Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Areenassa Luojan lapset (v-lestadiolaisista) vol 3.1
26.04.2026 |
Areenassa Luojan lapset (v-lestadiolaisista) vol 3. Keskustelu on poistettu.
Mikä tekee tästä aiheesta maailman sensuroidumman?
Kommentit (9565)
Päivämiehen kolumnissa oli näin: "Vaikuttaako se, kuinka kehollinen ihminen on, siihen, millaisia kiusauksia hänelle tulee? Pohdin tätä ystäväni kanssa. Hän kertoi, ettei hän koe vahvaa viettelystä kaunistautumisen suhteen, mutta hän ihanan rehellisesti tunnusti sortuneensa tuomitseviin ajatuksiin niiden tuttavien kohdalla, jotka eivät ole syystä tai toisesta vastustaneet näitä kaunistautumisen kiusauksia. Tämä tuomitsevuus on lähellä myös itseäni. Onko helpompaa tuomita muita siitä, mikä itselle ei ole niin vaikeaa, ja onko helpompi tukea ja ymmärtää sellaisia, jotka lankeavat samantyyppisiin kiusauksiin kuin itse?
Itse olen silloin tällöin kokenut kiusausta kaunistautua esimerkiksi kynsilakalla. Lopulta viimeksi, kun tämä kiusaus tuli taas mieleeni, muistin, miten edellisellä kerralla oli käynyt: vaikka kiiltävän kynsilakan käyttö ei sinänsä himmennä Jumalan luomistyön kauneutta, häpesin kuitenkin näyttää kynsiäni muille. Pelkäsin, että minut nähtäisiin turhamaisena, ja lopulta olo lakat kynsissä oli aika tukala ja häpeilevä. Olo helpottui, kun sain lakat pois."
On surullista että omia tarpeita näyttää kauniilta pidetään kiusauksena. Eikö se ole luonnollista että jokainen haluaa näyttää hyvältä muiden seurassa. Jo pienet lapset. Muuten ei peilejäkään tarvittaisi. Se että katsotaan toisia ja arvioidaan ulkositen perusteella heidän uskoa. Tuomitaan muita kynsilakan käytöstä. Eihän tämä ollenkaan raamatun neuvojen mukaista "älkää tuomitko". Vaan pelkistää uskon omiksi teoiksi, ulkonäöksi. Ei kaikilla kyse olekkaan omasta valinnasta että ei halua lakata kynsiä vaan mitä muut sanoo. Onko tämä epäluottamusta siin että Jeesuksen ristinkuolema riittää. Toisille näyttämistä että ollaan hyviä. Tarvitaanko lakkaamattomia kynsiä taivaaseen pääsyyn sen enempää kuin muita omia tekoja jos uskoo että kaikki laki on täytetty ristillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Itse katson nuorison ehostamista lempein ja ymmärtävin silmin ja toivon, että nuoren itsetunto vahvistuisi ja hän oppisi hyväksymään itsensä. Vanhemman henkilön harmaiden hiusten värjäämisestä ajattelen samoin.
Olen siinä mielessä onnekas, että ulkonäköasiat eivät oikeastaan kiinnosta minua. Pääasia, että on siisti ja puhdas ihmisten ilmoilla ollessaan.
-vl"
Kirjoitat ihan kauniisti mutta jotenkin ylemmyyden tuntuisesti, lempeästi ylhäältä alas päin toivoen että heikko-itsetuntoisetkin oppisi hyväksymään itsen ja jättäisi meikit tai hiussävyt sen myötä pois. Niinkuin sinä. Että se sinun malli on parempi ja toivottavampi, kehittyneempi. Kun itseä ei kiinnosta on helpompi ajatella että kyseessä on heikko itsetunto. Ei se välttämättä ole sitä mutta jotkut on esteettisesti suuntautuneempia enemmän kuin toiset.
Moni vl sävyttää harmaat piiloon omalla värillä ja sillä ei ole uskomisen kanssa tekemistä. Eikä itsetunnon. Ei tarvi perustella miksi haluaa näyttää tietyltä kun jokaisella on omat halut. Ei minuakaan kiinnosta moni asia mikä jollekkin muulle on tärkeä. En silti toivo että muut muuttuisivat minun kaltaiseksi ja jättäisi itselle tärkeän asian pois.
"toivoen että heikko-itsetuntoisetkin oppisi hyväksymään itsen ja jättäisi meikit tai hiussävyt sen myötä pois. Niinkuin sinä. Että se sinun malli on parempi ja toivottavampi, kehittyneempi. "
Näin en kirjoittanut enkä näin myöskään ajattele. En ajattele, että meikki on osoitus heikosta itsetunnosta, mutta ajattelen, että nuorena ylikorostunut suhde ulkonäköön on usein huonosta itsetunnosta kumpuavaa.
Olisi kiva, jos ei tehtäisi tulkintoja rivien välistä.
Kirjoitit että: "toivon, että nuoren itsetunto vahvistuisi ja hän oppisi hyväksymään itsensä. Vanhemman henkilön harmaiden hiusten värjäämisestä ajattelen samoin." ja "Olen siinä mielessä onnekas, että ulkonäköasiat eivät oikeastaan kiinnosta minua."
Tulee sellainen tunne että ajattelet kertovan itsetunnosta eri ikäisillä. Ja että sinua ei kiinnosta itseä mutta teet silti tulkintoja muista. "Ajattelen samoin" "Toivon että"
Siinä mielessä olet oikeassa, että minusta hiusten värjääminen harmaiden hiusten peittämiseksi kertoo usein siitä, että vanhenemisen ulkoisia muutoksia on vaikea hyväksyä. Kyllä, jonkun ihmisen kohdalla teen sellaisen tulkinnan. En sitä kuitenkaan millään tavoin tuo ilmi, se jää omaksi ajatukseksi ja siitä tulee myötätuntoinen olo tuota ihmistä kohtaan.
Mutta sekä nuoria että vanhoja on monenlaisia, ja myös heidän itsetuntonsa vahvuus vaihtelee. Yleisesti ottaen nuorten itsetunto on kuitenkin heikompi kuin vanhemmilla.
Vierailija kirjoitti:
Päivämiehen kolumnissa oli näin: "Vaikuttaako se, kuinka kehollinen ihminen on, siihen, millaisia kiusauksia hänelle tulee? Pohdin tätä ystäväni kanssa. Hän kertoi, ettei hän koe vahvaa viettelystä kaunistautumisen suhteen, mutta hän ihanan rehellisesti tunnusti sortuneensa tuomitseviin ajatuksiin niiden tuttavien kohdalla, jotka eivät ole syystä tai toisesta vastustaneet näitä kaunistautumisen kiusauksia. Tämä tuomitsevuus on lähellä myös itseäni. Onko helpompaa tuomita muita siitä, mikä itselle ei ole niin vaikeaa, ja onko helpompi tukea ja ymmärtää sellaisia, jotka lankeavat samantyyppisiin kiusauksiin kuin itse?
Itse olen silloin tällöin kokenut kiusausta kaunistautua esimerkiksi kynsilakalla. Lopulta viimeksi, kun tämä kiusaus tuli taas mieleeni, muistin, miten edellisellä kerralla oli käynyt: vaikka kiiltävän kynsilakan käyttö ei sinänsä himmennä Jumalan luomistyön kauneutta, häpesin kuitenkin näyttää kynsiäni muille. Pelkäsin, että minut nähtäisiin turhamaisena, ja lopulta olo lakat kynsissä oli aika tukala ja häpeilevä. Olo helpottui, kun sain lakat pois."
On surullista että omia tarpeita näyttää kauniilta pidetään kiusauksena. Eikö se ole luonnollista että jokainen haluaa näyttää hyvältä muiden seurassa. Jo pienet lapset. Muuten ei peilejäkään tarvittaisi. Se että katsotaan toisia ja arvioidaan ulkositen perusteella heidän uskoa. Tuomitaan muita kynsilakan käytöstä. Eihän tämä ollenkaan raamatun neuvojen mukaista "älkää tuomitko". Vaan pelkistää uskon omiksi teoiksi, ulkonäöksi. Ei kaikilla kyse olekkaan omasta valinnasta että ei halua lakata kynsiä vaan mitä muut sanoo. Onko tämä epäluottamusta siin että Jeesuksen ristinkuolema riittää. Toisille näyttämistä että ollaan hyviä. Tarvitaanko lakkaamattomia kynsiä taivaaseen pääsyyn sen enempää kuin muita omia tekoja jos uskoo että kaikki laki on täytetty ristillä.
Mun täytyy sanoa, että suorastan hirvittää ja rintaa pusertavasti ahdistaa ja surettaa lukea tuollaista. Että jostain niin pienestä ja viattomasta asiasta kuin kynsilakasta, voi tulla jollekin tuollainen taakka! Miten ahtaaseen poteroon ihmiset on puserrettu, ihan loppuu itseltäkin happi, kun ajatteleekin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla olisi yksi pyyntö teille vanhoillislestadiolaisille.
Puhuin erään vl-perheenäidin kanssa, joka kertoi työpaikallaan piilotelleensa uskontoaan. Sitten jossain vaiheessa useamman vuoden työskentelyn jälkeen vl-äiti otti asian varovasti esille, että hän haluaisi kertoa tällaisen asian. Työkaveri oli siihen todennut, että olenhan minä alusta asti tiennyt sinun olevan vanhoillislestadiolainen. Vl-äiti oli häkeltynyt, että mistä työkaveri tämän tiesi.
Jos on ollut vanhoillislestadiolaisten kanssa tekemisissä, tunnistaa liikkeeseen kuuluvat helposti esim. työkavereiden joukosta. Naiset eivät meikkaa, eivätkä käytä korvakoruja, eivätkä värjää hiuksia. Pukeutuvat hillitysti (eivät koskaan paljastavasti). Puhuvat korrektisti, eivätkä kiroile, eivät puhu alkoholin käytöstä. Ovat perhekeskeisiä ja perinteisen oloisia. Hoitavat työnsä hyvin.
Mutta sen olen ikäväkseni huomannut, että moni vl välttelee uskostaan kertomista tai aiheesta puhumista. Toivon, että olisitte rohkeampia. Meidän työpaikalla suhtaudutaan hyvin vl-työntekijöihin. Minäkin monesti haluaisin jutella vl-opista ja tavoista, mutta vl-työkaverit eivät kovin mielellään juttele uskostaan ja tavoistaan, vaikka kauniisti ja arvostavasti kysyisikin. OIisi kiva kuulla enemmän arjen kokemuksia vl-perheessä elämisestä ja ajatuksia vl-opista ja tavoista, vaikka en itse kaikkia asioita allekirjoitakaan.
Eipä ole koskaan vl jäänyt työpaikalla tunnistamatta, yleensä näkyy heti. Mutta ei sen piilottaminen pidempään koskaan onnistu.
Itse en ev. lut. ihmisenä ymmärrä, mitä pahaa on siinä, että ihminen näyttää lestadiolaisuutensa? Olen töissä kirkossa ja kyllä meillä uskosta puhuminen on ihan normaali aihe. Silti valitettavan moni vl ei haluaisi puhua omasta uskostaan. Jos ihan ystävällisesti kysyy kesällä, miten suviseurat menivät, niin saatetaan vain lyhyesti todeta, että hyvin. Toivottavasti ihmiset oppisivat, että kaikki eivät halua toisille pahaa tai kommentoi toisen uskoa ikävästi.
Sinä kuulostatkin fiksulta ja ystävälliseltä ihmiseltä.
On kuitenkin valitettavan monia, jotka suhtautuvat täysin toisella tavalla, siksi ollaan arkoja puhumaan aiheesta. Koskaan ei voi tietää, milloin on tulossa ”täyslaidallinen” ja milloin normaalia juttelua.
Mistä tällaiset vl:n itsensä ennakkoluulot muista johtuu? Toistuvasti olen nähnyt, että vl-taustaa pyritään salailemaan, vaikka aina kaikki ovat sen muutenkin tienneet. Itse eivät vain näytä ymmärtävänsä, että muut ovat jo kauan aikaa tienneet asian. Mutta miksi vl on sokea ymmärtämään tätä?
Joskus kyllästyin tähän salailuun, kun tuli työpaikalla työkavereiden kesken puhettä että kuka on nähnyt tietyn elokuvan. Moni oli, ja moni halusi nähdä. Mutta joukossa oli yksi, joka aina sanoi, etten tykkää elokuvista. Joten erehdyin sanomaan, ettethän sinä ole koskaan elokuvaa nähnyt. Hän reagoi tähän uhriutumalla, että en olekaan, ja rupesi nyyhkyttämään miten muut suhtautuvat huonosti vanhoillislestadiolaisiin. No niin huonosti suhtauduimme, ettei hän ollut ymmärtänyt meidän kaikkien tietävän, mutta olemme olleet kommentoimatta hienotunteisuuttamme aiemmin. Oletan, että kuten minulla, niin muillakin syy on ollut tämä.
”Mistä tällaiset vl:n itsensä ennakkoluulot muista johtuu?”
Ei tuo ole valitettavasti ennakkoluulo, vaan tosielämän kokemusten opettamaa varovaisuutta. Tiedän tietenkin, että niitä törppöjä on vain pieni osa, mutta kun on pari kertaa saanut suut ja silmät täyteen ”palautetta” vakaumuksestaan isolla äänellä, niin oppii varovaiseksi.
Mutta mukava huomata, että teitä kivasti suhtautuvia on täällä myös 😊
Väitteillä huonoista kokemuksista voi perustella minkä tahansa ennakkoluulonsa. Ennakkoluuloisesti muihin suhtautuva voi aina kertoa, että tietyt ryhmät tekee rikoksia yms., ja sillä perustella suhtautumistaan.
Enpä voisi juuri enempää olla samaa mieltä!
Koko tämä ketjuhan perustuu juuri tuohon: jollakin henkilöllä on huonoja kokemuksia yksittäisistä vl-ihmisistä, ja sen perusteella leimataan sujuvasti koko porukka.
Näinhän siinä monesti voi käydä. Itse ajattelen että on tosi tärkeää että huonoja kokemuksia omaavat ja jopa traumoja kokeneet saavat äänensä kuuluville. Näin tällaisesta voi ottaa oppia ja miettiä, miten vastaavan voisi jatkossa välttää.
Näissä tulisi kuitenkin aina muistaa että huonot kokemukset ei sulje pois sitä tosi asiaa että moni kokee onnellisuutta ja turvaa tässä yhteisössä.
Ja sama totta kai toisinpäin: hyvät kokemukset eivät tarkoita etteikö huonoja ja traumaattisia kokemuksia riittäisi, ja totta on sekin että pois lähteneitä on paljon.
Mutta usein tuntuu että nää keskustelut on vaikeita. Herkästi sitä varmaan itsekin sanoo sen mitä ensimmäiseksi tulee mieleen: mulla ei ole kokemusta tästä, lähipiirissäni toimitaan näin… eli koen että korjaamista olisi omassa reagoinnissa, vaikka tarkoitus ei ole vähätellä niin toiselle voi tulla sellainen olo. Ehkä siinä vain haluaa korjata yleistävältä tuntuvaa kuvaa, vaikka toki voi puolestaan olla myös niin ettei kovia kokenut yleistääkään tarkoita.
T: Rebekka
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Päivämiehen kolumnissa oli näin: "Vaikuttaako se, kuinka kehollinen ihminen on, siihen, millaisia kiusauksia hänelle tulee? Pohdin tätä ystäväni kanssa. Hän kertoi, ettei hän koe vahvaa viettelystä kaunistautumisen suhteen, mutta hän ihanan rehellisesti tunnusti sortuneensa tuomitseviin ajatuksiin niiden tuttavien kohdalla, jotka eivät ole syystä tai toisesta vastustaneet näitä kaunistautumisen kiusauksia. Tämä tuomitsevuus on lähellä myös itseäni. Onko helpompaa tuomita muita siitä, mikä itselle ei ole niin vaikeaa, ja onko helpompi tukea ja ymmärtää sellaisia, jotka lankeavat samantyyppisiin kiusauksiin kuin itse?
Itse olen silloin tällöin kokenut kiusausta kaunistautua esimerkiksi kynsilakalla. Lopulta viimeksi, kun tämä kiusaus tuli taas mieleeni, muistin, miten edellisellä kerralla oli käynyt: vaikka kiiltävän kynsilakan käyttö ei sinänsä himmennä Jumalan luomistyön kauneutta, häpesin kuitenkin näyttää kynsiäni muille. Pelkäsin, että minut nähtäisiin turhamaisena, ja lopulta olo lakat kynsissä oli aika tukala ja häpeilevä. Olo helpottui, kun sain lakat pois."
On surullista että omia tarpeita näyttää kauniilta pidetään kiusauksena. Eikö se ole luonnollista että jokainen haluaa näyttää hyvältä muiden seurassa. Jo pienet lapset. Muuten ei peilejäkään tarvittaisi. Se että katsotaan toisia ja arvioidaan ulkositen perusteella heidän uskoa. Tuomitaan muita kynsilakan käytöstä. Eihän tämä ollenkaan raamatun neuvojen mukaista "älkää tuomitko". Vaan pelkistää uskon omiksi teoiksi, ulkonäöksi. Ei kaikilla kyse olekkaan omasta valinnasta että ei halua lakata kynsiä vaan mitä muut sanoo. Onko tämä epäluottamusta siin että Jeesuksen ristinkuolema riittää. Toisille näyttämistä että ollaan hyviä. Tarvitaanko lakkaamattomia kynsiä taivaaseen pääsyyn sen enempää kuin muita omia tekoja jos uskoo että kaikki laki on täytetty ristillä.
Mun täytyy sanoa, että suorastan hirvittää ja rintaa pusertavasti ahdistaa ja surettaa lukea tuollaista. Että jostain niin pienestä ja viattomasta asiasta kuin kynsilakasta, voi tulla jollekin tuollainen taakka! Miten ahtaaseen poteroon ihmiset on puserrettu, ihan loppuu itseltäkin happi, kun ajatteleekin.
Missä ilo, missä armo, missä vapaus, missä leikki? En usko, että usko on tarkoitettu tuollaiseksi kivireeksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö ehkäisyasiassa voisi ajatella niin, että kun kerran mikään ehkäisykeino ei muutoinkaan ole sataprosenttisen varma, niin ainahan Jumalalla joka tapauksessa on mahdollisuus luoda halutessaan uutta elämää. Kaikkivoipainen kun on, käsityksenne mukaan.
Miksi ette voi ajatella noin, vlihmiset?
Ehkäisy on minusta väärin siksi, että siinä halutaan estää/haitata Jumalan luomistyötä. En lähtökohtaisesti halua asettua Jumalaa vastaan, vaikka Jumala kaikkivoipa onkin.
No Jumalan luomistyötä vastaan asetutaan ihan terveydenhuollollakin ym. Jos sinut on luotu sairastumaan ja kuolemaan miksi et tyydy kohtaloosi joka on sinulle luotu?
On kokonaan eri asia suojella elämää ja terveyttä (terveydenhoito, turvallisuus liikenteessä ja muualla jne.) kuin estää luomistyö eli elämän synty (ehkäisy).
Minä taas en ymmärrä tuota eroa. Ihan samalla tavallahan ajattelette, käsittääkseni, että Jumala on jo etukäteen päättänyt jokaisen päivien määrän , joten hyvin voisi ajatella, että miksi asettua missään asiassa Jumalan tahtoa vastaan. Eihän Jumalakaan siis aina ole mitenkään "elämän puolella" aina. Vaan on sekä elämän että kuoleman herra. Joka ikinen päivä kuolee ihmisiä, lapsia ja vauvoja. Jos uskotte, että näin tapahtuu Jumalan tahdosta, niin silloin uskotte tosiaan Jumalaan myös kuoleman antajana, ei pelkästään elämän antajana. Logiikka siis ontuu.
Siinä tapauksessa vanhempien pitäisi elää selibaatissa, jos ei ehkäisyä hyväksytä. Koska ihan oikeasti pitää ajatella myös niitä olemassaolevia lapsia. Ei seksi ole ihmisille mikään etuoikeus ja elämän ehto. Muussa tapauksessa muna on murha-ase.
-sivusta
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö ehkäisyasiassa voisi ajatella niin, että kun kerran mikään ehkäisykeino ei muutoinkaan ole sataprosenttisen varma, niin ainahan Jumalalla joka tapauksessa on mahdollisuus luoda halutessaan uutta elämää. Kaikkivoipainen kun on, käsityksenne mukaan.
Miksi ette voi ajatella noin, vlihmiset?
Ehkäisy on minusta väärin siksi, että siinä halutaan estää/haitata Jumalan luomistyötä. En lähtökohtaisesti halua asettua Jumalaa vastaan, vaikka Jumala kaikkivoipa onkin.
No Jumalan luomistyötä vastaan asetutaan ihan terveydenhuollollakin ym. Jos sinut on luotu sairastumaan ja kuolemaan miksi et tyydy kohtaloosi joka on sinulle luotu?
On kokonaan eri asia suojella elämää ja terveyttä (terveydenhoito, turvallisuus liikenteessä ja muualla jne.) kuin estää luomistyö eli elämän synty (ehkäisy).
Minä taas en ymmärrä tuota eroa. Ihan samalla tavallahan ajattelette, käsittääkseni, että Jumala on jo etukäteen päättänyt jokaisen päivien määrän , joten hyvin voisi ajatella, että miksi asettua missään asiassa Jumalan tahtoa vastaan. Eihän Jumalakaan siis aina ole mitenkään "elämän puolella" aina. Vaan on sekä elämän että kuoleman herra. Joka ikinen päivä kuolee ihmisiä, lapsia ja vauvoja. Jos uskotte, että näin tapahtuu Jumalan tahdosta, niin silloin uskotte tosiaan Jumalaan myös kuoleman antajana, ei pelkästään elämän antajana. Logiikka siis ontuu.
Tuo vertaus mättää teologisesti ja loogisesti:
Usko ei ole fatalismia: Se, että Jumala tietää päivämme, ei tarkoita toimettomuutta. Elämän suojeleminen ja sairaiden hoitaminen toteuttavat suoraan Raamatun lähimmäisenrakkauden käskyä, eivätkä ole kapinaa Jumalaa vastaan.
Kuolema ei ole Jumalan ihannetila: Kuolema ei ole Jumalan alkuperäinen luomisteko, vaan syntiinlankeemuksen seuraus. Raamattu kutsuu kuolemaa "viimeiseksi viholliseksi" (1. Kor. 15:26). Jumala sallii kuoleman langenneessa maailmassa, mutta se ei ole Hänen päämääränsä.
Kyse on eri asioista: Terveydenhoito korjaa sairauden aiheuttamaa häiriöitä ja suojelee jo olemassa olevaa elämää. Ehkäisy taas estää uuden elämän syntymisen. Sairauden hoitaminen ei siten ole "Jumalan tahtoa vastaan sotimista".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Päivämiehen kolumnissa oli näin: "Vaikuttaako se, kuinka kehollinen ihminen on, siihen, millaisia kiusauksia hänelle tulee? Pohdin tätä ystäväni kanssa. Hän kertoi, ettei hän koe vahvaa viettelystä kaunistautumisen suhteen, mutta hän ihanan rehellisesti tunnusti sortuneensa tuomitseviin ajatuksiin niiden tuttavien kohdalla, jotka eivät ole syystä tai toisesta vastustaneet näitä kaunistautumisen kiusauksia. Tämä tuomitsevuus on lähellä myös itseäni. Onko helpompaa tuomita muita siitä, mikä itselle ei ole niin vaikeaa, ja onko helpompi tukea ja ymmärtää sellaisia, jotka lankeavat samantyyppisiin kiusauksiin kuin itse?
Itse olen silloin tällöin kokenut kiusausta kaunistautua esimerkiksi kynsilakalla. Lopulta viimeksi, kun tämä kiusaus tuli taas mieleeni, muistin, miten edellisellä kerralla oli käynyt: vaikka kiiltävän kynsilakan käyttö ei sinänsä himmennä Jumalan luomistyön kauneutta, häpesin kuitenkin näyttää kynsiäni muille. Pelkäsin, että minut nähtäisiin turhamaisena, ja lopulta olo lakat kynsissä oli aika tukala ja häpeilevä. Olo helpottui, kun sain lakat pois."
On surullista että omia tarpeita näyttää kauniilta pidetään kiusauksena. Eikö se ole luonnollista että jokainen haluaa näyttää hyvältä muiden seurassa. Jo pienet lapset. Muuten ei peilejäkään tarvittaisi. Se että katsotaan toisia ja arvioidaan ulkositen perusteella heidän uskoa. Tuomitaan muita kynsilakan käytöstä. Eihän tämä ollenkaan raamatun neuvojen mukaista "älkää tuomitko". Vaan pelkistää uskon omiksi teoiksi, ulkonäöksi. Ei kaikilla kyse olekkaan omasta valinnasta että ei halua lakata kynsiä vaan mitä muut sanoo. Onko tämä epäluottamusta siin että Jeesuksen ristinkuolema riittää. Toisille näyttämistä että ollaan hyviä. Tarvitaanko lakkaamattomia kynsiä taivaaseen pääsyyn sen enempää kuin muita omia tekoja jos uskoo että kaikki laki on täytetty ristillä.
Mun täytyy sanoa, että suorastan hirvittää ja rintaa pusertavasti ahdistaa ja surettaa lukea tuollaista. Että jostain niin pienestä ja viattomasta asiasta kuin kynsilakasta, voi tulla jollekin tuollainen taakka! Miten ahtaaseen poteroon ihmiset on puserrettu, ihan loppuu itseltäkin happi, kun ajatteleekin.
Missä ilo, missä armo, missä vapaus, missä leikki? En usko, että usko on tarkoitettu tuollaiseksi kivireeksi.
"Vapauteen Kristus meidät vapautti. Pysykää siis lujina älkääkä alistuko uudelleen orjuuden ikeeseen. Te, jotka pyritte vanhurskauteen lakia noudattamalla, olette joutuneet eroon Kristuksesta, armon ulkopuolelle. Kristuksessa Jeesuksessa on yhdentekevää, onko ihminen ympärileikattu vai ei. Ainoa tärkeä on rakkautena vaikuttava usko."
”Kyse on eri asioista: Terveydenhoito korjaasairauden aiheuttamaa häiriöitä ja suojelee jo olemassa olevaa elämää. Ehkäisy taas estää uuden elämän syntymisen. Sairauden hoitaminen ei siten ole "Jumalan tahtoa vastaan sotimista".”
Kyse on samasta asiasta: Ehkäisy suojelee jo olemassa olevaa elämää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Päivämiehen kolumnissa oli näin: "Vaikuttaako se, kuinka kehollinen ihminen on, siihen, millaisia kiusauksia hänelle tulee? Pohdin tätä ystäväni kanssa. Hän kertoi, ettei hän koe vahvaa viettelystä kaunistautumisen suhteen, mutta hän ihanan rehellisesti tunnusti sortuneensa tuomitseviin ajatuksiin niiden tuttavien kohdalla, jotka eivät ole syystä tai toisesta vastustaneet näitä kaunistautumisen kiusauksia. Tämä tuomitsevuus on lähellä myös itseäni. Onko helpompaa tuomita muita siitä, mikä itselle ei ole niin vaikeaa, ja onko helpompi tukea ja ymmärtää sellaisia, jotka lankeavat samantyyppisiin kiusauksiin kuin itse?
Itse olen silloin tällöin kokenut kiusausta kaunistautua esimerkiksi kynsilakalla. Lopulta viimeksi, kun tämä kiusaus tuli taas mieleeni, muistin, miten edellisellä kerralla oli käynyt: vaikka kiiltävän kynsilakan käyttö ei sinänsä himmennä Jumalan luomistyön kauneutta, häpesin kuitenkin näyttää kynsiäni muille. Pelkäsin, että minut nähtäisiin turhamaisena, ja lopulta olo lakat kynsissä oli aika tukala ja häpeilevä. Olo helpottui, kun sain lakat pois."
On surullista että omia tarpeita näyttää kauniilta pidetään kiusauksena. Eikö se ole luonnollista että jokainen haluaa näyttää hyvältä muiden seurassa. Jo pienet lapset. Muuten ei peilejäkään tarvittaisi. Se että katsotaan toisia ja arvioidaan ulkositen perusteella heidän uskoa. Tuomitaan muita kynsilakan käytöstä. Eihän tämä ollenkaan raamatun neuvojen mukaista "älkää tuomitko". Vaan pelkistää uskon omiksi teoiksi, ulkonäöksi. Ei kaikilla kyse olekkaan omasta valinnasta että ei halua lakata kynsiä vaan mitä muut sanoo. Onko tämä epäluottamusta siin että Jeesuksen ristinkuolema riittää. Toisille näyttämistä että ollaan hyviä. Tarvitaanko lakkaamattomia kynsiä taivaaseen pääsyyn sen enempää kuin muita omia tekoja jos uskoo että kaikki laki on täytetty ristillä.
Mun täytyy sanoa, että suorastan hirvittää ja rintaa pusertavasti ahdistaa ja surettaa lukea tuollaista. Että jostain niin pienestä ja viattomasta asiasta kuin kynsilakasta, voi tulla jollekin tuollainen taakka! Miten ahtaaseen poteroon ihmiset on puserrettu, ihan loppuu itseltäkin happi, kun ajatteleekin.
Missä ilo, missä armo, missä vapaus, missä leikki? En usko, että usko on tarkoitettu tuollaiseksi kivireeksi.
"Vapauteen Kristus meidät vapautti. Pysykää siis lujina älkääkä alistuko uudelleen orjuuden ikeeseen. Te, jotka pyritte vanhurskauteen lakia noudattamalla, olette joutuneet eroon Kristuksesta, armon ulkopuolelle. Kristuksessa Jeesuksessa on yhdentekevää, onko ihminen ympärileikattu vai ei. Ainoa tärkeä on rakkautena vaikuttava usko."
Tekstinpätkiä voi siteerata loputtomiin , mutta ihan eri asia on se, miltä se arkielämä liikkeen sisällä näyttäytyy. Ja näyttäytyy ahdistavalta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Päivämiehen kolumnissa oli näin: "Vaikuttaako se, kuinka kehollinen ihminen on, siihen, millaisia kiusauksia hänelle tulee? Pohdin tätä ystäväni kanssa. Hän kertoi, ettei hän koe vahvaa viettelystä kaunistautumisen suhteen, mutta hän ihanan rehellisesti tunnusti sortuneensa tuomitseviin ajatuksiin niiden tuttavien kohdalla, jotka eivät ole syystä tai toisesta vastustaneet näitä kaunistautumisen kiusauksia. Tämä tuomitsevuus on lähellä myös itseäni. Onko helpompaa tuomita muita siitä, mikä itselle ei ole niin vaikeaa, ja onko helpompi tukea ja ymmärtää sellaisia, jotka lankeavat samantyyppisiin kiusauksiin kuin itse?
Itse olen silloin tällöin kokenut kiusausta kaunistautua esimerkiksi kynsilakalla. Lopulta viimeksi, kun tämä kiusaus tuli taas mieleeni, muistin, miten edellisellä kerralla oli käynyt: vaikka kiiltävän kynsilakan käyttö ei sinänsä himmennä Jumalan luomistyön kauneutta, häpesin kuitenkin näyttää kynsiäni muille. Pelkäsin, että minut nähtäisiin turhamaisena, ja lopulta olo lakat kynsissä oli aika tukala ja häpeilevä. Olo helpottui, kun sain lakat pois."
On surullista että omia tarpeita näyttää kauniilta pidetään kiusauksena. Eikö se ole luonnollista että jokainen haluaa näyttää hyvältä muiden seurassa. Jo pienet lapset. Muuten ei peilejäkään tarvittaisi. Se että katsotaan toisia ja arvioidaan ulkositen perusteella heidän uskoa. Tuomitaan muita kynsilakan käytöstä. Eihän tämä ollenkaan raamatun neuvojen mukaista "älkää tuomitko". Vaan pelkistää uskon omiksi teoiksi, ulkonäöksi. Ei kaikilla kyse olekkaan omasta valinnasta että ei halua lakata kynsiä vaan mitä muut sanoo. Onko tämä epäluottamusta siin että Jeesuksen ristinkuolema riittää. Toisille näyttämistä että ollaan hyviä. Tarvitaanko lakkaamattomia kynsiä taivaaseen pääsyyn sen enempää kuin muita omia tekoja jos uskoo että kaikki laki on täytetty ristillä.
Mun täytyy sanoa, että suorastan hirvittää ja rintaa pusertavasti ahdistaa ja surettaa lukea tuollaista. Että jostain niin pienestä ja viattomasta asiasta kuin kynsilakasta, voi tulla jollekin tuollainen taakka! Miten ahtaaseen poteroon ihmiset on puserrettu, ihan loppuu itseltäkin happi, kun ajatteleekin.
Missä ilo, missä armo, missä vapaus, missä leikki? En usko, että usko on tarkoitettu tuollaiseksi kivireeksi.
"Vapauteen Kristus meidät vapautti. Pysykää siis lujina älkääkä alistuko uudelleen orjuuden ikeeseen. Te, jotka pyritte vanhurskauteen lakia noudattamalla, olette joutuneet eroon Kristuksesta, armon ulkopuolelle. Kristuksessa Jeesuksessa on yhdentekevää, onko ihminen ympärileikattu vai ei. Ainoa tärkeä on rakkautena vaikuttava usko."
Tekstinpätkiä voi siteerata loputtomiin , mutta ihan eri asia on se, miltä se arkielämä liikkeen sisällä näyttäytyy. Ja näyttäytyy ahdistavalta.
Tätä tuo pätkä minun mielestä tarkoittaakin. Että Jeesukseen uskova on vapaa ihmsten laista ja käskyistä. Että niillä ei ole merkitystä. Että niitä noudattamalla uskova joutuu eroon Krituksesta, armon ulkopuolle. Ainoa tärkeä uskovalle on rakkaus. Ei mikään kynsilakka, korvakoru, musiikki tms. Jos niistä tai muista pikku asioista tekee lakeja, "on joutuneet eroon Kristuksesta, armon ulkopuolelle"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö lestadiolaisuus rajoita ammatteja joihin voi opiskella?
Suurin osa normaaleista ammateista tuskin on mitenkään sopimattomia lestadiolaiselle. Mieleen tulee Alkon myyjä ja baarimikko lähinnä. Joku näyttelijä ei taida olla normaali ammatti. Niin ja en ole koskaan kuullut lestadiolaisesta gynekologista, mutta tämä liittynee siihen että gynekologien toimenkuvaan voi kuulua abortit, mutta tuolla perusteella moni muukin kuin lestadiolainen valitsisi toisen ammatin.
Näyttelijän ammatti on täysin normaali ammatti tietenkin.
Uskonnon sääntöjen takia on mahdotonta olla samanaikaisesti sekä vanhoillislestadiolainen että ammattinäyttelijä. Siksi jokainen lestadiolaistaustainen näyttelijä on käytännössä joutunut valitsemaan uran ja uskonnollisen yhteisön väliltä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö lestadiolaisuus rajoita ammatteja joihin voi opiskella?
Suurin osa normaaleista ammateista tuskin on mitenkään sopimattomia lestadiolaiselle. Mieleen tulee Alkon myyjä ja baarimikko lähinnä. Joku näyttelijä ei taida olla normaali ammatti. Niin ja en ole koskaan kuullut lestadiolaisesta gynekologista, mutta tämä liittynee siihen että gynekologien toimenkuvaan voi kuulua abortit, mutta tuolla perusteella moni muukin kuin lestadiolainen valitsisi toisen ammatin.
Näyttelijän ammatti on täysin normaali ammatti tietenkin.
Uskonnon sääntöjen takia on mahdotonta olla samanaikaisesti sekä vanhoillislestadiolainen että ammattinäyttelijä. Siksi jokainen lestadiolaistaustainen näyttelijä on käytännössä joutunut valitsemaan uran ja uskonnollisen yhteisön väliltä.
Joo, minäkin luulen, että olisi vaikeaa olla näyttelijä. Tuskin saisi aina valita sellaisia teoksia ja rooleja, joissa ei olisi kiroilua, pettämistä, seksiä, päihteitä jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Päivämiehen kolumnissa oli näin: "Vaikuttaako se, kuinka kehollinen ihminen on, siihen, millaisia kiusauksia hänelle tulee? Pohdin tätä ystäväni kanssa. Hän kertoi, ettei hän koe vahvaa viettelystä kaunistautumisen suhteen, mutta hän ihanan rehellisesti tunnusti sortuneensa tuomitseviin ajatuksiin niiden tuttavien kohdalla, jotka eivät ole syystä tai toisesta vastustaneet näitä kaunistautumisen kiusauksia. Tämä tuomitsevuus on lähellä myös itseäni. Onko helpompaa tuomita muita siitä, mikä itselle ei ole niin vaikeaa, ja onko helpompi tukea ja ymmärtää sellaisia, jotka lankeavat samantyyppisiin kiusauksiin kuin itse?
Itse olen silloin tällöin kokenut kiusausta kaunistautua esimerkiksi kynsilakalla. Lopulta viimeksi, kun tämä kiusaus tuli taas mieleeni, muistin, miten edellisellä kerralla oli käynyt: vaikka kiiltävän kynsilakan käyttö ei sinänsä himmennä Jumalan luomistyön kauneutta, häpesin kuitenkin näyttää kynsiäni muille. Pelkäsin, että minut nähtäisiin turhamaisena, ja lopulta olo lakat kynsissä oli aika tukala ja häpeilevä. Olo helpottui, kun sain lakat pois."
On surullista että omia tarpeita näyttää kauniilta pidetään kiusauksena. Eikö se ole luonnollista että jokainen haluaa näyttää hyvältä muiden seurassa. Jo pienet lapset. Muuten ei peilejäkään tarvittaisi. Se että katsotaan toisia ja arvioidaan ulkositen perusteella heidän uskoa. Tuomitaan muita kynsilakan käytöstä. Eihän tämä ollenkaan raamatun neuvojen mukaista "älkää tuomitko". Vaan pelkistää uskon omiksi teoiksi, ulkonäöksi. Ei kaikilla kyse olekkaan omasta valinnasta että ei halua lakata kynsiä vaan mitä muut sanoo. Onko tämä epäluottamusta siin että Jeesuksen ristinkuolema riittää. Toisille näyttämistä että ollaan hyviä. Tarvitaanko lakkaamattomia kynsiä taivaaseen pääsyyn sen enempää kuin muita omia tekoja jos uskoo että kaikki laki on täytetty ristillä.
Mun täytyy sanoa, että suorastan hirvittää ja rintaa pusertavasti ahdistaa ja surettaa lukea tuollaista. Että jostain niin pienestä ja viattomasta asiasta kuin kynsilakasta, voi tulla jollekin tuollainen taakka! Miten ahtaaseen poteroon ihmiset on puserrettu, ihan loppuu itseltäkin happi, kun ajatteleekin.
Missä ilo, missä armo, missä vapaus, missä leikki? En usko, että usko on tarkoitettu tuollaiseksi kivireeksi.
Ja sitten taas toisaalta: jos et elä tätä, miten voit kenenkään puolesta sanoa että usko on kivireki.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö ehkäisyasiassa voisi ajatella niin, että kun kerran mikään ehkäisykeino ei muutoinkaan ole sataprosenttisen varma, niin ainahan Jumalalla joka tapauksessa on mahdollisuus luoda halutessaan uutta elämää. Kaikkivoipainen kun on, käsityksenne mukaan.
Miksi ette voi ajatella noin, vlihmiset?
Ehkäisy on minusta väärin siksi, että siinä halutaan estää/haitata Jumalan luomistyötä. En lähtökohtaisesti halua asettua Jumalaa vastaan, vaikka Jumala kaikkivoipa onkin.
No Jumalan luomistyötä vastaan asetutaan ihan terveydenhuollollakin ym. Jos sinut on luotu sairastumaan ja kuolemaan miksi et tyydy kohtaloosi joka on sinulle luotu?
On kokonaan eri asia suojella elämää ja terveyttä (terveydenhoito, turvallisuus liikenteessä ja muualla jne.) kuin estää luomistyö eli elämän synty (ehkäisy).
Ehkäisy voi olla myös naisen elämän suojelemista ja usein onkin. Nainen ottaa joka raskaudessa terveydellisen riskin. Vai eikö naisen elämällä ole arvoa? Siltä musta on usein tuntunut vl-yhteisössä kasvaneena. Naiset voidaan uhrata, ei väliä mitä käy kunhan uusia lapsia syntyy tasaiseen tahtiin.
Jumalan tahto on ollut, että nainen synnyttää. Ei se silloin ongelma ole.
Miehilläkin on omat roolinsa.
Eli turhaan solvaat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö lestadiolaisuus rajoita ammatteja joihin voi opiskella?
Suurin osa normaaleista ammateista tuskin on mitenkään sopimattomia lestadiolaiselle. Mieleen tulee Alkon myyjä ja baarimikko lähinnä. Joku näyttelijä ei taida olla normaali ammatti. Niin ja en ole koskaan kuullut lestadiolaisesta gynekologista, mutta tämä liittynee siihen että gynekologien toimenkuvaan voi kuulua abortit, mutta tuolla perusteella moni muukin kuin lestadiolainen valitsisi toisen ammatin.
Näyttelijän ammatti on täysin normaali ammatti tietenkin.
Uskonnon sääntöjen takia on mahdotonta olla samanaikaisesti sekä vanhoillislestadiolainen että ammattinäyttelijä. Siksi jokainen lestadiolaistaustainen näyttelijä on käytännössä joutunut valitsemaan uran ja uskonnollisen yhteisön väliltä.
Joo, minäkin luulen, että olisi vaikeaa olla näyttelijä. Tuskin saisi aina valita sellaisia teoksia ja rooleja, joissa ei olisi kiroilua, pettämistä, seksiä, päihteitä jne.
Ei saisi edes näytellä lestadiolaista, paitsi reaalielämässä.
Vierailija kirjoitti:
”Kyse on eri asioista: Terveydenhoito korjaasairauden aiheuttamaa häiriöitä ja suojelee jo olemassa olevaa elämää. Ehkäisy taas estää uuden elämän syntymisen. Sairauden hoitaminen ei siten ole "Jumalan tahtoa vastaan sotimista".”
Kyse on samasta asiasta: Ehkäisy suojelee jo olemassa olevaa elämää.
Aina ja kaikissa tapauksissa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Päivämiehen kolumnissa oli näin: "Vaikuttaako se, kuinka kehollinen ihminen on, siihen, millaisia kiusauksia hänelle tulee? Pohdin tätä ystäväni kanssa. Hän kertoi, ettei hän koe vahvaa viettelystä kaunistautumisen suhteen, mutta hän ihanan rehellisesti tunnusti sortuneensa tuomitseviin ajatuksiin niiden tuttavien kohdalla, jotka eivät ole syystä tai toisesta vastustaneet näitä kaunistautumisen kiusauksia. Tämä tuomitsevuus on lähellä myös itseäni. Onko helpompaa tuomita muita siitä, mikä itselle ei ole niin vaikeaa, ja onko helpompi tukea ja ymmärtää sellaisia, jotka lankeavat samantyyppisiin kiusauksiin kuin itse?
Itse olen silloin tällöin kokenut kiusausta kaunistautua esimerkiksi kynsilakalla. Lopulta viimeksi, kun tämä kiusaus tuli taas mieleeni, muistin, miten edellisellä kerralla oli käynyt: vaikka kiiltävän kynsilakan käyttö ei sinänsä himmennä Jumalan luomistyön kauneutta, häpesin kuitenkin näyttää kynsiäni muille. Pelkäsin, että minut nähtäisiin turhamaisena, ja lopulta olo lakat kynsissä oli aika tukala ja häpeilevä. Olo helpottui, kun sain lakat pois."
On surullista että omia tarpeita näyttää kauniilta pidetään kiusauksena. Eikö se ole luonnollista että jokainen haluaa näyttää hyvältä muiden seurassa. Jo pienet lapset. Muuten ei peilejäkään tarvittaisi. Se että katsotaan toisia ja arvioidaan ulkositen perusteella heidän uskoa. Tuomitaan muita kynsilakan käytöstä. Eihän tämä ollenkaan raamatun neuvojen mukaista "älkää tuomitko". Vaan pelkistää uskon omiksi teoiksi, ulkonäöksi. Ei kaikilla kyse olekkaan omasta valinnasta että ei halua lakata kynsiä vaan mitä muut sanoo. Onko tämä epäluottamusta siin että Jeesuksen ristinkuolema riittää. Toisille näyttämistä että ollaan hyviä. Tarvitaanko lakkaamattomia kynsiä taivaaseen pääsyyn sen enempää kuin muita omia tekoja jos uskoo että kaikki laki on täytetty ristillä.
Mun täytyy sanoa, että suorastan hirvittää ja rintaa pusertavasti ahdistaa ja surettaa lukea tuollaista. Että jostain niin pienestä ja viattomasta asiasta kuin kynsilakasta, voi tulla jollekin tuollainen taakka! Miten ahtaaseen poteroon ihmiset on puserrettu, ihan loppuu itseltäkin happi, kun ajatteleekin.
Missä ilo, missä armo, missä vapaus, missä leikki? En usko, että usko on tarkoitettu tuollaiseksi kivireeksi.
Ja sitten taas toisaalta: jos et elä tätä, miten voit kenenkään puolesta sanoa että usko on kivireki.
Niin, ei se tunnu kivireeltä.
”Kuinka minä rakastankaan sinun lakiasi! Sitä minä tutkin kaiken päivää.” (Ps. 119:97, KR92)
”Suuri rauha on niillä, jotka rakastavat sinun lakiasi, mikään ei saa heitä lankeamaan.” (Ps. 119:165)
”Onnellinen se mies… joka rakastaa Herran lakia ja tutkii sitä päivin ja öin.” (KR33/38)
”Sisäisen ihmiseni puolesta minä iloitsen Jumalan laista.” (Room. 7:22)
Raamatussa on varsin suoraan ilmaistu ajatus, että Jumalan lain rakastaminen, siihen perehtyminen ja siitä iloitseminen kuuluvat uskovaisen elämään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Päivämiehen kolumnissa oli näin: "Vaikuttaako se, kuinka kehollinen ihminen on, siihen, millaisia kiusauksia hänelle tulee? Pohdin tätä ystäväni kanssa. Hän kertoi, ettei hän koe vahvaa viettelystä kaunistautumisen suhteen, mutta hän ihanan rehellisesti tunnusti sortuneensa tuomitseviin ajatuksiin niiden tuttavien kohdalla, jotka eivät ole syystä tai toisesta vastustaneet näitä kaunistautumisen kiusauksia. Tämä tuomitsevuus on lähellä myös itseäni. Onko helpompaa tuomita muita siitä, mikä itselle ei ole niin vaikeaa, ja onko helpompi tukea ja ymmärtää sellaisia, jotka lankeavat samantyyppisiin kiusauksiin kuin itse?
Itse olen silloin tällöin kokenut kiusausta kaunistautua esimerkiksi kynsilakalla. Lopulta viimeksi, kun tämä kiusaus tuli taas mieleeni, muistin, miten edellisellä kerralla oli käynyt: vaikka kiiltävän kynsilakan käyttö ei sinänsä himmennä Jumalan luomistyön kauneutta, häpesin kuitenkin näyttää kynsiäni muille. Pelkäsin, että minut nähtäisiin turhamaisena, ja lopulta olo lakat kynsissä oli aika tukala ja häpeilevä. Olo helpottui, kun sain lakat pois."
On surullista että omia tarpeita näyttää kauniilta pidetään kiusauksena. Eikö se ole luonnollista että jokainen haluaa näyttää hyvältä muiden seurassa. Jo pienet lapset. Muuten ei peilejäkään tarvittaisi. Se että katsotaan toisia ja arvioidaan ulkositen perusteella heidän uskoa. Tuomitaan muita kynsilakan käytöstä. Eihän tämä ollenkaan raamatun neuvojen mukaista "älkää tuomitko". Vaan pelkistää uskon omiksi teoiksi, ulkonäöksi. Ei kaikilla kyse olekkaan omasta valinnasta että ei halua lakata kynsiä vaan mitä muut sanoo. Onko tämä epäluottamusta siin että Jeesuksen ristinkuolema riittää. Toisille näyttämistä että ollaan hyviä. Tarvitaanko lakkaamattomia kynsiä taivaaseen pääsyyn sen enempää kuin muita omia tekoja jos uskoo että kaikki laki on täytetty ristillä.
Mun täytyy sanoa, että suorastan hirvittää ja rintaa pusertavasti ahdistaa ja surettaa lukea tuollaista. Että jostain niin pienestä ja viattomasta asiasta kuin kynsilakasta, voi tulla jollekin tuollainen taakka! Miten ahtaaseen poteroon ihmiset on puserrettu, ihan loppuu itseltäkin happi, kun ajatteleekin.
Missä ilo, missä armo, missä vapaus, missä leikki? En usko, että usko on tarkoitettu tuollaiseksi kivireeksi.
Ja sitten taas toisaalta: jos et elä tätä, miten voit kenenkään puolesta sanoa että usko on kivireki.
Niin, ei se tunnu kivireeltä.
”Kuinka minä rakastankaan sinun lakiasi! Sitä minä tutkin kaiken päivää.” (Ps. 119:97, KR92)
”Suuri rauha on niillä, jotka rakastavat sinun lakiasi, mikään ei saa heitä lankeamaan.” (Ps. 119:165)
”Onnellinen se mies… joka rakastaa Herran lakia ja tutkii sitä päivin ja öin.” (KR33/38)
”Sisäisen ihmiseni puolesta minä iloitsen Jumalan laista.” (Room. 7:22)Raamatussa on varsin suoraan ilmaistu ajatus, että Jumalan lain rakastaminen, siihen perehtyminen ja siitä iloitseminen kuuluvat uskovaisen elämään.
Onpa hienoa, eipä tuo siltä tunnu minustakaan. Elämässä tulee silloin tällöin haasteita tai koettelemuksia mutta uskon avulla on niistäkin selvitty.
Alue: Aihe vapaa
Minä taas en ymmärrä tuota eroa. Ihan samalla tavallahan ajattelette, käsittääkseni, että Jumala on jo etukäteen päättänyt jokaisen päivien määrän , joten hyvin voisi ajatella, että miksi asettua missään asiassa Jumalan tahtoa vastaan. Eihän Jumalakaan siis aina ole mitenkään "elämän puolella" aina. Vaan on sekä elämän että kuoleman herra. Joka ikinen päivä kuolee ihmisiä, lapsia ja vauvoja. Jos uskotte, että näin tapahtuu Jumalan tahdosta, niin silloin uskotte tosiaan Jumalaan myös kuoleman antajana, ei pelkästään elämän antajana. Logiikka siis ontuu.