Areenassa Luojan lapset (v-lestadiolaisista) vol 3.1

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

MInulle on kristittynä ylipäätään usein vaikea käsittää kristinuskon eksklusiivisuutta (ja toki kaikkien uskontojen). Miten joku, joka ei ole koskaan törmännyt kristinuskoon, voisi saada edes mahdollisuuden pelastua? Siksi koen sen, että vl:ia syytetään eksklusiivisesta opista välillä tekopyhänä, koska sama eksklusiivisuuden ongelma koskee koko kristinuskoa.

Ei koske. Tästä on erilaisia näkemyksiä.

”Inklusivismi. Tämän näkemyksen mukaan pelastus tapahtuu lopulta Kristuksen kautta, mutta Jumala voi armossaan hyväksyä myös sellaisia ihmisiä, jotka eivät ole elämänsä aikana tunteneet kristinuskoa. Esimerkiksi katolinen kirkko opettaa Vatikaanin toisen kirkolliskokouksen asiakirjoissa, että pelastus on mahdollinen niille, jotka vilpittömästi etsivät Jumalaa ja toimivat omantuntonsa mukaan.

Universalismi. Tämän suuntauksen mukaan Jumalan rakkaus ja armo ovat lopulta niin suuria, että kaikki ihmiset pelastuvat riippumatta heidän uskonnostaan. Universalismi on vähemmistönäkemys, mutta sillä on ollut kannattajia kirkon varhaisvaiheista nykypäivään.

Agnostinen tai avoin kanta. Monet luterilaiset ja muut protestanttiset teologit korostavat, ettei ihmisellä ole valtaa eikä tietoa määritellä Jumalan tuomion rajoja. Tällöin ajatellaan, että kristityn tehtävä on julistaa evankeliumia, mutta lopullinen päätös kuuluu yksin Jumalalle.

 

Keskeiset teologiset perustelut avoimuudelle

Jumalan oikeudenmukaisuus ja armo. Teologiassa pohditaan usein, olisiko kaikkivaltiaan ja rakastavan Jumalan luonteen mukaista tuomita ihmisiä, joilla ei ole koskaan ollut mahdollisuutta kuulla kristinuskosta.

Yleinen ilmoitus. Monien tulkintojen mukaan Jumala on jättänyt jälkensä luomakuntaan ja ihmisen omaantuntoon (esimerkiksi Roomalaiskirje 2:14–15), jolloin ihminen voi vastata Jumalan kutsuun tuntematta kristillistä oppia.

Jumalan suvereniteetti. Kristillinen oppi korostaa, että Jumala on vapaa toimimaan myös kirkon näkyvien rajojen ulkopuolella.”
 

Kiitos vastauksesta, mutta jos on rehellinen, niin kyllä Raamatun sanoma kokonaisuudessaan on eksklusiivinen. Kaikkia ei otettu mukaan Nooan arkkiin. Lisäksi suoraan sanotaan, että "monet ovat kutsutut, mutta harvat valitut". Jeesus myös esittää esimerkiksi vertauksen viisaista ja tyhmistä neitsyistä, joista osa pääsi hääjuhlaan ja osa ei. Paljon löytyisi myös muitakin esimerkkejä.

Tulkinnaksi menee. Raamattu ei ole ollenkaan niin mustavalkoinen kuin luulet. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

MInulle on kristittynä ylipäätään usein vaikea käsittää kristinuskon eksklusiivisuutta (ja toki kaikkien uskontojen). Miten joku, joka ei ole koskaan törmännyt kristinuskoon, voisi saada edes mahdollisuuden pelastua? Siksi koen sen, että vl:ia syytetään eksklusiivisesta opista välillä tekopyhänä, koska sama eksklusiivisuuden ongelma koskee koko kristinuskoa.

Ei koske. Tästä on erilaisia näkemyksiä.

”Inklusivismi. Tämän näkemyksen mukaan pelastus tapahtuu lopulta Kristuksen kautta, mutta Jumala voi armossaan hyväksyä myös sellaisia ihmisiä, jotka eivät ole elämänsä aikana tunteneet kristinuskoa. Esimerkiksi katolinen kirkko opettaa Vatikaanin toisen kirkolliskokouksen asiakirjoissa, että pelastus on mahdollinen niille, jotka vilpittömästi etsivät Jumalaa ja toimivat omantuntonsa mukaan.

Universalismi. Tämän suuntauksen mukaan Jumalan rakkaus ja armo ovat lopulta niin suuria, että kaikki ihmiset pelastuvat riippumatta heidän uskonnostaan. Universalismi on vähemmistönäkemys, mutta sillä on ollut kannattajia kirkon varhaisvaiheista nykypäivään.

Agnostinen tai avoin kanta. Monet luterilaiset ja muut protestanttiset teologit korostavat, ettei ihmisellä ole valtaa eikä tietoa määritellä Jumalan tuomion rajoja. Tällöin ajatellaan, että kristityn tehtävä on julistaa evankeliumia, mutta lopullinen päätös kuuluu yksin Jumalalle.

 

Keskeiset teologiset perustelut avoimuudelle

Jumalan oikeudenmukaisuus ja armo. Teologiassa pohditaan usein, olisiko kaikkivaltiaan ja rakastavan Jumalan luonteen mukaista tuomita ihmisiä, joilla ei ole koskaan ollut mahdollisuutta kuulla kristinuskosta.

Yleinen ilmoitus. Monien tulkintojen mukaan Jumala on jättänyt jälkensä luomakuntaan ja ihmisen omaantuntoon (esimerkiksi Roomalaiskirje 2:14–15), jolloin ihminen voi vastata Jumalan kutsuun tuntematta kristillistä oppia.

Jumalan suvereniteetti. Kristillinen oppi korostaa, että Jumala on vapaa toimimaan myös kirkon näkyvien rajojen ulkopuolella.”
 

Kiitos vastauksesta, mutta jos on rehellinen, niin kyllä Raamatun sanoma kokonaisuudessaan on eksklusiivinen. Kaikkia ei otettu mukaan Nooan arkkiin. Lisäksi suoraan sanotaan, että "monet ovat kutsutut, mutta harvat valitut". Jeesus myös esittää esimerkiksi vertauksen viisaista ja tyhmistä neitsyistä, joista osa pääsi hääjuhlaan ja osa ei. Paljon löytyisi myös muitakin esimerkkejä.

Tässä on jälleen hyvä esimerkki siitä, että mulle tulee vaikutelma, että ihminen väittää tietävänsä totuuden. Muistutan, että esim. Nooan tapauksessa ut:ssa on kohta, joka on mahdollista tulkita niin, että Jeesus kävi tuonelassa (tuonpuoleisessa) tarjoamassa evankeliumia Nooan ajan ihmisille. 

"hän myös meni ja saarnasi vankeudessa oleville hengille"

Vain yksi esimerkki siitä, ettei ihmiskunta voi ikinä koskaan hahmottaa kokonaisuutta täydellisesti. Siksi olisin hyvin varovainen varmojen tulkintojen kanssa. Suosittelen myös teologian opintoja yliopistossa. Siinä kun opiskelee niin alkaa viimeistään ymmärtää miten vähän ymmärtää.

Yleensä asiastaan varmoja on ihmiset, joilla on kaikista vähiten tietoa.

Vierailija kirjoitti:

Raamatun lähtökohta on varsin selvä: kaikki ihmiset eivät pelastu. Jeesus puhuu kahdesta tiestä, joista vain toinen vie elämään, ja sanoo harvojen löytävän sen (Matt. 7:13–14). Hän puhuu myös kutsutuista ja valituista sekä pienestä laumasta, jolle Isä antaa valtakunnan.

Sama ajatus toistuu sekä apostolien opetuksessa että Vanhan testamentin pelastushistoriassa. Nooan aikana vain kahdeksan pelastui, ja Paavali puhuu Israelista pelastuvasta jäännöksestä.

Tämä ei ole yksittäinen irrallinen tulkinta, vaan läpi Raamatun toistuva peruslinja. Raamattu ei opeta kaikkien ihmisten lopullista pelastumista. Se, ettemme tiedä, ketkä kaikki pelastuvat, on eri asia kuin se, ettemme tietäisi, pelastuvatko kaikki. Jeesuksen vastaus on tässä selvä: kaikki eivät pelastu.

Eivät pelastu miltä? … Helvetiltä? Tuholta? Jälleensyntymältä? Kiirastulelta? Joltain muulta? 

Mitähän Jeesus todella sanoi? Arameaksi? Minkähän verran Jeesuksen aitoa sanomaa on kadonnut, sekoitettu, väärinymmärretty? Me ei tiedetä. On paljon asioita, joita me ei yksinkertaisesti tiedetä. Eikä tarvitsekaan tietää. Riittää, että pyrkii seuraamaan Jeesuksen jalanjäljissä. Siispä voit keskittyä vapaasti uskomaan ja jättää tuomiot Jumalalle, kuten Raamattukin ohjeistaa. 

Pidät niin itsepintaisesti kiinni näkemyksistäsi, että oisit ollu hyvä juutalainen. ;) 

”12Koska meillä on tällainen toivo, esiinnymme rohkeasti, 13toisin kuin Mooses. Hänhän peitti kasvonsa, etteivät israelilaiset näkisi hänen tilapäisen kirkkautensa katoavan. 14Israelilaisista tuli itsepäisiä, ja sama peite on vieläkin paikoillaan, kun he lukevat vanhan liiton kirjoituksia. Se ei poistu, sillä vain Kristus voi sen poistaa. 15Peite on vielä nykyisinkin israelilaisten sydämen päällä, kun Mooseksen lakia luetaan. 16Aina, kun jonkun sydän kääntyy Herran puoleen, peite poistetaan. 17Herra on Henki, ja siellä, missä on Herran Henki, on vapaus. 18Me kaikki heijastamme peittämättömillä kasvoillamme Herran kirkkautta ja muutumme hänen kuvansa kaltaisiksi. Herran Hengen voimalla tuo kirkkaus vie meidätkin kirkkauteen.”

Taivas ja kadotus ovat Raamatun mukaan olemassa, vaikka monet mielellään ajattelevat, että kadotusta ei ole.

”Oli rikas mies. Hänen vaatteensa olivat purppuraa ja hienointa pellavaa, ja päivästä päivään hänen elämänsä oli pelkkää ylellisyyttä ja juhlaa. Mutta hänen porttinsa pielessä virui köyhä Lasarus, täynnä paiseita. Köyhä olisi nälkäänsä halunnut syödä niitä ruokapaloja, joita rikkaan pöydältä putoili. Koiratkin tulivat siihen ja nuolivat hänen paiseitaan. Sitten köyhä kuoli, ja enkelit veivät hänet Abrahamin huomaan. Rikaskin kuoli, ja hänet haudattiin. Kun hän tuonelan tuskissa kohotti katseensa, hän näki kaukana Abrahamin ja Lasaruksen hänen rintaansa vasten. Silloin hän huusi: ’Isä Abraham, armahda minua! Lähetä Lasarus tänne, että hän kastaisi sormenpäänsä veteen ja vilvoittaisi kieltäni. Näissä liekeissä on kauhea olla.’ Mutta Abraham sanoi: ’Muista, poikani, että sinä sait eläessäsi hyvän osan, Lasarus huonon. Nyt hän saa täällä vaivoihinsa lohdun, mutta sinä saat kärsiä tuskaa. Sitä paitsi meidän välillämme on syvä, ylipääsemätön kuilu, niin ettei täältä kukaan voi tulla teidän luoksenne, vaikka tahtoisikin, eikä sieltä pääse kukaan kuilun yli meidän puolellemme.’ Rikas mies sanoi: ’Isä, minä pyydän, lähetä hänet sitten vanhempieni taloon. Minulla on viisi veljeä – hänen pitäisi varoittaa heitä, etteivät hekin joutuisi tähän kärsimyksen paikkaan.’ Abraham vastasi: ’Heillä on Mooses ja profeetat. Kuulkoot heitä.’ Ei, isä Abraham’, mies sanoi, ’mutta jos joku kuolleiden joukosta menisi heidän luokseen, he kääntyisivät.’ Mutta Abraham sanoi: ’Jos he eivät kuuntele Moosesta ja profeettoja, ei heitä saada uskomaan, vaikka joku nousisi kuolleista.’ (Luukas 16)

Vierailija kirjoitti:

Taivas ja kadotus ovat Raamatun mukaan olemassa, vaikka monet mielellään ajattelevat, että kadotusta ei ole.

”Oli rikas mies. Hänen vaatteensa olivat purppuraa ja hienointa pellavaa, ja päivästä päivään hänen elämänsä oli pelkkää ylellisyyttä ja juhlaa. Mutta hänen porttinsa pielessä virui köyhä Lasarus, täynnä paiseita. Köyhä olisi nälkäänsä halunnut syödä niitä ruokapaloja, joita rikkaan pöydältä putoili. Koiratkin tulivat siihen ja nuolivat hänen paiseitaan. Sitten köyhä kuoli, ja enkelit veivät hänet Abrahamin huomaan. Rikaskin kuoli, ja hänet haudattiin. Kun hän tuonelan tuskissa kohotti katseensa, hän näki kaukana Abrahamin ja Lasaruksen hänen rintaansa vasten. Silloin hän huusi: ’Isä Abraham, armahda minua! Lähetä Lasarus tänne, että hän kastaisi sormenpäänsä veteen ja vilvoittaisi kieltäni. Näissä liekeissä on kauhea olla.’ Mutta Abraham sanoi: ’Muista, poikani, että sinä sait eläessäsi hyvän osan, Lasarus huonon. Nyt hän saa täällä vaivoihinsa lohdun, mutta sinä saat kärsiä tuskaa. Sitä paitsi meidän välillämme on syvä, ylipääsemätön kuilu, niin ettei täältä kukaan voi tulla teidän luoksenne, vaikka tahtoisikin, eikä sieltä pääse kukaan kuilun yli meidän puolellemme.’ Rikas mies sanoi: ’Isä, minä pyydän, lähetä hänet sitten vanhempieni taloon. Minulla on viisi veljeä – hänen pitäisi varoittaa heitä, etteivät hekin joutuisi tähän kärsimyksen paikkaan.’ Abraham vastasi: ’Heillä on Mooses ja profeetat. Kuulkoot heitä.’ Ei, isä Abraham’, mies sanoi, ’mutta jos joku kuolleiden joukosta menisi heidän luokseen, he kääntyisivät.’ Mutta Abraham sanoi: ’Jos he eivät kuuntele Moosesta ja profeettoja, ei heitä saada uskomaan, vaikka joku nousisi kuolleista.’ (Luukas 16)

Näkee ettei ole perehdytty alkukieleen ollenkaan taas. Perehdypä asiaan paremmin, sen jälkeen huomaat, miten vähän tiedät.

Esim tässä on ihan pätevä kirjoitus aiheesta. Voit kysyä myös tekoälyltä mitä alkukieli sanoo ja mitä ne sanat merkitsee. 

https://lettersfromthewilderness1.substack.com/p/what-happens-to-the-rich-man-the?utm_source=share&utm_medium=a&utm_id=97760_v0_s00_e0_tv4&triedRedirect=true

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taivas ja kadotus ovat Raamatun mukaan olemassa, vaikka monet mielellään ajattelevat, että kadotusta ei ole.

”Oli rikas mies. Hänen vaatteensa olivat purppuraa ja hienointa pellavaa, ja päivästä päivään hänen elämänsä oli pelkkää ylellisyyttä ja juhlaa. Mutta hänen porttinsa pielessä virui köyhä Lasarus, täynnä paiseita. Köyhä olisi nälkäänsä halunnut syödä niitä ruokapaloja, joita rikkaan pöydältä putoili. Koiratkin tulivat siihen ja nuolivat hänen paiseitaan. Sitten köyhä kuoli, ja enkelit veivät hänet Abrahamin huomaan. Rikaskin kuoli, ja hänet haudattiin. Kun hän tuonelan tuskissa kohotti katseensa, hän näki kaukana Abrahamin ja Lasaruksen hänen rintaansa vasten. Silloin hän huusi: ’Isä Abraham, armahda minua! Lähetä Lasarus tänne, että hän kastaisi sormenpäänsä veteen ja vilvoittaisi kieltäni. Näissä liekeissä on kauhea olla.’ Mutta Abraham sanoi: ’Muista, poikani, että sinä sait eläessäsi hyvän osan, Lasarus huonon. Nyt hän saa täällä vaivoihinsa lohdun, mutta sinä saat kärsiä tuskaa. Sitä paitsi meidän välillämme on syvä, ylipääsemätön kuilu, niin ettei täältä kukaan voi tulla teidän luoksenne, vaikka tahtoisikin, eikä sieltä pääse kukaan kuilun yli meidän puolellemme.’ Rikas mies sanoi: ’Isä, minä pyydän, lähetä hänet sitten vanhempieni taloon. Minulla on viisi veljeä – hänen pitäisi varoittaa heitä, etteivät hekin joutuisi tähän kärsimyksen paikkaan.’ Abraham vastasi: ’Heillä on Mooses ja profeetat. Kuulkoot heitä.’ Ei, isä Abraham’, mies sanoi, ’mutta jos joku kuolleiden joukosta menisi heidän luokseen, he kääntyisivät.’ Mutta Abraham sanoi: ’Jos he eivät kuuntele Moosesta ja profeettoja, ei heitä saada uskomaan, vaikka joku nousisi kuolleista.’ (Luukas 16)

Näkee ettei ole perehdytty alkukieleen ollenkaan taas. Perehdypä asiaan paremmin, sen jälkeen huomaat, miten vähän tiedät.

Esim tässä on ihan pätevä kirjoitus aiheesta. Voit kysyä myös tekoälyltä mitä alkukieli sanoo ja mitä ne sanat merkitsee. 

https://lettersfromthewilderness1.substack.com/p/what-happens-to-the-rich-man-the?utm_source=share&utm_medium=a&utm_id=97760_v0_s00_e0_tv4&triedRedirect=true

En ole perehtynyt alkukieleen ja minulle riittää hyvin se, mitä suomenkielisissä raamatunkäännöksissä sanotaan. Viimeisinkin käännös on monen oppineen tekemä ja tarkastama. Ei minulla ole syytä epäillä heidän käännöstaitoaan. Joo, vähän tiedän, sen myönnän mutta Raamattu on minulle Jumalan sanaa ja uskon siihen.

1

”Mitä rikkaalle miehelle tapahtuu? Kysymys, jota kukaan ei kysy — ja vastaus, joka paljastaa kaiken Jumalan luonteesta

Letters From the Wilderness Kirjoittanut Jeremiah
2. huhtikuuta 2026

Tämä kirje on ihmiselle, joka makaa valveilla miettien jotakuta rakastaan. Vanhempaa, joka kuoli löytämättä koskaan uskoa. Ystävää, joka eli kovaa ja nopeasti eikä koskaan hidastanut tarpeeksi katsoakseen sisäänpäin. Veljeä, joka hylkäsi kaiken, mitä sinä nyt pidät kalliina.

Se on myös ihmiselle, joka joskus miettii — hiljaa, syyllisyyttä tuntien — onko hän itse enemmän kuin rikas mies kuin Lasarus.

Kirjoitan tämän kirjeen ihmisenä, joka on ollut molempia.

Kysymys, jota kukaan ei kysy

Kaikki haluavat tietää, mitä Lasarukselle tapahtuu.

Hän on myötätuntoa herättävä hahmo. Köyhä mies. Kärsijä. Se, jonka enkelit kantavat Abrahamin helmaan. Hänen tarinansa päättyy lohdutukseen, ja me huokaisemme helpotuksesta.

Mutta rikas mies — se, joka on tuonelassa, tuskissa, pyytämässä vesipisaraa — kukaan ei seuraa hänen tarinaansa loppuun asti. Koska uskonto käytti häntä varoituksena ja jatkoi matkaa. Hänestä tuli rekvisiitta saarnaan helvetistä, ja hänet jätettiin sinne palamaan ikuisuudeksi pelotteeksi eläville.

Haluan seurata hänen tarinansa alusta loppuun.

Koska se, mitä rikkaalle miehelle tapahtuu, ei ole vain teologinen kysymys.

Se on kysymys jokaisen Jumalaa koskevan kysymyksen alla.

Onko Jumalan rakkaus lopulta vahvempi kuin ihmisen epäonnistuminen?

Onko kukaan — yhtään kukaan — sen kuluttavan tulen ulottumattomissa, joka Jumala itse on?

2

Ensiksi — kuka rikas mies on?

Ennen kuin seuraamme hänen tarinaansa eteenpäin, meidän on ymmärrettävä, kuka hän todellisuudessa oli.

Huomaa, ettei hänellä ole nimeä.

Jokaiseen muuhun merkittävään hahmoon Jeesuksen vertauksissa viitataan yleisnimillä — ”eräs mies”, ”kylväjä”, ”isä”. Mutta Lasarus on nimetty. Köyhä mies on nimetty. Rikas mies ei ole.

Canterburyn anglikaaninen tuomiorovasti John Boys huomautti, että Kristus jätti rikkaan miehen nimen pois tarkoituksella — koska Jumala tuntee omat lapsensa nimeltä, ja heidän nimensä on kirjoitettu taivaaseen. Rikas mies rakensi koko identiteettinsä sen ympärille, mitä hänellä oli — purppuravaatteidensa, hienon pellavansa, päivittäisten pitojensa ympärille. Ja se, mitä sinulla on, kuolee kanssasi. Omaisuuden varaan rakennettu nimi ei ole nimi, joka on kirjoitettu kirjaan.

Mutta tässä on se, mistä tutkijat eri perinteissä ovat yhtä mieltä: rikasta miestä ei tuomittu siksi, että hän oli varakas.

Hänet tuomittiin sen vuoksi, mitä hänen varallisuutensa paljasti hänen tietoisuudestaan.

Hän oli niin ulkoisen maailmansa — pitojensa, porttinsa, mukavuutensa — valtaama, ettei hän nähnyt kärsivää miestä makaamassa tuolla samalla portilla. Hän ei ollut paha dramaattisessa mielessä. Hän oli yksinkertaisesti poissaoleva. Hengellisesti unessa. Hänen koko tietoisuutensa oli kääntynyt ulospäin, kohti sitä, mitä hän saattoi kerätä ja kuluttaa. Sisäinen valtakunta oli aluetta, jonne hän ei koskaan astunut.

Se on hänen todellinen köyhyytensä. Ei rahan puute — vaan sisäisen elämän puute.

3

Tärkein yksityiskohta, jota kukaan ei huomaa

Lue nyt, mitä rikas mies tekee tuonelassa.

Hän ei kiroa Jumalaa. Hän ei raivoa. Hän ei väitä ansainneensa parempaa.

Hän pyytää armoa. Vesipisaraa. Hän ajattelee veljiään — niitä, jotka ovat yhä elossa ja kykenevät yhä valitsemaan toisin. Hän tuntee jotakin. Hän välittää jostakin itsensä ulkopuolella olevasta — kenties ensimmäistä kertaa.

Venäläis-ortodoksinen pappi Victor Potapov kirjoitti yhdessä syvällisimmistä kohtaamistani tämän vertauksen tulkinnoista:

”Vertaus antaa meille kaksi toivonsädettä. Ensiksi — Abraham paratiisissa kuuli rikkaan miehen. Heidän välillään on jonkinlainen yhteys. Tämä osoittaa, että syntisillä on ajatus ja toivo paremmasta. Pelottavinta ei ole itse kärsimys, vaan toivoton tietoisuus kärsimyksen loppumattomuudesta. Rikkaalla miehellä ei ole tätä toivotonta tietoisuutta — hänellä on kaipuu ja toivo paremmasta. Toiseksi — rikas mies alkaa sääliä veljiään. Hänessä oli herännyt hyviä tunteita. Hän oli alkanut katua.”

Lue tuo huolellisesti.

Tuonelassa — rikas mies on enemmän hereillä kuin hän oli koskaan maan päällä.

Kärsimys ei ole mielivaltaista julmuutta. Se on ensimmäinen kerta, kun hänen tietoisuutensa on täysin rehellinen itselleen. Ulkoinen maailma, joka piti hänet hengellisesti unessa, on riisuttu pois. Jäljellä on vain totuus siitä, mitä hän valitsi — ja ensimmäinen todellinen kaipuu johonkin erilaiseen.

Tuo kaipuu ei ole rangaistus.

Se on kotiinpaluumatkan alku.

4

Mitä vertaus todellisuudessa opetti

Ennen kuin seuraamme rikasta miestä hänen lopulliseen määränpäähänsä, meidän on ymmärrettävä, mistä tässä vertauksessa todella oli kyse.

Jeesus kertoi sen kahdelle ryhmälle. Publikaaneille ja syntisille — ihmisille, jotka tiesivät olevansa rikkinäisiä ja tarvitsevansa Jumalaa. Ja fariseuksille — uskonnolliselle eliitille, joka oli pukeutunut moraaliseen arvovaltaan ja oli varma asemastaan Jumalan edessä.

Hengästyttävän nerokkaalla vedolla Jeesus asetti uskonnolliset johtajat rikkaan miehen rooliin. Heidät, joilla oli Mooses ja profeetat. Heidät, joilla oli kaikki hengelliset voimavarat käytettävissään. Heidät, jotka eivät nähneet kärsivää miestä omalla portillaan — koska heillä oli liian kiire esittää vanhurskautta harjoittaakseen sitä.

Abrahamin loppusanat ovat koko vertauksen todellinen ydin:

”Jos he eivät kuule Moosesta ja profeettoja — niin eivät he usko, vaikka joku nousisi kuolleista.”

Jeesus nousi kuolleista. Ja monet heistä eivät siltikään vakuuttuneet.

Se on se varoitus. Ei kartta tuonpuoleisesta. Peili, joka on nostettu uskonnollisen tietoisuuden eteen, joka sekoittaa ulkoisen suorittamisen sisäiseen muutokseen.

5

Tuonelan jälkeen — mitä todella tapahtuu

Nyt seuraamme tarinan loppuun asti.

Rikas mies on tuonelassa. Mutta tuonela ei ole lopullinen määränpää. Jokainen vakavasti otettava tutkija kaikissa perinteissä on tästä samaa mieltä.

Ilmestyskirjan 20:13 on yksiselitteinen:

”Meri antoi kuolleet, jotka siinä olivat, ja Kuolema ja Tuonela antoivat kuolleet, jotka niissä olivat, ja heidät tuomittiin.”

Tuonela päästää kuolleensa. Jokainen sielu — mukaan lukien rikas mies — herätetään viimeiselle tuomiolle. Suuri valkoinen valtaistuin. Kirjat avataan. Ja sitten kolme mahdollista lopputulosta, jotka rehellinen tutkimus esittää.

Perinteinen näkemys — Ikuinen tietoinen piina

Rikkaan miehen nimeä ei löydy Elämän kirjasta. Hänet heitetään tulijärveen. Hän kärsii tietoisesti, ikuisesti, erossa Jumalasta. Tämä on useimpien evankelikaalisten kirkkokuntien kanta. Sillä on vakavasti otettavia puolustajia. Väite perustuu Matteuksen evankeliumiin 25:46 ja sanaan aionios — jonka olemme jo osoittaneet tarkoittavan alkukielisessä kreikassa muutakin kuin yksiselitteisesti loputonta.

Annihilationistinen näkemys — Tuho

Rikas mies heitetään tulijärveen — ja hän tuhoutuu. Hän lakkaa olemasta. Tuli kuluttaa täydellisesti. Tämä oli John Stottin — kenties 1900-luvun arvostetuimman evankelikaalisen teologin — näkemys. Se ottaa tuhon ja hukkumisen kielen kirjaimellisesti. Tuli tuhoaa. Se, mikä siihen heitetään, ei kärsi ikuisesti — se päättyy.

Universalistinen näkemys — Lopullinen ennalleen asettaminen

Tuli on puhdistavaa. Jopa rikas mies — koettuaan valintojensa koko painon — palautetaan lopulta Jumalan yhteyteen. Tämä oli Origeneen ja Gregorios Nyssalaisen näkemys varhaiskirkossa. Se on kanta, joka ottaa vakavimmin Jeesuksessa ilmoitetun Jumalan luonteen.

Ja tässä on todiste, joka tekee tämän kannan sivuuttamisen mahdottomaksi:

Hesekiel 16:53. Jumala puhuu Sodomasta — kaupungista, jota käytetään läpi Raamatun jumalallisen tuomion äärimmäisenä symbolina, itse ikuisen tulen esikuvana Juudaksen kirjeessä 1:7:

”Minä käännän Sodoman ja sen tyttärien kohtalon.”

Jumala ennallistaa Sodoman.

Jos Jumala ennallistaa Sodoman — voiko rikas mies olla ulottumattomissa?

Ja 1. Pietarin kirje 3:19 — kuolemansa ja ylösnousemuksensa välillä Jeesus astui alas tuonelaan ja saarnasi vankeudessa oleville hengille. Hän meni aivan alas asti. Syvyyksiin. Löytääkseen ne, jotka odottivat.

Se ei ole sellaisen Jumalan käytöstä, joka on luovuttanut.

6

Psykologinen kartta

Nyt annan sinulle sen, mitä uskonto ei koskaan minulle antanut — sisäisen luennan. Maantieteen alla olevan tietoisuuden kartan.

Rikkaan miehen tuska tuonelassa ei ole fyysinen paikka.

Se on sellaisen sielun tila, joka vietti koko elämänsä rakentaen identiteettiään ulkoisen maailman ympärille — ja jolla ei nyt ole jäljellä mitään muuta kuin totuus siitä, mitä se valitsi.

Ulkoinen maailma, joka piti hänet hengellisesti unessa, on poissa. Pidot ovat poissa. Purppuravaatteet ovat poissa. Portti, joka erotti hänet Lasaruksesta, on poissa. Jäljellä ei ole mitään, mikä veisi hänen huomionsa pois hänen rakentamansa elämän keskellä olevasta tyhjyydestä.

Jung kutsui tätä varjon kohtaamiseksi — hetkeksi, jolloin kaikki, mitä ego käytti väärän identiteettinsä ylläpitämiseen, riisutaan pois, ja sielun on kohdattava se, mitä se todellisuudessa on. Ei sitä, mitä se esitti. Ei sitä, mitä se keräsi. Vaan sitä, mitä se todellisuudessa valitsi, päivä toisensa jälkeen, portilla, jolla Lasarus makasi.

Tuo kohtaaminen ei ole mukava. Se on rehellisin hetki, jonka tietoisuus voi kokea.

Mutta tässä on se, minkä Neville Goddard ymmärsi — ja mihin mystikot kaikissa perinteissä viittasivat:

Tietoisuus voi muuttaa tilaansa.

Rikas mies tuonelassa ei ole sama tietoisuus kuin hän oli maan päällä. Kärsimys on saanut jotakin aikaan. Herääminen on alkanut. Hän tuntee myötätuntoa veljiään kohtaan. Hän toivoo parempaa. Hän ei ole enää se mies, joka kulki Lasaruksen ohi portilla näkemättä häntä.

Hänestä on tulossa joku, joka näkee.

Ja Jumala, joka on kuluttava tuli — joka polttaa pois kaiken väärän, jotta se, mikä on totta, voi nousta esiin — ei jätä tuota työtä kesken.

7

Vastaus

Mitä rikkaalle miehelle tapahtuu?

Hän kohtaa valintojensa koko painon. Tavaroiden varaan rakennetulta minältä riisutaan kaikki. Sielu, joka jätti huomiotta kärsivän miehen portillaan — tietää nyt tarkalleen, mitä se maksoi. Hän kokee täyden totuuden erostaan sisäisestä valtakunnasta — valtakunnasta, johon hänellä oli pääsy koko ajan ja johon hän ei koskaan astunut.

Se on totta. Se on oikeudenmukaista. Se on täysin pinnalla eletyn elämän seuraus.

Mutta.

Jeesuksessa ilmoitettu Jumala on se, joka juoksee tuhlaajapoikaa vastaan tämän ollessa vielä kaukana.

Joka astuu alas tuonelaan saarnaamaan kuolleille.

Joka ennallistaa Sodoman Hesekielin mukaan.

Joka sanoo Ilmestyskirjan 21. luvussa — ei Minä pidän joitakin asioita palamassa ikuisesti — vaan Katso, minä luon kaiken uudeksi.

Uudeksi.

Ei korjatuksi. Ei hallituksi. Uudeksi.

Jumalan kuluttava tuli ei ole hänen kostoaan.

Se on hänen rakkauttaan — joka polttaa pois jokaisen väärän identiteetin, jokaisen perityn tietoisuuden, jokaisen valtakunnasta erossa olemisen tilan — kunnes jäljellä on vain se, mikä on totta.

Rikas mies rakensi koko elämänsä sen varaan, mitä hänellä oli.

Se, mitä hänellä oli, otettiin pois.

Se, mikä jää jäljelle — kun tuli on tehnyt työnsä — on se, mikä oli aina siellä purppuravaatteiden ja pitojen alla.

Jumalan kuva.

Jota mikään tuli ei voi lopulta tuhota.

Sana ihmiselle, joka makaa valveilla

Luet tätä, koska joku rakkaasi on kuilun toisella puolella.

Tai koska pelkäät, että sinä olet.

Haluan sanoa jotakin, mitä yksikään saarnaaja Lagosissa ei koskaan sanonut minulle seitsenvuotiaana poikana:

Vertauksen kuilu ei ole pysyvä.

Se kuvaa tietoisuuden tilaa välitilan odotuspaikassa — ennen ylösnousemusta, ennen tuomiota, ennen kuin kuluttava tuli on saattanut työnsä päätökseen.

Abraham sanoo, ettei sitä voi ylittää.

Hän ei sano, ettei se voisi liueta pois.

Ja Jumala, joka astuu alas tuonelaan saarnaamaan kuolleille — joka ennallistaa Sodoman — joka sanoo Minä luon kaiken uudeksi.

Tuo Jumala ei ole vielä lopettanut.

Tuli ei ollut koskaan uhka.

Se oli aina tie kotiin.”

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taivas ja kadotus ovat Raamatun mukaan olemassa, vaikka monet mielellään ajattelevat, että kadotusta ei ole.

”Oli rikas mies. Hänen vaatteensa olivat purppuraa ja hienointa pellavaa, ja päivästä päivään hänen elämänsä oli pelkkää ylellisyyttä ja juhlaa. Mutta hänen porttinsa pielessä virui köyhä Lasarus, täynnä paiseita. Köyhä olisi nälkäänsä halunnut syödä niitä ruokapaloja, joita rikkaan pöydältä putoili. Koiratkin tulivat siihen ja nuolivat hänen paiseitaan. Sitten köyhä kuoli, ja enkelit veivät hänet Abrahamin huomaan. Rikaskin kuoli, ja hänet haudattiin. Kun hän tuonelan tuskissa kohotti katseensa, hän näki kaukana Abrahamin ja Lasaruksen hänen rintaansa vasten. Silloin hän huusi: ’Isä Abraham, armahda minua! Lähetä Lasarus tänne, että hän kastaisi sormenpäänsä veteen ja vilvoittaisi kieltäni. Näissä liekeissä on kauhea olla.’ Mutta Abraham sanoi: ’Muista, poikani, että sinä sait eläessäsi hyvän osan, Lasarus huonon. Nyt hän saa täällä vaivoihinsa lohdun, mutta sinä saat kärsiä tuskaa. Sitä paitsi meidän välillämme on syvä, ylipääsemätön kuilu, niin ettei täältä kukaan voi tulla teidän luoksenne, vaikka tahtoisikin, eikä sieltä pääse kukaan kuilun yli meidän puolellemme.’ Rikas mies sanoi: ’Isä, minä pyydän, lähetä hänet sitten vanhempieni taloon. Minulla on viisi veljeä – hänen pitäisi varoittaa heitä, etteivät hekin joutuisi tähän kärsimyksen paikkaan.’ Abraham vastasi: ’Heillä on Mooses ja profeetat. Kuulkoot heitä.’ Ei, isä Abraham’, mies sanoi, ’mutta jos joku kuolleiden joukosta menisi heidän luokseen, he kääntyisivät.’ Mutta Abraham sanoi: ’Jos he eivät kuuntele Moosesta ja profeettoja, ei heitä saada uskomaan, vaikka joku nousisi kuolleista.’ (Luukas 16)

Näkee ettei ole perehdytty alkukieleen ollenkaan taas. Perehdypä asiaan paremmin, sen jälkeen huomaat, miten vähän tiedät.

Esim tässä on ihan pätevä kirjoitus aiheesta. Voit kysyä myös tekoälyltä mitä alkukieli sanoo ja mitä ne sanat merkitsee. 

https://lettersfromthewilderness1.substack.com/p/what-happens-to-the-rich-man-the?utm_source=share&utm_medium=a&utm_id=97760_v0_s00_e0_tv4&triedRedirect=true

En ole perehtynyt alkukieleen ja minulle riittää hyvin se, mitä suomenkielisissä raamatunkäännöksissä sanotaan. Viimeisinkin käännös on monen oppineen tekemä ja tarkastama. Ei minulla ole syytä epäillä heidän käännöstaitoaan. Joo, vähän tiedän, sen myönnän mutta Raamattu on minulle Jumalan sanaa ja uskon siihen.

Nykyisessä uusimmassa raamatunkäännöksessä on edelleen ongelmat alkukielten suhteen. Suorastaan ällistyttäviä ongelmia, kun ottaa huomioon, että asiantuntijoita on ollut kääntämässä. Ehkä psykologisista turvallisuussyistä on pitäydytty vanhassa. 

Tässä lisää lyhyesti käännösongelmista:

”SANA ”HELL” (HELVETTI) ESIINTYY KING JAMES -RAAMATUSSA 54 KERTAA.
SE ESIINTYY ALUPERÄISISSÄ HEPREAN- JA KREIKANKIELISISSÄ KÄSIKIRJOITUKSISSA NOLLA KERTAA.
TÄMÄ KETJU NÄYTTÄÄ SINULLE TARKALLEEN, MITÄ TAPAHTUI — JA MITÄ JEESUS TODELLISUUDESSA SANOI.
 

Raamattua ei kirjoitettu englanniksi.
Se kirjoitettiin hepreaksi, arameaksi ja kreikaksi.
Alkuperäiset tekstit sisältävät neljä täysin erilaista sanaa, jotka King James -käännöksen kääntäjät niputtivat yhdeksi:
SHEOL. HADES. TARTAROS. GEHENNA.
Neljä eri käsitettä. Neljä eri merkitystä.
Yksi englannin kielen sana: HELL (helvetti).
Tuo yksittäinen käännösratkaisu muovasi 400 vuotta pelkoa.

Sheol esiintyy hepreankielisessä Vanhassa testamentissa 65 kertaa.
Se tarkoittaa yksinkertaisesti: hautaa. Kuolleiden paikkaa.
King James -kääntäjät käänsivät sen sanalla ”grave” (hauta), kun viitattiin vanhurskaisiin ihmisiin — ja sanalla ”hell” (helvetti), kun viitattiin jumalattomiin.
Sama sana. Kaksi käännöstä. Perustuen teologiaan, ei kieleen.
Job, vanhurskas mies, rukoili pääsevänsä Sheoliin.
Jaakob sanoi liittyvänsä poikansa seuraan Sheolissa.
Se ei ole piinan paikka. Se on hauta.

HADES esiintyy kreikankielisessä Uudessa testamentissa 11 kertaa.
Se on suora kreikankielinen vastine sanalle Sheol.
Se tarkoittaa: kuolleiden valtakuntaa. Näkymätöntä paikkaa.
NIV, maailman myydyin Raamattu, ei käännä sanaa Hades helvetiksi. Eivätkä myöskään ESV, NLT tai CSB.
Vain King James kääntää sen helvetiksi.
Ilmestyskirja 20:14 sanoo, että itse Hades (Tuonela) heitetään tulijärveen.
Helvettiä ei voi heittää helvettiin.
Hades on väliaikainen. Helvetti, sellaisena kuin uskonto sen opettaa, EI OLE.”

”TARTAROS esiintyy koko Raamatussa tasan kerran.
2. Pietarin kirjeessä 2:4, viitaten langenneisiin enkeleihin, jotka odottavat tuomiota.
Ei ihmisiin. Enkeleihin.
Jos Uuden testamentin kirjoittajat olisivat uskoneet ihmisten ikuiseen helvettiin, heillä olisi ollut sille kreikankielinen sana.
TARTAROS.
He käyttivät sitä kerran.
Enkeleistä.
Eivät koskaan yhdestäkään ihmissielusta.

GEHENNA on sana, joka on lähimpänä sitä, mitä uskonto kutsuu helvetiksi.
Jeesus käytti sitä 11 kertaa niistä 12 kerrasta, kun se esiintyy Raamatussa.
Gehenna esiintyy 12 kertaa Uuden testamentin kreikkalaisissa käsikirjoituksissa.
Joka ikinen kerta, kun se esiintyy, se on käännetty väärin tarkoittamaan helvettiä niissä raamatunkäännöksissä, jotka tukevat helvettioppia.
Yleinen rabbiininen näkemys Jeesuksen ajan tienoilla:
Kukaan ei viipynyt Gehennassa kahtatoista kuukautta kauempaa.
Se ymmärrettiin puhdistautumisena, ei ikuisena rangaistuksena.

Rangaistusta tarkoittava sana Matteuksen evankeliumissa 25:46 on KOLASIS.
Se tarkoitti alun perin puiden karsimista.
Kuolleiden oksien leikkaamista, jotta elävät kasvaisivat vahvemmiksi.
Kreikan kielen tutkija William Barclay kirjoitti:
”Koko kreikkalaisessa maallisessa kirjallisuudessa sanaa kolasis ei koskaan käytetä mistään muusta kuin parantavasta rangaistuksesta.”
Parantava. Oikaiseva. Kuin puutarhuri. Ei kiduttaja.

Juudaksen kirje 1:7 kutsuu tulta, joka tuhosi Sodoman ja Gomorran, ”ikuiseksi tuleksi”.
Sodoma ei pala enää.
Tuli oli ikuista lähteeltään, Jumalan ikuiselta luonteeltaan.
Ei kestoltaan.
Tuli sammuu, kun työ on tehty.

Heprealaiskirje 12:29: ”Meidän Jumalamme on kuluttava tuli.”
Ei kiduttava tuli. Kuluttava tuli.
Sellainen, joka polttaa pois kaiken väärän.
Kaiken perityn. Kaiken, mikä ei ole todellista sinua.
Suufilaiset kutsuivat sitä häviämiseksi Jumalaan.
Jung kutsui sitä individuaatioksi.
Kaikki osoittavat kohti samaa tulta.”

”Aionios () on muinaiskreikkalainen sana, joka tarkoittaa ”ikuista”, ”iankaikkista” tai ”aikakauteen liittyvää”. Sanan merkityksestä ja sen raamatullisesta tulkinnasta käydään keskustelua muun muassa r/ChristianUniversalism -keskustelualueella, jossa mielipiteet jakautuvat sen suhteen, viittaako se kirjaimellisesti loputtomaan kestoon vai tiettyyn aikakauteen.

Kielitieteellinen tausta

Sana juontuu sanasta aion (), joka tarkoittaa aikakautta, aikakautta vastaavaa ajanjaksoa tai eonia.

Raamatun kreikassa sitä käytetään kuvaamaan sekä ikuisuutta että pitkiä, määriteltyjä ajanjaksoja. [3, 4, 5]

Merkitykset eri yhteyksissä

Teologia: Sana käännetään usein iankaikkiseksi tai ikuiseksi (esim. iankaikkinen elämä), mutta joidenkin tulkintojen mukaan se voi tarkoittaa ”tulevaan aikakauteen kuuluvaa”.

Syy siihen, miksi adjektiivi aionios on käännetty merkitsemään ”ikuista”, vaikka sen kantasana aiontarkoittaa määrättyä ajanjaksoa tai maailmankautta, johtuu kielen kehityksestä, raamatunkäännösten historiasta sekä teologisista tulkinnoista. Kyseessä on yksi raamatuntutkimuksen ja kielitieteen kiistellyimmistä käännösvalinnoista. [1, 2]

Tärkeimmät syyt tälle käännösratkaisulle ovat seuraavat:

1. Vanhan testamentin heprean (olam) vaikutus

Kun kreikankielistä Uutta testamenttia kirjoitettiin, sen kirjoittajat olivat juutalaisia, joiden aikakäsitys pohjautui heprean sanaan olam. [3]

Olam tarkoittaa jotain sellaista, mikä on horisontin takana, piilossa tai määrittelemättömän kaukana (menneisyydessä tai tulevaisuudessa). [4]

Kun Vanha testamentti käännettiin kreikaksi (niin sanottu Septuaginta), kääntäjät valitsivat sanan olam vastineeksi kreikan sanan aion ja sen adjektiivin aionios. [3]

Koska Jumalan liittoja ja luonnetta kuvattiin sanalla olam (merkityksessä ”pysyvä” tai ”kestoltaan tuntematon”), myös kreikan aionios alkoi kantaa mukanaan tätä ”loppumattomuuden” tai ”pysyvyyden” sävyä. [5, 6]

Matteuksen evankeliumin jae 25:46 (”Ja he menevät pois iankaikkiseen rangaistukseen, mutta vanhurskaat iankaikkiseen elämään”) on kielellisesti ja teologisesti yksi koko Uuden testamentin painavimmista jakeista. Kreikaksi se kuuluu:

, .

(kai apeleusontai outoi eis kolasin aiōnion, oi de dikaioi eis zōēn aiōnion)

Tämä jae on haastanut kääntäjiä ja tutkijoita vuosisatoja. Kun jaetta tarkastellaan sanatasolla, siitä paljastuu kaksi erittäin mielenkiintoista sanaa: kolasis (rangaistus) ja aionios (iankaikkinen).

1. Symmetrian haaste: Jos elämä on ikuista, onko rangaistuskin?

Kuten aiemmin mainitsin, perinteinen perustelu sanan ”ikuinen” käyttämiselle on tekstin symmetria.

Lauseessa käytetään täsmälleen samaa adjektiivia (aiōnion) kuvaamaan sekä rangaistusta (kolasis) että elämää (zōē).

Valtavirran tulkinta: Jos vanhurskaiden elämä Jumalan luona kestää ikuisesti, myös tuomittujen rangaistuksen täytyy kestää yhtä kauan. Olisi epäloogista kääntää sama sana samassa lauseessa kahdella eri tavalla.

2. Vaihtoehtoinen tulkinta: Laatu ja alkuperä, ei kesto

Monet kreikan kielen ja varhaiskristillisyyden tutkijat (kuten David Bentley Hart, joka käänsi Uuden testamentin kirjaimellisesti englanniksi) huomauttavat, että aionios viittaa ensisijaisesti ajanjaksoon tai sen laatuun, ei matemaattisesti päättymättömään aikaan.

Tämän näkemyksen mukaan jae pitäisi kääntää:

”Ja he menevät pois tulevan aikakauden rangaistukseen, mutta vanhurskaat tulevan aikakauden elämään.”

Tässä tulkinnassa painopiste muuttuu:

Mistä on kyse: Kyse ei ole rangaistuksen tai elämän kestosta, vaan sen luonteesta. Se on rangaistusta ja elämää, joka kuuluu Jumalan tulevaan uuteen aikakauteen (Messiaaniseen aikakauteen), vastakohtana nykyiselle maailmanajalle.

Miksi elämä on silti ikuista: Vanhurskaiden elämä on loputonta, ei siksi että sana aioniositsessään tarkoittaisi loputonta, vaan siksi että se elämä on Jumalan omaa elämää, ja Jumala on kuolematon. Rangaistus taas ei ole osa Jumalan olemusta, joten sen ei tarvitse kestää ikuisesti.

3. Sanan kolasis (rangaistus) alkuperäinen merkitys

Toinen avain jakeen ymmärtämiseen on sana kolasis (), joka on käännetty rangaistukseksi.

Kreikan kielessä oli kaksi eri sanaa rangaistukselle: timoria ja kolasis.

Timoria tarkoitti kostavaa tai hyvittävää rangaistusta, jonka tarkoituksena oli tyydyttää lain tai rankaisijan oikeustaju.

Kolasis tuli alun perin puutarhanhoidosta ja tarkoitti kasvien karsimista tai oksien leikkaamista, jotta kasvi kasvaisi paremmin. Aristoteles määritteli filosofiassaan, että kolasis on rangaistus, jota käytetään kurituksena ja korjaamiseen (parantamiseen), kun taas timoria tehdään vain rangaistavan vahingoksi.

Jos Matteus valitsi sanan kolasis tietoisesti, ”tulevan aikakauden kuritus/Karsinta” voisi viitata prosessiin, joka puhdistaa ja korjaa ihmisen, eikä niinkään loppumattomaan kidutukseen.

Miten varhaiset kristityt tämän lukivat?

On tärkeää huomata, että ensimmäisinä vuosisatoina kristityt, jotka puhuivat kreikkaa äidinkielenään, lukivat tämän jakeen eri tavoin:

Universalistit (kuten Origenes ja Gregorios Nyssalainen) lukivat jakeen merkityksessä ”määräaikainen, korjaava kuritus tulevassa aikakaudessa”.

Jos et jaksa lukea noita pitkähköjä tekstejä, tuli vähän sekavasti osa pahoittelen, niin googlaapa mitä tarkoittaa sanapari kolasin aiōnion.

Tai kysy suoraan AI:lta, miksi niiden käännös on ongelmallinen ja mitä kaikkea merkitystä niissä on sisällä ja miten kreikkaa puhuvat kristityt olisi ne ymmärtäneet alkukirkon aikaan jne.