Areenassa Luojan lapset (v-lestadiolaisista) vol 3.1

Kun joku vl ihmettelee, miksi muita kiinnostavat heidän näkemyksensä korvakoruista, meikeistä ja muusta. Liikkeeseen kuulumattomia hämmentää, miten mielivaltaisilta nämä asiat tuntuvat. Ei saa värjätä hiuksia, mutta permanentti ja kampausten tekeminen on ok. Ei saa meikata ja käyttää korviksia, mutta kaulakorut ja rannekorut ovat sallittuja. Eihän näissä ole mitään logiikkaa - onhan se "kaunistautumista", kun laittaa korun kaulaansa ja ranteeseensa.

Ylipäätään nämä kiellot (vaikkei niitä sellaisiksi saa liikkeen parissa sanoa) kuulostavat ulkopuolisen korvaan älyttömiltä. Sama, kuin sanottaisiin, että ei saa syödä omenoita, pukeutua ruskeaan väriin tai käyttää tarralenkkareita. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nyt oon kuunnellu muutaman ohjelman kesäseuraradiosta ja pari puhetta hajanaisesti suviseuroista.

Kaikissa niissä on puhe ollu asiallisesti raamattuun pohjautuvaa, on kehotettu uskovia tutkimaan raamattua ja kysymään ja keskustelemaan  kaikkea mikä on epäselvää.

Kertaakaan ei oo kuulunu kieltoja tai käskyjä.

Eli missä on se aivopesu ja kielto kyseenalastaa mistä täällä kokoajan puhutaan?

Kai niitä pitäs kuulua jos niitä on?

Ei nyt vaikuta uskottavalta tää kova kritiikki, pitäs olla jotakin pohjaa.

Tuntuu siltä että tosiaan joku katkera on täällä ristiretkellä näitä vastaan.

Jos oon käsittäny väärin niin laittakaa joku ’todiste’ väitteistä eikä vaan ex-vl on kertoneet.

Minä kuuntelin todella monet puheet ja saarnat suviseurojen aikaan kesäseuraradiosta. Osassa puheista oli hyvääkin teologista asiaa, joka on linjassa kirkon opin kanssa. Mutta valitettavasti puheissa oli myös muuta sävyä. Kuulin moneen kertaan puhetta "epäuskoisista" eli muista kuin liikkeeseen kuuluvista. Puhuttiin tuomitsevasti samaa sukupuolta olevien suhteista, abortista ja ehkäisystä. Ja todella paljon oli puhetta "meistä" eli suljettiin toiset ulkopuolelle.

Oma lukunsa oli tilanteet, joissa itkeskeltiin liikkeestä lähteneiden perään, jotta "löytäisivät vielä parannuksen armon". Olipa joku haastattelukin, jossa haastateltiin tällaista liikkeeseen palannutta. Ja paljon oli puhetta, jossa korostettiin miten onnekkaita ollaan, kun ollaan "oikealla tavalla uskomassa". 

Olen kuunnellut paljon saarnoja, seurapuheita ja vastaavia teologisia puheita. Vanhoillislestadiolaisilla nyt vain näkee sitä, että puheissa on usein eriyttävä sävy. Puhutaan meistä ja muista, vastakkain asetellaan ja pidetään omaa tapaa ainoana oikeana. Tuomitaan toisten tapa elää. Puheissa iso painoarvo tuntuu olevan sillä, että tuomitaan toisten tapa uskoa ja elää, vaikka kannattaisi keskittyä vain siihen Jeesuksen opetuksista kertomiseen tai lohduttamiseen ilman, että arvioidaan muita.

Juuri tämä ja sama havainto. Että sieppasi, kun puhutaan tuosta porukasta ihan " Jumalan valtakuntana" ja vain heistä " Jumalan lapsina", joita me muut ei olla. Verenpaineeni nousi semmoisiin lukemiin, että lopetin kuuntelun. 

Päivämiehessä oli artikkeli amerikkalaissaarnaajasta, joka oli tullut suviksiin ja riparille Suomeen saarnaajavieraaksi. Kiiteltiin, miten hienoa on nähdä, että uskovaisia on ympäri maailmaa. Niin, täällä kotisuomessahan ei ole muita uskovia. Monta miljoonaa kristilliseen kirkkoon kuuluvaa, jotka eivät kelpaa. 

Vierailija kirjoitti:

SRK-lestaiolaisuus eli Oulu-johtoinen lestadiolaisuus on kaiken pahan syy. Maallikot ovat vuosien aikana keksineet mitä ihmeellisimpiä syntejä. Lukekaa netistä esim taulukauppias/maanviljelijä Heikki Saaresta

Eikö Saari ollut se joka organisoi suurimman osan hoitokokouksista ja sai palautetta saarnatyylistään jonka katsottiin yhdistävän ei erottavan. Näin muistelen lukeneeni. 

Vierailija kirjoitti:

Kun joku vl ihmettelee, miksi muita kiinnostavat heidän näkemyksensä korvakoruista, meikeistä ja muusta. Liikkeeseen kuulumattomia hämmentää, miten mielivaltaisilta nämä asiat tuntuvat. Ei saa värjätä hiuksia, mutta permanentti ja kampausten tekeminen on ok. Ei saa meikata ja käyttää korviksia, mutta kaulakorut ja rannekorut ovat sallittuja. Eihän näissä ole mitään logiikkaa - onhan se "kaunistautumista", kun laittaa korun kaulaansa ja ranteeseensa.

Ylipäätään nämä kiellot (vaikkei niitä sellaisiksi saa liikkeen parissa sanoa) kuulostavat ulkopuolisen korvaan älyttömiltä. Sama, kuin sanottaisiin, että ei saa syödä omenoita, pukeutua ruskeaan väriin tai käyttää tarralenkkareita. 

Olet oikeilla jäljillä. Yhdenmukainen ulkoasu on sosiologiassa tuttu ja tunnettu ryhmäytymisen elementti. Osa " me ja muut" - ajattelua. Sellaisena voi toimia siis mikä tahansa: historia tuntee sinipaidat, mustapaidat, ruskeapaidat, naisten hilkat ja essut, parta, ei partaa . Jne. Jne. Ei niissä logiikkaa tarvita. 

Yks tapa on sitten esittää näille  ulkonäkösäännöille mukamas uskonnollinen perustelu. 

Joten joo, ihan hyvin sääntö vois olla, että ei saa käyttää keltaista ja tarralenkkarit pois. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nyt oon kuunnellu muutaman ohjelman kesäseuraradiosta ja pari puhetta hajanaisesti suviseuroista.

Kaikissa niissä on puhe ollu asiallisesti raamattuun pohjautuvaa, on kehotettu uskovia tutkimaan raamattua ja kysymään ja keskustelemaan  kaikkea mikä on epäselvää.

Kertaakaan ei oo kuulunu kieltoja tai käskyjä.

Eli missä on se aivopesu ja kielto kyseenalastaa mistä täällä kokoajan puhutaan?

Kai niitä pitäs kuulua jos niitä on?

Ei nyt vaikuta uskottavalta tää kova kritiikki, pitäs olla jotakin pohjaa.

Tuntuu siltä että tosiaan joku katkera on täällä ristiretkellä näitä vastaan.

Jos oon käsittäny väärin niin laittakaa joku ’todiste’ väitteistä eikä vaan ex-vl on kertoneet.

Minä kuuntelin todella monet puheet ja saarnat suviseurojen aikaan kesäseuraradiosta. Osassa puheista oli hyvääkin teologista asiaa, joka on linjassa kirkon opin kanssa. Mutta valitettavasti puheissa oli myös muuta sävyä. Kuulin moneen kertaan puhetta "epäuskoisista" eli muista kuin liikkeeseen kuuluvista. Puhuttiin tuomitsevasti samaa sukupuolta olevien suhteista, abortista ja ehkäisystä. Ja todella paljon oli puhetta "meistä" eli suljettiin toiset ulkopuolelle.

Oma lukunsa oli tilanteet, joissa itkeskeltiin liikkeestä lähteneiden perään, jotta "löytäisivät vielä parannuksen armon". Olipa joku haastattelukin, jossa haastateltiin tällaista liikkeeseen palannutta. Ja paljon oli puhetta, jossa korostettiin miten onnekkaita ollaan, kun ollaan "oikealla tavalla uskomassa". 

Olen kuunnellut paljon saarnoja, seurapuheita ja vastaavia teologisia puheita. Vanhoillislestadiolaisilla nyt vain näkee sitä, että puheissa on usein eriyttävä sävy. Puhutaan meistä ja muista, vastakkain asetellaan ja pidetään omaa tapaa ainoana oikeana. Tuomitaan toisten tapa elää. Puheissa iso painoarvo tuntuu olevan sillä, että tuomitaan toisten tapa uskoa ja elää, vaikka kannattaisi keskittyä vain siihen Jeesuksen opetuksista kertomiseen tai lohduttamiseen ilman, että arvioidaan muita.

Juuri tämä ja sama havainto. Että sieppasi, kun puhutaan tuosta porukasta ihan " Jumalan valtakuntana" ja vain heistä " Jumalan lapsina", joita me muut ei olla. Verenpaineeni nousi semmoisiin lukemiin, että lopetin kuuntelun. 

Päivämiehessä oli artikkeli amerikkalaissaarnaajasta, joka oli tullut suviksiin ja riparille Suomeen saarnaajavieraaksi. Kiiteltiin, miten hienoa on nähdä, että uskovaisia on ympäri maailmaa. Niin, täällä kotisuomessahan ei ole muita uskovia. Monta miljoonaa kristilliseen kirkkoon kuuluvaa, jotka eivät kelpaa. 

Ja kuinka paljon heitä on Amerikassa? Ei kuulosta kovin suurelta ryhmältä.

Kerrassaan omituista miten jotkut pystyy oikeasti uskomaan, että vain pienellä prosentin murto-osalla kristityistä on oikea Jumalalle kelpaava kristillinen usko. Tämähän perustuu siihen, että eletään omassa kuplassa eikä ymmärretä sitä todellisuutta, jossa esim. lukuisat katolisen ja ortodoksisen kirkon jäsenet elää. Ymmärrän hyvin miksi eräskin vl-puhuja luopui puhujan tehtävästä lähti katolisen kirkon pariin, koki ettei voi enää vl-liikkeen avainten valta oppia. Jos oikeasti laajemmin näkee ja ymmärtää maailman tilanteen, niin tietyt vl-opin osat kuulostaa suorastaan psykoottiselta touhulta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nyt oon kuunnellu muutaman ohjelman kesäseuraradiosta ja pari puhetta hajanaisesti suviseuroista.

Kaikissa niissä on puhe ollu asiallisesti raamattuun pohjautuvaa, on kehotettu uskovia tutkimaan raamattua ja kysymään ja keskustelemaan  kaikkea mikä on epäselvää.

Kertaakaan ei oo kuulunu kieltoja tai käskyjä.

Eli missä on se aivopesu ja kielto kyseenalastaa mistä täällä kokoajan puhutaan?

Kai niitä pitäs kuulua jos niitä on?

Ei nyt vaikuta uskottavalta tää kova kritiikki, pitäs olla jotakin pohjaa.

Tuntuu siltä että tosiaan joku katkera on täällä ristiretkellä näitä vastaan.

Jos oon käsittäny väärin niin laittakaa joku ’todiste’ väitteistä eikä vaan ex-vl on kertoneet.

Minä kuuntelin todella monet puheet ja saarnat suviseurojen aikaan kesäseuraradiosta. Osassa puheista oli hyvääkin teologista asiaa, joka on linjassa kirkon opin kanssa. Mutta valitettavasti puheissa oli myös muuta sävyä. Kuulin moneen kertaan puhetta "epäuskoisista" eli muista kuin liikkeeseen kuuluvista. Puhuttiin tuomitsevasti samaa sukupuolta olevien suhteista, abortista ja ehkäisystä. Ja todella paljon oli puhetta "meistä" eli suljettiin toiset ulkopuolelle.

Oma lukunsa oli tilanteet, joissa itkeskeltiin liikkeestä lähteneiden perään, jotta "löytäisivät vielä parannuksen armon". Olipa joku haastattelukin, jossa haastateltiin tällaista liikkeeseen palannutta. Ja paljon oli puhetta, jossa korostettiin miten onnekkaita ollaan, kun ollaan "oikealla tavalla uskomassa". 

Olen kuunnellut paljon saarnoja, seurapuheita ja vastaavia teologisia puheita. Vanhoillislestadiolaisilla nyt vain näkee sitä, että puheissa on usein eriyttävä sävy. Puhutaan meistä ja muista, vastakkain asetellaan ja pidetään omaa tapaa ainoana oikeana. Tuomitaan toisten tapa elää. Puheissa iso painoarvo tuntuu olevan sillä, että tuomitaan toisten tapa uskoa ja elää, vaikka kannattaisi keskittyä vain siihen Jeesuksen opetuksista kertomiseen tai lohduttamiseen ilman, että arvioidaan muita.

Juuri tämä ja sama havainto. Että sieppasi, kun puhutaan tuosta porukasta ihan " Jumalan valtakuntana" ja vain heistä " Jumalan lapsina", joita me muut ei olla. Verenpaineeni nousi semmoisiin lukemiin, että lopetin kuuntelun. 

Päivämiehessä oli artikkeli amerikkalaissaarnaajasta, joka oli tullut suviksiin ja riparille Suomeen saarnaajavieraaksi. Kiiteltiin, miten hienoa on nähdä, että uskovaisia on ympäri maailmaa. Niin, täällä kotisuomessahan ei ole muita uskovia. Monta miljoonaa kristilliseen kirkkoon kuuluvaa, jotka eivät kelpaa. 

Ja kuinka paljon heitä on Amerikassa? Ei kuulosta kovin suurelta ryhmältä.

Pari tuhatta. 

*koki ettei voi enää allekirjoittaa vl-liikkeen avainten valta oppia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nyt oon kuunnellu muutaman ohjelman kesäseuraradiosta ja pari puhetta hajanaisesti suviseuroista.

Kaikissa niissä on puhe ollu asiallisesti raamattuun pohjautuvaa, on kehotettu uskovia tutkimaan raamattua ja kysymään ja keskustelemaan  kaikkea mikä on epäselvää.

Kertaakaan ei oo kuulunu kieltoja tai käskyjä.

Eli missä on se aivopesu ja kielto kyseenalastaa mistä täällä kokoajan puhutaan?

Kai niitä pitäs kuulua jos niitä on?

Ei nyt vaikuta uskottavalta tää kova kritiikki, pitäs olla jotakin pohjaa.

Tuntuu siltä että tosiaan joku katkera on täällä ristiretkellä näitä vastaan.

Jos oon käsittäny väärin niin laittakaa joku ’todiste’ väitteistä eikä vaan ex-vl on kertoneet.

Minä kuuntelin todella monet puheet ja saarnat suviseurojen aikaan kesäseuraradiosta. Osassa puheista oli hyvääkin teologista asiaa, joka on linjassa kirkon opin kanssa. Mutta valitettavasti puheissa oli myös muuta sävyä. Kuulin moneen kertaan puhetta "epäuskoisista" eli muista kuin liikkeeseen kuuluvista. Puhuttiin tuomitsevasti samaa sukupuolta olevien suhteista, abortista ja ehkäisystä. Ja todella paljon oli puhetta "meistä" eli suljettiin toiset ulkopuolelle.

Oma lukunsa oli tilanteet, joissa itkeskeltiin liikkeestä lähteneiden perään, jotta "löytäisivät vielä parannuksen armon". Olipa joku haastattelukin, jossa haastateltiin tällaista liikkeeseen palannutta. Ja paljon oli puhetta, jossa korostettiin miten onnekkaita ollaan, kun ollaan "oikealla tavalla uskomassa". 

Olen kuunnellut paljon saarnoja, seurapuheita ja vastaavia teologisia puheita. Vanhoillislestadiolaisilla nyt vain näkee sitä, että puheissa on usein eriyttävä sävy. Puhutaan meistä ja muista, vastakkain asetellaan ja pidetään omaa tapaa ainoana oikeana. Tuomitaan toisten tapa elää. Puheissa iso painoarvo tuntuu olevan sillä, että tuomitaan toisten tapa uskoa ja elää, vaikka kannattaisi keskittyä vain siihen Jeesuksen opetuksista kertomiseen tai lohduttamiseen ilman, että arvioidaan muita.

Kiinnititkö huomiota siihen vaikuttiko puheeseen se oliko puhujana pappi vai maallikkosaarnaaja? Tai se oliko puhuja vanhempi vai nuorempi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nyt oon kuunnellu muutaman ohjelman kesäseuraradiosta ja pari puhetta hajanaisesti suviseuroista.

Kaikissa niissä on puhe ollu asiallisesti raamattuun pohjautuvaa, on kehotettu uskovia tutkimaan raamattua ja kysymään ja keskustelemaan  kaikkea mikä on epäselvää.

Kertaakaan ei oo kuulunu kieltoja tai käskyjä.

Eli missä on se aivopesu ja kielto kyseenalastaa mistä täällä kokoajan puhutaan?

Kai niitä pitäs kuulua jos niitä on?

Ei nyt vaikuta uskottavalta tää kova kritiikki, pitäs olla jotakin pohjaa.

Tuntuu siltä että tosiaan joku katkera on täällä ristiretkellä näitä vastaan.

Jos oon käsittäny väärin niin laittakaa joku ’todiste’ väitteistä eikä vaan ex-vl on kertoneet.

Minä kuuntelin todella monet puheet ja saarnat suviseurojen aikaan kesäseuraradiosta. Osassa puheista oli hyvääkin teologista asiaa, joka on linjassa kirkon opin kanssa. Mutta valitettavasti puheissa oli myös muuta sävyä. Kuulin moneen kertaan puhetta "epäuskoisista" eli muista kuin liikkeeseen kuuluvista. Puhuttiin tuomitsevasti samaa sukupuolta olevien suhteista, abortista ja ehkäisystä. Ja todella paljon oli puhetta "meistä" eli suljettiin toiset ulkopuolelle.

Oma lukunsa oli tilanteet, joissa itkeskeltiin liikkeestä lähteneiden perään, jotta "löytäisivät vielä parannuksen armon". Olipa joku haastattelukin, jossa haastateltiin tällaista liikkeeseen palannutta. Ja paljon oli puhetta, jossa korostettiin miten onnekkaita ollaan, kun ollaan "oikealla tavalla uskomassa". 

Olen kuunnellut paljon saarnoja, seurapuheita ja vastaavia teologisia puheita. Vanhoillislestadiolaisilla nyt vain näkee sitä, että puheissa on usein eriyttävä sävy. Puhutaan meistä ja muista, vastakkain asetellaan ja pidetään omaa tapaa ainoana oikeana. Tuomitaan toisten tapa elää. Puheissa iso painoarvo tuntuu olevan sillä, että tuomitaan toisten tapa uskoa ja elää, vaikka kannattaisi keskittyä vain siihen Jeesuksen opetuksista kertomiseen tai lohduttamiseen ilman, että arvioidaan muita.

Kiinnititkö huomiota siihen vaikuttiko puheeseen se oliko puhujana pappi vai maallikkosaarnaaja? Tai se oliko puhuja vanhempi vai nuorempi?

Mistäs nuo seikat voisi radiota kuuntelemalla tietää?

Vierailija kirjoitti:

Kerrassaan omituista miten jotkut pystyy oikeasti uskomaan, että vain pienellä prosentin murto-osalla kristityistä on oikea Jumalalle kelpaava kristillinen usko. Tämähän perustuu siihen, että eletään omassa kuplassa eikä ymmärretä sitä todellisuutta, jossa esim. lukuisat katolisen ja ortodoksisen kirkon jäsenet elää. Ymmärrän hyvin miksi eräskin vl-puhuja luopui puhujan tehtävästä lähti katolisen kirkon pariin, koki ettei voi enää vl-liikkeen avainten valta oppia. Jos oikeasti laajemmin näkee ja ymmärtää maailman tilanteen, niin tietyt vl-opin osat kuulostaa suorastaan psykoottiselta touhulta. 

Näin vl:na ajattelen, että en voi ottaa kantaa muiden uskoon: uskon, että ainakin tällä uskolla pelastun, mutta en pidä mahdottomana, että niin voisi olla myös jonkin muun uskon kohdalla.

Mutta on ihan Raamatun mukainen ajatus kuitenkin, että vain harvat pelastuvat. Niin sanotaan suoraan: "Menkää sisään ahtaasta portista. Monet menevät avarasta portista ja laveaa tietä, mutta se vie kadotukseen. Miten ahdas onkaan se portti ja kapea se tie, joka vie elämään, ja vain harvat löytävät sen!" (Matt.7)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nyt oon kuunnellu muutaman ohjelman kesäseuraradiosta ja pari puhetta hajanaisesti suviseuroista.

Kaikissa niissä on puhe ollu asiallisesti raamattuun pohjautuvaa, on kehotettu uskovia tutkimaan raamattua ja kysymään ja keskustelemaan  kaikkea mikä on epäselvää.

Kertaakaan ei oo kuulunu kieltoja tai käskyjä.

Eli missä on se aivopesu ja kielto kyseenalastaa mistä täällä kokoajan puhutaan?

Kai niitä pitäs kuulua jos niitä on?

Ei nyt vaikuta uskottavalta tää kova kritiikki, pitäs olla jotakin pohjaa.

Tuntuu siltä että tosiaan joku katkera on täällä ristiretkellä näitä vastaan.

Jos oon käsittäny väärin niin laittakaa joku ’todiste’ väitteistä eikä vaan ex-vl on kertoneet.

Minä kuuntelin todella monet puheet ja saarnat suviseurojen aikaan kesäseuraradiosta. Osassa puheista oli hyvääkin teologista asiaa, joka on linjassa kirkon opin kanssa. Mutta valitettavasti puheissa oli myös muuta sävyä. Kuulin moneen kertaan puhetta "epäuskoisista" eli muista kuin liikkeeseen kuuluvista. Puhuttiin tuomitsevasti samaa sukupuolta olevien suhteista, abortista ja ehkäisystä. Ja todella paljon oli puhetta "meistä" eli suljettiin toiset ulkopuolelle.

Oma lukunsa oli tilanteet, joissa itkeskeltiin liikkeestä lähteneiden perään, jotta "löytäisivät vielä parannuksen armon". Olipa joku haastattelukin, jossa haastateltiin tällaista liikkeeseen palannutta. Ja paljon oli puhetta, jossa korostettiin miten onnekkaita ollaan, kun ollaan "oikealla tavalla uskomassa". 

Olen kuunnellut paljon saarnoja, seurapuheita ja vastaavia teologisia puheita. Vanhoillislestadiolaisilla nyt vain näkee sitä, että puheissa on usein eriyttävä sävy. Puhutaan meistä ja muista, vastakkain asetellaan ja pidetään omaa tapaa ainoana oikeana. Tuomitaan toisten tapa elää. Puheissa iso painoarvo tuntuu olevan sillä, että tuomitaan toisten tapa uskoa ja elää, vaikka kannattaisi keskittyä vain siihen Jeesuksen opetuksista kertomiseen tai lohduttamiseen ilman, että arvioidaan muita.

Kiinnititkö huomiota siihen vaikuttiko puheeseen se oliko puhujana pappi vai maallikkosaarnaaja? Tai se oliko puhuja vanhempi vai nuorempi?

Mistäs nuo seikat voisi radiota kuuntelemalla tietää?

Ohjelmassa yleensä mainitaan, mikä on puheen pitäjän ammatti, ja äänestä voi päätellä henkilön iän.

(eri)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kerrassaan omituista miten jotkut pystyy oikeasti uskomaan, että vain pienellä prosentin murto-osalla kristityistä on oikea Jumalalle kelpaava kristillinen usko. Tämähän perustuu siihen, että eletään omassa kuplassa eikä ymmärretä sitä todellisuutta, jossa esim. lukuisat katolisen ja ortodoksisen kirkon jäsenet elää. Ymmärrän hyvin miksi eräskin vl-puhuja luopui puhujan tehtävästä lähti katolisen kirkon pariin, koki ettei voi enää vl-liikkeen avainten valta oppia. Jos oikeasti laajemmin näkee ja ymmärtää maailman tilanteen, niin tietyt vl-opin osat kuulostaa suorastaan psykoottiselta touhulta. 

Näin vl:na ajattelen, että en voi ottaa kantaa muiden uskoon: uskon, että ainakin tällä uskolla pelastun, mutta en pidä mahdottomana, että niin voisi olla myös jonkin muun uskon kohdalla.

Mutta on ihan Raamatun mukainen ajatus kuitenkin, että vain harvat pelastuvat. Niin sanotaan suoraan: "Menkää sisään ahtaasta portista. Monet menevät avarasta portista ja laveaa tietä, mutta se vie kadotukseen. Miten ahdas onkaan se portti ja kapea se tie, joka vie elämään, ja vain harvat löytävät sen!" (Matt.7)

Juu, mutta kuinka itserakasta ajatella, että " me olemme ne harvat". 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nyt oon kuunnellu muutaman ohjelman kesäseuraradiosta ja pari puhetta hajanaisesti suviseuroista.

Kaikissa niissä on puhe ollu asiallisesti raamattuun pohjautuvaa, on kehotettu uskovia tutkimaan raamattua ja kysymään ja keskustelemaan  kaikkea mikä on epäselvää.

Kertaakaan ei oo kuulunu kieltoja tai käskyjä.

Eli missä on se aivopesu ja kielto kyseenalastaa mistä täällä kokoajan puhutaan?

Kai niitä pitäs kuulua jos niitä on?

Ei nyt vaikuta uskottavalta tää kova kritiikki, pitäs olla jotakin pohjaa.

Tuntuu siltä että tosiaan joku katkera on täällä ristiretkellä näitä vastaan.

Jos oon käsittäny väärin niin laittakaa joku ’todiste’ väitteistä eikä vaan ex-vl on kertoneet.

Minä kuuntelin todella monet puheet ja saarnat suviseurojen aikaan kesäseuraradiosta. Osassa puheista oli hyvääkin teologista asiaa, joka on linjassa kirkon opin kanssa. Mutta valitettavasti puheissa oli myös muuta sävyä. Kuulin moneen kertaan puhetta "epäuskoisista" eli muista kuin liikkeeseen kuuluvista. Puhuttiin tuomitsevasti samaa sukupuolta olevien suhteista, abortista ja ehkäisystä. Ja todella paljon oli puhetta "meistä" eli suljettiin toiset ulkopuolelle.

Oma lukunsa oli tilanteet, joissa itkeskeltiin liikkeestä lähteneiden perään, jotta "löytäisivät vielä parannuksen armon". Olipa joku haastattelukin, jossa haastateltiin tällaista liikkeeseen palannutta. Ja paljon oli puhetta, jossa korostettiin miten onnekkaita ollaan, kun ollaan "oikealla tavalla uskomassa". 

Olen kuunnellut paljon saarnoja, seurapuheita ja vastaavia teologisia puheita. Vanhoillislestadiolaisilla nyt vain näkee sitä, että puheissa on usein eriyttävä sävy. Puhutaan meistä ja muista, vastakkain asetellaan ja pidetään omaa tapaa ainoana oikeana. Tuomitaan toisten tapa elää. Puheissa iso painoarvo tuntuu olevan sillä, että tuomitaan toisten tapa uskoa ja elää, vaikka kannattaisi keskittyä vain siihen Jeesuksen opetuksista kertomiseen tai lohduttamiseen ilman, että arvioidaan muita.

Kiinnititkö huomiota siihen vaikuttiko puheeseen se oliko puhujana pappi vai maallikkosaarnaaja? Tai se oliko puhuja vanhempi vai nuorempi?

Mistäs nuo seikat voisi radiota kuuntelemalla tietää?

Ohjelmassa yleensä mainitaan, mikä on puheen pitäjän ammatti, ja äänestä voi päätellä henkilön iän.

(eri)

Äänestä ei voi ikää päätellä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kerrassaan omituista miten jotkut pystyy oikeasti uskomaan, että vain pienellä prosentin murto-osalla kristityistä on oikea Jumalalle kelpaava kristillinen usko. Tämähän perustuu siihen, että eletään omassa kuplassa eikä ymmärretä sitä todellisuutta, jossa esim. lukuisat katolisen ja ortodoksisen kirkon jäsenet elää. Ymmärrän hyvin miksi eräskin vl-puhuja luopui puhujan tehtävästä lähti katolisen kirkon pariin, koki ettei voi enää vl-liikkeen avainten valta oppia. Jos oikeasti laajemmin näkee ja ymmärtää maailman tilanteen, niin tietyt vl-opin osat kuulostaa suorastaan psykoottiselta touhulta. 

Näin vl:na ajattelen, että en voi ottaa kantaa muiden uskoon: uskon, että ainakin tällä uskolla pelastun, mutta en pidä mahdottomana, että niin voisi olla myös jonkin muun uskon kohdalla.

Mutta on ihan Raamatun mukainen ajatus kuitenkin, että vain harvat pelastuvat. Niin sanotaan suoraan: "Menkää sisään ahtaasta portista. Monet menevät avarasta portista ja laveaa tietä, mutta se vie kadotukseen. Miten ahdas onkaan se portti ja kapea se tie, joka vie elämään, ja vain harvat löytävät sen!" (Matt.7)

Tuokin Raamatun kohta on monitulkintainen. Lisäksi kristilliseen uskoon kuuluu ajatus, ettei edes Raamatussa kerrota kaikkea. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kerrassaan omituista miten jotkut pystyy oikeasti uskomaan, että vain pienellä prosentin murto-osalla kristityistä on oikea Jumalalle kelpaava kristillinen usko. Tämähän perustuu siihen, että eletään omassa kuplassa eikä ymmärretä sitä todellisuutta, jossa esim. lukuisat katolisen ja ortodoksisen kirkon jäsenet elää. Ymmärrän hyvin miksi eräskin vl-puhuja luopui puhujan tehtävästä lähti katolisen kirkon pariin, koki ettei voi enää vl-liikkeen avainten valta oppia. Jos oikeasti laajemmin näkee ja ymmärtää maailman tilanteen, niin tietyt vl-opin osat kuulostaa suorastaan psykoottiselta touhulta. 

Näin vl:na ajattelen, että en voi ottaa kantaa muiden uskoon: uskon, että ainakin tällä uskolla pelastun, mutta en pidä mahdottomana, että niin voisi olla myös jonkin muun uskon kohdalla.

Mutta on ihan Raamatun mukainen ajatus kuitenkin, että vain harvat pelastuvat. Niin sanotaan suoraan: "Menkää sisään ahtaasta portista. Monet menevät avarasta portista ja laveaa tietä, mutta se vie kadotukseen. Miten ahdas onkaan se portti ja kapea se tie, joka vie elämään, ja vain harvat löytävät sen!" (Matt.7)

Juu, mutta kuinka itserakasta ajatella, että " me olemme ne harvat". 

Ei ole itserakasta vaan oikeastaan pelottavaa. Siksi en voikaan ajatella itse niin. Edelleen: ajattelen, että AINAKIN tällä uskolla pelastun enkä pidä mahdottomana, että myös muulla tavalla uskovat voisivat pelastua.

Tätä voi alapeukuttaa mielin määrin, mutta tämä on se, mihin minä uskon.

- se sama vl

Seuraohjelmassa lukee puhujien nimet, ammatit ja mistä paikkakunnalta. Nimestä ja äänestä voi päätellä ikäluokan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nyt oon kuunnellu muutaman ohjelman kesäseuraradiosta ja pari puhetta hajanaisesti suviseuroista.

Kaikissa niissä on puhe ollu asiallisesti raamattuun pohjautuvaa, on kehotettu uskovia tutkimaan raamattua ja kysymään ja keskustelemaan  kaikkea mikä on epäselvää.

Kertaakaan ei oo kuulunu kieltoja tai käskyjä.

Eli missä on se aivopesu ja kielto kyseenalastaa mistä täällä kokoajan puhutaan?

Kai niitä pitäs kuulua jos niitä on?

Ei nyt vaikuta uskottavalta tää kova kritiikki, pitäs olla jotakin pohjaa.

Tuntuu siltä että tosiaan joku katkera on täällä ristiretkellä näitä vastaan.

Jos oon käsittäny väärin niin laittakaa joku ’todiste’ väitteistä eikä vaan ex-vl on kertoneet.

Minä kuuntelin todella monet puheet ja saarnat suviseurojen aikaan kesäseuraradiosta. Osassa puheista oli hyvääkin teologista asiaa, joka on linjassa kirkon opin kanssa. Mutta valitettavasti puheissa oli myös muuta sävyä. Kuulin moneen kertaan puhetta "epäuskoisista" eli muista kuin liikkeeseen kuuluvista. Puhuttiin tuomitsevasti samaa sukupuolta olevien suhteista, abortista ja ehkäisystä. Ja todella paljon oli puhetta "meistä" eli suljettiin toiset ulkopuolelle.

Oma lukunsa oli tilanteet, joissa itkeskeltiin liikkeestä lähteneiden perään, jotta "löytäisivät vielä parannuksen armon". Olipa joku haastattelukin, jossa haastateltiin tällaista liikkeeseen palannutta. Ja paljon oli puhetta, jossa korostettiin miten onnekkaita ollaan, kun ollaan "oikealla tavalla uskomassa". 

Olen kuunnellut paljon saarnoja, seurapuheita ja vastaavia teologisia puheita. Vanhoillislestadiolaisilla nyt vain näkee sitä, että puheissa on usein eriyttävä sävy. Puhutaan meistä ja muista, vastakkain asetellaan ja pidetään omaa tapaa ainoana oikeana. Tuomitaan toisten tapa elää. Puheissa iso painoarvo tuntuu olevan sillä, että tuomitaan toisten tapa uskoa ja elää, vaikka kannattaisi keskittyä vain siihen Jeesuksen opetuksista kertomiseen tai lohduttamiseen ilman, että arvioidaan muita.

Kiinnititkö huomiota siihen vaikuttiko puheeseen se oliko puhujana pappi vai maallikkosaarnaaja? Tai se oliko puhuja vanhempi vai nuorempi?

Pääsääntöisesti puhujat olivat maallikoita. En oikein itsekään ymmärrä, miksi suviseuroissa lähes kaikki puheet olivat maallikoilla. 

Mutta olennaista puhujan taustasta riippumatta on, että puheet ovat vl-opin mukaisia. Kukaan ei saa mennä puhumaan oman mielensä mukaisia asioita, jos ne poikkeavat liikkeen linjasta.

T. Tuo aiempi

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kerrassaan omituista miten jotkut pystyy oikeasti uskomaan, että vain pienellä prosentin murto-osalla kristityistä on oikea Jumalalle kelpaava kristillinen usko. Tämähän perustuu siihen, että eletään omassa kuplassa eikä ymmärretä sitä todellisuutta, jossa esim. lukuisat katolisen ja ortodoksisen kirkon jäsenet elää. Ymmärrän hyvin miksi eräskin vl-puhuja luopui puhujan tehtävästä lähti katolisen kirkon pariin, koki ettei voi enää vl-liikkeen avainten valta oppia. Jos oikeasti laajemmin näkee ja ymmärtää maailman tilanteen, niin tietyt vl-opin osat kuulostaa suorastaan psykoottiselta touhulta. 

Näin vl:na ajattelen, että en voi ottaa kantaa muiden uskoon: uskon, että ainakin tällä uskolla pelastun, mutta en pidä mahdottomana, että niin voisi olla myös jonkin muun uskon kohdalla.

Mutta on ihan Raamatun mukainen ajatus kuitenkin, että vain harvat pelastuvat. Niin sanotaan suoraan: "Menkää sisään ahtaasta portista. Monet menevät avarasta portista ja laveaa tietä, mutta se vie kadotukseen. Miten ahdas onkaan se portti ja kapea se tie, joka vie elämään, ja vain harvat löytävät sen!" (Matt.7)

Tuosta raamatunkohdasta kertoo myös tämä kaunis vanha ruotsalainen virsi:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kerrassaan omituista miten jotkut pystyy oikeasti uskomaan, että vain pienellä prosentin murto-osalla kristityistä on oikea Jumalalle kelpaava kristillinen usko. Tämähän perustuu siihen, että eletään omassa kuplassa eikä ymmärretä sitä todellisuutta, jossa esim. lukuisat katolisen ja ortodoksisen kirkon jäsenet elää. Ymmärrän hyvin miksi eräskin vl-puhuja luopui puhujan tehtävästä lähti katolisen kirkon pariin, koki ettei voi enää vl-liikkeen avainten valta oppia. Jos oikeasti laajemmin näkee ja ymmärtää maailman tilanteen, niin tietyt vl-opin osat kuulostaa suorastaan psykoottiselta touhulta. 

Näin vl:na ajattelen, että en voi ottaa kantaa muiden uskoon: uskon, että ainakin tällä uskolla pelastun, mutta en pidä mahdottomana, että niin voisi olla myös jonkin muun uskon kohdalla.

Mutta on ihan Raamatun mukainen ajatus kuitenkin, että vain harvat pelastuvat. Niin sanotaan suoraan: "Menkää sisään ahtaasta portista. Monet menevät avarasta portista ja laveaa tietä, mutta se vie kadotukseen. Miten ahdas onkaan se portti ja kapea se tie, joka vie elämään, ja vain harvat löytävät sen!" (Matt.7)

Ei se portin ahtaus ja harvojen löytäminen meinaa sitä, että vain harva pelastuisi. Se ahdas portti meinaa sitä, että pelastukseen ainoa tie on usko Jeesukseen. On paljon ihmisiä, jotka kuvittelevat pelastuvansa jotenkin muuten, esim. tekemällä hyviä tekoja.