Areenassa Luojan lapset (v-lestadiolaisista) vol 3.1

Mielenkiinnosta kysyn. Millaisia ajatuksia herää, jos joku läheinen (sisarus, ystävä tms) jättää liikkeen? Vaikuttaako se väleihin, yhteisen ajan viettämiseen tms jotenkin? 

Pohdin myös, ovatko nämä vähän perheittäin kulkevia asioita? Eli jossakin perheessä monet luopuvat vl-elämästä ja joissakin perheissä juuri kukaan ei jätä liikettä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten vl:t suhtautuvat siihen, että omista lapsista suuri osa jättää vl-uskon? Usein enemmistö.

Kyllä se on varmasti suuri murhe vanhemmille ja muillekin tutuille uskovaisille. Paljon noiden nuorten puolesta rukoillaan. Missään nimessä heitä ei hylätä eikä kartella, varmaan entistä tiiviimmiin halutaan ylläpitää yhteyttä.

Meidän lapset on varjeltunu uskomassa, niin ei ole omakohtaista kokemusta vanhempana, mutta tällaisia arvelen.

Maria

Eli jos lapsesta tulee uskova, muta ei vl-uskova, ollaan murheellisia? Kuitenkin nykyään hyvin suuri osa lapsista jättää liikkeen, joten se on tuikitavallista.

Niin. Meidän uskonkäsitys on se, että maan päällä on vain yksi Jumalan seurakunta. Jos sen uskon jättää, niin se on murheen aihe.

Maria

Taivaassa on todella vahva edustus pohjoisesta Suomesta. 

Sanopa muuta. Aika huvittavaa. 

Vierailija kirjoitti:

Mielenkiinnosta kysyn. Millaisia ajatuksia herää, jos joku läheinen (sisarus, ystävä tms) jättää liikkeen? Vaikuttaako se väleihin, yhteisen ajan viettämiseen tms jotenkin? 

Pohdin myös, ovatko nämä vähän perheittäin kulkevia asioita? Eli jossakin perheessä monet luopuvat vl-elämästä ja joissakin perheissä juuri kukaan ei jätä liikettä?

Meidän perheessä on kaksi lähtenyt liikkeestä, eikä ole vaikuttanut väleihin eikä yhteisen ajan viettämiseen mitenkään muuten kuin että uskon asioista ei olla enää puhuttu heidän kanssa, kun itse niin toivoivat. Sittemmin toinen sai kuitenkin palaamisen armon. 

Tuntuu että nämä on perhekohtaisia asioita, kun lähipiirissä on perheitä joissa kaikki lapset ovat lähteneet liikkeestä ja sitten on paljon niitä perheitä joissa ei yksikään tai 1-2 jättäneet liikkeen. Luulen että riippuu myös paljon siitä perheen kasvatuksesta. Vaikka sanotaan että meidän joukko on tosi samankaltainen joukko, niin silti monessa asiassa on eroavaisuuksia perheiden välillä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielenkiinnosta kysyn. Millaisia ajatuksia herää, jos joku läheinen (sisarus, ystävä tms) jättää liikkeen? Vaikuttaako se väleihin, yhteisen ajan viettämiseen tms jotenkin? 

Pohdin myös, ovatko nämä vähän perheittäin kulkevia asioita? Eli jossakin perheessä monet luopuvat vl-elämästä ja joissakin perheissä juuri kukaan ei jätä liikettä?

Meidän perheessä on kaksi lähtenyt liikkeestä, eikä ole vaikuttanut väleihin eikä yhteisen ajan viettämiseen mitenkään muuten kuin että uskon asioista ei olla enää puhuttu heidän kanssa, kun itse niin toivoivat. Sittemmin toinen sai kuitenkin palaamisen armon. 

 

Tuntuu että nämä on perhekohtaisia asioita, kun lähipiirissä on perheitä joissa kaikki lapset ovat lähteneet liikkeestä ja sitten on paljon niitä perheitä joissa ei yksikään tai 1-2 jättäneet liikkeen. Luulen että riippuu myös paljon siitä perheen kasvatuksesta. Vaikka sanotaan että meidän joukko on tosi samankaltainen joukko, niin silti monessa asiassa on eroavaisuuksia perheiden välillä. 

Ja tuohon ensimmäiseen kysymykseen unohtui vastata. Tottakai ensimmäisenä tulee suru, mutta sitten ymmärtää että jokainen tekee oman valintansa eikä hän ihmisenä kuitenkaan muutu. Monesti tuntuu että kanssakäymisestä tulee vapaampaa ja luontevampaa sen henkilön kanssa, kun hän voi olla ihan avoin omista ajatuksista eikä tarvi esittää olevansa jotain muuta. 

Vierailija kirjoitti:

Mielenkiinnosta kysyn. Millaisia ajatuksia herää, jos joku läheinen (sisarus, ystävä tms) jättää liikkeen? Vaikuttaako se väleihin, yhteisen ajan viettämiseen tms jotenkin? 

Pohdin myös, ovatko nämä vähän perheittäin kulkevia asioita? Eli jossakin perheessä monet luopuvat vl-elämästä ja joissakin perheissä juuri kukaan ei jätä liikettä?

Minun sisaruksistani osa ei ole enää uskomassa. Ihan samalla tavalla tavataan ja kyläillään, mutta kyllä siinä minusta on (omassa mielessäni) sellainen haikea pohjavire.

Usko on jokaisen henkilökohtainen asia, ei perhekohtainen. Kukaan ei voi toisen puolesta uskoa, ei voi pakottaa eikä kasvattaa uskovaiseksi. Usko on Jumalan lahja.
Luulen, että sielunvihollisella on tehokas työkalu, jos saa jonkun perheestä eksytettyä ja sitten hänen suullaan pääsee kylvämään pahaa puhetta sisarusten korviin. Silloin voi moni samasta perheestä luopua uskosta.

Maria

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikki uskontojen määräykset pukeutumiseen ja kehoon liittyen ovat kontrollin ja alistamisen keinoja, vaikka uskovainen itse pitäisi niitä vapaaehtoisina tai jopa positiivisina asioina.

Eli aivopesua😉

ikävää, että sen aivopesun tajuaa vasta jättäessään liikkeen. Ja suurimmaksi osaksi vasta jälkikäteen.

Miksi täällä ensin kysytään ja sitten kun muutama ystävällisesti vastaa niin heti alapeukutetaan

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten vl:t suhtautuvat siihen, että omista lapsista suuri osa jättää vl-uskon? Usein enemmistö.

Kyllä se on varmasti suuri murhe vanhemmille ja muillekin tutuille uskovaisille. Paljon noiden nuorten puolesta rukoillaan. Missään nimessä heitä ei hylätä eikä kartella, varmaan entistä tiiviimmiin halutaan ylläpitää yhteyttä.

Meidän lapset on varjeltunu uskomassa, niin ei ole omakohtaista kokemusta vanhempana, mutta tällaisia arvelen.

Maria

Eli jos lapsesta tulee uskova, muta ei vl-uskova, ollaan murheellisia? Kuitenkin nykyään hyvin suuri osa lapsista jättää liikkeen, joten se on tuikitavallista.

Niin. Meidän uskonkäsitys on se, että maan päällä on vain yksi Jumalan seurakunta. Jos sen uskon jättää, niin se on murheen aihe.

Maria

Taivaassa on todella vahva edustus pohjoisesta Suomesta. 

Sanopa muuta. Aika huvittavaa. 

Pärjää Oulun murteella, sekin on hyvä asia näin Oululaisena.

Vierailija kirjoitti:

Miksi täällä ensin kysytään ja sitten kun muutama ystävällisesti vastaa niin heti alapeukutetaan

Olet kytännyt peukutuksia jo vuosia, eikö se ala kyllästyttää?

Kukaan muu tuskin niitä juuri noteraa, ja vain harva vaivautuu edes peukuttamaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi täällä ensin kysytään ja sitten kun muutama ystävällisesti vastaa niin heti alapeukutetaan

Olet kytännyt peukutuksia jo vuosia, eikö se ala kyllästyttää?

Kukaan muu tuskin niitä juuri noteraa, ja vain harva vaivautuu edes peukuttamaan.

Tähän ketjuun olen tänään ensimmäistä kertaa kirjoittanut, luulet minua joksikin muuksi. Ihmettelin vain, että miksi ei vastaukset kelpaa. 

Vierailija kirjoitti:

Miksi täällä ensin kysytään ja sitten kun muutama ystävällisesti vastaa niin heti alapeukutetaan

Joillakin se vaikuttaa olevan tapa osoittaa, kummalla ”puolella” on. Eli riippumatta viestin sisällöstä alapeukuttaa aina vl-viestiä.

Noita peukutuksia ei kannata noteerata, niitähän voi yksi henkilö laittaa useita. Ne ei oikeastaan kerro juuri mitään.

Maria

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi täällä ensin kysytään ja sitten kun muutama ystävällisesti vastaa niin heti alapeukutetaan

Olet kytännyt peukutuksia jo vuosia, eikö se ala kyllästyttää?

Kukaan muu tuskin niitä juuri noteraa, ja vain harva vaivautuu edes peukuttamaan.

Tähän ketjuun olen tänään ensimmäistä kertaa kirjoittanut, luulet minua joksikin muuksi. Ihmettelin vain, että miksi ei vastaukset kelpaa. 

Arvasin senkin, että jälleen kerran olet ensimmäistä kertaa kirjoittamassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi täällä ensin kysytään ja sitten kun muutama ystävällisesti vastaa niin heti alapeukutetaan

Joillakin se vaikuttaa olevan tapa osoittaa, kummalla ”puolella” on. Eli riippumatta viestin sisällöstä alapeukuttaa aina vl-viestiä.

Noita peukutuksia ei kannata noteerata, niitähän voi yksi henkilö laittaa useita. Ne ei oikeastaan kerro juuri mitään.

Maria

No kuinka usean äänen kykenet antamaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielenkiinnosta kysyn. Millaisia ajatuksia herää, jos joku läheinen (sisarus, ystävä tms) jättää liikkeen? Vaikuttaako se väleihin, yhteisen ajan viettämiseen tms jotenkin? 

Pohdin myös, ovatko nämä vähän perheittäin kulkevia asioita? Eli jossakin perheessä monet luopuvat vl-elämästä ja joissakin perheissä juuri kukaan ei jätä liikettä?

Minun sisaruksistani osa ei ole enää uskomassa. Ihan samalla tavalla tavataan ja kyläillään, mutta kyllä siinä minusta on (omassa mielessäni) sellainen haikea pohjavire.

Usko on jokaisen henkilökohtainen asia, ei perhekohtainen. Kukaan ei voi toisen puolesta uskoa, ei voi pakottaa eikä kasvattaa uskovaiseksi. Usko on Jumalan lahja.
Luulen, että sielunvihollisella on tehokas työkalu, jos saa jonkun perheestä eksytettyä ja sitten hänen suullaan pääsee kylvämään pahaa puhetta sisarusten korviin. Silloin voi moni samasta perheestä luopua uskosta.

Maria

Mikä se sielunvihollinen on? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi täällä ensin kysytään ja sitten kun muutama ystävällisesti vastaa niin heti alapeukutetaan

Olet kytännyt peukutuksia jo vuosia, eikö se ala kyllästyttää?

Kukaan muu tuskin niitä juuri noteraa, ja vain harva vaivautuu edes peukuttamaan.

Tähän ketjuun olen tänään ensimmäistä kertaa kirjoittanut, luulet minua joksikin muuksi. Ihmettelin vain, että miksi ei vastaukset kelpaa. 

Huomaat pikaisesti vilkaisemalla, että vain vl:ien viesteihin tulee lähes aina alapeukkuja. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielenkiinnosta kysyn. Millaisia ajatuksia herää, jos joku läheinen (sisarus, ystävä tms) jättää liikkeen? Vaikuttaako se väleihin, yhteisen ajan viettämiseen tms jotenkin? 

Pohdin myös, ovatko nämä vähän perheittäin kulkevia asioita? Eli jossakin perheessä monet luopuvat vl-elämästä ja joissakin perheissä juuri kukaan ei jätä liikettä?

Minun sisaruksistani osa ei ole enää uskomassa. Ihan samalla tavalla tavataan ja kyläillään, mutta kyllä siinä minusta on (omassa mielessäni) sellainen haikea pohjavire.

Usko on jokaisen henkilökohtainen asia, ei perhekohtainen. Kukaan ei voi toisen puolesta uskoa, ei voi pakottaa eikä kasvattaa uskovaiseksi. Usko on Jumalan lahja.
Luulen, että sielunvihollisella on tehokas työkalu, jos saa jonkun perheestä eksytettyä ja sitten hänen suullaan pääsee kylvämään pahaa puhetta sisarusten korviin. Silloin voi moni samasta perheestä luopua uskosta.

Maria

Mikä se sielunvihollinen on? 

Jumalan vastustaja , saa*ana.

Heti ollaan paholaista miettimässä ihan vain sen takia, ettei joku enää usko juuri samalla tavalla. Vastenmielistä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi täällä ensin kysytään ja sitten kun muutama ystävällisesti vastaa niin heti alapeukutetaan

Olet kytännyt peukutuksia jo vuosia, eikö se ala kyllästyttää?

Kukaan muu tuskin niitä juuri noteraa, ja vain harva vaivautuu edes peukuttamaan.

Tähän ketjuun olen tänään ensimmäistä kertaa kirjoittanut, luulet minua joksikin muuksi. Ihmettelin vain, että miksi ei vastaukset kelpaa. 

Huomaat pikaisesti vilkaisemalla, että vain vl:ien viesteihin tulee lähes aina alapeukkuja. 

Höpö höpö, minun viesteille on tullut alapeukku/peukkuja ennen kuin sivu on päivittynyt viestin lähettämisen jälkeen. Ehkä nopeampi netti alapeukuttajalla, tai se viestin lähettäminen hidastaa sivun päivittymistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielenkiinnosta kysyn. Millaisia ajatuksia herää, jos joku läheinen (sisarus, ystävä tms) jättää liikkeen? Vaikuttaako se väleihin, yhteisen ajan viettämiseen tms jotenkin? 

Pohdin myös, ovatko nämä vähän perheittäin kulkevia asioita? Eli jossakin perheessä monet luopuvat vl-elämästä ja joissakin perheissä juuri kukaan ei jätä liikettä?

Meidän perheessä on kaksi lähtenyt liikkeestä, eikä ole vaikuttanut väleihin eikä yhteisen ajan viettämiseen mitenkään muuten kuin että uskon asioista ei olla enää puhuttu heidän kanssa, kun itse niin toivoivat. Sittemmin toinen sai kuitenkin palaamisen armon. 

 

Tuntuu että nämä on perhekohtaisia asioita, kun lähipiirissä on perheitä joissa kaikki lapset ovat lähteneet liikkeestä ja sitten on paljon niitä perheitä joissa ei yksikään tai 1-2 jättäneet liikkeen. Luulen että riippuu myös paljon siitä perheen kasvatuksesta. Vaikka sanotaan että meidän joukko on tosi samankaltainen joukko, niin silti monessa asiassa on eroavaisuuksia perheiden välillä. 

Uskomatonta soopaa. Kun olen jutellut lähteneiden kanssa, KAIKKI ovat olleet sitä mieltä, että asia on vaikuttanut suhteisiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten vl:t suhtautuvat siihen, että omista lapsista suuri osa jättää vl-uskon? Usein enemmistö.

Kyllä se on varmasti suuri murhe vanhemmille ja muillekin tutuille uskovaisille. Paljon noiden nuorten puolesta rukoillaan. Missään nimessä heitä ei hylätä eikä kartella, varmaan entistä tiiviimmiin halutaan ylläpitää yhteyttä.

Meidän lapset on varjeltunu uskomassa, niin ei ole omakohtaista kokemusta vanhempana, mutta tällaisia arvelen.

Maria

Eli jos lapsesta tulee uskova, muta ei vl-uskova, ollaan murheellisia? Kuitenkin nykyään hyvin suuri osa lapsista jättää liikkeen, joten se on tuikitavallista.

Niin. Meidän uskonkäsitys on se, että maan päällä on vain yksi Jumalan seurakunta. Jos sen uskon jättää, niin se on murheen aihe.

Maria

Taivaassa on todella vahva edustus pohjoisesta Suomesta. 

Pohjois-Pohjanmaa on Keski-Suomea. Meidän uskonkäsitys = SRK-uskonkäsitys. Maallikot höpisevät omiaan