Areenassa Luojan lapset (v-lestadiolaisista) vol 3.1

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla olisi yksi pyyntö teille vanhoillislestadiolaisille.

Puhuin erään vl-perheenäidin kanssa, joka kertoi työpaikallaan piilotelleensa uskontoaan. Sitten jossain vaiheessa useamman vuoden työskentelyn jälkeen vl-äiti otti asian varovasti esille, että hän haluaisi kertoa tällaisen asian. Työkaveri oli siihen todennut, että olenhan minä alusta asti tiennyt sinun olevan vanhoillislestadiolainen. Vl-äiti oli häkeltynyt, että mistä työkaveri tämän tiesi.

Jos on ollut vanhoillislestadiolaisten kanssa tekemisissä, tunnistaa liikkeeseen kuuluvat helposti esim. työkavereiden joukosta. Naiset eivät meikkaa, eivätkä käytä korvakoruja, eivätkä värjää hiuksia. Pukeutuvat hillitysti (eivät koskaan paljastavasti). Puhuvat korrektisti, eivätkä kiroile, eivät puhu alkoholin käytöstä. Ovat perhekeskeisiä ja perinteisen oloisia. Hoitavat työnsä hyvin.

Mutta sen olen ikäväkseni huomannut, että moni vl välttelee uskostaan kertomista tai aiheesta puhumista. Toivon, että olisitte rohkeampia. Meidän työpaikalla suhtaudutaan hyvin vl-työntekijöihin. Minäkin monesti haluaisin jutella vl-opista ja tavoista, mutta vl-työkaverit eivät kovin mielellään juttele uskostaan ja tavoistaan, vaikka kauniisti ja arvostavasti kysyisikin. OIisi kiva kuulla enemmän arjen kokemuksia vl-perheessä elämisestä ja ajatuksia vl-opista ja tavoista, vaikka en itse kaikkia asioita allekirjoitakaan. 

Haha, tulipa mieleen. Isä meni aikanaan uuteen työpaikkaan niin taukohuoneessa joku nainen oli jutellut kovaan ääneen asioitaan. Sitten tuli puheeksi lapsimäärä ja jotenkin kävi ilmi, että isällä on useampi lapsi. Nainen sitten kysyi heti, että ootko lestadiolainen? Isä vaan oli sanonut, että suoraan kysymykseen suora vastaus, olen. Sano et koko taukohuoneen läpi oli menny sellanen kohahdus. Ei siis vl-paikkakunta. 😂

No ei kai kohahduksessa sinänsä ole vielä mitään pahaa, useampi vain hämmästyi. 

Niin, teiltä muiltakin varmaan kysytään vakaumusta ensi tapaamisella isoon ääneen isossa porukassa. Ihan normihomma.

Siellä on taukohuoneen kaveri ollut keskimääräistä heikommilla sosiaalisilla taidoilla varustettu. Onhan noita, täällä palstallakin. Jotkut tykkää kuvitella huonoa käytöstä ”suorapuheisuudeksi”. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla olisi yksi pyyntö teille vanhoillislestadiolaisille.

Puhuin erään vl-perheenäidin kanssa, joka kertoi työpaikallaan piilotelleensa uskontoaan. Sitten jossain vaiheessa useamman vuoden työskentelyn jälkeen vl-äiti otti asian varovasti esille, että hän haluaisi kertoa tällaisen asian. Työkaveri oli siihen todennut, että olenhan minä alusta asti tiennyt sinun olevan vanhoillislestadiolainen. Vl-äiti oli häkeltynyt, että mistä työkaveri tämän tiesi.

Jos on ollut vanhoillislestadiolaisten kanssa tekemisissä, tunnistaa liikkeeseen kuuluvat helposti esim. työkavereiden joukosta. Naiset eivät meikkaa, eivätkä käytä korvakoruja, eivätkä värjää hiuksia. Pukeutuvat hillitysti (eivät koskaan paljastavasti). Puhuvat korrektisti, eivätkä kiroile, eivät puhu alkoholin käytöstä. Ovat perhekeskeisiä ja perinteisen oloisia. Hoitavat työnsä hyvin.

Mutta sen olen ikäväkseni huomannut, että moni vl välttelee uskostaan kertomista tai aiheesta puhumista. Toivon, että olisitte rohkeampia. Meidän työpaikalla suhtaudutaan hyvin vl-työntekijöihin. Minäkin monesti haluaisin jutella vl-opista ja tavoista, mutta vl-työkaverit eivät kovin mielellään juttele uskostaan ja tavoistaan, vaikka kauniisti ja arvostavasti kysyisikin. OIisi kiva kuulla enemmän arjen kokemuksia vl-perheessä elämisestä ja ajatuksia vl-opista ja tavoista, vaikka en itse kaikkia asioita allekirjoitakaan. 

Haha, tulipa mieleen. Isä meni aikanaan uuteen työpaikkaan niin taukohuoneessa joku nainen oli jutellut kovaan ääneen asioitaan. Sitten tuli puheeksi lapsimäärä ja jotenkin kävi ilmi, että isällä on useampi lapsi. Nainen sitten kysyi heti, että ootko lestadiolainen? Isä vaan oli sanonut, että suoraan kysymykseen suora vastaus, olen. Sano et koko taukohuoneen läpi oli menny sellanen kohahdus. Ei siis vl-paikkakunta. 😂

Ei siellä kuulunut mitään kohahdusta ja isäs kertoi lapsimäärän. En ymmärrä minkälaisissa työpaikoissa ihmiset ovat ? Paljastellaan, kerrotaan ryyppyjuttuja, kysellään henkilökohtaisia asioita, ilkutaan toisten mielipiteitä ?? Meillä tuollainen ei käy. Työpaikan pelisäännöt. Kahden kesken voi keskustella mistä lystää

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla olisi yksi pyyntö teille vanhoillislestadiolaisille.

Puhuin erään vl-perheenäidin kanssa, joka kertoi työpaikallaan piilotelleensa uskontoaan. Sitten jossain vaiheessa useamman vuoden työskentelyn jälkeen vl-äiti otti asian varovasti esille, että hän haluaisi kertoa tällaisen asian. Työkaveri oli siihen todennut, että olenhan minä alusta asti tiennyt sinun olevan vanhoillislestadiolainen. Vl-äiti oli häkeltynyt, että mistä työkaveri tämän tiesi.

Jos on ollut vanhoillislestadiolaisten kanssa tekemisissä, tunnistaa liikkeeseen kuuluvat helposti esim. työkavereiden joukosta. Naiset eivät meikkaa, eivätkä käytä korvakoruja, eivätkä värjää hiuksia. Pukeutuvat hillitysti (eivät koskaan paljastavasti). Puhuvat korrektisti, eivätkä kiroile, eivät puhu alkoholin käytöstä. Ovat perhekeskeisiä ja perinteisen oloisia. Hoitavat työnsä hyvin.

Mutta sen olen ikäväkseni huomannut, että moni vl välttelee uskostaan kertomista tai aiheesta puhumista. Toivon, että olisitte rohkeampia. Meidän työpaikalla suhtaudutaan hyvin vl-työntekijöihin. Minäkin monesti haluaisin jutella vl-opista ja tavoista, mutta vl-työkaverit eivät kovin mielellään juttele uskostaan ja tavoistaan, vaikka kauniisti ja arvostavasti kysyisikin. OIisi kiva kuulla enemmän arjen kokemuksia vl-perheessä elämisestä ja ajatuksia vl-opista ja tavoista, vaikka en itse kaikkia asioita allekirjoitakaan. 

Haha, tulipa mieleen. Isä meni aikanaan uuteen työpaikkaan niin taukohuoneessa joku nainen oli jutellut kovaan ääneen asioitaan. Sitten tuli puheeksi lapsimäärä ja jotenkin kävi ilmi, että isällä on useampi lapsi. Nainen sitten kysyi heti, että ootko lestadiolainen? Isä vaan oli sanonut, että suoraan kysymykseen suora vastaus, olen. Sano et koko taukohuoneen läpi oli menny sellanen kohahdus. Ei siis vl-paikkakunta. 😂

Ei siellä kuulunut mitään kohahdusta ja isäs kertoi lapsimäärän. En ymmärrä minkälaisissa työpaikoissa ihmiset ovat ? Paljastellaan, kerrotaan ryyppyjuttuja, kysellään henkilökohtaisia asioita, ilkutaan toisten mielipiteitä ?? Meillä tuollainen ei käy. Työpaikan pelisäännöt. Kahden kesken voi keskustella mistä lystää

Sori, unohdin tästä tarinasta, joka on siis totta, että nainen oli pitkään puhunut siinä rumasti entisistä lestadiolaisnaapureistaan ja selittänyt miten oli kiusannut näitä. Ymsz vähän outo tapaus kaiken kaikkiaan.