:
Laestadius opetti toisena paastonajan sunnuntaina 1859 pitämässään saarnassa: ”Heidän tulisi herätä Jumalan sanan kautta, jota ne kristityt julistavat, joilla on Jumalan Henki.” (Kyrkopostilla, saarna nro 22.)
”Herätä Jumalan sanan kautta” on aivan eri asia kuin äänellinen synninpäästö. Se voi tarkoittaa sitä tai vaikka sitä, että ihminen tulee puhutelluksi kun kuulee selitettävän Raamattua ”oikein”. Monta tulkintavaihtoehtoa jälleen.
Ei se sanamuoto ole ratkaiseva. Evankeliumi on hyvä sanoma Jumalalta.
Minua jotenkin säälittää sinun vimmasi, jolla haluat etsiä vikoja toisten uskosta. Jospa saisit rauhan itsellesi.
Onneksi sentään sinulla tai kellään muulla vl ei ole vimmaa etsiä vikoja kenenkään muiden uskosta 🙄🙄🙄😫😫😫
Olet oikeassa. Kyllä meillä riittää omissa synneissä tarpeeksi.
Niitä lähteitä ei vain ole esitetty, tekoälysoppaa vain 😉