Areenassa Luojan lapset (v-lestadiolaisista) vol 3.1

Pohdintaa:

Muslimeihin kohdistuva julkinen arvostelu ja leimaaminen ei mielestäni johdu siitä, että he hakeutuisivat vastakkainasetteluun. He elävät arjessaan pääosin kohteliaasti ja vetäytyvästi. Julkisuuskuvan ja ulkopuolisten kiihkeiden reaktioiden taustalla vaikuttavat ehkä seuraavat psykologiset, teologiset ja yhteiskunnalliset tekijät:

1. Sitoutunut elämäntapa vs. sekulaari maallistuminen

Toisin kuin monet muut uskonnolliset ryhmät (kuten katolilaiset tai ortodoksit, joiden piirissä on runsaasti maallistuneita tapauskovaisia), islam on kokonaisvaltainen elämäntapa. Se ei rajoitu perjantain moskeijassa käyntiin, vaan ohjaa koko elämää, arjen valintoja ja arvoja.

2. Haaste valtakulttuurille ja moraalinen "muistutus"

Nykyyhteiskunnalle sitoutunut ja muuttumaton usko on tietynlainen muistutus siitä, että kaikille liberaalit arvot tai ajankohtaiset kulttuurimuutokset eivät ole itsestäänselvyys. Juuri tämä sitoutunut elämäntapa tekee yhteisöstä näkyvän – ja valitettavasti samalla helpon kohteen arvostelulle ja ennakkoluuloille.

3. Miksi heitä siedetään niin huonosti?

Koraani pohjana ja kompromissittomuus: Islam pitää kiinni kirjaimellisesta ja perinteisestä koraanin opetuksesta ilman, että oppia mukautettaisiin nykyajan trendeihin. Ympäröivälle yhteiskunnalle – ja erityisesti liberaalimmalle kirkolle – tämä kompromissittomuus on hämmentävää ja haastavaa, koska se pakottaa heidät kohtaamaan oman uskonsa tai arvojensa rajat.

Täydellinen vastakohta modernille yksilökeskeisyydelle: Nykyaika korostaa yksilönvapautta, kehoitsevaltaa ja vapautta perinteistä. Islamilainen elämäntapa (suurperheet, yhteisön tavat, jopa normit, ehkäisemättömyys) edustaa kaikkea sitä, mistä moderni ihminen kokee pyrkineensä eroon. Tämä luo syvän kulttuurisen torjuntareaktion.

Eksklusiivisuuden herättämä eksistentiaalinen uhka:muslimien  opetus siitä, että heidän yhteisönsä on ainoa "elävä usko", osuu suoraan ulkopuolisen ihmisen itsetuntoon ja vakaumukseen. Se herättää kysymyksen: "Entä jos he ovatkin oikeassa?"Tämä piilevä epävarmuus tai pelko siitä, että omat valinnat tai maallistunut elämä eivät täytäkään koraanin vaatimuksia, voi purkautua hyökkäävyytenä, vähättelynä ja tarpeena osoittaa islam "vääräksi" tai "vahingolliseksi".

4. Uskonnonvapauden väärinymmärrys

Ulkopuoliset sekoittavat usein opillisen eri mieltä olemisen ja rehellisen uskonharjoituksen käytännön syrjintään. Kun vakaumustaan hiljaisesti noudattavaa ihmistä vaaditaan muuttamaan uskoaan muiden mieleiseksi, tullaan tilanteeseen, jossa aidon uskonnonvapauden ja yksilön koskemattomuuden rajoja koetellaan ankarasti.

Muslimit maksavat siis konkreettisen hinnan siitä, etteivät he suostu sulautumaan valtakulttuurin muottiin, vaan heidän olemassaolonsa haastaa jatkuvasti ympäröivän yhteiskunnan helppoja ratkaisuja.

Vierailija kirjoitti:

Erään puhujana edelleen toimivan miehen vaimo työskenteli lukion opettajana. Tämä vaimo oli päättänyt tehdä ryhmälleen älykkyystestin tunnilla.  Tälläista ei missään nimessä saa opettaja tehdä. Eräs oppilas sai sitten huonot tulokset ja kärsi vuosia huonosta itsetunnosta tuon jutun takia. Ryhmä oli vielä sen verran pieni, että kaikki tiesi kenen tulokset oli mitkäkin. Kyseinen ihminen valmistui aikanaan hyvin arvosanoin maisteriksi, suht vaativalta alalta, ei ole tyhmä siis. 

Pointtina, tätäkö on uskovaisten ihmisten toiminta? Oikeastaan tuokin tapaus olisi pitänyt viedä oikeuteen aikanaan. 

Itse asun paikkakunnalla, jossa about 50% asukkaita on lestadiolaisia, ja luojan kiitos meillä ei ole heitä opettajissa. Se on ollut kunnalta aivan tietoinen päätös, että tuota porukkaa ei rekrytä opetustehtäviin. Naapurikunnissa meni on aivan hullua, terveystiedon opettaja ei suostu opettamaan ehkäisystä (sanoi että lukekaa itse jos haluatte), lukion uskonnon tunneilla ei käsitellä muita uskontoja jne.

Mielenkiintoista. Laitan kolmannen kerran, kun kaksi edellistä poistettiin. Tämä tsitaa osua todella kohdalleen.

Pohdintaa:

Lestadiolaisiin kohdistuva julkinen arvostelu ja leimaaminen ei mielestäni johdu siitä, että he hakeutuisivat vastakkainasetteluun. He elävät arjessaan pääosin kohteliaasti ja vetäytyvästi. Julkisuuskuvan ja ulkopuolisten kiihkeiden reaktioiden taustalla vaikuttavat ehkä seuraavat psykologiset, teologiset ja yhteiskunnalliset tekijät:

1. Sitoutunut elämäntapa vs. sekulaari maallistuminen

Toisin kuin monet muut uskonnolliset ryhmät (kuten katolilaiset tai ortodoksit, joiden piirissä on runsaasti maallistuneita tapauskovaisia), vanhoillislestadiolaisuus on kokonaisvaltainen elämäntapa. Se ei rajoitu sunnuntain seuroihin, vaan ohjaa koko elämää, arjen valintoja ja arvoja.

2. Haaste valtakulttuurille ja moraalinen "muistutus"

Nykyyhteiskunnalle sitoutunut ja muuttumaton usko on tietynlainen muistutus siitä, että kaikille liberaalit arvot tai ajankohtaiset kulttuurimuutokset eivät ole itsestäänselvyys. Juuri tämä sitoutunut elämäntapa tekee yhteisöstä näkyvän – ja valitettavasti samalla helpon kohteen arvostelulle ja ennakkoluuloille.

3. Miksi heitä siedetään niin huonosti?

Raamattu pohjana ja kompromissittomuus: Vanhoillislestadiolaisuus pitää kiinni kirjaimellisesta ja perinteisestä Raamatun opetuksesta ilman, että oppia mukautettaisiin nykyajan trendeihin. Ympäröivälle yhteiskunnalle – ja erityisesti liberaalimmalle kirkolle – tämä kompromissittomuus on hämmentävää ja haastavaa, koska se pakottaa heidät kohtaamaan oman uskonsa tai arvojensa rajat.

Täydellinen vastakohta modernille yksilökeskeisyydelle: Nykyaika korostaa yksilönvapautta, kehoitsevaltaa ja vapautta perinteistä. Lestadiolainen elämäntapa (suurperheet, yhteisön tavat, jopa normit, ehkäisemättömyys) edustaa kaikkea sitä, mistä moderni ihminen kokee pyrkineensä eroon. Tämä luo syvän kulttuurisen torjuntareaktion.

Eksklusiivisuuden herättämä eksistentiaalinen uhka:Vanhoillislestadiolaisuuden opetus siitä, että heidän yhteisönsä on ainoa "elävä usko", osuu suoraan ulkopuolisen ihmisen itsetuntoon ja vakaumukseen. Se herättää kysymyksen: "Entä jos he ovatkin oikeassa?"Tämä piilevä epävarmuus tai pelko siitä, että omat valinnat tai maallistunut elämä eivät täytäkään Raamatun vaatimuksia, voi purkautua hyökkäävyytenä, vähättelynä ja tarpeena osoittaa lestadiolaisuus "vääräksi" tai "vahingolliseksi".

4. Uskonnonvapauden väärinymmärrys

Ulkopuoliset sekoittavat usein opillisen eri mieltä olemisen ja rehellisen uskonharjoituksen käytännön syrjintään. Kun vakaumustaan hiljaisesti noudattavaa ihmistä vaaditaan muuttamaan uskoaan muiden mieleiseksi, tullaan tilanteeseen, jossa aidon uskonnonvapauden ja yksilön koskemattomuuden rajoja koetellaan ankarasti.

Lestadiolaiset maksavat siis konkreettisen hinnan siitä, etteivät he suostu sulautumaan valtakulttuurin muottiin, vaan heidän olemassaolonsa haastaa jatkuvasti ympäröivän yhteiskunnan helppoja ratkaisuja.

Onhan se kieltämättä huolestuttavaa, jos lestadiolaisuus ja islam muistuttaa noin paljon toisiaan.

Vierailija kirjoitti:

Mielenkiintoista. Laitan kolmannen kerran, kun kaksi edellistä poistettiin. Tämä tsitaa osua todella kohdalleen.

Pohdintaa:

Lestadiolaisiin kohdistuva julkinen arvostelu ja leimaaminen ei mielestäni johdu siitä, että he hakeutuisivat vastakkainasetteluun. He elävät arjessaan pääosin kohteliaasti ja vetäytyvästi. Julkisuuskuvan ja ulkopuolisten kiihkeiden reaktioiden taustalla vaikuttavat ehkä seuraavat psykologiset, teologiset ja yhteiskunnalliset tekijät:

1. Sitoutunut elämäntapa vs. sekulaari maallistuminen

Toisin kuin monet muut uskonnolliset ryhmät (kuten katolilaiset tai ortodoksit, joiden piirissä on runsaasti maallistuneita tapauskovaisia), vanhoillislestadiolaisuus on kokonaisvaltainen elämäntapa. Se ei rajoitu sunnuntain seuroihin, vaan ohjaa koko elämää, arjen valintoja ja arvoja.

2. Haaste valtakulttuurille ja moraalinen "muistutus"

Nykyyhteiskunnalle sitoutunut ja muuttumaton usko on tietynlainen muistutus siitä, että kaikille liberaalit arvot tai ajankohtaiset kulttuurimuutokset eivät ole itsestäänselvyys. Juuri tämä sitoutunut elämäntapa tekee yhteisöstä näkyvän – ja valitettavasti samalla helpon kohteen arvostelulle ja ennakkoluuloille.

3. Miksi heitä siedetään niin huonosti?

Raamattu pohjana ja kompromissittomuus: Vanhoillislestadiolaisuus pitää kiinni kirjaimellisesta ja perinteisestä Raamatun opetuksesta ilman, että oppia mukautettaisiin nykyajan trendeihin. Ympäröivälle yhteiskunnalle – ja erityisesti liberaalimmalle kirkolle – tämä kompromissittomuus on hämmentävää ja haastavaa, koska se pakottaa heidät kohtaamaan oman uskonsa tai arvojensa rajat.

Täydellinen vastakohta modernille yksilökeskeisyydelle: Nykyaika korostaa yksilönvapautta, kehoitsevaltaa ja vapautta perinteistä. Lestadiolainen elämäntapa (suurperheet, yhteisön tavat, jopa normit, ehkäisemättömyys) edustaa kaikkea sitä, mistä moderni ihminen kokee pyrkineensä eroon. Tämä luo syvän kulttuurisen torjuntareaktion.

Eksklusiivisuuden herättämä eksistentiaalinen uhka:Vanhoillislestadiolaisuuden opetus siitä, että heidän yhteisönsä on ainoa "elävä usko", osuu suoraan ulkopuolisen ihmisen itsetuntoon ja vakaumukseen. Se herättää kysymyksen: "Entä jos he ovatkin oikeassa?"Tämä piilevä epävarmuus tai pelko siitä, että omat valinnat tai maallistunut elämä eivät täytäkään Raamatun vaatimuksia, voi purkautua hyökkäävyytenä, vähättelynä ja tarpeena osoittaa lestadiolaisuus "vääräksi" tai "vahingolliseksi".

4. Uskonnonvapauden väärinymmärrys

Ulkopuoliset sekoittavat usein opillisen eri mieltä olemisen ja rehellisen uskonharjoituksen käytännön syrjintään. Kun vakaumustaan hiljaisesti noudattavaa ihmistä vaaditaan muuttamaan uskoaan muiden mieleiseksi, tullaan tilanteeseen, jossa aidon uskonnonvapauden ja yksilön koskemattomuuden rajoja koetellaan ankarasti.

Lestadiolaiset maksavat siis konkreettisen hinnan siitä, etteivät he suostu sulautumaan valtakulttuurin muottiin, vaan heidän olemassaolonsa haastaa jatkuvasti ympäröivän yhteiskunnan helppoja ratkaisuja.

Tiedoksi sinulle, joka et kestä tätä tekstiä: minulla on tämä tallessa ja postaan sen aina uudelleen, kun se kerta noin paljon vaikuttaa