Areenassa Luojan lapset (v-lestadiolaisista) vol 3.1

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Päivämiehen kolumnissa oli näin: "Vaikuttaako se, kuinka kehollinen ihminen on, siihen, millaisia kiusauksia hänelle tulee? Pohdin tätä ystäväni kanssa. Hän kertoi, ettei hän koe vahvaa viettelystä kaunistautumisen suhteen, mutta hän ihanan rehellisesti tunnusti sortuneensa tuomitseviin ajatuksiin niiden tuttavien kohdalla, jotka eivät ole syystä tai toisesta vastustaneet näitä kaunistautumisen kiusauksia. Tämä tuomitsevuus on lähellä myös itseäni. Onko helpompaa tuomita muita siitä, mikä itselle ei ole niin vaikeaa, ja onko helpompi tukea ja ymmärtää sellaisia, jotka lankeavat samantyyppisiin kiusauksiin kuin itse?

Itse olen silloin tällöin kokenut kiusausta kaunistautua esimerkiksi kynsilakalla. Lopulta viimeksi, kun tämä kiusaus tuli taas mieleeni, muistin, miten edellisellä kerralla oli käynyt: vaikka kiiltävän kynsilakan käyttö ei sinänsä himmennä Jumalan luomistyön kauneutta, häpesin kuitenkin näyttää kynsiäni muille. Pelkäsin, että minut nähtäisiin turhamaisena, ja lopulta olo lakat kynsissä oli aika tukala ja häpeilevä. Olo helpottui, kun sain lakat pois."

 

On surullista että omia tarpeita näyttää kauniilta pidetään kiusauksena. Eikö se ole luonnollista että jokainen haluaa näyttää hyvältä muiden seurassa. Jo pienet lapset. Muuten ei peilejäkään tarvittaisi. Se että katsotaan toisia ja arvioidaan ulkositen perusteella heidän uskoa. Tuomitaan muita kynsilakan käytöstä. Eihän tämä ollenkaan raamatun neuvojen mukaista "älkää tuomitko". Vaan pelkistää uskon omiksi teoiksi, ulkonäöksi. Ei kaikilla kyse olekkaan omasta valinnasta että ei halua lakata kynsiä vaan mitä muut sanoo. Onko tämä epäluottamusta siin että Jeesuksen ristinkuolema riittää. Toisille näyttämistä että ollaan hyviä. Tarvitaanko lakkaamattomia kynsiä taivaaseen pääsyyn sen enempää kuin muita omia tekoja jos uskoo että kaikki laki on täytetty ristillä.

Mun täytyy sanoa, että suorastan hirvittää ja rintaa pusertavasti ahdistaa ja surettaa lukea tuollaista. Että jostain niin pienestä ja viattomasta asiasta kuin kynsilakasta, voi tulla jollekin tuollainen taakka!  Miten ahtaaseen poteroon ihmiset on puserrettu, ihan loppuu itseltäkin happi, kun ajatteleekin. 

Missä ilo, missä armo, missä vapaus, missä leikki? En usko, että usko on tarkoitettu tuollaiseksi kivireeksi. 

Ja sitten taas toisaalta: jos et elä tätä, miten voit kenenkään puolesta sanoa että usko on kivireki. 

Niin, ehkä. Paitsi, että jos joku kirjoittaa omasta elämästään noin, että pelkkä kynsilakka ahdistaa ja hävettää ja pään täyttää " mitähän ne muut ajattelevat" - ajatukset, niin silloin voi. 

Vierailija kirjoitti:

Täällä nyt joku provoaa ja esittää vl:sta. Ei ole kiva.

Mihin viestiin viittaat?

Vierailija kirjoitti:

Mua ihan oikeasti järkyttää syvästi toi myötätunnon puute. Jos nainen kärsii jatkuvista raskauksista, silloin rakkaudellisinta on ettei nainen ole jatkuvasti raskaana. Jos ei tätä yksinkertaista asiaa ymmärrä, silloin ei kyllä seuraa Jeesusta. 

Asiahan on todettu jo täällä, että kun ihmisellä on sellainen uskonnollinen vakaumus, jonka keskiössä pääasiana on (ns oikea) oppi, niin tällaisen näkemyksen pääasia on silloin nimenomaan oppi, ei myötätunto.

Silloin kun elämässä tärkeintä on oppi, niin ihmisen tulee "alistua" opille ja tämä periaate nyt vaan johtaa siihen, että myötätuntoa ei ole lähtökohtaisesti olemassa. Sitä on siis turha ainakaan vl joukosta etsiä tai peräänkuuluttaa, koska he ovat valinneet tärkemmäksi asiakseen opin. Puhe myötätunnosta kaikuu kuuroille korville, koska se ei kuulu kuvaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mua ihan oikeasti järkyttää syvästi toi myötätunnon puute. Jos nainen kärsii jatkuvista raskauksista, silloin rakkaudellisinta on ettei nainen ole jatkuvasti raskaana. Jos ei tätä yksinkertaista asiaa ymmärrä, silloin ei kyllä seuraa Jeesusta. 

Asiahan on todettu jo täällä, että kun ihmisellä on sellainen uskonnollinen vakaumus, jonka keskiössä pääasiana on (ns oikea) oppi, niin tällaisen näkemyksen pääasia on silloin nimenomaan oppi, ei myötätunto.

Silloin kun elämässä tärkeintä on oppi, niin ihmisen tulee "alistua" opille ja tämä periaate nyt vaan johtaa siihen, että myötätuntoa ei ole lähtökohtaisesti olemassa. Sitä on siis turha ainakaan vl joukosta etsiä tai peräänkuuluttaa, koska he ovat valinneet tärkemmäksi asiakseen opin. Puhe myötätunnosta kaikuu kuuroille korville, koska se ei kuulu kuvaan. 

Moniko on tuomittu saatanan lapsena kadotukseen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mua ihan oikeasti järkyttää syvästi toi myötätunnon puute. Jos nainen kärsii jatkuvista raskauksista, silloin rakkaudellisinta on ettei nainen ole jatkuvasti raskaana. Jos ei tätä yksinkertaista asiaa ymmärrä, silloin ei kyllä seuraa Jeesusta. 

Asiahan on todettu jo täällä, että kun ihmisellä on sellainen uskonnollinen vakaumus, jonka keskiössä pääasiana on (ns oikea) oppi, niin tällaisen näkemyksen pääasia on silloin nimenomaan oppi, ei myötätunto.

Silloin kun elämässä tärkeintä on oppi, niin ihmisen tulee "alistua" opille ja tämä periaate nyt vaan johtaa siihen, että myötätuntoa ei ole lähtökohtaisesti olemassa. Sitä on siis turha ainakaan vl joukosta etsiä tai peräänkuuluttaa, koska he ovat valinneet tärkemmäksi asiakseen opin. Puhe myötätunnosta kaikuu kuuroille korville, koska se ei kuulu kuvaan. 

Moniko on tuomittu saatanan lapsena kadotukseen?

Onhan noita joka uskonyhteisössä. Itse olen tuomittu helvettiin Vapaakirkkolaisten toimesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mua ihan oikeasti järkyttää syvästi toi myötätunnon puute. Jos nainen kärsii jatkuvista raskauksista, silloin rakkaudellisinta on ettei nainen ole jatkuvasti raskaana. Jos ei tätä yksinkertaista asiaa ymmärrä, silloin ei kyllä seuraa Jeesusta. 

Asiahan on todettu jo täällä, että kun ihmisellä on sellainen uskonnollinen vakaumus, jonka keskiössä pääasiana on (ns oikea) oppi, niin tällaisen näkemyksen pääasia on silloin nimenomaan oppi, ei myötätunto.

Silloin kun elämässä tärkeintä on oppi, niin ihmisen tulee "alistua" opille ja tämä periaate nyt vaan johtaa siihen, että myötätuntoa ei ole lähtökohtaisesti olemassa. Sitä on siis turha ainakaan vl joukosta etsiä tai peräänkuuluttaa, koska he ovat valinneet tärkemmäksi asiakseen opin. Puhe myötätunnosta kaikuu kuuroille korville, koska se ei kuulu kuvaan. 

Moniko on tuomittu saatanan lapsena kadotukseen?

Onhan noita joka uskonyhteisössä. Itse olen tuomittu helvettiin Vapaakirkkolaisten toimesta.

Onkohan Suomessa yhtään tervettä uskonnollista yhteisöä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mua ihan oikeasti järkyttää syvästi toi myötätunnon puute. Jos nainen kärsii jatkuvista raskauksista, silloin rakkaudellisinta on ettei nainen ole jatkuvasti raskaana. Jos ei tätä yksinkertaista asiaa ymmärrä, silloin ei kyllä seuraa Jeesusta. 

Asiahan on todettu jo täällä, että kun ihmisellä on sellainen uskonnollinen vakaumus, jonka keskiössä pääasiana on (ns oikea) oppi, niin tällaisen näkemyksen pääasia on silloin nimenomaan oppi, ei myötätunto.

Silloin kun elämässä tärkeintä on oppi, niin ihmisen tulee "alistua" opille ja tämä periaate nyt vaan johtaa siihen, että myötätuntoa ei ole lähtökohtaisesti olemassa. Sitä on siis turha ainakaan vl joukosta etsiä tai peräänkuuluttaa, koska he ovat valinneet tärkemmäksi asiakseen opin. Puhe myötätunnosta kaikuu kuuroille korville, koska se ei kuulu kuvaan. 

Moniko on tuomittu saatanan lapsena kadotukseen?

Onhan noita joka uskonyhteisössä. Itse olen tuomittu helvettiin Vapaakirkkolaisten toimesta.

Onkohan Suomessa yhtään tervettä uskonnollista yhteisöä?

Pelastusarmeijasta ei tule mitään pahaa mieleen.

Katolinen ja ortodoksinen kirkko lienee aika terveitä yhteisöjä Suomessa , vaikkei nekään varmasti täydellisiä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mua ihan oikeasti järkyttää syvästi toi myötätunnon puute. Jos nainen kärsii jatkuvista raskauksista, silloin rakkaudellisinta on ettei nainen ole jatkuvasti raskaana. Jos ei tätä yksinkertaista asiaa ymmärrä, silloin ei kyllä seuraa Jeesusta. 

Asiahan on todettu jo täällä, että kun ihmisellä on sellainen uskonnollinen vakaumus, jonka keskiössä pääasiana on (ns oikea) oppi, niin tällaisen näkemyksen pääasia on silloin nimenomaan oppi, ei myötätunto.

Silloin kun elämässä tärkeintä on oppi, niin ihmisen tulee "alistua" opille ja tämä periaate nyt vaan johtaa siihen, että myötätuntoa ei ole lähtökohtaisesti olemassa. Sitä on siis turha ainakaan vl joukosta etsiä tai peräänkuuluttaa, koska he ovat valinneet tärkemmäksi asiakseen opin. Puhe myötätunnosta kaikuu kuuroille korville, koska se ei kuulu kuvaan. 

Moniko on tuomittu saatanan lapsena kadotukseen?

Onhan noita joka uskonyhteisössä. Itse olen tuomittu helvettiin Vapaakirkkolaisten toimesta.

Varmasti olet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mua ihan oikeasti järkyttää syvästi toi myötätunnon puute. Jos nainen kärsii jatkuvista raskauksista, silloin rakkaudellisinta on ettei nainen ole jatkuvasti raskaana. Jos ei tätä yksinkertaista asiaa ymmärrä, silloin ei kyllä seuraa Jeesusta. 

Asiahan on todettu jo täällä, että kun ihmisellä on sellainen uskonnollinen vakaumus, jonka keskiössä pääasiana on (ns oikea) oppi, niin tällaisen näkemyksen pääasia on silloin nimenomaan oppi, ei myötätunto.

Silloin kun elämässä tärkeintä on oppi, niin ihmisen tulee "alistua" opille ja tämä periaate nyt vaan johtaa siihen, että myötätuntoa ei ole lähtökohtaisesti olemassa. Sitä on siis turha ainakaan vl joukosta etsiä tai peräänkuuluttaa, koska he ovat valinneet tärkemmäksi asiakseen opin. Puhe myötätunnosta kaikuu kuuroille korville, koska se ei kuulu kuvaan. 

Moniko on tuomittu saatanan lapsena kadotukseen?

Onhan noita joka uskonyhteisössä. Itse olen tuomittu helvettiin Vapaakirkkolaisten toimesta.

Varmasti olet.

?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mua ihan oikeasti järkyttää syvästi toi myötätunnon puute. Jos nainen kärsii jatkuvista raskauksista, silloin rakkaudellisinta on ettei nainen ole jatkuvasti raskaana. Jos ei tätä yksinkertaista asiaa ymmärrä, silloin ei kyllä seuraa Jeesusta. 

Asiahan on todettu jo täällä, että kun ihmisellä on sellainen uskonnollinen vakaumus, jonka keskiössä pääasiana on (ns oikea) oppi, niin tällaisen näkemyksen pääasia on silloin nimenomaan oppi, ei myötätunto.

Silloin kun elämässä tärkeintä on oppi, niin ihmisen tulee "alistua" opille ja tämä periaate nyt vaan johtaa siihen, että myötätuntoa ei ole lähtökohtaisesti olemassa. Sitä on siis turha ainakaan vl joukosta etsiä tai peräänkuuluttaa, koska he ovat valinneet tärkemmäksi asiakseen opin. Puhe myötätunnosta kaikuu kuuroille korville, koska se ei kuulu kuvaan. 

Moniko on tuomittu saatanan lapsena kadotukseen?

Onhan noita joka uskonyhteisössä. Itse olen tuomittu helvettiin Vapaakirkkolaisten toimesta.

Varmasti olet.

?

Etkö ollutkaan, vai kuin?

Vierailija kirjoitti:

Katolinen ja ortodoksinen kirkko lienee aika terveitä yhteisöjä Suomessa , vaikkei nekään varmasti täydellisiä. 

Ateistit nyt ainakin. Paitsi eivät ole ryhmä.

Olkoon jokainen siinä yhteisössä missä kokee olonsa hyväksi. Vahingolliset rakenteet olisi silti hyvä tiedostaa, kaikki ei välttämättä voi hyvin siinä samassa yhteisössä, jossa itse on onnellinen. Ettei nyt ainakaan olisi välillisesti lisäämässä kenenkään kärsimystä, samalla kun osaltaan tukee ja ylläpitää näitä rakenteita. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Päivämiehen kolumnissa oli näin: "Vaikuttaako se, kuinka kehollinen ihminen on, siihen, millaisia kiusauksia hänelle tulee? Pohdin tätä ystäväni kanssa. Hän kertoi, ettei hän koe vahvaa viettelystä kaunistautumisen suhteen, mutta hän ihanan rehellisesti tunnusti sortuneensa tuomitseviin ajatuksiin niiden tuttavien kohdalla, jotka eivät ole syystä tai toisesta vastustaneet näitä kaunistautumisen kiusauksia. Tämä tuomitsevuus on lähellä myös itseäni. Onko helpompaa tuomita muita siitä, mikä itselle ei ole niin vaikeaa, ja onko helpompi tukea ja ymmärtää sellaisia, jotka lankeavat samantyyppisiin kiusauksiin kuin itse?

Itse olen silloin tällöin kokenut kiusausta kaunistautua esimerkiksi kynsilakalla. Lopulta viimeksi, kun tämä kiusaus tuli taas mieleeni, muistin, miten edellisellä kerralla oli käynyt: vaikka kiiltävän kynsilakan käyttö ei sinänsä himmennä Jumalan luomistyön kauneutta, häpesin kuitenkin näyttää kynsiäni muille. Pelkäsin, että minut nähtäisiin turhamaisena, ja lopulta olo lakat kynsissä oli aika tukala ja häpeilevä. Olo helpottui, kun sain lakat pois."

 

On surullista että omia tarpeita näyttää kauniilta pidetään kiusauksena. Eikö se ole luonnollista että jokainen haluaa näyttää hyvältä muiden seurassa. Jo pienet lapset. Muuten ei peilejäkään tarvittaisi. Se että katsotaan toisia ja arvioidaan ulkositen perusteella heidän uskoa. Tuomitaan muita kynsilakan käytöstä. Eihän tämä ollenkaan raamatun neuvojen mukaista "älkää tuomitko". Vaan pelkistää uskon omiksi teoiksi, ulkonäöksi. Ei kaikilla kyse olekkaan omasta valinnasta että ei halua lakata kynsiä vaan mitä muut sanoo. Onko tämä epäluottamusta siin että Jeesuksen ristinkuolema riittää. Toisille näyttämistä että ollaan hyviä. Tarvitaanko lakkaamattomia kynsiä taivaaseen pääsyyn sen enempää kuin muita omia tekoja jos uskoo että kaikki laki on täytetty ristillä.

Mun täytyy sanoa, että suorastan hirvittää ja rintaa pusertavasti ahdistaa ja surettaa lukea tuollaista. Että jostain niin pienestä ja viattomasta asiasta kuin kynsilakasta, voi tulla jollekin tuollainen taakka!  Miten ahtaaseen poteroon ihmiset on puserrettu, ihan loppuu itseltäkin happi, kun ajatteleekin. 

Missä ilo, missä armo, missä vapaus, missä leikki? En usko, että usko on tarkoitettu tuollaiseksi kivireeksi. 

Ja sitten taas toisaalta: jos et elä tätä, miten voit kenenkään puolesta sanoa että usko on kivireki. 

Niin, ei se tunnu kivireeltä.

”Kuinka minä rakastankaan sinun lakiasi! Sitä minä tutkin kaiken päivää.” (Ps. 119:97, KR92)

”Suuri rauha on niillä, jotka rakastavat sinun lakiasi, mikään ei saa heitä lankeamaan.” (Ps. 119:165)
”Onnellinen se mies… joka rakastaa Herran lakia ja tutkii sitä päivin ja öin.” (KR33/38)
”Sisäisen ihmiseni puolesta minä iloitsen Jumalan laista.” (Room. 7:22)

Raamatussa on varsin suoraan ilmaistu ajatus, että Jumalan lain rakastaminen, siihen perehtyminen ja siitä iloitseminen kuuluvat uskovaisen elämään.

Eikö Jeesus sanonut olevansa lain loppu. Laki on siksi että se osoittaa ihmisen kelpaamattomuuden jotta ihminen joutuu turvautumaan yksin armoon. Lakia noudattamalla päästäkseen taivaaseen ihminen on omavanhurskauden tiellä.

Eikä laissakaan ole ulkonäkö sääntöjä. Kristityn elämään liittyvät ohjeet on Jumalan rakastamista ja läheisen kunnioittamista. Ne on ne kymmenen käskyä minkä noudattamisessa kilvoitellaan.

Ei kynsilakan pesemisessä pois ja muiden ulkonäön tarkkailussa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Päivämiehen kolumnissa oli näin: "Vaikuttaako se, kuinka kehollinen ihminen on, siihen, millaisia kiusauksia hänelle tulee? Pohdin tätä ystäväni kanssa. Hän kertoi, ettei hän koe vahvaa viettelystä kaunistautumisen suhteen, mutta hän ihanan rehellisesti tunnusti sortuneensa tuomitseviin ajatuksiin niiden tuttavien kohdalla, jotka eivät ole syystä tai toisesta vastustaneet näitä kaunistautumisen kiusauksia. Tämä tuomitsevuus on lähellä myös itseäni. Onko helpompaa tuomita muita siitä, mikä itselle ei ole niin vaikeaa, ja onko helpompi tukea ja ymmärtää sellaisia, jotka lankeavat samantyyppisiin kiusauksiin kuin itse?

Itse olen silloin tällöin kokenut kiusausta kaunistautua esimerkiksi kynsilakalla. Lopulta viimeksi, kun tämä kiusaus tuli taas mieleeni, muistin, miten edellisellä kerralla oli käynyt: vaikka kiiltävän kynsilakan käyttö ei sinänsä himmennä Jumalan luomistyön kauneutta, häpesin kuitenkin näyttää kynsiäni muille. Pelkäsin, että minut nähtäisiin turhamaisena, ja lopulta olo lakat kynsissä oli aika tukala ja häpeilevä. Olo helpottui, kun sain lakat pois."

 

On surullista että omia tarpeita näyttää kauniilta pidetään kiusauksena. Eikö se ole luonnollista että jokainen haluaa näyttää hyvältä muiden seurassa. Jo pienet lapset. Muuten ei peilejäkään tarvittaisi. Se että katsotaan toisia ja arvioidaan ulkositen perusteella heidän uskoa. Tuomitaan muita kynsilakan käytöstä. Eihän tämä ollenkaan raamatun neuvojen mukaista "älkää tuomitko". Vaan pelkistää uskon omiksi teoiksi, ulkonäöksi. Ei kaikilla kyse olekkaan omasta valinnasta että ei halua lakata kynsiä vaan mitä muut sanoo. Onko tämä epäluottamusta siin että Jeesuksen ristinkuolema riittää. Toisille näyttämistä että ollaan hyviä. Tarvitaanko lakkaamattomia kynsiä taivaaseen pääsyyn sen enempää kuin muita omia tekoja jos uskoo että kaikki laki on täytetty ristillä.

Mun täytyy sanoa, että suorastan hirvittää ja rintaa pusertavasti ahdistaa ja surettaa lukea tuollaista. Että jostain niin pienestä ja viattomasta asiasta kuin kynsilakasta, voi tulla jollekin tuollainen taakka!  Miten ahtaaseen poteroon ihmiset on puserrettu, ihan loppuu itseltäkin happi, kun ajatteleekin. 

Missä ilo, missä armo, missä vapaus, missä leikki? En usko, että usko on tarkoitettu tuollaiseksi kivireeksi. 

Ja sitten taas toisaalta: jos et elä tätä, miten voit kenenkään puolesta sanoa että usko on kivireki. 

Niin, ehkä. Paitsi, että jos joku kirjoittaa omasta elämästään noin, että pelkkä kynsilakka ahdistaa ja hävettää ja pään täyttää " mitähän ne muut ajattelevat" - ajatukset, niin silloin voi. 

Muistan, kun ilmestyi kirja,  Pauliina Rajalan Taivaslaulu, romaani vlnaisen elämästä. Siinä päähenkilö myös kipuili varpaankynsien lakkaamisen kanssa. Olisi halunnut, että ne olisivat nätit ja siistit. Mutta kun, no tiedätte kyllä. 

Muistan myös, miten jotkut olivat sitä mieltä, että nyt kirjailija liioittelee, eihän tuommoista voi olla Suomessa, nykyaikana. 

Vierailija kirjoitti:

Olkoon jokainen siinä yhteisössä missä kokee olonsa hyväksi. Vahingolliset rakenteet olisi silti hyvä tiedostaa, kaikki ei välttämättä voi hyvin siinä samassa yhteisössä, jossa itse on onnellinen. Ettei nyt ainakaan olisi välillisesti lisäämässä kenenkään kärsimystä, samalla kun osaltaan tukee ja ylläpitää näitä rakenteita. 

Vanhoillislestadiolaisuudessa ei ole mitään rakenteita, vain usko. SRK esimerkiksi edustaa hallinnollista elintä, se ei ole mikään autoriteetti tai muiden yläpuolella oleva ja meitä säännöillä ohjaava taho.

Eli kun rakenteita ei ole, ei niistä voi aiheutua ongelmia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olkoon jokainen siinä yhteisössä missä kokee olonsa hyväksi. Vahingolliset rakenteet olisi silti hyvä tiedostaa, kaikki ei välttämättä voi hyvin siinä samassa yhteisössä, jossa itse on onnellinen. Ettei nyt ainakaan olisi välillisesti lisäämässä kenenkään kärsimystä, samalla kun osaltaan tukee ja ylläpitää näitä rakenteita. 

Vanhoillislestadiolaisuudessa ei ole mitään rakenteita, vain usko. SRK esimerkiksi edustaa hallinnollista elintä, se ei ole mikään autoriteetti tai muiden yläpuolella oleva ja meitä säännöillä ohjaava taho.

 

Eli kun rakenteita ei ole, ei niistä voi aiheutua ongelmia.

Ei pefofiliaa?

Ei insestiä?

Ei mitään muutakaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olkoon jokainen siinä yhteisössä missä kokee olonsa hyväksi. Vahingolliset rakenteet olisi silti hyvä tiedostaa, kaikki ei välttämättä voi hyvin siinä samassa yhteisössä, jossa itse on onnellinen. Ettei nyt ainakaan olisi välillisesti lisäämässä kenenkään kärsimystä, samalla kun osaltaan tukee ja ylläpitää näitä rakenteita. 

Vanhoillislestadiolaisuudessa ei ole mitään rakenteita, vain usko. SRK esimerkiksi edustaa hallinnollista elintä, se ei ole mikään autoriteetti tai muiden yläpuolella oleva ja meitä säännöillä ohjaava taho.

 

Eli kun rakenteita ei ole, ei niistä voi aiheutua ongelmia.

Pysytään totuudessa:

”Maallikkojohtoisuus: Vaikka liikkeessä on mukana myös luterilaisen kirkon pappeja, valtaosa julistajista on maallikkosaarnaajia (puhujia). Paikallisten yhdistysten johtokunnat ja puhujat käyttävät merkittävää hengellistä auktoriteettia. [1]

Puhujainkokoukset: SRK järjestää säännöllisesti puhujainkokouksia, joissa linjataan liikkeen yhteisiä opillisia ja moraalisia kantoja (esimerkiksi suhtautumista kulttuuriin, mediaan tai ehkäisyyn). [1, 2, 3]

Seurakuntaoppi (eksklusiivisuus): Rakenteita määrittelee vahvasti oppi siitä, että vanhoillislestadiolainen yhteisö muodostaa maan päällä ainoan oikean "Jumalan valtakunnan", jonka kautta ihminen voi pelastua. Tämä luo selvän rajan "sisäpuolella" olevien uskovaisten ja "ulkopuolella" olevan maailman välille. [1, 2, 3]

Taloudelliset verkostot: Liikkeen jäsenillä on vahvoja keskinäisiä bisnes- ja yrittäjäverkostoja (erityisesti rakennus- ja talotekniikka-aloilla). Omia yrityksiä ja työntekijöitä tuetaan usein yhteisön sisällä, mikä vahvistaa taloudellista riippuvuutta ja sidoksia. [1, 2]

Sosiaalinen kontrolli: Tiivis yhteisörakenne luo vahvan ryhmäpaineen ja sosiaalisen kontrollin, jossa yksilön elämäntapoja ja sitoutumista yhteisön normeihin seurataan tarkasti. Historiasaan tämä on näkynyt muun muassa 1970–1980-lukujen niin sanottuina hoitokokouksina.”

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla olisi yksi pyyntö teille vanhoillislestadiolaisille.

Puhuin erään vl-perheenäidin kanssa, joka kertoi työpaikallaan piilotelleensa uskontoaan. Sitten jossain vaiheessa useamman vuoden työskentelyn jälkeen vl-äiti otti asian varovasti esille, että hän haluaisi kertoa tällaisen asian. Työkaveri oli siihen todennut, että olenhan minä alusta asti tiennyt sinun olevan vanhoillislestadiolainen. Vl-äiti oli häkeltynyt, että mistä työkaveri tämän tiesi.

Jos on ollut vanhoillislestadiolaisten kanssa tekemisissä, tunnistaa liikkeeseen kuuluvat helposti esim. työkavereiden joukosta. Naiset eivät meikkaa, eivätkä käytä korvakoruja, eivätkä värjää hiuksia. Pukeutuvat hillitysti (eivät koskaan paljastavasti). Puhuvat korrektisti, eivätkä kiroile, eivät puhu alkoholin käytöstä. Ovat perhekeskeisiä ja perinteisen oloisia. Hoitavat työnsä hyvin.

Mutta sen olen ikäväkseni huomannut, että moni vl välttelee uskostaan kertomista tai aiheesta puhumista. Toivon, että olisitte rohkeampia. Meidän työpaikalla suhtaudutaan hyvin vl-työntekijöihin. Minäkin monesti haluaisin jutella vl-opista ja tavoista, mutta vl-työkaverit eivät kovin mielellään juttele uskostaan ja tavoistaan, vaikka kauniisti ja arvostavasti kysyisikin. OIisi kiva kuulla enemmän arjen kokemuksia vl-perheessä elämisestä ja ajatuksia vl-opista ja tavoista, vaikka en itse kaikkia asioita allekirjoitakaan. 

Eipä ole koskaan vl jäänyt työpaikalla tunnistamatta, yleensä näkyy heti. Mutta ei sen piilottaminen pidempään koskaan onnistu.

Itse en ev. lut. ihmisenä ymmärrä, mitä pahaa on siinä, että ihminen näyttää lestadiolaisuutensa? Olen töissä kirkossa ja kyllä meillä uskosta puhuminen on ihan normaali aihe. Silti valitettavan moni vl ei haluaisi puhua omasta uskostaan. Jos ihan ystävällisesti kysyy kesällä, miten suviseurat menivät, niin saatetaan vain lyhyesti todeta, että hyvin. Toivottavasti ihmiset oppisivat, että kaikki eivät halua toisille pahaa tai kommentoi toisen uskoa ikävästi.

Sinä kuulostatkin fiksulta ja ystävälliseltä ihmiseltä.

On kuitenkin valitettavan monia, jotka suhtautuvat täysin toisella tavalla, siksi ollaan arkoja puhumaan aiheesta. Koskaan ei voi tietää, milloin on tulossa ”täyslaidallinen” ja milloin normaalia juttelua.

Mistä tällaiset vl:n itsensä ennakkoluulot muista johtuu? Toistuvasti olen nähnyt, että vl-taustaa pyritään salailemaan, vaikka aina kaikki ovat sen muutenkin tienneet. Itse eivät vain näytä ymmärtävänsä, että muut ovat jo kauan aikaa tienneet asian. Mutta miksi vl on sokea ymmärtämään tätä?

 

Joskus kyllästyin tähän salailuun, kun tuli työpaikalla työkavereiden kesken puhettä että kuka on nähnyt tietyn elokuvan. Moni oli, ja moni halusi nähdä. Mutta joukossa oli yksi, joka aina sanoi, etten tykkää elokuvista. Joten erehdyin sanomaan, ettethän sinä ole koskaan elokuvaa nähnyt. Hän reagoi tähän uhriutumalla, että en olekaan, ja rupesi nyyhkyttämään miten muut suhtautuvat huonosti vanhoillislestadiolaisiin. No niin huonosti suhtauduimme, ettei hän ollut ymmärtänyt meidän kaikkien tietävän, mutta olemme olleet kommentoimatta hienotunteisuuttamme aiemmin. Oletan, että kuten minulla, niin muillakin syy on ollut tämä. 

”Mistä tällaiset vl:n itsensä ennakkoluulot muista johtuu?”

Ei tuo ole valitettavasti ennakkoluulo, vaan tosielämän kokemusten opettamaa varovaisuutta. Tiedän tietenkin, että niitä törppöjä on vain pieni osa, mutta kun on pari kertaa saanut suut ja silmät täyteen ”palautetta” vakaumuksestaan isolla äänellä, niin oppii varovaiseksi.

Mutta mukava huomata, että teitä kivasti suhtautuvia on täällä myös 😊

Minua ystävällisesti suhtautuvana ärsyttää, kun moni vl olettaa automaattisesti, että muut ovat heitä vastaan/suhtautuvat heidän uskontoonsa ikävästi jne. Voisitteko itsekin olettaa lähtökohtaisesti, että suurin osa ihmisistä haluaa teille hyvää ja on ystävällisiä teitäkin kohtaan?

Vierailija kirjoitti:

Minusta tämä ehkäisykysymys on hankala. En ota kantaa mikä on oikein mutta. Jos ajatellaan että jumala antaa lapsen vain kun tilanne on hyvä. Että hän näkee kaiken ja toimii niinkuin paras on ja antaa voimat siihen. Ja siihen luotetaan ja otetaan lapset vastaan vaikka on sairautta, nepsyä, väsymystä, köyhyyttä jne. Mutta sitten kun äiti uupuu tai raskaus on hengenvaarallinen otetaa ehkäisy käyttöön. Eikö se tavallaan vesitä alkuperäisen ajatuksen että jumala tietää milloin on lapsen hyvä aika tulla. Eikö yhtäkkiä tiedäkkään tai eikö siihen enää luotetakkaan? Jos luotetaan tarviiko silloin ehkäistä pahassakaan tilanteessa? Ja jos ei luoteta miksi ei ehkäistä jo aiemmin ennenkuin tilanne kriisiytyy? Äh, en tiedä ymmärtääkö kukaan mitä koitan selittää. Eli epäloogisuus luottamuksessa että sitä on tai ei ole tilanteen mukaan.

Ja myös että eihän kaikilla vanhemmilla ole samat resurssit. Heilläkin on nepsyä, erilaiset voimat ja tukiverkot, perheessä sairauksia jne. Jollekkin se 10 lasta on paljon vaativampi juttu kuin toiselle.

Enkä sano että ehkäisy on väärin tai oikein. Mietin vain.

Eikä tämä lapsiarjen kuormitus millään lailla liity lestadiolaisuuteen, vaan ihan siihen lapsiarkeen yleisesti. Vakaumuksesta riippumatta: tiedän monia perheitä, joissa ollaan lujilla siksi, kun lapsilla (tai vanhemmalla) on nepsyyttä, muuta fyysistä sairautta, ei tukiverkkoja jne. Ja tuollainen arki voi olla todella rankkaa, olipa lapsia 1, 3 tai 10. Sitten taas on perheitä, joissa lapset ja vanhemmat ovat terveitä, lapset ovat "helppoja ja omatoimisia perusluonteeltaan" tai tukiverkkoja löytyy kunnolla. Eipä se vanhemmuus tuolloin niin vaikeaa ole ja on helppoa tulla sanomaan, että kyllä minä pärjään helposti ja miksi ette muut pärjää.