Lue keskustelun säännöt.
Areenassa Luojan lapset (v-lestadiolaisista) vol 3.1
26.04.2026 |
Areenassa Luojan lapset (v-lestadiolaisista) vol 3. Keskustelu on poistettu.
Mikä tekee tästä aiheesta maailman sensuroidumman?
Kommentit (9423)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pyhä Henki -kysymykseen ei millään tule vastausta. Miten voi olla, että pyydetään keskustelua, mutta ei sitten vastata kun esitetään aito kysymys.
Tämä edellisellä sivulla annettu vastaus taisi mennä sun silmien ohi:
Jos kaikki ovat omalla (keskenään erilaisella) uskollaan menossa samaan taivaaseen, missä on silloin Jumalan valtakunta?”Että te kaikki yhdenkaltaisenpuheen pitäisitte, ja ettei teidän seassanne eriseuroja olisi, vaan olkaa sovitetut yhdessä mielessä ja yhdessä neuvossa." (1. Kor. 1: 10).”
Väite, että Uuden testamentin mukaan keskenään erilaiset uskot ja opit voisivat muodostaa yhtä lailla Jumalan seurakunnan, ei saa tukea Raamatusta. Vai löydätkö sinä sellaisia kohtia, minä en ole löytänyt?Raamatussa seurakunta näyttäytyy yhtenä Kristuksen ruumiina, ei joukkona keskenään erilaisia uskoja. Paavali puhuu yhdestä Hengestä, yhdestä ruumiista, yhdestä uskosta, yhdestä kasteesta ja yhdestä Herrasta (Ef. 4:4–6). Pyhä Henki yhdistää uskovaiset yhdeksi ruumiiksi, jossa on yksi henki (1. Kor. 12:12–13), ja Jeesus sanoo: ”Niin on oleva yksi lauma ja yksi paimen”(Joh. 10:16).
Vastasiko tämä siihen, mitä halusit kysyä?
Ei vastannut. Tuo ei ole vastaus kysymykseen. Maailmassa on valtavasti seurakuntia ja herätysliikkeitä. Miksi juuri vl-yhteisö olisi ainoa oikea?
Lisäksi käsitys siitä, mikä on yksi usko jää hämäräksi. Suuri osa kristityistä jakaa kristillisen pelastusopin. Mikä on se yhteinen oppi, jonka kaikki vl:t jakavat mutta kukaan muu ei? Se, että pelastukseen vaaditaan vl-yhteisö? Kuulostaa kehäpäätelmältä.Haluan ensin selventää tätä ilman ”järjestökeskeistä” leimaa.
Kyse ei ole siitä, että tietty rekisteröity yhdistys, nimi tai tiettyyn herätysliikkeeseen kuuluminen pelastaisi ihmisen. Raamatullisessa ajattelussa kynnyskysymys ei ole järjestö, vaan Pyhä Henki ja sen synnyttämä elävä usko.
Vastauksena kysymykseesi siitä, mikä tämä "yksi usko" on ja mitä muut eivät tavoita:
Usko ei ole vain pään tason opillinen hyväksyntä. Suuri osa kristityistä myöntää samat teoreettiset uskonkappaleet paperilla, mutta meidän mukaan usko syntyy ja elää siitä, kun Pyhä Henki antaa synnit anteeksi elävän sanoman ja saarnan kautta.
Yksi usko tarkoittaa sitä, että Pyhä Henki liittää ihmiset samaan Kristuksen ruumiiseen, jolloin uskovat kokevat keskenään yhtenevän uskonkäsityksen ja Hengen yhteyttä — ei pakotettuna organisaationa, vaan sisäisenä todellisuutena.
Ero syntyy siis siinä, miten seurakunta määritellään:
1. Jos seurakunta nähdään sateenvarjona, jonka alle mahtuu satoja keskenään eri mieltä olevia oppeja ja liikkeitä, silloin väite yhdestä ainoasta joukosta tuntuu mielettömältä.
2. Jos seurakunta nähdään yhtenä Kristuksen ruumiina, jossa vaikuttaa yksi ja sama Pyhä Henki, oppi ja usko eivät voi olla ristiriidassa keskenään.
Syystä tai toisesta tämä elävä usko ja Hengen yhteys on säilynyt ja koettu juuri tässä yhteisössä, jossa saarnataan synninpäästön evankeliumia. Kyse ei ole meidän paremmuudestamme tai halusta sulkea muita ulkopuolelle, vaan siitä, missä uskomme mukaan kuullaan ja eletään todeksi se sama usko, josta jo Paavali kirjoitti.
En kuvittele, että olisit samaa mieltä kanssani, mutta ehkä voisit yrittää ymmärtää mihin minun näkökulmani perustuu.Ei edelleenkään tule vastausta siihen, miksi juuri vl-ihmisillä olisi Pyhä Henki eikä muilla. Mistä tietää, millä tuhansista tai miljoonista yhteisöistä on Pyhä Henki? Ei synninpäästö ole vain yhden kristillisen yhteisön asia vaan muiden myös.
Ensiksi haluan vastata tähän kysymykseesi sillä vajavaisella ymmärryksellä mikä minulla asiasta on. Korostan että en halua vastauksellani sinua kysyjä loukata, vastaan täysin siitä käsin miten olen asian oppinut ja ymmärtänyt ja kuinka uskon.
Ei missään sanota että täytyy olla vanhoillislestadiolainen, vaan että uskon täytyisi olla samanlaista. Jumalan valtakunnan rajoja ei voi omin silmin nähdä, se kulkee sydämestä sydämeen.
Olen itse vanhoillislestadiolainen ja omat kokemukseni rajoittuvat seuroihin sekä kirkon jumalanpalveluksiin. Kirkossahan saatetaan lukea yhteisesti virsikirjan takaa synnintunnustus ja pappi saattaa (vaikka ei siis tosiaan aina ole vl) sanoa että synnit saa uskoa anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Sanomahan on lohdullinen mutta joku juttu tässä on, koska se ei kuitenkaan mene perille samalla tavalla kuin jos joku samalla tavoin uskova synninpäästön sanoman tarjoaa, seuroissa tai muuten. Tietenkään koko ajan ei tarvitse tuntua joltain ja osittain olenkin sitä mieltä että joku voimakas kokemuksellisuus ei tosiaan ole tavoite tai välttämättä edes hyväksi. Mutta rauha ja vapauden tunne laskeutuu sydämeen, ja tämän jälkeen on kevyempi olla.
Helluntailainen kaveri sanoi myös kerran, että heilläkin kokouksessa joskus julistetaan tätä syntien anteeksiantoa. En ehtinyt kysyä enempää kun keskustelutilanne oli niin ohikiitävä, mutta jäin miettimään että miten tarkalleen ottaen tämä tapahtuu. Seuroissahan voit uskoa tämän yleisestä saarnasta kun puhuja evankeliumia tarjoaa, tai voit kohottaa kätesi jolloin puhuja saarnaa sinulle henkilökohtaisesti evankeliumin sieltä puhujan paikalta. Voi myös kysyä keneltä tahansa uskovaiselta, vaikka vierustoverilta.
Jos tässä ketjussa on muita kuin vanhoillislestadiolaisia, niin voisitteko kertoa, onko teillä asiasta joku käytäntö ja miten teillä toimitaan? Ihan mielenkiinnosta, koska tiedän kyllä itsekin että monen yhteisön kanssa yhtäläisyyksiäkin on.Minuakin kiinnostaa tämä! Olen myös alkanut miettiä, erästä skenaariota jota varmasti tapahtuu: Tavallinen luterilainen, joka uskoo olevansa kokonaan syntinen käy usein kirkossa. Hän kuulee siellä yhä uudelleen, että Jeesuksen tähden saa synnit anteeksi. Tämän hän uskoo. Hän elää myös tavallista hyvää ja rehellistä elämää sekä pyrkii kohtelemaan muita hyvin. Ei ansaitakseen armoa, vaan koska haluaa.
Mitä tämän ihminen pyytää anteeksi jos pyytää synninpäästöä nimenomaan lestadiolaiselta?
Kirkossa synninpäästön julistaminen on kai usein ajateltu papin tehtäväksi, vanhoillislestadiolaisuudessa ajatellaan että Jeesus antoi tämän viran uskovaisille yleisesti.
Synninpäästön sanomalla on myös tässä kristillisyydessä erityinen merkitys uskon vastaanottamisen ja säilyttämisen näkökulmasta jotta matkaa jaksaa taittaa puhtaalla omallatunnolla, taakat harteilta hetkeksi kadonneena. Sinänsähän syntejä ei tarvitse nimetä erikseen, ihminenhän tekee päivittäin asioita joita ei välttämättä sen kummemmin tiedosta.
Arkisesti voidaan kysyä, että jaksatko siunata tai voi sanoa vaikka että haluaisin uskoa evankeliumin omalle kohdalleni. Näin matkan vaivoista väsynyt saa virkistyä tai heränneellä tunnolla oleva omistaa Jumalan rauhan.
TerkuinRebekka
Mutta mitä ei-lestadiolaisen papin synninpäästöstä synnit anteeksi uskonut pyytäisi anteeksi pyytäessään synninpäästöä lestadiolaiselta?
Mikäli usko ei ole samankaltaista ja henkilö olisi heränneellä tunnolla eli kokisi vahvasti oman syntisyytensä, ja ettei omat asiat ole kunnossa, niin tällöin varmaankin epäuskoa, jos ihminen osaisi tämän siinä hetkessä nimetä.
Itse en vastaavassa tilanteessa olisi osannut eritellä asiaani. Vein lapset ry:n pyhäkouluun koska halusin heidän saavan kunnollista opetusta uskomisen asiassa, en siis itse ollut vl eikä heitä ollut lapsuudenperheessänikään. Kun minulle tarjoutui hetki kahdenkeskiselle keskustelulle paikalla olevan uskovaisen kanssa, kerroin hänelle ajatuksistani ja olotilastani. Toinen tunnisti synnin hädän ja julisti minulle evankeliumia. Tällöin toki olin heränneellä tunnolla, etsikkoajasta voisi puhua.Onko siis syntien uskominen anteeksi papin synninpäästön kautta epäuskoa? Esimerkin henkilö kokee että hän on syntinen mutta synnit ovat silti anteeksi.
Tämä on hyvä ja minusta monitahoinen kysymys, johon kaipaisin jonkun viisaamman ja uskon saralla ansioituneemman vastausta. Koetan jotenkin sinulle vastata, vaikka kyse ei ole ymmärrykseni mukaan ollenkaan suoraviivaisesta asiasta.
Pelkästään evankeliumin (viittaan tällä sanoihin ”Saat uskoa syntisi anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä”) kuuleminen ei-vanhoillislestadiolaiselta papilta ei käsitykseni mukaan itsessään tee ihmistä epäuskoiseksi. Ratkaisevampaa on se, uskooko ihminen saavansa synnit anteeksi Kristuksen tähden. Keskeistähän on Jeesuksen sovitustyö eikä ihmisen omat ansiot, puhujankaan.
Toisaalta kuitenkin tässä kristillisyydessä käsitetään synninpäästön olevan pätevä silloin, kun se tulee toisen uskovaisen ihmisen kautta. Jumalan valtakunnan rajoista on tässä keskustelussa puhuttukin, mutta kirjoitan tähän nyt vielä että minun käsitys tästä pohjautuu Raamattuun. Sen mukaan Jumalan valtakunta ei ole ihmissilmin nähtävillä niin että voitaisiin sanoa sen olevan jossain tietyssä paikassa. Myös virallisissa kannanotoissa on tosiaan esiintynyt puheenvuoroja, joissa todetaan että ei ihmisen tarvitse olla juuri vanhoillislestadiolainen, vaan uskon täytyy olla saman kaltaista. Itse ajattelen että samankaltaista uskoa, joka myös näkyy ja vaikuttaa ihmisen elämässä, on muuallakin ja sitä voi löytyä yllättävän läheltäkin, vaikka äkkiseltään voisi muuta ajatella.
Tässä tullaan myös siihen että emme voi tarkasti tietää esimerkin papin tilaa, kun emme näe kenenkään sydämeen. Kuitenkin ymmärrän että Taivaan Isä järjestää ihmisen uskovaisten yhteyteen tavalla tai toisella, kun ihmisellä sellainen tarve on.
Haluan myös muistuttaa että osa ihmisistä kuuluu rauhanyhdistyksiin ja identifioituu vanhoillislestadiolaisiksi, mutta kuitenkin elää vastoin tämän kristillisyyden käsityksiä ilman aikomustakaan tehdä parannusta. Eli tarkoitan siis että eihän vanhoillislestadiolaisuus itsessään ole uskovaisuuden merkki, tähänkin porukkaan kuuluu monenlaisia.
Toivottavasti tämä vastasi sinulle edes jotenkin, aihe on mielenkiintoinen ja tosiaankin monitahoinen. Toivon että jos joku vl osaa vastata paremmin tai kokee että viestissäni on korjaamista niin tarttuu tähän vapaalla mielellä.
TerkuinRebekka
Toivottavasti et nyt sano että evankeliumi on lause jota ei edes löydy Raamatusta. Olen sitä paitsi lukenut srk:n kirjasta että muitakin sanamuotoja voi käyttää jos esim. veren mainitseminen ahdistaa toista osapuolta. (Kirja oli muistaakseni Erityisen läheisinä joka kertoi erityislapsista.) Eikö evankrliumi tarkoita tietoa että Jeesuksen uhrin takia saa uskoa synnit anteeksi?
No just tämä kun ollaan täysin välinpitämättömiä esim sille, että joitakin lapsia tai nepsyjä saattaa kovastikin ahdistaa vaikkapa jatkuva veren hokeminen, mutta ei olla valmiita toimimaan näiden ihmisten parhaaksi vaan suoraan sanottuna vaikuttaa että tahallaan tai puhtaasta itsekkyydestä ei suostuta muuttamaan käytöstään.
"Aina sitä on verta saarnattu ja minäminä saan siitä turvaa".
Mahtavaa tosin kuulla, että asia on otettu edes jossain esille!!
En ole nepsy, mutta minua on aina kammottanut tuo "veressä sitä" ja "veressä tuota" ja "veri pesee" ja "veri puhdistaa" jne. Lienenkö verikammoinen. Kerran olin vlhäissä, joissa pappi paasasi, että "alttari lainehtii karitsan puhdistavasta verestä" ja se oli kovin lähellä, etten oksentanut siihen paikkaan.
Olin joskus naisille suunnatussa illanvietossa, jossa oli tästä puhetta. Muistaakseni ei tullut sitä näkökulmaa että joku olisi kokenut oman lapsensa pelkäävän tai ahdistuvan, mutta sitä taisi useampi pohtia että osassa Siionin lauluja ja virsiäkin sanoitukset on sellaisia että lasten kannalta hirvittää.
Itsellekin tulee mieleen muutama ilmaisu Siionin lauluista: ”Jeesuksen veren ääni”, ”..katsella alttaria verestä kuohuvaa”, ”Nouse jo pilvi verinen”. Esimerkiksi. Nämä ovat rajuja kielikuvia.
Mitenhän tällaiseen ilmaisuun on sitten päädytty. Jäin miettimään onko ilmaisu ja kerrontatapa ollut ennen muutenkin ronskimpaa. Jos miettii jotain vanhempia satuja, niin ovat aika karuja luettavaksi lapsukaisille. Eri asia tietysti mutta tuli vain mieleen.
Yhteiskunnassa ja kirkossa käytetty kieli on ollut ihan erilaista esim. 1800-luvulla.
Sekin on hyvä muistaa, että vl-liikkeessä on ajateltu, että lapset ja nuoret kuuntelevat samat saarnat ja puheet kuin aikuisetkin. Niitä ei siis sensuroida lapsille sopiviksi tai tehdä jotain "kevytversioita", vaan ajatellaan, että lapset ja nuoret kuulevat sanaa ihan sellaisenaan.
Tästä voi olla montaa mieltä, onko tämä ollenkaan järkevää. Voisi uskosta ja Raamatusta puhua lapsille sopivammallakin kielellä menettämättä sisällöstä mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sivusta tulen kysymään, osaisiko joku vl vastata (perheenjäseneni on pappi):
Etelä-Suomesta kokemus: Miksi liikkeeseen kuuluvilla perheillä on niin todella erilaisia käsityksiä lapsen kastepapeista? Osalle perheistä on täysin ok, että kastamaan tulee ev. lut. kirkon pappi sukupuolesta riippumatta ja osa on aivan ehdottomia, että vain liikkeen oma pappi kelpaa. Miksi asenteet ovat niin kovin erilaisia? Ja ev. lut. kirkon pappejakin (liikkeeseen kuulumattomia) kohdellaan hyvin eri tavoin vl-perheissä. Osa perheistä on todella ystävällisiä ja mukavia liikkeeseen kuulumattomille papeille, osa taas suhtautuu todella nuivasti, eivätkä välttämättä edes suostu puhumaan papin kanssa.
Tuo saattaa liittyä siihen, että kastamisen ”pätevyys” liitetään virheellisesti kastajan sieluntilaan. (Sakramentti, jossa Jumala vaikuttaa.) Toinen asia, ei haluta tukea synniksi miellettyä naispappeutta. Kolmas asia, halutaan hengellisesti samalla tavalla ajatteleva eli oman yhteisön jäsen. Mun sisarusten vl-perheissä on aina ollut seurakunnan ei-vl-pappi kastamassa, myös naispappi ainakin kerran koska otetaan aina se, jolle homma kuuluu. Ei mitään ongelmaa.
Mutta osalle ei kelpaa ei-vl-miespappi. Miksi ei?
Meillä on ollut sekä että pappeja. Mutta jos perheelle joku pappi on tuttu tai tykkää papin ulosannista, voi tämä jo olla syy sille että on helppo pyytää. Ja osa ajattelee että on suoraviivaisempaa kun on samalla tavalla uskova pappi, niin ei tarvi avata omaa uskoa sen kummemmin.
Sivusta. Eihän sitä uskoa tarvitse papille avata sen tarkemmin. Ja aika moni pappi osaa perheiden puheista päätellä, että olette vanhoillislestadiolaisia. Ja jokainen vähänkin fiksu pappi osaa sen asian huomioida kastepäivänä.
Ja sekin vielä, että eihän kaikki vanhoillislestadiolaiset ole samanlaisia. Jossakin kodissa on hyvin perinteiset rajat, toisissa vl-perheissä lapset surutta katsovat lastenohjelmia, seuraavat kilpaurheilua tai kulkevat kevyessä meikissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sivusta tulen kysymään, osaisiko joku vl vastata (perheenjäseneni on pappi):
Etelä-Suomesta kokemus: Miksi liikkeeseen kuuluvilla perheillä on niin todella erilaisia käsityksiä lapsen kastepapeista? Osalle perheistä on täysin ok, että kastamaan tulee ev. lut. kirkon pappi sukupuolesta riippumatta ja osa on aivan ehdottomia, että vain liikkeen oma pappi kelpaa. Miksi asenteet ovat niin kovin erilaisia? Ja ev. lut. kirkon pappejakin (liikkeeseen kuulumattomia) kohdellaan hyvin eri tavoin vl-perheissä. Osa perheistä on todella ystävällisiä ja mukavia liikkeeseen kuulumattomille papeille, osa taas suhtautuu todella nuivasti, eivätkä välttämättä edes suostu puhumaan papin kanssa.
Tuo saattaa liittyä siihen, että kastamisen ”pätevyys” liitetään virheellisesti kastajan sieluntilaan. (Sakramentti, jossa Jumala vaikuttaa.) Toinen asia, ei haluta tukea synniksi miellettyä naispappeutta. Kolmas asia, halutaan hengellisesti samalla tavalla ajatteleva eli oman yhteisön jäsen. Mun sisarusten vl-perheissä on aina ollut seurakunnan ei-vl-pappi kastamassa, myös naispappi ainakin kerran koska otetaan aina se, jolle homma kuuluu. Ei mitään ongelmaa.
Mutta osalle ei kelpaa ei-vl-miespappi. Miksi ei?
Meillä on ollut sekä että pappeja. Mutta jos perheelle joku pappi on tuttu tai tykkää papin ulosannista, voi tämä jo olla syy sille että on helppo pyytää. Ja osa ajattelee että on suoraviivaisempaa kun on samalla tavalla uskova pappi, niin ei tarvi avata omaa uskoa sen kummemmin.
Sivusta. Eihän sitä uskoa tarvitse papille avata sen tarkemmin. Ja aika moni pappi osaa perheiden puheista päätellä, että olette vanhoillislestadiolaisia. Ja jokainen vähänkin fiksu pappi osaa sen asian huomioida kastepäivänä.
Ja sekin vielä, että eihän kaikki vanhoillislestadiolaiset ole samanlaisia. Jossakin kodissa on hyvin perinteiset rajat, toisissa vl-perheissä lapset surutta katsovat lastenohjelmia, seuraavat kilpaurheilua tai kulkevat kevyessä meikissä.
Ja sitten on perheitä joissa esim. katsotaan lastenohjelmia mutta ei kilpaurheilua.
Minulla olisi yksi pyyntö teille vanhoillislestadiolaisille.
Puhuin erään vl-perheenäidin kanssa, joka kertoi työpaikallaan piilotelleensa uskontoaan. Sitten jossain vaiheessa useamman vuoden työskentelyn jälkeen vl-äiti otti asian varovasti esille, että hän haluaisi kertoa tällaisen asian. Työkaveri oli siihen todennut, että olenhan minä alusta asti tiennyt sinun olevan vanhoillislestadiolainen. Vl-äiti oli häkeltynyt, että mistä työkaveri tämän tiesi.
Jos on ollut vanhoillislestadiolaisten kanssa tekemisissä, tunnistaa liikkeeseen kuuluvat helposti esim. työkavereiden joukosta. Naiset eivät meikkaa, eivätkä käytä korvakoruja, eivätkä värjää hiuksia. Pukeutuvat hillitysti (eivät koskaan paljastavasti). Puhuvat korrektisti, eivätkä kiroile, eivät puhu alkoholin käytöstä. Ovat perhekeskeisiä ja perinteisen oloisia. Hoitavat työnsä hyvin.
Mutta sen olen ikäväkseni huomannut, että moni vl välttelee uskostaan kertomista tai aiheesta puhumista. Toivon, että olisitte rohkeampia. Meidän työpaikalla suhtaudutaan hyvin vl-työntekijöihin. Minäkin monesti haluaisin jutella vl-opista ja tavoista, mutta vl-työkaverit eivät kovin mielellään juttele uskostaan ja tavoistaan, vaikka kauniisti ja arvostavasti kysyisikin. OIisi kiva kuulla enemmän arjen kokemuksia vl-perheessä elämisestä ja ajatuksia vl-opista ja tavoista, vaikka en itse kaikkia asioita allekirjoitakaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö ehkäisyasiassa voisi ajatella niin, että kun kerran mikään ehkäisykeino ei muutoinkaan ole sataprosenttisen varma, niin ainahan Jumalalla joka tapauksessa on mahdollisuus luoda halutessaan uutta elämää. Kaikkivoipainen kun on, käsityksenne mukaan.
Miksi ette voi ajatella noin, vlihmiset?
Ehkäisy on minusta väärin siksi, että siinä halutaan estää/haitata Jumalan luomistyötä. En lähtökohtaisesti halua asettua Jumalaa vastaan, vaikka Jumala kaikkivoipa onkin.
Mitä järkeä synnyttää tänne liuta lapsia, kun suurin osa niistä päätyy vl-teologian mukaan helvettiin? Vl-opissa on ihan käsittämätön sisäinen ristiriita. Halutaan, että syntyy mahdollisimman paljon lapsia, halutaan toteuttaa luojan luomistyötä, vaikka se tarkoittaisi ikuista kärsimystä 99,999% kohdalla. Olisin mielummin ite selibaatissa kuin synnyttäisin tänne lapsia vl-teologiaan uskoen. Kuka äiti tai isä haluaa tuottaa 16 lasta, joista ehkä kaikki luopuu lopullisesti vl-uskosta. Eikö olisi silloin ollut parempi olla harrastamatta seksiä ollenkaan? Eikö kukaan ihan oikeasti näe näitä logiikan ristiriitaisuuksia?
Minä taas koen sinun logiikkasi ristiriitaisena:
Sinä ikään kuin sanot:
“Jumala tietää paremmin kuin minä, kuka pelastuu.”
mutta samalla:
“Minä tiedän paremmin kuin Jumala, onko jonkun ihmisen parempi syntyä.”
Vai onko niin, että olet ateisti?Minun on helppo olla: annan koko elämäni Jumalan käsiin, koska luotan Hänen tietävän parhaiten.
En ole ateisti. En vaan nukkuisi öitäni, jos uskoisin kirjaimellisesti kuten vl-yhteisö opettaa. Mun mielestä tässä vaan on joku ristiriita, josta en ihan saa otetta. Vai ajatteletko oikeasti, että Jumala tarkoittaa miljardien ihmisten syntyvän tänne sekoilemaan sadaksi vuodeksi kiduttaakseen näitä ikuisesti tuonpuoleisessa? Minä en pysty tuollaiseen Jumalaan uskomaan. Jostain muusta täytyy olla kyse.
Pitäisikö sinun kysyä itseltäsi:
Voinko luottaa Jumalan olevan hyvä myös silloin, kun en ymmärrä hänen tarkoitustaan (sallimaansa elämää ja sen mahdollista lopputulosta)?
Jos vastaus on “en”, silloin ongelma ei ehkä olekaan vl:n opissa, vaan omassa luottamuksessasi Jumalaan ja hänen päätösvaltaansa.
Kyllä se ongelma on vl-opissa. Vl-oppi on niin ankara, että en tiedä millä itsepetoksella saat sen liitettyä Hyvän Jumalan käsitteeseen. Toinen meistä ei ole ihan rehellinen ja en puhu nyt itsestäni.
Vähintä mitä pitäisi olla julkisesti nähtävillä vl nettisivuilla, jokaisessa Päivämiehessä (vai onko kenties jo nyt??) jne olisi jonkinlainen varoitusteksti tms.
Tyyliin: "meille vl liikkeessä tärkeintä on oikea oppi ja sen noudattaminen. Tästä seurauksena on erittäinkin mahdollista, ettet saa vl liikkeestä useissa elämäsi kriisitilanteissa minkäänlaista psykologista lohtua tai ymmärrystä. Humanistinen lähestymistapa moninaisiin elämän kriiseihin sisältää näet uhkakuvan siitä, että oikeasta opista pitäisi lipsua. Ja tähän emme halua mennä. Meille oikean opin noudattaminen on tärkeämpi asia kuin yksittäisen ihmisen kurjat kokemukset ja jos tämä periaate aiheuttaa sinulle esim traumoja, niin emme ole niistä vastuussa.
Samoin vastaat itse siitä, noudatatko lukemiasi/kuulemiasi vl opetuksia ja vastaat itse kaikista toimintasi seurauksista. Vl liike organisaationa ei ole missään vastuuasemassa minkään suhteen, vaan jokainen vastaa itse tekemisistään sekä maanpäällisten että ikuisuusasioiden suhteen."
Tarkemmin ajatellen samankaltainen varoitus pitäisi kuulua kaikkien uskonnollisten liikkeiden "oppimateriaaliin". Vaikka totta kai tähän nyt on helppo sanoa, että 'tietenkin kaikki nyt tajuaa ilman sanomattakin, että uskonnolliset liikkeet ei voi olla vastuussa siitä, mitä kukakin tekee' mutta se ei voi riittää puolusteluksi silloin, kun on kyse niinkin perustavanlaatuisista ja henkilökohtaisista asioista kuin esim s*ksuaalisuus, sukupuoli-identiteetti, ulkonäkö, lisääntyminen jne. Ja varsinkin jos ja kun nämä sitten opin mukaan liittyvät siihen, missä ihminen viettää ikuisuutensa.
Lisävaroituksena vielä, että otathan myös huomioon mahdollisuuden, että vl oppi tai sen käytännöt saattavat joissain tapauksissa traumatisoida tai psyykkisesti sairastuttaa lapsiasi, varsinkin jos he ovat esim tavallista herkempiä, (jotkin Raamatunkohdat ja kertomukset, jotkut virret, jotkut kielikuvat, h*lvetin olemassaolo esimerkiksi voivat lisätä traumariskiä) nepsyjä, kuuluvat s*ksuaali- tai sukupuolivähemmistöön tms. Jos näin käy, vl liike ei ole asiasta vastuussa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulla olisi yksi pyyntö teille vanhoillislestadiolaisille.
Puhuin erään vl-perheenäidin kanssa, joka kertoi työpaikallaan piilotelleensa uskontoaan. Sitten jossain vaiheessa useamman vuoden työskentelyn jälkeen vl-äiti otti asian varovasti esille, että hän haluaisi kertoa tällaisen asian. Työkaveri oli siihen todennut, että olenhan minä alusta asti tiennyt sinun olevan vanhoillislestadiolainen. Vl-äiti oli häkeltynyt, että mistä työkaveri tämän tiesi.
Jos on ollut vanhoillislestadiolaisten kanssa tekemisissä, tunnistaa liikkeeseen kuuluvat helposti esim. työkavereiden joukosta. Naiset eivät meikkaa, eivätkä käytä korvakoruja, eivätkä värjää hiuksia. Pukeutuvat hillitysti (eivät koskaan paljastavasti). Puhuvat korrektisti, eivätkä kiroile, eivät puhu alkoholin käytöstä. Ovat perhekeskeisiä ja perinteisen oloisia. Hoitavat työnsä hyvin.
Mutta sen olen ikäväkseni huomannut, että moni vl välttelee uskostaan kertomista tai aiheesta puhumista. Toivon, että olisitte rohkeampia. Meidän työpaikalla suhtaudutaan hyvin vl-työntekijöihin. Minäkin monesti haluaisin jutella vl-opista ja tavoista, mutta vl-työkaverit eivät kovin mielellään juttele uskostaan ja tavoistaan, vaikka kauniisti ja arvostavasti kysyisikin. OIisi kiva kuulla enemmän arjen kokemuksia vl-perheessä elämisestä ja ajatuksia vl-opista ja tavoista, vaikka en itse kaikkia asioita allekirjoitakaan.
Esim. tätä ketjua lukemalla saa hyvin käsityksen miksi uskosta ei kannata kertoa. Valitettavasti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla olisi yksi pyyntö teille vanhoillislestadiolaisille.
Puhuin erään vl-perheenäidin kanssa, joka kertoi työpaikallaan piilotelleensa uskontoaan. Sitten jossain vaiheessa useamman vuoden työskentelyn jälkeen vl-äiti otti asian varovasti esille, että hän haluaisi kertoa tällaisen asian. Työkaveri oli siihen todennut, että olenhan minä alusta asti tiennyt sinun olevan vanhoillislestadiolainen. Vl-äiti oli häkeltynyt, että mistä työkaveri tämän tiesi.
Jos on ollut vanhoillislestadiolaisten kanssa tekemisissä, tunnistaa liikkeeseen kuuluvat helposti esim. työkavereiden joukosta. Naiset eivät meikkaa, eivätkä käytä korvakoruja, eivätkä värjää hiuksia. Pukeutuvat hillitysti (eivät koskaan paljastavasti). Puhuvat korrektisti, eivätkä kiroile, eivät puhu alkoholin käytöstä. Ovat perhekeskeisiä ja perinteisen oloisia. Hoitavat työnsä hyvin.
Mutta sen olen ikäväkseni huomannut, että moni vl välttelee uskostaan kertomista tai aiheesta puhumista. Toivon, että olisitte rohkeampia. Meidän työpaikalla suhtaudutaan hyvin vl-työntekijöihin. Minäkin monesti haluaisin jutella vl-opista ja tavoista, mutta vl-työkaverit eivät kovin mielellään juttele uskostaan ja tavoistaan, vaikka kauniisti ja arvostavasti kysyisikin. OIisi kiva kuulla enemmän arjen kokemuksia vl-perheessä elämisestä ja ajatuksia vl-opista ja tavoista, vaikka en itse kaikkia asioita allekirjoitakaan.
Esim. tätä ketjua lukemalla saa hyvin käsityksen miksi uskosta ei kannata kertoa. Valitettavasti.
Eivät kaikki ihmiset ole ilkeitä. Vaikka itse sanonkin, kyllä minusta aistii päällepäin, että minulle voi turvallisesti kertoa uskonnollisesta vakaumuksestaan, enkä tuomitse.
T. Tuo aiemman viestin laittanut
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sivusta tulen kysymään, osaisiko joku vl vastata (perheenjäseneni on pappi):
Etelä-Suomesta kokemus: Miksi liikkeeseen kuuluvilla perheillä on niin todella erilaisia käsityksiä lapsen kastepapeista? Osalle perheistä on täysin ok, että kastamaan tulee ev. lut. kirkon pappi sukupuolesta riippumatta ja osa on aivan ehdottomia, että vain liikkeen oma pappi kelpaa. Miksi asenteet ovat niin kovin erilaisia? Ja ev. lut. kirkon pappejakin (liikkeeseen kuulumattomia) kohdellaan hyvin eri tavoin vl-perheissä. Osa perheistä on todella ystävällisiä ja mukavia liikkeeseen kuulumattomille papeille, osa taas suhtautuu todella nuivasti, eivätkä välttämättä edes suostu puhumaan papin kanssa.
Tuo saattaa liittyä siihen, että kastamisen ”pätevyys” liitetään virheellisesti kastajan sieluntilaan. (Sakramentti, jossa Jumala vaikuttaa.) Toinen asia, ei haluta tukea synniksi miellettyä naispappeutta. Kolmas asia, halutaan hengellisesti samalla tavalla ajatteleva eli oman yhteisön jäsen. Mun sisarusten vl-perheissä on aina ollut seurakunnan ei-vl-pappi kastamassa, myös naispappi ainakin kerran koska otetaan aina se, jolle homma kuuluu. Ei mitään ongelmaa.
Mutta osalle ei kelpaa ei-vl-miespappi. Miksi ei?
Meillä on ollut sekä että pappeja. Mutta jos perheelle joku pappi on tuttu tai tykkää papin ulosannista, voi tämä jo olla syy sille että on helppo pyytää. Ja osa ajattelee että on suoraviivaisempaa kun on samalla tavalla uskova pappi, niin ei tarvi avata omaa uskoa sen kummemmin.
Sivusta. Eihän sitä uskoa tarvitse papille avata sen tarkemmin. Ja aika moni pappi osaa perheiden puheista päätellä, että olette vanhoillislestadiolaisia. Ja jokainen vähänkin fiksu pappi osaa sen asian huomioida kastepäivänä.
Ja sekin vielä, että eihän kaikki vanhoillislestadiolaiset ole samanlaisia. Jossakin kodissa on hyvin perinteiset rajat, toisissa vl-perheissä lapset surutta katsovat lastenohjelmia, seuraavat kilpaurheilua tai kulkevat kevyessä meikissä.
Ei tietenkään, mutta moni voi kokea tähän tarvetta kun ei halua että seurakuntaan ottamista painotetaan ja kun uskotaan niin että jokainen syntyvä lapsi pääsee Taivaaseen ilman kastettakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sivusta tulen kysymään, osaisiko joku vl vastata (perheenjäseneni on pappi):
Etelä-Suomesta kokemus: Miksi liikkeeseen kuuluvilla perheillä on niin todella erilaisia käsityksiä lapsen kastepapeista? Osalle perheistä on täysin ok, että kastamaan tulee ev. lut. kirkon pappi sukupuolesta riippumatta ja osa on aivan ehdottomia, että vain liikkeen oma pappi kelpaa. Miksi asenteet ovat niin kovin erilaisia? Ja ev. lut. kirkon pappejakin (liikkeeseen kuulumattomia) kohdellaan hyvin eri tavoin vl-perheissä. Osa perheistä on todella ystävällisiä ja mukavia liikkeeseen kuulumattomille papeille, osa taas suhtautuu todella nuivasti, eivätkä välttämättä edes suostu puhumaan papin kanssa.
Tuo saattaa liittyä siihen, että kastamisen ”pätevyys” liitetään virheellisesti kastajan sieluntilaan. (Sakramentti, jossa Jumala vaikuttaa.) Toinen asia, ei haluta tukea synniksi miellettyä naispappeutta. Kolmas asia, halutaan hengellisesti samalla tavalla ajatteleva eli oman yhteisön jäsen. Mun sisarusten vl-perheissä on aina ollut seurakunnan ei-vl-pappi kastamassa, myös naispappi ainakin kerran koska otetaan aina se, jolle homma kuuluu. Ei mitään ongelmaa.
Mutta osalle ei kelpaa ei-vl-miespappi. Miksi ei?
Meillä on ollut sekä että pappeja. Mutta jos perheelle joku pappi on tuttu tai tykkää papin ulosannista, voi tämä jo olla syy sille että on helppo pyytää. Ja osa ajattelee että on suoraviivaisempaa kun on samalla tavalla uskova pappi, niin ei tarvi avata omaa uskoa sen kummemmin.
Sivusta. Eihän sitä uskoa tarvitse papille avata sen tarkemmin. Ja aika moni pappi osaa perheiden puheista päätellä, että olette vanhoillislestadiolaisia. Ja jokainen vähänkin fiksu pappi osaa sen asian huomioida kastepäivänä.
Ja sekin vielä, että eihän kaikki vanhoillislestadiolaiset ole samanlaisia. Jossakin kodissa on hyvin perinteiset rajat, toisissa vl-perheissä lapset surutta katsovat lastenohjelmia, seuraavat kilpaurheilua tai kulkevat kevyessä meikissä.
Ja sitten on perheitä joissa esim. katsotaan lastenohjelmia mutta ei kilpaurheilua.
Kyllä. Itse oon sitä mieltä että lastenohjelmia voi katsoa, mutta oikeasti kaikki lastenohjelmatkaan eivät ole laadukkaita ja hyviä. Että siinä saa vähän myyräntyötä tehdä. Ja ei välttämättä niin että sieltä nyt suoraan pomppaa just jotain uskonelämälle haitaksi olevaa, vaan ihan yleisiä asioita ja toimintamalleja sekä ajatuksia joiden en haluaisi olevan normaaleja lapsilleni jonkun ohjelman repliikkien kautta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla olisi yksi pyyntö teille vanhoillislestadiolaisille.
Puhuin erään vl-perheenäidin kanssa, joka kertoi työpaikallaan piilotelleensa uskontoaan. Sitten jossain vaiheessa useamman vuoden työskentelyn jälkeen vl-äiti otti asian varovasti esille, että hän haluaisi kertoa tällaisen asian. Työkaveri oli siihen todennut, että olenhan minä alusta asti tiennyt sinun olevan vanhoillislestadiolainen. Vl-äiti oli häkeltynyt, että mistä työkaveri tämän tiesi.
Jos on ollut vanhoillislestadiolaisten kanssa tekemisissä, tunnistaa liikkeeseen kuuluvat helposti esim. työkavereiden joukosta. Naiset eivät meikkaa, eivätkä käytä korvakoruja, eivätkä värjää hiuksia. Pukeutuvat hillitysti (eivät koskaan paljastavasti). Puhuvat korrektisti, eivätkä kiroile, eivät puhu alkoholin käytöstä. Ovat perhekeskeisiä ja perinteisen oloisia. Hoitavat työnsä hyvin.
Mutta sen olen ikäväkseni huomannut, että moni vl välttelee uskostaan kertomista tai aiheesta puhumista. Toivon, että olisitte rohkeampia. Meidän työpaikalla suhtaudutaan hyvin vl-työntekijöihin. Minäkin monesti haluaisin jutella vl-opista ja tavoista, mutta vl-työkaverit eivät kovin mielellään juttele uskostaan ja tavoistaan, vaikka kauniisti ja arvostavasti kysyisikin. OIisi kiva kuulla enemmän arjen kokemuksia vl-perheessä elämisestä ja ajatuksia vl-opista ja tavoista, vaikka en itse kaikkia asioita allekirjoitakaan.
Esim. tätä ketjua lukemalla saa hyvin käsityksen miksi uskosta ei kannata kertoa. Valitettavasti.
Taas tälläinen vl-juttu. Minkälaisella työpaikalla pukeudutaan paljastavasti ? Meillä ei kukaan puhu alkoholista, ei seksistä, kaikki hoitavat työnsä hyvin. Työpaikalla tehdään töitä, ei puhuta uskosta. Sen voi hoitaa vapaa-ajalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sivusta tulen kysymään, osaisiko joku vl vastata (perheenjäseneni on pappi):
Etelä-Suomesta kokemus: Miksi liikkeeseen kuuluvilla perheillä on niin todella erilaisia käsityksiä lapsen kastepapeista? Osalle perheistä on täysin ok, että kastamaan tulee ev. lut. kirkon pappi sukupuolesta riippumatta ja osa on aivan ehdottomia, että vain liikkeen oma pappi kelpaa. Miksi asenteet ovat niin kovin erilaisia? Ja ev. lut. kirkon pappejakin (liikkeeseen kuulumattomia) kohdellaan hyvin eri tavoin vl-perheissä. Osa perheistä on todella ystävällisiä ja mukavia liikkeeseen kuulumattomille papeille, osa taas suhtautuu todella nuivasti, eivätkä välttämättä edes suostu puhumaan papin kanssa.
Tuo saattaa liittyä siihen, että kastamisen ”pätevyys” liitetään virheellisesti kastajan sieluntilaan. (Sakramentti, jossa Jumala vaikuttaa.) Toinen asia, ei haluta tukea synniksi miellettyä naispappeutta. Kolmas asia, halutaan hengellisesti samalla tavalla ajatteleva eli oman yhteisön jäsen. Mun sisarusten vl-perheissä on aina ollut seurakunnan ei-vl-pappi kastamassa, myös naispappi ainakin kerran koska otetaan aina se, jolle homma kuuluu. Ei mitään ongelmaa.
Mutta osalle ei kelpaa ei-vl-miespappi. Miksi ei?
Koska sitä pappia ei pidetä uskovaisena otaksun. Mitä pohjoisemmaksi mennään, sitä jyrkempiä on näkemykset. (Yleistäen.)
Ongelma on Pohjois-Pohjanmaalla. Lapissa vl-kuntia on yksi eli RANUA.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihan ystävällisesti huomautan:
Kannattaisko nyt hiukan miettiä, ennen kuin pyrkii leimaamaan julkisesti kaikki tietyn vakaumuksen ihmiset? Tuolle on olemassa nimikin, alkaa R-kirjaimella.
itse olette soppanne keittäneet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan ystävällisesti huomautan:
Kannattaisko nyt hiukan miettiä, ennen kuin pyrkii leimaamaan julkisesti kaikki tietyn vakaumuksen ihmiset? Tuolle on olemassa nimikin, alkaa R-kirjaimella.
itse olette soppanne keittäneet.
On asiatonta syyttää kaikkia saman ryhmän ihmisiä osan teoista. Ei sinuakaan pidetä huumekauppiaana vaikka esim. naapurisi olisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla olisi yksi pyyntö teille vanhoillislestadiolaisille.
Puhuin erään vl-perheenäidin kanssa, joka kertoi työpaikallaan piilotelleensa uskontoaan. Sitten jossain vaiheessa useamman vuoden työskentelyn jälkeen vl-äiti otti asian varovasti esille, että hän haluaisi kertoa tällaisen asian. Työkaveri oli siihen todennut, että olenhan minä alusta asti tiennyt sinun olevan vanhoillislestadiolainen. Vl-äiti oli häkeltynyt, että mistä työkaveri tämän tiesi.
Jos on ollut vanhoillislestadiolaisten kanssa tekemisissä, tunnistaa liikkeeseen kuuluvat helposti esim. työkavereiden joukosta. Naiset eivät meikkaa, eivätkä käytä korvakoruja, eivätkä värjää hiuksia. Pukeutuvat hillitysti (eivät koskaan paljastavasti). Puhuvat korrektisti, eivätkä kiroile, eivät puhu alkoholin käytöstä. Ovat perhekeskeisiä ja perinteisen oloisia. Hoitavat työnsä hyvin.
Mutta sen olen ikäväkseni huomannut, että moni vl välttelee uskostaan kertomista tai aiheesta puhumista. Toivon, että olisitte rohkeampia. Meidän työpaikalla suhtaudutaan hyvin vl-työntekijöihin. Minäkin monesti haluaisin jutella vl-opista ja tavoista, mutta vl-työkaverit eivät kovin mielellään juttele uskostaan ja tavoistaan, vaikka kauniisti ja arvostavasti kysyisikin. OIisi kiva kuulla enemmän arjen kokemuksia vl-perheessä elämisestä ja ajatuksia vl-opista ja tavoista, vaikka en itse kaikkia asioita allekirjoitakaan.
Esim. tätä ketjua lukemalla saa hyvin käsityksen miksi uskosta ei kannata kertoa. Valitettavasti.
Taas tälläinen vl-juttu. Minkälaisella työpaikalla pukeudutaan paljastavasti ? Meillä ei kukaan puhu alkoholista, ei seksistä, kaikki hoitavat työnsä hyvin. Työpaikalla tehdään töitä, ei puhuta uskosta. Sen voi hoitaa vapaa-ajalla.
Omalla työpaikallani näkee monenlaista pukeutumista. Osa on tatuoinnit esillä tai on hyvin näkyviä lävistyksiä. Osa kertoo juoneensa alkoholia viikonloppuna, olleensa keikalla/festareilla, katsoneensa elokuvan. Tajuaahan noista lauseista, että ei ole vl:istä kyse.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan ystävällisesti huomautan:
Kannattaisko nyt hiukan miettiä, ennen kuin pyrkii leimaamaan julkisesti kaikki tietyn vakaumuksen ihmiset? Tuolle on olemassa nimikin, alkaa R-kirjaimella.
itse olette soppanne keittäneet.
On asiatonta syyttää kaikkia saman ryhmän ihmisiä osan teoista. Ei sinuakaan pidetä huumekauppiaana vaikka esim. naapurisi olisi.
en syytä ketään yksittäistä henkilöä. Vl-uskoa voi kritisoida eli SRK-lestadiolaisuutta. Vertauksesi on todella huono. Kas kun et vetänyt keskusteluun metsästysseuraa...sekin tässä ketjussa on nähty.
Vierailija kirjoitti:
Minulla olisi yksi pyyntö teille vanhoillislestadiolaisille.
Puhuin erään vl-perheenäidin kanssa, joka kertoi työpaikallaan piilotelleensa uskontoaan. Sitten jossain vaiheessa useamman vuoden työskentelyn jälkeen vl-äiti otti asian varovasti esille, että hän haluaisi kertoa tällaisen asian. Työkaveri oli siihen todennut, että olenhan minä alusta asti tiennyt sinun olevan vanhoillislestadiolainen. Vl-äiti oli häkeltynyt, että mistä työkaveri tämän tiesi.
Jos on ollut vanhoillislestadiolaisten kanssa tekemisissä, tunnistaa liikkeeseen kuuluvat helposti esim. työkavereiden joukosta. Naiset eivät meikkaa, eivätkä käytä korvakoruja, eivätkä värjää hiuksia. Pukeutuvat hillitysti (eivät koskaan paljastavasti). Puhuvat korrektisti, eivätkä kiroile, eivät puhu alkoholin käytöstä. Ovat perhekeskeisiä ja perinteisen oloisia. Hoitavat työnsä hyvin.
Mutta sen olen ikäväkseni huomannut, että moni vl välttelee uskostaan kertomista tai aiheesta puhumista. Toivon, että olisitte rohkeampia. Meidän työpaikalla suhtaudutaan hyvin vl-työntekijöihin. Minäkin monesti haluaisin jutella vl-opista ja tavoista, mutta vl-työkaverit eivät kovin mielellään juttele uskostaan ja tavoistaan, vaikka kauniisti ja arvostavasti kysyisikin. OIisi kiva kuulla enemmän arjen kokemuksia vl-perheessä elämisestä ja ajatuksia vl-opista ja tavoista, vaikka en itse kaikkia asioita allekirjoitakaan.
Haha, tulipa mieleen. Isä meni aikanaan uuteen työpaikkaan niin taukohuoneessa joku nainen oli jutellut kovaan ääneen asioitaan. Sitten tuli puheeksi lapsimäärä ja jotenkin kävi ilmi, että isällä on useampi lapsi. Nainen sitten kysyi heti, että ootko lestadiolainen? Isä vaan oli sanonut, että suoraan kysymykseen suora vastaus, olen. Sano et koko taukohuoneen läpi oli menny sellanen kohahdus. Ei siis vl-paikkakunta. 😂
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla olisi yksi pyyntö teille vanhoillislestadiolaisille.
Puhuin erään vl-perheenäidin kanssa, joka kertoi työpaikallaan piilotelleensa uskontoaan. Sitten jossain vaiheessa useamman vuoden työskentelyn jälkeen vl-äiti otti asian varovasti esille, että hän haluaisi kertoa tällaisen asian. Työkaveri oli siihen todennut, että olenhan minä alusta asti tiennyt sinun olevan vanhoillislestadiolainen. Vl-äiti oli häkeltynyt, että mistä työkaveri tämän tiesi.
Jos on ollut vanhoillislestadiolaisten kanssa tekemisissä, tunnistaa liikkeeseen kuuluvat helposti esim. työkavereiden joukosta. Naiset eivät meikkaa, eivätkä käytä korvakoruja, eivätkä värjää hiuksia. Pukeutuvat hillitysti (eivät koskaan paljastavasti). Puhuvat korrektisti, eivätkä kiroile, eivät puhu alkoholin käytöstä. Ovat perhekeskeisiä ja perinteisen oloisia. Hoitavat työnsä hyvin.
Mutta sen olen ikäväkseni huomannut, että moni vl välttelee uskostaan kertomista tai aiheesta puhumista. Toivon, että olisitte rohkeampia. Meidän työpaikalla suhtaudutaan hyvin vl-työntekijöihin. Minäkin monesti haluaisin jutella vl-opista ja tavoista, mutta vl-työkaverit eivät kovin mielellään juttele uskostaan ja tavoistaan, vaikka kauniisti ja arvostavasti kysyisikin. OIisi kiva kuulla enemmän arjen kokemuksia vl-perheessä elämisestä ja ajatuksia vl-opista ja tavoista, vaikka en itse kaikkia asioita allekirjoitakaan.
Esim. tätä ketjua lukemalla saa hyvin käsityksen miksi uskosta ei kannata kertoa. Valitettavasti.
Taas tälläinen vl-juttu. Minkälaisella työpaikalla pukeudutaan paljastavasti ? Meillä ei kukaan puhu alkoholista, ei seksistä, kaikki hoitavat työnsä hyvin. Työpaikalla tehdään töitä, ei puhuta uskosta. Sen voi hoitaa vapaa-ajalla.
Omalla työpaikallani näkee monenlaista pukeutumista. Osa on tatuoinnit esillä tai on hyvin näkyviä lävistyksiä. Osa kertoo juoneensa alkoholia viikonloppuna, olleensa keikalla/festareilla, katsoneensa elokuvan. Tajuaahan noista lauseista, että ei ole vl:istä kyse.
Niin ja sitten pitäisi vielä ymmärtää, että mitä pahaa on vaikka elokuvissa, joka on taidemuoto siinä missä vaikka kirjallisuus. Kirjoja on joka lähtöön, eivät kaikki ole laadukasta, kohottavaa kirjallisuutta. Sama elokuvissa. Käsittämätöntä yksisilmäisyyttä tuomita ne näkemättä kaikki.
Vähän niin kuin ne parodiset kirjallisuusarvostelut: " lukematta kuraa".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla olisi yksi pyyntö teille vanhoillislestadiolaisille.
Puhuin erään vl-perheenäidin kanssa, joka kertoi työpaikallaan piilotelleensa uskontoaan. Sitten jossain vaiheessa useamman vuoden työskentelyn jälkeen vl-äiti otti asian varovasti esille, että hän haluaisi kertoa tällaisen asian. Työkaveri oli siihen todennut, että olenhan minä alusta asti tiennyt sinun olevan vanhoillislestadiolainen. Vl-äiti oli häkeltynyt, että mistä työkaveri tämän tiesi.
Jos on ollut vanhoillislestadiolaisten kanssa tekemisissä, tunnistaa liikkeeseen kuuluvat helposti esim. työkavereiden joukosta. Naiset eivät meikkaa, eivätkä käytä korvakoruja, eivätkä värjää hiuksia. Pukeutuvat hillitysti (eivät koskaan paljastavasti). Puhuvat korrektisti, eivätkä kiroile, eivät puhu alkoholin käytöstä. Ovat perhekeskeisiä ja perinteisen oloisia. Hoitavat työnsä hyvin.
Mutta sen olen ikäväkseni huomannut, että moni vl välttelee uskostaan kertomista tai aiheesta puhumista. Toivon, että olisitte rohkeampia. Meidän työpaikalla suhtaudutaan hyvin vl-työntekijöihin. Minäkin monesti haluaisin jutella vl-opista ja tavoista, mutta vl-työkaverit eivät kovin mielellään juttele uskostaan ja tavoistaan, vaikka kauniisti ja arvostavasti kysyisikin. OIisi kiva kuulla enemmän arjen kokemuksia vl-perheessä elämisestä ja ajatuksia vl-opista ja tavoista, vaikka en itse kaikkia asioita allekirjoitakaan.
Haha, tulipa mieleen. Isä meni aikanaan uuteen työpaikkaan niin taukohuoneessa joku nainen oli jutellut kovaan ääneen asioitaan. Sitten tuli puheeksi lapsimäärä ja jotenkin kävi ilmi, että isällä on useampi lapsi. Nainen sitten kysyi heti, että ootko lestadiolainen? Isä vaan oli sanonut, että suoraan kysymykseen suora vastaus, olen. Sano et koko taukohuoneen läpi oli menny sellanen kohahdus. Ei siis vl-paikkakunta. 😂
No ei kai kohahduksessa sinänsä ole vielä mitään pahaa, useampi vain hämmästyi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla olisi yksi pyyntö teille vanhoillislestadiolaisille.
Puhuin erään vl-perheenäidin kanssa, joka kertoi työpaikallaan piilotelleensa uskontoaan. Sitten jossain vaiheessa useamman vuoden työskentelyn jälkeen vl-äiti otti asian varovasti esille, että hän haluaisi kertoa tällaisen asian. Työkaveri oli siihen todennut, että olenhan minä alusta asti tiennyt sinun olevan vanhoillislestadiolainen. Vl-äiti oli häkeltynyt, että mistä työkaveri tämän tiesi.
Jos on ollut vanhoillislestadiolaisten kanssa tekemisissä, tunnistaa liikkeeseen kuuluvat helposti esim. työkavereiden joukosta. Naiset eivät meikkaa, eivätkä käytä korvakoruja, eivätkä värjää hiuksia. Pukeutuvat hillitysti (eivät koskaan paljastavasti). Puhuvat korrektisti, eivätkä kiroile, eivät puhu alkoholin käytöstä. Ovat perhekeskeisiä ja perinteisen oloisia. Hoitavat työnsä hyvin.
Mutta sen olen ikäväkseni huomannut, että moni vl välttelee uskostaan kertomista tai aiheesta puhumista. Toivon, että olisitte rohkeampia. Meidän työpaikalla suhtaudutaan hyvin vl-työntekijöihin. Minäkin monesti haluaisin jutella vl-opista ja tavoista, mutta vl-työkaverit eivät kovin mielellään juttele uskostaan ja tavoistaan, vaikka kauniisti ja arvostavasti kysyisikin. OIisi kiva kuulla enemmän arjen kokemuksia vl-perheessä elämisestä ja ajatuksia vl-opista ja tavoista, vaikka en itse kaikkia asioita allekirjoitakaan.
Haha, tulipa mieleen. Isä meni aikanaan uuteen työpaikkaan niin taukohuoneessa joku nainen oli jutellut kovaan ääneen asioitaan. Sitten tuli puheeksi lapsimäärä ja jotenkin kävi ilmi, että isällä on useampi lapsi. Nainen sitten kysyi heti, että ootko lestadiolainen? Isä vaan oli sanonut, että suoraan kysymykseen suora vastaus, olen. Sano et koko taukohuoneen läpi oli menny sellanen kohahdus. Ei siis vl-paikkakunta. 😂
No ei kai kohahduksessa sinänsä ole vielä mitään pahaa, useampi vain hämmästyi.
Niin, teiltä muiltakin varmaan kysytään vakaumusta ensi tapaamisella isoon ääneen isossa porukassa. Ihan normihomma.
Euroopan neuvoston ECRI:n määritelmä on tämä:
Rasismi tarkoittaa käsitystä, että jokin peruste, kuten rotu, ihonväri, kieli, uskonto, kansallisuus tai kansallinen tai etninen alkuperä, oikeuttaa halveksuntaan henkilöä tai ihmisryhmää kohtaan tai käsitykseen henkilön tai ryhmän ylemmyydestä.
Racism shall mean the belief that a ground such as “race”, colour, language, religion, nationality or national or ethnic origin justifies contempt for a person or a group of persons, or the notion of superiority of a person or a group of persons; ( 1 of GPR 7)