Areenassa Luojan lapset (v-lestadiolaisista) vol 3.1

Vierailija kirjoitti:

Eli onko itsetyydytys syntiä vai ei?

No ei ole. Rakastat itseäsi ja muita ihmisiä, se riittää. Noita mikä on mahdollisesti syntiä, on raskasta miettiä. Elät Suomen lakien mukaan, elämä on silloin ok

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hei. Kirjoitan tänne kun kuuntelen juuri nyt seuroja Perhosta. Olen kuunnellut monia, eri paikkakunnilta. 
Olen ymmärtänyt, että riittää kun uskoo ihan yksinkertaisesti evankeliumin omalle kohdalleen vaikka nyt tästä meneillään olevasta seurapuheesta. 

Mielessäni on kuitenkin monenlaisia asioita. Entä eletty elämäni, menneet virheeni? Minulla on perhe, puoliso kuuluu kirkkoon mutta ei ole muuten nyt kiinnostunut asiasta. Haittaako se? Meidän lapsemme ovat jo isoja, kaksi teiniä. Olenko ulkopuolinen, jos alan käymään paikallisella ry:llä ja omat lapseni eivät jaa sitä uskoa, mistä ehkä kuulen muiden puhuvan? Mistä saisin rohkeutta ratkaisuun? 

Tuntuu hankalalta ajatuksen tasolla että jättäisin määrätyt asiat pois elämästäni, vaikka samalla haluaisin uskoa juuri näin kuin opetetaan ja ”päästää irti”. Puhe tuntuu turvalliselta ja uskon että saisin tätä kautta kaipaamani rauhan, tyhjiö elämässäni ehkä täyttyisi. 

Pyydän ihan vilpittömästi että jos täällä paikalla on nyt joku uskovainen, auta minua näiden asioiden kanssa. Vakuutan, että en kirjoita pilke silmäkulmassa vaan pikemminkin kyynelein, ihan tosissani.

Lisään vielä että olen käynyt aiemmin kirkossa ja joskus baptistiseurakunnassa. Jälkimmäisessä pääsin jonkin syvällisemmän jäljelle mutta jokin jäi puuttumaan vaikka ei se seurakunnan vika ollut, enemmänkin varmaan vika minussa. 

Jos on vaikea olla niin uskot vaan sen synninpäästön omalle kohdalle, se riittää. Mutta älä nyt hyvänen aika omaksi yhteisön huonoja puolia äläkä anna kahlehtia vapautta. Vapaudessa ihminen on tarkoitettu elämään. Luotat vaan Korkeimpaan niin ne polut alkaa oikein avautua. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Esimerkiksi aiemmin keskustelussa on vedottu Vanhasta testamentista lainattuihin kohtiin, kun on perusteltu, miksi ulkopuolinen puoliso ei ole OK. Sillä on perusteltu myös itsetyydytyksen kieltoa. Monia muitakin esimerkkejä on, jos jaksaisi tämän vl-ketjukokonaisuuden tonkia.

Milloin se Vanha testamentti siis sopii perusteluksi ja millon ei?


 

Lähtökohtaisesti vanhan liiton määräykset eivät koske uuden liiton aikana, vaikka paljon hyvää siellä onkin.

10 käskyä tulee UT: n puolella myös, vaikkei tuollaisena listana kuin VT:ssa.

Itsetyydytys (haureus) kielletään myös UT:ssa, samoin ulkopuolinen puoliso. 
 

Taitaapa olla sun tulkintaa, että itsetyydytys kielletään ut:n puolella. Kristinuskon seksuaalietiikka on kyllä hyvin rajaava ja tiukka, mutta monet asiat on silti tulkintaa. Pitäisi ainakin erottaa milloin puhutaan tulkinnasta. 

Minä käsitän itsetyydytyksen seksiksi.

Uuden testamentin mukaan seksuaalisuus kuuluu avioliittoon, ja avioliiton ulkopuolista seksuaalista kanssakäymistä kutsutaan haureudeksi (porneia), jota kristittyä kehotetaan karttamaan.

Keskeiset UT:n kohdat:

Ensimmäinen korinttilaiskirje 7:2:
“Haureuden välttämiseksi kullakin miehellä olkoon oma vaimo ja kullakin naisella oma mies.”

Heprealaiskirje 13:4:
“Pitäkää avioliitto kunniassa ja aviovuode tahrattomana, sillä haureelliset ja avionrikkojat Jumala tuomitsee.”

Ensimmäinen tessalonikalaiskirje 4:3–5:
“Jumalan tahto on, että te pyhitytte. Karttakaa haureutta.”

Matteuksen evankeliumi 19:4–6:
 

Lyhyesti: Uusi testamentti esittää avioliiton miehen ja vaimon välisenä yhteytenä, jonka yhteyteen seksuaalisuus kuuluu, ja kehottaa karttamaan haureutta.

😂

Itse en ole vl, mutta sellaisia kavereita oli paljonkin. Yläasteikäisiä kun oltiin, niin kaveri lainasi minulta korvalappustereot.

Hänen vanhemmat sitten löysi sen ja hänen isä uhkasi heittää kotoa pihalle. Uhkaili myös että et ole minun tytär enää jos tuollaista teet. 

Vierailija kirjoitti:

Lapsen koulussa tänä päivänäkin lestadiolaisia, jotka poistuvat luokasta, kun katsotaan opetuselokuvia tai kuunnellaan ihan tavallisia lastenlauluja. 

Tämän ketjun perusteella tällaista ei pitäisi nykyaikana enää olla, mutta kun on.

Taitavat olla jotain muuta suuntausta kuin vl.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsen koulussa tänä päivänäkin lestadiolaisia, jotka poistuvat luokasta, kun katsotaan opetuselokuvia tai kuunnellaan ihan tavallisia lastenlauluja. 

Tämän ketjun perusteella tällaista ei pitäisi nykyaikana enää olla, mutta kun on.

Taitavat olla jotain muuta suuntausta kuin vl.

Tuskin, ei toista noin ahdasmielistä lahkoa taida Suomesta löytyä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hei. Kirjoitan tänne kun kuuntelen juuri nyt seuroja Perhosta. Olen kuunnellut monia, eri paikkakunnilta. 
Olen ymmärtänyt, että riittää kun uskoo ihan yksinkertaisesti evankeliumin omalle kohdalleen vaikka nyt tästä meneillään olevasta seurapuheesta. 

Mielessäni on kuitenkin monenlaisia asioita. Entä eletty elämäni, menneet virheeni? Minulla on perhe, puoliso kuuluu kirkkoon mutta ei ole muuten nyt kiinnostunut asiasta. Haittaako se? Meidän lapsemme ovat jo isoja, kaksi teiniä. Olenko ulkopuolinen, jos alan käymään paikallisella ry:llä ja omat lapseni eivät jaa sitä uskoa, mistä ehkä kuulen muiden puhuvan? Mistä saisin rohkeutta ratkaisuun? 

Tuntuu hankalalta ajatuksen tasolla että jättäisin määrätyt asiat pois elämästäni, vaikka samalla haluaisin uskoa juuri näin kuin opetetaan ja ”päästää irti”. Puhe tuntuu turvalliselta ja uskon että saisin tätä kautta kaipaamani rauhan, tyhjiö elämässäni ehkä täyttyisi. 

Pyydän ihan vilpittömästi että jos täällä paikalla on nyt joku uskovainen, auta minua näiden asioiden kanssa. Vakuutan, että en kirjoita pilke silmäkulmassa vaan pikemminkin kyynelein, ihan tosissani.

Lisään vielä että olen käynyt aiemmin kirkossa ja joskus baptistiseurakunnassa. Jälkimmäisessä pääsin jonkin syvällisemmän jäljelle mutta jokin jäi puuttumaan vaikka ei se seurakunnan vika ollut, enemmänkin varmaan vika minussa. 

Jos on vaikea olla niin uskot vaan sen synninpäästön omalle kohdalle, se riittää. Mutta älä nyt hyvänen aika omaksi yhteisön huonoja puolia äläkä anna kahlehtia vapautta. Vapaudessa ihminen on tarkoitettu elämään. Luotat vaan Korkeimpaan niin ne polut alkaa oikein avautua. 

Minä mietin, että jotkut ”rajat” tai suuntaviivat voivat myös olla omanlaistaan vapautta, kun ei tarvitse mukautua maailman muottiin 🤔 Jotain saman suuntaista kertoi joskus sukulaiseni joka aikuisiällä sai parannuksen. Nyt ehkä tavoitan tämän saman ajatuksen, mutta en nyt halua häneltä alkaa kysellä asiasta vielä ainakaan kun en kehtaa. Voiko sitä ehkä ajatella että Jumala kuitenkin ohjaa tekemään ratkaisuja ja valintoja, jotka hyväksi ihmiselle näkee. Mielessä on vain todella paljon kysymyksiä ja ”Entä nyt, mitä tämän jälkeen?”

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsen koulussa tänä päivänäkin lestadiolaisia, jotka poistuvat luokasta, kun katsotaan opetuselokuvia tai kuunnellaan ihan tavallisia lastenlauluja. 

Tämän ketjun perusteella tällaista ei pitäisi nykyaikana enää olla, mutta kun on.

Taitavat olla jotain muuta suuntausta kuin vl.

Näitä poistujia on edelleen. Pohjois-Pohjanmaalla tuo on varmasti yleistä. Koulutv oli aikoinaan kielletty. Muistanko oikein ?

Vierailija kirjoitti:

Hei. Kirjoitan tänne kun kuuntelen juuri nyt seuroja Perhosta. Olen kuunnellut monia, eri paikkakunnilta. 
Olen ymmärtänyt, että riittää kun uskoo ihan yksinkertaisesti evankeliumin omalle kohdalleen vaikka nyt tästä meneillään olevasta seurapuheesta. 

Mielessäni on kuitenkin monenlaisia asioita. Entä eletty elämäni, menneet virheeni? Minulla on perhe, puoliso kuuluu kirkkoon mutta ei ole muuten nyt kiinnostunut asiasta. Haittaako se? Meidän lapsemme ovat jo isoja, kaksi teiniä. Olenko ulkopuolinen, jos alan käymään paikallisella ry:llä ja omat lapseni eivät jaa sitä uskoa, mistä ehkä kuulen muiden puhuvan? Mistä saisin rohkeutta ratkaisuun? 

Tuntuu hankalalta ajatuksen tasolla että jättäisin määrätyt asiat pois elämästäni, vaikka samalla haluaisin uskoa juuri näin kuin opetetaan ja ”päästää irti”. Puhe tuntuu turvalliselta ja uskon että saisin tätä kautta kaipaamani rauhan, tyhjiö elämässäni ehkä täyttyisi. 

Pyydän ihan vilpittömästi että jos täällä paikalla on nyt joku uskovainen, auta minua näiden asioiden kanssa. Vakuutan, että en kirjoita pilke silmäkulmassa vaan pikemminkin kyynelein, ihan tosissani.

Kuule, sinä olet jo saanut uskon lahjan kun uskoit kuulemasi evankeliumin. 
Sinä voit turvallisesti luottaa että kaikki synnit on anteeksi, ei tarvitse taustapeiliin katsella.

Mene vain rohkeasti seuroihin, saat siellä jutella livenä muiden uskovaisten kanssa. Ei haittaa yhtään vaikkei muu perheesi jakaisi samaa uskonkäsitystä kanssasi.

Toivon sinulle kaikkea hyvää ja Taivaan Isän siunausta.

Maria

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hei. Kirjoitan tänne kun kuuntelen juuri nyt seuroja Perhosta. Olen kuunnellut monia, eri paikkakunnilta. 
Olen ymmärtänyt, että riittää kun uskoo ihan yksinkertaisesti evankeliumin omalle kohdalleen vaikka nyt tästä meneillään olevasta seurapuheesta. 

Mielessäni on kuitenkin monenlaisia asioita. Entä eletty elämäni, menneet virheeni? Minulla on perhe, puoliso kuuluu kirkkoon mutta ei ole muuten nyt kiinnostunut asiasta. Haittaako se? Meidän lapsemme ovat jo isoja, kaksi teiniä. Olenko ulkopuolinen, jos alan käymään paikallisella ry:llä ja omat lapseni eivät jaa sitä uskoa, mistä ehkä kuulen muiden puhuvan? Mistä saisin rohkeutta ratkaisuun? 

Tuntuu hankalalta ajatuksen tasolla että jättäisin määrätyt asiat pois elämästäni, vaikka samalla haluaisin uskoa juuri näin kuin opetetaan ja ”päästää irti”. Puhe tuntuu turvalliselta ja uskon että saisin tätä kautta kaipaamani rauhan, tyhjiö elämässäni ehkä täyttyisi. 

Pyydän ihan vilpittömästi että jos täällä paikalla on nyt joku uskovainen, auta minua näiden asioiden kanssa. Vakuutan, että en kirjoita pilke silmäkulmassa vaan pikemminkin kyynelein, ihan tosissani.

Kuule, sinä olet jo saanut uskon lahjan kun uskoit kuulemasi evankeliumin. 
Sinä voit turvallisesti luottaa että kaikki synnit on anteeksi, ei tarvitse taustapeiliin katsella.

Mene vain rohkeasti seuroihin, saat siellä jutella livenä muiden uskovaisten kanssa. Ei haittaa yhtään vaikkei muu perheesi jakaisi samaa uskonkäsitystä kanssasi.

Toivon sinulle kaikkea hyvää ja Taivaan Isän siunausta.

Maria

Olipa nätisti kirjoitettu.

Kiitos. 

Miten vl:t suhtautuvat siihen, että omista lapsista suuri osa jättää vl-uskon? Usein enemmistö.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hei. Kirjoitan tänne kun kuuntelen juuri nyt seuroja Perhosta. Olen kuunnellut monia, eri paikkakunnilta. 
Olen ymmärtänyt, että riittää kun uskoo ihan yksinkertaisesti evankeliumin omalle kohdalleen vaikka nyt tästä meneillään olevasta seurapuheesta. 

Mielessäni on kuitenkin monenlaisia asioita. Entä eletty elämäni, menneet virheeni? Minulla on perhe, puoliso kuuluu kirkkoon mutta ei ole muuten nyt kiinnostunut asiasta. Haittaako se? Meidän lapsemme ovat jo isoja, kaksi teiniä. Olenko ulkopuolinen, jos alan käymään paikallisella ry:llä ja omat lapseni eivät jaa sitä uskoa, mistä ehkä kuulen muiden puhuvan? Mistä saisin rohkeutta ratkaisuun? 

Tuntuu hankalalta ajatuksen tasolla että jättäisin määrätyt asiat pois elämästäni, vaikka samalla haluaisin uskoa juuri näin kuin opetetaan ja ”päästää irti”. Puhe tuntuu turvalliselta ja uskon että saisin tätä kautta kaipaamani rauhan, tyhjiö elämässäni ehkä täyttyisi. 

Pyydän ihan vilpittömästi että jos täällä paikalla on nyt joku uskovainen, auta minua näiden asioiden kanssa. Vakuutan, että en kirjoita pilke silmäkulmassa vaan pikemminkin kyynelein, ihan tosissani.

Lisään vielä että olen käynyt aiemmin kirkossa ja joskus baptistiseurakunnassa. Jälkimmäisessä pääsin jonkin syvällisemmän jäljelle mutta jokin jäi puuttumaan vaikka ei se seurakunnan vika ollut, enemmänkin varmaan vika minussa. 

Jos on vaikea olla niin uskot vaan sen synninpäästön omalle kohdalle, se riittää. Mutta älä nyt hyvänen aika omaksi yhteisön huonoja puolia äläkä anna kahlehtia vapautta. Vapaudessa ihminen on tarkoitettu elämään. Luotat vaan Korkeimpaan niin ne polut alkaa oikein avautua. 

Minä mietin, että jotkut ”rajat” tai suuntaviivat voivat myös olla omanlaistaan vapautta, kun ei tarvitse mukautua maailman muottiin 🤔 Jotain saman suuntaista kertoi joskus sukulaiseni joka aikuisiällä sai parannuksen. Nyt ehkä tavoitan tämän saman ajatuksen, mutta en nyt halua häneltä alkaa kysellä asiasta vielä ainakaan kun en kehtaa. Voiko sitä ehkä ajatella että Jumala kuitenkin ohjaa tekemään ratkaisuja ja valintoja, jotka hyväksi ihmiselle näkee. Mielessä on vain todella paljon kysymyksiä ja ”Entä nyt, mitä tämän jälkeen?”

Sinulla on samanlaisia ajatuksia kuin minulla. Minä sain parannuksen armon viime syksynä. Mistä päin Suomea olet?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hei. Kirjoitan tänne kun kuuntelen juuri nyt seuroja Perhosta. Olen kuunnellut monia, eri paikkakunnilta. 
Olen ymmärtänyt, että riittää kun uskoo ihan yksinkertaisesti evankeliumin omalle kohdalleen vaikka nyt tästä meneillään olevasta seurapuheesta. 

Mielessäni on kuitenkin monenlaisia asioita. Entä eletty elämäni, menneet virheeni? Minulla on perhe, puoliso kuuluu kirkkoon mutta ei ole muuten nyt kiinnostunut asiasta. Haittaako se? Meidän lapsemme ovat jo isoja, kaksi teiniä. Olenko ulkopuolinen, jos alan käymään paikallisella ry:llä ja omat lapseni eivät jaa sitä uskoa, mistä ehkä kuulen muiden puhuvan? Mistä saisin rohkeutta ratkaisuun? 

Tuntuu hankalalta ajatuksen tasolla että jättäisin määrätyt asiat pois elämästäni, vaikka samalla haluaisin uskoa juuri näin kuin opetetaan ja ”päästää irti”. Puhe tuntuu turvalliselta ja uskon että saisin tätä kautta kaipaamani rauhan, tyhjiö elämässäni ehkä täyttyisi. 

Pyydän ihan vilpittömästi että jos täällä paikalla on nyt joku uskovainen, auta minua näiden asioiden kanssa. Vakuutan, että en kirjoita pilke silmäkulmassa vaan pikemminkin kyynelein, ihan tosissani.

Kuule, sinä olet jo saanut uskon lahjan kun uskoit kuulemasi evankeliumin. 
Sinä voit turvallisesti luottaa että kaikki synnit on anteeksi, ei tarvitse taustapeiliin katsella.

Mene vain rohkeasti seuroihin, saat siellä jutella livenä muiden uskovaisten kanssa. Ei haittaa yhtään vaikkei muu perheesi jakaisi samaa uskonkäsitystä kanssasi.

Toivon sinulle kaikkea hyvää ja Taivaan Isän siunausta.

Maria

Olipa nätisti kirjoitettu.

Kiitos. 

Laitan sulle vielä tähän sivuja, joista löydät seuroja ja muuta (ehkä olet jo nämä löytänytkin)

https://www.nettiseurat.info/fi (Jumalanpalvelukset ja seurat)

https://www.srk.fi/fi/nain-me-uskomme/nain-me-uskomme/ (SRK:n pääsivu, paljon tietoa toiminnasta, lähetystyöstä jne.)

https://kesaseuraradio.fi/ (Täältä on kesäisin kiva kuunnella)

Muista, että uskovainen on päivän lapsi. Riittää, että uskot juuri tänään, älä turhaan huoli tulevasta.

Kysy vaan, jos joku mietityttää, vaikka varmasti on mukavampi irl jutella jonkun kanssa. 
Maria

Vierailija kirjoitti:

Miten vl:t suhtautuvat siihen, että omista lapsista suuri osa jättää vl-uskon? Usein enemmistö.

Kyllä se on varmasti suuri murhe vanhemmille ja muillekin tutuille uskovaisille. Paljon noiden nuorten puolesta rukoillaan. Missään nimessä heitä ei hylätä eikä kartella, varmaan entistä tiiviimmiin halutaan ylläpitää yhteyttä.

Meidän lapset on varjeltunu uskomassa, niin ei ole omakohtaista kokemusta vanhempana, mutta tällaisia arvelen.

Maria

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten vl:t suhtautuvat siihen, että omista lapsista suuri osa jättää vl-uskon? Usein enemmistö.

Kyllä se on varmasti suuri murhe vanhemmille ja muillekin tutuille uskovaisille. Paljon noiden nuorten puolesta rukoillaan. Missään nimessä heitä ei hylätä eikä kartella, varmaan entistä tiiviimmiin halutaan ylläpitää yhteyttä.

Meidän lapset on varjeltunu uskomassa, niin ei ole omakohtaista kokemusta vanhempana, mutta tällaisia arvelen.

Maria

Eli jos lapsesta tulee uskova, muta ei vl-uskova, ollaan murheellisia? Kuitenkin nykyään hyvin suuri osa lapsista jättää liikkeen, joten se on tuikitavallista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten vl:t suhtautuvat siihen, että omista lapsista suuri osa jättää vl-uskon? Usein enemmistö.

Kyllä se on varmasti suuri murhe vanhemmille ja muillekin tutuille uskovaisille. Paljon noiden nuorten puolesta rukoillaan. Missään nimessä heitä ei hylätä eikä kartella, varmaan entistä tiiviimmiin halutaan ylläpitää yhteyttä.

Meidän lapset on varjeltunu uskomassa, niin ei ole omakohtaista kokemusta vanhempana, mutta tällaisia arvelen.

Maria

Eli jos lapsesta tulee uskova, muta ei vl-uskova, ollaan murheellisia? Kuitenkin nykyään hyvin suuri osa lapsista jättää liikkeen, joten se on tuikitavallista.

Niin. Meidän uskonkäsitys on se, että maan päällä on vain yksi Jumalan seurakunta. Jos sen uskon jättää, niin se on murheen aihe.

Maria

Vierailija kirjoitti:

Hei. Kirjoitan tänne kun kuuntelen juuri nyt seuroja Perhosta. Olen kuunnellut monia, eri paikkakunnilta. 
Olen ymmärtänyt, että riittää kun uskoo ihan yksinkertaisesti evankeliumin omalle kohdalleen vaikka nyt tästä meneillään olevasta seurapuheesta. 

Mielessäni on kuitenkin monenlaisia asioita. Entä eletty elämäni, menneet virheeni? Minulla on perhe, puoliso kuuluu kirkkoon mutta ei ole muuten nyt kiinnostunut asiasta. Haittaako se? Meidän lapsemme ovat jo isoja, kaksi teiniä. Olenko ulkopuolinen, jos alan käymään paikallisella ry:llä ja omat lapseni eivät jaa sitä uskoa, mistä ehkä kuulen muiden puhuvan? Mistä saisin rohkeutta ratkaisuun? 

Tuntuu hankalalta ajatuksen tasolla että jättäisin määrätyt asiat pois elämästäni, vaikka samalla haluaisin uskoa juuri näin kuin opetetaan ja ”päästää irti”. Puhe tuntuu turvalliselta ja uskon että saisin tätä kautta kaipaamani rauhan, tyhjiö elämässäni ehkä täyttyisi. 

Pyydän ihan vilpittömästi että jos täällä paikalla on nyt joku uskovainen, auta minua näiden asioiden kanssa. Vakuutan, että en kirjoita pilke silmäkulmassa vaan pikemminkin kyynelein, ihan tosissani.

MInäkin vakuutan, että olet ihan yleisestä saarnasta saanut uskoa evankeliumin osallesi.

Lämpimästi tervetuloa seuroihin!

Taivaan Isän siunausta.

-vl

Kaikki uskontojen määräykset pukeutumiseen ja kehoon liittyen ovat kontrollin ja alistamisen keinoja, vaikka uskovainen itse pitäisi niitä vapaaehtoisina tai jopa positiivisina asioina.

Vierailija kirjoitti:

Kaikki uskontojen määräykset pukeutumiseen ja kehoon liittyen ovat kontrollin ja alistamisen keinoja, vaikka uskovainen itse pitäisi niitä vapaaehtoisina tai jopa positiivisina asioina.

Eli aivopesua😉

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten vl:t suhtautuvat siihen, että omista lapsista suuri osa jättää vl-uskon? Usein enemmistö.

Kyllä se on varmasti suuri murhe vanhemmille ja muillekin tutuille uskovaisille. Paljon noiden nuorten puolesta rukoillaan. Missään nimessä heitä ei hylätä eikä kartella, varmaan entistä tiiviimmiin halutaan ylläpitää yhteyttä.

Meidän lapset on varjeltunu uskomassa, niin ei ole omakohtaista kokemusta vanhempana, mutta tällaisia arvelen.

Maria

Eli jos lapsesta tulee uskova, muta ei vl-uskova, ollaan murheellisia? Kuitenkin nykyään hyvin suuri osa lapsista jättää liikkeen, joten se on tuikitavallista.

Niin. Meidän uskonkäsitys on se, että maan päällä on vain yksi Jumalan seurakunta. Jos sen uskon jättää, niin se on murheen aihe.

Maria

Taivaassa on todella vahva edustus pohjoisesta Suomesta.