Areenassa Luojan lapset (v-lestadiolaisista) vol 3.1

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Teologin kommentti tuohon kieliasiaan. Vanhoillislestadiolaisilla on paljon termejä, joita viljellään säännöllisesti seurapuheissa, Päivämiehessä jne, mutta kyseisiä termejä ei ev. lut. kirkossa käytetä. Esimerkiksi armosta osaton, armoevankeliumi, elävä usko, pysyä uskomassa/luopua uskosta, Jumalan lapset, kotisiion, matkaystävä, Jeesuksen nimessä ja veressä jne. Näitä sanoja ei kuule ev. lut. kirkon kielessä. Sen sijaan puhutaan armosta, uskosta, kristityistä/seurakunnasta jne. Minusta kertoo paljon se, että vanhoillislestadiolaisuudessa tuo omien termien käyttö on hyvin vahvaa. Kieli myös erottaa - tämä kieli ei välttämättä avaudu ihmiselle, joka ei liikkeen parissa ole kasvanut. Jokainen vanhoillislestadiolainen taas tietää heti, mistä puhutaan, kun puheessa vilahtavat elävä usko, pysyä uskomassa ja matkaystävä.

Hyvä kirjoitus. Ja uskon, haluan uskoa, että tuohon kielenkäyttöön kasvanut ( tai ainakin tottunut) ei kuule sitä, miten loukkaavalta osa sanastosta muiden korvissa kuulostaa. 

Mikä sinua siinä loukkaa? Miksi moni näyttää olevan ärsyyntynyt siitä, että toiset uskovat eri tavoin kuin itse? Sitähän varten herätysliikkeet ja eri uskonnot ja kirkkokunnat ovat, että voi itse valita sen, mikä vastaa omia näkemyksiä. 

Ei se loukkaisikaan, jos vlliike olisi oma kirkkonsa. Eivät jehovat, mormonit, adventistit jne minua uskollaan loukkaa. Muslimeista puhumattakaan. Tai hinduista. No, tajusit jo varmasti. 

 

Mutta että ollaan osa samaa kirkkoa. Otetaan hyöty siitä, että ollaan osa kirkkoa, otetaan tilat, otetaan omien pappien palkat, otetaan mainehyöty. Ja samaan aikaan saarnataan, miten vain lestadiolaisilla on se oikea usko, kirkolla ei. Minusta se on kaksinaamaista ja hävytöntä ihan organisaatiotasolla.  Henkilökohtainen tunne on vielä eri asia. 

Sivuhuomio: jos lestadiolaiset eroaisi kirkosta, liike muuttuisi entistäkin maallikkojohtoisemmaksi. Tuskin odottaisi papeiltaan teologian maisterin papereita kun nytkin niitä ilman asetetaan saarnaajaksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Teologin kommentti tuohon kieliasiaan. Vanhoillislestadiolaisilla on paljon termejä, joita viljellään säännöllisesti seurapuheissa, Päivämiehessä jne, mutta kyseisiä termejä ei ev. lut. kirkossa käytetä. Esimerkiksi armosta osaton, armoevankeliumi, elävä usko, pysyä uskomassa/luopua uskosta, Jumalan lapset, kotisiion, matkaystävä, Jeesuksen nimessä ja veressä jne. Näitä sanoja ei kuule ev. lut. kirkon kielessä. Sen sijaan puhutaan armosta, uskosta, kristityistä/seurakunnasta jne. Minusta kertoo paljon se, että vanhoillislestadiolaisuudessa tuo omien termien käyttö on hyvin vahvaa. Kieli myös erottaa - tämä kieli ei välttämättä avaudu ihmiselle, joka ei liikkeen parissa ole kasvanut. Jokainen vanhoillislestadiolainen taas tietää heti, mistä puhutaan, kun puheessa vilahtavat elävä usko, pysyä uskomassa ja matkaystävä.

Hyvä kirjoitus. Ja uskon, haluan uskoa, että tuohon kielenkäyttöön kasvanut ( tai ainakin tottunut) ei kuule sitä, miten loukkaavalta osa sanastosta muiden korvissa kuulostaa. 

Mikä sinua siinä loukkaa? Miksi moni näyttää olevan ärsyyntynyt siitä, että toiset uskovat eri tavoin kuin itse? Sitähän varten herätysliikkeet ja eri uskonnot ja kirkkokunnat ovat, että voi itse valita sen, mikä vastaa omia näkemyksiä. 

Voisiko olla kyse uskonnollinen yhteisö uskonnollisen yhteisö sisällä - ilmiöstä? Eli vanhoillislestadiolaisuus evlut-kirkon sisällä. Ei vanhoillislestadiolaisistakaan varmasti tuntuisi kivalle, jos heidän oman yhteisönsä sisälle muodostuisi pienempi ryhmä, joka alkaisi puhumaan muista vanhoillislestadiolaisista epäuskoisina, uskottomina tai armosta osattomina ja omaan ryhmäänsä kuuluvista uskovaisina, Jumalan lapsina ja elävässä uskossa olevina.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Teologin kommentti tuohon kieliasiaan. Vanhoillislestadiolaisilla on paljon termejä, joita viljellään säännöllisesti seurapuheissa, Päivämiehessä jne, mutta kyseisiä termejä ei ev. lut. kirkossa käytetä. Esimerkiksi armosta osaton, armoevankeliumi, elävä usko, pysyä uskomassa/luopua uskosta, Jumalan lapset, kotisiion, matkaystävä, Jeesuksen nimessä ja veressä jne. Näitä sanoja ei kuule ev. lut. kirkon kielessä. Sen sijaan puhutaan armosta, uskosta, kristityistä/seurakunnasta jne. Minusta kertoo paljon se, että vanhoillislestadiolaisuudessa tuo omien termien käyttö on hyvin vahvaa. Kieli myös erottaa - tämä kieli ei välttämättä avaudu ihmiselle, joka ei liikkeen parissa ole kasvanut. Jokainen vanhoillislestadiolainen taas tietää heti, mistä puhutaan, kun puheessa vilahtavat elävä usko, pysyä uskomassa ja matkaystävä.

Hyvä kirjoitus. Ja uskon, haluan uskoa, että tuohon kielenkäyttöön kasvanut ( tai ainakin tottunut) ei kuule sitä, miten loukkaavalta osa sanastosta muiden korvissa kuulostaa. 

Mikä sinua siinä loukkaa? Miksi moni näyttää olevan ärsyyntynyt siitä, että toiset uskovat eri tavoin kuin itse? Sitähän varten herätysliikkeet ja eri uskonnot ja kirkkokunnat ovat, että voi itse valita sen, mikä vastaa omia näkemyksiä. 

Voisiko olla kyse uskonnollinen yhteisö uskonnollisen yhteisö sisällä - ilmiöstä? Eli vanhoillislestadiolaisuus evlut-kirkon sisällä. Ei vanhoillislestadiolaisistakaan varmasti tuntuisi kivalle, jos heidän oman yhteisönsä sisälle muodostuisi pienempi ryhmä, joka alkaisi puhumaan muista vanhoillislestadiolaisista epäuskoisina, uskottomina tai armosta osattomina ja omaan ryhmäänsä kuuluvista uskovaisina, Jumalan lapsina ja elävässä uskossa olevina.

Osuva vertaus.

”Ei vanhoillislestadiolaisistakaan varmasti tuntuisi kivalle, jos heidän oman yhteisönsä sisälle muodostuisi pienempi ryhmä, joka alkaisi puhumaan muista vanhoillislestadiolaisista epäuskoisina, uskottomina tai armosta osattomina ja omaan ryhmäänsä kuuluvista uskovaisina, Jumalan lapsina ja elävässä uskossa olevina.”

Itse tuollaisessa tilanteessa ajattelisin, että mun on syytä tarkastaa omaa uskonkäsitystäni. Että kumpi uskoo niin, kuin Jumalan sanassa neuvotaan. Jos se olisi tuo pieni ryhmä, niin tekisin parannusta ja lähtisin kulkemaan heidän joukossaan. Jos taas löytäisin pienen ryhmän opetuksessa sellaista, joka tuntuu vieraalta Raamattuun verraten, pitäisin heitä eriseurana. 
Tuotahan on tapahtunutkin lestadiolaisten historiassa monesti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Teologin kommentti tuohon kieliasiaan. Vanhoillislestadiolaisilla on paljon termejä, joita viljellään säännöllisesti seurapuheissa, Päivämiehessä jne, mutta kyseisiä termejä ei ev. lut. kirkossa käytetä. Esimerkiksi armosta osaton, armoevankeliumi, elävä usko, pysyä uskomassa/luopua uskosta, Jumalan lapset, kotisiion, matkaystävä, Jeesuksen nimessä ja veressä jne. Näitä sanoja ei kuule ev. lut. kirkon kielessä. Sen sijaan puhutaan armosta, uskosta, kristityistä/seurakunnasta jne. Minusta kertoo paljon se, että vanhoillislestadiolaisuudessa tuo omien termien käyttö on hyvin vahvaa. Kieli myös erottaa - tämä kieli ei välttämättä avaudu ihmiselle, joka ei liikkeen parissa ole kasvanut. Jokainen vanhoillislestadiolainen taas tietää heti, mistä puhutaan, kun puheessa vilahtavat elävä usko, pysyä uskomassa ja matkaystävä.

Hyvä kirjoitus. Ja uskon, haluan uskoa, että tuohon kielenkäyttöön kasvanut ( tai ainakin tottunut) ei kuule sitä, miten loukkaavalta osa sanastosta muiden korvissa kuulostaa. 

Mikä sinua siinä loukkaa? Miksi moni näyttää olevan ärsyyntynyt siitä, että toiset uskovat eri tavoin kuin itse? Sitähän varten herätysliikkeet ja eri uskonnot ja kirkkokunnat ovat, että voi itse valita sen, mikä vastaa omia näkemyksiä. 

Ei se loukkaisikaan, jos vlliike olisi oma kirkkonsa. Eivät jehovat, mormonit, adventistit jne minua uskollaan loukkaa. Muslimeista puhumattakaan. Tai hinduista. No, tajusit jo varmasti. 

 

Mutta että ollaan osa samaa kirkkoa. Otetaan hyöty siitä, että ollaan osa kirkkoa, otetaan tilat, otetaan omien pappien palkat, otetaan mainehyöty. Ja samaan aikaan saarnataan, miten vain lestadiolaisilla on se oikea usko, kirkolla ei. Minusta se on kaksinaamaista ja hävytöntä ihan organisaatiotasolla.  Henkilökohtainen tunne on vielä eri asia. 

Sivuhuomio: jos lestadiolaiset eroaisi kirkosta, liike muuttuisi entistäkin maallikkojohtoisemmaksi. Tuskin odottaisi papeiltaan teologian maisterin papereita kun nytkin niitä ilman asetetaan saarnaajaksi.

Mitä sitten? Olisivat kuin helluntaikirkko. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Teologin kommentti tuohon kieliasiaan. Vanhoillislestadiolaisilla on paljon termejä, joita viljellään säännöllisesti seurapuheissa, Päivämiehessä jne, mutta kyseisiä termejä ei ev. lut. kirkossa käytetä. Esimerkiksi armosta osaton, armoevankeliumi, elävä usko, pysyä uskomassa/luopua uskosta, Jumalan lapset, kotisiion, matkaystävä, Jeesuksen nimessä ja veressä jne. Näitä sanoja ei kuule ev. lut. kirkon kielessä. Sen sijaan puhutaan armosta, uskosta, kristityistä/seurakunnasta jne. Minusta kertoo paljon se, että vanhoillislestadiolaisuudessa tuo omien termien käyttö on hyvin vahvaa. Kieli myös erottaa - tämä kieli ei välttämättä avaudu ihmiselle, joka ei liikkeen parissa ole kasvanut. Jokainen vanhoillislestadiolainen taas tietää heti, mistä puhutaan, kun puheessa vilahtavat elävä usko, pysyä uskomassa ja matkaystävä.

Hyvä kirjoitus. Ja uskon, haluan uskoa, että tuohon kielenkäyttöön kasvanut ( tai ainakin tottunut) ei kuule sitä, miten loukkaavalta osa sanastosta muiden korvissa kuulostaa. 

Mikä sinua siinä loukkaa? Miksi moni näyttää olevan ärsyyntynyt siitä, että toiset uskovat eri tavoin kuin itse? Sitähän varten herätysliikkeet ja eri uskonnot ja kirkkokunnat ovat, että voi itse valita sen, mikä vastaa omia näkemyksiä. 

Voisiko olla kyse uskonnollinen yhteisö uskonnollisen yhteisö sisällä - ilmiöstä? Eli vanhoillislestadiolaisuus evlut-kirkon sisällä. Ei vanhoillislestadiolaisistakaan varmasti tuntuisi kivalle, jos heidän oman yhteisönsä sisälle muodostuisi pienempi ryhmä, joka alkaisi puhumaan muista vanhoillislestadiolaisista epäuskoisina, uskottomina tai armosta osattomina ja omaan ryhmäänsä kuuluvista uskovaisina, Jumalan lapsina ja elävässä uskossa olevina.

Unohtuiko, että lestadiolaisuudessa juuri on muodostunut eri ryhmiä, jotka ovat irtautuneet toisistaan? 
 

Vierailija kirjoitti:

”Ei vanhoillislestadiolaisistakaan varmasti tuntuisi kivalle, jos heidän oman yhteisönsä sisälle muodostuisi pienempi ryhmä, joka alkaisi puhumaan muista vanhoillislestadiolaisista epäuskoisina, uskottomina tai armosta osattomina ja omaan ryhmäänsä kuuluvista uskovaisina, Jumalan lapsina ja elävässä uskossa olevina.”

Itse tuollaisessa tilanteessa ajattelisin, että mun on syytä tarkastaa omaa uskonkäsitystäni. Että kumpi uskoo niin, kuin Jumalan sanassa neuvotaan. Jos se olisi tuo pieni ryhmä, niin tekisin parannusta ja lähtisin kulkemaan heidän joukossaan. Jos taas löytäisin pienen ryhmän opetuksessa sellaista, joka tuntuu vieraalta Raamattuun verraten, pitäisin heitä eriseurana. 
Tuotahan on tapahtunutkin lestadiolaisten historiassa monesti.

Olisiko sinusta ihan ok, että tuo "eriseura" pitäisi hääjuhlansa ja hautajaisten muistotilaisuutensa ry:n toimitalolla? Välillä seuroissa olisi puhujana joku "eriseuralaispuhuja" ja isojen juhlapyhien aikana ja välillä muulloinkin tuo eriseura järjestäisi ry:llä omien isojen seurojen päätapahtumansa. Nämä eriseuralaiset olisivat myös ääni ry:n jäseniä ja heitä valitaisiin johtokuntaan ja muihin tehtäviin. Miltä kuulostaisi? 

Vierailija kirjoitti:

”Ei vanhoillislestadiolaisistakaan varmasti tuntuisi kivalle, jos heidän oman yhteisönsä sisälle muodostuisi pienempi ryhmä, joka alkaisi puhumaan muista vanhoillislestadiolaisista epäuskoisina, uskottomina tai armosta osattomina ja omaan ryhmäänsä kuuluvista uskovaisina, Jumalan lapsina ja elävässä uskossa olevina.”

Itse tuollaisessa tilanteessa ajattelisin, että mun on syytä tarkastaa omaa uskonkäsitystäni. Että kumpi uskoo niin, kuin Jumalan sanassa neuvotaan. Jos se olisi tuo pieni ryhmä, niin tekisin parannusta ja lähtisin kulkemaan heidän joukossaan. Jos taas löytäisin pienen ryhmän opetuksessa sellaista, joka tuntuu vieraalta Raamattuun verraten, pitäisin heitä eriseurana. 
Tuotahan on tapahtunutkin lestadiolaisten historiassa monesti.

Esimerkiksi esikoisten irtaantuessa omaan porukkaansa, jäi joillekin paikkakunnille vl-uskovaisia vain kourallinen.

Jokainen joutui tarkastelemasn tosi tarkkaan omaa uskoaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Teologin kommentti tuohon kieliasiaan. Vanhoillislestadiolaisilla on paljon termejä, joita viljellään säännöllisesti seurapuheissa, Päivämiehessä jne, mutta kyseisiä termejä ei ev. lut. kirkossa käytetä. Esimerkiksi armosta osaton, armoevankeliumi, elävä usko, pysyä uskomassa/luopua uskosta, Jumalan lapset, kotisiion, matkaystävä, Jeesuksen nimessä ja veressä jne. Näitä sanoja ei kuule ev. lut. kirkon kielessä. Sen sijaan puhutaan armosta, uskosta, kristityistä/seurakunnasta jne. Minusta kertoo paljon se, että vanhoillislestadiolaisuudessa tuo omien termien käyttö on hyvin vahvaa. Kieli myös erottaa - tämä kieli ei välttämättä avaudu ihmiselle, joka ei liikkeen parissa ole kasvanut. Jokainen vanhoillislestadiolainen taas tietää heti, mistä puhutaan, kun puheessa vilahtavat elävä usko, pysyä uskomassa ja matkaystävä.

Hyvä kirjoitus. Ja uskon, haluan uskoa, että tuohon kielenkäyttöön kasvanut ( tai ainakin tottunut) ei kuule sitä, miten loukkaavalta osa sanastosta muiden korvissa kuulostaa. 

Mikä sinua siinä loukkaa? Miksi moni näyttää olevan ärsyyntynyt siitä, että toiset uskovat eri tavoin kuin itse? Sitähän varten herätysliikkeet ja eri uskonnot ja kirkkokunnat ovat, että voi itse valita sen, mikä vastaa omia näkemyksiä. 

Voisiko olla kyse uskonnollinen yhteisö uskonnollisen yhteisö sisällä - ilmiöstä? Eli vanhoillislestadiolaisuus evlut-kirkon sisällä. Ei vanhoillislestadiolaisistakaan varmasti tuntuisi kivalle, jos heidän oman yhteisönsä sisälle muodostuisi pienempi ryhmä, joka alkaisi puhumaan muista vanhoillislestadiolaisista epäuskoisina, uskottomina tai armosta osattomina ja omaan ryhmäänsä kuuluvista uskovaisina, Jumalan lapsina ja elävässä uskossa olevina.

Unohtuiko, että lestadiolaisuudessa juuri on muodostunut eri ryhmiä, jotka ovat irtautuneet toisistaan? 
 

Ei unohtunut. Lestadiolaisuus tosiaan on jakautunut useisiin ryhmiin. Vanhoillislestadiolaisuus sen sijaan pysyttelee kirkossa mukana. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

”Ei vanhoillislestadiolaisistakaan varmasti tuntuisi kivalle, jos heidän oman yhteisönsä sisälle muodostuisi pienempi ryhmä, joka alkaisi puhumaan muista vanhoillislestadiolaisista epäuskoisina, uskottomina tai armosta osattomina ja omaan ryhmäänsä kuuluvista uskovaisina, Jumalan lapsina ja elävässä uskossa olevina.”

Itse tuollaisessa tilanteessa ajattelisin, että mun on syytä tarkastaa omaa uskonkäsitystäni. Että kumpi uskoo niin, kuin Jumalan sanassa neuvotaan. Jos se olisi tuo pieni ryhmä, niin tekisin parannusta ja lähtisin kulkemaan heidän joukossaan. Jos taas löytäisin pienen ryhmän opetuksessa sellaista, joka tuntuu vieraalta Raamattuun verraten, pitäisin heitä eriseurana. 
Tuotahan on tapahtunutkin lestadiolaisten historiassa monesti.

Olisiko sinusta ihan ok, että tuo "eriseura" pitäisi hääjuhlansa ja hautajaisten muistotilaisuutensa ry:n toimitalolla? Välillä seuroissa olisi puhujana joku "eriseuralaispuhuja" ja isojen juhlapyhien aikana ja välillä muulloinkin tuo eriseura järjestäisi ry:llä omien isojen seurojen päätapahtumansa. Nämä eriseuralaiset olisivat myös ääni ry:n jäseniä ja heitä valitaisiin johtokuntaan ja muihin tehtäviin. Miltä kuulostaisi? 

Olisi, niin kauan kuin maksavat tasapuolisesti osansa kuluista.

En varmaan kävisi seuroissa silloin, kun heidän puhujalla on vuoro.

Tuohon johtokuntaan en osaa ottaa kantaa, kun en ole ollut johtokunnassa. Käsittääkseni johtokunta hoitaa yhdistystoiminnan ”maallisia” asioita, niin varmaan se voisi onnistuakin. Toisaalta se voisi aiheuttaa riitaa 🤔

Käsitänkö oikein, että sinua häiritsee se, että lestadiolaisia on kirkon luottamustehtävissä? Missä asioissa se sinusta aiheuttaa ongelmia?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

”Ei vanhoillislestadiolaisistakaan varmasti tuntuisi kivalle, jos heidän oman yhteisönsä sisälle muodostuisi pienempi ryhmä, joka alkaisi puhumaan muista vanhoillislestadiolaisista epäuskoisina, uskottomina tai armosta osattomina ja omaan ryhmäänsä kuuluvista uskovaisina, Jumalan lapsina ja elävässä uskossa olevina.”

Itse tuollaisessa tilanteessa ajattelisin, että mun on syytä tarkastaa omaa uskonkäsitystäni. Että kumpi uskoo niin, kuin Jumalan sanassa neuvotaan. Jos se olisi tuo pieni ryhmä, niin tekisin parannusta ja lähtisin kulkemaan heidän joukossaan. Jos taas löytäisin pienen ryhmän opetuksessa sellaista, joka tuntuu vieraalta Raamattuun verraten, pitäisin heitä eriseurana. 
Tuotahan on tapahtunutkin lestadiolaisten historiassa monesti.

Olisiko sinusta ihan ok, että tuo "eriseura" pitäisi hääjuhlansa ja hautajaisten muistotilaisuutensa ry:n toimitalolla? Välillä seuroissa olisi puhujana joku "eriseuralaispuhuja" ja isojen juhlapyhien aikana ja välillä muulloinkin tuo eriseura järjestäisi ry:llä omien isojen seurojen päätapahtumansa. Nämä eriseuralaiset olisivat myös ääni ry:n jäseniä ja heitä valitaisiin johtokuntaan ja muihin tehtäviin. Miltä kuulostaisi? 

Olisi, niin kauan kuin maksavat tasapuolisesti osansa kuluista.

En varmaan kävisi seuroissa silloin, kun heidän puhujalla on vuoro.

Tuohon johtokuntaan en osaa ottaa kantaa, kun en ole ollut johtokunnassa. Käsittääkseni johtokunta hoitaa yhdistystoiminnan ”maallisia” asioita, niin varmaan se voisi onnistuakin. Toisaalta se voisi aiheuttaa riitaa 🤔

Käsitänkö oikein, että sinua häiritsee se, että lestadiolaisia on kirkon luottamustehtävissä? Missä asioissa se sinusta aiheuttaa ongelmia?

Yritän vertauksen avulla havainnollistaa sitä miltä muista evlut-kirkoon kuuluvista vanhoillislestadiolaisten kirkkoon kuuluminen ja samaan aikaan muista "epäuskoisina" tai "uskottomina" ja itsestä "uskovaisina" puhuminen voi tuntua. En tiedä oliko vertaus onnistunut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

”Ei vanhoillislestadiolaisistakaan varmasti tuntuisi kivalle, jos heidän oman yhteisönsä sisälle muodostuisi pienempi ryhmä, joka alkaisi puhumaan muista vanhoillislestadiolaisista epäuskoisina, uskottomina tai armosta osattomina ja omaan ryhmäänsä kuuluvista uskovaisina, Jumalan lapsina ja elävässä uskossa olevina.”

Itse tuollaisessa tilanteessa ajattelisin, että mun on syytä tarkastaa omaa uskonkäsitystäni. Että kumpi uskoo niin, kuin Jumalan sanassa neuvotaan. Jos se olisi tuo pieni ryhmä, niin tekisin parannusta ja lähtisin kulkemaan heidän joukossaan. Jos taas löytäisin pienen ryhmän opetuksessa sellaista, joka tuntuu vieraalta Raamattuun verraten, pitäisin heitä eriseurana. 
Tuotahan on tapahtunutkin lestadiolaisten historiassa monesti.

Olisiko sinusta ihan ok, että tuo "eriseura" pitäisi hääjuhlansa ja hautajaisten muistotilaisuutensa ry:n toimitalolla? Välillä seuroissa olisi puhujana joku "eriseuralaispuhuja" ja isojen juhlapyhien aikana ja välillä muulloinkin tuo eriseura järjestäisi ry:llä omien isojen seurojen päätapahtumansa. Nämä eriseuralaiset olisivat myös ääni ry:n jäseniä ja heitä valitaisiin johtokuntaan ja muihin tehtäviin. Miltä kuulostaisi? 

Olisi, niin kauan kuin maksavat tasapuolisesti osansa kuluista.

En varmaan kävisi seuroissa silloin, kun heidän puhujalla on vuoro.

Tuohon johtokuntaan en osaa ottaa kantaa, kun en ole ollut johtokunnassa. Käsittääkseni johtokunta hoitaa yhdistystoiminnan ”maallisia” asioita, niin varmaan se voisi onnistuakin. Toisaalta se voisi aiheuttaa riitaa 🤔

Käsitänkö oikein, että sinua häiritsee se, että lestadiolaisia on kirkon luottamustehtävissä? Missä asioissa se sinusta aiheuttaa ongelmia?

Yritän vertauksen avulla havainnollistaa sitä miltä muista evlut-kirkoon kuuluvista vanhoillislestadiolaisten kirkkoon kuuluminen ja samaan aikaan muista "epäuskoisina" tai "uskottomina" ja itsestä "uskovaisina" puhuminen voi tuntua. En tiedä oliko vertaus onnistunut.

Kyllä minä mielestäni käsitin sun tarkoituksen.

Olisko sulle mahdotonta ajatella toimia noin kuten minä kirjoitin: että pyrkisit tarkastelemaan kirkon yleistä oppia ja lestadiolaisten oppia ja miettisit kumpi on se Raamatun linjan mukainen?

Kirkkohan itse hyväksyy lestadiolaiset jäsenikseen ja heidän omat rippikoulut, papit jne. 
Molemminpuolinen hyöty, arvaan minä. 
Tunnollisia kirkollisveron maksajia, jotka ei uhkaile kirkosta eroamisella. Monella paikkakunnalla kävisi jäsenet vähiin ilman heitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

”Ei vanhoillislestadiolaisistakaan varmasti tuntuisi kivalle, jos heidän oman yhteisönsä sisälle muodostuisi pienempi ryhmä, joka alkaisi puhumaan muista vanhoillislestadiolaisista epäuskoisina, uskottomina tai armosta osattomina ja omaan ryhmäänsä kuuluvista uskovaisina, Jumalan lapsina ja elävässä uskossa olevina.”

Itse tuollaisessa tilanteessa ajattelisin, että mun on syytä tarkastaa omaa uskonkäsitystäni. Että kumpi uskoo niin, kuin Jumalan sanassa neuvotaan. Jos se olisi tuo pieni ryhmä, niin tekisin parannusta ja lähtisin kulkemaan heidän joukossaan. Jos taas löytäisin pienen ryhmän opetuksessa sellaista, joka tuntuu vieraalta Raamattuun verraten, pitäisin heitä eriseurana. 
Tuotahan on tapahtunutkin lestadiolaisten historiassa monesti.

Olisiko sinusta ihan ok, että tuo "eriseura" pitäisi hääjuhlansa ja hautajaisten muistotilaisuutensa ry:n toimitalolla? Välillä seuroissa olisi puhujana joku "eriseuralaispuhuja" ja isojen juhlapyhien aikana ja välillä muulloinkin tuo eriseura järjestäisi ry:llä omien isojen seurojen päätapahtumansa. Nämä eriseuralaiset olisivat myös ääni ry:n jäseniä ja heitä valitaisiin johtokuntaan ja muihin tehtäviin. Miltä kuulostaisi? 

Olisi, niin kauan kuin maksavat tasapuolisesti osansa kuluista.

En varmaan kävisi seuroissa silloin, kun heidän puhujalla on vuoro.

Tuohon johtokuntaan en osaa ottaa kantaa, kun en ole ollut johtokunnassa. Käsittääkseni johtokunta hoitaa yhdistystoiminnan ”maallisia” asioita, niin varmaan se voisi onnistuakin. Toisaalta se voisi aiheuttaa riitaa 🤔

Käsitänkö oikein, että sinua häiritsee se, että lestadiolaisia on kirkon luottamustehtävissä? Missä asioissa se sinusta aiheuttaa ongelmia?

Yritän vertauksen avulla havainnollistaa sitä miltä muista evlut-kirkoon kuuluvista vanhoillislestadiolaisten kirkkoon kuuluminen ja samaan aikaan muista "epäuskoisina" tai "uskottomina" ja itsestä "uskovaisina" puhuminen voi tuntua. En tiedä oliko vertaus onnistunut.

Kyllä minä mielestäni käsitin sun tarkoituksen.

Olisko sulle mahdotonta ajatella toimia noin kuten minä kirjoitin: että pyrkisit tarkastelemaan kirkon yleistä oppia ja lestadiolaisten oppia ja miettisit kumpi on se Raamatun linjan mukainen?

Onhan niitä "muutama" muukin oppi kuin evlut ja vl. Ei elämä riitä käymään täikammalla läpi kaikkia suuntauksia (joista oikeastaan kaikki jollain tasolla ja omalla tavallaan "Raamatun linjan mukaisia" ) huomioiden kaikki epätarkkuudet Raamatun käännöksissä (kun niin moni alkutekstin sana on ollut täysin vastinetta vailla käännetyssä kielessä, niin on pitänyt vain keksiä joku ilmaisu) jne.

Kuitenkin sen voin sanoa jo ihan lyhyelläkin paneutumisella, että vl oppi ei vakuuta erityisemmin.

Eri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

”Ei vanhoillislestadiolaisistakaan varmasti tuntuisi kivalle, jos heidän oman yhteisönsä sisälle muodostuisi pienempi ryhmä, joka alkaisi puhumaan muista vanhoillislestadiolaisista epäuskoisina, uskottomina tai armosta osattomina ja omaan ryhmäänsä kuuluvista uskovaisina, Jumalan lapsina ja elävässä uskossa olevina.”

Itse tuollaisessa tilanteessa ajattelisin, että mun on syytä tarkastaa omaa uskonkäsitystäni. Että kumpi uskoo niin, kuin Jumalan sanassa neuvotaan. Jos se olisi tuo pieni ryhmä, niin tekisin parannusta ja lähtisin kulkemaan heidän joukossaan. Jos taas löytäisin pienen ryhmän opetuksessa sellaista, joka tuntuu vieraalta Raamattuun verraten, pitäisin heitä eriseurana. 
Tuotahan on tapahtunutkin lestadiolaisten historiassa monesti.

Olisiko sinusta ihan ok, että tuo "eriseura" pitäisi hääjuhlansa ja hautajaisten muistotilaisuutensa ry:n toimitalolla? Välillä seuroissa olisi puhujana joku "eriseuralaispuhuja" ja isojen juhlapyhien aikana ja välillä muulloinkin tuo eriseura järjestäisi ry:llä omien isojen seurojen päätapahtumansa. Nämä eriseuralaiset olisivat myös ääni ry:n jäseniä ja heitä valitaisiin johtokuntaan ja muihin tehtäviin. Miltä kuulostaisi? 

Olisi, niin kauan kuin maksavat tasapuolisesti osansa kuluista.

En varmaan kävisi seuroissa silloin, kun heidän puhujalla on vuoro.

Tuohon johtokuntaan en osaa ottaa kantaa, kun en ole ollut johtokunnassa. Käsittääkseni johtokunta hoitaa yhdistystoiminnan ”maallisia” asioita, niin varmaan se voisi onnistuakin. Toisaalta se voisi aiheuttaa riitaa 🤔

Käsitänkö oikein, että sinua häiritsee se, että lestadiolaisia on kirkon luottamustehtävissä? Missä asioissa se sinusta aiheuttaa ongelmia?

Yritän vertauksen avulla havainnollistaa sitä miltä muista evlut-kirkoon kuuluvista vanhoillislestadiolaisten kirkkoon kuuluminen ja samaan aikaan muista "epäuskoisina" tai "uskottomina" ja itsestä "uskovaisina" puhuminen voi tuntua. En tiedä oliko vertaus onnistunut.

Kyllä minä mielestäni käsitin sun tarkoituksen.

Olisko sulle mahdotonta ajatella toimia noin kuten minä kirjoitin: että pyrkisit tarkastelemaan kirkon yleistä oppia ja lestadiolaisten oppia ja miettisit kumpi on se Raamatun linjan mukainen?

Onhan niitä "muutama" muukin oppi kuin evlut ja vl. Ei elämä riitä käymään täikammalla läpi kaikkia suuntauksia (joista oikeastaan kaikki jollain tasolla ja omalla tavallaan "Raamatun linjan mukaisia" ) huomioiden kaikki epätarkkuudet Raamatun käännöksissä (kun niin moni alkutekstin sana on ollut täysin vastinetta vailla käännetyssä kielessä, niin on pitänyt vain keksiä joku ilmaisu) jne.

Kuitenkin sen voin sanoa jo ihan lyhyelläkin paneutumisella, että vl oppi ei vakuuta erityisemmin.

Eri

Ymmärrän. 
Minulle täikampaa tärkeempää on se Jumalan rauha, jota tunnen. Ja se, että uskonystävät tuntuu niin rakkailta. Ennestään tuntematon ihminenki on kuin vanhan ystävän oloinen, kun on sama uskon henki. Se on jännä tunne, kun jutellessa tulee semmonen aavistus, että taidetaan olla samaa sakkia. Vaikkei puhuttais mitään uskosta, vaikka jossain koulutuspäivillä.

“Siitä kaikki tuntevat teidät minun opetuslapsikseni, jos teillä on keskinäinen rakkaus.”

Vaikka vl "opetuksesta" löytäisi tarpeeksi jotain hyvää ja oikeatakin, pitäisi löytää jotain hyvää ja oikeata myös kaikista niistä tapakulttuurin asioista, jotta voisi edes olla "hyväksytysti" vl. Ja pitäisi vieläpä omaksua ne (varmaan ainakin suurelta osin, riippunee asuinpaikasta). Vaikka isoa osaa näistä asioista ei edes mainita Raamatussa eli jos niistä jotain seuroissa "opetetaan" (tai niiden mukaan käyttäydytään) niin se "opetus" ei ole Raamatun mukainen sinänsä vaan tapakulttuurin mukainen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

”Ei vanhoillislestadiolaisistakaan varmasti tuntuisi kivalle, jos heidän oman yhteisönsä sisälle muodostuisi pienempi ryhmä, joka alkaisi puhumaan muista vanhoillislestadiolaisista epäuskoisina, uskottomina tai armosta osattomina ja omaan ryhmäänsä kuuluvista uskovaisina, Jumalan lapsina ja elävässä uskossa olevina.”

Itse tuollaisessa tilanteessa ajattelisin, että mun on syytä tarkastaa omaa uskonkäsitystäni. Että kumpi uskoo niin, kuin Jumalan sanassa neuvotaan. Jos se olisi tuo pieni ryhmä, niin tekisin parannusta ja lähtisin kulkemaan heidän joukossaan. Jos taas löytäisin pienen ryhmän opetuksessa sellaista, joka tuntuu vieraalta Raamattuun verraten, pitäisin heitä eriseurana. 
Tuotahan on tapahtunutkin lestadiolaisten historiassa monesti.

Olisiko sinusta ihan ok, että tuo "eriseura" pitäisi hääjuhlansa ja hautajaisten muistotilaisuutensa ry:n toimitalolla? Välillä seuroissa olisi puhujana joku "eriseuralaispuhuja" ja isojen juhlapyhien aikana ja välillä muulloinkin tuo eriseura järjestäisi ry:llä omien isojen seurojen päätapahtumansa. Nämä eriseuralaiset olisivat myös ääni ry:n jäseniä ja heitä valitaisiin johtokuntaan ja muihin tehtäviin. Miltä kuulostaisi? 

Olisi, niin kauan kuin maksavat tasapuolisesti osansa kuluista.

En varmaan kävisi seuroissa silloin, kun heidän puhujalla on vuoro.

Tuohon johtokuntaan en osaa ottaa kantaa, kun en ole ollut johtokunnassa. Käsittääkseni johtokunta hoitaa yhdistystoiminnan ”maallisia” asioita, niin varmaan se voisi onnistuakin. Toisaalta se voisi aiheuttaa riitaa 🤔

Käsitänkö oikein, että sinua häiritsee se, että lestadiolaisia on kirkon luottamustehtävissä? Missä asioissa se sinusta aiheuttaa ongelmia?

Yritän vertauksen avulla havainnollistaa sitä miltä muista evlut-kirkoon kuuluvista vanhoillislestadiolaisten kirkkoon kuuluminen ja samaan aikaan muista "epäuskoisina" tai "uskottomina" ja itsestä "uskovaisina" puhuminen voi tuntua. En tiedä oliko vertaus onnistunut.

Kyllä minä mielestäni käsitin sun tarkoituksen.

Olisko sulle mahdotonta ajatella toimia noin kuten minä kirjoitin: että pyrkisit tarkastelemaan kirkon yleistä oppia ja lestadiolaisten oppia ja miettisit kumpi on se Raamatun linjan mukainen?

Onhan niitä "muutama" muukin oppi kuin evlut ja vl. Ei elämä riitä käymään täikammalla läpi kaikkia suuntauksia (joista oikeastaan kaikki jollain tasolla ja omalla tavallaan "Raamatun linjan mukaisia" ) huomioiden kaikki epätarkkuudet Raamatun käännöksissä (kun niin moni alkutekstin sana on ollut täysin vastinetta vailla käännetyssä kielessä, niin on pitänyt vain keksiä joku ilmaisu) jne.

Kuitenkin sen voin sanoa jo ihan lyhyelläkin paneutumisella, että vl oppi ei vakuuta erityisemmin.

Eri

Ymmärrän. 
Minulle täikampaa tärkeempää on se Jumalan rauha, jota tunnen. Ja se, että uskonystävät tuntuu niin rakkailta. Ennestään tuntematon ihminenki on kuin vanhan ystävän oloinen, kun on sama uskon henki. Se on jännä tunne, kun jutellessa tulee semmonen aavistus, että taidetaan olla samaa sakkia. Vaikkei puhuttais mitään uskosta, vaikka jossain koulutuspäivillä.

 

“Siitä kaikki tuntevat teidät minun opetuslapsikseni, jos teillä on keskinäinen rakkaus.”

Rohkenen epäillä, että vl erottuisivat satunnaisesta ihmisjoukosta tuon vl omiman "keskinäisen rakkauden" perusteella. Tai sitten on joku oma vl käsitys siitä mitä se käytännössä tarkoittaa. Koska ihan muunlaisissa ryhmissä olen nähnyt paljon enemmän ja paljon aidompaa keskinäistä rakkautta. (Mitä itse ymmärrän sanalla rakkaus)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

”Ei vanhoillislestadiolaisistakaan varmasti tuntuisi kivalle, jos heidän oman yhteisönsä sisälle muodostuisi pienempi ryhmä, joka alkaisi puhumaan muista vanhoillislestadiolaisista epäuskoisina, uskottomina tai armosta osattomina ja omaan ryhmäänsä kuuluvista uskovaisina, Jumalan lapsina ja elävässä uskossa olevina.”

Itse tuollaisessa tilanteessa ajattelisin, että mun on syytä tarkastaa omaa uskonkäsitystäni. Että kumpi uskoo niin, kuin Jumalan sanassa neuvotaan. Jos se olisi tuo pieni ryhmä, niin tekisin parannusta ja lähtisin kulkemaan heidän joukossaan. Jos taas löytäisin pienen ryhmän opetuksessa sellaista, joka tuntuu vieraalta Raamattuun verraten, pitäisin heitä eriseurana. 
Tuotahan on tapahtunutkin lestadiolaisten historiassa monesti.

Olisiko sinusta ihan ok, että tuo "eriseura" pitäisi hääjuhlansa ja hautajaisten muistotilaisuutensa ry:n toimitalolla? Välillä seuroissa olisi puhujana joku "eriseuralaispuhuja" ja isojen juhlapyhien aikana ja välillä muulloinkin tuo eriseura järjestäisi ry:llä omien isojen seurojen päätapahtumansa. Nämä eriseuralaiset olisivat myös ääni ry:n jäseniä ja heitä valitaisiin johtokuntaan ja muihin tehtäviin. Miltä kuulostaisi? 

Olisi, niin kauan kuin maksavat tasapuolisesti osansa kuluista.

En varmaan kävisi seuroissa silloin, kun heidän puhujalla on vuoro.

Tuohon johtokuntaan en osaa ottaa kantaa, kun en ole ollut johtokunnassa. Käsittääkseni johtokunta hoitaa yhdistystoiminnan ”maallisia” asioita, niin varmaan se voisi onnistuakin. Toisaalta se voisi aiheuttaa riitaa 🤔

Käsitänkö oikein, että sinua häiritsee se, että lestadiolaisia on kirkon luottamustehtävissä? Missä asioissa se sinusta aiheuttaa ongelmia?

Yritän vertauksen avulla havainnollistaa sitä miltä muista evlut-kirkoon kuuluvista vanhoillislestadiolaisten kirkkoon kuuluminen ja samaan aikaan muista "epäuskoisina" tai "uskottomina" ja itsestä "uskovaisina" puhuminen voi tuntua. En tiedä oliko vertaus onnistunut.

Kyllä minä mielestäni käsitin sun tarkoituksen.

Olisko sulle mahdotonta ajatella toimia noin kuten minä kirjoitin: että pyrkisit tarkastelemaan kirkon yleistä oppia ja lestadiolaisten oppia ja miettisit kumpi on se Raamatun linjan mukainen?

Jos sait käsityksen siitä, mitä tarkoitin niin ymmärrätkö nyt paremmin miksi joitakin vanhoillislestadiolainen kielenkäyttö ja jotkut sanat voivat loukata tai ärsyttää? Siitähän tämä keskustelu lähti. 

Vierailija kirjoitti:

”Ei vanhoillislestadiolaisistakaan varmasti tuntuisi kivalle, jos heidän oman yhteisönsä sisälle muodostuisi pienempi ryhmä, joka alkaisi puhumaan muista vanhoillislestadiolaisista epäuskoisina, uskottomina tai armosta osattomina ja omaan ryhmäänsä kuuluvista uskovaisina, Jumalan lapsina ja elävässä uskossa olevina.”

Itse tuollaisessa tilanteessa ajattelisin, että mun on syytä tarkastaa omaa uskonkäsitystäni. Että kumpi uskoo niin, kuin Jumalan sanassa neuvotaan. Jos se olisi tuo pieni ryhmä, niin tekisin parannusta ja lähtisin kulkemaan heidän joukossaan. Jos taas löytäisin pienen ryhmän opetuksessa sellaista, joka tuntuu vieraalta Raamattuun verraten, pitäisin heitä eriseurana. 
Tuotahan on tapahtunutkin lestadiolaisten historiassa monesti.

Minusta tämä vastaus kuvastaa hyvin lestadiolaista ajatusmaailmaa. "Kumpi uskoo niin, kuin Jumalan sanassa neuvotaan." En ole koskaan käsittänyt, miksi ihmisen pitäisi ajatella, että tässä nyt selvitetään, kuka uskoo Jumalan sanan mukaan. Ei ole millään tavalla minun tehtäväni arvioida toisten uskoa. Eikä minun tehtäväni ole määritellä omaa uskoani toisten näkemysten mukaan. Minä opin tuntemaan Jumalan lukemalla Raamattua, rukoilemalla, käymällä kirkossa ja ehtoollisella. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

”Ei vanhoillislestadiolaisistakaan varmasti tuntuisi kivalle, jos heidän oman yhteisönsä sisälle muodostuisi pienempi ryhmä, joka alkaisi puhumaan muista vanhoillislestadiolaisista epäuskoisina, uskottomina tai armosta osattomina ja omaan ryhmäänsä kuuluvista uskovaisina, Jumalan lapsina ja elävässä uskossa olevina.”

Itse tuollaisessa tilanteessa ajattelisin, että mun on syytä tarkastaa omaa uskonkäsitystäni. Että kumpi uskoo niin, kuin Jumalan sanassa neuvotaan. Jos se olisi tuo pieni ryhmä, niin tekisin parannusta ja lähtisin kulkemaan heidän joukossaan. Jos taas löytäisin pienen ryhmän opetuksessa sellaista, joka tuntuu vieraalta Raamattuun verraten, pitäisin heitä eriseurana. 
Tuotahan on tapahtunutkin lestadiolaisten historiassa monesti.

Olisiko sinusta ihan ok, että tuo "eriseura" pitäisi hääjuhlansa ja hautajaisten muistotilaisuutensa ry:n toimitalolla? Välillä seuroissa olisi puhujana joku "eriseuralaispuhuja" ja isojen juhlapyhien aikana ja välillä muulloinkin tuo eriseura järjestäisi ry:llä omien isojen seurojen päätapahtumansa. Nämä eriseuralaiset olisivat myös ääni ry:n jäseniä ja heitä valitaisiin johtokuntaan ja muihin tehtäviin. Miltä kuulostaisi? 

Olisi, niin kauan kuin maksavat tasapuolisesti osansa kuluista.

En varmaan kävisi seuroissa silloin, kun heidän puhujalla on vuoro.

Tuohon johtokuntaan en osaa ottaa kantaa, kun en ole ollut johtokunnassa. Käsittääkseni johtokunta hoitaa yhdistystoiminnan ”maallisia” asioita, niin varmaan se voisi onnistuakin. Toisaalta se voisi aiheuttaa riitaa 🤔

Käsitänkö oikein, että sinua häiritsee se, että lestadiolaisia on kirkon luottamustehtävissä? Missä asioissa se sinusta aiheuttaa ongelmia?

Yritän vertauksen avulla havainnollistaa sitä miltä muista evlut-kirkoon kuuluvista vanhoillislestadiolaisten kirkkoon kuuluminen ja samaan aikaan muista "epäuskoisina" tai "uskottomina" ja itsestä "uskovaisina" puhuminen voi tuntua. En tiedä oliko vertaus onnistunut.

Kyllä minä mielestäni käsitin sun tarkoituksen.

Olisko sulle mahdotonta ajatella toimia noin kuten minä kirjoitin: että pyrkisit tarkastelemaan kirkon yleistä oppia ja lestadiolaisten oppia ja miettisit kumpi on se Raamatun linjan mukainen?

Onhan niitä "muutama" muukin oppi kuin evlut ja vl. Ei elämä riitä käymään täikammalla läpi kaikkia suuntauksia (joista oikeastaan kaikki jollain tasolla ja omalla tavallaan "Raamatun linjan mukaisia" ) huomioiden kaikki epätarkkuudet Raamatun käännöksissä (kun niin moni alkutekstin sana on ollut täysin vastinetta vailla käännetyssä kielessä, niin on pitänyt vain keksiä joku ilmaisu) jne.

Kuitenkin sen voin sanoa jo ihan lyhyelläkin paneutumisella, että vl oppi ei vakuuta erityisemmin.

Eri

Ymmärrän. 
Minulle täikampaa tärkeempää on se Jumalan rauha, jota tunnen. Ja se, että uskonystävät tuntuu niin rakkailta. Ennestään tuntematon ihminenki on kuin vanhan ystävän oloinen, kun on sama uskon henki. Se on jännä tunne, kun jutellessa tulee semmonen aavistus, että taidetaan olla samaa sakkia. Vaikkei puhuttais mitään uskosta, vaikka jossain koulutuspäivillä.

 

“Siitä kaikki tuntevat teidät minun opetuslapsikseni, jos teillä on keskinäinen rakkaus.”

Täällä jos joku ei vl on sanonut tuntevansa Jumalan rauhan, niin hyvin äkkiä on joku vl varoittanut, että varo vaan ettei se ole vääränlaista rauhaa.

Ilmeisesti sinullekaan ei siis ole oikeasti kuitenkaan tärkeää tietää, mikä todella on se oikeanlaisin opetus (vaikka opetusta painotitkin) ja merkitys mistäkin Raamatun kohdasta, kun tyydyt vain siihen, mitä yhdenlainen porukka kertoo sen merkitsevän, kun "se saa tuntemaan rauhaa".